*Postauksessa esiteltävät kirjat saatu  S&S -kustantamolta. 

Jokavuotinen jouluperinne, eli aattoaamun selviytymispakkaukset, on viimein taas valmiina. Nyt en ollut näiden kanssa aivan yhtä ajoissa kuin viime vuonna, mutta ei se mitään, vielä KOLMEE YÖTÄÄÄ JOULUUN ON! Meillä on siis perinteenä, että jouluaattoaamuna lapset saavat yhdet paketit, jotka ilahduttavat ja vähän auttavat siinä joulupukin odottelussa. Mulla oli itsellä lapsena tämä sama perinne, mutta itse sain aina yhden jonkin pienen random lahjan. Meidän lasten selviytymispakkauksissa on aina suunnilleen sama sisältö: luettavaa, pieni herkku ja joku pehmeä juttu, kuten mekko, yökkäri tai aamutossut.

Tänä vuonna paketeissa on kirjojen lisäksi tytöille jouluneuleet. He ovat jo pitkään toivoneet omia, koska äidillä ja isilläkin on, ja nyt löydettiin niin kivat neuleet kaikille kolmelle, että ne vihdoin päätyivät pakettiin. Ostin ne sen verran reilussa koossa, että menevät toivottavasti myös ensi vuoden jouluna. Me käytetään joulun alla jouluvaatteita tosi paljon (oikeastaan melkein koko ajan), eli neuleet tulevat kyllä käyttöön, vaikka ”sesonkivaatteita” ovatkin. Olen huomannut, että lapset tykkäävät samistella keskenään, ja siksi ostin heille samanlaiset.

Aiemmin meillä on ollut aina paketissa joku joulusatu, mutta meillä alkaa olla niin hillitön määrä joulu-aiheisia satukirjoja, että ei kohta ehditä enää lukemaan niitä kaikkia edes joulun aikaan. Siksi tänä vuonna mietin, että pakettiin olisi kiva laittaa jotain sellaista luettavaa, josta on iloa ympäri vuoden. Yksi mun lemppari kustantamoista on S&S, koska heiltä tulee niin paljon ajankohtaista, kantaa ottavaa, tasa-arvoista ja oikeasti fiksua kirjallisuutta niin lapsille kuin aikuisillekin. Esim. meidän lempparit eli Iltasatuja Kapinallisille tytöille 1& 2 -kirjat ovat S&S:n, ne me ollaan itse ostettu viime ja tänä vuonna.

Mulle on tärkeää, että lastenkirjoissakin on joku idea ja ne herättävät lapsissa ajatuksia ja keskustelua. Mä rakastan meidän satuhetkiä ja niiden pohjalta syntyneitä rönsyileviä juttutuokioita. Rakastan lukea yhdessä lasten kanssa, ja rakastan katsoa sitä, kun lapset itse tarttuvat kirjaan ja kaivautuvat jonnekin sohvan nurkkaan lukemaan ja aivan uppoutuvat kirjan maailmaan.

Valitsin S&S:n valikoimasta lasten paketteihin siis kolme kirjaa:

Taaperon pakettiin tuli aivan ihana Karoliina Pertamon Pupu tykkää -kirja. ”Pupu tykkää on herkkä ja iloinen kuvakirja ystävyydestä ja kaikesta siitä, mikä maailmassa on hyvää ja kaunista. Raikkain värein ja selkein hahmoin kuvitetun kirjan jokaisella aukeamalla esitellään uusi eläinystävä omine herkkuruokineen ja lempiasioineen.” (S&S).

Mun  mielestä kirja on aivan älyttömän söpö, ja kuulen jo päässäni taaperon heleän äänen, kuinka hän varmasti sanoo ”Minä tykkään pupusta!”. Paitsi jos hän on oikein taaperotuulella, eikä tykkää mistään, tai halua mitään, heh. Mutta ehkä tämä ihana kirja silti ilahduttaa häntä. 

5-vuotiaan pakettiin tuli hurmaava ja koukuttava Sakke Sokkelosalapoliisi. ”Herra X on varastanut Sokkelokiven, jonka voimat ovat vaarassa muuttaa koko Oopperakaupungin sekavaksi sokkeloksi. Pystytkö auttamaan Sakkea ja hänen ystäväänsä Carmenia löytämään tien sokkeloiden läpi ja pysäyttämään Herra X:n ennen kuin on liian myöhäistä? Tämän kirjan jokainen aukeama tempaa mukaansa uuteen kiehtovaan sokkeloon. Saken mukana seikkaillaan muun muassa kaupungin kaduilla, satamassa, kummituskartanossa ja kuumailmapallojen virrassa. Vihjeiden avulla selvitetään reitti aukeaman läpi, etsitään aarrearkkuja ja muita yksityiskohtia ja ratkotaan haasteita. Kun tehtävät on suoritettu ja reitti selvä, on aika kääntää sivua uudelle aukeamalle, kuin pelin seuraavalle tasolle!!” (S&S).

Sokkelosalapoliisissa lapsi pääsee siis todella haastamaan itseään, ja uskon, että siitä riittää hupia meidän kaikille muksuille aattoaamuna, kun he yrittävät löytää tiensä sokkelossa eteenpäin. Selasin kirjaa jo itse ja se on niin siisti, olisin rakastanut sitä itse lapsena. 

Meidän 7-vuotias on lukenut jo pian kolmen vuoden ajan itse, joten hänelle valikoitui ihan kunnon pitkä kirja. Valitsin S&S:n valikoimasta Vuokko Hurmeen kirjoittaman Kiepauksen, josta on ilmestynyt nyt jo myös toinen osa nimeltä Kaipaus. ”Lenna Anderssen eli elämänsä kahdeksan ensimmäistä vuotta kaupungissa, jonka nimi oli Kardum, maailmassa, joka oli kääntynyt nurin päin. Siellä missä ennen oli taivas, oli nyt maa, ja missä piti olla maata jalkojen alla, olikin vain huikaiseva pudotus tyhjyyteen. Tapahtuma, jota kutsuttiin Kiepaukseksi, oli mullistanut kaiken. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet pärjäämään ylösalaisessa maailmassaan, ja Lennan perheen elämä Kardumissa on oikeastaan juuri sopivan jännittävää ja mukavaa kunnes puhdas vesi alkaa loppua. Miten Lennan ja hänen perheensä, äidin, isän, pikkusiskon ja lemmikkikanan, käy? Uskaltavatko he lähteä etsimään tulevaisuuttaan toisesta maailmasta, joka ehkä on jossain heidän allaan, taivaalla?” (S&S).

Kirja kuulostaa juuri sellaiselta, josta meidän 7v varmasti tykkää. Jännittävä juoni, ja pitkä kirja johon voi keskittyä ihan täysillä. Ollenkaan ei haittaa, että tälle on olemassa myös jatko-osa. 

Jouluneuleiden ja kirjojen lisäksi aattoaamun paketteihin pakkasin maustamattomia pähkinöitä! Niitä on hyvä napostella jos yllättää pikkunälkä joulupuuron ja joululounaan välissä, hih. Lapset tietävät, että äiti ja isi ostavat nämä aattoaamun pakettien jutut, ja äiti ja isi laittavat ne kuusen alle, eli pukki ei näitä tuo. En oikeastaan edes muista enää miten he keksivät tämän, mutta se on ihan hyvä. He osaavat odottaa näitä paketteja jo, ja ovat miettineet, että mitähän luettavaa saavat tänä vuonna. Toivottavasti paketit ovat mieleiset <3

Aiotteko tehdä aattoaamun paketteja, tai onko teillä sellaista perinnettä että avataan jo aamulla yksi paketti?

Jos kaipaatte joulukirja-vinkkejä, niin tästä pääsette edellisvuosien paketteihin, joissa esittelyssä seitsemän jouluista kirjaa ja muut pakettien sisällöt:

2017 – Astrid Lindgreniä, joululauluja & Heinähattu & Vilttitossu.

2016 – Barbieta ja Pekka Töpöhäntää.

2015 – Mauri Kunnasta & Tatua & Patua.

Viimeiset kuusi joulua me ollaan vietetty käytännössä aika samalla kaavalla: kotona. Aamulla lastenohjelmia, lounasaikaan riisipuuroa, iltapäivällä joulupukki, sitten rauhallista jouluruokailua runsaassa pöydässä. Ilta lahjojen avaamista, lasten lelujen kasaamista ja uusien lautapelien testailua, sekä toinen satsi jouluruokaa. Lasten mentyä nukkumaan kirjojen lukemista yökkäreissä ja joululimppua.

Tänä vuonna me tehdään kuitenkin toisin, sillä tänä vuonna me mennään jouluksi Oton perheen luokse koko porukalla. Aamu ollaan toki kotona, ja ehkäpä keitetään aamuksi jo se riisipuuro, sekä viimeistellään mukaan otettavia jouluruokia. Mutta sitten suunnataan autolla Kauniaisiin koko porukka (myös mun äiti, jonka Oton sisko tulee hakemaan toisella autolla, sekä Armas-koira), ja sitten ollaankin siellä.

Me ollaan luotu viime vuosina sellaiset omat jouluperinteet, joiden mukaan aina rakennetaan se jouluaatto, ja me rakastetaan kaikkea meidän joulussa. Vaikka se ensimmäinen joulu omassa kodissa aikoinaan jännitti, ja tuntui siltä, että voiko joulua edes ollakaan jos ei koko suku ole ympärillä, niin ollaan todellakin saatu todeta, että kyllä kotona voi olla ihan loistavan tunnelmallinen ja ihana joulu. Tuntuu jopa hassulta, että tänä jouluna me vietetäänkin erilaista joulua. Nyt se onkin vaihtunut niin päin, että voiko joulu tuntua joululta, jos EI ole kotona. Ennen vuotta 2012 en koskaan ollut viettänyt joulua kotona, vaan aina sukulaisten luona.

Mutta uskon vahvasti, että kyllä voi tuntua, onhan se ennenkin tuntunut. Joulussa ei mulle ole kysymys siitä paikasta missä ollaan, vaan yhdessäolosta ja joulumielestä. Ja niitä löytyy aivan takuuvarmasti myös Oton perheen luota, kuten myös hillitön määrä herkullista ruokaa, se joulupukki, lautapelejä ja kaikkea ihan sitä samaa mitä löytyisi kotonakin. Kotona olemista huomattavasti tärkeämpää on se, että saadaan viettää joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Tästä tulee varmasti aivan ihana joulu, ehkä ihanin kaikista ikinä!

Mulle on silti tosi tärkeää, että me kokataan jouluruuat myös itse, ja niin me myös tehdään. Osa ruuista otetaan mukaan, niin saadaan aaton ruuanlaittovastuuta jaettua koko porukalle. Osa ruuista kuitenkin jää myös kotiin, sillä saadaan aaton jälkeen joulunpyhinä myös mun tädin perhe Oulusta meille syömään jouluruokia ja yökyläilemään. Saadaan siis tänä vuonna tavallaan kaksi sukujoulua, mikä on ihanampaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Tuntuu jotenkin vielä tavallistakin joulua ihanammalta saada liittää kolme joulua yhteen. Mun perinteinen sukujoulu, Oton perinteinen perhejoulu ja sitten se meidän oma perinteinen joulu kotona. Aika onnekas olo, kun saa tänä jouluna kokea ne kaikki. Silti mä haaveilen, että vielä joskus tulevaisuudessa meidän kotona on joku maailman suurin, ainakin 12 (tai 20) hengen ruokapöytä, jonka ääreen kokoontuu jättimäinen porukka yhteisen aterian äärelle. Mä haluaisin olla just sellainen justiina, joka tekee koko porukalle jouluruuat, ja jonka luokse kaikki haluavat kokoontua viettämään joulua joka vuosi.

Sitä kohti vahvasti pyritään, että vielä joku vuosi me järjestetään megaiso sukujoulu meidän omassa kodissa, ja siitä tulee uusi perinne! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3 

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa kaikille! Pieni tauko tietokoneesta teki aika hyvää intensiivisen joulukuun postaustahdin jälkeen. Jouluaatto oli ihana, juuri niin kuin toivoimme, vaikka eihän me kommelluksiltakaan vältytty. Ja arvatkaa mitä: joulupukki tuli liian aikaisin tänäkin vuonna! Vaikka oli eri pukki, siis miten voi olla, että meidän pukit on aina etuajassa?? Onneksi oltiin tehty hyvä päätös syödä vasta pukin käynnin jälkeen, niin ei tullut kiire ruokailla.

Aattoaamuna meillä oli kaikki kinkun kastiketta lukuunottamatta valmiina, ja mä keittelin sen heti siinä aamuseiskalta valmiiksi. Koko aamu mentiin rennolla meiningillä, katseltiin Joulupukin Kuumalinjaa, Lumiukkoa ja luettiin lasten aattoaamun paketeista saamia kirjoja. Aamutossut olivat hitti ihan niin kuin ounastelinkin, ja ovat olleet pikkutyypeillä jalassa siitä asti kun he saivat ne. Varmaan lähtisivät uloskin niissä jos mahdollista, haha.

Puolen päivän aikaan syötiin perinteinen riisipuurolounas kanelilla ja sokerilla tietenkin, oli niin hyvää. Riisipuuroa voisi kyllä syödä useamminkin kuin vain jouluaattona. Mietin tätä samaa joka joulu, ja silti teen sitä kuitenkin seuraavan kerran vasta seuraavana jouluna. Ei vaan tule ikinä mieleen tehdä sitä, mutta sitten kun jouluna syö sitä niin muistaa taas miten uskomattoman herkullista joku niinkin yksinkertainen ruoka voi olla.

Lounaan jälkeen saatiin Oton perhe tänne meidän seuraksi, ja sitten alkoikin olla jo innostus ihan käsinkosketeltavissa, kun pukkia oltiin odotettu jo koko päivä. Melko nopeasti se pukki siitä tulikin sitten, ja laulettiin pukille tietenkin ”Joulupukkii Joulupukkii”. Pukki rupatteli ja oli oikein mukava meille kaikille, ja toi hirveän kasan lahjoja, kun meitä oli niin iso porukka. Hän ei meinannut itse mahtua ovesta sisään kun kaikki säkit olivat tiellä meidän pienessä tuulikaapissa, voi pukkiparkaa. Onneksi hän pääsi sitten kuitenkin sisään. Lapset saivat avata yhdet paketit heti ennen ruokailua, ja loppuja ei edes jaettu ennen ruokaa.

Pukin käynnin jälkeen alettiinkin siis valmistelemaan jouluruokailua, ja meillä oli niiiiiin herkulliset tarjoilut tänä vuonna vaikka itse sanonkin. Kalapöytä pullisteli mitä ihanammista herkuista, ja tuntui niin hyvältä saada kaikkia niitä ruokia, mitä en viime vuonna voinut raskauden takia syödä. Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, ja nautittiin kaikista herkuista. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin keskittyä ruokailuun ja maistoivat niin mätiä kuin graavilohtakin, (silliä eivät halunneet, minkä ymmärän hyvin, sillien hienouden olen itsekin ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina) vaikka lahjat oli vielä jakamatta.

Lahjat jaettiin, ja kaikki saivat vaikka mitä kivoja juttuja joista on iloa. Mä sain kaikkea älyttömän ihanaa, osaa olen vilauttanut insta storiesin puolellakin, ja siellä kantsii muutenkin seurailla, jos haluaa nähdä muutakin kuin blogin harkittuja kuvia. Siellä näkyy ihan sitä perus hömppää mitä elämä pitää sisällään.

Jouluaattoilta kului lasten leluja kasaillessa, Oton veljen itsetekemää herkullisen sitruksista glögiä maistellessa, ja jälkkäriksi syötiin vielä Oton siskon tekemää puolukka-parfaitia, ja mun tekemää piparihyydykekakkua puolukkakastikkeella. Lapset nukahtivat samantien kun vihdoin malttoivat mennä nukkumaan kivan ja pitkän päivän jälkeen.

Nämä kaksi päivää ollaan öllötelty mukavuusvaatteissa vaan, ja vietetty perheaikaa legojen leffojen ja monopolin parissa. Ja tietysti ollaan myös luettu paljon kirjoja, itsekin kerkesin eilen uppoutua hyvin kirjan pariin, ja jopa nukkua pienet päiväunet, mitä olen tehnyt viimeksi keväällä kun meillä oli vatsatauti. Päiväunet oli ihan luksusta!

Nyt mennään ottamaan erä monopolia, ja illalla suunnataan mun isotädille kyläilemään Espooseen. Ihana, rento joululoma takana. Ja onneksi lapsilla on vielä melkein kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja mekin päästään lomailun makuun uudelleen heti viikonloppuna, kun Otolla on koko ensi viikko vapaata. Parasta!

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille ja kiitos ihanista jouluntoivotuksista ja viesteistä mitä olette laittaneet <3

Heippa ihanat!

Huomenna aamulla ilmestyy joulukalenterin viimeinen luukku, ja sitten se on siinä: JOULU! Joulu, jota on fiilistelty innolla, laskettu öitä, toivottu ja luotu odotuksia. Vaikka mäkin täällä joulua hehkutan, ja olen sitä kovasti odottanut, en halua ottaa siitä liikaa paineita. Tiedän jo etukäteen, että kaikki ei varmasti mene jouluaattona ihan oppikirjan mukaan, ainakaan meillä. Me ollaan vähän tällaisia sähliä, ja aina joku menee vähän sinne päin. Se on ihan ok, enemmänkin kuin ok. Joulun ei tarvitse olla millään mittapuulla täydellinen, meille se on täydellinen kun saadaan olla yhdessä.

Jouluna ei kannata kiristellä hermoja jos joku jouluruoka ei onnistu, joulupukki on vähän myöhässä (tai 20min ajoissa niin kuin meidän pukki viime vuonna joka tuli kesken ruokailun), jollekin tulee flunssa tai jos lapset ovat tavallista rauhattomampia. Heillä on aivan hitsin jännä päivä kuitenkin, jouluaatto! Silloin pitää ymmärtää vähän tavallista enemmän hillumista, kyllähän sitä itsekin muistaa kuinka uskomattoman jännittävää se joulupukin odottaminen oli. Täytyy silti kehaista omia lapsia, ja todeta että he kyllä ainakin edellisinä jouluina ovat olleet kärsivällisempiä kuin itse olin lapsena, vaikka innoissaan toki ovatkin.

Vähän niin kuin onnellisuus, on joulu myös pitkä matka, eikä pelkkä määränpää. Koko tämä odotus ja valmistautuminen, ja ne pienet hetket ovat joulu. Paketoiminen glögimukin kanssa yömyöhällä, joulukalentereiden avaaminen, porkkanalaatikon paistaminen, joulumarkkinoilla käyminen, joulukorttien lähettäminen, herneiden liottaminen ja kinkun kuorrutus. Vaikka siihen yhteen päivään ladataan paljon odotuksia, täytyy muistaa että meillä on ollut jo ihan mielettömän ihana joulu tähän asti, eikä joulu ole vain se yksi päivä. Joten jos aattona joku menee vähän sinne päin, niin sitten menee. Se ei ole sen kummempaa.

Huomenna aamulla päälle napsautetaan Joulupukin Kuumalinja, laitetaan riisipuuro hellalle kiehumaan, ja aletaan valmistautua pukin tuloon ja joulun kohokohtaan meille aikuisille, eli ruokailuun. Jouluruuat ovat valmiina huomenna viimeisteltäviä tuoresalaatteja ja jälkkäreitä lukuunottamatta, kattaus on aloitettu, pöytäliinat silitetty ja vaatteet valittuna. Paitsi kinkkukin on vielä kesken, se pitää vielä kuorruttaa ja kastike tehdä valmiiksi mummun reseptillä. Aattoaamun paketit sentään odottavat jo lapsia kuusen alla, he kun hipsuttelivat äsken nukkumaan. Esikoisen sanoin ”jouluaattoa edeltävänä iltana on parempi mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa sitten hyvillä yöunilla odotella joulupukkia ja viettää kivan päivän”. Hän on kuulkaa fiksu tapaus, täytyy ottaa mallia, ja yrittää päästä itse nukkumaan myös ajoissa tänään, kinkkupuuhista huolimatta.

Tästä joulusta tulee ihana, mä olen siitä varma. Ainiin, jännitetään täällä myös yhtä aika isoa ja monta vuotta odotettua juttua: esikoisella heiluu ensimmäinen hammas. Irtoaakohan se tänä jouluna jo?! Ollaan koko perhe ihan innoissaan tästä suuresta merkkipaalusta.

Maailman ihaninta jouluaattoa kaikille, muistakaa tsekata jossain välissä joulukalenterin viimeinen luukku! <3

Heippa ihanat ja mahtavan aurinkoista Tapaninpäivää! Meillä on ollut aivan ihana joulu, juuri sellainen mistä haaveilin etukäteen. Pysyttiin kaikki terveenä, ruuat onnistuivat ja pukki tuli käymään, ja nämä viimeiset kolme päivää ovat olleet täynnä iloa ja rentoa yhdessäoloa. Oikea kunnon perhejoulu kotona vailla mitään pakollisia menoja tai touhotusta, muusta kuin joulupukista.

Aattoaamuna nukuttiin pitkään koko perhe, ja alakertaan tullessaan tytöt löysivät pienet paketit kuusen alta. Voi sitä ilon ja riemun määrää! Neidit halusivat heti lukea uudet jouluisat satukirjat ja luettiinkin ne heti siinä. Satujen jälkeen herkuteltiin aattoaamun perinteisellä riisipuurolla joulupukin kuuman linjan säestämänä.

Meidän jouluperinteisiin kuuluu joulusauna aina siinä aamiaisen jälkeen, ja tänäkin jouluaattona me laitettiin sauna lämpeämään samalla kun keiteltiin puuroa. Kerettiin katsoa Lumiukko ja joulurauhan julistus vielä ennen kuin sauna oli lämmennyt. Käytiin saunassa kaikessa rauhassa ja sen jälkeen laitettiin lapsille uudet jouluvaatteet päälle ja laittauduttiin vähän. Jouluaattona on ihana laittautua vaikka olisikin vaan kotona. Se tuo juhlafiilistä ja hyvää mieltä ja tekee päivästä entistäkin juhlavamman tuntuisen.

Tyttöjen ihanat asut paljastuivat siis aattoaamun paketeista, Zeldan mekko löytyi Zarasta ja Tiaran mekko H&M:ltä. Molemmat olivat kyllä niin söpösiä uusissa mekoissaan, ai että.

Katettiin pöytä vähän tavallista hienommin jouluateriaa varten. Meillä ei ollut enää aattona jouluruokien kanssa mitään sen suurempaa tehtävänä, kun oltiin saatu kaikki uunilohta ja riisipuuroa lukuunottamatta valmiiksi jo edellisenä iltana. Sen kun vain katettiin keittiötaso notkumaan herkkuja, ja alettiin syömään. Meidän joulupöydässä oli tänä(kin) vuonna monenlaista sorttia, ja yhdistelin sekä mummoni klassikkoreseptejä, että aivan uusia herkkuja. Laatikot olivat tänä vuonna bataatti-pekaanipähkinä-pekonilaatikko, sekä punajuuri-vuohenjuustolaatikko, ja voi NAM ne olivat herkullisia! Lapsille maistuivat kala ja laatikot mutta muuten jouluruoka ei taida vielä kuulua ihan heidän suosikkeihinsa. Kivasti kyllä maistoivat kaikkea.

Puolivälissä jouluateriaa mun puhelin soi, ja joulupukkihan se sieltä soitteli. Hän kysäisi että olisiko sittenkin okei että hän tulee jo kymmenen minuutin kuluttua, vaikka aika oli sovittu tuntia myöhemmäksi. Ja me sitten tietenkin sanottiin että kyllä se käy, sillä tiedämme miten hurjan kiireisiä joulupukit ovat jouluaattona. Meillä aikuisilla tuli pienoinen kiire aterioida loppuun, ja päätettiinkin jättää ruoka kesken ja jatkaa sitten pukin lähdettyä.

Lapset olivat onneksi ehtineet syödä lautaset tyhjiksi, ja me sitten kehotettiin heitä menemään vielä mummun kanssa käsipesulle ennen kuin pukki tulee, ja sillä aikaa Oton kanssa äkkiä roudattiin kaikki lahjasäkit ulko-ovelle. Saatiin ne siihen juuri ajoissa, kun jo kuuluikin pukin koputus ovelta ja me riennettiin avaamaan. Pukki oli aivan mahtava, laulettiin hänelle joulupukkii joulupukkii ja hän otti tytöt syliin ja jutteli kaikki vuoden kuulumiset läpi ja pukin jaettua yhden lahjasäkillisen me vielä tanssittiin pukin kanssa piirissä ja laulettiin Mors grisar är vi allihopa. Ihan mahtava pukki, oikea supliikkimies. Pukin lähdettyä tytöt saivat jakaa loput lahjat ja sitten availtiinkin niitä aika tovi.

Oli niin hauskaa kun jokaikisen lahjan kohdalla nuorempi neiti toisteli haltioissaan että ”Ou mai gosh juuri tällaista mä olen aina toivonut! Mä olen niin onnellinen, tämä on parasta!”. Hän jaksoi ihastella ihan kaikkia lahjoja yksisarvissukista Hatchimalsiin ihan yhtä suurella innolla ja sitä oli ihana seurata. Molemmat neidit vaikuttivat oikein onnellisilta lahjoistaan, ja niillä on leikitty nyt nämä kaikki päivät. Molemmat saivat paljon legoja ja lautapelejä, ja aikalailla rakennellessa ja pelaillessa yhdessä ollaan vietetty suurin osa ajasta.

Me aikuiset saatiin tosi kivoja lahjoja myös ja olen jo melkein lukenut Himoshoppaajan uusimman osan loppuun. Vähän on mennyt yökukkumiseksi kun on niin koukuttava kirja! Näytän ehkä lahjoja myöhemmin täällä tai instagramissa jos te niin toivotte.

Täydellinen jouluaatto ja ihana aloitus lomalle. Meillä on koko tämä viikko yhdessä lomaa enkä voisi olla iloisempi <3 Toivottavasti teillä oli ihana joulu myös, ja kiitos hurjasti ihanista hyvän joulun toivotuksista teille <3