Noin! Nyt on takana kaksi pitkää matkaa, ja kaksi keskipitkää automatkaa nykyisellä kokoonpanolla, ja kokemusta on karttunut ainakin jonkin verran siitä, mitä pienen vauvan kanssa autolla matkustaminen on. Toisaalta kyllä mietin että kehtaanko tätä postausta edes kirjoittaa, kun matkat menivät niin hyvin.  Ei mulla ole oikeastaan edes mitään kauhean konkreettisia neuvoja, millä automatkaa voisi helpottaa, sillä me ei juurikaan mitään helpotusta tarvittu. Mutta kerron nyt kuitenkin että kuinka sujui meidän pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mitä me tehtiin helpottaaksemme matkustamista.

Menomatkalla me lähdettiin ajamaan 600km matkaa kohti Oulua iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Mulla oli päivällä ollut mm. neuvolan jälkitarkastus ja muutakin puuhaa, joten Nova oli sopivasti väsynyt siinä vaiheessa kun alettiin matkan tekoon. Me pysähdyttiin matkan aikana kolme kertaa. Ensimmäinen pysähdys oli pikainen imetys parkkipaikalla, kesto n. 10min. Toka pysähdys oli pidempi pysähdys jonka aikana hän kävi useamman kerran rinnalla. Pysähdys kesti noin tunnin verran. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli myös pikainen parkkipaikkaimetys, kun neiti heräsi 20 minuuttia ennen Oulua ja oli nukkunut niin pitkään että tiesin hänellä olevan kova nälkä. Pysähdyttiin siis vain jos Nova heräsi, eikä erikseen alettu häntä herättelemään.

Kun käytiin Haaparannalla viikko sitten, 130km matkat taittuivat kumpaankin suuntaan ilman pysähdyksiä. Nova nukkui kummankin matkan läpeensä eikä pysähdyksiä tarvittu.

Eilinen kotimatka sujui vielä ensimmäistä matkaakin paremmin, pysähdyksiä tuli vain kaksi. Matkaan lähdettiin aamupäivällä vähän ennen yhtätoista. Ensimmäinen pysähdys oli reilun tunnin jälkeen kun Nova heräsi ekan kerran syömään (vaikka oli syönyt juuri ennen lähtöä). Sen syönnin jälkeen hän nukahti niin hyvin että meille muille kerkesi tulla nälkä ja pysähdyttiin meidän muiden nälän takia, vaikka Nova vielä nukkui. Pysähdys kesti jälleen noin tunteroisen verran ja Nova söi myös useampaan otteeseen siinä ja loikoili ja venytteli. Parin tunnin loppumatka tämän pysähdyksen jälkeen taittui taas ilman pysähdyksiä.

Nova siis nukkui kaiken autossa vietetyn ajan tyytyväisenä. Motarilla on niin kova hurina ja vauhti että meidän minille se riittää nukuttamaan noin hyvin. Ekan matkan aikana hän heräsi kerran itkemään kun jouduttiin hidastamaan vauhtia tietyön takia, mutta rauhoittui kun vieressä istunut esikoinen vähän hyssytteli takapenkillä. Eli kovin helpolla siis päästiin. Oikeastaan Novan mukanaolo ei vaikuttanut meidän ajomatkoihin melkein mitenkään eri tavalla, mitä nyt ehkä pysähdykset kestivät aavistuksen pidempään.

Meidän isommat tytöt on niin tottuneita tuohon matkaan että heillä se menee aivan hyvin myös. Yleensä he lukevat esimerkiksi Star Wars- ja Barbielehtiä, katsovat leffoja ipadeilla, kuuntelevat äänikirjoja tai nukkuvat. Välillä syövät vähän pähkinöitä tai keksejä evääksi, ja odottavat aina matkan puolivälissä koittavaa pidempää pysähdystä jolloin pääsee huolto-aseman leikkipaikalle. Meidän tytöt eivät harrasta mitään jatkuvia ”koska ollaan perillä” -kysymyksiä, vaan yleensä he bongaavat maanmerkkejä ja tunnistavat että ”hei me ollaan jo tässä!”.

Tässä vielä koottuna muutama meidän mielestä tärkeä asia automatkalla pienen vauvan kanssa:

• Laadukas turvakaukalo. Meidän Cybex Cloud Q+ -turvakaukalo* on vauvan asennon kannalta paras mahdollinen eikä vauvan selkä painu huonoon asentoon. Lisäksi kaukalon saa makuuasentoon pysähtyessä, jolloin vauvan selkä saa myös levätä.
• Tarpeeksi pitkä pysähdys jotta vauva saa varmasti syötyä tarpeeksi ja vähän purettua energiaa jotta uni maistuu taas.
• Mukavat vaatteet vauvalle. Löysät housut jotka eivät purista masua turvakaukalossa, ja pehmeät materiaalit jotta mikään sauma tms. ei ala painamaan pitkällä matkalla. Me koettiin että collegehaalari oli hyvä, sisävaatekerroksen päälle. Nova pysyi lämpimänä mutta hänelle ei tullut kuuma.
• Positiivinen asenne. Me ajeltiin sillä mentaliteetilla että ajellaan niin kauan kuin neidillä riittää unta. Ei oletettu mitään, hyvää eikä huonoa. Yllätyttiin iloisesti.

*Haalari ja kaukalo saatu blogin kautta.

Moni on kysynyt että miten me mahdutaan autoon kolmen lapsen kanssa. Me mahdutaan hyvin, sillä auto on juuri meidän perheelle sopiva, mutta ketään muuta sinne ei sitten mahdukaan. Me ostettiin viime kesänä upouusi keskikokoinen citymaasturi, jonka takapenkille kaukalo ja kaksi turvaistuinta mahtuvat juuri ja juuri. Lapsilla on siellä sopivasti tilaa, mutta tosiaan viisipaikkaiseen autoomme ei mahdu ketään muita. Kaikki matkatavarat ja muut sen sijaan mahtuvat hyvin, nytkin meillä oli kahden viikon reissulla mukana vaunut ja vaunukoppa, kaksi matkalaukkua, sitteri, leikkimatto, pleikkari ja kaksi tietokonetta, pieni telkkari, ja vaikka mitä. Eli pienen muuttokuorman verran, hah. Siinä samalla myös osasyy sille miksi matkaamme mieluiten autolla: mukaan saa kaiken mahdollisen tavaran mitä haluaa ja matkan voi taittaa omassa tahdissaan + meidän viisihenkinen perheemme matkaa myös matkakohteessa sitten kätevästi omalla autolla, omien aikataulujen mukaan. 

Me ei olla kysytty mitään erityisen kapeita turvaistuimia tms. vaan ne on ihan standardikokoisia kaikki, ja mahtuvat hyvin, eli en osaa neuvoa niissä asioissa. Kokeilemalla selviää parhaiten. Citymaasturin plussia on mun mielestä se että tavaratilaa ja istumatilaa on paljon, ja penkit ovat korkealla niin autoon istuminen ja sieltä pois nouseminen on mukavaa ja helppoa (myös silloin kun olin viimeisilläni raskaana).

Kuinka teillä on sujunut pitkä automatka pienen vauvan kanssa?

Piipahdettiin eilen koko perhe Ruotsin puolella, kun ajeltiin täältä Oulusta Haaparantaan. Torniolainen ystäväni sanoo ”Haaparannalle” mutta mun suussa se kuulostaa niin oudolta että on pakko sanoa Haaparantaan. Anteeksi kaikille jotka ovat eri mieltä. Ollaan jo monta kertaa Oulun reissuilla puhuttu että pitäisi ajella käymään Haaparannassa mutta ei koskaan olla saatu aikaiseksi. Eilen sitten lähdettiin piipahtamaan Candy Worldissa, MAXI ICAssa ja Max Hamburgaressa. Ei me viivytty Haaparannassa paria tuntia kauempaa mutta oli hauska reissu kuitenkin.

Hamstrasin Ramlösaa eri makuina ja Candy Worldista suolaista salmiakkia. Ikeassa ei käyty kun kuitenkin kotona on Ikea aivan naapurissa ja ei meidän autoon muutenkaan mahdu enää mitään kun jo tulomatkalla oltiin kuin sillit purkissa kun mä pakkasin vähän ”runsaasti”. Saa nähdä miten mahdutetaan edes Oulun ostokset mukaan. Ehkä Otto saa auttaa mua pakkaamaan tiiviimmin että mahdutaan kaikki. Se on hassua miten vauva on perheen pienin ihminen mutta vie kyllä varusteineen kaikkein eniten tilaa matkustaessa. Vauvalle on mukana vaunut ja sitteri ja leikkimatto ja kantoreppu ja vaipat ja ties mitkä.

Mä tykkään kyllä ihan hulluna Ruotsista, ja siellä on aina ihana käydä vaikka Ruotsin reissuja on mulla takana jo kymmeniä. Ihan sama onko se sitten parin tunnin reissu Haaparantaan (tämä oli mun kolmas kerta siellä), päiväristeily Tukholmaan tai pidempi reissu hotelleineen kaikkineen. Nautin Ruotsin tunnelmasta ja iloisista ihmisistä siellä. Odotan jo kovasti meidän ensi kuun risteilyä, kun ei olla pariin vuoteen käyty. Kesällä on tarkoitus tehdä vielä vähän pidempi reissu ja ottaa auto mukaan Tukholmaan niin päästään käymään muuallakin kuin vain siellä.

Puolentoista tunnin ajomatka kumpaankin suuntaan meni sutjakkaan ja Nova nukkui onneksi sekä mennessä että tullessa. Multa toivottiin postausta pitkästä ajomatkasta vauvan tai ylipäätään lasten kanssa, ja kunhan ollaan ajettu takaisin kotiin, aion myös kertoa meidän vinkit ja kokemukset. Isompien lasten matkustamisesta olen aiemmin kirjoittanutkin, mutta vauvan kanssa on tietysti omat juttunsa. Tulomatka Helsingistä Ouluun meni niin hyvin että en uskaltanut vielä silloin kirjoittaa postausta, katsotaan nyt vielä matka toiseenkin suuntaan ennen kuin uskallan hehkuttaa että vauvat nukkuvat autossa superhyvin ja pitkäkin reissu onnistuu helposti.

Tytöt olivat aivan innoissaan kun pääsivät ”ulkomaille” ja ihmettelivät että voiko ulkomaille mennä autollakin, eikö aina tarvitsekaan mennä lentokoneella niinkuin Mallorcalle tai laivalla niinkuin Ruotsiin. Siitä saatiin hyvät keskustelut aikaiseksi että millä kaikilla välineillä voi matkustaa minnekin.

Neidit saivat Max Hamburgaren lastenaterioiden mukana kirjat, ja Tiara luki heti oman helppolukuisen kirjansa kun tultiin takaisin tänne mun tädille illalla. Suomeksi Tipa on lukenut jo reilun vuoden ajan mutta ruotsiksi lukeminen on alkanut onnistumaan vasta tänä keväänä. Tuo 35-sivuinen tarina oli ensimmäinen tuollainen kouluikäisten ruotsinkielinen kirja jonka hän on lukenut yhdeltä istumalta kokonaan. Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen siitä miten hienosti lukeminen sujuu.

Mutta joo, sellaista rentoa viikonlopun viettoa täällä. Vielä muutama päivä tätä jäljellä, aiotaan nauttia niistä täysillä. Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Eilen otettiin metrolla suunta kohti keskustaa mun äidin ja lasten kanssa, ja harrastettiin vähän kotikaupunkiturismia. Päätettiin lähteä kurkkaamaan miltä uudistunut Helsingin kaupunginmuseo ja Lasten kaupunki näyttää. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Helsingin kaupunginmuseossa, vaikka monet muut museot kuten Ateneum, Kiasma, Luonnontieteellinen, Kansallismuseo ja Designmuseo tuttuja ovatkin. En oikeastaan tiedä miksi sinne ei ole aiemmin tullut mentyä, äidin kanssa kuitenkin mun lapsuudessa käytiin aina lomilla ja joskus viikonloppuisin eri museoissa. Ja omien lasten kanssa ei oltu vielä käyty siellä, koska museo on ollut viimeiset pari vuotta remontissa.

Senaatintorille saavuttaessa oli ihanaa nähdä Helsinki niin elossa, turisteja joka puolella ja iloista puheensorinaa ja kaikki ottivat valokuvia. Jotenkin sitä pysähtyi itsekin hetkeksi katsomaan miten mieletön kaupunki tämä onkaan, onhan esimerkiksi Senaatintorikin ihan upea nähtävyys eikä kalpene ollenkaan Euroopan metropolien aukioille ja katedraaleille. Täällä on hurjasti nähtävää ja koettavaa ja ihan omanlaisensa kaupunkikulttuuri.

Senaatintorilta oli tosissaan noin 30 sekunnin kävelymatka museoon, joka sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Heti museon sisäpihalla oli iso vaunuparkki, ja paikka oikein huokui sitä että täältä löytyy lapsille kaikkea kivaa. Tuli ehkä mieleen vähän länsinaapurimme Ruotsin aarre Junibacken, yhtä helposti lähestyttävä tunnelma, erona vain se että kaupunginmuseo on aina ilmainen kaikille. Museosta löytyi kivasti säilytyslokeroita, joihin ei tarvinnut edes panttia mikä on hyvä koska mulla ei ikinä melkeinpä ole käteistä rahaa mukana.

Sitten oli aika suunnata lasten kaupunkiin, joka levittäytyi kahteen kerrokseen ja oli täynnä kivaa tekemistä. Ihan ekaksi bongattiin roolivaatehuone jossa lapset saivat virittäytyä halutessaan museotunnelmaan. Lisäksi alhaalla oli esimerkiksi vanhanajan ruokakauppa, suutari, vene ja hevosvaunut sekä teatteri- ja piirustushuoneet. Myös pienille vauvoille oli oma tila. Alakerta oli ehkä enemmän juuri pienten mieleen, näin myös meillä nuorempi oli enemmän fiiliksissään alakerran hevoskärrystä kuin yläkerran mummolasta.

Mummola, joka tosiaan oli ihan kuin 70-luvun kerrostaloasunto, oli ihan huikea ja sekä mun, mun äidin että meidän esikoisen lemppari. Siellä sai oikeasti ollakin kuin kotonaan, ja lapset saivat tutustua vanhaan puhelimeen, 70-luvun esineisiin, keittiöön ja sisustukseen ja pääsipä paikalla selaamaan valokuva-albumia ja vanhoja lehtiäkin niinkuin mummolassa konsanaan. Mun äiti oli ihan innoissaan, sillä mummolassa oli niin paljon hänelle tuttuja juttuja ja nostalgiaa. Me viihdyttiin mummolassa vaikka kuinka pitkään ja mä luin mm. laihdutusvinkkejä ikivanhasta MeNaiset -lehdestä. ”Jos mielesi tekee makeaa, syö suolakurkkua. Se karkottaa makeanhimon”. Eli seuraavan kerran kun tekee mieli suklaata, ostakaa suolakurkkuja!

Ylhäältä löytyi myös vanhoja leluja sekä vanha koulu missä oli nostalgiset puiset tuplapulpetit ja vaikka mitä. Koulumuseossa olen itsekin käynyt alakoulun aikoihin ja olin nähnyt ennenkin samantyylisiä. Lapset olivat tosi innoissaan kun pääsivät harjoittelemaan kirjoittamista liitutauluille ja tekemään vanhan ajan lukujärjestystä.

Kun oltiin kierretty koko Lasten Kaupunki, istahdettiin vielä piirustushuoneeseen ja lapset saivat piirtää oman lemppari Helsinkijuttunsa paperille ja jättää taideteokset museoon. Nuorempi neiti piirsi kestosuosikkinsa: Herra Perunapään. Se on kuulemma parasta Helsingissä, hah.

Voin ehdottomasti suositella Lasten Kaupunkia ihan kaikille, sinne oli helppo mennä ja siellä oli kivaa. Varmasti mennään toistekin. Musta se on ihanaa että lapsille on oma paikka missä kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa tutkia ja kokeilla. Ja vielä huikeampaa on musta se että Helsinki tarjoaa tämän paikan kaikille ilmaiseksi. Meille jäi kokemuksesta tosi hyvä mieli! Ja ajattelin itseasiassa koostaa tästä inspiroituneena muutaman lapsiperhevinkin Helsinkiin tälle kesälle tai miksei talveenkin.

Mahtia torstaita kaikille! <3

On aika palata hetkeksi uima-altaan kohinaan, linnunlauluun, jäätelöihin ja auringonpaisteeseen täältä perinteisten juhannussäiden keskellä. Uuden koneen myötä videoiden editointi helpottui juuri huomattavasti koska iMovie, ja otin eilen asiakseni käydä läpi kaikki Mallorcavideot ja tehdä niistä vihdoin matkavideon. Aijaijai mulle tuli niin ikävä meidän ihanaa hotellia ja sitä rentoa fiilistä mikä reissulla oli!

Ihanaa kun tuli kuvattua edes jonkin verran videomateriaaliakin, sillä videolta saa niin paljon enemmän irti niistä muistoista ja pääsee jotenkin syvemmin sisään siihen samaan ihanan lämpöiseen tunnelmaan. Melkein maistan vesimelonijätskin kielellä ja tunnen lempeän kesätuulen, ah! Toivottavasti tekin pääsette videolta edes vähän meidän lomafiiliksiin, viikonloppukin tulossa ja kaikkea. Ihanaa perjantaita kaikille <3

Hah, sainpas otsikon oikein kun mulle pari kertaa jo kuittailtiin siitä että kun sanaa Lahti taivutetaan, kuuluu D jättää pois vaikka kielioppi mitä väittäisi. Eli joo, lauantai vietettiin Lahessa, tutustuen kaupunkiin, herkutellen ja uusia tyyppejä tavaten. Matkaan lähdettiin koko perhe, sillä olin pyytänyt että saan ottaa perheeni mukaan vaikka päivää ei alunperin miksikään lasten päiväksi järjestettykään, ja meidän muksut olivat ainoita paikalla. Meillä on vaan juuri nyt niin paljon kaikkea, Otolla monta työmatkaa tulossa ja muutenkin yhteinen aika kortilla, joten ajattelin että en halua olla yhtään ylimääräistä sekuntia erossa mun murusista. Onneksi sain ottaa mukulat mukaan, ja saatiin nauttia kivasta päivästä kaikki yhdessä.

Tunnin ajomatkan jälkeen Lahtipäivä alkoi brunssilla Sokos Hotel Lahden Seurahuoneella keskustassa. Syötiin hyvin ja juteltiin päivän suunnitelmista. Hotellilta löytyi myös oma pöytä gluteenittomia tuotteita, ja muutenkin saatiin navat täyteen herkkua murkinaa. Hotellilta suunnattiin bussilla Pikku-Veskulle, eli Pikku-Vesijärvelle. Siellä pääsi halutessaan kokeilemaan Suppailua Kitetirrin sponsoroimana. Suppailu näytti superhauskalta, pakko päästä vielä kokeilemaan lämpimämpänä päivänä! Sillä aikaa kun osa porukasta suppaili, me käytiin lasten kanssa kävelemässä ja ihmettelemässä lähiympäristöä. Löydettiin sorsavauvoja, pieni leikkipuiston tapainen sekä ulkokuntosali jossa lapset kiipeilivät ja keinuivat sen ollessa tyhjillään.

Lopuksi Otto testasi vielä ihan mieletöntä moottoriskeittilautaa, ja lapset pääsivät sen kyydissä bussille riemusta kiljuen. Ulkoilun jälkeen suunnattiin lounaalle Hello! American Dineriin, missä saatiin burgerit sekä bataattiranskalaisia. Myös täällä järjestyi hyvin gluteeniton ja maidoton burgeri esikoiselle. Hello! American Dinerissa oli mukavan rento tunnelma ja ruoka oli herkullista. Bataattiranuja saa valitettavan harvoista paikoista, onneksi tämä oli yksi niistä!

Dinerista me mentiin iltapäiväkahville Lifestylekauppa Sinne Storeen, missä on siis yhdistetty pieni ja tunnelmallinen kahvila sekä lifestylemyymälä. Myymälästä löytyi mm. Vansia, Adidas Originalsia, Sweet SKTBSia ja muita kivoja merkkejä. Myös miesten kosmetiikkaa oli aika hyvä valikoima.

Viimein oli loppuhuipennuksen aika, eli päästiin tapaamaan Ylex Popissa esiintyneitä artisteja backstagelle! Meidän lapset suunnilleen tärisivät innosta, ja oli se itsestäkin aika mieletöntä päästä tapaamaan mm. Evelinaa ja Antti Tuiskua. Parasta oli että Evelina muisti vielä mut, kun oltiin tavattu pari kuukautta aiemmin Björn Borgin pressissä ja olin kertonut että meidän neiti on tosi kova fani. Nyt Tipa pääsi ihan itse moikkaamaan idoliaan! Teki kyllä muhun aivan mielettömän vaikutuksen se että jollakin on noin hyvä muisti. Evelina on muutenkin todella kiva ja oli aivan ihana meidän lapsillekin. Mun muistikortille tuli joku ongelma ja se lakkasi toimimasta juuri silloin kun Otto yritti ottaa meistä kuvaa, ja sain vaan puhelinkuvia. Niin tyypillistä. Sen jälkeen muistikortti toimi vaihtelevasti loppupäivän, nyt en ole uskaltanut sitä enää käyttää ettei jää muita tärkeitä hetkiä ikuistamatta, vaan olen vaihtanut uuteen.

Artistien tapaamisen jälkeen saatiin vielä kuulla Ylex:n juontajilta sekä mediatoimittaja Nadjalta ja kanavan musiikkipäälliköltä siitä millaista radiotyö on. Oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunneltavaa, ja etenkin oli mahtavaa kuulla miten erilaisia juttuja työhön liittyy. Ja toki oli kiva päästä moikkaamaan Nadjaa joka on myös mun kollega täällä Indiedaysilla.

Ylexpop alkoi Antti Tuiskun keikalla neljältä, ja me oltiin Tipan kanssa aivan täpinöissään! Zelda nukahti sopivasti Oton syliin, ja me bailattiin Tiaran kanssa kuin viimeistä päivää. Oli ihan mahtavaa, ja laulettiin vaan yhdessä ja tanssittiin. Tiedän kenestä tulee mulle loistava keikkakamu! Ihmisiä oli paikalla aivan hurja määrä ja tunnelma oli katossaan. Antti piti myös koskettavan pienen puheen siitä, miten ei koskaan kannata lannistua vaan olla rohkeasti oma itsensä. Sitä oli hienoa kuunnella.

Kyllä meillä on Suomessa vaan mahtavia artisteja, jotka kaikesta saamastaan huolimatta ovat niin jalat maan pinnalla kuin olla ja voi, ja niin mukavia. Kiitos paljon Visitlahdelle ja Ylex:lle päivän järjestämisestä ja siitä että meidän lapsia huomioitiin niin mukavasti koko päivän ajan. Toivottavasti myös meidän lapset yllättivät positiivisesti sillä että eivät tarvinneet mitään Hoploppeja viihtyäkseen, vaan kulkivat iloisina ja tyytyväisinä koko päivän mukana.

Oli kerrassaan huippu reissu! Pakko lähteä joskus uudelleenkin Lahteen, etenkin näin kesärajoitusten aikaan matka-aika sinne on tosi lyhyt ja kaupunki oli tosi kiva.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin oli hauska viikonloppu! <3 PS: Sinä ihana joka moikkasit mua tänään Jumbossa, piristit mun päivää superisti, toivottavasti näät tän!