Kirjoittelin pari viikkoa sitten meidän lomasuunnitelmista, ja nyt on vihdoinkin lomamatka ostettu. Katsottiin vaan ensimmäinen mahdollinen päivä jolloin päästään lähtemään, ja valkattiin lempparein kohde niistä mitä sille päivälle oli tarjolla. Päädyttiin ostamaan matka Rodokselle aivan mielettömän ihanaan hotelliin pieneen lomakylään, josta on kuitenkin lyhyt matka bussilla tai taksilla esimerkiksi Falirakiin ja Rodoksen keskustaan. Me odotetaan nyt lomaa niin innolla, että ei tosikaan.

Mä olen ollut itse lomalla Rodoksella Falirakissa 10-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten, herregud ei voi olla noin kauan siitä. No joo, mutta Rodos on tosi ihana saari, ja mulle jäi lomasta ihanat muistot. En malta odottaa että päästään näyttämään Rodosta lapsille! Ottokin on käynyt siellä jo ennenkin, mutta lapsille kohde on aivan uusi, ja toki se on varmasti meidän lapsuusvuosista muuttunut paljon. Mä muistan vieläkin miltä Rodoksella tuoksui se lämmin kesäilma, tuoksuukohan siellä vieläkin samalta?

Me otettiin lomalle puolihoito, eli aamiaiset ja illalliset hotellilla. Lounaat, välipalat ja iltapalat sen sijaan mietitään itse. Tämä on meistä tosi hyvä ratkaisu, niin saa helposti vaihtelua, mutta ei tarvitse miettiä kaikkia aterioita joka päivä itse. Se on todellista lomaa, kun vertaa siihen että kotona suunnittelee ja valmistaa aina ne päivän viisi ateriaa.

Lapset aloittivat itse laskemaan päiviä, kun bongasivat mulle tulleesta vahvistussähköpostista, että montako päivää on jäljellä. Ehkä mun pitää siis askarrella lasten kanssa joku ”lomalaskuri” josta he saavat ruksittaa päivän joka päivä ennen nukkumaanmenoa. Niin ihanaa lähteä yhdessä reissuun, kun edellisen kerran ollaan oltu etelänlomalla ennen kuopuksen raskausaikaa. Pääsee pieni taaperokin eka kertaa nauttimaan lämmöstä, uima-altaista ja kaikesta muusta ihanasta.

Nyt tässä on jonkin verran järjestelyitä tehtävänä ennen lomaa, kuten se, että pitää käydä hakemassa kuopukselle passi ja ottamassa passikuvat. Mua naurattaa jo valmiiksi, kun mietin millainen passikuva yksivuotiaalle tulee. En kestä! Lisäksi pitää ostaa hänelle kunnon UV-puku tai pari, sekä pari isolieristä lierihattua, jotka suojaavat hyvin kasvoja ja niskaa auringolta. Myös isommat tarvitsevat vähän kesävaatteita, kun ei niille viime vuonna ollut oikein tarvetta, ja molemmat ovat ottaneet parin vuoden takaisesta huikean kasvuspurtin. Rodoksella on kesäkuussa keskilämpötila 30 astetta, eli lämpöä riittää varmasti. Tämä onkin eka kerta kun taapero pääsee elämässään nauttimaan helteistä, kun viime vuonna Suomessa ei ollut yhtäkään kunnon hellepäivää.

Mä muistan joitakin juttuja Rodokselta omalta reissulta, kuten Falirakin vesipuiston, laivamatkan Turkin puolelle Marmarikseen ja takaisin, pikku ”juna-ajelun” Rodoksen kaupungissa, sekä hauskan tivolin Falirakin keskustassa. Mutta nyt saa ehdottomasti vinkata omat lemppari Rodos -vinkit jos sellaisia on kertynyt! Varmasti Rodos on tosiaankin muuttunut paljon siitä kun siellä itse olen ollut. Mitä tehdä Rodoksella lasten kanssa? Parhaat ravintolat ja kaunein ranta?

Ihanaa kyllä oikeasti lähteä lomalle, sanoinko jo että ollaan ihan fiiliksissä! Sitten kun ollaan lomalla, mä aion jättää läppärin kotiin, ja laittaa sähköpostiin lomailmoituksen. Se tuntuu ehkä kaikkein kutkuttavimmalta ajatukselta, ihan oikea loma eka kertaa kahteen vuoteen, koska en laske lomaksi sitä viikkoa, kun pidin viikon tauon blogista ja vietin joka päivä aikaa mummun luona sairaalassa hänen viimeisinä päivinään. Tekee varmasti hyvää viikon ajan vaan rentoutua, ladata akkuja ja olla yhdessä koko perhe ilman mitään aikatauluja tai pakollisia juttuja. Rentoutua vaan ja olla.

Tästä kesästä tulee ihan HUIPPU!

Mihin te reissaatte tänä kesänä? Ja kertokaa ihmeessä niitä Rodos-vinkkejä, että mitä kaikkea kivaa tekemistä lapsiperheelle on Rodoksella! 

Eilen juhlistettiin meidän viisivuotiasta, ja juhlittiin hänen mahtavan mainiot HIRVIÖsynttärit! Meillä tuli aavistuksen kiire järjestelyissä, ja kakun kuorrutus meinasi olla ihan mahdottomuus, kun minigrip-pussit olivatkin loppu yhtä lukuunottamatta, ja leikkasin siihen liian ison reiän, josta tylla putosi pois. Jotenkin onnistuin kuitenkin saamaan hirviökakulle hirveän karvapeitteen aikaiseksi, ja päästiin aloittamaan juhlat. Kiitos meidän ihanien ystävien ja sukulaisten, jotka auttoivat koristelun viimeistelyssä ja lasten viihdyttämisessä sillä aikaa. Ei ollut helpoin yhdistelmä juhlien järjestäminen ja blogigaala samalle viikonlopulle, mutta onneksi kaikki järjestyi.

Hirviökakku oli samalla Annin Uunissa -blogin porkkanakakku-reseptillä tehty, jota tarjoiltiin kuopuksen synttäreillä helmikuussa. Koristelin kakun siis voi-tuorejuustokreemillä, jota oli myös täytteenä. Koristekreemin värjäsin violetilla pastavärillä, ja silmät Oton sisko askarteli sokerimassasta sillä aikaa, kun mä tappelin pursotuspussin kanssa hikikarpalot ohimolla. Kakusta tuli onneksi synttärisankarin mielestä maailman hienoin, ja se olikin tärkeintä. Aluksi oli tarkoitus tehdä hirviöstä kauttaaltaan ”karvainen”, mutta se olisi ollut jo liian haastavaa puutteellisella varustuksella. Kakku on tosi helppo tehdä, ja koristelutkaan eivät vaatineet mitään supervoimia, vaan hyvin pursottuvan kreemin kanssa sujuvat oikealla varustuksella kuin tanssi.

Porkkanakakun lisäksi tarjoiltiin oreo-valkosuklaapopcorneja siniseksi värjättynä, hedelmäsalaattia vesimelonikulhosta, kaupasta löytyneitä hirviömäisen näköisiä wasabipalleroita, mustikkajauholla maustettuja maissinaksuja, coktailpiirakoita ja munavoita, lohi-wasabiruisnappeja, sekä karkkisekoitusta jossa oli mukana matoja ja muita ällötyksiä. Juomaksi tehtiin hirviömehua kivennäisvedestä ja raikastamon porkkana-appelsiinimehusta, sekä sinisestä elintarvikeväristä. Oranssi mehu värjäytyi uskomattoman hirviömäisen vihreän ruskeaksi parilla pisaralla.

Koristeluita olin säästänyt jo halloweenista osan, ja osa löytyi Jumbon MaraKatti-liikkeestä, sekä osa sitten oli vanhoja suosikkeja aiemmista juhlista, kuten kirjaintaulu ja kirjainbanneri. Pinkki numeroilmapallo ostettiin Confettista. Monet vieraatkin olivat pukeutuneet hirviöteemaan sopivasti, ja meillä olikin täällä noitia, hirviötohveleita, vampyyreja, luurankoja, frankensteineja ja muita. Mahtava porukka.

Meidän juhlat on aina rentoja, vaikka teemaan tykätäänkin panostaa. Pääosassa on kahvi, ruoka ja rento hengailu, sekä lasten viihtyminen. Kaksitoistapäisellä lapsiporukalla oli täällä mahtavat leikit eilen, ja kaikki viihtyivät hienosti. Neiti 5v sai juuri toivomiaan lahjoja, kuten violetit suojat skeittilautailua varten, uuden Nerf-pyssyn, lasten meikkejä, Marcus & Martinus -tavaraa, barbien vaatteita, shopkinseja, helppolukuisen kirjan, sekä meikkipään ja vaikka mitä muuta mitä en vaan nyt muista, kääk. Aivan ihania lahjoja, joista hän oli niin kiitollinen, ja niin ollaan myös me vanhemmat (ja siskot kanssa, kahden sisaruksen kanssa kun omat lahjat muuttuu hyvin nopeaksi ”meidän lahjoiksi”).

Mahtava juhlaviikonloppu takana, ja hieman arkisempi viikko edessä, onneksi. Juhlat on ihania mutta arki on myös, ja juhlia meillä riittää tästä kesään asti useammatkin vielä. Neidistä itsestään ei juhlissa saatu paljon yhtään kuvia, kun hän oli melkein koko ajan kavereiden kanssa leikkimässä. Mutta pitää ottaa vielä perhekuvat monsterikoristeiden edessä, ennen kuin otetaan ne alas. Haha, joo meillä on vieläkin koristeet paikallaan, ehkä huomenna jaksaa ottaa ne alas? Tai viikonloppuna, ei sen niin väliä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos hurjasti sekä meidän mahtaville juhlavieraille että teille kaikille ihanuuksille onnitteluista ja myötäelämisestä jälleen <3 Te ootte parhaita!

Meillä on ollut touhun täyteinen viikko, ja se huipentuu mahtavaan juhlaviikonloppuun. Huomenna juhlitaan Inspiration Blog Awards -gaalassa kollegojen ja ystävien kanssa, ja sunnuntaina juhlistetaan meidän ihanaa Zeldaa, joka täyttää (myös huomenna) viisi vuotta. Koko viikko on tehty järjestelyitä neidin hirviöbileitä varten, ja uskon että hän tulee olemaan fiiliksissä juhlistaan. Me aikuisetkin aiotaan pukeutua teeman mukaan, täytyy vaan toivoa että pienimpiä vieraita ei jänskätä liikaa. Koristeiden kanssa yritin valita niitä vähemmän kuumottavia juttuja, ja enemmän vaan hauskoja. Kakku tulee myös olemaan söpö karvainen monsteri kauhujuttujen sijaan, mutta toiveena oli myös haamuja, vampyyreja ja luurankoja, joten niitäkin juhlista löytyy.

Varmasti ei ole jäänyt kenellekään blogia pidempään lukeneelle epäselväksi, että rakastan teemajuhlien järjestämistä, ja musta on ihanaa kun niitä saa järkätä ainakin kolmesti vuodessa lasten synttäreiden ansiosta. Siinä on vaan jotain hauskaa, kun saa miettiä teeman ja koristeet ja tarjottavat ja kaikki,  ja yrittää toteuttaa lasten villeimmät juhlahaaveet. Viimeistä päivää neljävuotiaamme päätti tämän synttäriteeman viime vuonna, viikkoa Star Wars -synttäreidensä jälkeen, ja koko vuoden hän on tasaisesti suunnitellut juhliaan, ja kertonut mitä asuja kenellekin tulee, ja millaisen kakun hän toivoo.

Vaikka Otto ei ehkä itse lähtisi järjestämään ihan yhtä mahtipontisesti juhlia kuin minä, hän on aina innolla mukana auttamassa mua kaiken toteuttamisessa. Se tekee juhlien järjestämisestä tuplasti hauskempaa, ja paljon helpompaa. Otto leipoo ja koristelee ihan siinä missä minäkin, ja kaikki tehdään aina yhdessä. Tytötkin auttavat parhaansa mukaan kattamisessa, koristeiden ripustelussa ja leipomisessa. Juhlien järjestäminen yhdessä on ihan parasta, ja se ilo lasten kasvoilla, kun heidän suunnittelemansa juhlat ovat valmiit, on sanoin kuvailemattoman ihanaa. He ovat aina niin ylpeitä.

Gaalaan löysin asun muutama päivä sitten. Monena aiempana vuonna olen lainannut asun jostain PR-toimistolta, ja niin olin aikeissa nytkin. En kuitenkaan löytänyt nyt sellaista asua joka olisi tuntunut oikealta ja mun näköiseltä. Niinpä päätin ostaa sellaisen asun, jolle on satavarmasti käyttöä myös myöhemmin, ja sellaisen myös löysin, onneksi. Odotan jo innolla että pääsen pukeutumaan siihen, ja esittelemään sen täällä blogissa.

Ollaan tällä viikolla jatkettu pihan laittamista, ja pikkuhiljaa se valmistuu taas kesäkuntoon. En malta odottaa että meidän oma pieni pihakeidas on valmis, ja saadaan istua siinä nauttimassa auringosta. Lapsilla on melko lennokkaat suunnitelmat omien pihajuttujensa suhteen, mutta katsotaan mitä saadaan terassille mahtumaan. Ihana siitä varmasti tulee. Jatketaan pihahommia sitten ensi viikolla, kun nämä juhlat on ensin juhlittu.

Mua jännittää huominen gaala, sillä en ole pariin vuoteen ollut missään niin isossa tapahtumassa! Mutta varmasti siitä tulee kivaa. Haluan jo etukäteen kiittää hurjasti kaikkia äänestäneitä, vaikka ei sijoitusta tulisikaan. Mulle on suuri kunnia saada olla ehdolla, ja jo se itsessään tuntuu upealta palkinnolta tehdystä työstä. Kiitos!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Meillä on nyt selkeästi viimeisen kuukauden aikana alkanut taaperon oman tahdon kausi, ja hän on sellainen kujeileva pieni tyyppi, joka todella tahtoo vahvasti silloin kun tahtoo. Toisaalta hänestä on samalla kuoriutunut niin ihanan hellä ja rakastava tyyppi, joka antaa haleja ja pusuja, ja hymyilee niin iloisesti että sulattaisi jäisimmänkin sydämen. Hän on kertakaikkiaan ihan mahtava pikkutyyppi, jonka kanssa ei koskaan tule tylsää.

”Oho, puppu!”

Meidän taaperon yksi lempipuuhista tällä hetkellä on tiputella tahallaan kaikkea mahdollista, tai heitellä esim. ruokaa lattialle. Joka kerta kun hän tahallaan heittää jotain, hän toteaa ”Oho, puppu!”, eli ”Oho, tippui.”, ja hymyilee iloisen aurinkoisesti päälle.

”EIIIIIIIIIIII!”

Hän ilmaisee voimakkaasti mielipiteensä, jos ei halua tehdä jotain. Esimerkiksi jos hän ei halua pukea, tulla rattaisiin istumaan tai antaa siskolle barbia takaisin. Meidän yksivuotiaasta lähtee yllättävän kova ääni, ja tämä meidän tyyppi nimenomaan oikein huutaa vastauksensa painokkaasti. Hän harvoin itkee tahtoessaan tai ei tahtoessaan, mutta hän sanoo EIIIII erittäin kuuluvalla äänellä.

”Bebbemage”

Hänen lempikirjansa on Mervi Lindmanin Bebbe och fina kroppen, ja kirjassa on kohta, jossa taapero-Bebbe ihailee hienoa Bebbemageaan, eli bebbemasua. Myös meidän taapero ihailee omaa bebbemageaan, hän nostaa paidan ja taputtelee tyytyväisenä pikkuista pötsiä.

”EI TUU.”

Hän sanoo ”ei tuu” kun hän ei halua tulla jonnekin, esimerkiksi pois keinusta.  Hän sanoo ”ei tuu” myös silloin kun hänellä on kiire juosta omiin leikkeihinsä eikä hän ehdi tulla antamaan äidille halia.

”Moi”

Otto aina kiusoittelee isompia tyttöjä kutsumalla heitä nimeltä niin kuin hänellä olisi joku maailman tärkein asia kerrottavanaan, mutta sitten hän sanookin vain ”Moi.”. Isot tytöt oppivat hyvin nopeasti että isi on vähän höpö, ja alkoivat vastaamaan ”mitä?” -kysymyksen sijaan suoraan vaan ”Moi.”. Yksivuotias on alkanut tekemään samaa, eli aina kun häntä kutsutaan nimeltä, hän vastaa ”Moi” ja nauraa päälle.

”Poiiiisssssss”

Aina kun mennään vessaan, (joo kyllä, monikossa) hän kiipeää seisomakorokkeelle seisomaan, eikä sitten uskalla tulla alas, ja sanoo ”poissss”. Iiiihan joka kerta, vaikka hän tietää, että ei uskalla tulla pois itse. Aina on ihan pakko kiivetä. Pari kertaa olen kysynyt että miksi hän aina kiipeää siihen, vaikka tietää että ei pääse pois. Vastaukseksi tuli painokas ”piipee!” eli kiipee. Mitäpä siihen lisäämään.

”Naaanni, Naaanni!”

Kun perheessä on kaksi Pikkukakkos-ikäistä, ei taaperokaan välty televisiolta kokonaan. Hän katselee hyvin satunnaisesti siskojensa kanssa lastenohjelmia, tosin harvemmin hän jaksaa niihin keskittyä muutamaa sekuntia tai minuuttia kauempaa. On kuitenkin yksi ohjelma, johon hän on ihastunut: se on perjantaiaamuisin kakkoselta tuleva Sanni Sateenkaari, jonka yksi jakso kestää 12 minuuttia, ja joka on yksi meidän viisivuotiaan suosikkiohjelmista. Joka kerta kun taapero löytää kaukosäätimen, hän toteaa ”Naaanni, Naaanni” ja alkaa tanssimaan kuin kuulisi jo sarjan tunnarin korvissaan. Hänen mielestään telkkarista pitäisi aina tulla Sanni Sateenkaari, mutta ehkä ihan hyvä että ei tule.

”Joooooooooooooooo!”

Vaikka Ei-sana on kovassa suosiossa tällä hetkellä, on ”Joo” edelleen taaperon yleisin vastaus, onneksi. Hän sanoo sen niin aidon innostuneella ja iloisella äänellä joka kerta, että se on vaan niin söpöä. ”Tuutko mukaan suihkuun?” ”joooooooooooooooooo!” hän vastaa ja on jo riuhtomassa portaiden turvaporttia auki, jotta pääsee ”piipeee” yläkertaan ja suihkuun leikkimään.

”Mammiaaaaaaaa!”

Kun joku ruoka on oikein tosi hyvää, on se taaperon mielestä ”mammiaa” eli namia. Maissi on mammia, ruisleipä on mammia, avokado on mammia ja kaikkein eniten mammia on maustamaton jugurtti, jota hän söisi ja söisi vaan.

”Vauva”

Kaikki omanikäiset tai vähän nuoremmat, tai häntä vähän vanhemmat ovat vauvoja hänen mielestään. Kaupungilla hän osoittelee sellaisia omaan silmään kaksivuotiaitakin, ja yksivuotiaan rautaisella itsevarmuudella kutsuu vauvaksi, sekä osoittaa iloisesti sormella. Muutaman kerran on isompia lapsia naurattanut meidän tyypin kommentit.

Hänellä on kyllä ihan mahtavia juttuja, ja joka päivä hän oppii jotain uutta, ja sitä on uskomattoman hienoa seurata vierestä. Tänään hän oppi sanomaan mm. ”maissi” ja ”kurkku” eli ”kuukku”. Ihana höpöttäjä <3

Mitkä on teillä tällä hetkellä taaperoiden lempparisanoja? 

 

Maanantain kunniaksi haluan levittää ympärilleni hyvää mieltä ja iloa viikon alkuun, ja siksi päätin tänään listata kymmenen kivaa asiaa joista olen juuri nyt iloinen, kiitollinen ja onnellinen. Mistä sinä iloitset juuri tänään, mikä on mennyt hyvin?

1. Terveys ja eka treeni antibioottikuurin jälkeen

Voin kertoa, että tuntui oikeasti niin hyvältä kahden viikon tauon jälkeen pukea treenikamppeet päälle, laittaa musiikit kaakkoon ja haastaa itseä. Kaikkein eniten kaipasin kipeänä ollessa nimenomaan treenaamista, heti tuntui menevän niskakin jumiin kun ei voinut vahvistaa lihaksia ja venytellä kunnolla. Tämän päivän treenin jälkeen olo oli hikinen, mutta niin loistava. JES!

2. Valmis ja herkullinen lounas

Kerrankin ostin niin ison palan lohta, että sitä jäi yli seuraavan päivän lounaalle, eli tälle päivälle. Lounaaksi söin siis ihanasti vielä entisestään maustunutta aasialaista uunilohta, joka oli vielä tänäänkin niin hyvää. Se on aina ihan parasta, jos on valmis lounas kotona. Aasialainen uunilohi taitaa edelleen olla omista ruuistani se kaikkein lempparein.

3. Uudet terassikalusteet

Tehtiin loistava löytö viikonloppuna, ja ostettiin hyvällä alennuksella avajaistarjouksesta ruokapöytä ja tuolit meidän terassille. Ne olivat juuri sellaiset joita oltiin etsitty, ja saatiin niistä tuntuva alennus kun satuttiin remontin jälkeisten avajaistarjousten aikaan kauppaan. Ihan mahtavaa. En oikeasti malta odottaa että terassi on valmis, ja saadaan istuskella siinä ilta-auringossa katsomassa kun lapset leikkii (tai herkuttelemassa uusilla perunoilla, sillillä ja voikastikkeella. Ihan ekana siihen terassille pitää tosin asentaa se portti, meidän taapero yrittää muuten karata koko ajan.

4. Juhlaviikko

Tällä viikolla on Inspiration Blog Awardsit, sekä meidän rakkaan keskimmäisen 5v-synttärit, joten juhlia piisaa. Ihan parasta, kun saa nähdä kaikkia ihmisiä, pukeutua kivasti ja vielä suunnitella juhlia. 5v-juhlia suunnitellaan hirviöteemalla, ja mulla on suunnitelmat kovasti käynnissä. Pitää keksiä kaikkea mahdollisimman hirvittävää tarjottavaa. Keskimmäinen on ehdottanut äidin asuksi mm. cookie monsteria ja muumiota, ja pikkusisko voisi kuulemma olla hirviö-peruna. Katsotaanpa vain mitä keksitään!

5. Kuopuksen parantuneet päiväunet & myöhäisemmät aamut

Kipeänä ollessa päiväunet lyhenivät puolen tunnin mittaisiksi pikatorkuiksi, ja aamuherätykset aikaistuivat kello viiden ja kuuden välille. Nyt ollaan vihdoin palattu takaisin normirytmiin, eli aamuseiskan herätyksiin ja kolmen tunnin päikkäreihin. Tuntuu luksukselta, ja se miten paljon enemmän saa aikaan on ihan uskomatonta. Kipeänä ollessa kerkesin stressaantua aika tavalla tehtävälistan kasvamisesta, mutta nyt voi taas rentoutua onneksi.

6. Työt

Se samainen välillä stressaava tehtävälista on myös yksi mun suurimpia ilon ja ylpeyden aiheita heti lasten jälkeen. Olen niin järjettömän kiitollinen ja onnellinen siitä, että töitä riittää ja olisi paljon enemmänkin kuin ehdin tai pystyn edes tekemään. Se, että saa tehdä työtä jota rakastaa koko sydämestään, on tilanne josta täytyy olla kiitollinen ihan joka päivä. Viime aikoina olen saanut tehdä todella mielenkiintoisia juttuja sekä blogin että sisällöntuotannon puolella, ja se on ihan mahtavaa. Siitä huolimatta, että välillä töitä on joka sormelle, olen oppinut välillä hölläämään. Jotta voi tehdä töitä 100% teholla, on välillä pakko myös pysähtyä ja rentoutua.

7. ”EI TUU!” ja muut kuopuksen uudet taidot

Meidän taapero on alkanut sanomaan ekoja lauseitaan, joista tämän hetkinen suosikki on ehdottomasti ”EI TUU!”. Hän siis sanoo ei tuu, kun häneltä kysytään ”Tuutko syliin” tai ”tuutko istumaan tänne äidin viereen”. Hän puhuu ihan pyörryttävän paljon, ja tuntuu että en edes muista mitä hän oppi toissapäivänä, kun hän on oppinut eilen ja tänään niin paljon. Hän on kyllä mahtava tyyppi, jolla tahtoa ja rakkautta riittää. Ainiin, viime viikolla ikää tuli täyteen jo vuosi ja kaksi kuukautta. Hurjaa!

8. Kivettömät kadut

Kaduilta on siivottu suurin osa pikkukivistä jo pois, ja se fiilis kun kävelee kuivalla asfaltilla tennarit jalassa on vaan niiiiin BEST! Ihan mahtavaa. Ja kuinka onnellisia lapset on, kun liikkuminen on helpompaa ja ulkona on lämpimämpää!

9. Otto ja lapset

Tämä on tietysti vakio, josta olen kiitollinen ihan joka sekunti. Siksi tämän täytyy olla mukana myös jokaisella elämäni kiitollisuuslistalla, muistuttamassa siitä, että omaa perhettä ei voi, eikä saa pitää koskaan itsestäänselvyytenä. Oma perhe on just ne tyypit, jotka ansaitsee kuulla joka päivä, vaikka monta kertaa päivässä, miten tärkeitä ne on, miten paljon niitä rakastaa, ja miten onnellinen niistä on. Ja ne on just ne tyypit, jotka muistaa kertoa samat asiat myös mulle, just silloin kun sitä eniten tarvitsen.

10. 14 astetta lämmintä

Mä lähdin tänään kuopuksen kanssa hoitamaan vähän kaason hommia, kun mentiin mukaan morsiamen hääpuvun sovitukseen Atelje Tuhkimotarinaan. Kotona harmittelin kun paksumpi viltti oli pesussa, ja pohdin, että pärjääköhän kuopus merinovilla-housuilla, college-leggareilla, merinovilla-paidalla, hupparilla ja bomberilla, sekä pipolla ja lapasilla (+ sillä ohuella peitolla rattaissa), kun kävellään ulkona parin sadan metrin matka. Kun astuttiin ulos, mua alkoi naurattamaan. Lämpömittari näytti Vallilassa varjossa 14 astetta, ei tuullut yhtään ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Oli niin uskomattoman lämmintä, varsinkin kun miettii vielä viime viikolla iskenyttä takatalvea. Uskomaton muutos siihen nähden.

Ihana fiilis kun miettii näitä kaikkia kivoja asioita, jotka tänäänkin on saanut hymyilemään. Tämä aurinkoinen maanantai oli kyllä ihan täykky aloitus tälle uudelle viikolle. Toivottavasti tekin olette saaneet nauttia tänään auringosta <3