Vihdoinkin rannalla

07.08.2015

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3


Pienikin voi olla suurta

14.07.2015

Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!