Heräsin tänäänkin vasta yhdeksän jälkeen ja lapset myös, mitä ihmettä! Pakko arvostaa, kai tämä oli tyttöjen ystävänpäivälahja meille vanhemmille. Aloitettiin aamu hitaalla brunssilla yhdessä koko perheen ja mun äidin kanssa. Otto  paistoi meille munia ja pekonia, ja mä leikkasin vesimelonista sydämiä muiden hedelmien ja vihannesten kaveriksi. Harvoin tulee syötyä ihan näin runsaita aamupaloja kahdesti saman viikonlopun aikana mutta en kyllä tosiaan pistä pahitteeksi. Vesimelonisydämet oli tosi helppo tehdä ja lasten mielestä ne olivat superhauskoja syötäviä. Tuhottiin koko vesimeloni heti ensimmäisenä.

Aamupäivällä me siivoiltiin ja touhuttiin kotona, leikittiin lasten kanssa piilosta, leikitettiin karvakaveri Armasta ja mä tein vähän töitä. Kävin myös Armaksen kanssa lenkillä, olispa täällä aina tuollainen pikkukaveri repimässä mua sohvalta ylös lenkille. Iltapäiväksi me lähdettiin koko perhe ulos lumisateeseen kun vihdoinkin taivaalta satoi sellaista lunta josta sai tehtyä lumiukkoja! Rakennettiin kaksi lumiukkoa, iso ja pienempi, jotka lapset nimesivät Olafiksi ja Liisaksi. Tehtiin lumiukkoja lumisessa mäenrinteessä ja voin kertoa että sai hien pintaan kun kyykyssä pyöritteli painavia lumipalloja rinnettä ylös. Oltiin kaikki ihan hikisiä kun parin tunnin jälkeen alettiin suunnata kotia kohti. Nähtiin vielä kuinka ohikulkijat pysähtyivät ottamaan lumiukoista kuvia, ihanaa että meidän lumiukkelit ilahduttivat muitakin!

Syötiin illalla vielä uunibataatteja ja kanaa, ollaan niihin niin koukussa! Lapsetkin syövät joka kerta bataatit niin mielellään että niitä on ilo kokata. Mahtava viikonloppu kyllä!

Tänä ystävänpäivänä mä en nähnyt ystäviä, mutta sain muutaman ihanan ystävänpäivätoivotuksen ystäviltäni, ja toivotin itsekin hyvää ystävänpäivää monelle rakkaalle ihmiselle. Parasta on tietää, että vaikka välissä olisi satoja kilometrejä, täysiä kalentereita tai ihan mitä vaan, niin siellä ne rakkaat tyypit kuitenkin aina ovat. Kiitos kaikille mun ihanille ystäville siitä että olette olemassa <3

Toivottavasti teilläkin on kaikilla ollut ihana ystävänpäivä!

Käytiin eilen pulkkamäessä ekaa kertaa tälle talvelle, ja ai että se oli ihan mahtavaa! Ollaan odotettu riittävää lumimäärää lasten kanssa ja tarkkailtu silmä kovana joka aamu ikkunasta joko sitä lunta olisi tarpeeksi. Eilen vihdoin pyrytti siihen malliin että päästiin ekaa kertaa testaamaan meidän uusia pulkkia.

Hassua miten lapset ovat taas kasvaneet vuodessa. Tai siis tottakai ovat, mutta sen aina huomaa niin hassuista asioista. Kuten siitä että eilen pulkkamäessä molemmat lapset saivat itse ongittua pulkan narun ja toivat itse pulkat laskujen jälkeen takaisin ylös. Ei viime talvena vaan, silloin me juostiin Oton kanssa aina pulkan reitin vieressä alas ja vedettiin neidit takaisin ylös mäen laelle. Vähemmän liikuntaa tällä nykymallilla, tosin me kyllä silti muutaman kerran juostiin alas ja sitten juostiin takaisin ylös niin että lapset kiljuivat innosta.

Heillä oli kuulemma kisa että kumpi pääsee aina pulkallaan pidemmälle. Molemmat lähtivät aina yhtäaikaa matkaan ja sitten laskivat söpösti vierekkäin. Oli niin ihana katsoa sitä touhua ja riemua. Ensi kerralla pitää ottaa vähän isommat pulkat mukaan, kun noihin pinkkeihin ei mahdu kuin yksi mukula laskemaan kerrallaan. Ne kyllä kulkivat tosi sutjakkaan vaikka lunta ei nurmisella mäellä vielä niin hurjasti ollutkaan. Lapset saivat reippaat vauhdit ja pulkkaa oli myös tosi kevyt vetää mihin suuntaan vain. Niin outoa että tytöt laskevat jo ihan yksin mäkeä, etenkin se että kuopus laskee. Viime talvena hän oli vasta puolitoistavuotias taapero ja nyt jo niin iso ja omatoiminen neiti hänkin!

Pulkkamäki on kyllä juuri sellaista ihanaa koko perheen puuhaa josta me kaikki tykätään. Toivottavasti lumi pysyy maassa mahdollisimman pitkään ja päästään pulkkamäkeen useammankin kerran. Ainakin varmaan Oulussa on pulkkamäkikelejä kun suunnataan sinne huomenna loppuviikoksi, pakko lähteä mun serkun ja kummipojan ja meidän tyttöjen kanssa laskemaan mäkeä.

Hot Toysin Snow Fly -pulkat saatu Plastex Finlandilta.

Kivaa maanantai-iltaa kaikille <3

Me saatiin eilen ensilumi tänne omalle asuinalueelle, muualla sitä on aiemminkin näkynyt sentti jossain silloin tällöin. Lapset olivat tietenkin aivan onnesta soikeana, ja kun me oltiin saatu kimpsut ja kampsut päälle ja astuttu ovesta kadulle, olivat tytöt jo tekemässä ekoja lumienkeleitä. Keskellä kävelytietä. Ohikulkijoita nauratti lasten riemu, lumi oli niin iso juttu että tallattu ohut kerros riitti ja he päättivät tehdä ne enkelit heti siihen paikkaan.

Eivät jääneet viimeisiksi lumienkeleiksi sillä reissulla. Me ei pidetty mitään kiirettä, vaan tytöt saivat tutkia ja touhuta lumeassa ihan miten halusivat. He eivät halunneet edes leikkipuistoon, vaan lumikävely oli kuulemma kaikkein paras juttu ikinä. Eli siis että käytiin kävelyllä, ja oli lunta, jossa he saivat touhuta. Lunta ei tullut niin paljoa että pulkkaa olisi kannattanut alkaa kaivamaan esille, eikä ilma ollut niin lämmintä että lumipalloja olisi saanut pyöriteltyä, mutta silti he olivat niin riemuissaan lumesta että mullakin meinasi tulla tippa linssiin.

Lasten ilo ja onni tulee ihanan pienistä asioista, ja se on onneksi tarttuvaa laatua. Kyllä siinä tuli itsellekin sellainen hyvä mieli kun oli niin aurinkoista ja valoisaa ja iloinen meininki. Alkutalven pimeyden jälkeen tämä on niin tervetullutta vaihtelua, ja vaikka pieni ja ohut lumikerros ei kestäisi kuin pari päivää niin se on silti jo tuonut iloa ja valoa meidän talveen.

Meillä jatkuu nyt arki muutaman päivän Oton kanssa kun ollaan töissä uudenvuodenaattoon asti, ja tytöt ovat mun äidin kanssa päiväkodin ollessa kiinni tämän viikon. Sitten saadaan olla taas pitkä viikonloppu yhdessä ja juhlia vuoden vaihtumista! Tällä viikolla luvassa ainakin kurkistusta pariin joululahjaan, vähän sisustusjuttuja, asuja ja perinteistä katsausta kuluneeseen vuoteen. Ihanaa maanantai-iltaa tyypit <3

Kuvasin kuluvan viikon aikana lapsilta yhdet ihanat kotipäivän asut, kun oltiin matkalla lähikauppaan omenaostoksille. Mistä tulikin mieleeni, että meidän kuopus on muuten aivan hulluna omenoihin, hän syö joka aamu ja joka ilta omenan, kaikkien muiden ruokien lisäksi ja oikein nautiskelee siitä. Mä olen allerginen ja voin vain haaveilla syksyn omppujen reikkaasta mausta, mutta onneksi sentään omenapiirakkaa voin syödä kun omena on kypsennetty. Omenoista takaisin asuihin!

Tavallaan ihanaa kun ilmat vähän viilenivät, kehtaa ottaa jo kaikki vähän lämpimämmätkin lempparit esiin, kuten tämän Zaran armeijanvihreän parkatakin joka viime vuonna ostettiin. Se on sillä tavalla kevyt, että menee jo näillä keleillä hyvin jos ei alle tunge ihan kaikkia kerroksia. Kylmemmällä sitten se lämmittää hyvin jos alla on vaikka fleece- tai villatakki ja pitkähihainen paita. Se on Zaran kokoa 104, eli muiden kauppojen 98 suunnilleen. Oikein passeli meidän kuopukselle, mutta menee vielä esikoisellekin jolla on lyhyt yläkroppa ja pitkät jalat kuten äidillään. Pitää kyllä etsiä toinen samantyylinen takki talveksi, niin sitten meillä on koko perheelle vihreät parkat karvahupulla, se olisi hauskaa.

Tytöt olivat niin söpöjä kauppareissulla, pomppivat ja hyppelivät vaan ja kiljuivat iloisena. Kaunis ja aurinkoinen syyssää tekee iloiseksi, ja tietenkin myös loistava seura!

Meillä on vielä talvivaatteet mietinnässä, ei olla ostettu kummallekaan niitä varsinaisia teknisiä talvivatteita. Viimevuoden Rodineista ainakin toinen mahtuu vielä hyvin ja jää varahaalariksi, mutta tänä vuonna ostetaan luultavasti takit ja housut molemmille, koska ne on vaan niin paljon kätevämmät esimerkiksi jos pitää käydä vessassa, tai jos menee vaikka osan matkasta autolla ja haluaa riisua vaatetta pois ettei tule niin kuuma. Mini Rodinilla on kyllä kivoja kuoseja tänäkin vuonna, mutta kertokaa ihmeessä jos olette nimenomaan aw15 malleja ostaneet, että ovatko ne yhtä paksuja ja tönkköjä kuin viime- ja sitä edellisenä vuonna?

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Gugguu / Housut H&M / Huivi H&M / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Zara / Pipo Sweet SBKTS* / Housut Zara / Kengät Nike /*saatu blogin kautta.

Tietty nyt Zeldakin jo kävelee ihan toisenlaisella taidolla kuin viime talvena 1,5-vuotiaana, mutta jotenkin  tuntuu että joku vähän ohkaisempi asu voisi olla mukavampi ja helpompi liikkua. Mololla on kivoja kuoseja myös, heiltäkin meillä on ollut se yksi neonpinkki haalari joka oli kyllä tosi hyvä. Jos pitäisi valita niin Molo vai Rodini tänä talvena, kertokaa te! Ja tuleeko Gugguulta talvivaatteita vai näinkö mä jotain unta joskus että sellaisiakin suunniteltiin?

Ihanaa päivää kaikille <3

Eilinen sunnuntai oli kyllä ihan kymppiplus. Vaikka olen jouluihminen henkeen ja vereen, oli eilinen sunnuntai varmaan viime viikon ihanin ja paras päivä. Oton täti tuli meille kylään suomenlapinkoira Poppyn kanssa, ja lähdettiin koko porukalla mun äiti mukaanlukien ulos metsälenkille kirpsakkaan pakkassäähän. Tiara sai taluttaa Poppya rauhallisella metsätiellä, ja otettiin pulkka mukaan ja tytöt istuivat vuorotellen sen kyydissä, ja pääsivät laskemaa mäkeäkin.

Poppy on ihanan rauhallinen ja suloinen koira, ja tytöt olivat aivan haltioissaan siitä! Niin oltiin kyllä minä ja Ottokin, ja kyllä nousi ihan hurja ikävä omaa koiraa kohtaan. Siitä on nyt neljä kuukautta kun Mörkö-koira menehtyi, ja ikävä on edelleen suuri meillä kaikilla. Vaikka suru ei ole enää mikään jokapäiväinen juttu, niin välillä ikävä on silti tosi kova. Poppyn kanssa hengailu nosti hetkeksi taas ikävän tunteet mulla pintaan, vaikka olenkin kokenut päässeeni surussa eteenpäin, mutta enemmän kuitenkin olin vaan maailman onnellisin kun sain nauttia ihanan koirakaverin seurasta.

Meillä kaikilla myös järjetön koirakuume nousi jälleen kerran pintaan. Taidetaan olla pikkuhiljaa siinä pisteessä, ettei keksitä enää yhtäkään syytä, miksi koiraa ei voisi tai kannattaisi ottaa, niin kauan tätä on nostettu keskustelussa esille ja mietitty ja vatvottu joka kantilta. Kyllä me vielä odotellaan, ainakaan meidän perheessä koiran hankkiminen ei mene niin että päätetään että otetaan koira, ja sitten otetaan vaan joku. Mutta ehkä jo lähitulevaisuudessa, parin vuoden sisään, meillä saattaa olla omakin karvainen kaveri täällä. Kunhan ajankohta on oikea ja kaikki loksahtaa kohdalleen.

Selvästi tytöt eivät olleet unohtaneet kumpikaan, miten koiria kohdellaan, kun molemmat osasivat niin kauniisti silittää ja antoivat Poppyn myös olla ihan rauhassa vaan. Poppy taisi vähän ihastua Ottoon, kun se niin rentona makoili Oton kainalossa lattialla rapsuteltavana. Ulkoilun lisäksi me rakennettiin legoilla lattiasta kattoon asti torni ja hengattiin vaan täällä sisällä juomassa kaakaota ja syömässä korvapuusteja. Ihana ihana sunnuntai siis.

Nyt on sitten meneillään vuoden viimeiset kolme päivää, ihan hullua! Vastahan sitä oli viime uusivuosi, ja jännitin kuinka häihin oli enää reilu kuukausi. Kohta me ollaan oltu kokonainen vuosi naimisissa! Mä tulen kirjoittamaan ennen uuttavuotta vielä vuosikatsauksen, koska jokavuotinen perinne on jokavuotinen perinne. Se on myös helppo tapa sitten kaikille uudemmillekin lukijoille päästä sisään juttuihin, toivottavasti muuton myötä myös joku uusi tyyppi sieltä ruutujen takaa eksyy mukaan lukemaan! Käyn läpi myös kommentit ja viestit joita on päässyt kertymään, ja vastaan niihin ennen vuoden loppua, sekä julkaisen viimeisten arvontojen voittajat.

Mukavaa vuoden viimeistä maanantaipäivää kaikille <3