Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset – mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin?

           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.

             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!

                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!

Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!

Video loppui kesken koska mulla loppui puhelimesta tallennustila, mutta eipä mulla muuta sanottavaa enää ollut kuin että halkean onnesta ja niin kuulemma Ottokin! Piti myös toivotella teille ihanaa tiistaipäivää!

Kyllä, luitte ihan oikein tuon otsikon. Raskaus on tosiaan tehnyt tehtävänsä ja pehmittänyt mun aivot, telkkarissa mainostettiin K-marketin tarjouksessa olevia miniluumutomaatteja ja mä innoissani selitin Otolle että nyt haetaan niitä liminuunuutomaatteja monta rasiallista! Eikä toi ollut ainoa sammakko mun suusta tällä viikolla, tai varmaankaan edes tänään. Onneksi mun päätoiminen virkani on tällä hetkellä kotiäitiys ja mun keskustelukumppanina toimii suurimman osan ajasta tuo 1-vuotias joka ainakin toistaiseksi nyökyttelee melko hyväksyvästi lähes kaikelle mitä sanon riippumatta siitä sanonko sen oikein vai väärin. Tänään tosin vastauksena kaikkeen on ollut aikalailla painokas päänpudistus tai lohduton itku kun Tiaralle iski ensimmäinen ihka oikea flunssa, tähän asti kun on ollut vain kerran pieni nuha ja yksi vauvarokko. Kuume nousi korkealle eikä ruokakaan pahemmin maistunut neidille, nestettä sentään onneksi sain uppoamaan vähän pitkin päivää kun annettiin juoda pillillä. On se kyllä niin inhottavaa katsoa kun pienellä on paha olla, heti aamulla huomasin että ei oo kaikki kyllä nyt kunnossa kun mentiin sohvalle istumaan ja sen sijaan että Tiara olis hyörinyt ja pyörinyt ympäri sohvaa se makoili mun kainalossa puoli tuntia höpöttelemässä ja puristi sormesta tiukasti kokoajan. Aika sisukkaita sissejä nuo muksut silti on, vaikka posket helottivat tulipunaisina ja silmät suunnilleen seisoivat päässä kuumeen takia niin täällä se neiti silti veteli vähän väliä ympäri kämppää ja halusi piirtää ja lukea ja purkaa kirjahyllyn sisältöä ahkerasti. Saatiin onneksi kuume laskemaan särkylääkkeellä ja nyt Tiara tuhisee tyytyväisenä omassa sängyssään, toivottavasti huomenna olisi parempi päivä jo! Jos jotain positiivista pitää sanoa niin ainakaan tämä flunssa ei iskenyt sitten jouluaattona, vaan onneksi näin etukäteen.

                Tänään ajattelin kertoa vähän masukuulumisia, tai no ei mulla mitään hirveän mullistavaa kerrottavaa ole muuta kuin että paksusti voidaan ja avokadohimo on vaihtunut oliivienhimoon. Tämä on varmaankin viimeinen masupostaus ennen rakenneultraa, siihen kun ei ole enää kuin muutama hassu päivä joten ajattelin että jos haluatte niin arvailkaa ihmeessä tämän postauksen kommenttiboxiin tyypin sukupuolta ja saa laittaa perustelutkin arvaukselle jos sellaisia keksii! Mullakin on vain selittämätön tunne sukupuolesta, ilman minkäänäköisiä fiksuja perusteluja että pelkkä arvaus riittää oikein hyvin myös. Mä kerron mun tyttö-/poikaolosta vasta sitten ultran jälkeen sillä nyt en halua vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillani teidän veikkauksiin, mutta ajattelin tehdä näin toivottavasti viimeisten sukupuolesta epätietoisten päivien kunniaksi näitä perinteisiä tyttö/poika -”testejä” ihan huvin vuoksi, näkeepähän sitten ensi viikolla että osuivatko ne oikeaan!

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulee poika

Vau.fi Tyttö vai Poika -testin mukaan meille tulee poika

7/14 poika

Multa toivottiin vertailua ensimmäisen ja toisen raskauden kesken ja mun mielestä se oli hauska idea, joten ajattelin nyt tähänastisten kokemusten valossa kertoa mikä on mennyt samalla ja mikä eri tavalla näissä raskauksissa. Moni asia on mennyt eri tavalla tällä kertaa: Tiaraa odottaessani mä kärsin ensimmäisellä ja toisella kolmanneksella rajuista aurallisista migreeneistä useaan otteeseen, nyt toisessa raskaudessa mulla on ollut paljon vielä ensimmäistä raskautta enemmän kovaa päänsärkyä, mutta vähemmän niitä aurallisia (=eli näköhäiriöt sisältäviä)  migreenikohtauksia. Ensimmäisessä raskaudessa mua inhotti kahvi, jo pelkkä ajatuskin sai närästyksen polttelemaan kurkussa, nyt taas kahvi maistuu ihan normaalisti. Tällä kertaa mulla ei ainakaan vielä ole ilmestynyt Linea Negraa, Tiaraa odottaessani se taas tuli aika varhain näkyviin ja jatkui navan yli. Uuden tulokkaan syke on ollut reilusti alhaisempi kuin Tirriäisellä, ainakin viimeksi vauvan syke oli 144 ja Tiaralla se huiteli aina 155-160 välillä. Tämä vauva on myös ollut paljon rajumpi liikkeissään ja liikkeet alkoivat tuntumaan reilusti aikaisemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ensimmäinen maha tuntui levinneen joka suuntaan ja se näkyi takaakin selvästi, tässä raskaudessa masu on pysytellyt lähinnä vain edessä ja ollut aika säännöllisen muotoinen pallo.

                        Vaikka moni asia on mennyt eri tavalla, on myös ollut samanlaisiakin juttuja paljon! Sinappisilli on ollut mun salainen ruokahimoni molemmissa raskauksissa. Alussa oli molemmilla kerroilla jatkuva 24/7 ällötys  ja mitään ruokia ei tehnyt mieli, mutta pahoinvoinnista en silti ole kärsinyt ollenkaan. Alkuraskauden väsymys on ollut myös yhtä voimakasta molemmilla kerroilla, sellaista että nukuin 12-16h yössä ja ainakin yhdet päikkärit joka päivä, mieluummin kahdet jos vain oli siihen mahdollisuus. Keskiraskaus taas on ainakin toistaiseksi ollut mulla yhtä
pirteää aikaa kuin viimeksikin eli mahtavaa vastapainoa alkuraskauden saamattomuudelle. Molemmissa raskauksissa vauva on tykännyt hengailla navan oikealla puolella paljon ja työnnellä pyllyä masusta ylös. Paino on myös noussut viikko viikolta grammalleen samaan tahtiin kuin viime kerralla, vaikkakin nyt tokassa raskaudessa painoa on ainakin toistaiseksi vähemmän kuin viimeksi näillä viikoilla koska aloituspaino oli pienempi.

Sellaisia pohdintoja! Mä oon ihan hämmästynyt siitä miten moni asia on mennyt eri tavalla kuin viimeksi, vaikka kyllähän noita samankaltaisuuksiakin oli paljon! Nyt voisin laittaa vielä masukuvaa, tuntuu että toi rantapallo on taas viikossa kasvanut ainakin tuhat kertaa isommaksi, vai mitä ootte mieltä?

Kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille rohkaisevista sanoista ja tuesta! Mä alankin nyt vastailemaan teidän kommentteihin ennenkuin siirryn lepuuttamaan mun pehmenneitä raskausaivoja Criminal Mindsin ja konvehtirasian pariin. Hyvää yötä kaikille ja ihanaa alkavaa viikonloppua jo etukäteen!

Eilen meillä oli Netan kanssa shoppailupäivä ihan kahdestaan ja voi sitä autuutta kun sai liikkua kaupungilla ilman vaunuja! Tiaran kanssa kaupungillaolossa ei ole mitään vikaa mutta ne vaunut – puolet ajasta kuluu yleensä hissien jonottamiseen ja vaihtoehtoisten reittien keksimiseen. Oli siis oikein tervetullutta vaihtelua käyttää hissin sijaan rullaportaita ja välillä niitä ihan oikeitakin portaita. Miinuspuolena mainittakoon se että niin laukut kuin vähäiset ostoskassitkin joutui kantamaan ihan itse, mikä ei ollut niin mukavaa kun on tottunut tunkemaan kaiken kätevästi vaunujen alakoriin. Shoppailun jälkeen rojahdettiin rättiväsyneinä mun lemppari kiinalaisen ravintolan Long Wallin tuoleille istumaan ja nautittiin super herkullisesta ruuasta. Ravintolasta suunnattiin kotiin ja reippaina tyttösinä leivottiin vielä edellisenä päivänä valmistetusta torttutaikinasta kolme pellillistä torttuja. Tuli muuten hyviä, vaikka tiesinkin että mummun resepti on pettämätön! Mutta omista taidoistani en ensikertalaisena ollut niin varma, onneksi oli Netta apuna.

                     Shoppailu on näin raskaanaollessa yleensä aika epä palkitsevaa puuhaa jos miettii ihan normaaleja vaateliikkeitä joista melkeinpä missään ei ole mama-vaateosastoa, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Cubus, BikBok, Gina Tricot, Zara, Monki ja Weekday. Pitkiä perustoppeja ja -paitoja löytyy suhteellisen helposti, mutta kukapa haluaisi verhoutua pelkästään niihin yhdeksän kuukauden ajan? Tämän hetken vaatetrendit ovat ainakin mun mielestäni aika surkeita raskaanaolevan kannalta, itse kun näytän ainakin aivan muumilta trendikkäimmissä laatikkomuotoisissa yläosissa ja  lyhyet topit eivät kuulu edes sille listalle vaatteista joita uskaltautuisin tässä tilassa sovittamaan. Korkeavyötäröiset supertiukat pillihousut eivät kovinkaan helpolla suvaitse kasvavaa pallomasua sisäänsä edes erinäisten omatekoisten kiinnitysviritelmien avulla ja kaupoista löytyvät korkeavyötäröiset hameet ovat yleensä logiikaltaan ”lisätään ylhäältä pituutta niin alhaalta voi napsaista vähän pois” – toisinsanoen jo valmiiksi helmaltaan vesirajamittaisia, joten kuvitelkaapa niiden sisälle vielä se jalkapallo – ei kiitos! Eilen kuitenkin tapahtui jotakin todella yllättävää, löysin kaksi (!) raskauden loppumetreille asti sopivaa, tyylikästä, omaperäistä ja trendikästäkin yläosaa aivan tavallisen ketjuliikkeen normaalilta vaateosastolta, nimittäin Zarasta! Ja mikä parasta, vaatteet menevät oikein kivasti myös raskauden jälkeen eivätkä näytä siltä että niistä puuttuisi vatsan kohdalta kolmekiloinen tyyppi. Katsokaa vaikka, seuraavaksi siis luvassa kuvia eilisestä ja ostoksista!

 Armeijanvihreä tiikerikuvioinen kauluspaita – ZARA

 Statement-koru – JC

 Armeijanvihreä trikoopaita nahkayksityiskohdin – ZARA

 Tiara halusi testata kummitätinsä uutta hiuspantaa ja näytti ihan goottivauvalta!

Tänään ehdittiin vielä ulkoilemaan puistoon ja pulkkamäkeen ennen kuin Netta lähti takaisin kohti kotia. Ulkoiltiin toista tuntia lauhassa pikkupakkasessa ja saatiin mukavan punaiset posket! Kauhea ikävä tulee kyllä Nettulia taas, niin mulla kuin Tiarallakin mutta onneksi on sentään puhelimet keksitty ja voi soitella aina maratonipuheluita. Ensi viikolla meillä ei olekaan mitään kovin tähdellistä tekemistä, mutta lauantaina mun äiti tulee tänne joulunviettoon Oulusta! Ennen sitä kuitenkin luvassa luultavasti paljon ulkoilua, pipareiden ja piparitalon leipomista, sekä se mun lupaamani paketointipostaus! Lahjapakettejakin on jo puolikas kaapillinen, uskaltaisinkohan kuvata nekin postausta varten vai arvailisivatkohan lahjojen saajat liikaa pakettien sisältöä? No, pitää pistää harkintaan! Nyt kuitenkin vuorossa hektisen viikon jälkeen murusen seurasta ja naminami tortuista nautiskelua kynttilöiden ja joulukuusen valossa. Ihanaa viikkoa kaikille!

Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!

Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 

               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta ”normaalit” markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?

Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkilj
ahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I’m a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!