Kaupallinen yhteistyö: Pohjola Vakuutus

Jos itse sairastutte, lapsi sairastuu tai käy joku tapaturma, mitä teette ihan ensimmäisenä? Mä soitan Pohjola Terveysmestarille. Mulle vinkattiin tästä palvelusta ekan kerran kun otin itselleni henkilöasiakkaan terveysvakuutuksen vuosia sitten, ja tajusin samalla, että sama palveluhan on käytössä myös lasten vakuutuksissa. Siitä lähtien olen käyttänyt sitä aina, kun on ollut tarvetta lääkärille.

Terveysmestari on siis puhelimitse ja Pohjola Sairaala -sovelluksen chatissa toimiva Pohjolan terveysvakuutus-asiakkaille maksuton palvelu, jonka kautta saa matalan kynnyksen terveysneuvontaa, ohjauksen omaan vaivaan oikealle asiantuntijalle, sekä vahinkoilmoituksen hoidon & suorakorvauspalvelun. Eli kun sitä kautta hakee apua, ei tarvitse itse maksaa käynnillä kuin mahdollinen jäljellä oleva omavastuuosuus, muut korvausasiat lääkärikumppani hoitaa suoraan Pohjola Vakuutuksen kanssa. Niin ihanan helppoa ja stressitöntä!

Terveysmestarilta saa myös vastauksen siihen, onko lääkärikäynti ylipäätään tarpeen, sekä selkeät ohjeet miten toimia. Olen itsekin monesti soittanut sinne kun joku lapsista on tai olen itse ollut kipeänä, enkä ole ollut ihan varma, että olisiko se lääkärikäynti tarpeellinen vai ei. Muutaman kerran myös on sanottu suoraan, että voi ihan hyvin vielä seurailla kotona, eikä ole pakko käydä lääkärissä. On ihanaa, että on sellainen palvelu joka neuvoo ja josta voi kysyä matalalla kynnyksellä kun joku huolettaa – ja sieltä vastataan aina, eikä tarvitse jäädä odottelemaan takaisinsoittopalvelua ja kyttäämään puhelinta, että jollain olisi aikaa soittaa takaisin johonkin aikaan päivässä. Terveysmestari auttaa juuri silloin kun itse sitä apua tarvitsee.

Kaikki Terveysmestarit ovat kokeneita sairaanhoitajia, kätilöitä ja terveydenhoitajia, eli heidän sanaan voi luottaa varmasti. Olen aina saanut todella lämmintä, asiantuntevaa ja empaattista palvelua, kun olen sinne soittanut. Siellä otetaan aina se oma tai vanhemman huoli tosissaan ja neuvotaan varmasti täydellä sydämellä. Ja vaikka joskus olisin itse ollut menossa turhaan lääkäriin ja mulle on sanottu, että se ei olekaan tarpeen, sieltä ei koskaan ole naurettu mun huolelle, vaan päin vastoin korostettu, että hyvä kun soitin ja kysyin. Ikinä ei ole tullut sellaista oloa, että turhaan olisin soittanut ja vaivannut.

Hoidontarpeen arviointi vähentää turhia lääkärikäyntejä ja kun kysyy ensin Terveysmestarilta, pääsee suoraan juuri sille asiantuntijalle, joka tietää eniten juuri siitä omasta vaivasta. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kahden viikon migreeniputken jälkeen Terveysmestarilta ohjattiin mut suoraan neurologin vastaanotolle ja sieltä sainkin sitten nopeasti apua ja kattavat tutkimukset.

Jos lääkärikäynti on tarpeen, Terveysmestari ohjaa joko etälääkärille tai sopivan ammattilaisen vastaanotolle ihan omien toiveiden ja vapaiden aikojen mukaan. Terveysmestari tarkistaa aina maksullisten lääkäripalveluiden yhteydessä, mitä asiakkaan Pohjola Vakuutuksen vakuutusturva kattaa. Korvausratkaisun voi saada jo asioinnin aikana. Pohjola tekee yhteistyötä useiden eri lääkärikumppanien kanssa, ja Terveysmestarin kautta voi varata ajan itse toivomalleen lääkärikumppanille. Samalla voi hyödyntää sitten sitä Pohjola Terveysmestarin suorakorvauspalvelua.

Terveysmestari auttaa vuoden jokaisena päivänä klo 7-23 puhelimitse sekä Pohjola Sairaala sovelluksen chatissa klo 7-15. Apua saa siis hyvin niin arkena kuin viikonloppunakin. Pohjola Sairaala -sovelluksen voi ladata ilmaiseksi App Storesta tai Google Play -kaupasta, tai soittaa Pohjola Terveysmestarille puh. 0100 5225*. *Puhelun hinta: normaali paikallisverkkomaksu (pvm) tai
kotimaisen matkapuhelinoperaattorin hinnaston mukainen matkapuhelinmaksu (mpm).

Tässä on alkamaisillaan ne kuukaudet vuodesta, jolloin yleensä on eniten flunssia ja muita infektioita ja mielenrauhaa mulle tuo se, että jos hetkeäkään tuntuu, että tarvitsisi asiantuntijan apua, niin Terveysmestarilta saa sitä nopeasti. On valtavan iso helpotus neljän lapsen perheen arjessa, että lääkäriin pääsee tarvittaessa juuri silloin kun on itselle se paras aika, ei tarvitse muistaa hakea itse erikseen korvauksia ja joku neuvoo aina jos jokin huolettaa.

Suosittelen ehdottomasti lataamaan Pohjola Sairaala -sovelluksen käyttöön Google Play -storesta tai App Storesta, tai soittamaan Terveysmestarille seuraavan kerran kun tulee tarvetta lääkärille, jos olet Pohjola Terveysvakuutus-asiakas. Se on ihan todella näppärä palvelu, joka helpottaa lääkäriin pääsyä valtavasti. Olen niin kiitollinen sille vakuutusmyyjälle, joka mulle lätkäisi Terveysmestarin numeron kouraan silloin vuosia sitten, hän on säästänyt meiltä turhia euroja ja todella paljon turhaa vaivaa ja aikaa. Tutustu Terveysmestariin lisää TÄSTÄ linkistä.

Terveyspalvelut tarjoaa Pohjola Sairaala Oy. Vakuutuspalvelut tarjoaa Pohjola Vakuutus Oy.

Olen tehnyt tänä syksynä mielestäni melko paljon hyviä kirppislöytöjä ja yrittänyt omaksua sellaista toimintatapaa, että esim. lapsille kierrän ensin kirppikset ja tsekkaan niiden tarjonnan ennen kuin ostan uutta sisä- tai ulkovaatetta. Kirppiksissä pätee myös se vanha kunnon viisaus, että mitä useammin siellä käy, sitä parempia löytöjä tekee. Toisaalta, itse pyrin myös kirppisostoksissa välttämään turhia ostoksia ja sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. Pyrin pitämään lasten vaatekaapit melko kompaktina, koska silloin ei a) tule liikaa pyykkiä, b) lasten on itsekin helppo yhdistellä vaatteita ja c) kaapit pysyvät siistimpänä, jolloin tulee oikeasti käytettyä koko kaapin sisältöä, eikä vain niitä etummaisena olevia vaatteita.

Kaikkein useimmin käyn itse Helsingin Herttoniemessä sijaitsevalla Kidia-kirppiksellä. Kidiaan mua houkuttelee heidän aktiivinen Instagram-tili, jonka kautta tuotteita voi varata ja jossa he jakavat aktiivisesti teasereita päivän sisällöstä.  Yleensä siis ei tarvitse lähteä arvailemaan, että onko siellä mitään kiinnostavaa. Menen vierailemaan niinä päivinä kun bongaan Instasta, että siellä voisi mahdollisesti olla meille sopivia juttuja.  Lisäksi se sijaitsee helposti saavutettavassa kauppakeskus Hertsissä (metroaseman vieressä ja myös ilmainen pysäköinti sisällä hallissa) niin tulee helposti lähdettyä huonollakin säällä.

Muita kirppiksiä pk-seudulla, joista olen tehnyt lapsille löytöjä, on ainakin Nella & Nuttu  (Espoossa) ja lisäksi Kumpulan Helmi. Kumpulan helmestä en ole vielä ostanut mitään, mutta kun olen käynyt siellä, olen nähnyt vaikka mitä ihanuuksia myynnissä (ovat vain sattuneet olemaan aivan väärää kokoa meille).

Mun mielestä helpointa kirppikseltä on löytää kaikkea vauvalle, koska vauvan vaatteet säilyvät lähes poikkeuksetta todella hyväkuntoisina ja suuri osa ihmisistä myös pesee vauvan vaatteet hajusteettomasti (kuten me pestään kaikkien vaatteet). Siksi erityisesti vauvalle yritän löytää paljon kirppiksiltä, koska se on niin helppoa. Hajusteettomuus on mulle migreenin vuoksi tosi tärkeää ja siksi en useinkaan uskalla ostaa nettikirppiksiltä, koska en pääse itse nuuhkimaan, että kuinka voimakas tuoksu vaatteessa on. Toki niitä hajuja saa poiskin etikkaliotuksella ja usealla hajusteettomalla pesulla, mutta kun huoltaa kuusihenkisen perheen vaatteita muutenkin, niin ei yleensä kiinnosta vielä liotella ja tehdä ekstrahommaa yhdelle vaatteelle, ellei kyseessä ole joku tosi herkku.

Viimeksi olen löytänyt kirppikseltä vauvalle:

Lindexin kaksi ribbihaalaria, punaiset ribbihousut (näkyivät ylemmässä kuvassa), sekä ihana lussebulle-yökkäri joulun aikaan sopivasti. Nämä löydöt tein Kidiasta.

Polarn O. Pyretin toppahaalari vauvalle koossa 62. Tämänkin löydön tein Kidiasta.

Mini Rodinin joulukuosinen collegejumppis vuodelta 2017, se löytyi Instagramin kautta seuraajalta käytettynä.

Viimeksi ole löytänyt kirppikseltä isommille:

Mini Rodinin musta Alaska-toppatakki aivan priimakunnossa, sen löysin Nella & Nuttusta.

Adidaksen laventelin värinen huppari esikoiselle, se löytyi Kidiasta. (on valitettavasti pesussa juuri nyt).

Olen yrittänyt nyt viime aikoina pitää itsellä sellaista nyrkkisääntöä, että lasten vaatekaapissa vähintään puolet olisi (ainakin muilla kuin esikoisella) käytettyä, eli kirppikseltä tai sisarusten vanhoja. Se on toiminut aika hyvin ja luulen, että meillä on juurikin näin tällä hetkellä sekä vauvan, 4-vuotiaan että 8-vuotiaan kaapissa. Meidän lapset ovat melko armeliaita vaatteiden käyttäjiä ja itse olen sinnikäs tahran poistaja, niin esimerkiksi meidän 4-vuotiaallakin on paaaaljon vaatteita, jotka ovat olleet käytössä jo meidän esikoisella ja edelleen ovat tosi hyväkuntoisia.

Se on ihanaa! Ja kun on ostanut sellaisia klassisia  ja ajattomia laadukkaita vaatteita aikanaan, ne näyttävät edelleen hyvältä myös viisi tai seitsemän vuotta myöhemminkin. Samaa mietin myös kirppisostoksissa, esimerkiksi tuo Mini Rodinin musta takki on mahtava, koska se menee hyvin sitten seuraavaksi meidän 4-vuotiaalle ja myöhemmin ehkä vielä vauvalle. Tosin siihen on vielä ainakin kahdeksan vuotta, että katsotaan jaksaako sitä jemmailla niin kauan.

Olen iloinen hyvistä kirppislöydöistä, niistä tulee aina niin hyvä mieli. Ja lapset rakastavat käydä kirppiksellä myös ja tehdä hyviä löytöjä!

Vuosi sitten tähän aikaan oli mun vuoden pelottavin päivä. Mun äiti meni sinä päivänä rutiinileikkaukseen johon oli odottanut aikaa jo hyvän tovin. Leikkauksen piti olla ihan muutaman tunnin läpihuutojuttu, mutta siinä ilmenneiden komplikaatioiden vuoksi äiti joutui teho-osastolle, enkä saanut äitiin yhteyttä. Koko päivän vaan päivitin ja päivitin puhelinta, milloin äiti laittaa viestiä, että kaikki hyvin. Kun viestiä ei vaan kuulunut, lopulta soitin osastolle, jonne äidin piti mennä ja sieltä kerrottiin, että äiti ei ole mennyt sinne osastolle ollenkaan, vaan leikkauksesta suoraan teholle. Vasta seuraavana päivänä sain yhteyden äitiin ja pystyin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta. Mutta ne 24 tuntia siinä välissä, ne olivat pelottavat ja kaikenlaista kävi jo mielessä.

Viime vuonna marraskuu ei todellakaan ollut mitään herkkua. Äiti oli viikkokausia sairaalassa, koska komplikaatioiden vuoksi häntä ei voinut kotiuttaa. Lopulta hän pääsi vähän ennen joulua kotiin, oltuaan sairaalassa yli kuukauden. (Nämä kerrottu äidin luvalla jo viime vuonna). Huoli äidistä oli kova, mutta lisäksi oli muutenkin kurjaa. Koronatilanne paheni jatkuvasti ja kaikki oli todella epävarmaa, talous, joulu ja elämä ylipäätään. Silloin ei vielä oltu aloitettu rokotuksiakaan ja jotenkin koko se koronavuosi tuntui ihan loputtoman pitkältä ja synkältä, ulospääsyä ei ollut näkyvissä, kun sille ei ollut mitään konkreettista aikataulua.

Silloin haaveiltiin kovasti vauvasta ja oltiin annettu vauvalle lupa tulla, mutta vauvaakaan ei ihan vielä kuulunut. Kaikki se epävarmuus ja stressi sinä vuonna oli saanut meidät miettimään mikä meille tuo kaikkein eniten onnea, iloa ja rakkautta elämään ja yhdessä tuumin oltiin tultu siihen tulokseen, että se on meidän perhe. Lapset. Me haluttiin vielä yksi sellainen, yksi ihana pieni rakas, joka tuo loputtomasti onnea ja rakkautta lisää mukanaan. Toivottiin niin kovasti, että oltaisiin vielä kerran niin onnekkaita, että voitaisiin saada lapsi.

Silloin en tiennyt, että jo seuraavasta kierrosta tärppäisi. Marraskuu oli täynnä huolta, surua ja stressiä ja jotenkin sen kaiken jälkeen joulukuussa meidän vauva sai alkunsa. Aina sanotaan, että lopeta vain stressaaminen niin tulet heti raskaaksi. No voin kertoa, että minä kyllä stressasin ja murehdin kaikkea mahdollista vielä joulukuussakin, mutta jostain syystä tämä rakas tarttui mukaan juuri silloin.

Nyt kun katson vuoden taaksepäin, toivon, että voisin antaa ison rutistushalin itselleni. Että kyllä, kaikki todella järjestyi parhain päin niinkuin silloin yritin ajatella kovasti. Äiti pääsi kotiin ja toipui, maailma avautui vihdoin taas, työkuviot lähtivät korona-ajan jälkeen takaisin nousuun ja saatiin se vauvakin, jota niin kovasti oltiin toivottu.

Aina kun tuntuu, että  on vaikeaa, pitäisi vaan keskittyä etenemään hetki kerrallaan, eikä ainakaan murehtia tulevaisuutta. Useimmiten se onnistuu multa ihan hyvin, mutta jos liikaa kasaantuu asiat, niin kyllä siinä voi välillä tulla sellainenkin ajatus mieleen, että apua, entä jos kaikki ei vaan järjestykään. Entä jos tulevaisuudessa onkin vaan lisää kurjia juttuja? Onneksi rinnalla kulkee sellainen järjen ääni kuin Otto, joka muistuttaa, että kyllä ne asiat aina järjestyy. Ja jos ei ihan kaikki aina järjestyisikään juuri niinkuin itse toivoo, niin hän on siinä rinnalla kuitenkin. Ottamassa mun kanssa vastaan mitä ikinä tuleekaan.

Marraskuun pimeät illat saavat miettimään kaikenlaista, ja ehkä myös se, että mun aikuiselämän rankimmat hetket ovat sattuneet juuri marraskuulle. Marraskuu on se kuukausi kun menetin mun mummun ja marraskuu oli todella rankka myös viime vuonna. Ne muistot palaavat marraskuussa herkästi mieleen. Tämän vuoden marraskuu on kuitenkin täynnä valoa ja iloa ja onnea. Kaikkea sitä, mistä viime vuonna vain haaveilin ja mitä pelkäsin menettäväni.

Joskus tulee niitä rankempia marraskuita ja joskus niitä marraskuita, kun kaikki on juuri kohdallaan. Vuosi voi tehdä valtavan eron. Etukäteen ei kannata murehtia, että entä jos ensi marraskuu onkin juuri se marraskuu, kun kaikesta tulee hankalaa. Koska silloin kun on vaikeaa, ei koskaan ajattele, että onneksi murehdin sitä etukäteen. Mutta jos sulla on juuri nyt siellä meneillään rankka marraskuu, niin ehkä sulle antaa toivoa ja iloa se, että vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Vuoden päästä voit olla juuri siellä, mikä on nyt vasta varovainen haave. Haleja kaikille teille ihanille siellä <3 

En kyllä mitenkään kestä, että meidän bebbe täytti jo kolme kuukautta. Mutta pakkohan se on uskoa, kun katsoo miten paljon hän on kasvanut ja kehittynyt jo! Hän on vaan niin mainio tyyppi, että ei mitään järkeä. Raskausaikana ajattelin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”kun vaan selvitään ne ekat kolme kuukautta, niin sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa vaikka olisi millainen tyyppi”. Mutta eipä näissä kuukausissa mitään selviämistä ole ollut, päin vastoin. Hän on päästänyt meidät helpolla, ollaan nukuttu hyvin ja kaikki on sujunut niin luontevasti ja iisisti, että voisin ottaa toiset samanlaiset kolme kuukautta tähän heti perään kiitos.

Tässä kuluneen kahden viikon aikana vauva on oppinut hirveästi uusia taitoja ja on selkeästi tapahtunut taas kehitystä kohti isompaa vauvaa. Nyt vauva viihtyy leikkimatolla jo pitkänkin aikaa itsekseen, kun on oppinut niin hyvin viihdyttämään itseään. Hän heiluttelee käsillä ja potkii kaikkia leluja ja juttelee niille. Lisäksi hän on nyt alkanut ihan muutaman päivän sisään pienesti jo tarttumaan kevyeen leluun ja viemään sitä kohti suuta (tai joskus jopa ihan suuhun asti), tutilla hän on myös leikkinyt samaan tapaan jo pitkän aikaa. Sieltä ne uudet hienot taidot tulee pikkuhiljaa ja sitä on uskomatonta seurata vaikka onkin jo neljäs kerta.

Meidän vauva on ollut kova juttelemaan siitä asti kun ekat kerrat äänteli ja viime aikoina ääniin on tullut paljon lisää repertuaaria. Isoja naurahduksia ja kiljahduksia muiden äänten seuraksi ja ihan kunnon jokellusta. Mua sattuu aina poskiin kun hymyilyttää niin paljon kun kuuntelen hänen juttuja. Tulee varmaan jotkut poskilihaskrampit tässä kohta. Hän seurailee mielellään meidän vanhempien sekä isosisarustensa puuhia vähän kauempaa ja viihtyy aivan tyytyväisenä kun vaan saa katsella mitä me hommaillaan.

Päiväunia hän nukkuu yleensä kolmet päivässä. Aamupäivällä on pidemmät n. 3h unet, iltapäivällä yhdet ja sitten vielä illalla viimeiset n. tunnin mittaiset siinä 17-19 välillä. Välillä on kyllä myös sellaisia päiviä, että ei nukuta yksiäkään pitkiä unia, tai että ne kahdet lyhyemmät päikkärit on tosi lyhyet. Mutta ei se haittaa, eipä meillä aikuisillakaan jokaikinen päivä ole tismalleen samanlainen, välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän, hah. Aamuisin hän nukkuu yleensä 9-10 asti ja iltaisin hän nukahtaa n. 22 maissa yöunille. Yöllä hän syö yleensä 1-3 kertaa. Tämä on meille tosi hyvä rytmi ja toimii kyllä.

Ollaan mietitty, että ehkä nyt tässä pikkuhiljaa voitaisi alkaa nukuttamaan vauva ensimmäiseksi unipätkäksi omaan sänkyyn siihen meidän sängyn viereen, mutta ei hötkyillä sen kanssa. Viimeistään sitten kun Otto jää vanhempainvapaalle niin aletaan pikkuhiljaa sitä kokeilemaan ilman paineita. Jossain vaiheessa olisi kiva saada ne meidän aikuisten omat illat takaisin, kun nyt kuitenkin vauva on meidän kanssa aina siihen asti, että mennään itsekin nukkumaan. Mutta hän on näin pieni vain hetken aikaa, eikä tosiaan mikään kiire ole. Sen tietää näin 10v kokemuksella, että kyllä se oma aikakin tulee sieltä takaisin ja se tulee jo ennen kuin huomaakaan, sillä nämä kolme kuukautta ovat menneet ihan käsittämätöntä vauhtia. Kohta voi vain toivoa, että vauva malttaisi joskus nukkua edes hetken sylissä tai viekussa.

Kaikki on mennyt kyllä hänen kanssa alusta asti niin hyvin ja leppoisasti, että usein mietin voiko näin helppoa ollakaan. Mutta kai sitä voi! Enkä pelkää, että se helppous loppuu ja kohta alkaa joku kauhea vaihe. Ennemmin nautin tästä mitä on juuri nyt ja otan kaiken tulevan vastaan sitten kun se tulee vastaan. Etukäteen on turha murehtia mitään vaiheita, kun on myös ihan mahdollista, että mitään erityisen hankalaa vaihetta ei edes tule.

Sen sijaan odotan kyllä niin innolla kaikkia ihania taitoja ja mahdollisuuksia mitä on tulossa <3 On niin siistiä saada tutustua meidän vauvaan joka päivä lisää ja nähdä millainen ihana tyyppi hänestä kasvaa. Paljon onnea rakkaalle kolmen kuukauden ikäiselle!

En voi sanoin kuvailla, miten innoissaan olen siitä, että nyt meitä on kuusi henkeä, joille suunnitella halloween-asuja! Rakastan keksiä perheasuja ja rakastan maskeerata ja kokeilla uusia juttuja. Kuuden hengen voimin saa toteutettua aika isojakin teemoja, kun pystyy toteuttamaan monta hahmoa. Meillä on yleensä joka vuosi perinteisesti joku yksi perheasu-teema, joka tehdään kaikki yhdessä. Lisäksi lapset saavat toki valita ihan mitkä tahansa roolit itse haluavat, jos menevät yksin esim. koulun tai dagiksen tai ystävän halloween-naamiaisiin.

Mulle tärkeä juttu asuja miettiessä on se, että mahdollisimman iso osa asusta löytyisi jo valmiiksi meiltä kotoa tai olisi mahdollista toteuttaa kotoa löytyvistä materiaaleista, tai jostain, jolle on käyttöä muutenkin kuin yhtenä päivänä yhden kerran. Rakastan nimenomaan tehdä maskeerauksia, ja niillä saakin tosi paljon näyttävyyttä asuihin helposti ilman, että tarvitsee ostaa sen kummemmin materiaa.

Toissa vuonna me oltiin Addams Family ja viime vuonna maskeerasin meille kaikille puoli-pääkallot kasvoille ja pukeuduttiin mustiin vaatteisiin. Tälle vuodelle inspiraatio tuli mun ja esikoisen leffaillasta, joka me pidettiin kahdestaan heinäkuussa. Käytiin silloin katsomassa Disneyn mielettömän upea Cruella-elokuva ja siitä löytyikin sitten täydelliset roolihahmot ihan koko perheelle. Uudessa Cruella-elokuvassa on pääosissa Cruella, hänen bestiksensä Jasper ja Horace (eli ne 101 dalmatialaista -leffojen rosvot), sekä ilkeän vanhan muotisuunnittelijan kolme dalmatialaista koiraa. Eli juuri täydellisesti kuusi hahmoa meidän kuusihenkiselle perheelle.

Lapset sai kertoa itse keitä haluaa olla ja Otolle jäi sitten Horacen hahmo, haha. Onneksi meidän kolme pienintä halusivat olla dalmatialaisia kaikki ja esikoiselle sopi Jasperin rooli. Itseni laitoin sitten Cruellaksi. Tykkään muutenkin eläinkuoseista vaatteissa, joten lähdin etsimään löytyisikö naamiaisasuja varten dalmatialaiskuosissa ihan perusvaatteita. Lindexillä oli kuin tilauksesta meidän lemppari ribbibodyja ja -paitoja juuri mustavalkoisessa täpläkuosissa. Ne kestävät mainiosti pesua ja ovat meillä muutenkin aina käytössä, joten en epäröinyt ostaa kahta paitaa ja yhtä bodya lapsille sopivassa koossa, kun ne tulivat ihan muutenkin arkikäyttöön. Lisäksi ostin itselleni Cruellan asua varten mustavalkoisen peruukin, koska peruukeille on aina käyttöä myöhemmissäkin naamiaisissa ja mustavalkoinen peruukki sopii moneen muuhunkin asuun kuin vain Cruellalle.

Kaikki muut materiaalit sekä kasvomaalit, siveltimet ja muut härpäkkeet meiltä löytyikin jo valmiina koko perheelle, mikä oli ilahduttavaa. Esikoinen lainasi Jasperin asuun multa hattua ja mun vanhaa bleiseriä, joka toimi hyvin hänelle Jasperin ”villakangastakkina”. Tein meidän dalmatialaisille nutturasaparot, jotka saivat toimia koiran korvina ja kasvomaali sekä pilkkupaidat riittivät mielestäni hyvin luomaan dalmisfiiliksen asuun. Ja Cruellan asuun käytin mun vanhaa mekkoa, jonka ostin muutama vuosi sitten Indieplacen synttäreitä varten, sekä meikkasin itselleni vähän näyttävämmän meikin kuin yleensä.

Olen kyllä ihan super tyytyväinen näihin tän vuoden asuihin! Oli hauska tehdä näitä yhdessä ja kuvata ne kaikessa rauhassa jo muutama viikko sitten. Meillä on tosiaan vielä useammatkin naamiaiset tulossa, mä aion varmaankin olla itse Cruella edelleen, mutta katsotaan mitä lapset keksivät! Ihanaa halloween-viikonloppua kaikille! <3