Mä olen kertonut kaiken Berliinistä mitä mieleen vain on juolahtanut, mutta en vielä mitään meidän häämatkasta. Vaikka me shoppailtiin, kierreltiin ja tutkittiin paljon nähtävyyksiä, pääosassa oli kuitenkin se kahdenkeskinen aika. Kaksi kokonaista vuorokautta kahdestaan, ensimmäistä kertaa Tiaran syntymän jälkeen. Se oli ihan uskomatonta, nytkin kun muistelen, se tuntuu melkein kuin unelta. Kun ei ole kolmeen vuoteen viettänyt kahtatoista tuntia pidempää aikaa kahdenkesken miehensä kanssa (tämä 12h siis hääpäivänä ja -yönä), tuntuu kaksi yötä ja kolme päivää ikuisuudelta, hyvällä tavalla.

Rankan vuoden jälkeen se oli juuri sitä mitä me kaivattiin. Loputtomasti aikaa jutella, mitä me molemmat rakastetaan. Kukaan ei keskeyttänyt höpöttelyä tiputtamalla kaukosäädintä lattialle tai kaatamalla maitoja pitkin keittiötä. Ajatukset eivät katkeilleet, kerrankin oli vain me kaksi ja meidän jutut, aikuisten jutut. Ei Seikkailija Doraa, Risto Räppääjää tai Robinia. Tosin taidettiin me iltakävelyllä pari kertaa laulaa Kesärenkaiden kertosäettä, se on vaan niin loistava kesäbiisi.

Meidän suhteen alkumetreiltä asti me ollaan oltu ensin tulevia vanhempia, ja sitten vanhempia, ja joskus joku on meiltä kysynytkin, että entäs sitten kun lapset eivät ole enää kotona? Riittääkö meillä rakkaus ja yhteiset aiheet, kun koko yhteinen taival on ollut vain vanhemmuutta? En epäile hetkeäkään etteikö riittäisi. Erilaisuudesta huolimatta, me ollaan myös tosi samanlaisia, ja ei meidän suhde ole pelkkää vanhemmuutta. Toisillemme me ollaan ihan Iina ja Otto vain, joskus typerillä lempinimillä höystettynä, mutta kuitenkin. Mies ja nainen, ei äiti ja isi.

Tämä häämatka vain vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me toimitaan perheenä, meidän arki on mukavaa, rakkaudentäyteistä, tasaista ja sellaista kuin me itse halutaan. Mutta myös loma, juhla ja kahdenkeskinen aika toimii. Voisin kuunnella Oton juttuja loputtomiin, ja toisinpäin. Siksi, me Berliinin loistavassa maineessa olevan yöelämän kokemisen sijaan, mentiin suhteellisen ajoissa hotellihuoneelle molempina iltoina, ihan vaan että saatiin olla kahden. Sitä vartenhan se häämatka on.

Meidän häämatkakohde ei ollut kovin perinteinen, mutta jotain perinteistä ja ehkä kliseistäkin me haluttiin tehdä rakkauden symboloimiseksi. Kaikki oli vaan liian täydellistä, että sen olisi voinut jättää tekemättä. Friedrichstrasse, katu jolta käveltiin joka päivä hotellille, silta joka sijaitsi juuri ennen meidän hotellia. Sadat molemminpuolin siltoja kiinnitetyt rakkauden lukot, joiden avaimia joki oli täynnä. Meidän oli pakko ostaa oma lukko, ja kiinnittää sekin siltaan!

Viimeisenä matkapäivänä me kierrettiin puoli Mitteä etsimässä lukkoa kaupoista. Lopulta se löytyi vitsikkäästi sadan metrin päästä sillalta, Friedrichstrassen aseman ruokakaupasta, kun oltiin jo ihan menetetty toivomme. Ostettiin kultainen lukko ja musta permanenttitussi, ja istuttiin aseman portaille kirjoittamaan nimet ja päivämäärä. Viimeistä kertaa hotellia kohti kävellessämme, me kiinnitettiin lukko siltaan. Valittiin paikka huolella, sellainen jossa ei ihan lähellä ollut muita lukkoja. Kohta, josta sitä ei ilman voimakeinoja mitenkään saisi väännettyä irti. Sitten Otto lukitsi lukon, ja mä heitin avaimet jokeen.

Onni että Otto sai ikuistettua avaimet juuri kuvan vasempaan alanurkkaan, kun ne lensivät kohti jokea. Se hetki oli jotenkin niin täydellinen päätös yhteiselle matkalle, ja sinetti meidän rakkaudelle, vaikka onhan meillä toki sormuksetkin. Viiden euron halpa lukko tuntui yhtä hienolta, kuin timanttisormuksen saaminen sormeen hääpäivänä. Nyt meidän on ainakin ihan pakko tehdä uusi matka Berliiniin, pakkohan siellä on käydä katsomassa että lukko on paikoillaan. Lasten kanssa saatetaan lähteä aiemminkin, mutta sillalla sovittiin että viisivuotishääpäivänä, me matkustetaan Berliiniin taas kahdestaan. Ja mä tiedän jo nyt että se sopimus pitää.

Kiitos Otto näistä kolmesta vuodesta, 212 päivästä, 21 tunnista ja 50 minuutista. Kiitos myös kaikista tulevista vuosista, viikoista ja päivistä. Kaikista ihanista hetkistä, joita vietetään yhdessä. Kaikista niistä hetkistä, jolloin piristät mua kun oon väsynyt tai mulla on paha mieli. Kiitos hetkistä, jolloin tiedät täydellisesti mitä sanoa, vaikka mä olisin ihan hukassa. Kiitos siitä, että kerrot mulle kaikkea, vaikka en aina tajuaisikaan kaikkea. Kiitos luottamuksesta, rakkaudesta, ja siitä että olet hyvä isä. Kiitos ihanasta häämatkasta, ja siitä että et kammoksu naisten rakkaushömppää vaan olet täysillä mukana. Rakastan<3

Puhelimeni Google now-sovellus teki mulle hienon tarinan meidän kolmesta Berliinin päivästä, pyytämättä ja yllättäen. Se on viime aikoina innostunut tekemään mulle tarinoita vähän jos vaikka minkälaisista päivistä, ja välillä olen hihitellyt itsekseni kuinka merkittävänä se on pitänyt tavallista maanantai-iltaa kotona, kun on tehnyt siitä ihan tarinan. ”Tässä Iina ottaa peiliselfien ja tässä kuvan asustaan hississä. Tässä näkyy sotkuinen Zelda jäätelöä syömässä. Sitten Iina otti kuvan naistenlehdestä, ja hölmön naamanrypistelykuvan Oton kanssa. Tässä Iinan iltapalapatukka heilahtaneena”. Lopussa lukee aina ”sen pituinen se”.

Ihan hauskahan tuollainen ominaisuus on, niitä on kiva katsella, ja etenkin tämä koko kolmen päivän Berliinin reissu puhelinkuvina, kollaaseina ja gifeinä (kaikki by google now) oli ihan hauska ohjenuora tälle postaukselle. Otin melkein kaikesta kuvia myös puhelimella, vaikka tietenkin järjestelmäkameralla otetut kuvat ovat ne mitkä blogiin päätyvät, ja Instagramiinkin vain parhaat puhelinotokset. Rakkulakuvan Google now jätti pois tarinasta, I wonder why? Se oli kuitenkin merkittävä osa meidän matkaa.

Tarinasta inspiroituneena ajattelin nyt jakaa parhaat Berliinin vinkkini, kokemukset nähtävyyksistä, lempparikauppojen sijainnit ja muita itse hyödylliseksi kokemiani asioita myös teidän kanssanne. Käyn läpi keskustan tärkeimmät alueet joilla pistäydyttiin, ja jaan niistä kaupat, nähtävyydet ja ravintolavinkit. Loppuun kokosin vielä muutaman pikkuvinkin, jotka mielestäni on hyvä tietää, ja helpottavat matkan tekoa.

MITTE

Mitte on alue, jossa meidän hotelli sijaitsi, ja joka on vanhaa Itä-Saksan puolta. Mittessä on suuret kadut Friedrichstrasse ja Unter den Linden, joilta pääsee nähtävyyksille ja kauppoihin. Friedrichstrassella on suurimpia ketjuliikkeitä kuten H&M, Zara, Cos, Massimo Dutti, paikallinen vähän-hienompi-Tiger eli Butlers, lukuisia siistejä kenkäkauppoja, luksusliikkeitä Escadasta Armaniin, sekä tietenkin SE Galeries Lafayette. Siellä suosittelen ehdottomasti vierailemaan, on todellakin sen arvoista.

Galeries Lafayette sijaitsee osoitteessa Französischestrasse 23, mutta pääsisäänkäynti on siis Friedrichstrassella. Monta kerrosta mielettömiä vaatteita, meikkejä, kenkiä ja niitä laukkuja. Sieltä löysin tosiaan oman unelmalaukkuni, jonka esittelen vielä erikseen ostospostauksessa. Galeries Lafayetten pohjakerroksesta pääsee suoraan The Q -nimiseen ostoskeskukseen, jossa oli kaikenlaisia liikkeitä, taidenäyttelyitä pienissä gallerioissa ja siistit vessat.

Friedrichstrassea suoraan eteenpäin kävelemällä pääsee Checkpoint Charlielle. Itse Checkpoint Charlie on nopeasti nähty valkoinen kontti, mutta alueella on paljon infoseinämiä joista voi lukea englanniksi alueen historiasta, ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Checkpoint Charliessa sijaitsee myös museo, mutta siellä me ei käyty.

Unter Den Linden, suuri Friedrichstrassen poikkikatu, johtaa suoraan Brandenburgin portille, joka on oikeasti tosi näyttävä ja kaunis. Unter den Lindenillä sijaitsee myös mm. Madame Tussaud’s, ja muita nähtävyyksiä. Brandenburgin portin välittömässä läheisyydessä on myös juutalaisten muistomerkki, joka sekin oli mielestäni vaikuttava kokemus, joka kuvasti hyvin sitä mitä on tarkoitus. Loputtomat kivipaadet ja pitkät käytävät saivat aikaan ahdistuneen fiiliksen, vaikka kliseisesti tunneleiden päässä näkyi myös valoa. Juutalaisten muistomerkiltä on helppo kävellä mitä tahansa katua pitkin takaisin Friedrichstrasselle, ja etsiä kiva ravintola.

Meidän ehdoton ravintolasuosikki koko reissulla oli Friedrichstrassen rautatieaseman kohdalla, osoitteessa Friedrichstrasse 101, sijaitseva Hans Im Glück. Hannu Hanhi on rento burgergrilli, joka on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja koivunrungoilla koristeltu, raikas paikka. Mielettömän hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään perus ketjuravintolaburgereita. Itse söin kokojyväleivälle tehdyn kasvisburgerin, joka sisälsi tulista kasvispihviä, grillattuja ja tuoreita kasviksia, ihanaa kastiketta ja juustoa. Paikassa oli todella hyvä palvelu, hyvää musiikkia ja niin hyvät mojitot ettei mitään järkeä. Suosittelen ehdottomasti sour apple mojitoa!

TAUENZIENSTRASSE & KU’DAMM

Tauenzienstrasselle pääsee helposti, kun jää S-junasta pois Wittenbergin asemalla. Kaufhaus des Westens eli KaDeWe sijaitsee heti aseman pääovia vastapäätä. KaDeWe on näyttävä tavaratalo joka huokuu tyyliä. Sen sisältä löytyvät kaikki luksusmerkit omine shop-in-shopeineen, sekä paljon sellaisia peruslaadukkaita Stockamerkkejä kuten Tommy Hilfiger ja Armani Jeans. KaDeWessa kannattaa käydä jos mielii Topshopiin tai Topmaniin, sillä ne ovat siellä hyvin edustettuina. Otto löysi itselleen KaDeWen Topmanista koruja sekä siistit farkut.

Alkupäässä Tauenzienstrassea on tori, jossa on paikallisia kebuloita ja kahviloita, sekä ilmainen nettipiste bluepoint, jossa voi siis käydä vaikka Facebookissa, tai tarkistamassa jonkin paikan sijainnin. Tauenzienstrassea eteenpäin kävellessä se yhdistyy Kurfurstendammiin eli Ku’Dammiin, ja näiltä kahdelta kadulta löytyy melkeinpä jokainen ketjuliike jonka kuvitella saattaa. Hyvä keskittymä kauppoja löytyy kauppakeskus Europa-Centeriä vastapäätä, kun lähes vierekkäin ovat Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear sekä Forever 21. Europa-Centerissä puolestaan sijaitsee mm. Kentucky Fried Chicken, kanaruokien Mäkki.

Ku’Dammilla me selkeästi keskityttiin hardcoreshoppailuun, sillä mulla ei ole sieltä yhtään kuvaa KFC:n kuvaa lukuunottamatta, ja se ei ole postauksen kannalta kovinkaan tärkeä. Mutta siellä tosiaan riittää kauppoja ja nähtävää!

ALEXANDERPLATZ

Alexanderplatzilla sijaitsee Primark, brittiläisen halpavaateketjun kolmikerroksinen megastore, joka on elämys, kuten kaikki Primarkit. Kolme kerrosta, ihan tupaten täynnä ihmisiä Hullut Päivät -tyyliin, ja tuhottomasti ylihalpoja vaatteita, asusteita ja kodintavaroita, sekä -tekstiilejä. Primarkiin ei kannata mennä nälkäisenä, ettei ala huippaamaan, eikä täydellä mahalla ettei tule paha olo. Siellä shoppailu on elämys, ja uskoisin että jokainen löytää sieltä jotain.

Lähellä Primarkia on myös esimerkiksi New Yorker, sekä massiivinen ja moderni ALEXA-kauppakeskus. ALEXAssa on aikapaljon samoja ketjuliikkeitä, joita olen jo maininnutkin, mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi paljon kehuttu Pimkie (josta en itse kyllä löytänyt mitään ostamista, vaikka ihan kivoja vaatteita olikin), sekä Tally Wejl, joka sen sijaan on aivan ihana kauppa.

Alexanderplatzilla on paljon ravintoloita, niin hienoja kuin rennompiakin, mutta me valittiin kiireessä (ennen aikaa TV-tornille) vähän huonompi rafla, jonka ruoka ei ollut mistään kotoisin. En valitettavasti muista edes paikan nimeä, mutta se sijaitsi todella lähellä TV-tornia vasemmalla puolella, ja oli jokin ”italialainen” isolla terdellä varustettu punamustasävyinen ravintola. Älkää siis menkö ainakaan sinne! Ravintolan ja TV-tornin välissä oli muuten hauska pikku aukio, jossa oli trampoliineja maassa. Mä kävin siellä pomppimassa innoissani kuin pikkulapsi.

Kuten kävi varmaankin jo ilmi, TV-torni sijaitsee myös Alexanderplatzilla. TV-torni oli vaikuttava paikka, ja mieleen jäi erityisesti hissimatkat ylös. Hissien katot on jätetty läpinäkyväksi, ja hississä olevasta monitorista voi seurata matkan etenemistä. Mukavat hissipojat kertovat koko 40 sekunnin hissimatkan ajan tietoa tornista, ja ylhäällä avautuvat huikeat maisemat, ravintola ja baari. Me ostettiin liput torniin etukäteen netistä, ja vältettiin siten kokonaan jonottaminen, mikä oli mukavaa. Lippuja ei tarvitse tulostaa vaikka nettisivuilla niin lukeekin, vaan pelkkä QR-koodi puhelimessa riittää. Ennen hissimatkaa on lentokenttätyylinen turvatarkastus, jossa laukut tutkitaan ja pitää kävellä metallinpaljastimen läpi.

MUUT VINKIT:

Berliinissä tarvitsee ehdottomasti käteistä. Monissa ravintoloissa käy maksuvälineenä ainoastaan käteinen raha, näin myös esimerkiksi KFC:ssä ja Burger Kingissä, sekä kaikissa hienommissa ravintoloissa. Käteistä tarvitsee myös vessakäynteihin (50 senttiä), sekä julkisen liikenteen lippuihin. Mun suomalainen kortti ei ainakaan toiminut keskustan lippuautomaateissa, vaikka lentokentän automaatissa se toimikin. Kannattaa siis pelata varman päälle ja pitää pari kolikkoa taskussa, kun mielii ostaa metrolippuja.

Berliinin CITY-TOILETTE:t ovat todella siistejä, maan alla olevia isoja vessoja joihin tosiaan maksaa sen 50 centtiä sisälle. Modernit vessat ovat varmaan puhtaampia kuin suomalaiset sairaalat, sillä niissä leijuu puhdas ja raikas tuoksu, ja niissä on kokoajan siivooja paikalla, minkä ansiosta kaikki kiiltelee puhtauttaan. Saisivat suomalaiset keskustan tummanvihreät haisulikopit ottaa mallia Saksasta.

BVG.de -sivustolla on samantyylinen reittiopas kuin HSL:llä ja kumppaneilla, sieltä on siis helppo suunnitella julkisen liikenteen reitit etukäteen. Päivälippu A+B-vyöhykkeillä maksaa 6,70 euroa, ja sillä saa käyttää kaikkia mahdollisia liikennevälineitä 24h ajan. AB-vyöhykkeet kattavat melkeinpä kaiken, myös Tegelin lentokentän. TXL-bussi kulkee suoraan Mitteen Tegelistä, ja matka-aika on ruuhkista riippuen n. 30-50 minuuttia. Me jäätiin pois Unter den Lindenillä, ja siitä myös noustiin kyytiin kun lähdettiin kotiin.

DM-ketjun kosmetiikkamarketteja on vähän joka puolella, esimerkiksi Alexanderplatzilla ja Friedrichstrassella. Niistä kannattaa hamstrata meikkejä, puhdistusaineita, laastareita, mitä ikinä keksiikään, itse löysin vaikka mitä kivoja meikkejä ja rakkolaastareita ihan pikkurahalla. Lisäksi niissä on jättiläisvalikoima matkakokoisia tuotteita 0,5-2 euron hintaan, joten olin salaa tyytyväinen etten jaksanut raahata shampoita ja muita mukaan, niin sain testata kivoja uusia pikkutuotteita.

Parhaat aamiaiset on paikallisissa leipomokahviloissa, Starbuck’s ja muut ketjut jäivät ihan toiseksi. Mittessä on paljon ihania terasseja tosiaan, ja ympäri Mitteä on ravintoloihden sisäänheittäjiä, jotka jakavat drinkkilippuja ja muita etukuponkeja. Meidän hotellikadulla Oranienburgerstrassella sijaitsi kivan oloinen ravintola Mirchi, jossa tarjoiltiin singaporelaista ruokaa ja coctaileja alle viidellä eurolla. Mua harmittaa ettei ehditty käymään siellä, sillä se oli molempina iltoina aivan täynnä ja ruoka olisi varmasti ollut hyvää. Mutta ensi kerralla sitten! Hotellikadullamme sijaitsi muuten myös Neue Synagogue, Berliinin jälleenrakennettu synagoga, joka oli aivan mielettömän kaunis rakennus.

Loppuun vielä lapsiperheen vinkit joita toivottiin: Mehän ei itse näissä käyty, mutta googlailun ja muiden kertomusten perusteella ne paikat joissa lasten kanssa vieraillaan vielä tulevaisuudessa, ovat ainakin Legoland Discovery Centre Mittessä, Berliinin eläintarha ja akvaario Zoologisher Gartenilla, sekä erilaiset Kinder Cafet (tässä lista yhdeksästä eri kahvilasta), eli lapsiperheiden omat kahvilat, jotka ovat täynnä leluja ja tekemistä lapsille. Mä veisin itse meidän tytöt myös ainakin TV-torniin, koska se on jännittävä ja hauska kokemus kenelle tahansa. Lisäksi Berliinissä on lukuisia ihania leikkipuistoja, osassa niistä myös uima-allas hellepäivien varalta.

Overall experience: Berliini on I-H-A-N-A! En voi kuin suositella. Me ei varmasti nähty vajaassa kolmessa päivässä kaupungista kuin murto-osa, mutta jo tämän perusteella voin kertoa että se on vaan ihan huikea kaupunki, jossa takuulla ei voi pettyä, tai sitten tekee jotain väärin. Kontrasti vanhojen kauniiden talojen, DDR:n aikaisten rakennusten ja huippumodernien pilvenpiirtäjien välillä on valtava, ja se juuri tekee mun mielestä Berliinistä niin kauniin. Siellä on kaikille kaikkea, ja kaupungin historian voi aistia joka puolella.

Enää (erittäin lyhyet) yöunet ja ollaan jo lentokentällä lähtötunnelmissa, iiiiiik! Tänään ollaan yritetty tehdä tyttöjen kanssa kaikkea ekstrakivaa, käytiin rannalla uimassa, ja jopa minä heitin talviturkin! Lisäksi ollaan rakennettu seitsemän eriväristä legotaloa, syöty Tiaran valitsemaa ruokaa (pizzaa), käyty kirjastossa lainaamassa uusia iltasatuja mummulle luettavaksi ja köllötelty ja völlötelty yhdessä kaikki muu aika. Tiaran kanssa juteltiin muutamaan otteeseen, että äiti ja isi lähtee matkalle kahdeksi yöksi, ja Tiara selitti innoissaan kuinka hän hoitaa Zeldaa mummun kanssa. Varmasti tytöt pärjäävät hyvin!

Haikea olo tuli silti, kun laitettiin tytöt nukkumaan ja sanottiin hyvät yöt vielä. Annoin molemmille varmaan miljoona pusua ja halia, eikä tehnyt mieli sulkea lastenhuoneen ovea perässään, vaan jäädä sinne vaan koko yöksi. En voi väittää etteikö viime viikon hirveä tragedia Ukrainassa olisi saanut mua vähän pelkäämään lentämistä. Me ei onneksi lennetä läheltäkään mitään konfliktialueita, mutta silti mielessä pyörii kaikenlaista. Mutta ei se mitään auta että murehtii etukäteen, pitää vaan ottaa rennosti ja toivoa parasta.

Kuvat: DMK Photography

Sain tänään muutaman maistiaiskuvan viimeviikon valokuvauksista, jotka siis voitin palkinnoksi helmikuisissa Wedding Blog Awardseissa. Valokuvat on ottanut Domi DMK Photographysta, ja täytyy sanoa että en voisi olla tyytyväisempi näihin kuviin joita olen jo saanut nähdä. Odotan innolla lisää kuvia! Kuvaukset olivat rennot lifestyletyyliset kuvaukset, vailla mitään pönötystä ja mentiin ihan täysin lasten ehdoilla. Lopuksi otettiin vielä musta jonkinverran yksityiskuvia, joille tulee toivottavasti olemaan vielä enemmänkin käyttöä täällä blogin puolella lähiviikkoina! Muita valokuvia tulen myös esittelemään, kunhan saan ne itselleni.

Mulla on pää ihan pyörällä kun on niin paljon mielessä, ja nyt on pakko alkaa pakkaamaan kun ei olla sitä vielä ehditty tekemään. Kaikki muu on onneksi tsekattu valmiiksi, Tv-torniliput ostettuna etukäteen, reitti hotellille katsottuna ja pitkä lista vierailukohteita osoitteineen tulostettuna. En yksinkertaisesti ehtinyt tänään tekemään enää matkasuunnitelmalistaa, mutta uskoisin että hyödyllisempi on postaus matkan jälkeen Berliinin nähtävyyksistä, eikö!

Ihanaa viikkoa kaikille! Blogi hiljenee nyt perjantaihin asti, koska nyt mä vietän mun hurjan kolmen päivän blogiloman, hyvällä omallatunnolla. Nauttikaa upeista säistä kun ne kerrankin hellivät meitä suomalaisia! Instagram päivittyy vaikka blogi hiljeneekin, eli siellä voi seurata mua @iinalaura ja Ottoa @akkavalta!

Muistatte varmaankin Saksaan, Schwalbachiin suuntautuneen matkani huhtikuussa? Pääsimme Mintun ja Kaksplussan toimituspäällikön Kaisan kanssa yhdessä Norjan ja Ruotsin suosituimpien perhebloggaajien kanssa vierailemaan Pampersin tutkimuskeskukseen. Vilautin silloin Instagramissa kuvaa tutkimuskeskuksesta, mutta nyt on aika kertoa vähän enemmän. Kahden lapsen äitinä, tosin vain yhden vaippaikäisen, mulle on tärkeää tietää mistä käytettävät vaipat tulevat, mitä ne sisältävät ja miten ne kehittyvät. Mä olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden vierailla tutkimuskeskusessa, ja intensiivistä tietoa juuri niistä asioista, mistä toivoinkin. Nyt on aika jakaa nämä tiedonmuruset myös teille!

Schwalbachissa sijaitsee yksi useista Pampersin tutkimuskeskuksista, vuonna 2000 perustettu keskus, joka työllistää 350 ihmistä 20 maasta 20 eri alalta. 25% tutkimuskeskuksen työntekijöistä on lääkäreitä. Useat eri tutkimuskeskukset ympäri maailmaa mahdollistavat sen, että Pampers pystyy kehittämään erilaisia vaippoja eri alueiden lapsille, onhan esimerkiksi selvää että kuumassa ja kosteassa elävät vauvat tarvitsevat erilaisia vaippoja, kuin Suomen pakkastalvissa lumihangessa istuksivat vaippapyllyt.

Kaikki Pampers-tuotteet testataan ensin useassa eri vaiheessa laboratoriossa, ja aina ennen markkinoilletuloa vaipat testataan myös ihan oikeassa käytössä vauvoilla. Pampersin tutkimuskeskuksessa käy joka päivä n. 300 vapaaehtoista testipaneeliin kuuluvaa  perhettä hakemassa vaippoja ja muita erilaisia testituotteita kotiin kokeiltavaksi. Perheet vastaavat erilaisiin kysymyksiin, ja tekevät erilaisia tehtäviä, riippuen siitä mitä milloinkin testataan. Testipaneeliin kuuluvien 45 000 tutkittua vaipanvaihtoa joka viikko antavat arvokasta tietoa lasten ja vanhempien kokemuksista.

Tutkimuskeskuksessa testaamassa vaippoja käy myös n. 10-12 perhettä päivittäin. Keskuksessa on testaamista varten ihana leikkipaikka, jossa nähdään miten vaipat toimivat käytännössä. Tutkimuksen kohteena on mm. lasten liikkuminen, ja lisäksi tutkimuskeskuksen Skin-labissa mitataan esimerkiksi ihon kosteutta vaipan sisällä, ja testataan ihoa monen eri muuttujan kautta. Pampers pitää toiminnan hauskana lapselle, ja jokainen tutkimus kestää maksimissaan kahdesta kolmeen tuntia. Ainakin meidän näkemämme lapset leikkivät innoissaan, ja pääsimme seuraamaan myös ihotutkimusta, joka oli täysin kivuton lapselle, ja hän sai leikkiä myös tutkimuksen aikana. Osa tutkimuksista toteutetaan tietysti myös käytetyillä vaipoilla.

Meidän tutkimuskeskuksessa vieraillutta bloggaajaryhmäämme ehkä kaikkein eniten kiinnostanut asia oli Pampersin ympäristövastuu, josta saimmekin kattavasti tietoa. Pampersin tavoitteena on tarjota tuotteita, jotka ovat hyviä sekä lapsille, vanhemmille, että ympäristölle, nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisen 20 vuoden aikana Pampers on kehittänyt tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän materiaaleja, mutta pitävät lapsen kuivempana kuin koskaan. Vaippa on nykyään  50% pienempi, ja vaippapaketti 70% pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Vuosina 2006-2012 Pampersin hiilidioksidipäästöt vähenivät 28%, valmistuksesta aiheutuva jäte väheni 62%, vedenkulutus 18% ja energiankulutus 8%. Ympäristötyössään Pampers ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren aina valmistuksesta käytetyn vaipan hävittämiseen, ja keskittyy niihin alueisiin jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Suurimmat ympäristötekijät ovat tuotteiden valmistus, ja materiaalit sekä kuljetus, ja niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Me saimme seurata meitä varten tehtyjä esimerkkitestauksia, mm. mainoksista tuttua paperilapulla vaipan kosteuden mittausta Pampersin vaipalla ja kilpailijan vaipalla, eri kerrosten vaikutusta vaippojen kuivuuteen ja paljon muuta. Pääsimme myös vertailemaan testeissä Pampersin vanhoja vaippoja uusiin, sekä kokeilemaan hauskaa Superabsorbent -ainetta kädellä, se on sitä sinistä mömmöä, polymeeria joka kykenee sitomaan itseensä 200-kertaisen määrän nestettä, ja mahdollistaa sen että lapsen vaippa pysyy kuivana. Oli jännittävää päästä näkemään ihan omien silmien edessä, miten tutkimuksissa käy, mainoksissa kun kaikki tuntuu aina niin kaukaiselta, eikä niihin ehkä uskalla luottaa samalla tavalla kuin omiin silmiinsä.

Ennen kierrosta ja käytännössä tutkimusten tarkastelua, saimme myös hauskan tietopaketin Pampersin historiasta ja pääsimme vertailemaan 60-luvun ensimmäisiä kertakäyttövaippoja, 90-luvun tytöille ja pojille erikseen myytyjä nallevaippoja ja uudempia vaippoja keskenään. Ne ikivanhat vaipat tuntuivat kyllä ihan uskomattoman paksuilta ja hankalilta nykyvaippoihin verrattuna, vaikka olivatkin oman aikansa edistyksellinen keksintö. Onneksi arvokasta tutkimustyötä tehdään ja vaipat kehittyvät kokoajan!

Esittelyn aikana meille vastailtiin myös Pampersille useimmin esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi vaipoissa käytetyistä voiteista tai kemikaaleista, vaippojen hajusta ja vaippaihottumasta. Pampersilla on sekä voidetta sisältäviä, että voiteettomia vaippoja. Pampers New baby- ja Active fit -vaipat sisältävät voidetta. Voidetta sisältävissä vaipoissa käytetty voide, on vaseliinia. Voidetta on vaipassa isolle alueelle levitettynä yksi n. nuppineulanpään kokoinen pisara, eli todella vähän. Silti tämän pienen määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti vaippa-alueen ihoon. Eli vaipoissa ei ole mitään megakehiteltyjä kemikaaleja, vaan ihan puhdasta vaseliinia.

Vaipoissa ei myöskään ole käytetty mitään hajusteita, ja ne ovat kaikki allergia- ja astmaliiton kanssa yhteistyössä kehitettyjä. Vaippaikäisten lasten ihoärsytys vaippa-alueella, on kuluneiden 15:sta vuoden aikana vähentynyt 45% ja vaikea ihoärsytys jopa 80%, ja Pampers kehittää vaippojaan jatkuvasti välttääkseen vaippaihottuman aiheutumista. Usein vaippaihottuma kuitenkin liittyy lasten tiettyihin ikäkausiin, eikä käytettyyn vaippaan.

Vierailusta jäi todella hyvä fiilis, oli hienoa päästä tutustumaan koko valmistus- ja tutkimusprosessiin ihan alusta alkaen. Suuri kiitos Pampersille vieralusta, nyt uskallan hyvillä mielin luottaa siihen, että meidän käyttämät vaipat ovat tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Tietysti vaippoja valitessa täytyy pitää mielessä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vaikka mä etenkin nyt vierailtuani tutkimuskeskuksessa luotan kaikkein eniten juuri Pampersiin, saattaa joskus tulla eteen tilanne, että ne eivät esimerkiksi sovi Zeldan ruumiinrakenteelle, ja vuotavat. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muuta, ja sekin on ihan okei!

Yhteistyössä Pampersin kanssa toteutettu.

Mitä vaippoja teillä käytetään? Muistatteko nuo ihanat nallekuvioiset ysärivaipat?

Huomenna kääntyy (vuokra)auton nokka kohti Helsinkiä, ja kotiudutaan pysyvästi meidän kesäreissuilta. Kieltämättä risteilyreissun ja Oulun viikon jälkeen alkaa olla jo pienoinen koti-ikävä. Oma sänky, oma vaatekaappi ja oma suihku houkuttelevat, vaikka täällä mun tädillä on hieno vastaremontoitu saunarakennus upeine kylppäreineen. Omassa suihkussa vaan on sitä jotain! Ehkä hieman jo kaipaa oman kodin rauhaa, vaikka täällä onkin ollut rento meininki, ja viikko on ollut juuri sopiva pituus reissulle, niin ollaan rauhassa ehditty nähdä kaikkia, eikä hösätty paikasta toiseen 24/7.

Tuntuu että meidän tytöt on kasvaneet ainakin kilometrin isompien serkkujensa seurassa, ja oppineet vaikka mitä uusia taitoja. Zelda on oppinut kiipeämään tuolille ja trampoliinille, ja sanomaan loppu, ruoka ja ihhahhaa. Mieluisaa tekemistä on riittänyt joka hetkelle, ja mekin ollaan Oton kanssa saatu ladattua akkuja kun Zeldalle on ollut monta innokasta syöttäjää ja hoitajaa, ja Tiaralle leikkikavereita. Etenkin Tiaralle oli iso juttu myös vierailla mummunsa kotona ekaa kertaa niin että muistaa, nyt neiti tietää aina kun mummulle soitellaan, että missä se mummu oikein luuraa, on ehkä helpompi sitten miettiäkin päässä että mitä se tarkoittikaan että mummu on Oulussa.

Jokapäiväisten monen tunnin pihaleikkien lisäksi lapset ovat päässeet näkemään kaikkia sukulaisiaan, mökkeilemään, kastelemaan kukkia ja vierailemaan heppatallilla katsomassa heppoja. Zelda oli järkyttynyt kun iso heppa työnsi pään ulos karsinastaan, mutta kovin kiinnostunesti tarkkaili heppoja kokoajan. Tiara säikähti hepan päristelyä, mutta halusi silti innoissaan käydä katsomassa eri heppoja kun mun serkku esitteli suosikkejaan. Tuleekohan tytöistä heppatyttöjä isona?

Tänään näin päivällä mun rakasta Jarppulia keskustassa, sekä serkkuani Riinaa. Oli ihana hengailla, ja vähän aleshoppailla sekä ostaa serkuille tuliaisia. Lisäksi ihana lukijani täältä Oulusta kävi moikkaamassa, ja hänen kauniista sanoistaan tuli niin hyvä fiilis! Ihanaa että te olette niin aktiivisia ja hengessä mukana meidän elämässä, ei voi muuta kuin kiittää sydämen pohjasta teitä kaikkia, jotka kannustatte ja piristätte meitä päivittäin eri kanavien kautta!

Naurattaa muuten hieman mun ja Jarnon identtiset poseerausasennot ja melko samantyyliset takitkin, molemmat ihan vahinkoja!

Shoppailun jälkeen tein jotain mitä en ole tehnyt yli kahteen vuoteen, vietin äidin kanssa pari tuntia kahdelleen, ja suuntasin äidin kanssa kahdestaan lounaalle. Me oltiin sovittu jo Helsingissä, että viimeisenä Oulu-päivänä mennään kahdestaan kiinalaiseen syömään meidän vakkari Kung Po -kanat ja jutellaan oikein kunnolla. Oli ihanaa viettää äiti-tytär -aikaa, yleensä kun ollaan aina liikenteessä koko porukalla ja päähuomion vievät lapset. Käytiin Torinrannan Beijingissä ja ruoka oli superhyvää, mä söin koko annoksen ja tilattiin vielä lisäriisiä, taisi olla ihan pieni nälkä, kun ne annokset on tosiaan ihan rekkamiestasoa kooltaan.

Lounaan jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen  vierailu, käytiin moikkaamassa Oton serkkua ja hänen avovaimoaan, sielläkin sai ahtaa herkkukakkua naamariin. Meillä alkaa kyllä nyt monen viikon herkkulakko kotona, aivan liikaa tullut syötyä herkkuja tämän viikon aikana kun joka kyläpaikassa on aina ollut uudet herkut tarjolla, välillä monta kertaa päivässäkin. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista, kotona laitetaan taas ruokavalio kuntoon ja herkutellaan tuoreilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja muilla kesäihanuuksilla.

Lomaa on varjostanut ainoastaan yksi ikävämpi juttu, nimittäin mun viisaudenhammas. Ensin päättelin kipeän posken johtuvan vain aftasta, mutta kun kipu ei ollut vielä viikonkaan jälkeen helpottanut, päätin tarkastella suun tilannetta. Viisaudenhammashan se sieltä puskee takahampaan vierestä kauniisti 90 asteen kulmassa, suoraan kohti poskea. Nyt hieman kaduttaa, että yhden traumaattisen viisaudenhampaan poistoeikkauksen jälkeen en antanut leikata muita pois 18-vuotiaana.

Hammaslääkäriin on melkeinpä pakko suunnata, vaikka kylmä hiki puskee jo pelkästä ajatuksesta otsalle. Elättelen vielä pientä toivoa että hampaan puhkeaminen pysähtyisi, sillä se on jo vuosia ollut läpi ikenestä yhden millinkokoisen kulman verran, mutta melko epätoivoiselta tuntuu tämä toiveiden elättely. Saa nähdä miten tässä vielä käy! En jaksa stressata, kun en asialle juuri nyt voi mitään. Ja pitihän se pieni kiusa olla muuten niin ihanalla lomalla, eihän sitä liian mukavaa saa olla näin suomalaisen ajattelutavan mukaan olla, eikö, haha!

Mä lähden nyt pakkaamaan vielä viimeiset jutut ennen huomista, ja sitten nukkumaan, että jaksetaan sitten aamulla olla pirteinä hakemassa autoa. Luvassa on ainakin arvontaa ja kaikkea muutakin hauskaa, pysykää kuulolla! Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille! Blogi aktivoituu kunnolla taas kunhan päästään himatunnelmiin!