Tervetuloa But I’m a human not a sandwichin kolmanteen joulukalenteriin, joka starttaa tänään! Joka päivä on luvassa jotain uutta: Hassuja pikkujuttuja, syvällisempiä pohdintoja, lasten mietteitä ja teidän toivomia juttuja. Tänään mä olin klassisesti unohtanut ajastaa postauksen, ja huomasin sen vasta nyt, mutta jatkossa siis joukukalenterin luukku avautuu joka aamu kello 8.00. Ihanaa joulukuun ensimmäistä!

Tänään aloitetaan lasten selityksillä – lapset saivat selittää kymmenen joulaiheista sanaa kumpikin erikseen, ja vastauksista tuli aika hulvattomia!

TONTTU

Zelda: Nooo tonttuwakki. (tonttulakki).

Tiara: Semmonen joka kurkkii ikkunasta miten lapset käyttäytyy.

JOULUKUUSI

Zelda: Noo te on puu, jotta ei oo wavoja. (Nooo se on puu, jossa ei oo valoja).

Tiara: Semmonen mikä näyttää että on joulu.

JOULUSUKKA

Zelda: Nooo ei wuoka, vaan tukka. (Noo ei ruoka, vaan sukka).

Tiara: Semmonen johon voi laittaa vaikka karkkia.

PIPARI

Zelda: Nooo wuoka, te on iwtapawa. (Nooo ruoka, se on iltapala).

Tiara: Semmonen jota syödään jouluna, se on ruskea.

LANTTULAATIKKO

Zelda: Öööö…. No pintettawinnatta te on. (Prinsessalinnassa se on).

Tiara: Semmonen jossa voi säilyttää jotain.

JOULURAUHA

Zelda: En mä tiedä. Mä waitan Tiawan tukat. (Mä laitan Tiaran sukat).

Tiara: Että saa olla rauhassa jouluna. Rauhassa ruokalevolla.

JOULUTÄHTI

Zelda: Te on tähti, te juohkee. (Se on tähti, se juoksee).

Tiara: Semmonen mitä katsotaan ulkona.

KORVATUNTURI

Zelda: Te on tewwanen tawo. (Se on sellanen talo).

Tiara: Siellä joulupukki ja tontut asuu.

JOULUPUKKI

Zelda: Noo opettaja te on. Te tuo muwwe pattokitawan. (Se tuo mulle bassokitaran).

Tiara: Semmonen joka katsoo maalman lasten perään ja tontut voi myös ottaa pukille kuvia että onko lapset nätisti ja sit pukki päättää et tuoko se lahjoja vai ei.

KULKUNEN

Zelda: Te kiwitee. (Se kilisee).

Tiara: Se on semmonen jota käytetään jouluna.

Ihanaa joulukuun ensimmäistä kaikille <3

Anna Zeldalle kymmenen pusua, niin hän sanoo että niitä oli liikaa, ja haluaa vain yhden lisää ojentaen poskeaan valmiina pusulle. ”EI NIIN PAJJON vaan yhki putu!”

Katso lasten aamupalatuokiota ja purskahda nauruun, kun toinen sotkee kätensä jugurtilla ja toteaa että ”Äiti kato, muwwa tuwi uuniomena tähän tuomentottiin!” Uuniomena suomensotissa, ihan mahtava!

Yritä selittää silmät lautasenkokoisina vastausta odottavalle esikoiselle miksi leivänpäällisliha on aina vaaleanpunaista, vaikka kanat ja kalkkunat on eri värisiä.

Ihmettele, miksi kuopus istuu tyynynpäällä lattialla, ja liikkuu hitaasti mutta varmaksi nytkien eteenpäin. Vastaus: ”Minä menen autowwa pwaneettakauppaan ohtamaan teiwwe tuojat niin ei tuwe hivwiöitä. Noin, tättä tinuwwe ja tuotta tinuwwe”.

Vastaa hihitellen kysymykseen ”Pitääkö äiti munkin isona käyttää noita rintsiliivejä?” ”No ei niitä pakko ole käyttää, mutta voi käyttää jos haluaa ja tuntuu että niitä tarvitsee”.

Hämmenny seuraavasta kysymyksestä: ”Äiti tykkäävätkö karhut luumuista?” Ota avuksi google. ”Do bears eat plums”, ensimmäisenä artikkeli siitä kuinka suojata puutarhan luumupuut karhuilta. Joo, kyllä ne taitavat tykätä luumuista.

Tämä oli tällainen tavallisen ihana aamu Hyttisten perheessä, eli toisinsanoen sai hihitellä tämän tästäkin noille muksuille. Ja oppia itsekin uutta, enpä tiennyt ennen että karhut pitävät luumuista.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3

Kysyin lapsilta kymmenen kysymystä, ja heidän vastauksena olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Saivat ainakin mun nauruhermot kutittelemaan! Tässä ne tulevat:

Mikä on sinun lempilelu?

”Frozen-nuket.”

”Minion”.

Mitä äiti tekee työksi?

”Äiti puhuu tosi paljon ja kirjoittaa postauksia. Och talar engelska.”

”No töitä. Niitä työtöitä.”

Mitä isi tekee työksi?

”Pappa också pratar svenska. Jag vet int.”

”Titä ewiwaihta työtä.”

Mikä on teidän lemppariruokaa?

”Bifteki ja perunat ja salaatti ja ketchuppi.”

”Makawooniwaatikko ja omena.”

Mitä haluaisit kysyä äidiltä?

”No että onko koulussa kivaa, kun minä haluan mennä sinne kouluun. Ja että oliko sulla kivaa lapsena?”

”No en mitään. Minä hawuaihin kytyä Ammaktewta.”

Mitä haluaisit sanoa Armakselle?

”Että se voi katsoa mun sylissä pikkukakkosta taas!”

”Että nuowe ammah tätä ewikoihlähettipawvewua!” *ojentaa Postimies-Pate ja erikoislähettipalvelu-kirjaa koiralle*

Mikä on sinun lempikirja?

”Tatun ja Patun kirjainkirja ja Visselpipa.”

”Buutiga bebben.”

Mitä haluaisit tehdä jos saisit tehdä ihan mitä vaan?

”No leikkisin. Ja kävisin kuussa hyppelemässä.”

”Työdä banaanista kuowet pääwtä niinku apinat. Taanko?”

Mikä susta tulee isona?

”Musta tulee aikuisena lääkäri. Doc McTiara. Ja sitten minä saan ihan oikeita lääkärintarvikkeita.”

”Tiawa.”

Millainen Zelda on?

”No kiva. Se on iso tyttö, ei oo vauva enää. Sen kanssa voi leikkiä ja se on rakas.”

Millainen Tiara on?

”Te on tihko. Tipa.”

On meillä vaan kaksi aika vekkulia neitiä, eikö olekin! Ihanat tytöt ja niin parhaat vastaukset. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Oli ihanaa viettää koko juhannus yhdessä lasten kanssa, meillä on ollut niin hauskaa. Ihan parasta on myös että heillä on nyt kesäloma ja meininki on paljon letkeämpää ilman tarharumbaamisia joka aamu ja iltapäivä.  Rento kesäfiilis on vallannut meidän koko perheen ja viime päivinä ollaan naurettu varmaan enemmän kuin kevään viimeisinä viikkoina yhteensä, siis ihan kokoajan.

Äitiydessä kaikki on siistiä, mutta yksi lempparijutuista on se miten paljon lasten kanssa voi jutella ja keskustella ja höpöttää ja vitsailla. Joskus lapsilla vaan välähtää niin tilanteseen sopivasti ihan vahingossa, ja toisinaan he oivaltavat niin hienoja juttuja ettei olisi osannut odottaakaan. En pysty valitsemaan tahattoman tilannekomiikan ja nasevien huomautusten väliltä, kummat ovat hauskempia, mutta ihanaa että molempia tulee, koska lasten huumori on parasta. Mä en koskaan ole ollut mikään vitsikirjojen tai viihdesivustojen ystävä, eikä mun puhelimesta löydy tallennettuna ainoatakaan meemiä tai reaktiokuvaa. En tiedä olenko pudonnut nykyajan huumorin kelkasta vai mikä mua vaivaa, mutta lasten jutuille mä olen nauranut aina.

Muistan kun olin vielä aika pieni, niin pieni ettei meillä ollut omaa tietokonetta. Äiti joskus tulosti töistä sellaisia Lasten suusta-kiertoviestejä mun luettavaksi ja niille mä nauroin ihan hulluna. Edelleenkin eniten mua naurattaa lasten jutut (ja yksi ihan loistava YouTubevideo heliumröyhtäyksestä). Lapset on vaan ihan huippuja, loistavaa seuraa ja heiltä voi myös oppia paljon.

”En voi nukkua kun minun jawka muwisee!” Onhan se vaikeaa nukkua kun jalka murisee!

”Minä owen pikkutyyppi, Tiawa on tyyppi, tinä owet iso tyyppi, Isi on iwo tyyppi ja mummu ja Awmas on minityyppejä”. Tyyppejä ollaan kaikki selkeästi, ja mummu ja koira menevät samaan kastiin.

”Minä aion nähdä tänä yönä vain tosi kivoja vaaleanpunaisia unia prinsessoista ja minun Frozen-synttäreistä”. Aika hyvä että illalla voi vain päättää noin. Mä olen ihan satavarma että aamulla esikoinen kertoo prinsessaunistaan ummet ja lammet, koska lapsena voi oikeasti vaan päättää näkevänsä kivoja unia.

”Minä owen Niisku-Myy, äiti on Nipsu-pappa, iwi on Muumimamma, Tiava on Taikuri ja mummu on Muumi-mewivohvo” ”Ei mummu oo merirosvo!” ”Niin. Te on vaan Ouvuwwa”. Näin kuului eräänä iltana lasten intensiivinen väittely. Ilmeisesti oululaiset ovat merirosvoja?

”Mutta minun Minni-juhwissa pitää owwa myös ötökkä”. Kuopus suunnittelee jo ensi huhtikuussa siintäviä syntymäpäiväjuhliaan esikoisen lähestyvien synttäreiden myötä, ja niissä pitää kuulemma Minni-teeman lisäksi olla myös ötökkä. Lisäinformaatiota liittyen ötökkään odotan innolla.

”Mene suihkuun hiki-isi!” kehotti esikoinen isäänsä tänään.

”Aai äiti tinä owet iso apina!” sanoi kuopus kerran ja antoi ison halin minulle.

Hauskojen juttujen lisäksi lapset ovat maailman hellyyttävimpiä kysymyksineen, rakkaudentunnustuksineen ja ihanine ajatuksineen. He rakastavat olla kainalossa höpöttelemässä, ja mä rakastan pitää heitä kainalossa. Haaveilen päivästä, jolloin voisi vain makoilla sohvalla lapset kainalossa koko päivän, ja höpötellä ja syödä vaahtokarkkeja. Eihän ne naperot siinä koko päivää pysy vaikka vaahtokarkkivarasto olisi ehtymätön, mutta onneksi on niitä pieniä ihania hetkiä jolloin höpötellä ennenkuin he kirmaavat takaisin mielikuvituksellisiin leikkeihinsä.

Äitiys on ihanaa, ja lapset siisteimpiä tyyppejä.

Mitkä on teidän lasten parhaita lasten suusta -juttuja?