Huh, tämän jälkeen enää kaksi luukkua jäljellä! Aika huikeaa miten nopeasti tämä joulukuu onkaan kulunut jälleen kerran ja nyt ollaan jo kahden yön päässä jouluaatosta. Huomenna meillä on edessä jouluruokien kokkaaminen alusta alkaen, sillä kaikki valmistelut joita olin ajatellut viikonlopun aikana tehdä jäivät kaupassakäyntiä lukuunottamatta tekemättä Zeldan äkillisen korvatulehduksen vuoksi.

Meillä on takana hyvin vähäuninen, itkuinen ja rankka viikonloppu, mutta nyt kun syy neidin kuumeelle ja kivulle paljastui ja saatiin lääkkeet niin olen toiveikas että huominen ja jouluaatto sujuvat jo ihan mukavasti. Vaikka olenkin positiivinen luonne niin senverran täytyy kyllä nyt sanoa että välillä kävi mielessä muutama sellainen ”tästä joulusta ei tule mitään, syödään noutopizzaa koko joulu ja ollaan yökkärit päällä” -ajatuskin mutta kyllä me täältä tuhkasta vielä noustaan ja saadaan mahtava jouluaatto!

Mun mielestä joulussa on tärkeintä yhdessäolon lisäksi ehdottomasti se ruoka, ja tämä joulukalenterin kolmanneksiviimeinen postaus keskittyykin meidän tuleviin jouluruokiin. Mummon salaisia reseptejä en jaa joilla itse kokkaan suurimman osan ruuista, mutta sensijaan ajattelin linkata pari reseptiä joita tänä vuonna testaan tuodakseni jotain uutta meidän joulupöytään mummon perinneruokien rinnalle. Mä oon aika perinteinen joulutyyppi siinä mielessä että pöydässä täytyy ehdottomasti olla joululaatikoita, kinkkua ja lohta, ilman niitä ei ole joulu!

Aamu alkaa tietysti itse puuroriiseistä keitetyllä riisipuurolla, kanelilla, sokerilla ja mantelin etsinnällä. Saa nähdä moneltako me herätään puurolle ja kuka löytää mantelin!

Alkupaloina joulupöydässä meillä tulee olemaan itsetehtyä metsäsienisalaattia, graavilohta ja graavisiikaa (AH, vihdoinkin, kuka muistaa mun viimejoulun tuskastelut kun en raskaanaollessa saanut syödä graavikalaa?)! Ajattelin myös värkätä jonkinlaisen sinappisen kastikkeen kaloille ja mahdollisesti tehdä vielä jotain muutakin salaattia, jos ehdin/jaksan/muistan. Mä oon niin odottanut saavani graavilohta että olen ihan into piukassa meidän jääkaapissa tälläkin hetkellä suolautuvasta isosta lohipalasta, nam!

Joululaatikoista mä oon itse kokeillut jo valmistaa imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, bataattivuokaa ja lanttulaatikkoa joista kaksi edellämainittua päätyvät tänäkin vuonna meidän joulupöytään. Lantut ja bataatit unohdan tänä vuonna vaikka ne hyviä olivatkin, sillä niiden tilalle haluan kokeilla valmistaa punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa joka kuulostaa ainakin niin älyttömän hyvältä ettei mitään järkeä! Kodinkuvalehden reseptissä jota aion kokeilla, suositellaan ensiksi aurajuustoa tai sen tilalle vuohenjuustoa, ja aurajuusto varmaan on se joka sopii kaikkein parhaiten punajuurten kanssa (kun aura-punajuurilaatikosta löytyi huomattavasti runsaammin ohjeita pikagooglailun perusteella). Mä itse en vaan tykkää auran mausta ollenkaan ja siksi korvaan sen mieluummin suurella suosikillani vuohenjuustolla.

Laatikoiden lisäksi pöydässä kuuluu ehdottomasti olla vielä yksi lisuke, eli hernerokka tai hernetuutinki, rakkaalla ruualla on monta nimeä. Hernerokka on herneistä, kermasta ja mausteista tehty maukas mössö joka näyttää aivan kamalalta, on koostumukseltaan monen mielestä varmasti kuvottava, mutta mun mielestä maistuu aivan superhyvälle kinkun ja kinkun kastikkeen kanssa! Mä rakastan hernerokkaa ja oon syönyt sitä jo ihan pienestä asti jokaikinen joulu.

Kinkku on tietysti joulupöydän kuningas ja meidän kinkku on perinteinen korppujauhoilla ja sinapilla kuorrutettu harmaasuolattu kinkku jota paistetaan kärsivällisyydellä ja rakkaudella koko huominen ilta. Kinkun kastikkeessa on omenahilloa, sinappia, kermaa ja kinkunrasvaa ja se on superherkullista! Mä panostan muuten ruoissa terveellisyyteen aika pitkälti ja valitsen hyviä rasvoja ja kevyita tuotteita, mutta jouluna en säästele kerman tai voin määrässä vaan laitan vielä sen extra-voinokareen ja käytän ainoastaan kuohukermaa. Kinkkua syödään jouluruokailujen lisäksi myös aamu-, ilta-, yö- ja välipalaksi joululimpun ja sinapin kanssa eli joulusta on tulossa aika kinkkuisa, juuri niinkuin pitääkin.

Jälkiruuaksi meillä on perinteisiä joulutorttuja ja pipareita, ja tänä vuonna valmistan niiden lisäksi myös glögijuustokakkua. Lisäksi on tarjolla valikoima erilaisia juustoja (esim. Mustapekka, Brie, Morbier juusto tuhkaraidalla, vanha Cheddar ja valkosipulijuusto), keksejä ja viinirypäleitä. Mä oon tehnyt ennenkin juustokakkuja monta kertaa ja toivon kovasti että tämäkin kakku onnistuu kuten edeltäjänsä vaikka en juuri tätä yksilöä ole aiemmin koittanutkaan valmistaa.

Meillä ei ole mikään maailman runsain joulupöytä, itsetehdyt leivät, sillit ja silakat ja varmasti monet muutkin muiden suosikit puuttuvat, mutta uskon että tässä tulevien vuosien varrella meidänkin jouluperinteiden vakiintuessa löydämme ne meidän ikiomat jouluruokaperinteet joita halutaan jatkaa vuodesta toiseen. Mä oon kuitenkin ylpeä siitä että valmistetaan kaikki alusta loppuun aivan itse niitä joululimppuja lukuunottamatta, ja itsetehty maistuu ehdottomasti parhaalta.

Millaisia jouluruokia teidän joulupöydistänne löytyy? Onko hernerokka tuttu kaveri? Mikä on joulun paras jälkiruoka?

Eilinen lauantai oli ihana päivä, sillä eilen joulun tuoksu valtasi meidän kodin ja saatiin vedellä navat täyteen herkkuja hyvässä seurassa. Mutta jo ennen kuin herkut olivat valmiita, oli fiilis mitä parhain kun sain viettää ihanan aamupalahetken ilopilleri-Zeldan kanssa. Tiara söi oman aamiaisensa heti herättyään kun oli kuulemma niin kova nälkä mutta Zelda, meidän pieni aamu-uninen pallero heräsi vasta puoli yhdeksän aikoihin aamupuurolle ja oli niin iloista neitiä että!

Aamupalan jälkeen meidän ihana naapurin Oona tuli meille torttutaikinan kanssa (piparitaikina oli mun vastuulla) ja sitten huomattiinkin että olin fiksuna tyttönä ajatuksissani ostanut itsekin torttutaikinaa piparitaikinan sijaan. Ei siinä auttanut kuin lähteä käymään kaupassa koska ehdottomasti haluttiin myös pipareita! Me kipiteltiin kauppaan ja vähän myöhässä, mulle perinteiseen tapaan pienten kommervenkkien kautta päästiin viimeinkin leipomaan.

Näin vuoden ensimmäisissä joululeivonnaisissa mä turvaudun aina kaupan taikinoihin, mutta ennen joulua aion kyllä pyöräyttää mummon herkku torttureseptillä ihan aitoja omatekoisia torttujakin. Siinä on vain niin kova homma että ihan suosiolla säästän sen ekstraspesiaaliksi herkuksi ihan sinne jouluaaton tienoille. Tiara oli ihana pikku apulainen ja taikinan napostelun lomassa sai leivottua hienoja poropipareita. Oli ihanaa kun vihdoinkin Tiara on jo niin iso että hänetkin sai kunnolla mukaan joululeivontaan! Zelda nukkui koko aamupäivän ja oli mukavaa touhuta niin että Tiara sai kaiken huomion itselleen.

Pipareista tuli kaunokaisia, tortuista ei niinkään vaikka kovasti yritettiinkin. Mutta ei mulla ainakaan eka torttusatsi koskaan ole niin priimaa, eikä tarvitsekaan. Se on se maku! Herkuteltiin glögillä ja leivonnaisilla ähkyyn asti. Oli pakko nostaa piparilautanen ylös työtasolle tuosta ruokapöydältä kun olin tarpeeksi monta kertaa kuullut Tiaran suusta että ”Katso äiti, taas nappasin yhden piparin, nam!”.

Lopuksi vielä kuva meidän ihanasta neiti kaksivuotiaasta, joka niiin reippaasti piirsi isille hienon kortin ja toisenkin vähän isomman kuvan, joka me laitettiin Otolle kehyksiin. Otto sai jo aiemmin partakoneen isänpäivälahjaksi joten nyt tänään me annetaan ”vain” itsetehtyjä ihanuuksia, mitkä on kyllä niitä merkityksellisimpiä lahjoja jos multa kysytään. On mieletöntä nähdä se ilo ja onni oman lapsen silmissä kun hän saa askarrella isilleen lahjaa! Nyt mä alan leipomaan mutakakkua ja paistamaan banaanilettuja Otolle aamiaiseksi niin hän saa herätä herkulliseen tuoksuun isänpäivän aamunaan.

Ihanaa isänpäivää teille kaikille! Toivottavasti teillä on ollut yhtä huippu viikonloppu kuin meillä!