Tänään juhlittiin meidän vauvaa, joka täyttää ensi viikolla yksi vuotta! Juhlien alkuperäinen teema oli Winter ONEderland, talven ja 1v iän mukaan, mutta enemmän siitä tuli oikeastaan sellainen talvimetsä-teema. Meidän piti askarrella paaaaljon lumihiutaleita lasten kanssa, ja olin kuulkaa ostanut feikkiluntakin valmiiksi, mutta viikonlopun aikana ei vaan ehditty tehdä niitä. Mutta hei, metsäteema oli meistä kyllä ihana sekin, ja synttärisankari oli innoissaan pupuista ja karhuista. En usko että hän huomasi lumihiutaleiden tai feikkilumen puutosta, hah. Teemaa toteutettiin lähinnä sitten metsän eläinten kautta, esillä oli pupuja, karhuja, ja askarreltiinpa me Oton siskon kanssa vesimelonista myös siili.

Ostin kaikki juhlien koristeet lemppari juhlakaupasta eli Pop-Up Kemuista Eerikinkadulta, ja kakut ja muut leivottiin alusta asti omin pikku kätösin. Juhlien juotavat meille tarjosi Raikastamo näkyvyyttä vastaan.

Me kutsuttiin paljon vieraita, mutta pahin mahdollinen infektioaika verotti monta rakasta vierasta pois. Onneksi saatiin kuitenkin hyvä porukka kasaan silti, ja kyllä täällä kävi aika kuhina, ja tarjottavat tekivät tehtävänsä. Aloitettiin juhlat hyvissä ajoin alkuiltapäivästä, ja osa vieraista viihtyi meillä pitkälle iltaan saakka. Ihana päivä läheisten ihmisten kanssa, ja mikä tärkeintä: itse synttärisankari tuntui nauttivan juhlapäivästään ihan täysillä.

Hän nukahti päiväunille aamupäivällä, ja heräsi juuri sopivasti ennen juhlien alkua punaposkisena pihalta, ja vähän pöllämystyneenä pitkien unien jälkeen. Hän oli vielä vähän totisena siinä aluksi kun oli paljon ihmisiä, koristeita, ääniä ja kaikkea uutta ja jännittävää. Mutta vähän kakkua syötyään, ja ihmisiä pikkuhiljaa moikkailtuaan hän ihan innostui ja touhusi täällä kaikkien muiden muksujen kanssa hymy korvissa, ihan niinkuin ainakin iso tyttö.

Mä leivoin hänelle ihan oman kakun, jossa oli täysjyvävehnäjauhoista tehty pohja, ja kuorrutus kreikkalaista jugurttia, eikä yhtään lisättyä sokeria. Kakun makeutin banaanilla ja omenalla, ja hienosti maistui! Ei tosin muille kuin vauvalle, hah. Mutta hän veteli aivan onnesta soikeana, koska jugurtti on hänen lempparinsa. Tämän ohjeen jaan blogissa myöhemmin.

Me muut syötiin porkkanakakkua, joka onnistui aivan älyttömän hyvin vaikka itse sanonkin! Tein sen Annin Uunista -blogin Maailman paras porkkanakakku -ohjeella, ja todellakin oli maailman parasta porkkanakakkua. Tein ohjeen tuplana, niin saatiin kunnon satsi kakkua ja se riitti koko porukalle.

Kuopus sai ihania lahjoja, ja hoivasi innoissaan vauvanukkea ja nallea, leikki uudella poliisiasemalla, luki ihania kirjoja ja innostui legoeläimistä. Hän sai myös hienot aasikuvioiset housut, joissa kuulemma oli MUUUUUU eli lehmä.

Juhlien jälkeen täällä istui kolme väsynyttä mutta onnellista neitiä rivissä sohvalla, ja katsoi Kaapoa. Oli kuulemma tosi kiva päivä, ja niin oli meillä aikuisillakin. Mä rakastan kyllä järjestää synttärijuhlia, se on niin kivaa. Vaikka juhlien jälkeenkin on kyllä hyvä fiilis aina, sellainen väsynyt mutta onnellinen. Nyt on juhlat ohitse, ja tiistaina juhlistetaan pikkuneitiä vielä perheen kesken sitten oikeana päivänä. <3

Kiitos hurjasti meidän ihanille juhlavieraille mahtavasta päivästä!

Huomenna juhlitaan meidän kuopuksen 1v-synttäreitä, pari päivää etuajassa. Mun äiti tuli meille Oulusta synttärivieraaksi ja muutamaksi päiväksi kylään, ja lapset on olleet aivan innoissaan mummusta. Huomaa miten kuopus on kasvanut viimeisen parin kuukauden aikana taas ihan hurjasti, kun nyt hän ei ole niin kiinni äidissä, vaan menee innoissaan mummun syliin lukemaan kirjaa. Vielä joulun aikaan hän ei yhtään tykännyt jos äiti poistui vaikka yläkertaan laittamaan pyykkejä, ja piti jäädä mummun kanssa. Nyt hän ei edes huomaa jos menen, hah.

Myös Oton sisko tuli meille auttamaan juhlajärjestelyissä ja leipomisessa, ja hommaa on kyllä riittänyt ihan joka sormelle. Ollaan leivottu kakkuja, ripustettu koristeita ja siirrelty huonekaluja. Huomenna meille tulee 30 ihmistä juhlistamaan meidän ihanaa pientä ihmettä, joka on itsekin ihan innoissaan vaikka ei juhlista varmaan vielä tiedäkään. Olen hänelle kyllä kertonut, että huomenna sinulla on rakas isot juhlat ja saat maistaa kakkua. Hän totesi tyytyväisenä ”Jhoooooooooooo” ja nyökytteli. Varmaan sille kakulle ja maistamiselle, hän on nimittäin tällä hetkellä tosi kova tyyppi syömään.

Juhlat on Winter ONEderland -teemalla, jonka itse miellän sellaiseksi lumiseksi metsäteemaksi. Toki olisin voinut tehdä pelkkää Frozen -tyyliä ja hopeaa ja valkoista, mutta halusin tuoda talvisen metsän ja metsän ihanat eläimet mukaan. Karhut, peurat ja puput on niin söpöjä. Päädyin sittenkin tekemään kaksi kakkua, sokeriversion aikuisille ja isommille lapsille, ja sokerittoman kakun vauvalle erikseen. Voi olla että hän silti maistaa molempia, mutta onpahan ainakin vaihtoehto. Teen banaani-omenakakkua täysjyväjauhoista, siitä tulee varmasti herkkua. Isompien juhlakakku on tällä kertaa porkkanakakku, koska NAM.  Tänään on siis raastettu porkkanoita ahkerasti, kumihanskat kädessä tietysti, koska olen allerginen raa’alle porkkanalle. Pitää jakaa ohjeet täällä, kunhan ollaan testattu ne juhlissa maistuviksi!

Kokeilin muuten silloin teidän suosituksesta sitä kauppakassipalvelua, ja ollaan nyt tehty kaksi kertaa isot ostokset sillä. Nyt viimeksi juuri ostettiin viikon ruuat ja kaikki synttäritarjoilut sillä, niin ihanan helppoa ja vaivatonta. Klikkailin yökkärit päällä sohvalla Oton kanssa kaikki tuotteet listalle ja tilasin ja maksoin, ja sitten joku muu keräsi kaiken mahdollisen kaupasta, punnitsi miljoona erilaista hedelmää ja vihannesta, etsi kaikki erikoisjutut kaupan hyllyjen välistä ja pakkasi tuotteet valmiiksi. Parasta. En tiedä jaksanko enää ikinä lähteä hypermarkettiin pyörimään, kun sille on olemassa näin kiva vaihtoehto.

Lapset on ulkoilleet koko viikonlopun ja nauttineet lumen paljoudesta. He rakensivat meidän terassille oman pulkkamäenkin, niin ihanaa kun on kunnolla lunta! Moneen vuoteen ei ole tainnut olla tällaista lumimäärää Helsingissä, joten tämä tuntuu ihan luksukselta nyt kun tietkin on aurattu eikä tarvitse kyntää puolimetrisessä hangessa vaunujen kanssa. Tänään illalla päästiin vielä Oton kanssa kahdestaan lenkille ilman lapsia, ekaa kertaa yli vuoteen, ja ai että oli ihanaa juosta kahdestaan rapsakassa pakkasessa ja jutella vaan kaikkea mahdollista. Toivottavasti päästään pian uudelleen.

Ihana viikonloppu kyllä takana, ja huomenna varmasti huikeat juhlat edessä! Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Otto lähti tänään hakemaan meille keinutuolia parin sadan kilsan päästä, ja meillä oli tyttöjen kanssa pitkästä aikaa tyttöjen päivä. Aamulla jo tytöt suunnittelivat, mitä kaikkea tyttöjen päivänä pitäisi tehdä, ja itse asiassa mentiinkin koko päivä heidän suunnitelmien mukaan. Aamupäivällä vauvan nukkuessa päikkäreitä pihalla, oli meillä leffatuokio kera popcornien. Katsottiin  pari viikkoa sitten telkkarista tallennettu Monsters University, joka oli ihan hulvattoman hauska. Oltiin se kyllä Oton kanssa katsottu englanniksi jo silloin aikanaan kun se tuli dvd:lle, mutta olihan se hauska suomeksikin.

Minityyppi on alkanut tällä viikolla nukkumaan parin-kolmen tunnin päikkäreitä, kun pitkään oli sellainen kausi että unet kestivät max tunnin jos sitäkään. Luulen että unenlaatua on parantanut tuo sopiva pikkupakkanen ulkona, jossa uni maistuu hyvin. Toivottavasti tämä vaihe kestää pitkään, on niin ihanaa kun saa viikonloppuisin noin pitkän rauhallisen hetken ihan vaan isojen tyttöjen kanssa, kun kuopus on päikkäreillä.

Tekee hyvää, kun saa tehdä ”isojen tyttöjen juttuja” ihan kaikessa rauhassa ilman että ihana pieni tahmatassu osallistuu myös. Ja senkin huomaa, että vaikka meillä ei tytöillä ole mitään mustasukkaisuutta ollut ikinä perheen pienintä vahvistusta kohtaan, niin hekin selvästi nauttivat aina, kun saavat aikuisen jakamattoman huomion. Sitä on tärkeää järjestää kaikille lapsille riittävästi, ihan joka päivä.

Illalla katsottiin musavideoita youtubesta ja tanssittiin tyttöjen kanssa, ja isommat saivat glitterit poskipäihin. Mun ihanat glittermimmit! Musta on niin mahtavaa seurata, miten pienempi on ihan messissä isompien höpötyksissä, kuten tiettyjen söpöjen norjalaispoikien fanituksessa. Hän varmaan jo tunnistaa heidät, kun osoittelee heitä aina sormella kirjasta ja paidoista, ja nyt myös telkkarista. Suloisinta on se miten hän tanssii aivan innoissaan meidän mukana. Vaikka isommatkin tytöt on aina tykänneet tanssia, niin tämä pienimmäinen on oikea tanssihullu, hän vaan tanssii aamusta iltaan heti kun on musiikkia vaan. Ihan mikä tahansa rytmi kelpaa musiikiksi, ja heti alkaa lantio keikkumaan ja kädetkin on mukana.

Meillä oli kyllä super kiva päivä tyttöjen kanssa, mutta oli kyllä ihanaa kun Otto asteli ovesta sisään. Kaikki kolme neitiä hilpaisivat samantien ovelle ”pappa pappa pappa”, vauva perässä ja kädet ojossa että isi ota syliin. Niin söpöä!

Me saadaan huomenna meille kylään mun vanha työkaveri, ja olen ihan innoissani, kun pääsen vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Muuten meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia tälle viikonlopulle, kuin ulkoilua. Pakko lähteä ainakin pulkkamäkeen nyt kun tuota lunta vielä riittää! Huomenna luvassa on muuten kiva ruokaohje täällä blogin puolella, ja blogin fb-sivuilla jotain aika kivaa extraa kaikille bObles-faneille, joten kannattaa seurata. Blogin fb-sivu löytyy TÄÄLTÄ.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

*postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita. 

”Äiti, missä mun oma valtakunta on?” kysyi keskimmäinen silmät suurina tänä aamuna. ”No yleensä oma valtakunta on vaan kuninkaallisilla.” ”No mutta hei, mä keksin, olohuone voi olla mun valtakunta! Joooooo! Mun valtakunnan nimi on Pikkuvaltakunta, koska se on mun ja se on vähän pikkuinen. Siellä syödään jugurttipähkinöitä ja katsotaan Frozenia koko ajan, ja kuunnellaan vaan Marcusta ja Martinusta. Ja siellä saa myös lukea kirjoja, ja siellä saa tanssia, ja leipoa marenkikakkuja. Ja mä oon sen valtakunnan oma kuningatar”

Tänään on sitten leikitty neiti kuningattaren Pikkuvaltakuntaa olohuoneessa, kiipeilty vuorilla, nautiskeltu teetä teekutsuilla ja ja syöty kuninkaalliseksi lounaaksi pinaattilettuja, prinsessalautasilta tietenkin. Ja pikkusiskon päiväuniaikaan hän sai syödä jugurttipähkinöitä vaikka ei herkkupäivä olekaan, ja katsoa Frozenin noin miljoonatta kertaa. Meillä oli jo sellainen reilun vuoden tauko Frozen-innostuksessa, mutta hänen korkeutensa on nyt löytänyt sen uudelleen. Ehkä hän nyt saa siitä taas enemmän irti, kun ikää ja ymmärrystä on tullut reippaasti lisää edellisestä Frozen-kaudesta. Siitä huolimatta luvassa ei ole huhtikuussa Frozen-synttäreitä, vaan monsterisynttärit, teema jonka hän päätti jo viikkoa edellisten Star Wars -synttäreidensä jälkeen. Hän on kyllä harvinaisen päättäväinen ja pitkäjänteinen tyyppi, kun hän jotain päättää niin se päätös pitää.

Välillä (lue: niin usein kun vaan ehtii) on ihanaa heittäytyä lasten leikkiin, ja olla ihan täysillä mukana kaiken maailman hömpötyksissä. On kuitenkin hienoa että he osaavat ja haluavat leikkiä myös itsekseen. Olen hurjan onnellinen siitä että meidän lapset tykkäävät leikkiä, ja valitsevat yleensä aina leikin mieluummin kuin jonkun laitteen. Hyvä leikki on heidän toplistallaan ihan ykkösenä, ja voittaa aina telkkarin tai ipadin mennen tullen. Niistä leikeistä ja kaiken maailman hömpötyksistä on paljon hyötyä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiminen kehittää kieltä, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Ja mikä parasta, leikki on hauskaa! 

Meidän vanhempien tehtävä on tukea leikkiä antamalla edellytykset sen onnistumiselle ja tarjoamalla välineet leikkiin. Leikit on joskus vähän sotkuisia, ja myönnän että välillä itsekin mieluummin pitäisin olkkarin siistinä edes hetken imuroinnin jälkeen, enkä luovuttaisi sitä heti bObleseiden*, torkkupeittojen, pompuloiden, harjojen ja pallomeren valtakunnaksi. Mutta kun vertaan siistin olohuoneen hyötyjä (no se näyttää kivalta) siihen kuinka paljon siitä sotkusta on hyötyä lapsille, niin annan ihan mielelläni levittää juuri niin ison leikin kuin huvittaa. Sitäpaitsi lapsilla on juuri nyt omassa huoneessaan iso pahvilaatikoista itse rakennettu leikkitalo, eikä sinne mahdu valtakuntaleikkiä, koska eihän kuningatar voi asua talossa vaan hän asuu linnassa. Niin kerta.

Kuningattaren mekko on Bobo Chosesin uudesta SS18 Neverending Summer -mallistosta, ja saatu Lilla Companysta, kuten myös saman malliston t-paita ja neuletakki kuopuksella, ja esikoisen ihana paita ja hame. Tänään ilmestynyt mallisto on laajasti saatavilla Lillasta, ja aivan ihana mun mielestä! Olen aivan ihastunut banaaneihin, ja tuohon keskimmäisen maximekkoon, jonka Bobo on osuvasti nimennyt prinsessamekoksi. Mallisto on mun mielestä Bobolle tyypillisesti reilua mitoitusta, paitsi tuo vauvan neuletakki on melko nafti, otin siitä koon 18-24kk vaikka muuten käytössä on vasta reilu 12-18kk.

Ihanaa ja iloista iltaa kaikille, toivottaa Prinsessa Mei-Mei, kuten Pikkuvaltakunnan kuningatar nimesi minut.

Saatiin nauttia upeasta lumesta sentään kaksi päivää ennen kuin vesisade palasi! Eilen kun aurinko paistoi pitkän tauon jälkeen, tuntui että pitää imeä sitä itseensä niin paljon kuin vain mahdollista. Siksipä me ulkoiltiinkin useamman tunnin ajan koko perhe + Oton sisko joka oli mukana. Käytiin kävelyllä läheisellä metsäreitillä ja otettiin pulkkalkin mukaan, eka kertaa tänä talvena oli niin paljon lunta että pulkalla pääsi eteenpäin. Vauvapulkkaa meillä ei vielä olekaan, mutta voihan se olla että joulupukki tuo kuopukselle tänä talvena ihan oman vauvapulkan.

Talvella aurinkoa osaa arvostaa jotenkin vielä sata kertaa enemmän kuin kesällä, kun sitä ei näe niin usein. Ja tuntuu myös, että siitä saa energiaa ihan eri tavalla. Täytyy toivoa että upean aurinkoisia päiviä olisi luvassa vielä, ja lunta myös. Luminen joulu on tietysti ihan unelma, silloin pääsisi ehkä aattona pulkkamäkeen niin kuin yhtenä jouluna tehtiin. Se vasta oli hauskaa! Mutta saa nähdä.

Me laitettiin pata uuniin muhimaan heti aamupäivällä, ja ulkoilun jälkeen olikin aivan ihanaa päästä melkein suoraan valmiiseen pöytään. Mä rakastan talvella mausteisia ja täyteläisiä pataruokia, ne sopivat ihanasti lumisiin päiviin. Eiliseen pataan heitin keltajuurta, porkkanaa, palsternakkaa, sipuleita, papuja, paprikaa, kirsikkatomaattia & paljon mausteita, sekä naudan sisäpaistia. Siitä tuli ihan super herkullista, ja maistui hyvin lapsillekin. Tosin keitin kaveriksi perunaa, mutta riisi olisi kyllä sopinut paremmin. Ensi kerralla muistan keittää riisit kaveriksi.

Onko teilläkin muuten sama fiilis, että ensin sitä joulukuuta odotti niin hartaasti, ja nyt yhtäkkiä kolme päivää on jo mennyt?! Ja jouluaattoon on enää kolme viikkoa. Miten voikin mennä aika niin nopeasti. Onneksi ollaan hyvällä mallilla jouluaaton valmisteluiden kanssa jo tässä vaiheessa, niin ei sinällään ole joulusta stressiä. Kovasti odotan sitä kun pääsen taas kokkaamaan Oton kanssa kaikki joulupöydän antimet, se on ihan mun suosikkipuuhaa joulussa kun saa viettää pari päivää Oton kanssa keittiössä hääräten.

Tänäänkin tosin ollaan vietetty päivää keittiössä, sillä heti aamulla herättyämme aloimme tekemään piparkakkutaloa. Tänä vuonna tehtiin jättikokoinen piparitalo taikinaa lukuunottamatta kokonaan itse, ja se jopa onnistui! Piparkakkutalo vilahtaa täällä blogissakin jossain vaiheessa joulukalenteria, sekä pari hyvää vinkkiä piparkakkutalon tekemiseen, joita olen saanut sekä teiltä lukijoilta instagram directin kautta (KIITOS!), että oppinut itse. Mutta hups! Nyt paljastin jo ihan liikaa, muuten en kerro joulukalenterista mitään etukäteen. Te olette ottaneet joulukalenterin aivan ihanasti vastaan, kiitos hurjasti kaikesta ihanasta palautteesta mitä olen saanut. Kalenteria on ilo tehdä just teille!

Osan postauksen kuvista on ottanut Oton sisko, olipa ihanaa kun oli osaava (ja tuttu ja rakas) tyyppi mukana kuvaamassa, sai kerrankin vähän perhekuvia! Kiitoksia <3