Vauvan ensimmäiset päivät

09.08.2021

Meidän pieni rakas syntyi tiistaina 3.8. Klo 21.13 ihan yllättäen, raskausviikolla 35+6. Synnytys käynnistyi lounasaikaan ilman mitään ennakoivia merkkejä ja pää on vieläkin aivan pyörällä siitä, että en olekaan enää raskaana vaan vauva on ollut jo pian kuusi päivää täällä. 

Synnytys sujui ihan mielettömän hyvin, vaikka olikin hitain kaikista mun synnytyksistä. Jäi niin hyvä mieli tästä synnytyskokemuksesta ja en malta odottaa, että saan kirjoittaa koko synnytys kertomuksen teille. Kuvattiin myös videota synnytyspäivänä ja varmasti jaan pieniä paloja synnytyksestä myös videomuodossa. Kokemus oli jälleen aivan uskomaton ja alkaa itkettää kun vain muistelenkin sitä hetkeä kun sain vauvan rinnalle. Meillä oli synnytyksessä myös aivan huippu kätilö, joka tuki mua juuri oikealla tavalla, ihan kuten Ottokin. Ei olisi voinut paremmin sujua! 

Oltiin vauvan kanssa kolme yötä sairaalassa kahdestaan, sillä meille ei tällä kertaa riittänyt perhehuonetta. Otto sai vierailla synnyttäneiden osastolla vain tunnin päivässä koronarajoitusten vuoksi ja se oli kyllä älyttömän kurjaa. Mun sydän särkyi joka kerta kun Oton piti lähteä kotiin ja tiesin miten paljon hän olisi vaan halunnut olla meidän kanssa ja me hänen. Tunti päivässä on ihan käsittämättömän vähän, se on epäinhimillistä ja hirveää myös tasa-arvoisen vanhemmuuden kannalta. Toivottavasti tästä rajoituksesta luovutaan pian jotta perheet pääsevät aloittamaan arjen aidosti yhdessä. 

Ennenaikaisuuden vuoksi vauva oli sokeriseurannassa ja lisäksi painoa ja bilirubiiniarvoa mitattiin jatkuvasti. Se aika osastolla oli kokonaisuudessaan henkisesti todella rankkaa, eikä vähiten siksi, että se nosti pintaan niin vahvasti ne muistot esikoisen ekoista päivistä sairaalassa, jotka olivat suurin syy siihen, että ylipäätään toivoin polikliinistä synnytystä tai edes varhaista kotiutumista. 

Sillä on ihan valtava merkitys miten hoitohenkilökunta suhtautuu esim. imetykseen ja tämän kolmen yön jälkeen voin kertoa, että lakkasin vihdoin syyttämästä itseäni siitä, että epäonnistuin ennenaikaisen esikoisen imetyksessä. Jos mulla ei olisi sitä kaikkea kokemusta ja tietoa joka mulla nyt on imetyksestä neljännen lapsen kohdalla, imetys olisi varmasti epäonnistunut tälläkin kertaa. Niin vahvasti mua painostettiin ennenaikaisuuden vuoksi toimimaan (ei kaikki, mutta osa henkilökunnasta) vastoin esimerkiksi imetyksen tuen ohjeita vielä vuonna 2021, vaikka mun oma maito nousi hienosti ja vauvalla oli täydellinen imuote ja hän oli virkeänä rinnalla paljon ja usein, eikä paino ollut laskenut lähellekään sitä 10% rajaa ja sokeritkin olivat hyviä koko ajan. Jos en olisi ollut niin tiukkana kun olin, voi olla että ei oltaisi vieläkään kotona ja vauva saisi edelleen lisämaitoa. 

Onneksi päästiin kotiin kolmen yön jälkeen ja täällä vauvan paino on noussut ihan valtavan hienosti, täysin mun omalla maidolla. Hän on oikein virkeä ja hyvinvoiva pieni murunen, joka on valloittanut täysin meidän sydämet. Käytiin eilen paino-ja bilirubiinikontrollissa ja paino oli noussut kahdessa vuorokaudessa jo 80 grammaa, kun tavoite on tässä iässä 15-20 grammaa vuorokaudessa. Eli todella hyvin! Myös bilirubiini oli edelleen riittävän matala, että päästiin takaisin kotiin. Mutta huomenna on vielä sen osalta kontrolli, toivotaan, että se olisi vihdoin kääntynyt laskusuuntaan. 

Ollaan oltu vauvan kanssa jatkuvassa ihokontaktissa, hän on ollut tosi tiheästi rinnalla ja ollaan vietetty aikaa olohuoneen isojen ikkunoiden edessä, jotta hän saisi auringonvaloa, kun sekin auttaa bilirubiinin hoidossa. Harmillisen pilvistä on ollut, mutta jokunen auringonsäde on onneksi osunut kohdalle myös. 

Vauva on aivan ihana, niin meidän oma rakas. Hän on todella tyytyväinen ainakin toistaiseksi ja nukkuu rauhallisesti, mutta herää kuitenkin itse reippaasti syömään tasaisin väliajoin. Hän tuntuu niin tutulta, että juuri tämä ihana pieni vauva oli mun mahassa koko ajan. Just tällainen tyyppi sieltä pitikin tulla meidän perheeseen.

Isosiskot ovat ottaneet vauvan niin upeasti vastaan ja vain odottavat, että tämä meidän ihokontakti-auringossa pesiminen loppuu, jotta hekin pääsevät pitämään vauvaa enemmän sylissä. Tottakai he ovat saaneet pitää vauvaa jo, mutta suurimman osan ajasta hän on tosiaan ollut tässä rinnalla valossa. Siskot ovat laulaneet vauvalle joka ilta tuiki tuiki tähtösen, ihan kuin silloin kun hän oli vielä mahassa. Kun me oltiin sairaalassa, he lähettivät laulun ääniviestillä ja mun piti soittaa se vauvalle. Olen niin ylpeä ja onnellinen kaikista mun neljästä isosta ja pienestä rakkaasta, että voisin haljeta. 

Tämä alku on ollut yhtä vuoristorataa ja jännitystä siitä, saadaanko olla yhdessä vai ei. Täytyy toivoa, että huomisessa kontrollissa saataisiin myös hyviä uutisia ja päästäisiin vihdoin aloittamaan arki ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että joudutaan taas eroon toisistamme. Vauva on meidän kaikkien haaveiden täyttymys ja mikään ei tee mua onnellisemmaksi kuin se, että saadaan nauttia hänestä rauhassa yhdessä koko perhe.

Kirjoitin postauksen kokonaan puhelimella, joten pahoittelut jos on hiukan turhia rivivälejä tai jotain outoja typoja! Nyt takaisin vauvakuplaan ja palaan myöhemmin synnytyskertomuksen kanssa ❤️


Raskausviikko 35. (34+0-34+6)

28.07.2021

Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä.