Helou helmikuu

01.02.2022

Nosta käsi ylös jos säkin kuulet just nyt päässä TikTokista tutun Katja Hartin ihanan ”Helou Helsinki” -huudahduksen. Siinäpä vasta ihanan sympaattisia videoita. Tammikuu on takana ja kuten Vainkeskiluokkajutut totesivat, niin ensi kuun jälkeenhän on jo huhtikuu, eli melkein jo voisi sanoa että alkaa olla kevättä rinnassa. Olen ollut jotenkin vähän hakoteillä tämän alkuvuoden kanssa, että miten tässä kuuluisi olla. Viime vuoden tammikuusta en muista muuta kuin loputtoman huolen ja ahdistuksen, sekä ihan todella ällöttävän olon ja sen kuinka imeskelin kirpeitä karkkeja pulkkamäen laidalla, että pystyin seisomaan oksentamatta.

Nyt ei ole ollut lainkaan pahaa oloa ja huoleen tai ahdistukseenkaan ei ole ollut mitään syytä. Silti on ollut vähän jotenkin sellainen tylsä fiilis tammikuusta. Ehkä se jotenkin vielä juontaa juurensa viime vuoden kokemuksista. Viime vuoden tammikuussa mun elämä kutistui sohvan nurkkaan hematooman vuoksi saadun lepokäskyn ja pahoinvoinnin myötä. Silloin oli tosi kurja ja pelottava fiilis ja fyysisestikin huono olla. Nyt olen yrittänyt vältellä sitä sohvan nurkkaa ihan viimeiseen asti ja tekisi mieli vaan mennä ja tehdä ja touhuta nonstop. Ollaan käyty luistelemassa ja kirjastossa, vauvauinnissa ja lounaalla, lenkillä ja kävelyillä ja ystävillä kylässä. Jotenkin ollut silti sellainen olo, että olisipa tammikuu jo ohi, vaikka eihän tuossa tämän vuoden tammikuussa mitään vikaa ollut.

Mutta nyt voi unohtaa tammikuun, koska tänään alkoi helmikuu. Se on yksi mun lempikuukausista, koska kyllä te tiedätte: syyskuun ohella se on se meidän perheen tärkein juhlakuukausi. Tänä vuonna vieläkin enemmän, kun saa juhlia ihan uutta juhlaa: meidän vauvan puolivuotissynttäreitä! Juhlia ei voi olla liikaa. Ekaksi juhlitaan siis vauvan puolivuotisia, sitten meidän kolmosen 5v-synttäreitä (what, ei voi olla!) ja siitä muutaman päivän päästä vielä meidän kahdeksatta hääpäivää, sekä yhdettätoista vuosipäivää. Ihan älytöntä, että sinne meni taas vuosi.

Meillä on suunnitelmana viettää hääpäivänä ekaa kertaa sitten vauvan syntymän vähän kahdenkeskistä aikaa. Nyt kun vauva syö jo kiinteitäkin ja pärjää pari tuntia hyvin ilman tissiä, niin hän saa jäädä sisarustensa kanssa Oton siskon hellään huomaan hetkeksi. Kolmen (tai seitsemän) ruokalajin illalliselle ei ajateltu mennä, mutta jos nyt vaikka ne pääruuat kävisi syömässä kahdestaan. Sekin tuntuu ajatuksena jo ihan luksukselta. Tähän asti ollaan kyllä hyvin pärjätty ilmankin treffejä ja toki oltaisiin päästy aiemminkin jos oltaisi haluttu, mutta just nyt alkaa tuntua meille sopivalta hetkeltä mennä. Uskon, että vauvalla sujuu oikein hyvin kun on tuttu hoitaja ja tietty siskot mukana menossa myös.

Kivaa, että nyt helmikuun alusta noita kokoontumisrajoituksiakin purettiin, niin uskalletaan varmaankin järjestää meidän tulevalle 5-vuotiaalle jopa ihan juhlat. Ihanaa saada kutsua rakkaita läheisiä juhlistamaan häntä, kun viime vuonnakin juhlittiin 4-vuotissynttäreitä aivan minipienesti vain Oton sisarusten ja isän kanssa. Hän on kovasti odottanut synttäreitä ja minäkin kieltämättä odotan innolla, että saan ne järjestää. Pidetään juhlat vasta parin viikon kuluttua, mutta kuitenkin huomattavasti enemmän ajallaan kuin mitkään muut synttärit pitkään aikaan. Ajattelin tilata pitkästä aikaa leipomosta kakun ja muutenkin leipoa myös itse, ihana päästä suunnittelemaan teemajuhlat. Tällä viikolla taidetaan viettää synttärisankari päättää -päivää hänen oikeana synttäripäivänään.

Tällainen juhlakuukausi on tosi tervetullut, ja onhan tässä vielä ystävänpäivä ja laskiainen ja vaikka mitä muutakin! Ja lisäksi iloa tuo helmikuuhun vielä lasten hiihtoloma, jota Helsingissä vietetään viikolla 8. Toistaiseksi meillä ei ole vielä hiihtolomalle mitään sen suurempia suunnitelmia, mutta jotain hauskaa me varmasti keksitään.

Tässä kuussa blogin puolella luvassa juhlajuttuja, hääpäivää, vauvan puolivuotispostausta, sormiruokaohjeita, kuulumisia ja kaikkea muutakin kivaa! Toivotan kaikille ihanaa iloista ja valoisaa helmikuuta <3 


Alkuvuoden kuulumisia

03.01.2022

Heippa ja hyvää vuotta 2022 kaikille! Tulipahan kerrankin ekalla kertaa jo oikein tuo vuosiluku, kun yleensä tuntuu, että eka kuukausi menee aina opetellessa kirjoittamaan se uusi numero. Uutta vuotta on takana jo muutama päivä ja lasten joululomaa pian pari viikkoa. Pidin itsekin reilun viikon kunnon lomaa, mulla oli sähköpostissa lomavastaaja ja kaikki. Ja sen jälkeen olen lomaillut sillä tavalla puoliksi. Tammikuu on yleensä vuoden hiljaisin kuukausi, joten vuosi käynnistyy hitaasti ja rennosti, mikä on ihanaa. Ja töitä on myös jo valmiiksi hyvin tiedossa koko vuodelle, joten ei tarvitse myöskään stressata siitä hiljaisuudesta, mikä on vielä ihanampaa! Voi ottaa ihan rauhassa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa.

Joulua vietettiin läheisten kanssa yhdessä meillä kotona ja se oli ihanaa. Oltiin kaikki terveenä, mistä olen todella kiitollinen. Nyt on ollut niin paljon ihmisiä kipeänä ainakin somen perusteella, että tuntuu melkein utopistiselta, että todella saatiin viettää joulua ja vielä uusi vuosikin terveenä. Sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu myös tämän vuoden puolella.

Jouluaattona nukuttiin pitkään, katsottiin aamupäivällä joulupukin kuumalinjaa sekä tietenkin Lumiukko-piirrettyä ja sen jälkeen käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Sitten meille tuli läheisiä, sekä joulupukki. Me tavattiin pukki ulkona tuossa meidän pihalla, minne hän oli tuonut joululahjat.

Lapset olivat haltioissaan pukista. Sitten jaettiin lahjat ja lapset saivat avata yhdet paketit ennen kuin oli aika käydä pöytään. Me tehtiin Oton kanssa kaikki ruuat valmiiksi aatonaattona ja oli kyllä onnistunut joulupöytä, vaikka itse sanonkin. Kerrankin ruokia oli myös tosi sopiva määrä, ehdittiin syödä kaikki loppuun tapaninpäivänä ennen kuin ehdittiin kyllästyä.

Uudenvuoden aattoa vietettiin rennosti kotona oman perheen kesken. Käytiin kävelyllä katselemassa (muiden ampumia) raketteja, syötiin perinteinen hodaribuffa, pidettiin lasten kanssa hyvin rentoa juustoiltaa ilman hienoja kattauksia ja katsottiin elokuvaa. Meillä oli tosi mukavaa. Uudenvuoden aattona oli myös mun ja Oton ensitapaamisen 11. vuosipäivä, aivan hullua! Ja tässä me vaan 11 myöhemmin ollaan onnellisina neljän lapsen kanssa.

Ollaan ulkoiltu tosi paljon, käyty luistelemassa ja pulkkamäessä ja pelattu sikana lautapelejä. Joulupukki toi meille Cluedon ja uuden Trivial Pursuitin, jossa on käyty läpi vuosikymmen 2010-2020, ja molemmat on olleet kyllä ihan huippuja. Ollaan saunottu ja katsottu leffoja. Katsottiin lasten kanssa mm. uudet Encanto ja Ron on rikki Disney+:sta (ihan super kivoja molemmat!) ja Oton kanss Don’t look up Netflixistä, suosittelen!

Tosi paljon on tullut oleiltua loman aikana kotona perheen kesken ja vaan rentouduttua ja se on tehnyt kyllä todella hyvää. Nyt ollaan lähdössä muutamaksi päiväksi Ouluun käymään ja tämä onkin meidän vauvan ensimmäinen reissu. Yövytään airbnb-asunnossa ja käydään moikkaamassa mun tätiä ja serkkuja, sekä äitiä tietysti myös.

Kotona ollaan tehty pieniä muutoksia myös. Meidän yläkerran vessa oli pitkään meillä varastona, kun siellä on säilötty vanhaa keinutuolia josta ei haluta luopua, mutta jolle ei ole juuri nyt tilaakaan missään. Mun äiti vei sen kuitenkin Ouluun täältä autolla lähtiessään, koska hänellä on ihan tyhjä varastotila lämpimässä siellä. Keinutuoli saa odotella, että joskus pääsee joko tähän kotiin sitten kun täältä vapautuu tilaa (hyvin hamassa tulevaisuudessa), tai sitten johonkin toiseen kotiin jossa meillä on enemmän tilaa. Se on ihana ja tärkeä, mutta just nyt ei vaan sovi meille.

Nyt kun keinutuoli lähti pois, niin tehtiin siitä meidän koululaisille oma esiteinikylppäri, josta he ovat haaveilleet. Siellä saavat nyt käydä rauhassa suihkussa, tehdä kasvonaamioita ja meikkikokeiluja. Sisustettiin kylppäri heidän toiveiden mukaan ja siitä tuli tosi söpö. Siellä oli jo valmiiksi valaistu iso meikkipeili ja paljon tilaa purkeille ja purnukoille. Nyt siellä on pörröinen matto, vaaleanpunaisia pyyhkeitä ja säilytysjuttuja meikeille ja muille.

Kodinhoitohuoneeseen päivitettiin myös uusi pesutorni vanhan tilalle ja vaihdettiin vetimet kaappeihin. Todella iso muutos näin pienillä jutuilla, ainakin meidän mielestä. Vaikka en edelleenkään ole khh:n ruskean lattian fani, niin nämä muutokset freesasivat huonetta todella paljon. Nyt siellä on mukavampi olla ja lisäksi saatiin mahdutettua sinne lisäksi Ikean pieni puinen kuivausteline, joka nyt riittää meidän tarpeisiin, kun uskaltaa kuivata suurimman osan pyykeistä uudella hellävaraisella kuivausrummulla (vanha oli 2000-luvun alusta). Se saa olla esillä jatkuvasti, kun on niin söpö ja kompakti ja ketterä.

Palaan pian vauvan 4kk- ja 5kk-kuulumisten merkeissä ja muutenkin ajattelin pikkuhiljaa taas aktivoitua blogin puolella joululoman jälkeen. Ihanaa uutta vuotta vielä kaikille, toivottavasti teidän vuosi on alkanut mukavissa merkeissä!