Viikonloppuna kävimme sukulaisten mökillä sienestämässä koko perhe. Onni on ihanat sukulaiset, joiden mökin takapihalta alkaa aivan mieletön sienimetsä. Saimme sieltä viime syksynä upean sienisadon ja olemme syöneet koko vuoden ahkerasti sieniä. He kutsuivat meidät tänäkin vuonna poimimaan sieniä ja näyttivät meille parhaat sieniapajat! Psst! Alempaa löydät herkullisen kantarelli-carbonara -ohjeen.

Tarkoituksena oli poimia talteen viimeiset suppikset, joita luonto tarjoaa, mutta yllätyimme kovasti, sillä löysimme paljon myös kantarelleja. Itsehän luulin, että niiden aika on jo auttamattomasti ohi, mutta vielä mitä. 10 metriä mökin terassista löytyi sellainen kantarelliapaja, että oksat pois (kirjaimellisesti!). Siinä ei pilkottanut kuin 1-2 kantarellia kaiken sammaleen ja oksien alta, mutta vartin kaivelun jälkeen onnistuin löytämään metri kertaa metri alueelta ihan uskomattoman määrän upeita kantarelleja, jotka olivat täysin piilossa siellä mullan ja sammaleen alla. Muutama oli jopa nyrkin kokoisia! Enkä olisi ikinä voinut niitä löytää ellen olisi kaivellut, ne olivat ihan kokonaan piilossa.

Lapset olivat niin innolla mukana sienimetsällä tänäkin vuonna, että sitä oli ihana seurata. Kuopus poimi sieniä Oton kanssa ja minä ja kaksi vanhinta ihan itsekseen omiin ämpäreihin. Onneksi suppikset on niin helppo tunnistaa, niin koululaiset osasivat hyvin poimia. Saimme saaliiksi kolme ämpärillistä suppilovahveroita ja ehkä n. puolisen kiloa kantarelleja. Oltiin erittäin tyytyväisiä, sillä tässäkin riitti kyllä työsarkaa käsiteltäväksi. Meillä oli ensin tarkoituksena kuivata osa sienistä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin pakastamaan ne kaikki. Muutama tunti vierähti putsatessa, paistaessa ja pussittaessa. Nyt meillä on pakkanen täynnä sieniä ja voidaan niitä hyödyntää talven sieniruuissa. Tänä vuonna esikoinenkin halusi osallistua sienten putsaukseen ja hänestä oli siinä iso apu.

Me käytettiin eilen jo kokatessa suurin osa kantarellisadosta ja tehtiin ihan megahyvää kantarelli-carbonaraa. Se on helppoa ja nopeaa tehdä ja sitä tulee iso satsi. Syödään vielä tänäänkin sitä! Meillä kuopus ei syö sieniä jos ostan kaupasta, mutta kun hän on itse saanut poimia niin kummasti maistuu tämäkin ruoka kuulemma ”aivan sika hyvältä!”.

Taivaallinen kantarelli-carbonara (5 annosta)

500g Rummo-simpukkapastaa

1l kantarelleja (tai suppiksia)

1  sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl voita

100g parmiggiano reggianoa

3 munaa

3dl kuohukermaa

kourallinen lehtipersiljaa

1tl mustapippuria

1tl suolaa

Pilko sipulit pieneksi, murskaa kevyesti valkosipulinkynnet veitsellä ja pilko. Puhdista ja pilko myös sienet pienemmiksi suupaloiksi. Paista sieniä pannulla, kunnes kaikki vesi on haihtunut. Lisää voinokare sekä sipulit ja valkosipulit. Kuullota hetki. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää sienten sekaan kuohukerma, juustoraaste sekä mausteet. Riko kolme munaa lasiin ja riko niiden rakenne. Yhdistä pasta ja kastike, sekä rikotut munat pastakattilassa. Sekoita hyvin ja anna hyytyä pari minuuttia pienellä lämmöllä kattilassa. Tarjoile lehtipersiljan ja parmiggiano reggianon kanssa.

Kantarelli-carbonara on ihanaa satokauden lohturuokaa, joka maistuu taivaalliselta ja valmistuu ihan hetkessä. Tämä toimii myös lapsille, joille sienet ei muuten maistu, kun nehän voi jättää vaan syömättä ja herkutella pastalla, kananmunalla ja juustolla. Testattu on siis myös ei-itse-poimituista sienistä, jotka 3v vaan sitten jätti syömättä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3

Me käytiin eilen lasten kanssa sienestämässä Oton enon mökillä reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Meidän piti toteuttaa tämä sieniretki jo viime vuonna, mutta silloin sopivaa ajankohtaa ei vaan löytynyt. Nyt onneksi saatiin järjestettyä ja voi vitsit että kannatti. Ensinnäkin: oli aivan ihanaa rentoutua koko päivä mökin rauhassa ja hiljaisuudessa, ja toiseksi: me saatiin ihan älyttömän hyvä satsi suppilovahveroita, melkein 20 litraa. Siitäpä kelpasi putsata ja perkata Oton kanssa ja laittaa valmiiksi. Lämpöä ei ollut kuin +2 astetta ja lapset poimivat hanskat kädessä jokainen omaan ämpäriin, niin ei onnistunut heti metsässä valmiiksi putsaaminen. Mutta oltiin kyllä tällä koko perheen porukalla huomattavasti tehokkaampia poimijoita kuin oltaisiin oltu vaikka Oton kanssa kahdestaan, eikä se haitannut niitä putsailla jälkikäteenkään. Nyt on pakkanen täynnä sieniä ja ensi viikon ruokiin on jääkaapissa vielä vaikka kuinka paljon.

Upeat sienirihmastot alkoivat jo heti mökin takapihalta ja niitä vaan löytyi lisää ja lisää koko ajan. Lapset poimivat ihan super innokkaasti ja eivät olisi malttaneet lähteä metsästä pois ollenkaan. Taivaalta satoi vuoroin vettä ja vuoroin räntää, mutta se ei menoa haitannut. Taapero kyllästyi jossain vaiheessa poimimaan sieniä ja alkoi poimimaan keppejä niiden sijaan, mutta isommat vaan löysivät toinen toistaan parempia sieniapajia. ”Täällä on hyvät apajat, tuu kattomaan” raikui koko ajan kummankin suusta.

Mulla tuli niin hyvä fiilis, kun muistelin samalla omaa lapsuuttani. Me käytiin äidin kanssa aina joka vuosi äidin työpaikan järjestämällä sieniretkellä. Meillä ei silloin ollut omaa autoa eikä niin helposti mahdollisuutta lähteä sienestämään, mutta se työpaikan sieniretki bussikuljetuksella oli jokasyksyinen perinne koko mun lapsuuden ajan. Mä olin usein ainoa lapsi retkellä, mutta se ei mua haitannut. Päin vastoin.

Lapset olivat niin innoissaan kun löysivät niin paljon sieniä ja mä uskon, että myös syövät erityisen mielellään itse poimimiaan sieniä. Meidän lapsista yksi on ihan sienifani, kuten minäkin jo lapsena, ja kaksi ei niin hirveästi niistä välitä. Mutta ehkä nämä itse poimitut suppikset tekevät poikkeuksen ja sienet maistuvat tällä kertaa tavallista paremmin heillekin. Me käytiin eilen illalla kaikki sienet Oton kanssa läpi ja osa käsiteltiin valmiiksi ja pakastettiin talven sieniruokia varten sopivina annoksina. Viime talvena saatiin Oton enon vaimolta sieniä pakkaseen ja käytettiin ne kaikki talven aikana niin tyytyväisinä. Onneksi sieniä on nyt vielä vähän enemmän, niin riittävät pidemmäksi aikaa.

Ajateltiin hyödyntää sieniä erilaisissa padoissa, pastoissa, kastikkeissa, risotoissa, pizzoissa, piirakoissa ja milloin missäkin. Joulun sienisalaatinkin voisin pyöräyttää näistä vallan mainiosti, mikäpä sen parempaa kuin itse poimituista sienistä tehty sienisalaatti. Oli ihanaa kun oli asiantuntevat sienestäjät mukana. Vaikka suppikset on helppo tunnistaa, niin silti on varmempi olo kun on ammattilaiset mukana. Mulla on nykyisin tosi surkea sienituntemus suppisten ja kantarellien ulkopuolella, kun niistä lapsuuden sieniretkistä on ”pieni” tovi vierähtänyt. Pitää joku syksy ottaa oikein asiaksi ja opetella tunnistamaan muitakin sieniä.

Sieniretken ja hetken mökissä lämmittelyn jälkeen lähdettiin vielä ulkogrillille paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja ja herkuteltiin hotdogeilla ja perunasalaatilla. Lapset olivat innoissaan vaahtokarkeista ja ruoka maistui monen tunnin ulkoilun jälkeen. Me nautittiin kyllä koko perhe sienestyksestä ja mökkeilystä ihan valtavasti.

Tästä on ehdottomasti tehtävä jokasyksyinen perinne, niin hitsin hyvä fiilis tuli siitä, kun kerättiin 20 litraa upeita sieniä. Se oli kivaa, rentouttavaa, hauskaa ja hyödyllistä. Eilinen päivä oli sellainen hauska syksyn ja talven hybridi, kun kerättiin sieniä ja samaan aikaan satoi räntää ja lunta, kellotkin käännettiin jo talviaikaan. Tämä syksy on taas hujahtanut hillitöntä vauhtia ja tämän viikon jälkeen alkaa jo joulun odotus meidän perheessä.  Mutta vielä tämä viikko mennään syksyn ja halloweenin tunnelmissa, ennen kuin mekin ripustetaan tunnelmavalot ulos ja paistetaan ekat tortut tai piparit.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 

Nautin ihan suunnattoman paljon näistä syyskuun superkauniista illoista. Vaikka kesä loputtomine ilta-aurinkoineen on upea, on lasten kanssa ilta-auringon ihailu helpompaa näin vähän syksymmällä, kun aurinko laskee huomattavasti aiemmin.  Me tykätään käydä lähimetsissä retkellä ihan muuten vaan, etsimässä puolukoita ja mustikoita. Sieniä ei olla nyt bongattu mistään läheltä, mutta tämä kuuma ja kuiva kesä taisi muutenkin vähän verottaa sienisatoa.

Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa, nimittäin haaveissa siintää sieniretki lasten kanssa. Mulla on niin lämpimiä muistoja omista sieniretkistä äidin kanssa lapsuudessa, että olisi hienoa tarjota yhtä upeita kokemuksia omille lapsillekin. Meillä ei ollut autoa kun olin lapsi, ja asuttiin Helsingin Ruoholahdessa, kahden minuutin kävelymatkan päässä metroasemalta. Urbaanissa ympäristössä ei paljon sieniä ollut, eikä sienestäminen ollut ihan yhtä helppoa kuin se meidän perheelle olisi nykypäivänä. Mutta silti pääsin joka vuosi äidin työporukan sieniretkelle mukaan, ja mä muistelen vieläkin niitä ihania retkiä, jolloin etsittiin sieniä, ja mulla oli oma söpö pieni kori johon niitä keräsin. Siellä sai aina herkullista sienikeittoa, ja bussimatkat isolla tilausbussilla keskelle skutsia aikuisten kanssa olivat myös hauskoja. Olin yleensä ainoa lapsi mukana, ja kaikki olivat aina mulle niin mukavia.

Meillä on nykyään käytössä hyvin aktiivisesti päivittyvä virtuaalinen kalenteri Oton kanssa, ja mitä ikinä siellä lukeekaan, on meidän päivän ohjelma. Ajattelin kirjoittaa sinne erään lauantain kohdalle isolla Sieniretki Nuuksioon, ja varata sille koko päivän. Siinä tulisi meidän perheelle kaksi eka kertaa: eka kerta yhdessä sieniretkellä ja eka kerta Nuuksiossa. Tämä on yksi niistä asioista, joista haluan luoda meille jokavuotisen perinteen, ihan niin kuin omassa lapsuudessanikin oli. Siitä tulee varmasti ihana seikkailu, tehdään kunnon eväät mukaan ja vietetään päivä ihanassa rauhallisessa metsässä kumpparit jalassa ja sienikorit käsivarrella. Ja aion ehdottomasti etsiä jostain kaikille kolmelle muksulle just samanlaiset sienikorit jollainen mulla itsellänikin oli.

Sieniretken jälkeen maistuu varmasti ihanalta itse poimituista kanttarelleista tai suppiksista tehty sienikeitto, ai että! Ollaan me jo pariin kertaan ostettu kanttarelleja, ja tehty kanttarellimuhennosta ja kastiketta, mutta eihän mikään tietty voita itse poimittuja. Jos tiedätte pk-seudun lähellä hyviä sienipaikkoja, niin kertokaa ihmeessä. Ei ole pakko olla juuri Nuuksio, eikä edes Suur-Helsingin alueella, ihan missä vaan käy tunnin ajomatkan säteellä Helsingistä, kunhan olisi sieniä.

Lapset on ihania, kun ne innostuu aina uusista kokemuksista. Lapset on mun mielestä maailman siisteimpiä tyyppejä joille esitellä uusia ideoita tai pikaisia päähänpistoja. He innostuvat aina heti, ja ovat aivan messissä. Se into on niin huikeaa ja myös tarttuvaa. Musta tuntuu, että mitä enemmän me tehdään ja nähdään ja koetaan lasten kanssa, sitä enemmän halutaan vaan tehdä sitä lisää. Samalla kun lasten kanssa puuhaa ja kaikki saavat uusia kokemuksia, lapset myös oppivat itsestään ja ympäristöstään ja vähitellen koko maailmasta. Mulle tässä maailmassa ei ole mitään palkitsevampaa ja upeampaa, kuin kaiken tämän kokeminen meidän omien mahtavien tyyppien kanssa.

Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä malttamattomampi musta tulee. Pahinta on se, että kello on niin paljon, että lapset on jo nukkumassa. Saan siis kertoa tästä ideasta vasta aamulla! Miten mä nyt saan unta, kun olen näin innostunut, hah! Tästä tulee kyllä niin kiva juttu, ihan niin kuin kaikki lasten kanssa yhdessä luodut perinteet ovat.

Hyvää yötä ihanat <3