Eilinen sunnuntai oli kyllä ihan kymppiplus. Vaikka olen jouluihminen henkeen ja vereen, oli eilinen sunnuntai varmaan viime viikon ihanin ja paras päivä. Oton täti tuli meille kylään suomenlapinkoira Poppyn kanssa, ja lähdettiin koko porukalla mun äiti mukaanlukien ulos metsälenkille kirpsakkaan pakkassäähän. Tiara sai taluttaa Poppya rauhallisella metsätiellä, ja otettiin pulkka mukaan ja tytöt istuivat vuorotellen sen kyydissä, ja pääsivät laskemaa mäkeäkin.

Poppy on ihanan rauhallinen ja suloinen koira, ja tytöt olivat aivan haltioissaan siitä! Niin oltiin kyllä minä ja Ottokin, ja kyllä nousi ihan hurja ikävä omaa koiraa kohtaan. Siitä on nyt neljä kuukautta kun Mörkö-koira menehtyi, ja ikävä on edelleen suuri meillä kaikilla. Vaikka suru ei ole enää mikään jokapäiväinen juttu, niin välillä ikävä on silti tosi kova. Poppyn kanssa hengailu nosti hetkeksi taas ikävän tunteet mulla pintaan, vaikka olenkin kokenut päässeeni surussa eteenpäin, mutta enemmän kuitenkin olin vaan maailman onnellisin kun sain nauttia ihanan koirakaverin seurasta.

Meillä kaikilla myös järjetön koirakuume nousi jälleen kerran pintaan. Taidetaan olla pikkuhiljaa siinä pisteessä, ettei keksitä enää yhtäkään syytä, miksi koiraa ei voisi tai kannattaisi ottaa, niin kauan tätä on nostettu keskustelussa esille ja mietitty ja vatvottu joka kantilta. Kyllä me vielä odotellaan, ainakaan meidän perheessä koiran hankkiminen ei mene niin että päätetään että otetaan koira, ja sitten otetaan vaan joku. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa, parin vuoden sisään, meillä saattaa olla omakin karvainen kaveri täällä. Kunhan ajankohta on oikea ja kaikki loksahtaa kohdalleen.

Selvästi tytöt eivät olleet unohtaneet kumpikaan, miten koiria kohdellaan, kun molemmat osasivat niin kauniisti silittää ja antoivat Poppyn myös olla ihan rauhassa vaan. Poppy taisi vähän ihastua Ottoon, kun se niin rentona makoili Oton kainalossa lattialla rapsuteltavana. Ulkoilun lisäksi me rakennettiin legoilla lattiasta kattoon asti torni ja hengattiin vaan täällä sisällä juomassa kaakaota ja syömässä korvapuusteja. Ihana ihana sunnuntai siis.

Nyt on sitten meneillään vuoden viimeiset kolme päivää, ihan hullua! Vastahan sitä oli viime uusivuosi, ja jännitin kuinka häihin oli enää reilu kuukausi. Kohta me ollaan oltu kokonainen vuosi naimisissa! Mä tulen kirjoittamaan ennen uuttavuotta vielä vuosikatsauksen, koska jokavuotinen perinne on jokavuotinen perinne. Se on myös helppo tapa sitten kaikille uudemmillekin lukijoille päästä sisään juttuihin, toivottavasti muuton myötä myös joku uusi tyyppi sieltä ruutujen takaa eksyy mukaan lukemaan! Käyn läpi myös kommentit ja viestit joita on päässyt kertymään, ja vastaan niihin ennen vuoden loppua, sekä julkaisen viimeisten arvontojen voittajat.

Mukavaa vuoden viimeistä maanantaipäivää kaikille <3

Viikonloppu täysin lasten ja oman perheen ehdoilla, onko mitään parempaa? No ei ole. Hetkessä elämistä parhaimmillaan on heittäytyä puistossa lapseksi itsekin lasten kanssa, makoilla sohvalla pitämässä pyjamabileitä kello 17 iltapäivällä, ja syödä herkkuja ennen päivällistä. Olla vaan ja nauttia, nähdä miten paljon lapset nauttivat. Antaa tyyppien kerrankin valvoa myöhään ja katsoa yhdessä Putous -finaalia, ihastella Kissin upeita hiuksia ja pitää pieniä kainalossa.

Tänä viikonloppuna ollaan katsottu enemmän leffoja Oton kanssa kuin varmaan koko kuluneen kuukauden aikana yhteensä ja oltu vain perheen kesken. Mä toivon varmasti muitakin joululahjoja, mutta jos mä saisin vain yhden joululahjatoiveen, mä toivoisin tälläisiä viikonloppuja lisää. Akut on täyteen ladattu meiltä ihan jokaiselta ja fiilis katossa. Ihan pian lähdetään ulos kunhan kuopus herää päiväuniltaan, ja morjenstetaan aurinkoa joka pilvien välistä näyttää pilkistelevän ujosti.

Eiliset pyjamabileet saivat tytöt hihkumaan innostuksesta. Ennen leffahetkeä vaihdettiin päälle yökkärit ja kasattiin peitot ja tyynyt sohvalle. Lauantaiherkut syötiin popcornikipoista, ja mä nautiskelin omaa suklaatrifleäni oikein hyvällä halulla Itse Ilkimys 2 -leffan tahtiin. Kuten oletettua, pienempi neiti ei juuri leffaa jaksanut katsella muulloin kuin minion-kohdissa, mutta me kolme isompaa (kaksi neitiä ja Otto) katsottiin koko leffa. Tiara jaksoi keskittyä jo hyvin elokuvaan ja teki teräviä huomioita jatkuvalla syötöllä, joille me Oton kanssa hihiteltiin.

Eilen instagramissa jakamani ruokakuva poiki muutaman reseptipyynnön, ja resepti on tulossa ensi viikon aikana kunhan saan kirjoitettua reseptin päästäni ylös. Huomenna alkaakin jo joulukalenteri, sekä mun blogin oma että Kideblogien huikea kalenteri! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, nauttikaa auringosta<3

Aamulla jännitettiin pitkään, ja iltapäivällä jännitys muuttui suunnattomaksi iloksi ja onneksi. Tänään on ihana päivä, vihdoinkin Suomi otti askeleen kohti tasa-arvoa! Vielä on edessä suuren lakivaliokunnan äänestys, minkä jälkeen eduskunta äänestää uudelleen laista, mutta oletettavaa on että se menee läpi, kun suurin osa valiokunnan jäsenistä kuitenkin kannattaa lakia. Kukaan mun blogia säännöllisesti lukeva ei ole voinut välttyä siltä, miten tärkeä asia tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen mulle on, ja en oikeasti voi sanoin kuvailla miten iloinen ja onnellinen olen siitä, että ehkä jo lähitulevaisuudessa pääsen juhlimaan monien ystävieni häitä! Rakkaus voitti, ja tänään mä kilistelen Oton kanssa sille lasillisen skumppaa!

Mä olen helpottunut siitä, että meidän omat lapset saavat kasvaa astetta tasa-arvoisemmassa, suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa Suomessa, kuin me itse. Toivottavasti tämä on askel myös sitä kohti, että ehkä jo meidän lasten kasvaessa isoksi, kenenkään ei enää tarvitsisi hävetä omia tunteitaan, tai salata niitä, vaan jokainen saisi olla ihan kuka on, pelkäämättä muiden reaktioita koskaan, missään tilanteessa. Kiitos Tahdon2013, ihan mieletön suoritus. Tämä taisikin olla ensimmäinen kansalaisaloite, joka meni läpi! Aivan huikeaa.

Tämän ihanan uutisen lisäksi meillä on ollut oikein chilli perjantai kauppareissuineen, maratonipuheluineen (lapset, mummun kanssa) tacoineen ja barbieleikkeineen, vaikka toki kommelluksia sattui tänäänkin, perus minä! Onnistuin pilaamaan meidän tyynyt kun en osannut pestä niitä oikein pesukoneessa, tyynynostohommiksihan se sitten meni kauppareissulla. Säikähdin Iltalehden uutista ja tyrkkäsin meidän tyynyt koneeseen pariksi tunniksi, tulivat takaisin sadan kilon painoisina vesi-mössöpalloina, joita ei saanut mitenkään tyhjennettyä saippuavedestä. Hyvä minä! Ensi kerralla kyllä googlettelen kaikki mahdolliset tyynynpesuvinkit ennenkuin alan sähläämään itse. Mutta ompahan hyvät, uudet, puhtaat tyynyt ensi yöksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Tänään kuvat saavat olla pääosassa pitkästä aikaa, sillä meillä ei ole mitään uutta auringon alla. Ihana ihana lauantaipäivä, täydet yöunet ja lasten herääminen vasta puoli yhdeksältä tekivät terää ja meillä on ollut niin hauska päivä. Aamulla käytiin rauhassa kaupassa Oton kanssa kun tytöt olivat mummun kanssa, sitten vietiin Tipa kerhokaverin synttäreille, ja sen jälkeen tultiin kotiin syömään. Otto lähti työpaikan gaalailtaan, ja me suunnattiin lasten kanssa lumeen leikkimään!

Muuten, pakko hehkuttaa Olympus OM-D E M10 -kameraa, mulla on sellainen testilainassa nyt, ja mä en halua enää ikinä kokeilla mitään muuta kameraa. Ilta oli jo täysin pimennyt siinä vaiheessa kun lähdettiin ulos, mutta sain silti tarkkoja ja hyvän värisiä kuvia otettua, ei ikinä onnistuisi mun Canonilla, ainakaan mun taidoilla, eikä ilman lisäsalamaaa. Musta tuntuu että mun joululahjatoive taitaa nyt olla selvillä, sillä tällä kameralla pärjää talvenkin yli ilman mitään ongelmia, eikä luonnonvalosta tai sen puutteesta tarvitse stressata. Katsokaa vaikka!

Maailman ihanimmat pienet lumienkelit! Lumienkeleiden tekeminen on ollut Tiaran haaveena ties kuinka pitkään, ja hienosti hän osasi tehdä niitä heti kun pääsi lumeen pyörimään. Nuorempi neiti oli ilmeisen hämillään lumesta ja kupsahti kerran naamalleen lumeenkin, mutta se onneksi kirvoitti vain hurjan kikatuksen kun lumi kutitti naamaa. Ihania tyttöjä<3

Me aletaan nyt lasten kanssa iltapuuhiin, ja lasten nukahdettua mä lähden käymään kaverilla pitkästä aikaa ihan yksin, ja ehkä vähän tanssahtelemaankin. Suon itselleni hetken omaa aikaa, kun mummu on valvomassa lasten unta ja yötkin ovat sujuneet hyvin nyt. Pieni rentoutushetki tekee oikein hyvää tämän sairastelurumban jälkeen!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

”31. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa. Lapsella on oikeus tutustua taiteeseen ja kulttuuriin.”

Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää, ja juhlitaan 25-vuotista YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Tämän päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin, joka on myös itse sopimuksessa mainittu. Jo aiemmin kirjoittamassani päiväkotipostauksessa mulle eniten mieleen jääneitä asioita olivat juuri omat leikit. Ei sitä muista niin hyvin tavallisia matikantunteja, tai päiväkodin aamunavauksia, mutta ne parhaat ja höpsöimmät leikit muistaa aina, ja niistä leikeistä myös oppii eniten.

Leikki on lapsen luontainen tapa oppia. Leikin kautta opetellaan vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisua ja itseluottamusta. Viikko sitten Legon pikkujouluissa Legon edustaja Helene Teichert Tanskasta puhui todella hyvin erilaisista leikeistä ja leikin vaiheista, ja lapsen kannustamisesta leikkiin. Oli mielenkiintoista kuulla ammattilaiselta erilaisista leikkimistavoista, ja siitä mitä kaikkea lapset niistä erilaisista leikeistä voivat oppia.

Leikeissä lapsi toteuttaa itseään, ja opettelee uusia, kiinnostavia asioita vanhojen tuttujen lomassa. Leikissä lapsi pystyy mihin vaan, vain mielikuvitus on rajana, ja mielikuvituksen kehittymistä mä haluan tukea. Mä haluan antaa lapsille mahdollisuuksia leikkiä ilman rajoja, pyöriä ympäri asuntoa, tutkia ulkona ja juosta minne vain, tehdä barbeille talon legoista, tai littlest petshopeille pesän sukkalaatikkoon. Tässä vaiheessa täytyy jo huomauttaa, kuinka rajoittunut oma, aikuinen mielikuvitukseni on, kun nuo ovat hurjimpia juonenkäänteitä jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Voin kertoa, että meidän kolmevuotiaan jutut ovat vähintäänkin absurdeja jos näihin mun kuvioihin vertaa, ja hyvä niin!

Meillä kotona saa leikkiä nyt, ja aina. Mä en ikinä halua, että lapset palavat loppuun jatkuvissa tarkoissa aikatauluissa, opiskeluissa ja harrastuksissa. Haluan, että he saavat harrastaa juuri sen verran kuin haluavat, varhaiskasvatuksen ja koulun puolesta luotan siihen että viranomaiset osaavat jatkossakin määritellä sopivan oppimäärän ikään nähden. Jos lapsille itselleen harrastuskin on leikkiä, ei mikään estä harrastamasta niin paljon kuin haluaa, mutta aion pitää avoinna myös sen mahdollisuuden, että on ihan okei tulla koulusta suoraan kotiin tiistai-iltapäivänä, kaivaa lautapeli tai pikkulegot esiin, ja vain olla ja nauttia. Joka päivälle ei tarvitse olla harrastusta, eikä edes joka toiselle, ellei itse niin halua.

Meidän elämä on ajoittain ihan uskomattoman hektistä, niinkuin varmaan suurimman osan ruuhkavuosia elävistä lapsiperheistä, elämä on. Silti lapset onnistuvat pakenemaan tätä kiirettä leikin maailmaan, ja usein myös ainakin meidän perheen aikuiset heidän mukanaan. Tekee niin hyvää unohtaa omat kiireet ja lukemattomat sähköpostit, ja vain uppoutua hetkeksi kasaamaan palikoita päällekkäin. Se on rentouttavaa, ja kyllä mä edelleen ilahdun tekemistäni hienoista rakennelmista, melkein yhtä paljon kuin lapsena.

Lapsella on oikeus tutustua kulttuuriin ja taiteeseen. Miten tämä toimii meillä 1,5- ja 3-vuotiaiden kanssa? Me käydään, jos ei viikottain, niin ainakin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa. Istutaan, leikitään kirjaston leluilla, ihmetellään ja selaillaan. Lainataan hullut kasat kirjoja, tietokirjoja, satukirjoja, askartelukirjoja, kuvakirjoja. Kotona katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja, maalataan ja piirretään, askarrellaan ja annetaan lasten olla luovia. Käydään ravintolassa syömässä, kaupungilla ihmettelemässä patsaita tai hassuja rakennuksia ja bongaamassa jouluvaloja parvekkeilta. Taidetta ja kulttuuria on siellä missä lapsi itse sitä näkee, ja mistä nauttii.

Pienten kanssa taide- ja kulttuurikokemuksia voi toteuttaa hyvin yksinkertaisestikin. Sunnuntaina on Aleksanterinkadulla perinteiset joulukadun avajaiset, niissä ollaan käyty joka vuosi, ja tänä vuonna tarkoitus olisi mennä taas. Kesällä on kierretty eläintarhat ja huvipuistot, ehkä tänä talvena on vuorossa luonnontieteellinen museo tai Sealife, tai mikseivät molemmat. Kulttuurikokemukset piristävät arkea, niin lapsen kuin aikuisenkin.

Lapsella on oikeus leikkiin, ja sitä oikeutta pitää tukea kaikin mahdollisin keinoin. Lapsella on oikeus myös lepoon, ja lapsen riittävän unensaannin turvaaminen on yksi meidän vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että vanhemman pitää olla se kakkapää joka toteaa, että nyt ei enää yhtään legotornia, iltapalalle, -pesulle, -sadulle ja sänkyyn. Tässä itse rättiväsyneenä kolmen tunnin yöunien jälkeen voin vain unelmoida, että saisin joskus nukkua vielä yhtä hyvin kuin lapsena, ja toivon, että tämä viikkokausia piinannut flunssakierre vihdoin menisi ohi, ja meidänkin mukulat saisivat taas katkeamattomat yöunet. Olisi ihanaa, jos joku tulisi sanomaan mulle yhdeksältä, että mene nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä!

Lapsen oikeuksien sopimus löytyy lyhennettynä versiona täältä, ja mielestäni jokaisen vanhemman, tai lasten kanssa muuten tekemisissä olevan, olisi hyvä lukea se. Se käsittää niin paljon muutakin kuin nämä minun luettelemani, yhden kohdan käsittelemät aiheet. Lasten itsensä on myös hyvä tietää, mitkä heidän oikeutensa ovat.

Hyvää lasten oikeuksien päivää kaikille <3

Mitä te tykkäätte leikkiä yhdessä lasten kanssa, tai tykkäättekö leikkiä? Muistatteko omasta lapsuudesta hauskoja leikkejä? Mitä lasten oikeuksien päivä merkitsee teille?