Aasialaistyylinen sake-lohi

01.03.2016

Nyt on pakko jakaa teillekin, kun tehtiin niin törkeän överiherkullista lohta uunissa viikonloppuna! Bongasin reseptin alunperin uusimmasta Trendistä, mutta päädyin muokkaamaan sitä hieman koska meiltä puuttui esimerkiksi seesamiöljy jota en löytänyt lähikaupasta, jota siis alkuperäiseen reseptiin tuli. Tein myös reseptin vähän suurempana, perhekoossa, koska meille neljälle alkuperäisen reseptin 500g lohta on tosi vähän jos siihen sisältyy nahkakin. Tässä nyt siis meidän oma versio Trendin oivaltavasta lohireseptistä.

Helppo aasialaistyylinen sake-lohi uunissa neljälle

Valmistusaika n. 1h45min (aktiivista valmistusaikaa n. 30min)

800g-1kg Kirjolohifilee

2dl Sakea (saa alkosta juuri sopivassa 2dl pullossa kuten toi mikä me ostettiin)

1dl soijaa

3rkl hunajaa

1,5rkl srirachaa

1 lime

1 punainen chili

Korianteria

Santa Maria wasabi-seesam -maustesekoitusta

Sekoita soija, hunaja, sriracha, sake ja wasabi-seesam -maustesekoitus kulhossa keskenään. Kaada vuokaan, lisää lohi nahkapuoli ylöspäin liemeen maustumaan. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti (peitä vaikka kelmulla ettei jääkaappiin tartu kalanhaju). Nosta lohi leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 225 asteessa n. 15-20 min. Älä heitä marinadia pois vaan keittele se överiherkulliseksi kastikkeeksi kattilassa hiljalleen koko lohen paiston ajan. Lohi saa jäädä keskeltä mehukkaaksi. Sillä aikaa kun lohi on uunissa, keitä kaveriksi esim riisi tai riisi-kvinoa-kaura-sekoitus jota me testattiin ja oli tosi herkkua ( ja muista keitellä sitä kastiketta). Kun lohi tulee uunista, anna sen olla vielä foliokääreessä n. 10 minuuttia, jolloin lämpö tasaantuu ja lohesta tulee aivan ihanaa. Koristele tuoreilla chili- ja limeviipaleilla sekä tuoreella korianterilla.

Tarjoile riisin ( tai tuon sekoituksen jota en jaksa sanoa uudelleen) sekä herkullisen kastikkeen ja vaikka ihan perus salaatin kanssa. Meidän lapset eivät ottaneet kastiketta, koska se oli soijan takia aika suolaista, mutta riisi ja lohi maistuivat heille tosi hyvin. Lohesta ei srirachasta huolimatta tullut yhtään tulista (ilman kastiketta), joten tämä sopii ehdottomasti myös lapsille ruuaksi oikein hyvin.

Hei ihanaa maaliskuuta kaikille!

PS: Pysykääs muuten kuulolla, mulla on kaikille PK-seudulla ja sen lähellä asuville tän viikon lauantaille hyvä menovinkki jos kiinnostaa lastenvaatteet ja lasten tapahtuma, sekä perhebloggaajien kirppis Kampissa, missä mäkin olen myymässä! Tästä lisää mahd. pian!


Isi hoitaa

28.02.2016

Olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjassa, jonka ideana  oli se että perheen isi ottaa vetovastuun ja äiti saa pienen hengähdystauon itselleen. Tämän aiheen myötä entinen bloggaaja, mieheni Otto-Otsukka pääsi vihdoinkin takaisin sorvin ääreen ja kirjoitti tänne muutaman rivin. Jos siis olette kaipailleet Ottoa niin lukekaa ihmeessä pidemmälle. Oton lisäksi myös lapset saivat kertoa lyhyen ja ytimekkään versionsa päivän tapahtumista. Postauksessa tarjolla harvinainen koko perheen näkökulma samoihin tapahtumiin siis.

Otto:

”Olin päässyt töistä vähän aikaisemmin, ja ajattelin yllättää töihinsä aina aika ajoin hukkuvan vaimoni koukkaamalla lapset kotoa ja kurvaisemalla kauppaan hoitamaan viikonlopun ostoksia. Olenhan kuitenkin kekseliäs kuin liitutaulu. Onko meinaan olemassa mitään mistä lapset nauttisivat enemmän kuin kauppareissusta? Häh? Ehkä on, ehkä ei, ei sen väliä. Meidän polvenkorkuinen jälkikasvumme nimittäin viihtyi jo puhki kolutun leluosaston parissa puolisenkin tuntia, niin sama se.

Arkisista asioista pitää osata nauttia. Koska sitähän se arki on. Niitä pieniä asioita. Tottakai on mahtavaa viedä lapsia huvipustoihin, uimaan ja ties minne, ei siinä. Kokonaiskuvassa ne kuitenkin ovat vain pieniä hetkiä. Arki on kauppareissuja ja pyykinpesua, ruoanlaittoa ja yhdessä syömistä, ja minä teen nämä asiat ainakin mielummin lasteni kanssa, kuin siten että lapset vain roikkuvat mukana. Meidän lapsilla on ihan mielettömiä juttuja sanottavana. Pitää vain osata pysähtyä kuuntelemaan. Silleen siitä elämästä lasten kanssa nautitaan. Välillä on esimerkiksi ihan okei antaa lasten pakata ostoksia. Jos ei muuta, aiheuttaa se hilpeyttää kanssaostostelijoissa.

Kauppareissun jälkeen tuli kuitenkin senverta ikävä vaimoani, etten malttanut olla noukkimatta tätä mukaan matkalla paikalliseen mäkkäriimme. Olen ehkä itse alkanut terveysintoilemaan ja laskemaan kaloreita, mutta se ei estä minua nuuhkimasta jonkun muun El Maco Deluxea rapeine kanapihveineneen oman salaattini takaa. Huhhuh, mikä tuoksu meinaan.”

Lapset:

T: ”Oli kivaa käydä isin kanssa kattomassa leluja. Siellä oli selfie bratzeja mutta meillä ei oo niitä, mut ei se haittaa. Siellä oli myös Rarityn kirjatalo jonka mä sain joululahjaksi joulupukilta. Mä sain auttaa isiä ja pakata ostokset, Zeldakin yritti mut se ei ihan osannut. Ja sit me mentiin Mäkkiin ja mä sain ihan ikioman lasten aterian ja Hello Kitty -lelun ja se oli parasta!”

Z: ”Minusta oli kivointa kävellä käsi kädessä isin kanssa. Ja sitten isi otti minut syliin. Ja minä sain omia ranskalaisia!”

Iina:

Mun hengähdystauko sisälsi työntekoa. Mä olen oppinut sen, että kun hoitaa työt pois alta ensimmäisenä, voi sen jälkeen keskittyä nauttimaan täysillä loppupäivän tai -illan. Oton ja tyttöjen reilun tunnin kauppareissu oli mulle kuin pieni ikuisuus, sain sinä aikana hoidettua monta juttua. Päiväsaikaan blogijuttujen tekeminen on mulle harvinaista herkkua, ja silloin olen aina tehokkaimmillani. Onneksi Otto ja lapset tulivat hakemaan mut mukaan Mäkkiin, niin en jäänyt ilman hampparia! Ja kun olin saanut tehdä hommia rauhassa, sain llalla keskittyä liimaamaan Hello Kitty -tarroja Happy Meal -leluihin ja katsomaan Salkkarileffan telkkarista Oton kanssa. Win-Win siis!

Millä tavalla puoliso on pelastanut tai voisi pelastaa teidän päivän? Kertokaa se kommenttiboksissa ja osallistutte Mc Donald’sin 25€ lahjakortin arvontaan! Arvonta-aikaa 4.3.2016 klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistakaa jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Käykää lukemassa kilpailun tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.  Onnea arvontaan <3


Ystävänpäivänä

14.02.2016

Heräsin tänäänkin vasta yhdeksän jälkeen ja lapset myös, mitä ihmettä! Pakko arvostaa, kai tämä oli tyttöjen ystävänpäivälahja meille vanhemmille. Aloitettiin aamu hitaalla brunssilla yhdessä koko perheen ja mun äidin kanssa. Otto  paistoi meille munia ja pekonia, ja mä leikkasin vesimelonista sydämiä muiden hedelmien ja vihannesten kaveriksi. Harvoin tulee syötyä ihan näin runsaita aamupaloja kahdesti saman viikonlopun aikana mutta en kyllä tosiaan pistä pahitteeksi. Vesimelonisydämet oli tosi helppo tehdä ja lasten mielestä ne olivat superhauskoja syötäviä. Tuhottiin koko vesimeloni heti ensimmäisenä.

Aamupäivällä me siivoiltiin ja touhuttiin kotona, leikittiin lasten kanssa piilosta, leikitettiin karvakaveri Armasta ja mä tein vähän töitä. Kävin myös Armaksen kanssa lenkillä, olispa täällä aina tuollainen pikkukaveri repimässä mua sohvalta ylös lenkille. Iltapäiväksi me lähdettiin koko perhe ulos lumisateeseen kun vihdoinkin taivaalta satoi sellaista lunta josta sai tehtyä lumiukkoja! Rakennettiin kaksi lumiukkoa, iso ja pienempi, jotka lapset nimesivät Olafiksi ja Liisaksi. Tehtiin lumiukkoja lumisessa mäenrinteessä ja voin kertoa että sai hien pintaan kun kyykyssä pyöritteli painavia lumipalloja rinnettä ylös. Oltiin kaikki ihan hikisiä kun parin tunnin jälkeen alettiin suunnata kotia kohti. Nähtiin vielä kuinka ohikulkijat pysähtyivät ottamaan lumiukoista kuvia, ihanaa että meidän lumiukkelit ilahduttivat muitakin!

Syötiin illalla vielä uunibataatteja ja kanaa, ollaan niihin niin koukussa! Lapsetkin syövät joka kerta bataatit niin mielellään että niitä on ilo kokata. Mahtava viikonloppu kyllä!

Tänä ystävänpäivänä mä en nähnyt ystäviä, mutta sain muutaman ihanan ystävänpäivätoivotuksen ystäviltäni, ja toivotin itsekin hyvää ystävänpäivää monelle rakkaalle ihmiselle. Parasta on tietää, että vaikka välissä olisi satoja kilometrejä, täysiä kalentereita tai ihan mitä vaan, niin siellä ne rakkaat tyypit kuitenkin aina ovat. Kiitos kaikille mun ihanille ystäville siitä että olette olemassa <3

Toivottavasti teilläkin on kaikilla ollut ihana ystävänpäivä!


Häävuosiystävänpäivä

13.02.2016

Eilinen ja tämä aamu oli kyllä niiin super! Miniloma kahdenkesken Oton kanssa tuli juuri sopivaan saumaan, ja siitä jäi ihana fiilis. Höpöteltiin vaikka mitä ja oli niin kivaa saada keskittyä ihan vaan toisiimme koko illan ja aamun ajan ja mennä vaan meidän ehdoilla. Sai rentoutua ihan kunnolla, ja olla vaan.

Ajettiin Oton kanssa eilen iltapäivällä keskustaan Hotel Indigo Boulevardiin, mistä oltiin varattu meille huone. Hotellilta lähdettiin melkein heti vähäksi aikaa kauppoihin pyörimään, ja sen jälkeen testattiin Akseli Herlevin Naughty Brgr Lönnrotinkadulla. Voin lämpimästi suositella, oli ihan todella hyvää ruokaa. Me otettiin molemmat Cuban Frita burgerit, ja niiden kaveriksi bataattiranet ja herkkuja majoneeseja. Tunnelma oli mahtavan rento, musat ei olleet liian kovalla ja ruoka tuli ainakin mun mielestä aika nopeasti. Myös hintataso oli erittäin kohdillaan. Naughty Brgr oli ihan meidän paikka, ei yhtään pönötystä ja ihan hulluna hyvää ruokaa.

Ruokailun ja hetken chillailun jälkeen me lähdettiin Tennispalatsiin tsekkaamaan Deadpool joka tuli eilen ensi-iltaan. MENKÄÄ kattomaan, siis aivan mielettömän hauska leffa. Ja yllättäen jopa vähän myös koskettava. Mä tykkään tosi paljon supersankarileffoista ja toiminnasta, mutta Deadpool oli ihan omaa luokkaansa, koska Deadpool ei ole supersankari vaikka supervoimia omaakin. Otto on puhunut mulle Deadpoolista siitä asti kun tavattiin, koska hän on lukenut niitä sarjiksia jo vuosikaudet sitten, ja oli hauska päästä näkemään leffaa ihan uudesta tyypistä kun Batmanit, Spidermanit ja kaikki muut on nähty jo niin moneen kertaan eri versioina. Ja jos Ryan Reynolds mietityttää pääroolissa, niin älkää miettikö, se oli ihan loistava. Koko sali hörähteli mahat kippurassa jatkuvasti.

Leffan jälkeen me käytiin vielä Kokomossa drinksuilla kahdestaan, ennenkuin suunnattiin hotellihuoneeseen nukkumaan. Nukahdettiin jo kahdentoista aikoihin, ja seuraavan kerran heräsin aamulla ihan itsestään yhdeksältä, pirteänä kuin peipponen. Olivat varmaan pisimmät yöunet muutamaan kuukauteen, ja oli niin ihanaa nukkua kaikessa rauhassa. Aamulla nautittiin vielä hotellin herkullinen aamupala ennenkuin ajeltiin ruokakaupan kautta kotiin. Tytöt odottivat meitä täällä innoissaan mummun kanssa, ja ollaan vietetty huippu lauantai yhdessä.

Yhdistetty häävuosiystävänpäivä oli ihana, varmaan paras tähän asti. Tuntuu siltä että meidän parisuhde, avioliitto ja ystävyys vain paranevat vanhetessaan. Jotenkin me joka vuosi löydetään enemmän ja enemmän omat itsemme, mutta kuitenkin yhdessä. Tänä vuonna kaikki tuntui vaan just tasan oikealta ja meiltä, paitsi ehkä ne leffanjälkeiset drinkit.  Ensi vuonna jätetään varmaan nekin pois ja mennään vaan hotellihuoneeseen katsomaan Netflixiä, hahahha. Kiitos Ottomurulle ihanasta viikonlopusta<3

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3


Isojen tyttöjen päivä

31.01.2016

Voi vitsi miten kiva päivä meillä oli eilen, siis vieläkin nousee hymy korviin kun mietin! Me lähdettiin heti aamupäivästä kahdestaan Tiaran kanssa metrolla keskustaan, ja oltiin laittauduttu yhdessä ja valittu vielä vähän samisvaatteetkin. Tukatkin laitettiin puolinutturoille molemmilta.

Kierreltiin ensin kauppoja, mä annoin neiti esikoisen päättää ihan kaikesta. Matkalla kysyin haluaako hän ensin syömään vai ensin shoppailemaan, ja hän halusi ensin kauppoihin. Kierrettiin Kampissa ja Forumissa, ja ihasteltiin kaikkea. Tiara löysi itselleen Cubuksesta ihanan Fluttershy  My Little Pony -hupparin, joka oli pakko ostaa. Käytiin myös lelukaupassa, mitä varten Tiara oli säästänyt omia rahojaan. Hän olisi voinut ostaa itselleen sellaisen kivan ponin mistä tykkäsi, mutta hän osti mieluummin kaksi pientä nukkea, jotta Zelda voi leikkiä toisella niistä. Niin ihana neiti! Ja hänelle jäi vielä muutama kolikko, joilla sai ostettua itselleen H&M:ltä My Little Pony -pinnit joissa on värikästä tekotukkaa mukana, ah. Niistä on haaveiltu monet kerrat!

Mä löysin myös itselleni kivan collegepaidan ja Otolle kaulahuivin, ja Zeldakin sai vielä Frozen-käsikorun. Tiara oli loistavaa shoppailuseuraa ja ihana makutuomari sovituskopissa, meillä oli niin hauskaa. Oli ihan parasta saada olla kahdestaan ja jutella rauhassa. Jotenkin nousi myös omat lapsuusmuistot pintaan, koska mä olin aina äidin kanssa kahdestaan kun ei mulla sisaruksia ole. Muistan kuinka lähdettiin aina joskus Itikseen ja shoppailtiin monta tuntia ja käytiin kiinalaisessa syömässä, kun silloin ei sushia edes ollut saatavilla kovinkaan laajalti. Ja meillä oli aina niin kivaa äidin kanssa! Kuulemma niin oli myös Tiaralla, oli ihanaa kuulla se. Ehdottomasti pakko toteuttaa tälläinen päivä Zeldankin kanssa, mutta hän ei ehkä niin perusta kaupoista, me voitaisiin tehdä jotain muuta mukavaa yhdessä.

Meidän ihana reissu huipentui sitten siihen sushiin, jota Tiara oli kovasti odottanut. Hän oli niin ylpeänä kun sai itse tilata lasten nigiri-lajitelman ihan omasta ruokalistasta. Sitten piti kilistellä laseja kun ruoka oli tuotu pöytään, ja niin me kilisteltiin meidän isojen tyttöjen päivälle vesilaseilla. Tiara maistoi myös mun makeja, ja söi oman annoksensa tosi reippaasti.  Oli ihana istahtaa vielä alas kaiken kiertelyn jälkeen ja rupatella kaikessa rauhassa. Ja kyllä me vähän kikateltiinkin ja höpöteltiin vaikka mitä tyttöjen juttuja! Sushin jälkeen haettiin vielä Forumin Espressohousesta jälkkäriksi Tiaralle tuore mansikkamehu ja äidille kahvi. Nami!

Kun tultiin kotiin, oli tyttö väsynyt mutta onnellinen. Hänellä oli kuulemma ihan paras päivä ikinä! Kotona sisko odotteli, oli syönyt isin kanssa pannaria, katsonut ylläriylläri Frozenia ja leikkinyt neppis-autoilla, ennen kuin nukahti päiväunille. Kuulemma heilläkin oli ollut tosi kivaa yhdessä. Illan tytöt leikkivät Tiaran ostamilla pikkunukeilla, kerrankin koko illan sulassa sovussa. Ennen iltapalaa katsottiin vielä yhdessä koko perhe Tie El Doradoon Viaplaysta ja nauraa rätkätettiin Oton kanssa ihan kippurassa niille hahmoille.

Ei voi muuta sanoa kuin että on mulla maailman ihanimmat tytöt, ja maailman ihanin Otto <3