Alkuvuoden kuulumisia

03.01.2022

Heippa ja hyvää vuotta 2022 kaikille! Tulipahan kerrankin ekalla kertaa jo oikein tuo vuosiluku, kun yleensä tuntuu, että eka kuukausi menee aina opetellessa kirjoittamaan se uusi numero. Uutta vuotta on takana jo muutama päivä ja lasten joululomaa pian pari viikkoa. Pidin itsekin reilun viikon kunnon lomaa, mulla oli sähköpostissa lomavastaaja ja kaikki. Ja sen jälkeen olen lomaillut sillä tavalla puoliksi. Tammikuu on yleensä vuoden hiljaisin kuukausi, joten vuosi käynnistyy hitaasti ja rennosti, mikä on ihanaa. Ja töitä on myös jo valmiiksi hyvin tiedossa koko vuodelle, joten ei tarvitse myöskään stressata siitä hiljaisuudesta, mikä on vielä ihanampaa! Voi ottaa ihan rauhassa rennosti ja tehdä kaikkea kivaa.

Joulua vietettiin läheisten kanssa yhdessä meillä kotona ja se oli ihanaa. Oltiin kaikki terveenä, mistä olen todella kiitollinen. Nyt on ollut niin paljon ihmisiä kipeänä ainakin somen perusteella, että tuntuu melkein utopistiselta, että todella saatiin viettää joulua ja vielä uusi vuosikin terveenä. Sormet ristissä, että hyvä onni jatkuu myös tämän vuoden puolella.

Jouluaattona nukuttiin pitkään, katsottiin aamupäivällä joulupukin kuumalinjaa sekä tietenkin Lumiukko-piirrettyä ja sen jälkeen käytiin haudoilla viemässä kynttilät. Sitten meille tuli läheisiä, sekä joulupukki. Me tavattiin pukki ulkona tuossa meidän pihalla, minne hän oli tuonut joululahjat.

Lapset olivat haltioissaan pukista. Sitten jaettiin lahjat ja lapset saivat avata yhdet paketit ennen kuin oli aika käydä pöytään. Me tehtiin Oton kanssa kaikki ruuat valmiiksi aatonaattona ja oli kyllä onnistunut joulupöytä, vaikka itse sanonkin. Kerrankin ruokia oli myös tosi sopiva määrä, ehdittiin syödä kaikki loppuun tapaninpäivänä ennen kuin ehdittiin kyllästyä.

Uudenvuoden aattoa vietettiin rennosti kotona oman perheen kesken. Käytiin kävelyllä katselemassa (muiden ampumia) raketteja, syötiin perinteinen hodaribuffa, pidettiin lasten kanssa hyvin rentoa juustoiltaa ilman hienoja kattauksia ja katsottiin elokuvaa. Meillä oli tosi mukavaa. Uudenvuoden aattona oli myös mun ja Oton ensitapaamisen 11. vuosipäivä, aivan hullua! Ja tässä me vaan 11 myöhemmin ollaan onnellisina neljän lapsen kanssa.

Ollaan ulkoiltu tosi paljon, käyty luistelemassa ja pulkkamäessä ja pelattu sikana lautapelejä. Joulupukki toi meille Cluedon ja uuden Trivial Pursuitin, jossa on käyty läpi vuosikymmen 2010-2020, ja molemmat on olleet kyllä ihan huippuja. Ollaan saunottu ja katsottu leffoja. Katsottiin lasten kanssa mm. uudet Encanto ja Ron on rikki Disney+:sta (ihan super kivoja molemmat!) ja Oton kanss Don’t look up Netflixistä, suosittelen!

Tosi paljon on tullut oleiltua loman aikana kotona perheen kesken ja vaan rentouduttua ja se on tehnyt kyllä todella hyvää. Nyt ollaan lähdössä muutamaksi päiväksi Ouluun käymään ja tämä onkin meidän vauvan ensimmäinen reissu. Yövytään airbnb-asunnossa ja käydään moikkaamassa mun tätiä ja serkkuja, sekä äitiä tietysti myös.

Kotona ollaan tehty pieniä muutoksia myös. Meidän yläkerran vessa oli pitkään meillä varastona, kun siellä on säilötty vanhaa keinutuolia josta ei haluta luopua, mutta jolle ei ole juuri nyt tilaakaan missään. Mun äiti vei sen kuitenkin Ouluun täältä autolla lähtiessään, koska hänellä on ihan tyhjä varastotila lämpimässä siellä. Keinutuoli saa odotella, että joskus pääsee joko tähän kotiin sitten kun täältä vapautuu tilaa (hyvin hamassa tulevaisuudessa), tai sitten johonkin toiseen kotiin jossa meillä on enemmän tilaa. Se on ihana ja tärkeä, mutta just nyt ei vaan sovi meille.

Nyt kun keinutuoli lähti pois, niin tehtiin siitä meidän koululaisille oma esiteinikylppäri, josta he ovat haaveilleet. Siellä saavat nyt käydä rauhassa suihkussa, tehdä kasvonaamioita ja meikkikokeiluja. Sisustettiin kylppäri heidän toiveiden mukaan ja siitä tuli tosi söpö. Siellä oli jo valmiiksi valaistu iso meikkipeili ja paljon tilaa purkeille ja purnukoille. Nyt siellä on pörröinen matto, vaaleanpunaisia pyyhkeitä ja säilytysjuttuja meikeille ja muille.

Kodinhoitohuoneeseen päivitettiin myös uusi pesutorni vanhan tilalle ja vaihdettiin vetimet kaappeihin. Todella iso muutos näin pienillä jutuilla, ainakin meidän mielestä. Vaikka en edelleenkään ole khh:n ruskean lattian fani, niin nämä muutokset freesasivat huonetta todella paljon. Nyt siellä on mukavampi olla ja lisäksi saatiin mahdutettua sinne lisäksi Ikean pieni puinen kuivausteline, joka nyt riittää meidän tarpeisiin, kun uskaltaa kuivata suurimman osan pyykeistä uudella hellävaraisella kuivausrummulla (vanha oli 2000-luvun alusta). Se saa olla esillä jatkuvasti, kun on niin söpö ja kompakti ja ketterä.

Palaan pian vauvan 4kk- ja 5kk-kuulumisten merkeissä ja muutenkin ajattelin pikkuhiljaa taas aktivoitua blogin puolella joululoman jälkeen. Ihanaa uutta vuotta vielä kaikille, toivottavasti teidän vuosi on alkanut mukavissa merkeissä! 


Luukku 18: Päärynä-granaattiomena-sinihomejuustosalaatti joulupöytään

18.12.2021

Joulupöydässä on ihanaa olla jotain raikasta salaattia tuhdimpien ruokien lisäksi ja salaatti-osasto on yleensä se, missä meillä on tapana vähän irrotella ja kokeilla uutta. Tänä vuonna kehittelin meidän aiemmin testaamien reseptien, sekä pari viikkoa tehdyn pizzan (kyllä, luit ihan oikein!) pohjalta tällaisen salaattireseptin. Testattiin sitä jo, ja se oli kyllä niin hyvää, että tätä tulee taatusti meidän joulupöytään. Resepti on helppo ja nopea  ja se sopii myös kaltaiselleni raa’alle päärynälle allergiselle, sillä päärynät paahdetaan nopeasti uunissa yhdessä pähkinöiden kanssa.

Olen vasta nyt aikuisiällä löytänyt päärynän! Rakastan päärynää, se on kertakaikkisen herkullista ja sopii niin moneen ruokaan, niin alkuruokiin, pääruokiin kuin jälkkäriksikin. Toinen ihana päärynäohje, jota ollaan testattu jouluksi, on tämä keikautettava päärynäpiirakka (kaupallisesta yhteistyöstä vuodelta 2018).

Päärynä-granaattiomena-sinihomejuustosalaatti

1 Ruukku tammenlehtisalaattia

3 keskikokoista päärynää

80g pekaanipähkinöitä

300g St. Agur sinihomejuustoa

1 granaattiomenan siemenet

Pilko päärynät ohuiksi siivuiksi. Paahda päärynäviipaleita ja pähkinöitä uunissa 250 asteessa halutessasi n. 4-5 minuutin ajan. Voit myös jättää tämän vaiheen pois, mikäli haluat päästä helpommalla etkä ole raa’alle päärynälle allerginen, kuten minä. Halkaise granaattiomenat ja irrota niistä siemenet. Pilko sinihomejuusto sopivan kokoisiksi paloiksi. Huuhdo tammenlehtisalaatti. Laita salaattia pohjalle ja asettele päälle kerroksittain päärynää, granaattiomenan siemeniä, pähkinöitä ja juustoviipaleita. Tarjoile yhdessä balsamicon kanssa. Kaverksi voisi hyvin sopia myös sinappinen vinegretti esimerkiksi oliiviöljystä, omenaviinietikasta ja dijon-sinapista.

Pähkinä ja sinihomejuusto ovat ihanan täyteläisiä makuja, jotka sopivat yhteen raikkaan päärynän ja makean granaattiomenan kanssa. Tämä on ihanan helppo toteutettava, jonka ehtii pyöräyttää käden käänteessä vielä jouluaattona, eikä ole vaaraa epäonnistumisesta, kun ohje on niin yksinkertainen.

Me rakastetaan Oton kanssa molemmat St. Agur -sinihomejuustoa, mutta tähän sopii hyvin myös joku muu sinihomejuusto, jos joku toinen on teidän suosikki. Itse en tykännyt ennen ollenkaan sinihomejuustosta, tai niin luulin, koska olin maistanut vain aurajuustoa. Sitten joskus uskaltauduin maistamaan St. Aguria Oton isän luona ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Se on jotenkin paljon pehmeämpi ja helposti lähestyttävämpi kuin Aurajuusto. Jos siis et pidä Aurajuustosta, kannattaa kokeilla St. Aguria!


Luukku 4: Kaikki meidän joulukuuset 2011-2021

04.12.2021

Tässä postauksessa näytän kaikki meidän joulukuuset kymmenen vuoden varrelta. Aika uskomatonta, että ollaan juhlittu Oton ja meidän perheen kanssa joulua jo kymmenen vuoden ajan. Meillä on sinä aikana ollut neljä eri joulukuusta. Lähdettiin vihreästä ja pitkään mentiin valkoisella, ennen kuin palattiin kohti vihreää nykyisen lumihuurrekuusen kanssa. Aiemmat kuuset olivat hieman huonompilaatuisia, koska meillä ei ollut varaa silloin panostaa kuuseen. Mutta tämä nykyinen on enemmän sellainen premium-kuusi, joka on kestänyt hyvin jo kolmet koristelut ja voisin kuvitella sen kestävän hyvin vaikka seuraavat kymmenet koristelut. Se on ajaton ja nätti, ja lumihuurre on pysynyt hyvin. Mutta noniin, meidän nykyinen kuusi on varmasti kaikille jo tuttu, kurkataanpa nyt niihin vähän vanhempiin!

2011

Tossa isossa kuusessa on vaan mustia, valkosia ja hopeita koristeita ku halusin pitää värit yksinkertasina koska koristeita on niin runsaasti ja koska on toi vihree aika dominoiva väri. Toinen vaihtoehto ois ollu punavalkoset koristeet mut sen vaihtoehdon voisin toteuttaa sit ens jouluna. Mulla on sellanen perinne ollu lapsesta saakka et joka vuosi on ihan erilainen joulukuusi kun mitä aiempina vuosina on ollu, onneks keksitään niin paljon erilaisia koristeita aina vuosittain et tän perinteen toteuttaminen on helppoa.”

Näin kuvailin kuusta vuonna 2011. Silloin koristeltiin kuusi itsenäisyyspäivänä, kuten mun lapsuudessa oli tapana. Kun vertaan vuoden 2011 kuusta meidän nykyiseen kuuseen niin eka asia joka koristeluista tulee mieleen ei ole kyllä ”runsas”, hah. Mutta söpö se kyllä oli. Nauhoja lukuun ottamatta kaikki samat koristeet on meillä edelleen tallessa ja suurin osa myös käytössä tänäkin vuonna. Muistaakseni meidän eka vihreä kuusi oli mun äidin vanha, mutta saatan olla väärässä. 

2012

”Kyllä olen tämänvuotiseen tulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin viime vuonna olin, tää valkoinen on ihan meidän juttu! Ihanasti tulee kaikki koristeetkin esille valkoista vasten ja valkoiseen on helppo yhdistää minkä tahansa värinen jouluteema, vaikkakin tällä kertaa jatkettiin viimevuodelta tutulla hopea-musta-valkoisella linjalla. Mä laitoin tarkoituksella koristeet myös alimmille oksille koska mun mielestä esikoinen on ihan tarpeeksi iso oppimaan että joulukuusi on koriste ja siihen ei kosketa, kuten ei vaikkapa uuniin tai astianpesukoneeseenkaan. Olin varautunut siihen että saan ensimmäiset päivät pelätä sydän kurkussa että hän repii kaikki koristeet irti ja kaataa vahingossa koko kuusen, mutta onneksi olin väärässä!”

Hauskaa muistella esikoisen taaperoaikojen joulukuusta. Meillä on aina koristeltu kuusi ihan kunnolla, vaikka perheessä olisikin ollut pieniä. Näin aiotaan toimia myös kuopuksen kanssa ensi vuonna, että ihan reilusti vaan koristellaan ja yhdessä opetellaan miten sen kuusen kanssa ollaan. Ostettiin 2012 valkoinen joulukuusi, josta olin kovasti haaveillut.

2013

Meidän joulukuusi on valkoinen, koska se a) sopii sisustukseen parhaiten ja b) ei yritä näyttää aidolta kuuselta epäonnistuen siinä pahasti, vaan on reilusti feikki ja sellaisena upea. Aito kuusi olisi tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta kun on allerginen niin silloin se ei valitettavasti tule kyseeseen, vaikka siitä aina haaveilenkin! Mä oon kokeillut joulukoristeluissa vaikka ja mitä teemoja, ja tänä vuonna inspiroiduin Stockmannin vaaleanpunaisista herkkukoristeista ja päätin että teemaksi sopii vaaleanpuna-valko-hopea. Meiltä löytyi kaikissa näissä väreissä jonkinverran koristeita jo etukäteen, ja lisäksi hamstrasin Argos-hallin joulumaailmasta vielä lisää vaaleanpunaisia muffinsseja, ja muita ihanuuksia.”

Vuonna 2013 koristelin kuusen omilla lempiväreilläni vaaleanpunaisella ja valkoisella. Kylläpä tuntuu hassulta lukea Iinan kirjoitusta kahdeksan vuoden takaa, kun vielä kirjoitin ”hamstraamisesta”. Ostin silloin siis neljä uutta eri herkkujen muotoista joulukoristetta. Että kunnon ”hamstraamista”.

2014

Kupari yksin tuntyi jotenkin liian lämpimältä, kun meillä kuitenkin on muuten aika kylmän sävyinen koti (lastenhuonetta lukuunottamatta). Onneksi sitten näin jossain mainoslehtisessä valkoisen kuusen, jossa oli käytetty koristeissa kaikkia mahdollisia metallisävyjä, ja tajusin että ihan hyvinhän kuparia voi yhdistää hopeaan, kun lisää siihen vielä kultaa tai ruusukultaa, jotka ovat vähän niinkuin siitä välistä. Alunperin tarkoitus ei ollut sekoittaa tähän sekametelisoppaan vielä mustaakin, mutta jotenkin kuusi näytti niin ei-meidän-näköiseltä ilman sitä että oli pakko kipaista vielä mustat koristeet laatikosta mukaan koristeluun.”

Kupari nousi isoksi trendiksi vuonna 2014 ja silloin itsekin siitä innostuin ja halusin sitä myös kuuseen. En kuitenkaan voinut tai halunnut ostaa niin paljon uusia kuparin sävyisiä koristeita, että pelkästään niillä olisi voinut täyttää kuusen, joten päädyin sekoittelemaan kuparikoristeita vanhoihin muiden metallien sävyisiin sekä mustiin koristeisiin.

2015

Meidän perinteenä on koristella joulukuusi itsenäisyyspäivänä, ja niin tehtiin myös tänä vuonna. Tämän vuoden kuusi jatkaa samaa väriteemaa joka meillä toistuu myös olohuoneen muussa sisustuksessa, valkoista, mustaa ja kultaa.  Edellisvuosina mä olen innostunut tosi koristeellisista joulupalloista ja kaikista hahmoista ja kakuista ja vaikka mistä, kimallusta ja glitteriä on täytynyt olla. Vieläkin meiltä löytyy vähän glitteriä ja kimallusta, mutta tänä vuonna keskityin enemmän pelkistetympiin koristeisiin, ja sellaiseen siistimpään lookiin.”

Vuonna 2015 kupari unohtui jo, ja halusin kuusesta pelkistetymmän ja vähemmän värejä siihen. Silloin meidän vanha valkoinen kuusi alkoi jo vedellä viimeisiään. Hauskaa miten näistä näkyy vielä se erilainen ajatusmaailma, halusin aina joka vuosi jotain erilaista, enkä pitänyt niin tärkeänä sellaista oman tyylin löytymistä ja sen säilyttämistä.

2016

”Mä pohdin aiemmin että ostetaanko tänä vuonna aito kuusi vai uusi tekokuusi, ja päädyttiin jälleen kerran tekokuuseen. Koen sen olevan vaan meille parempi vaihtoehto, vaikka aito olisikin omalla tavallaan huikea. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että kuusi ei kestäisikään Itsenäisyyspäivästä aattoon asti hyvänä, ja kuitenkin ehdottomasti halusin koristella kuusen jo nyt. Niinpä pitkällisen tuuhean ja laadukkaan kuusen etsimisen jälkeen löydettiin täydellinen  yksilö Hobby Hallista. Kuusi oli vähän arvokkaampi kuin sellaiset perus harvahapsiset markettiversiot jollainen meillä on ennen ollut, mutta täysin sen arvoinen.”

Vuonna 2016 meidän vanha valkoinen joulukuusi oli jo niin kellastunut ja ällö, että päädyttiin ostamaan uusi valkoinen tekokuusi. Ajattelin silloin, että se on pitkäikäinen sijoitus, ja uusi kuusi olikin kestävä. Meillä on se edelleen tallessa nätisti laatikossaan, että jos joskus mieli muuttuu ja haluan sittenkin laittaa valkoisen kuusen lumihuurrekuusen sijaan. En tiedä miksi olen aitoa edes pohdiskellut, kun kuitenkin olen sille allerginen. Mutta jossain vaiheessa musta tuntui, että kovasti puhuttiin tekokuusia vastaan ja aitojen kuusien puolesta, ehkä siksi olen kokenut tarvetta pohtia sittenkin joskus sitä aitoa kuusta meille, jos olisi löytynyt allergiaystävällisempi versio.

2017

Joulukuusen kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin meidän olkkarikin on, kultaa, vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Ainoastaan vihreä jäi uupumaan. Mä harkitsin ensin, että kuuseen tulisi kulta-vihreät koristelut, mutta en löytänyt mistään omaa silmääni miellyttäviä koristeita vihreässä värissä, juuri siinä oikeassa sävyssä jota meillä on. Ja parempihan se on käyttää niitä vanhoja koristeita muutenkin, kuin hamstrata hulluna uusia, jotka ovat käytössä ehkä vain yhden joulun.”

Huomaan pientä arvomaailman muutosta jo tässä vuoden 2017 postauksessa. Silloin alettiin pikkuhiljaa löytää sitä omaa tyyliä tässä kuusen koristelussa ja elämässä ylipäätään. Tajuttiin, että ei sitä koristelua tarvitse laittaa joka vuosi uusiksi (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

2018

Mäkin sain paljon koristeita mukaan äidiltä, kun muutin yksin asumaan v. 2009 joulukuussa. Monet niistä on tänäkin vuonna ripustettuna mun kuuseen. Mä rakastan sitä, että koristeita on kertynyt isompi kokoelma, ja pystyn tekemään kuusesta aina vähän erilaisen joka vuosi. Äidiltä mukaan saadut joulukoristeet ovat mulle rakkaita ja ihania muistoja, jotka mielelläni ripustan joka vuosi. Ne tuovat palan mun lapsuuden jouluista meidän omaan olohuoneeseen. Toivottavasti meidän lapsilla on sama fiilis sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.”

Sinä vuonna alkoi olla jo aika monta palloa lasten valitsemia koristeita meidän joulukuusessa ja ne alkoivat tuoda oman ihanan lisänsä kuusen ulkonäköön. Alusta asti niitä on ollut, mutta kolmannen lapsen ja isompien kasvun myötä ne alkoivat näkyä yhä selvemmin kuusen ulkomuodossa. Ja sitten se alkoi luoda perustan koko kuusen koristelulle.

2019

Uusia koristeita me ei sen sijaan ostettu yhtään (paitsi lasten valitsemat kolme koristetta, yksi jokaiselle). Tuo lumihuurrettu joulukuusi on niin mielettömän runsas ja kaunis jo ihan itsessään, että vaikka se on meidän vanhaa 180cm kuusta paljon suurempi, siihen ei tarvitse yhtään enempää koristeita. Lumihuurre-joulukuuseen saatiin kaikki meidän vanhat jo olemassaolevat koristeet  (mustia lukuunottamatta) yhtäaikaa esille ja ne silti näyttävät mielestäni kauniilta. Mustia ei laitettu tällä kertaa.”

Meidän nykyinen lumihuurrekuusi ostettiin vuonna 2019 ja rakastin ja rakastan sitä edelleen. Silloin koristeltiin sitä ehkä vielä hieman maltillisemmin kuin nykyään. Kuitenkin lasten kädenjälki näkyi vahvasti. Meidän vanhassa kodissa 230cm korkea kuusi ei päässyt ihan niin hyvin oikeuksiinsa kuin nykyisessä korkeassa tilassa, mutta kaunis se oli sielläkin.

2020

Lisäksi tämä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellisen kotipainotteinen – ollaan aika paljon tuijoteltu kotia sellaisena kuin se on. Miksi en siis piristäisi sitä jollain uudella, kuten joulukuusella? Kaipasin iloa ja valoa pimeään marraskuuhun  ja vuoden harmaimpana päivänä oli meidän perheelle täydellinen hetki koristella kuusi. Minä rakastan joulua, enkä toistaiseksi vielä ikinä ole ”kyllästynyt katselemaan joulukuusta”, kuten joku pelkäsi. Sitten kun en sitä enää jaksa katsella, eli jouluaaton jälkeen, voin sen kerätä pois. Yksinkertaista. Tuntuu oudolta, että niinkin ihanasta asiasta kuin jonkun toisen joulukuusen koristelusta voi löytää kritisoitavaa.”

Viime vuoden joulukuusipostauksessa kuultaa väsymys maailman tilanteeseen, hiton rankka marraskuu ja väsymys myös jatkuvaan arvosteluun. Huomaan tuosta tekstistä, että väsymys siihen kaikkeen oli se päällimmäinen tunne, mikä on kurjaa. Onneksi noista fiiliksistä on päässyt hyvin irti, vaikka maailman tilanne ei edelleenkään ole siinä missä toivoin sen tänä vuonna tähän aikaan jo olevan.

2021

Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä.”

Tänä vuonna olen tyytyväisempi kuuseen kuin ikinä ennen, vaikka se näyttääkin tosi samalta kuin vuosina 2019 ja 2020! Paikka vaikuttaa paljon. Se on meidän olohuoneen kruunu ja ilahduttaa siinä joka päivä. Kuusi on jo tosi täynnä lasten valitsemia koristeita, tähän mennessä niitä on kertynyt 10+8+4 (sekä jokaisen omat vauvavuoden pallot 4kpl), eli aika paljon erilaisia jännittäviä koristeita, jotka tekevät kuusesta hauskan ja runsaan näköisen. Rakastan erilaisia palloja ja tarinoita niiden takana. Tämä on se tyyli, jossa haluan pysyä, tämä on se meidän joulukuusi, joka tuntuu omalta.

Huh, siinäpä oli paljon joulukuusia! Tätä postausta oli niin hauska tehdä ja palata noihin jouluisiin tunnelmiin vuosien varrelta. Kyllä tämä nykyinen kuusen ulkoasu on tietty se oma suosikki. Mutta ihanaa nostalgiaa vanhoissa postauksissa, suloisia vanhoja kuvia lapsista pikkuisena. Vanhat postaukset on tosiaan linkattu myös tähän, jos niitä haluaa käydä kurkkimassa.


1. luukku: lasten valitsemat joulukoristeet 2021

01.12.2021

Tervetuloa vuoden 2021 blogijoulukalenterin pariin! Tämä on blogijoulukalenterin yhdeksäs vuosi ja tänäkin vuonna tulet löytämään joulukalenterista jouluista sisältöä aattoon asti. DIY-juttuja, ruoka- ja leivontaohjeita, koristeita ja ajatuksia liittyen joulun viettoon. Niin ihanaa olla taas tässä. Tämä on mun lempi vuodenaikani sisällön tuottajana! Uusi luukku ilmestyy joka aamu klo 05.00!

Meillä on lasten kanssa joulukoristeperinne. Perinteen mukaisesti tänäkin vuonna meidän lapset saivat valita jokainen yhden uuden koristeen meidän joulukuuseen. Kertauksen vuoksi tämän joulukoristeperinteen ideana on siis se, että joka vuosi lapset saavat valita yhden uuden koristeen siihen asti, että muuttavat omilleen asumaan. Sitten he saavat muutossa mukaansa kaikki ne itse valitut koristeet, niin ei ole ainakaan ihan tyhjä joulukuusi! Luultavasti heillä tulee olemaan jo ihan hyvä kokoelma persoonallisia koristeita, joilla kaikilla on tarina sitten, kun he joskus ovat niin isoja ja aikuisia, että muuttavat pois kotoa. Kaikkien lasten kohdalla ollaan aloitettu koristeiden kerääminen vauvavuonna siitä, että he ovat saaneet oman syntymävuotensa Weisteen ”Baby’s first Christmas” -pallon. 

Näitä vauvan ensimmäisen joulun palloja oli meidän esikoisen ja toisen lapsen vauva-aikaan vain vaaleanpunaisena ja vaaleansinisenä ja lainkaan ajatusta kyseenalaistamatta ostin silloin ne vaaleanpunaiset pallot molemmille (no okei, se on toki myös mun lempiväri). Myöhemmin saataville on tullut myös valkoisia Baby’s first Christmas -koristeita, mutta en ole ainakaan meidän lähimmissä tavarataloissa nähnyt niissä syntymävuotta lainkaan. Syntymävuosi on ollut ainoastaan vaaleanpunaisissa ja -sinisissä koristeissa.

Päädyttiin tälläkin kertaa siis ostamaan vauvallemme stereotyyppinen vaaleanpunainen koriste. Halusin talteen sen vuosiluvun, koska halusin, että meidän neljännellä lapsella on samanlainen ensimmäinen koriste kuin isosiskoillakin. Olisi tuntunut tylsältä, että hänellä ainoana on sitten vuosiluvuton pallo tai vaaleansininen pallo, just to prove a point. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että nämä väristereotypiat ovat oikeasti ehkä pöntöin juttu ikinä. Toivoisinkin, että myös joulukoristevalmistaja heräisi tähän vuoteen 2021 ja toisi valikoimiin vuosiluvullisia palloja myös valkoisena ja vaikkapa kultaisena, laventelin värisenä tai hopeisena (tai hitto vaikka ruskeana). Vaaleanpunainen ja vaaleasininen on ihan kivoja värejä, mutta värejä on muitakin ja uskon, että moni vanhempi ottaisi tervetulleena vastaan esimerkiksi omaan kuuseen parhaiten sopivan värivaihtoehdon vuosiluvulla näiden ainaisten sukupuolitettujen sävyjen sijaan.

Koristeiden valinnassa on aina ollut hauskaa se, miten övereitä koristeita meidän lapset varsinkin pienempänä ovat valinneet. Ne ovat tuoneet hauskuutta ja yllätyksellisyyttä meidän kuuseen. Tänä vuonna taas oli hauska huomata, että meidän koululaiset alkavat oikeasti olla isoja, eikä heidän ykkösvalintakriteeri koristeille ole enää söpöt eläimet tai se, että siinä on mahdollisimman paljon glitteriä. He nimittäin onnistuivat valitsemaan (täysin itsenäisesti) juuri ne koristeet, joita olin itse käynyt aiemmin hypistelemässä, mutta en raaskinut ostaa vain itselleni, koska en varsinaisesti tarvitse enempää omia joulukoristeita. Nauratti oikein, että voiko meillä oikeasti olla näin samankaltainen maku lasten kanssa. Ilmeisesti. He valitsivat kummatkin ihanat läpinäkyvät pallot, joiden sisällä on kuivattuja kukkia. Niin kauniita ja herkkiä koristeita.

Onneksi 4-vuotias piti edelleen kiinni söpöistä eläimistä ja valitsi valtavan koristeen, jossa on suloinen koiranpentu punaisessa jouluun koristellussa koirankopissa. Se loistaa erikoisuudellaan mahtavasti kuusen koristeiden joukosta. Näistä tulee kyllä niin hauska kokoelma meidän lapsille – ja koristeita alkaa olla jo suuri määrä, kun niitä on kerätty jo yli kymmenen vuoden ajan. Olen iloinen siitä, miten moni on tullut kertomaan, että on ottanut meidän innostamana tämän saman perinteen käyttöön omien lasten kanssa! Tämä on niin ihana juttu koko perheelle.