*Postauksessa näkyy Pomarilta ilmaiseksi saadut kengät. 

Multa on toivottu lisää asupostauksia ja moni laittoikin joulukuussa viestiä instassa, että päivittäisiä joulukalenterin avaamisia oli hauska seurata IG Storysta senkin takia, että samalla näki aina mun päivän asut. Olin siitä iloinen ja otettu! Mä rakastan itse tehdä asupostauksia, mutta samalla koen niiden tekemisestä paineita: miten näyttää aina kiinnostavalta ja uudelta, vaikka ei olisi mitään uutta? Miten pysyä muotiblogien ammattimaisten asukuvien tahdissa, kun en melkein yhdeksässäkään vuodessa ole oppinut ammattiposeeraajaksi tai -pukeutujaksi? Miten keksiä aina postauksen verran oikeasti kiinnostavaa sanottavaa vaatteista (joista luultavasti ainakin 5/6 on esitelty jo aiemmin)? Tulin siihen tulokseen, että on aika ottaa askel taaksepäin asupostausten kanssa, palata juurille, sinne mistä kaikki alkoi.

Tai no ei ihan niin juurille, että kuvaisin asuja keltaisessa valossa sotkuisessa keittiössä enkä edes editoisi kuvia yhtään. Mutta kuitenkin niin juurille, että jakaisin enemmän asuja, rennommalla otteella. Kenties enemmän asuja kuin koskaan ennen? Inspiraation tähän sain oikeastaan siitä joulukuun haasteesta, jossa annoin lasten päättää mun vaatteet viitenä arkipäivänä. Koska en ollut tekemässä postausta yksittäisestä asusta, en ”panostanut” kuviin niin paljoa, vaan napattiin vaan nopeat kuvat jokaisesta asusta aina sopivassa välissä, ilman paineita siitä miltä näytin. Sain tehtyä omasta mielestäni kivan postauksen, jossa yksittäisestä asusta (tai vaatekappaleesta) ei tarvinnut lätistä turhan pitkään, vaan sain näytettyä sen olennaisen, mikä oikeasti ihmisiä kiinnostaa: mitä mulla oli päällä. Yksinkertaista. Miksi en siis tekisi niin useamminkin, esimerkiksi kerran kuukaudessa kuvaisi viikon verran mun asut?

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuvasin tällä viikolla mun asut viitenä päivänä ja nyt jaan teille ne asut. Kertokaa toki mitä mieltä olette tästä ideasta vs. perinteiset yhden asun asupostaukset?

1. Mustaa ja beigeä

Tässä asussa olin kun käytiin hakemassa Otolle ajo-opetuslupaa ja sen jälkeen tehtiin kauppareissu ja haettiin lapset. Musta R-collectionin Boxy-huppari, joka on ollut yksi lempivaatteista 2018 joulusta asti, jolloin sen sain lahjaksi. Mustat suoralahkeiset Gina Tricotin perusfarkut, Zaran villakankainen kamelitakki, Guccin musta laukku, Monkin pyöreät arskat, Zaran mustat korkeakorkoiset nilkkurit sekä mun huivilemppari: Acne Studiosin italiassa valmistettu villahuivi, joka oli mun aleostos joulun jälkeen. Olin katsellut sitä kauan ja 30% alella mä ostin sen välipäivinä vihdoin itselleni. Tämä asu on kyllä mun sellainen turva-asu, jonka voi aina kiskaista päälle jos ei jaksa keksiä mitään kovin jännittävää ja erilaista. Tuntuu aina ihan multa.

2. Keväisen keltaista

Vaaleankeltainen Gina Tricotin puuvillainen neule viime keväältä, ne samat mustat perusfarkut sekä mustat suomalaiselta *Pomarilta saadut Pärnussa valmistetut gore-tex maiharit (malli Kara), jotka sain yllärinä tällä viikolla. Tykkään tosi paljon tuosta ihanasta mattamustasta lookista ja kengät on supermukavat ja lämpimät. Sama huivi, sama takki, samat kultaiset korvarenkaat kun edellisessäkin asussa. Keltainen neule tuntui ihanan keväiseltä ja pirteältä. Syksyllä en voinut kuvitellakaan, että laittaisin kylmän keltaista neuletta, mutta nyt kun vuosi on vaihtunut, voisin taas pukeutua pastelleihin vaikka joka päivä. Tämä asu mulla oli päällä yhdessä työjutussa tällä viikolla, sekä ihan vaan kotona.

3. Kultaa & Kenzoa

Jos musta huppari oli turva-asu, niin on kyllä tämäkin. Musta Kenzon tiikericollege (synttärilahja vuodelta 2017), mustat Dr. Denimin pillifarkut ja ne kaikille jo tässä vaiheessa tutuksi käyneet kamelitakki ja harmaa villahuivi. Mustat Dr. Denimin Lexyt on ollut mulla kaapissa varmasti ainakin vuodesta 2013 asti, ellei pidempäänkin. Aina välillä olen kokeillut muita, esim. Ginan Mollyja, mutta näihin olen palannut. Nämä kyseiset on olleet mulla nyt muistaakseni n. 1,5 vuotta käytössä. Välillä ne jo puristivat liikaa ja ajattelin, että luovun niistä kokonaan, kun ovat selvästi liian pienet. Mutta nyt ne taas tuntuvat hyvältä, eivätkä purista enää ikävästi.

Tämä Kenzon tiikericollege on ollut mulla viikottaisessa käytössä siitä asti kun sen sain, eli aika ankaraa käyttöä se on kokenut. On ollut täysin hintansa väärti. Kultaiset isot korvikset on mun mielestä ihana piristys asuun kuin asuun, nämä ostin 2018 joulukuussa Bassoradion itsenäisyyspäivän kemuja varten. Lisäksi vielä ne *Pomarin saadut maiharit sekä Monkin mustat arskat ja Guccin laukku. Tässä asussa oli oikein mukavaa käydä lounaalla Oton siskon kanssa, etsiä lapselle lahjaa vietäväksi kaverisynttäreille ja käydä ruokakaupassa.

4. Samisasut taaperon kanssa

Näihin asuihin me pukeuduttiin taaperon kanssa kun mentiin katsomaan lauantaina Ryhmä Hau LIVE -esitystä Helsingin jäähallille. Tummat mom jeansit ja mother- ja mini-colleget Gina Tricotin viime kevään Gina Mini -mallistosta. Rentoa ja mukavaa ja oli ihanaa samistella, vaikkakin jäähallilla istuttiin takit päällä koko esityksen ajan, eikä kukaan edes nähnyt meidän samisasuja.

5. Beigeä ja mustaa pt. 2

Tämä asu mulla oli päällä tänään, kun käytiin katsomassa asuntoja Oton ja taaperon kanssa isojen ollessa Disney On ICE -näytöksessä isoisänsä ja tätinsä kanssa. Ne samat tutut takki, huivi ja maiharit sekä viime syksynä ostettu Acne Studiosin pipo. Lisäksi tummanharmaat Gina Tricotin mom jeansit ja beige cropattu college, jossa on kiristysnauhat alareunassa. Silitin collegen ennen kun lähdettiin kotoa, mutta näyttää kyllä maailman ruttuisimmalta tuossa kuvassa. Asu oli oikein mukava ja rento, mutta täytyy nyt kyllä todeta, että ei todellakaan parhaimmasta päästä näin jälkikäteen katseltuna. Mutta mikäs siinä, ainakin oli mukavaa eikä puristanut. Käänsin kaulahuivin toisinpäin, niin se mätsäsi pipon kanssa kivasti kun oli samaa sävyä isommalla pinta-alalla.

Näistä kaikista mun lempparit on ehkä 1, 3 ja 4. Koska ne on kaikkein eniten sellaisia, miltä haluankin näyttää. Kakkonenkin on ihan kiva, mutta vitosta en laita toiste ainakaan takin alle, ilman takkia tuo college toimii paljon paremmin. Olkoon se college siis vaikka kesävaate (tai sisävaate). Ja hei, pitäiskö mun ottaa taas itselleni joku ei farkkuja -haaste, kun ne näyttää olevan koko ajan jalassa?! Siis hitsi, miten olikin näin farkkuinen viikko. Kai mä olen vaan niin farkkutyttö, että ne vaan valikoituu joka päivä jalkaan. Jos teen toisen koontipostauksen niin lupaan pukea päälleni muitakin alaosia, ettei käy ihan tylsäksi! Ja hei voisin ehkä joku päivä hyvä käyttää myös jotain toista takkia?!

Mitäs tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta asupostauksesta? Kertokaa ihmeessä kummat on enemmän mieleen, tällaiset koontipostaukset vai sitten sellaiset, joissa on vain yksi asu juurta jaksain esiteltynä?

Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista? 

Mulla on kaksi bleiseriä: valkoinen ja leopardikuvioinen. Aina kun mä laitan jomman kumman niistä päälle, mulla on tosi skarppi olo. Kyllähän nyt hyvin istuva bleiseri ryhdistää koko olemuksen. Niihin on tosi helppo yhdistellä eri vaatekappaleita, niin suoria housuja, mekkoja kuin farkkujakin. Tai vaikka pyöräilyshortsit, mikä olisi kai se kaikkein trendikkäin yhdistettävä just nyt. Ongelmana on vaan se, että en koskaan muista käyttää bleiseriä! Ne aina roikkuvat mun vaatetangossa vaan ja sitten en muista edes niiden olemassaoloa, vaikka kirjaimellisesti näen ne joka päivä. Mä näen ne, mutta en n ä e niitä.

Pinnaan aina pinterestissä mun inspiraatiotauluille just sellaisia asuja, missä tyylikkäillä tyypeillä on bleisereitä eri tavalla yhdisteltynä. Instassa tykkäilen myös usein sellaisista asuista, joissa on selkeälinjainen bleiseri yhdistettynä johonkin jännittävään. Tykkään myös mun omista kuvista, joissa olen pukenut päälleni bleiserin. Sellaisissa kuvissa on helppo onnistua, koska se vaate itsessään jo saa mut pitämään paremman ryhdin ja näyttämään asialliselta.

En tiedä mikä siinä silti on, että en ole oppinut käyttämään niitä useammin. Vähän sama mulla on muutenkin esimerkiksi ryhdikkäämpien takkien ja kauluspaitojen kanssa. Ne näyttää aina ihan super hyvältä ja tyylikkäältä ja ajattomalta, mutta silti mun päälle useammin päätyy lörttöjä neuleita tai collegehuppareita. Haluaisin opetella käyttämään enemmän ryhdikkäämpiä yläosia, koska ne päällä mulla on aina sellainen itsevarma ja hyvä fiilis. Ehkä voisin kehitellä tästä itselleni haasteen syksyyn: ainakin kerran viikossa pitää käyttää bleiseriä. Se voisi toimia, joo!

Koska aina kun olen tähän asti haastanut itseni blogissa johonkin pukeutumishaasteeseen, sillä on ollut jollain tapaa käänteen tekevä vaikutus mun vaatekaappiin. Esimerkiksi kun vuonna 2018 haastoin itseni käyttämään enemmän muita vaatteita kuin vain farkkuja, sillä todella oli vaikutusta. Nykyisin käytän paljon enemmän myös hameita ja mekkoja sekä erilaisia muita housuja. Vaikka tässä postauksen kuvissa mulle nyt tietysti sattui juuri farkut jalkaan. Hameista ja mekoista on tullut mulle ihan yhtä luonteva valinta aamuisin kuin farkuista ja voi olla, että ne päätyvät jopa useammin mun päälle nykyisin kuin farkut. En olisi ikinä uskonut etukäteen!

Eli tästä se nyt lähtee, Iinan bleiserihaaste syksylle 2019. Kerran viikossa bleiseri päälle johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan. Mun pitää napata asukuva, vaikka vanha kunnon peilikuva mun asusta ja sitten haasteen lopuksi jaan nämä asut vaikka koontipostauksena. Sittenpähän saan itsellenikin konkreettista todistemateriaalia siitä, miten helppoja yhdisteltäviä myös nuo minun omat usein roikkumaan unohtuvat bleiserini ovat.

Onko teillä jotain sellaisia vaatteita tai asusteita, joita haluaisitte käyttää, mutta ette vaan osaa? Tai joku sellainen yksittäinen vaate, jota rakastatte, mutta ette vaan ikinä muista käyttää?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Kevätjuhlat ovat jo ihan nurkan takana ja tämä kevät on meille tosi tunteellinen niiden suhteen. Yksi juhlii koulun ensimmäistä kevätjuhlaa, yhdellä on dagiksen viimeinen kevätjuhla ja yhdellä elämänsä ensimmäinen kevätjuhla. Voisin siis ennustaa, että ainakin minä tulen kyynelehtimään tänä keväänä ”hieman”. Kevätjuhlien lisäksi meillä on tänä keväänä myös kahdet valmistujaiset, yhdet ylioppilasjuhlat ja häät, eli juhlia riittää vierailtavaksi lasten kanssa.

Kaikki tuntuvat kasvaneen talven aikana aivan älyttömän määrän pituutta ja kaapissa oli kyllä etenkin esikoisella ja kuopuksella juhlamekon mentävä aukko. Keskimmäisellä on kyllä vielä sopivia mekkoja kesäksi esikoiselta perittynä, mutta hän halusi dagiksen viimeiseen kevätjuhlaan valita aivan itse mekon, joka on vain hänen omansa. Ja mun mielestä se on täysin fine. Oman tyylin ilmaiseminen voi olla tosi tärkeää ja mä haluan tukea sitä parhaani mukaan.

Me suunnattiin lasten kanssa tämän kaupallisen yhteistyön merkeissä Itiksen Polarn O. Pyretiin, jossa ihanat myyjät auttoivat lapsia valitsemaan itselleen mieluisat kevätjuhlamekot. Isommat sovittelivat ja valitsivat aivan innoissaan ja pienimmäinen keskittyi leikkimään puisella junaradalla. Hän myös sivusilmällä vilkuili äitiä leikkien lomasta ja aina kun lähestyin jonkun mekon kanssa kysyäkseni hänen mielipidettään, hän ilmoitti jo kaukaa, että ”EN TYKKÄÄ TOSTA MEKOSTA!”. Ei ole kyllä epäilystäkään etteikö meillä asuisi tällä hetkellä kaksivuotias täällä, haha. Isosiskon mekon nähtyään hän kuitenkin onneksi ihastui siihen ja valitsi itse itselleen samanlaisen. Onni, että se ei haitannut siskoa, vaan päin vastoin. Molemmat olivat innoissaan samanlaisista mekoista.

Polarn O. Pyretissä on tosi laaja ja kaunis valikoima mekkoja kesään niin juhlaan kuin arkeenkin. En tiedä muiden lapsista, mutta ainakin meidän lapsille PO.Pin monissa mekoissa oleva pyörähtävä kellohelma on se ”the juttu”. He ihastuvat aina siihen. Jos on siis kellohelmaa tarjolla, niin se on aika varma nakki, että kellohelmaa myös lähtee mukaan. Niin kävi tälläkin kertaa. Esikoinen valitsi itselleen koululaismallistosta aivan hurmaavan vaaleansinisen luomupuuvillaisen kellohelmaisen mekon. Mekossa on ihan mielettömän kaunis hieman avoin selkäosa ja pienet röyhelöt yläosassa. Helma pyörähtää upeasti.

6v valitsi saman mallisen mekon, mutta BCI-sertifioidusta puuvillasta ja valkoisella reikäbrodeeratulla kukkakuviolla. Tuo selkäosa on niin uskomattoman kaunis näissä mekoissa, voisin ottaa itselleni samanlaisen. Meidän taapero ihastui tosiaan samaan valkoiseen mekkoon, joka sopi hänellekin kuin nenä päähän. Ihanaa valkoista mekkoa löytyy koossa 86-116 ja vaaleansinistä mekkoa koosta 122 alkaen.

Valkattiin myös mekkoon sopivat valkoiset kauniit pitsisukkahousut, kun nuo ilmat ovat olleet niin ailahtelevaiset. Näitä kuvia otettaessa oli lämmintä, eikä tuullut, mutta on kyllä hyvä olla ne sukkahousut varalta. Isommat tytöt valitsivat hiuksiin vielä kauniit raidalliset vaaleansiniset hiuspannat, mutta taapero ei sellaista halunnut. Hän halusi ponnarin ja meiltä löytyi onneksi kotoa väreihin sopiva rusettipinni hänellekin.

MEKOT TARJOUKSESSA 15.5. alkaen:

Huomisesta 15.5. alkaen Polarn O. Pyreteissä (myymälöissä ja verkossa) on kaikki mekot 20% alennuksessa seuraavien kahden viikon ajan, joten nyt on super hyvä hetki täydentää mekkovarastoa. Tarjoukseen kuuluvat niin arkimekot kuin nämä juhlavat ihanuudetkin. Tästä pääset suoraan mekkovalikoimaan!

Juhlitaanko teillä tänä keväänä kevätjuhlia tai muita ihania keväisiä juhlia? Joko on vaatteet valittuna?