Terkkuja Berliinistä! Kotiuduttiin eilen meidän minilomalta, ja olo on levännyt siitäkin huolimatta, että joka päivä käveltiin, käveltiin ja käveltiin niin että jalat on aivan rikki (instagramissa kaunista kuvamateriaalia aiheesta). Sainpa instassa kommentinkin, että näytän onnelliselta ja rentoutuneelta, ja siltä musta kyllä tuntuukin. Viimeiset pari viikkoa ennen lomaa ovat olleet kiireisiä, ajatukset ovat olleet kaikkea muuta kuin järjestyksessä ja fiilis on ollut vähän kireä, vaikka lomasta olenkin yrittänyt nauttia. Ennen syksyä on vaan niin paljon mielessä, kalenteri ihan täyteen buukattuna, ja jotenkin olen ollut ihan hukassa suunnitelmieni kanssa.

Kolme päivää ilman sähköpostia ja bloggaamista teki kuitenkin todella hyvää, ja nyt odotan jo innolla syksyn haasteita. Nyt ei kuitenkaan ole syksyjaarittelun aika, vaan viimeinkin mä aion kertoa ensimmäiset fiilikset Berliinistä. Postaukselle seuraa jatkoa kattavan shoppailu-, ravintola- ja nähtävyyspostauksen, ostospostausten ja meidän matkan kohokohdasta kertovan postauksen muodossa. Mutta aloitetaanpa nyt aivan alusta!

Varasimme matkan itseasiassa vasta viime viikon perjantaina. Sopivan ajankohdan löytyminen on ollut meidän koko kesän projekti, ja oikeastaan osasyy siihen miksi olen stressannutkin, pelkäsin että ei päästä matkaan ollenkaan. Lopulta kuitenkin varattiin siis matka viisi päivää ennen lähtöä, jolloin matkapakettien hinnat olivat kohonneet jo aivan pilviin siitä mitä olin kesäkuussa katsonut niiden olevan tänä ajankohtana. Valittiin jäljelläolleesta tarjonnasta keskihintainen vaihtoehto, ainoalla ei-niin-pahalla välilaskulla varustetut AirBalticin lennot Helsinki-Riika-Berliini ja sama toisinpäin.

Välilaskut olivat 40min, ja lähtöportti ihan saapumisportin vieressä, eli ei onneksi paha ollenkaan. Ensi kerralla kuitenkin tehdään vaikka väkisin päätös matkan ajankohdasta jo reilusti etukäteen, sillä tuntuuhan se vähän tyhmältä maksaa nelinkertainen summa välilaskullisesta lennosta ajoissa varattuun suoraan lentoon verrattuna. Mutta tehty mikä tehty, päästiin kuitenkin matkalle ja se on pääasia!

Meidän hotelli, Arcotel Velvet Berlin sijaitsi Mittessä, Friedrichstrassen poikkikadulla Oranienburgerstrassella. Sijainti oli mitä loistavin, sillä meillä oli kävelymatka melkein kaikkiin meitä kiinnostaneisiin kohteisiin (0-4km). Päästiin tsekkaamaan hotellille jo puolenpäivän aikoihin, heti kun oltiin käyty lentojen jälkeen aamupalalla, mikä oli todella ystävällistä ja helpotti ensimmäisen päivän aikataulua aika tavalla. Me valittiin Arcotel Velvet oikeastaan siksi, että oletettiin sijainnin kertomuksen perusteella olevan hyvä (mitä se onneksi olikin), ja se näytti ihan mielettömän hauskalta kaikkiin normihotelleihin verrattuna, kun hotellihuoneiden yksi seinä oli kokonaan pelkkää ikkunaa.

Tykättiin hotellista todella paljon, siellä oli ystävällistä henkilökuntaa, tilavat ja valoisat huoneet, ja sen ympärillä paljon kivoja ravintoloita, penkkejä istuskeluun ja Rewe-ruokakauppakin muutaman sadan metrin päässä. Ystävällisen henkilökunnan mainitsen erikseen siksi, että ainoa vähän negatiivinen asia Berliinissä oli mielestäni asiakaspalvelu. Useissa kaupoissa kassojen eteen saattoi kertyä yli kymmenen ihmisen jono, koska vain yksi myyjä purki jonoa ja kaksi myyjää juttelivat tämän yhden kanssa ihan jonninjoutavia kikatellen, hidastaen samalla sen ainoan työskentelevän myyjän toimintaa.

Englantia puhuttiin ravintoloissa hyvin, ja niissä palvelu olikin ystävällistä, kuten myös hienommissa liikkeissä, tietenkin. Mutta perus ruokakauppojen ja ketjuvaateliikkeiden myyjiltä ei juuri hymyä tai hyviä päivänjatkoja irronnut. Yllättävää, että suomalaisena, maailmalla tunnetun jurottajakansan edustajana, mä koen paljon eteläisemmässä Euroopassa tällaista. Ehkä me suomalaiset ei maineestamme huolimatta ollakaan niin juroja, sillä täällä mä kyllä yleensä saan ison hymyn, tervehdyksen, kiitoksen ja heiheit vähintäänkin osakseni kassalla asioidessani, oli kauppa mikä hyvänsä. Vastaan tietysti myös itse samalla tavoin, ja näin toimin myös Berliinissä.

No mutta, jokatapauksessa, tätä asiakaspalvelua lukuunottamatta, Berliini on kaikista vierailemistani kaupunkikohteista mun ehdoton ykköslemppari. Rento ravintolakulttuuri, loputtomat terassit, ihana joki, huikeat shoppailumahdollisuudet, vaikuttavat nähtävyydet, sopivat kävelymatkat ja toimiva julkinen liikenne tekevät siitä aivan mahtavan lomakohteen, ja täydellisen paikan myös tällaiselle minilomalle, jolloin haluaa vain saada parissa päivässä mahdollisimman paljon irti. Pelkkä kaduilla käveleskely itsessään on Berliinissä montaa aistia hellivä kulttuurielämys, kun oikeasti lahjakkaat katutaitelijat laulajista saippuakuplanpuhaltajiin esiintyvät, ihana tuoksu leijuu ravintoloista ja voi ihailla kaupungin henkeäsalpaavan kauniita vanhoja taloja, ja korkeita pilvenpiirtäjiä.

Säät suosivat meitä kahden ensimmäisen päivän ihanasti, mutta viimeisenä, lähtöpäivänä oli sateista ja viileää, mikä oli hyvä: ei ollut niin surullista lähteä kotiin. Mulla on vielä hurjasti kerrottavaa, reilut kuusisataa kuvaa läpikäytävänä, ja kaikki ostokset esiteltävänä, joten Berliiniasiaa tulossa myös lähipäivinä. Mutta yritän saada kaiken kerrottua mahdollisimman nopeasti, jotta päästään jatkamaan normaalia blogiarkea, enkä jää kuulumisissa jälkeen, haha.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3

Enää (erittäin lyhyet) yöunet ja ollaan jo lentokentällä lähtötunnelmissa, iiiiiik! Tänään ollaan yritetty tehdä tyttöjen kanssa kaikkea ekstrakivaa, käytiin rannalla uimassa, ja jopa minä heitin talviturkin! Lisäksi ollaan rakennettu seitsemän eriväristä legotaloa, syöty Tiaran valitsemaa ruokaa (pizzaa), käyty kirjastossa lainaamassa uusia iltasatuja mummulle luettavaksi ja köllötelty ja völlötelty yhdessä kaikki muu aika. Tiaran kanssa juteltiin muutamaan otteeseen, että äiti ja isi lähtee matkalle kahdeksi yöksi, ja Tiara selitti innoissaan kuinka hän hoitaa Zeldaa mummun kanssa. Varmasti tytöt pärjäävät hyvin!

Haikea olo tuli silti, kun laitettiin tytöt nukkumaan ja sanottiin hyvät yöt vielä. Annoin molemmille varmaan miljoona pusua ja halia, eikä tehnyt mieli sulkea lastenhuoneen ovea perässään, vaan jäädä sinne vaan koko yöksi. En voi väittää etteikö viime viikon hirveä tragedia Ukrainassa olisi saanut mua vähän pelkäämään lentämistä. Me ei onneksi lennetä läheltäkään mitään konfliktialueita, mutta silti mielessä pyörii kaikenlaista. Mutta ei se mitään auta että murehtii etukäteen, pitää vaan ottaa rennosti ja toivoa parasta.

Kuvat: DMK Photography

Sain tänään muutaman maistiaiskuvan viimeviikon valokuvauksista, jotka siis voitin palkinnoksi helmikuisissa Wedding Blog Awardseissa. Valokuvat on ottanut Domi DMK Photographysta, ja täytyy sanoa että en voisi olla tyytyväisempi näihin kuviin joita olen jo saanut nähdä. Odotan innolla lisää kuvia! Kuvaukset olivat rennot lifestyletyyliset kuvaukset, vailla mitään pönötystä ja mentiin ihan täysin lasten ehdoilla. Lopuksi otettiin vielä musta jonkinverran yksityiskuvia, joille tulee toivottavasti olemaan vielä enemmänkin käyttöä täällä blogin puolella lähiviikkoina! Muita valokuvia tulen myös esittelemään, kunhan saan ne itselleni.

Mulla on pää ihan pyörällä kun on niin paljon mielessä, ja nyt on pakko alkaa pakkaamaan kun ei olla sitä vielä ehditty tekemään. Kaikki muu on onneksi tsekattu valmiiksi, Tv-torniliput ostettuna etukäteen, reitti hotellille katsottuna ja pitkä lista vierailukohteita osoitteineen tulostettuna. En yksinkertaisesti ehtinyt tänään tekemään enää matkasuunnitelmalistaa, mutta uskoisin että hyödyllisempi on postaus matkan jälkeen Berliinin nähtävyyksistä, eikö!

Ihanaa viikkoa kaikille! Blogi hiljenee nyt perjantaihin asti, koska nyt mä vietän mun hurjan kolmen päivän blogiloman, hyvällä omallatunnolla. Nauttikaa upeista säistä kun ne kerrankin hellivät meitä suomalaisia! Instagram päivittyy vaikka blogi hiljeneekin, eli siellä voi seurata mua @iinalaura ja Ottoa @akkavalta!

Muistatte varmaankin Saksaan, Schwalbachiin suuntautuneen matkani huhtikuussa? Pääsimme Mintun ja Kaksplussan toimituspäällikön Kaisan kanssa yhdessä Norjan ja Ruotsin suosituimpien perhebloggaajien kanssa vierailemaan Pampersin tutkimuskeskukseen. Vilautin silloin Instagramissa kuvaa tutkimuskeskuksesta, mutta nyt on aika kertoa vähän enemmän. Kahden lapsen äitinä, tosin vain yhden vaippaikäisen, mulle on tärkeää tietää mistä käytettävät vaipat tulevat, mitä ne sisältävät ja miten ne kehittyvät. Mä olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden vierailla tutkimuskeskusessa, ja intensiivistä tietoa juuri niistä asioista, mistä toivoinkin. Nyt on aika jakaa nämä tiedonmuruset myös teille!

Schwalbachissa sijaitsee yksi useista Pampersin tutkimuskeskuksista, vuonna 2000 perustettu keskus, joka työllistää 350 ihmistä 20 maasta 20 eri alalta. 25% tutkimuskeskuksen työntekijöistä on lääkäreitä. Useat eri tutkimuskeskukset ympäri maailmaa mahdollistavat sen, että Pampers pystyy kehittämään erilaisia vaippoja eri alueiden lapsille, onhan esimerkiksi selvää että kuumassa ja kosteassa elävät vauvat tarvitsevat erilaisia vaippoja, kuin Suomen pakkastalvissa lumihangessa istuksivat vaippapyllyt.

Kaikki Pampers-tuotteet testataan ensin useassa eri vaiheessa laboratoriossa, ja aina ennen markkinoilletuloa vaipat testataan myös ihan oikeassa käytössä vauvoilla. Pampersin tutkimuskeskuksessa käy joka päivä n. 300 vapaaehtoista testipaneeliin kuuluvaa  perhettä hakemassa vaippoja ja muita erilaisia testituotteita kotiin kokeiltavaksi. Perheet vastaavat erilaisiin kysymyksiin, ja tekevät erilaisia tehtäviä, riippuen siitä mitä milloinkin testataan. Testipaneeliin kuuluvien 45 000 tutkittua vaipanvaihtoa joka viikko antavat arvokasta tietoa lasten ja vanhempien kokemuksista.

Tutkimuskeskuksessa testaamassa vaippoja käy myös n. 10-12 perhettä päivittäin. Keskuksessa on testaamista varten ihana leikkipaikka, jossa nähdään miten vaipat toimivat käytännössä. Tutkimuksen kohteena on mm. lasten liikkuminen, ja lisäksi tutkimuskeskuksen Skin-labissa mitataan esimerkiksi ihon kosteutta vaipan sisällä, ja testataan ihoa monen eri muuttujan kautta. Pampers pitää toiminnan hauskana lapselle, ja jokainen tutkimus kestää maksimissaan kahdesta kolmeen tuntia. Ainakin meidän näkemämme lapset leikkivät innoissaan, ja pääsimme seuraamaan myös ihotutkimusta, joka oli täysin kivuton lapselle, ja hän sai leikkiä myös tutkimuksen aikana. Osa tutkimuksista toteutetaan tietysti myös käytetyillä vaipoilla.

Meidän tutkimuskeskuksessa vieraillutta bloggaajaryhmäämme ehkä kaikkein eniten kiinnostanut asia oli Pampersin ympäristövastuu, josta saimmekin kattavasti tietoa. Pampersin tavoitteena on tarjota tuotteita, jotka ovat hyviä sekä lapsille, vanhemmille, että ympäristölle, nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisen 20 vuoden aikana Pampers on kehittänyt tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän materiaaleja, mutta pitävät lapsen kuivempana kuin koskaan. Vaippa on nykyään  50% pienempi, ja vaippapaketti 70% pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Vuosina 2006-2012 Pampersin hiilidioksidipäästöt vähenivät 28%, valmistuksesta aiheutuva jäte väheni 62%, vedenkulutus 18% ja energiankulutus 8%. Ympäristötyössään Pampers ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren aina valmistuksesta käytetyn vaipan hävittämiseen, ja keskittyy niihin alueisiin jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Suurimmat ympäristötekijät ovat tuotteiden valmistus, ja materiaalit sekä kuljetus, ja niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Me saimme seurata meitä varten tehtyjä esimerkkitestauksia, mm. mainoksista tuttua paperilapulla vaipan kosteuden mittausta Pampersin vaipalla ja kilpailijan vaipalla, eri kerrosten vaikutusta vaippojen kuivuuteen ja paljon muuta. Pääsimme myös vertailemaan testeissä Pampersin vanhoja vaippoja uusiin, sekä kokeilemaan hauskaa Superabsorbent -ainetta kädellä, se on sitä sinistä mömmöä, polymeeria joka kykenee sitomaan itseensä 200-kertaisen määrän nestettä, ja mahdollistaa sen että lapsen vaippa pysyy kuivana. Oli jännittävää päästä näkemään ihan omien silmien edessä, miten tutkimuksissa käy, mainoksissa kun kaikki tuntuu aina niin kaukaiselta, eikä niihin ehkä uskalla luottaa samalla tavalla kuin omiin silmiinsä.

Ennen kierrosta ja käytännössä tutkimusten tarkastelua, saimme myös hauskan tietopaketin Pampersin historiasta ja pääsimme vertailemaan 60-luvun ensimmäisiä kertakäyttövaippoja, 90-luvun tytöille ja pojille erikseen myytyjä nallevaippoja ja uudempia vaippoja keskenään. Ne ikivanhat vaipat tuntuivat kyllä ihan uskomattoman paksuilta ja hankalilta nykyvaippoihin verrattuna, vaikka olivatkin oman aikansa edistyksellinen keksintö. Onneksi arvokasta tutkimustyötä tehdään ja vaipat kehittyvät kokoajan!

Esittelyn aikana meille vastailtiin myös Pampersille useimmin esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi vaipoissa käytetyistä voiteista tai kemikaaleista, vaippojen hajusta ja vaippaihottumasta. Pampersilla on sekä voidetta sisältäviä, että voiteettomia vaippoja. Pampers New baby- ja Active fit -vaipat sisältävät voidetta. Voidetta sisältävissä vaipoissa käytetty voide, on vaseliinia. Voidetta on vaipassa isolle alueelle levitettynä yksi n. nuppineulanpään kokoinen pisara, eli todella vähän. Silti tämän pienen määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti vaippa-alueen ihoon. Eli vaipoissa ei ole mitään megakehiteltyjä kemikaaleja, vaan ihan puhdasta vaseliinia.

Vaipoissa ei myöskään ole käytetty mitään hajusteita, ja ne ovat kaikki allergia- ja astmaliiton kanssa yhteistyössä kehitettyjä. Vaippaikäisten lasten ihoärsytys vaippa-alueella, on kuluneiden 15:sta vuoden aikana vähentynyt 45% ja vaikea ihoärsytys jopa 80%, ja Pampers kehittää vaippojaan jatkuvasti välttääkseen vaippaihottuman aiheutumista. Usein vaippaihottuma kuitenkin liittyy lasten tiettyihin ikäkausiin, eikä käytettyyn vaippaan.

Vierailusta jäi todella hyvä fiilis, oli hienoa päästä tutustumaan koko valmistus- ja tutkimusprosessiin ihan alusta alkaen. Suuri kiitos Pampersille vieralusta, nyt uskallan hyvillä mielin luottaa siihen, että meidän käyttämät vaipat ovat tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Tietysti vaippoja valitessa täytyy pitää mielessä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vaikka mä etenkin nyt vierailtuani tutkimuskeskuksessa luotan kaikkein eniten juuri Pampersiin, saattaa joskus tulla eteen tilanne, että ne eivät esimerkiksi sovi Zeldan ruumiinrakenteelle, ja vuotavat. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muuta, ja sekin on ihan okei!

Yhteistyössä Pampersin kanssa toteutettu.

Mitä vaippoja teillä käytetään? Muistatteko nuo ihanat nallekuvioiset ysärivaipat?

Huomenna kääntyy (vuokra)auton nokka kohti Helsinkiä, ja kotiudutaan pysyvästi meidän kesäreissuilta. Kieltämättä risteilyreissun ja Oulun viikon jälkeen alkaa olla jo pienoinen koti-ikävä. Oma sänky, oma vaatekaappi ja oma suihku houkuttelevat, vaikka täällä mun tädillä on hieno vastaremontoitu saunarakennus upeine kylppäreineen. Omassa suihkussa vaan on sitä jotain! Ehkä hieman jo kaipaa oman kodin rauhaa, vaikka täällä onkin ollut rento meininki, ja viikko on ollut juuri sopiva pituus reissulle, niin ollaan rauhassa ehditty nähdä kaikkia, eikä hösätty paikasta toiseen 24/7.

Tuntuu että meidän tytöt on kasvaneet ainakin kilometrin isompien serkkujensa seurassa, ja oppineet vaikka mitä uusia taitoja. Zelda on oppinut kiipeämään tuolille ja trampoliinille, ja sanomaan loppu, ruoka ja ihhahhaa. Mieluisaa tekemistä on riittänyt joka hetkelle, ja mekin ollaan Oton kanssa saatu ladattua akkuja kun Zeldalle on ollut monta innokasta syöttäjää ja hoitajaa, ja Tiaralle leikkikavereita. Etenkin Tiaralle oli iso juttu myös vierailla mummunsa kotona ekaa kertaa niin että muistaa, nyt neiti tietää aina kun mummulle soitellaan, että missä se mummu oikein luuraa, on ehkä helpompi sitten miettiäkin päässä että mitä se tarkoittikaan että mummu on Oulussa.

Jokapäiväisten monen tunnin pihaleikkien lisäksi lapset ovat päässeet näkemään kaikkia sukulaisiaan, mökkeilemään, kastelemaan kukkia ja vierailemaan heppatallilla katsomassa heppoja. Zelda oli järkyttynyt kun iso heppa työnsi pään ulos karsinastaan, mutta kovin kiinnostunesti tarkkaili heppoja kokoajan. Tiara säikähti hepan päristelyä, mutta halusi silti innoissaan käydä katsomassa eri heppoja kun mun serkku esitteli suosikkejaan. Tuleekohan tytöistä heppatyttöjä isona?

Tänään näin päivällä mun rakasta Jarppulia keskustassa, sekä serkkuani Riinaa. Oli ihana hengailla, ja vähän aleshoppailla sekä ostaa serkuille tuliaisia. Lisäksi ihana lukijani täältä Oulusta kävi moikkaamassa, ja hänen kauniista sanoistaan tuli niin hyvä fiilis! Ihanaa että te olette niin aktiivisia ja hengessä mukana meidän elämässä, ei voi muuta kuin kiittää sydämen pohjasta teitä kaikkia, jotka kannustatte ja piristätte meitä päivittäin eri kanavien kautta!

Naurattaa muuten hieman mun ja Jarnon identtiset poseerausasennot ja melko samantyyliset takitkin, molemmat ihan vahinkoja!

Shoppailun jälkeen tein jotain mitä en ole tehnyt yli kahteen vuoteen, vietin äidin kanssa pari tuntia kahdelleen, ja suuntasin äidin kanssa kahdestaan lounaalle. Me oltiin sovittu jo Helsingissä, että viimeisenä Oulu-päivänä mennään kahdestaan kiinalaiseen syömään meidän vakkari Kung Po -kanat ja jutellaan oikein kunnolla. Oli ihanaa viettää äiti-tytär -aikaa, yleensä kun ollaan aina liikenteessä koko porukalla ja päähuomion vievät lapset. Käytiin Torinrannan Beijingissä ja ruoka oli superhyvää, mä söin koko annoksen ja tilattiin vielä lisäriisiä, taisi olla ihan pieni nälkä, kun ne annokset on tosiaan ihan rekkamiestasoa kooltaan.

Lounaan jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen  vierailu, käytiin moikkaamassa Oton serkkua ja hänen avovaimoaan, sielläkin sai ahtaa herkkukakkua naamariin. Meillä alkaa kyllä nyt monen viikon herkkulakko kotona, aivan liikaa tullut syötyä herkkuja tämän viikon aikana kun joka kyläpaikassa on aina ollut uudet herkut tarjolla, välillä monta kertaa päivässäkin. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista, kotona laitetaan taas ruokavalio kuntoon ja herkutellaan tuoreilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja muilla kesäihanuuksilla.

Lomaa on varjostanut ainoastaan yksi ikävämpi juttu, nimittäin mun viisaudenhammas. Ensin päättelin kipeän posken johtuvan vain aftasta, mutta kun kipu ei ollut vielä viikonkaan jälkeen helpottanut, päätin tarkastella suun tilannetta. Viisaudenhammashan se sieltä puskee takahampaan vierestä kauniisti 90 asteen kulmassa, suoraan kohti poskea. Nyt hieman kaduttaa, että yhden traumaattisen viisaudenhampaan poistoeikkauksen jälkeen en antanut leikata muita pois 18-vuotiaana.

Hammaslääkäriin on melkeinpä pakko suunnata, vaikka kylmä hiki puskee jo pelkästä ajatuksesta otsalle. Elättelen vielä pientä toivoa että hampaan puhkeaminen pysähtyisi, sillä se on jo vuosia ollut läpi ikenestä yhden millinkokoisen kulman verran, mutta melko epätoivoiselta tuntuu tämä toiveiden elättely. Saa nähdä miten tässä vielä käy! En jaksa stressata, kun en asialle juuri nyt voi mitään. Ja pitihän se pieni kiusa olla muuten niin ihanalla lomalla, eihän sitä liian mukavaa saa olla näin suomalaisen ajattelutavan mukaan olla, eikö, haha!

Mä lähden nyt pakkaamaan vielä viimeiset jutut ennen huomista, ja sitten nukkumaan, että jaksetaan sitten aamulla olla pirteinä hakemassa autoa. Luvassa on ainakin arvontaa ja kaikkea muutakin hauskaa, pysykää kuulolla! Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille! Blogi aktivoituu kunnolla taas kunhan päästään himatunnelmiin!

Saimme testata TallinkSiljan uusittua Silja Serenadea, ja juhannuskiireiden hellitettyä ajattelin kertoa vähän enemmän meidän reissusta. Mukaan reissulle lähti meidän oman perheen lisäksi mun äiti, jonka tosin lasken kyllä perheeseen kuuluvaksi vaikka ei meillä asukaan. Me majoituttiin 11:nnen kannen DeLuxe-hyteissä, merinäköalalla. Hytit olivat ihanan tilavia, sekä parisängyllä ja levitettävällä nojatuolisängyllä varustettuja. Lisäksi saimme Zeldalle matkasängyn ihanilla prinsessalakanoilla.

Kokeilimme myös Silja Serenaden uusittua ravintolatarjontaa. Meillä oli molempina iltoina pöytävaraus ensimmäiseen, kello 17/17.15 kattaukseen, mikä sopi oikein hyvin sillä tuohon aikaan päivästä alkoi olla jo suden nälkä. Ensimmäisenä iltana söimme ravintola Tavolatassa, joka on kuutoskannen italialainen Ala carté-ravintola. Tavolatassa oli lapsille oma herkullinen ja monipuolinen buffet, josta löytyo lapsille perus lihapulla-ranskis-nakkikombon  lisäksi myös paljon eri vihanneksia, salaattia, lohta, kanaa, katkarapuja ja gnoccheja joista tytöt tykkäsivät kovasti. Lasten buffet on Tavolatassa ilmainen vanhempien seurassa ruokaileville alle 6-vuotiaille lapsille.

Olen itse ollut aina enemmän buffetin ystävä laivalla, ja huomasin ensimmäisenä iltana kaipaavani buffetin valinnanvaraa, nopeutta ja sujuvuutta lasten kanssa. Syömämme ruoka Tavolatassa oli todella taivaallista: alkuruuaksi Vitello Tonnatoa ja parsaa ricottajuustolla ja pistaasipähkinöillä, pääruuaksi härkää timjamiperunoilla, valkosipulissa paistetulla pinaatilla ja punaviinikastikkeella, ja Otolle vegepastaa mm. parsalla ja pistaasipähkinöillä. Tavolatassa, Ala Carté´-ravintola kun on, joutui kuitenkin oman aikansa odottelemaan ruokia ja kipeän Zeldan kanssa koin sitten buffetin helpommaksi vaihtoehdoksi kun ruoan sai heti eteensä.

Toisena iltana sitten syötiinkin uudistuneessa Grande Buffetissa, ja ruokailu sujui jouhevammin kun Zeldakaan ei ehtinyt hermostua. Valinnanvaraa oli ihan uskomattoman paljon, ja alkuruokien ystävänä yllätyin kuinka paljon söin myös pääruokia, kuten herkullisia falafeleja ja possun ribsejä. Silti mun ikuinen suosikkini on kalapöytä, ja kaikki erilaiset salaatit. Grande Buffetin uudessa Aasia -pöydässä oli tarjolla mm. sushia sekä ihanaa nuudelisalaattia, sushi maistui mulle ja salaatti vei Oton sydämen.

Jälkkäreitä oli myös tarjolla runsaasti, ja kaikkien lasten suurin suosikki näytti olevan pehmiskone ja valinnaiset lisukkeet pehmikselle. Me oltiin laiskoja eikä jaksettu jonottaa, ja haettiin lapsille ville vallaton -jätskipuikot altaasta, eikä muutenkaan ole hyvä herkutella liikaa. Itse kuitenkin maistelin herkullisia tartaletteja, konvehteja ja moussekakkuja oikein mielelläni.

Uusitun Serenaden kauppatarjonta oli lisääntynyt mukavasti, ja laajentunut Tax free -myymälä oli valikoimaltaan todella kattava ja ihanan raikas. Me törmättiin Tax Freessä ihanaan Vilmaan, niinkuin Instagramin seuraajat ehkä huomasivatkin jo, ja Vilma esitteli meille kosmetiikkapuolen ihanuudet ja parhaat suklaat. Nappasin mukaani ensimmäisen Victoria’s secret -tuotteeni, kevyen vartalotuoksusuihkeen. Se tuoksuu helmiorkidealle ja punaviinimarjoille, ja on ihanan raikas, ei ollenkaan tunkkainen. Suomesta VS-tuotteita ei vielä saa mutt Serenadella oli ainakin niin paljon valinnanvaraa eri tuotteiden välillä että meinasi iskeä pieni valinnanvaikeus.

Lapsille on Serenadella etenkin kesällä paljon kivaa tekemistä. Kaikille tutun lasten Silja Landin lisäksi löytyy myös Kids Club Summer Center kuutoskannelta Tavolatan läheisyydestä. Siellä on hurjasti tilaa ja tekemistä kaikenikäisille lapsille vauvoista teineihin. Muumitalo, liukumäki ja Brio -junarata, sekä jättisuuret pehmeät legopalikat olivat Zeldan lemppareita. Tiara tykästyi eritoten pomppulinnaan, pallomereen, karuselliin ja isoihin leikkiheppoihin joilla isommat lapset ratsastivat, ja joita Tipa tuijotteli haltioissaan muttei uskaltanut itse kokeilla.

Summer Centerin lisäksi lapsille on tietenkin myös mieletön Atlantis -klubin muumidisko, josta Otto kirjoittelikin jo heti reissun jälkeen. Molemmat neidit olivat elementissään muumidiskossa, ja Tipa tanssi kummatkin diskot ihan eturivissä, muumeissa kiinni. Viime vuonna Tipa tyytyi vielä katselemaan taaempaa muiden touhuja ja hytkymään pienesti, mutta tänä vuonna hän irroitteli kunnolla ja uskalsi jopa koskettaa muumipeikkoa, joka taputti Tiaraa päälaelle.

Muumidisko on iltaisin kello 19.45 siis seiskakannen Atlantiksessa, ja sen jälkeen muumipeikko ja pikkumyy lukevat vielä iltasadun lapsille Summer Centerissä joka ilta kello 21.30. Meidän lapset eivät jaksaneet valvoa niin myöhään, kotonakin mennään yleensä nukkumaan 19.30, mutta satuhetki on varmasti mukava tapa saatella vähän isommatkin lapset untenmaille. Muumipeikko ja pikkumyy tuntuivat olevan aika kovassa huudossa kaikkien lasten keskuudessa, haha.

Kokonaisuutena risteily oli ihan huippukiva, ja lähtisin uudelleen koska tahansa. Mutta mä oonkin tällainen risteilylover pienestä asti tykännyt laivakulttuurista ja rennosta meiningistä. Uusittu Serenade on upea, enkä voisi kuvitella helpompaa ja mukavampaa tapaa matkustaa Ruotsiin. Muistan kun joskus mun ollessa ala-asteella kaverini kertoi lentäneensä Tukholmaan ja ihmettelin kovin että miksi hän ei mennyt laivalla. Nykyään tietysti ymmärrän erilaiset tilanteet ja sen että perille haluaa päästä mahdollisesti nopeammin kuin laivalla, mutta silti en haluaisi itse matkustaa Tukholmaan muuten kuin laivalla, ellei olisi ihan pakko. Serenade rokkaa, ja pian myös samanlaisen remonttiuudistuksen kokeva Symphony!