Rakastan vaimoani yli kaiken, enemmän kuin kuuta ja taivasta. Rakastan hänen hymyään, hänen nauruaan ja sitä kuinka hän katsoo minua ihaillen vaikka en tekisikään mitään muuta kuin tyhjentäisin astianpesukonetta. Vaimoni on kaikkea mitä minä en ole ja enemmän. Syyni nousta aamuisin sängystä puoli seitsemältä kuten kunnon lampaan kuulu, ja syyni palata päivä toisensa jälkeen kotiin. Vaimoni ajaa minua pelkällä olemassaolollaan parantamaan itseäni ja olemaan hyvä muille.

Älkää kuitenkaan epäilkö sekuntiakaan ettenkö käyttäisi häntä täysin epäröimättä lihakilpenä jonkin uhatessa lapsiamme.

Rakkaus ja vanhemmuus ovat hämmentäviä asioita. Tämä totta kai miehen suusta joka vaimonsa mukaan hämmentyy kaikesta, mutta antakaas kun edes yritän selittää. Jos en mistä se johtuu, niin ainakin sen mitä itse tunnen.

Lapset osaavat olla maanvaivoja, ja ymmärrän kyllä täysin ihmisiä jotka eivät vain kaipaa lapsia omaan elämäänsä. Toisille matkustaminen ja oma ura ovat tärkeämpiä kuin maamme väkiluvun kasvattaminen, ei siinä. Niin kauan kuin ei mennä siihen samaan ääripäähän koiranmyrkyttäjien kanssa, ei kenenkään tarvitse saada yläfemmaa naamaansa puhelinluettelolla. Itselle polku oli kuitenkin täysin oikea, minkä olen saanut tässä useamman kerran todeta.

Otetaan näin esimerkkinä viime viikon keskiviikko. Olin Ruotsissa työmatkalla kun kunto petti miesflunssan pakottavan paineen alla, ja päätin jäädä hotellille niistämään nenääni ruvelle. Ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen oli minulla päivä vain ja ainoastaan itselleni. Ensimmäistä kertaa siitä hetkestä kun meidän nappisilmäinen esikoisemme tuijotti minua silmiini ensimmäistä kertaa, vietin minä reilusti yli vuorokauden putkeen sängyssä, pelaten pelejä ja katsoen sarjoja. Viime viikon torstaihin asti luulin minä kaivanneeni sellaista päivää kuin jokavuotisia veronpalautuksia.

Väärässä olin. Osittain ainakin.

Siitäkin huolimatta että oloni tokeni ennätysnopeasti, puuttui päivästä jotain. Tai jotkut lähinnä. Lapset.

Ne kaksi neropattia jotka osaavat itse ottaa jo aamupalaa, mutta jättävät ne aina pöydälle lojumaan. Jotka osaavat käyttää kahta eri tablettia ja telkkarin Netflixiä, mutta jotka eivät ymmärrä ettei sohvan käsinojilla tule kiipeillä sadoista kielloista ja kuhmuista huolimatta. Niitä kahta tattia jotka jokaisen työmatkani jälkeen ovat heti ensimmäisenä pamahtaneet ovella vastaan ensin kiljuen ”pappaa” ja heti perään ”mitä me saatiin tuliaisiksi”. Niitä kahta.

Vanhemmuus tuo päiviin aivan uskomattoman määrän sisältöä, tarkoitusta ja haasteita. Opettavaisia hetkiä niin pienille kuin meille perheen päillekin. Ja kaikki tämä, miksi? Koska ne ovat tulleet vaimostani ja muistuttavat meitä? Oli kyse primitiivistä haluista, tai kenties jostain suuremmasta, säilyy se fakta että rakkautta on todella vaikea selittää.

Olin meinaan sataprosenttisen varma ettei maailmassa ole toista samanlaista kuin vaimoni, ihmistä jota kohtaan voisin tuntea niin voimakkaasti ja absoluuttisen varmasti että ”tässä on ihminen jota jaksan tuijottaa kunnes toinen meistä potkaisee tyhjää”. Ihmistä jonka silkka läsnäolo tekee minusta vahvemman kun mikään maailman steroidi. Vaikka väärässä olinkin.

Koska nyt heitä on jo kolme.

Mitä minä ajan tällä kaikella takaa? Kaikkea ja en mitään. Haluaisin osata selittää vanhemmuudenrakkautta paremmin, mistä se johtuu ja mitä se tekee, mutta en osaa. Tiedän vain sen että siinä missä on ihmisiä joille koko maailma on avoinna, on meitä, joiden koko maailma odottaa aina siellä kotona.

Katsotaan taas viiden vuoden päästä uudestaan, jos vaikka lähtisi hotelliin sairastamaan sitä miesflunssaa.

Terkuin,  Otto

Olen mukana Indiedaysin ja Nampa Designin kampanjassa, jossa päästiin tyttöjen kanssa testaamaan Nampa Designin lapsille suunnitellut peliappit. Itsekin appin parissa työskentelevänä mä lähdin suurella mielenkiinnolla mukaan. Olen aika tarkka siitä mitä annan lasten iPadilla tehdä, ja tähän asti valikoima on koostunut lähinnä lastenohjelmastriimauspalveluista, muutamasta opetussovelluksesta sekä nostalgisesta virtuaalilemmikistä. Varsinaisia pelejä ei oikeastaan ole meillä ollut edes käytössä, sillä en ole törmännyt mihinkään sellaiseen peliin minkä olisin halunnut ilmaiseksi ladata, ja lisäksi olen ollut nuuka maksamaan sovelluksista, edes sitä paria euroa.

Nyt oli kuitenkin hyvä mahdollisuus lähteä kokeilemaan ja tukemaan suomalaisen äidin, Sara Vilkon, suunnittelemaa lastenpelisarjaa kun lähdin tähän mukaan. Ei tarvinnut miettiä että menevätkö rahat hukkaan, ja oli oikein hyvä syy antaa lasten pelata ja testata kaikessa rauhassa. Kun päästiin testaamaan eka kertaa oli vielä kesän sateisin päivä, joten lapset olivat oikein iloisia uudesta hauskasta pelistä. Nampa Designilla on siis kolme erilaista lastenpeliä: vuosi sitten julkaistu, palkittu Nampa Forest, marraskuussa lanseerattu Nampa Tivoli sekä tänään App Storeen ladattavaksi avautunut uusin tulokas Nampa Holiday.

Kaikissa peleissä seikkailevat symppikset Nampa-hahmot, ja lapset pääsevät pelaamaan erilaisia teemaan liittyviä minipelejä. Nampa Holidayssa lapset valitsevat ensin haluavatko he matkustaa junalla, lentokoneella vai bussilla, minkä jälkeen mm. matkataan banaaniveneellä, levitellään aurinkorasvaa ja valkataan loma-asuja. Yhteensä Nampa Holidayssa on kahdeksan minipeliä. Meidän lapsista kaikkein hauskinta oli valita loma-asuja ja asusteita, ja itsellekin tuli siitä samanlainen fiilis kuin pienenä oli paperinukeilla leikkiessä. Nampa-peleissä ei lasketa pisteitä, eikä niissä voikaan epäonnistua. Peli päättyy discotanssiin, pelasi lapsi miten tahansa. Tai siis ”Kato äiti nyt ne bailaa!” niinkun meidän tytöt sanoo joka kerta. Nampa-pelit on tarkoitettu 3-5-vuotiaille lapsille, ja pelaaminen luonnistui hyvin meidän molemmilta neideiltä.

Uusi Nampa Holiday maksaa AppStoressa 2,99€, mikä on loppujenlopuksi pieni hinta siitä että lapsilla on hauskaa tekemistä vaikkapa pidemmän auto- tai lentomatkan ajaksi. Nampa Holidayn kanssa lapsi voi itse harjoitella lomaan liittyviä juttuja, ja oppia uutta, sen sijaan että vaan passiivisesti tuijottelisi videoita youtubesta. Mua viehättää Nampan peleissä erityisesti se että ne on suunniteltu lapsille, ei tytöille tai pojille. Peleissä ei ole sovelluksen sisäistä mainontaa eikä ostoja, ja pelit ovat lapsille turvallisia ja kehittäviä. Ja peli on tietty myös superhelppo ladata jos loppuu matkalla tekeminen kesken, ei tarvitse pysähtyä huoltoasemalle ostamaan värityskirjaa kun pelin saa ladattua lennosta kunhan on vaan toimiva nettiyhteys ja iOs-laite käytössä. Pelistä voi tsekata lyhyen esittelyvideon youtubesta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Testatkaa ihmeessä Nampa Holidayta ja muitakin Nampa-pelejä lasten kanssa! Viisi ekaa Nampa Holiday -pelin ladannutta sekä siitä kommenttiboksiin huikannutta saavat myös koodin jolla ladata ilmaiseksi Nampa Tivoli-pelin.

Pitkästä aikaa on vuorossa kurkistus mun puhelimen kamerarullan syövereihin. Edellisen puhelinkuvapostauksen tein joskus huhtikuussa muistaakseni, sillä toukokuussa meidän reissu ajoittui juuri niille päiville kun normaalisti se oli postausaikataulussa, ja se vaan sitten jotenkin unohtui. Nyt luvassa siis kurkistelua kuluneisiin pariin kuukauteen, joista valkkasin meidän arki- ja lomahetkiä näkyviin.

1. Auringon fiilistelyä partsilla toukokuussa, juuri ennen Mallorcan reissua. Taisi olla yksi kevään ekoja oikeasti lämpimiä päiviä.

2. Näkymää vähän toisenlaiselta partsilta, nimittäin meidän hotellihuoneen terassilta Mallorcalta. Siellä meillä oli hyvät ponileikit ja siellä syötiin aamuisin aamupalaa.

3. Yhden Mallorcapäivän päivällinen, vaihteeksi italialaista. Mä söin herkun Tortellini Tricoloren jossa oli sekä carbonaraa, bolognesea että pestoa.

4. Bikiniselfie altaalta!

1. Lentomatkalla takaisin kotiin hymyilytti.

2. Laiskan kokin kotipizza: pakastepizzaa, salaattia ja itsetehtyä kastiketta. Ihan yli liian hyvää!

3. Sushilounasta töissä, meidän vakkari on Iso-Roobertinkadun Yamato Sushi.

4. Voi Ottoa<3

1. #COOLNESS. En kestä näitä ihania palleroita, heillä on aina niin parhaita posetuksia.

2. Vesivärimaalausta sadepäivänä, ihan kuin parina viime päivänäkin.

3. Lempparilounas Hokussa Viiskulmassa, eli teriyakilohta, perunasalaattia ja riisiä sekä pikkelöityjä vihanneksia. Jos pitäisi syödä vaan yhtä lounasta koko loppuelämä niin se olisi juuri tämä.

4. Pieni iltasatujen lukija, hän osaa jo synttärilahjaksi saadun barbiesadun melkein ulkoa.

1. Tytöt Hernesaaren rannassa eräänä kauniina kesäiltana.

2. Kauppahallin soppakeittiön keittolounas, olikohan tuo katkarapukeittoa! Naminami, herkullista ainakin.

3. Siisti lastenhuone kerrankin, olihan siitä aivan pakko ottaa kuva!

4. Neitokaiset hiekkalaatikolla rakentelemassa.

1. Aikaisemmin jo hehkuttamani ”auki jäätynyt pakastin”. Ai että, aika kauan meni sulatellessa. Mutta nyt on niin puhdas ja siisti pakastin että sielu lepää joka kerta kun sen avaa.

2. Helteisenä iltana livahdettiin kanavanrantaan jäätelölle ja jäätiin ihmettelemään pieniä hyppelehtiviä kaloja.

3. Oton synttäri-illallisella syötiin koko perhe mahat aivan täyteen, paitsi Otto, jolle olisi kuulemma maistunut vielä toinenkin pippuripihvi.

4. Hiekkis on kesän kovimpia juttuja heti uimisen jälkeen. Kun on vaan niin parasta päästä rakentelemaan erilaisia linnoja.

 

Tänään  on ollut ihana lauantai sateesta huolimatta. Aamulla herättiin aikaisin koko perhe, ja kymmenen aikaan oltiin jo Ikeassa pitkästä aikaa pyörähtämässä. Mulla on ollut niin hyvä fiilis koko päivän, oli vaan niin ihana herätä murun vierestä ja loikoilla kaikessa rauhassa. Huomenna me aiotaan päästä lasten kanssa pyöräilemään, joten aurinko hei viitsisitkö näyttäytyä?!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Tänään rakas kotikaupunkini Helsinki juhlii syntymäpäiviään, ja koko kaupunki on ollut täynnä ihania tapahtumia ja menoa ja vilskettä. Helsinki on mulle rakas paikka ja sillä tulee aina olemaan erityinen merkitys mulle, vaikka joskus jonnekin muualle muutettaisiinkin. Mä rakastan sitä miten Helsinki on kasvanut, kehittynyt ja kaunistunut päivä päivältä siitä asti kun mä olen täällä ensimmäiset muistoni luonut 90-luvun alussa.

Helsingissä on aivan omanlaisensa kaupunkikulttuuri, hurja määrä mahtavia ravintoloita, tapahtumia enemmän kuin jaksaa edes käydä ja paljon paljon rentoja ja inspiroivia ihmisiä. Myös lapsille tämä kaupunki on kuin unelmien täyttymys, sopivassa suhteessa kaupungin tarjoamia vaihtoehtoja ja kuitenkin myös luonto ja esimerkiksi upea saaristo ihan lähellä. Helsingissä kukoistaa Startup-kulttuuri, yhteishenki ja tekemisen meininki. Täällä on hyvä olla.

Tänään me suunnattiin ensimmäistä kertaa mun elämässä Herttoniemen kartanoon, jossa oli Helsinkipäivän kunniaksi kotieläimiä sekä kaikenlaista pientä tapahtumaa. Eläimiä pääsi silittelemään ihan läheltä, ja lisäksi me käytiin vanhassa talomuseossa katselemassa ja ihmeteltiin traktoria ja vanhanajan työhevosta. Ihana aurinkokin helli meitä hetken aikaa kun ulkoiltiin. Lapset olivat aivan ihastuksissaan eläimistä.

Kartanovierailun jälkeen me hurautettiin vielä keskustaan, ja käytiin kuuntelemassa Robinia Radio Aallon Helsinkipäivän konsertissa Kaisaniemenpuistossa. Me oltiin niin innoissamme siellä kartanolla että tultiin vähän turhan myöhään paikalle, ei nimittäin enää mahduttu sisään itse konserttialueelle. Mutta onneksi lapset näkivät meidän olkapäiltä kuulemma ihan tarpeeksi Robinia ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Siitä puhuttiin koko kotimatka ja vielä illallakin.

Loppuilta me keskityttiin ensin syömiseen – uusia perunoita tottakai, niinkuin kesällä joka sunnuntai. Ruuan jälkeen käytiin vielä lasten kanssa pyöräilemässä. Kyllä se pyöräily vaan sujuu kerta kerralta paremmin, instassa ja snapissa (@iinalaura) on videotakin näkyvillä miten meidän esikoinen polkee!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

On aika palata hetkeksi uima-altaan kohinaan, linnunlauluun, jäätelöihin ja auringonpaisteeseen täältä perinteisten juhannussäiden keskellä. Uuden koneen myötä videoiden editointi helpottui juuri huomattavasti koska iMovie, ja otin eilen asiakseni käydä läpi kaikki Mallorcavideot ja tehdä niistä vihdoin matkavideon. Aijaijai mulle tuli niin ikävä meidän ihanaa hotellia ja sitä rentoa fiilistä mikä reissulla oli!

Ihanaa kun tuli kuvattua edes jonkin verran videomateriaaliakin, sillä videolta saa niin paljon enemmän irti niistä muistoista ja pääsee jotenkin syvemmin sisään siihen samaan ihanan lämpöiseen tunnelmaan. Melkein maistan vesimelonijätskin kielellä ja tunnen lempeän kesätuulen, ah! Toivottavasti tekin pääsette videolta edes vähän meidän lomafiiliksiin, viikonloppukin tulossa ja kaikkea. Ihanaa perjantaita kaikille <3