Viikonloppu alkoi sillä, että pyöräytettiin kuopuksen huone ja meidän aikuisten makuuhuone toisinpäin.  Joskus alkuviikosta  aloin miettimään meidän huonejärjestystä aivan yhtäkkiä. Kävelin mittanauha kourassa yläkertaan ja mittailin ja ihmettelin. Kutsuin Otonkin sinne ihmettelemään ja ehdotin, että vaihdetaanko meidän huone ja 3-vuotiaan huone/leikkihuone toisin päin. Ajattelin, että saataisiin sillä muutoksella sekä lisää tilaa meille tehdä työtila makuuhuoneen yhteyteen että kuopuksen huoneeseen enemmän avointa tilaa, koska huoneen muoto oli erilainen ja fiksumpi hänen kalusteilleen kuin meidän.

Otto oli samaa mieltä, että se voisi vaikka jopa toimia ja kysyttiin vielä meidän 3-vuotiaalta, että sopisiko huoneiden vaihto hänelle. Hän aivan innostui ja olisi halunnut vaihtaa huoneita jo heti keskellä viikkoa.  Ihan silloin ei kuitenkaan ollut projektille aikaa, mutta me käytiin tuumasta toimeen vihdoin perjantaina iltapäivällä.

Ensimmäisenä käytiin kaikki lasten lelut läpi ja kerättiin kaikki taaperolelut vihdoin pois. Niillä ei tässä kodissa ole leikkinyt enää kukaan, joten ne voi nyt laittaa jemmaan. Sitten siivottiin kaikki kaapit ja purettiin sängyt pienempiin osiin, että ne mahtuivat ovesta ulos. Vaihdettiin ensimmäisenä sänkyjen paikkaa ja huomattiin heti, miten paljon enemmän tilaa molempiin huoneisiin tuli! Ihan uskomatonta, että sänkyjen paikoilla oli niin iso merkitys. Piti vaihtaa vielä kaikkien kaappienkin sisällöt toisinpäin ja roudailla tavaroita huoneesta toiseen.

Koko perjantai vierähti huoneiden vaihdossa ja lauantaina päivällä vielä vähän jatkettiin. Sitten lähdettiin ulkoilemaan äkkiä ennen kun tuli pimeää – ja huoneiden kuvaaminen unohtui. Mun piti kuvata ne tänään, mutta tänään onkin sitten ollut aivan säkkipimeää koko päivän. Joten nyt näytän vain pari nopeaa puhelinräpsyä, jotka eilen nappasin ja näytän sitten paremmat kuvat huoneista, kunhan ne molemmat ovat ihan valmiita. Nyt on vielä melko keskeneräistä, koska ei tehty muita hankintoja kuin ostettiin yksi valtava lelulaatikko kuopuksen duploille.

Meidän työpisteeseen tulee vielä jonkinlainen hyllykkö, sekä mulle seisomatyöpöytä ja lisäksi aiotaan maalata meidän uuden makuuhuoneen seinät. Kuopuksen huoneen seinä saa jäädä sen väriseksi kuin me se keväällä maalattiinkin (eli Tikkurilan sunnuntai). Se sopii hyvin yhteen hänen kalusteidensa kanssa ja hän itse piti väristä myös. Parasta oli, että ollaan kaikki tosi tyytyväisiä muutokseen! Tämä oli niin hyvä juttu ja pelkällä huoneiden vaihdolla saatiin myös lisää tilaa olohuoneeseen, kun Oton työpiste siirtyi sieltä pois.

Nyt Oton työpisteen tilalla portaiden alla on meidän piano, joka on ihana olkkarissa. Sitten kun joulukuusi lähtee, niin sen paikalle tulee kenties vielä nojatuoli, sillä löydettiin tänään Kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla aivan ihana nojatuoli! Nojatuoli on kirkkaan punainen rottinkituoli ja väri on vähän kulunut, joten me varmaan maalataan se mustaksi tai harmaaksi ensin, mutta ollaan aivan ihastuneita siihen! Kerrankin ihan loistava kirppislöytö kotiin ja vielä näin edullisesti! Sen aikaa kun joulukuusi on täällä, niin tuoli saa olla vaikka kuopuksen huoneessa, sillä sinne todellakin mahtuu. Kuopuksen huoneesta vaihtuu vielä verhot, kun vähän tuunataan meidän vanhoja eläinkuvioisia lastenhuoneen verhoja lyhyemmiksi. Ja voi olla, että sinne täytyy hommata suurempi matto, kun nyt kaksi pientä mattoa isossa avoimessa tilassa näyttää vähän hassulta. Mutta ei se ole niin justiinsa.

Tämä sunnuntaipäivä on kulunut kirppiskierroksella ja sen jälkeen piparien leivonnassa. Aloitettiin leipomaan iltapäivällä kahden aikaan ja kahdeksalta illalla otettiin viimeiset piparkakkutalon osat uunista. Kaavat piparkakkutalon osiin piirsin aamupäivällä, siinä meni pari tuntia. En malta odottaa, että saadaan kaikki valmiiksi! Mutta tämä on varmasti useamman päivän projekti. Tästä tulee niin hieno, jos se vaan onnistuu!

Sellaista olen miettinyt tässä viikonlopun aikana, että en ymmärrä miten ehtisin tehdä kaikki mulle tärkeät joulujutut, jos alkaisin joulun odottamiseen vasta joulukuussa! Kun nytkin uhkaa jo tulla kiire. En vieläkään ole ehtinyt tehdä meidän vuotuista perhejoulukalenteria valmiiksi, vaikka tarvikkeet on ollut jo viikkoja olemassa ja joulukuu alkaa ylihuomenna! Mutta alan nyt tekemään sitä heti kun saan tämän postauksen julkaistua.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Heinäkuussa saimme käyttöömme aivan uusiksi remontoidun harmaan unelmakeittiön. Nyt käyttökokemusta on karttunut jo muutaman kuukauden verran ja kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa. Keittiössä on kokattu isolla porukalla ja ollaanpa me järjestetty pienet (ja porrastetut) synttäritkin. Kaapit, laatikot, laitteet ja toiminnot ovat tulleet tutuksi. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on meidän unelmien keittiö, joka vastaa meidän kaikkia tarpeita. Siellä ei ole mitään mitä me ei tarvita (kuten vaikka kuivauskaappia) ja siellä on kaikki mitä me tarvitaan. 

Ihan ensimmäisenä voisin aloittaa kodinkoneista. Me ostimme kaikki uudet isot kodinkoneet, pienkoneet sen sijaan säilytimme samana, sillä ne menivät kaikki aamiaiskaappiin piiloon. Mutta astianpesukone, höyryuuni, jääkaappi, pakastin ja induktioliesi integroidulla aktiivihiili-liesituulettimella meille tuli uutena Siemensiltä remontin yhteydessä. Me ollaan oltu niihin erittäin tyytyväisiä. Näin parin kuukauden jälkeen ei edelleenkään olla testattu ihan kaikkia hihifstelyominaisuuksia, joita esimerkiksi uunissa ja liedessä on, mutta arkikäytössä kaikki perusjutut on kokeiltu. 

Parasta on se, että liedellä levyn saa kuumaksi alle minuutissa. Se nopeuttaa arkista ruuanlaittoa älyttömästi. Samoin se, että uuni lämpenee tosi nopeasti. Kiertoilmauuni paistaa tasaisesti ja nopeasti vaikka kolme pellillistä ruokaa kerralla. Tällä viikolla ajateltiin testata ensimmäisen kerran uunin pyrolyysipuhdistusta, sillä meillä kävi leipoessa niin, että yhdestä kakusta valui uunin pohjalle hulluna nestettä ja täytettä ja huomattiin se vasta paistoajan lopuksi. Täytyy raportoida siitäkin sitten, että miten toimi.

Jääkaappi ja pakastin toimivat mainiosti molemmat. Jääkaappi on aavistuksen pienempi kuin meidän vanha (koska se on integroitu) ja siihen on pitänyt hieman totutella, että on oppinut järjestämään sen uudella tavalla aina silloin kun on juuri tehnyt viikon ostokset. Mutta toisaalta, tässä jääkaapissa on paljon fiksummin jaettu tila ja hyllyjä on enemmän, ne ovat vain hieman matalampia. Aina ollaan saatu kuitenkin kaikki hyvin mahtumaan. Pakastimessa on vielä hyvin tilaa, eikä me muutenkaan mitään superpakastajia ollakaan, eli pakastin ei koskaan ole yhtä täynnä meillä kuin jääkaappi.

Sen jälkeen kun lisäsimme seinähyllyn keittiön päätyseinälle, on kaikelle ollut looginen oma paikka. Juomalasit ovat kätevästi heti vesihanan vieressä, missä niitä tarvitaankin. Samoin kastelukannu, vesikannu ja muutama maljakko kukille. Viini- ja skumppalasit meillä on sen sijaan yläkaapissa, kun niitä tarvitaan melko harvoin, lähinnä vain juhlaillallisilla tai äitienpäiväbrunssilla. Ne voi ihan hyvin ottaa sieltä ylhäältä silloin. Yläkaapeissa on myös vähemmän käytettyjä maljakoita, juhlakoristeita sekä juhla-astioita, kuten kakkukupuja, kakkuvateja ja muita. 

Uunivuoat, leikkuulaudat ja patakintaat olemme sijoittaneet kätevästi heti uunin alle, jotta nekin ovat käden ulottuvilla. Samoin ruoan säilytysastiat, kakkuvuoat ja leivontakulhot ovat kaapissa uunin yläpuolella. Ja folio, kelmu ja leivinpaperi löytyvät kätevästi myös uunin alta. 

Meillä on itse asiassa aika vähän keittoastioita (2 kattilaa, 1 iso pannu ja 1 lettupannu), koska meidän vanhat kattilat ja yksi vanha pannu eivät sopineet uuden lieden kanssa yhteen. Tänne muutettuamme ostimme yhden uuden keskikokoisen kattilan ja ollaan huomattu, että me tullaan näillä toimeen aivan riittävästi. Jouluna voi olla, että kaipaisi enemmänkin astioita, mutta onneksi tänä vuonna me vietetään jouluaattoa muualla kuin kotona, niin lisä-keittoastiat on sitten vasta 2021 joulun ostoksia aikaisintaan.

Keittoastioiden kanssa lieden alapuolella ovat myös mausteet. Tasolla lieden vieressä on ne eniten käytetyt, suola, pippuri, oliiviöljy ja valkoviinietikka. Ostimme mausteille kesällä oikein purkit Ikeasta, että ne saa nätisti esille. Mutta edelleen meillä on valmiiksi pestyt purkit tyhjillään ja mausteet pusseissa laatikossa. Otan tämän projektiksi sitten joskus, mutta yllättäen aina tulee mieleen miljoona muuta asiaa, jotka täytyy hoitaa ennen sitä. 

Melkein kaikki kuivaruuat meillä on aamiaiskaapissa tai aamiaiskaapin alla olevissa kahdessa suuressa vetolaatikossa. Vetolaatikoista ylälaatikon sisällöt on järjestelty pienten säilytyslaatikoiden avulla osioihin, mikä tekee siitä todella paljon siistimmän. Ylälaatikossa on esimerkiksi kahvi, tee, leivät (kuvassa olivat lopussa, mutta yksi laatikko normaalisti varattu niille), leivontatarvikkeet, lasten pastillit, puurohiutaleet ja granolat, sekä pieni herkkulaatikko, jossa nyt on pähkinöitä, poppareita ja keksejä, sekä rusinoita. Pitäisi samanlaiset laatikot hommata vielä alalaatikkoonkin, niin saisi kaikki pastat, riisit, nuudelit, pavut ja säilykkeet ojennukseen. Rakastan sitä, että koko laatikon sisällön näkee kerralla, eikä mitään jää piiloon. Olen huomannut, että tämä vähentää jo nyt ruokahävikin syntymistä, kun asiat eivät unohdu jonnekin kaapin ylähyllylle tai taakse. 

Aamiaisastiat eli kulhot, kahvikupit ja leipälautaset meillä on aamiaiskaapissa. Ruokailuvälineet sekä paistolastat ja kauhat meillä on vetolaatikossa heti lieden vieressä. Sen alapuolella olevassa laatikossa on vielä jotain kuivaruokia ja säilykkeitä. Meille kertyy joskus mun työn puolesta kerralla esimerkiksi isompi satsi samaa elintarviketta ja yleensä annetaan niitä myös ystäville tai läheisille ja olen lahjoittanutkin niitä välillä eteenpäin, mutta sellaiset, jotka säilyvät ikuisuuden ja tulevat varmasti vuosien saatossa käytettyä (kuten vaikka suola) me säästetään itselle. Ajattelin vaan mainita, jos joku ihmettelee mihin me tarvitaan esim. kuutta pakettia samaa suolaa.

Muut kuin  leipälautaset meillä on taas kivitason toisella puolella kahdessa laatikossa, niin sieltä on helppo ottaa lautasia ja kattaa pöytä, kun on pöydän lähellä. 

Lisäksi baaritason vieressä alalaatikossa on muoviastioita, kuten mukeja ja vesipulloja lapsille. Meillä nuorimmainen ei yllä vielä ottamaan lasia seinähyllyltä, mutta hän yltää onneksi muovimukeihin, jos haluaa ottaa itse vettä hanasta. Sen yläpuolisessa laatikossa on mun työjuttuja aivan sikin sokin, laatikko suorastaan pursuilee, siksi siitä ei ole kuvaa. Siellä on kaikki mun tärkeät paperit, monet laitteet ja laturit yms. Pitäisi siivota, niin voisi kuvata senkin. Teen töitä aina kivitasolla joko sen ääressä seisten tai baarijakkaralla istuskellen. Ihan sopiva työpiste mulle ja selkä pysyy suorana töitä tehdessä.

Jätteiden lajittelu hoituu meillä sekä pesualtaan alla olevissa neljässä astiassa että sitten kodinhoitohuoneessa olevissa kahdessa isossa astiassa, joihin kerätään pullot ja kartonki. Pesualtaan alla lajittelemme sekajätteen, muovipakkaukset, lasipurkit ja metallipakkaukset. Jätteiden lajittelua helpottamaan meillä on aikeissa ostaa pihalle oma biojätekompostori, mutta ei olla vielä tutustuttu aiheeseen riittävästi, että olisimme osanneet tehdä ostopäätöksen. Meillä on pihalla ainoastaan naapurin kanssa yhteinen sekajäteastia, eli muut jätteet kiikutamme rinki-ekopisteeseen ja biojätteelle ei tällä hetkellä ole paikkaa erikseen. Siksi kompostori on ehdottomasti tarpeellinen. Jos teillä on kokemuksia jostain hyväksi havaitusta biojätekompostorista, niin vinkatkaa ihmeessä! 

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä myös hanaan ja pesualtaaseen, sekä tietty tuohon meidän seinävalaisimeen! Se toimii muuten loistavana ilmapallo-telineenä, siihen saa kaikki synttärikoristeet kiinnitettyä kätevästi. Ei tarvitse enää sählätä teippien kanssa tai kiipeillä kiinnittämään verhotankoon jotain. Super hyvä! Ja vielä yksi aika olennainen osa meidän keittiötä on käymättä läpi, nimittäin kivitaso. Se oli arvokas ja nosti keittiön hintaa melkoisesti niin asennuksen kuin materiaalinkin osalta, mutta kaiken sen väärti. Siihen ei jää jälkeäkään, kaikki lika lähtee helposti pyyhkimällä. Ja mä vaan rakastan sitä, se oli täydellinen viimeinen silaus tälle keittiölle. 

Sellaiset keittiöanalyysit! Kyllä mä vaan hykertelen tyytyväisyydestä aina kun saan häärätä täällä. Ja olen mm. innokkaasti imuroinut ja pyyhkinyt kaikki laatikot ja kaapit jo pari kertaa, kun se on niin ihanan helppoa. Ja nuo keittiökalusteiden mukana tulleet pohjamuovit laatikoihin on tosi hyvät, kun ne saa irroitettua ja pestyä tarvittaessa helposti. Helppo pitää keittiöstä hyvää huolta. Tykkään! Kaikki vastaa meidän tarpeita.

Keväällä kysyin neuvoa sohvan sijoitteluun täällä blogissa, kun tuntui, että ei itse keksitty mikä olisi sille kaikkein paras paikka olohuoneessa. Ihan ekaksi se oli meillä olohuoneessa ikkunan edessä käsinojineen, mihin se mahtui tosi hyvin ja ei vienyt liikaa lattiatilaa. Silloin harmailla päällisillä sohva tuntui kuitenkin jotenkin mun mielestä imevän osan ikkunasta tulevasta valosta, ja mietin, että voisiko sille olla joku parempikin paikka.

Moni neuvoi ottamaan sohvan pois ikkunan edestä ja sijoittamaan sen mieluummin keskelle lattiaa, televisiota vastapäätä. Mulle jäi erityisesti mieleen jonkun sanat, että “nyt kun olet saanut sen korkean huonekorkeuden ja suuret ikkunat, niin miksi haluat piilottaa ne sohvan taakse”. Mietin, että niinpä, olisi kyllä ihanaa saada ne enemmän esiin.

Moni ehdotti maltillisempiakin muokkauksia, kuten käsinojien poistamista. Ja sitä kokeiltiinkin, se oli kieltämättä kiva ja freesi keino muokata sohvaa. Mulle tuli kuitenkin sellainen olo kommenttien määrästä päätellen, että hitsi, sohva olisi varmaan tosi paljon parempi tuossa keskilattialla, kun niin moni on sitä mieltä, että se kannattaa siirtää. Ja siihen me se käännettiin sitten, ilman käsinojia. Otto ei oikein lämmennyyt tälle ratkaisulle, mutta mä suostuttelin hänet kokeilemaan sitä ja pysymään siinä.

Otto sanoi varmaan sata kertaa, että laitetaan sohva takaisin ikkunan eteen, kun se oli siinä paljon parempi. Silloin ei ollut ylimääräisiä käytäviä täällä, eikä sohva vienyt kaikkea sitä avaruutta, johon myös tässä alakerrassa ihastuttiin. Mä olin vakuuttunut siitä, että kaikki ihmiset kuvien perusteella tiesivät paremmin mikä meidän kotiin sopii, kuin me käytännön kokemuksella, ja niin me pidettiinkin sohvaa tuossa ihan koko kesän ajan. Vaaleanpunaiset päälliset auttoivat, koska se harmaiden päällisten tummuus hävisi. Tilaa ne eivät kuitenkaan tuoneet lisää.

Vaaleanpunaisten päällisten myötä mä aloin kuitenkin itse miettimään, että voisiko sohva niiden kanssa olla ihan ok myös ikkunan edessä. Silloin se ei söisi kaikkea niistä tulevaa valoa, kuten harmaat päälliset hieman tekivät. Me tarvittiin tilaa olkkariin tanssia ja olla, mitä ei kertakaikkiaan vaan ollut sohvan ollessa siinä. Ja jokin aika sitten mä Oton iloksi sanoin, että kokeillaan nyt sitä sohvaa siinä ikkunan edessä vielä. Mun leuka melkein tippui lattiaan, kun alakerta avartui niin paljon. Olin ihan unohtanut miten paljon tilaa täällä oli silloin kun sohva ei ollut keskellä lattiaa. Otto oli ollut oikeassa koko ajan.

Mulle tuli jotenkin niin tyhmä olo, että purskahdin spontaanisti itkuun. Otto ihmetteli, että miten mulla meni sohvan siirtäminen niin tunteisiin. Mutta ei mulla mennyt se sohvan paikka tunteisiin vaan se, että mua ärsytti, että annoin muiden ihmisten mielipiteen vaikuttaa niin paljon omaani ja sen takia meillä oli täällä ihan turhaan ahdasta vaikka kuinka kauan. Tottakai me itse tiedettiin paremmin, kun me asutaan täällä ja nähdään tämä tila koko ajan. Silti uskoin, kun tarpeeksi moni sanoi kuvien perusteella saman asian. Ja olinhan tietysti itse kysynyt neuvoa – koska ajattelin, etten itse osaa niin hyvin.

Itku ei johtunut sohvasta, vaan siitä (että mulla oli silloin PMS), että samalla kyseenalaistin hetkeksi suunnilleen kaikki päätökset, joita olen viimeisten yhdeksän vuoden aikana tehnyt. Kaikki saamani neuvot, kaikki omat mielipiteeni. Hetken mietin, että ei hitto, kuinka moneen muuhun päätökseen jonkun tuntemattoman ihmisen mielipide on oikein vaikuttanut mun elämässä. Mutta asiaa perusteellisesti pohdittuani onneksi tajusin, että kyllä se taitaa jäädä tähän sohvan paikan tasolle ja se on onneksi aika pientä.

Olen kasvanut aikuiseksi niin, että kaikesta mitä teen tai en tee on aina jollain mielipide sekä puolesta että vastaan. Ihan sama mistä asiasta on kyse, se on jonkun mielestä aina väärin tai se pitäisi aina tehdä eri tavalla. Pääosin siihen on tottunut ja olen pyrkinyt aina kuuntelemaan sitä omaa ääntä ja omaa mielipidettä, sanoi muut mitä sanoi. Mutta toki silloin kun itse kysyy neuvoa, tuntuu jo valmiiksi siltä, että muut tietävät minua paremmin.

Silloin voi olla vaikeaa poimia sieltä ne neuvot, jotka oikeasti ovat kaikkein hyödyllisimpiä. Mielipiteiden lisäksi neuvojakin voi tulla aivan laidasta laitaan, kuten tulikin. Moni sanoi, että sohva on oikein hyvä siinä ikkunan edessä, jopa ”kuin siihen tehty”. Silti mulle jäi eniten mieleen se, että sohva on “kaikkien mielestä paljon parempi keskellä lattiaa.” 

Mutta hei, onneksi tässä oli kyse vain sohvasta. Mitään vahinkoa ei tapahtunut, nytpähän on ainakin erittäin perusteellisesti kokeiltu, että olisiko se sohva siinä hyvä. No ei ollut. Ja positiivisena puolena se, että olen tämän sohvan siirron myötä sekä tehnyt perusteellista itsetutkiskelua että ihastunut meidän kotiin, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Nyt tämän uuden järjestyksen kanssa myös meidän keittiö pääsee ihanasti esiin ja sen edessä on runsaasti tilaa. Ja me mahdutaan taas diskoilemaan lasten kanssa ja tekemään lankkuhaasteita Oton kanssa. Ihan parasta.

Tämä oli hyvä (ja onneksi aika pieni) muistutus itselleni, että pitää luottaa siihen omaan fiilikseen. Välillä on ihan hyvä kysyä neuvoakin, mutta lopulta se on se oma tunne, joka ratkaisee. Täällä on niin hyvä olla ja niin meidän näköistä juuri nyt, eikä enää ole yhtään sellainen fiilis, että tämä sohva ei sopisi tähän kotiin. Sehän on tosiaan kuin tehty juuri tuohon missä se on.

Minä olen sisustusfiiliksissäni ihan tuuliviiri. Voi olla, että jonkun ajan kuluttua innostun taas kääntämään sohvan, tai mulle tulee joku ihan toinen idea mieleen. Mutta se on sitten sen ajan juttuja, nyt olen tyytyväinen tähän. Ja tiedättekö, on ihan ok olla tuuliviiri ja muuttaa mielipiteitä kun oppii ja oivaltaa uutta. Maailma olisi todella tylsä ja armoton paikka, jos pitäisi aina pysyä siinä päätöksessä, jonka on kerran tehnyt.

Saatiin vihdoin viikko sitten sunnuntaina aloitettua eteisen lattiaprojekti. Vinyylilaatat ovat odottaneet paketeissaan portaikon alla jo kesäkuusta asti, että joku laittaisi ne paikalleen ja nyt vihdoin tartuttiin niihin. Meillä oli siis alunperin sekä keittiössä että eteisessä tummanharmaa-ruskea kivilattia, joka oli kyllä kaunis, mutta melko synkkä. Haluttiin avartaa tilaa ja saada eteisestä valoisampi ja siksi haluttiin mieluummin vaalea lattia. Vaalea lattia myös sopii kauniisti yhteen meidän uuden keittiön kanssa. 

Alunperin meillä oli ajatuksena laittaa vaalea kivilattia sekä keittiöön että eteiseen, mutta keittiösuunnittelijamme kertoi meille lukkopontilla asennettavista vinyylilankuista ja vinyylilaatoista. Ajatus hieman kiveä pehmeämmästä vaihtoehdosta tuntui miellyttävältä ja kyllähän tuo vinyyli on myös edullisempaa kuin kivilaatta. Me tutkittiin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin tilaamaan Pergo Premium Click Light Concrete -vinyylilaattaa. Laatta on vaalean harmaata ja siinä on sellainen eläväpintainen kuvio. Vinyylilaatta on vain 4,5mm “ohutta” ja joustavaa ja pehmeää, mutta hyvin kestävää. Se on myös täysin vedenkestävää. 

Me oltiin siinä uskossa, että vanhat kivilaatat täytyy piikata irti sekä keittiöstä että eteisestä, eikä siis käynyt mielessäkään, että mitään voisi asentaa suoraan niiden päälle. Mutta kysyttyämme tarjousta kahdesta eri remonttifirmasta, molemmat sanoivat heti, että vinyylin voi hyvin asentaa meidän tapauksessa suoraan kivilaatan päälle. Nähtiin hyvin keittiössä miten homma tapahtui käytännössä, kun kettiöremontin yhteydessä ammattilainen asensi vinyylit paikoilleen.  

Meillä on jo kertynyt kokemustakin pari kuukautta vinyylilaatasta keittiössä, niin tiedettiin että se toimii hyvin. Tämä on kuitenkin tapauskohtaista, eli vaikka me asennettiin suoraan kivilaatan päälle, niin kannattaa ehdottomasti selvittää itse ammattilaiselta, että miten on oman kodin lattian laita ja pitääkö jotain tiettyä ottaa huomioon asennuksessa. Meillä on vesikiertoinen lattialämmitys koko asunnossa ja juuri siksi selvitettiin hyvin tarkkaan, että se varmasti toimii oikein, vaikka asennus tehtäisiin näin. Ainakin toistaiseksi on siis toiminut aivan moitteettomasti kaikki. 

Aloitettiin lattiaprojekti tyhjentämällä eteinen tavarasta ja irrottamalla kaikki listat. Sitten vaan leikattiin mattoveitsellä vinyylilankuista aina sopivan kokoiset palat ja ladottiin paikalleen. Koko hommassa meni n. kaksi tuntia eteisen tyhjennyksineen. Meillä jäi myös esim. ovien alle edelleen hyvät raot, koska tuo vinyyli on tosiaan niin ohutta. Ovenkarmeja Otto sahasi sen 4mm lyhyemmiksi, niin saatiin lattia sinnekin alle. Otto laittoi myös listat samantien paikoilleen, niin ei jäänyt homma roikkumaan kuten edellisessä kodissa, heh. Parketti oli alunperin meidän vanhaa laattalattiaa korkeammalla ja nyt vinyylilaattalattiat ovat samalla tasolla sen kanssa. 

Vinyylilaatan asennus oli todella lunkia. Vaikka me ei olla tosiaankaan mitään ammattilaisia, eikä meillä ole mitään sen ihmeempiä työkaluja, niin tämä oli ihan helppo ja nopea homma. Voin ehdottomasti suositella tätä sellaisillekin remppatyypeille, joilla ei aiempaa kokemusta ole. Työkaluksi riittää hyvä mattoveitsi ja lattialistojen kanssa tietysti myös saha. 

Keittiöstä kertyneen kokemuksen perusteella tiedän, että vinyylilaatta on tosi helppo puhdistaa ja se on kestävää. Vaikka meilläkin on tippunut keittiössä lattialle ties mitä, niin ei ikinä jää mitään pysyviä jälkiä. Vinyylilaatta tuntuu jalan alla tosi mukavalta ja pehmeältä ja jos pidempään seisoo kokkaamassa tai leipomassa, niin sen päällä on hyvä seisoa eivätkä jalat väsy. 

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Eteinen on nyt tuhat kertaa valoisampi ja enemmän meidän näköinen. Meillähän on sitä samaa kivilaattaa myös kuistilla ja terassilla, jota ennen oli eteisessä ja keittiössä. Musta on kivaa, että ulkona on erilainen lattia kuin täällä sisällä. Eteisen sisustus on vielä ihan kesken, kun ei olla ihan varmoja vielä, että mitä sinne halutaan. Toistaiseksi mennään varmaan tällä nykyisellä peilikaapilla ja lipastolla vaan, mutta jollain aikataululla saatetaan laittaa eteisen kalustusta uusiksi. Haaveilen ylellisestä eteispenkistä ja konsolipöydästä, mutta ehkä niiden aika on joskus sitten, kun meillä ei ole enää ihan pieniä lapsia, eikä tarvita niin paljon säilytystilaa eri varusteille. 

Ollaan nyt tosi tyytyväisiä eteiseen, nyt se ei enää ole pimeä käytävä vaan ihana valoisa sisäänkäynti. Lattialla on ihan valtavan iso vaikutus siihen, miltä koko huone näyttää.

PS: Huomasin muuten vasta näistä kuvista nuo meidän ulko-oven ihanat kädenjäljet. Sekä ennen- että jälkeen-kuvissa. Taidankin tästä seuraavaksi alkaa oven pesemis hommiin. 

Kun me oltiin muuttamassa tänne, olin jo alunperin päättänyt, että haluan ruokailutilaan yhden ison pyöreän peilin, jonka olimme saaneet sukulaiselta, jolle se oli jäänyt tarpeettomaksi. Peili meni kuitenkin muutossa rikki, mikä harmitti ihan vietävästi. Aika nopeasti kuitenkin unohdin koko peilin ja nyt jo pitkään meillä on ollut tarkoituksena laittaa ruokailutilaan tauluja ja tauluhyllyjä. Maalasin meidän vanhat tauluhyllyt tismalleen samalla maalilla, jolla seinäkin on maalattu (eli Tikkurilan neito-sävyllä) ja ne oli tarkoitus laittaa seinälle mitä pikimmiten.

Meillä on erilaisia tauluja vielä ripustamatta ja ajateltiinkin, että ruokailutilassa olisi hyvä paikka sellaiselle vaihtuvalle taidenäyttelylle. Siinä voisi sekoitella hauskoja printtejä, lasten uusimpia taideteoksia, jotain tärkeitä mietelauseita ja vähän kaikkea sekaisin. Se tuntui kivalta idealta, koska paikka vaihtuvalle taidenäyttelylle vielä puuttuu meidän kodista. Aiemmin meillä oli kaikkia lasten taideteoksia esillä aina jääkaapin ovessa, mutta nyt kun meillä on integroidut jääkaappi ja pakastin, ei niihin oikein saa mitään kiinni kun magneetit eivät tartu. Eikä tämän uuden keittiön tyyliin ehkä muutenkaan sovi se, että ovet ovat täynnä tilpehööriä. 

Meillä on onneksi eteisessä metallinen sulakekaapin iso ovi, jota ollaan käytetty hyvänä säilytyspaikkana lukujärjestyksille ja muille tärkeille lippulappusille. Taidetta siihen ei juurikaan mahdu. Ja nyt ollaan tultu ehkäpä toisiin aatoksiin myös ruokailutilan taidehyllyn suhteen hassun sattuman kautta.

Kävi nimittäin niin, että me eilen laitettiin eteiseen uusi lattia. Tämän projektin ajaksi nostettiin eteisen peilikaapin ovet meidän terassille pois tieltä. Tarkoitus oli laittaa ne vielä samana iltana paikalleen, mutta meillä vähän venähti ja homma siirtyi seuraavalle päivälle. 

Illalla Otto nosti kaapin ovet sisään, etteivät ne hengaa liian kauan ulkona kosteassa ilmassa. Hän kysyi multa, että voiko laittaa ne ovet ruokailutilaan seinää vasten pois tieltä. Vähän nikottelin, koska ajattelin, että en taas jaksa että ruokailutilassa (jossa pitkään hengasi kolme kylmälaitetta) olisi taas jotain ylimääräistä turhaa tavaraa tiellä. Sanoin kuitenkin, että OK, koska en nyt itsekään äkkiseltään keksinyt peileille mitään parempaa paikkaa.

Ja niin Otto nosti kaksi melkein koko seinän korkuista peilikaapin ovea ruokailutilaan ja jätti ne siihen. En ensin kiinnittänyt niihin huomiota, mutta kun lapset olivat alkamassa iltapalalle, mä tajusin miten mielettömän upealta massiiviset peilit näyttävät ruokailutilassa! Ne tuplasivat valon määrän ja niistä tuli jotenkin tosi ylellinen ja avara fiilis. Siis ihan täydelliset, vaikka ne on vain kaapin ovet. Ja vaikka ne eivät olleet täydellisen symmetrisesti aseteltu vaan ainoastaan nostettu siihen pois tieltä, ne näyttivät upealta. Ja mulle tuli sellainen fiilis, että ruokailutila ei tosiaankaan kaipaa pientä tauluhyllyä, vaan se kaipaa valtavan, näyttävän peilin.

Nyt meillä onkin mietinnässä, että millainen peili tai peilit tuohon sopisivat? Nuo kaapin ovet on ihan kivat, mutta kyllä ne on vielä kivemmat eteisessä piilottamassa taakseen kaikki välikausivaatteet. Riittäisikö, jos ostaisi kaksi aavistuksen pienempää peiliä ja asettaisi ne rinnakkain? Tilaisiko mittatilauksena 180×220 kokoisen peilin, joka on yhtä suuri kuin kaksi peiliä rinnakkain? Ostaisiko kolme 150cm korkeaa peiliä. joissa on pyöristetty yläreuna ja tekisi niistä hauskan peilirivin? En tiedä vielä, mutta hitsi mä innostuin tästä peili-ideasta.

Toinen juttu, joka on mietinnässä nyt on se, että mihin me saadaan sitten se taidenäyttely! Mä rakastan lasten taideteoksia ja ehdottomasti haluan, että niitä on näkyvillä meidän kodissa muuallakin kuin vaan lastenhuoneissa. Ehkäpä portaikkoon sopisi? Siinä niitä voisi ihailla matkalla yläkertaan. 

Mutta olen jotenkin niin innostunut tästä peilihommasta, että en kestä. Mulla ei olisi tullut mieleenkään ilman meidän peilikaapin ovia, että tuohon tilaan sopisi noin massiivinen peili/peilit. Olisin ehkä ostanut jonkun sievän pyöreän peilin, mutta se ei olisi ollut yhtään noin näyttävä tässä tilassa. Yksi mun seuraaja sanoikin, että pitäisi näköjään tasaisin väliajoin ihan muuten vaan kantaa aina jotain omia huonekaluja/sisustusesineitä ihan toiseen tilaan, niin saattaisi vaikka saada uusia ideoita niiden sijoitteluun! Siis kannatan, erittäin hyvin sanottu ja hyvä idea. Tämä on juuri sitä pyörittelyä ja ideointia, mitä rakastan. Hauskaa, kun ihan vahingossa tulee tällaisia uusia oivalluksia.

Lattiakin saatiin valmiiksi ja siitä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin tällä viikolla. Eteinen näyttää nyt valoisammalta ja avarammalta ja juuri siltä, miltä toivoinkin sen valmiina näyttävän.

Nyt saa antaa vinkkejä peiliostoksiin, sillä me ei olla koskaan ostettu itse asiassa peiliä itse,  paitsi yksi 5v vanha 20€ Jyskin peili, joka meillä on nyt makkarissa. Muuten meillä on aina ollut joko isot peiliovet valmiina, tai ollaan saatu käytettynä (se hajonnut pyöreä peili), tai ollut asunnossa valmiiksi (ekan yhteisen kämpän palapeilit). Nyt kun hankinnassa olisi isompi peili, niin olisi kiva tehdä suoraan fiksu ostos, joka kestää aikaa. Mistä hyviä peilejä ostetaan? Yksi iso peili, vai kaksi tai kolme aavistuksen pienempää?