26+0!

27.01.2013
46

Vaikka viime sunnuntaina tuntui siltä että vauva saattaa alkaa syntymään hetkenä minä hyvänsä, ollaan me onneksi päästy taas yksi kokonainen viikko eteenpäin ja vauva on turvallisesti masussa edelleen. Supistukset ovat rauhoittuneet alkuviikosta ja perjantaisessa kontrollissa tilanne näytti onneksi ihan hyvältä. Nyt vain toivotaan että tilanne jatkuu hyvänä tästä eteenpäinkin, parin päivän päästä onneksi on taas neuvolalääkäri niin pääsee tarkistamaan että pienellä on kaikki hyvin. Pikkutyyppi  oli perjantaihin mennessä ottanut 120 gramman kasvuspurtin sunnuntaista ja paino oli jo 750g!

Mun olo on ollut aika hyvä viikontakaiseen verrattuna, mutta Tiara-raasun parantuminen otti taas takapakkia! Kuumetta ei ole ollut keskiviikon jälkeen ja pari päivää neiti olikin ihan pirtsakkana mutta nyt on tilalle tullut niin paha yskä että yöt on menneet ihan pipariksi. Huomenna mennään uudestaan käymään lääkärissä katsomassa että mikä siellä kurkussa oikein kutittaa, on niin sydäntäsärkevää kun toisella lähtee vain pienen kuiskauksen verran ääntä ja sitten se surkeasti sängyn pohjalta kuiskaa että ”äiti auttaa!” keskellä yötä. Voi pientä, toivottavasti Tiaralla olo helpottaisi pian. Päivällä yskä ei ole onneksi ollut niin paha ja Tiara on vaikuttanut ihan hyvävointiselta mutta pitää katsoa miten tämä yö sitten sujuu.

IMG_2992 IMG_3000 vauvakuva

Mutta nyt niitä masukuvia vimeinkin parin viikon tauon jälkeen. Masutyyppi on vaan villiintynyt entisestään tästä mun lepäämisestä ja mun maha heiluu ihan jatkuvasti joka suuntaan. Aamulla kun mä herään niin masu pomppii ja illalla kun alan nukkumaan on vaikea löytää hyvää asentoa kun kaveri koittaa potkia sänkyä mun mahan läpi oli mun asento mikä hyvänsä. Tänäänkin maha on muljunut tasaiseen tahtiin ja saatiinkin hauskasti tallennettua kuviin Oton kanssa kuinka maha muuttui alle puolen tunnin sisälä ihan eri muotoiseksi!!

masuvertausuusi

Mun masu oli siis parin päivän ajan tuolla tavalla tasaisemmin jakautunut mutta sitten yhtäkkiä sillä aikaa kun räpsittiin noita kuvia joissa Tipa tökkii mun masua niin tyyppi päättikin valahtaa takaisin alemmas ja masu valahti siinä mukana. Perjantaina vauva oli ainakin raivotarjonnassa ja oonkin ollut tuntevinani aika mojovia monotuksia kylkiluihin aina välillä, voin vaan kuvitella miltä ne potkut tuntuvat myöhemmin kun viimeksi Tiara vain hellästi nyrkkeili mun kylkiluihin ja oon kuullut hurjasti kauhutarinoita siitä millaista tuhoa ne pienet jalat voi saada aikaan! Innolla odottelen!

IMG_2951x IMG_2961x IMG_2978x IMG_3033x IMG_3040x

Multa pyydettiin jo monta viikkoa sitten uutta vertauskuvaa Tiaramasusta ja nykyisestä masusta mutta nyt vasta sain aikaiseksi tehtyä sellaisen! Ja en tietenkään sitten viime raskaudessa juuri tällä raskausviikolla ottanut masukuvaa ollenkaan joten tuossa kuvassa Tiaramasu -kuva on otettu viikkoa myöhemmin, mutta eikai se ole niin tarkkaa.

masuvertaus

Tuntuu hurjalta että viikkoja on jo 26! Vastahan mä hehkutin puoliväliä ja nyt ollaan jo reippaasti sen ohi ja viimeinen kolmanneskin häämöttää jo ihan pian. Mutta ihanaa että aika on mennyt näin äkkiä, saisi mennä mun puolesta vieläkin nopeammin. Toisaalta tuntuu kuitenkin helpottavalta että on vielä aikaa valmistella kaikkea vauvaa varten.

Mä oon niin hurjan väsynyt että ajatus ei jotenkin kulje ollenkaan, toivottavasti saitte edes jotain tolkkua tästä tekstistä! Koitan palailla mahdollisimman pian vähän selkeämpien ajatusten kanssa, nyt on nimittäin aivan pakko mennä nukkumaan. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille<3


Rakas masu

31.12.2012
5
Se on pallo. Pyöreä, pinkeä ja ihana. Viikkoja on tänään kasassa jo 22+1 ja vihdoin voin vähän hengähtää ja hellittää sitä hurjaa pelkoa joka mulla on koko tämän ajan ollut. Voidaanko meitä  todella siunata niin suurella onnella että saataisiin kaksi tervettä lasta? Tämä kysymys on varjostanut mun ajatuksia ja koko raskausaikaa ihan alusta asti. Perus suomalaista pessimistisyyttä vaiko silkkaa realismia, en tiedä mutta jokatapauksessa mä en ole uskaltanut nauttia ja olla onnellinen täysillä. Tiaraa odottaessa olo oli niin varma, vaikka toki välillä pelottikin, mutta oli mulla silti kova luotto siihen että kaikki sujuu ihan ongelmitta. Ensikertalaisena en montaakaan asiaa edes osannut vielä pelätä ja niin vain alusta asti olin varma että kyllä meille vauva tulee.
             Tällä kertaa en edes uskonut koko raskautta kunnolla todeksi ennen kuin näin terveen tyypin np-ultrassa vaikka sitäkin ennen oltiin jo varhaisultralla varmistettu raskaus. Rakenneultra ja edelleen terveeksi todetun vauvan näkeminen helpottivat pelkoa ehkä vähän, mutta toisaalta se miten paljon todentuntuisemmaksi raskaus ja vauva sen myötä muuttuivat on ollut pelottavaa, alussa kun pystyin vain sulkemaan koko asian mielestäni ja keskittymään muuttokiireisiin ja Tiaraan. Menettämisen pelko vain kasvaa päivä päivältä ja rakkaus pientä masutyyppiä kohtaan on niin suurta ja vahvaa että sydäntä raastaa. 22 viikkoa on raskaudessa tärkeä merkkipaalu; tästä eteenpäin meidän lapsella on mahdollisuus selvitä vaikka synnytys käynnistyisikin. Mä olen nyt vihdoin antanut itselleni luvan rakastaa ja luvan nauttia, luvan olla onnellinen siitä mitä meille on annettu. Mitä tahansa voi aina tapahtua, mutta enemmän mua sattuisi jos en uskaltaisi elää täysillä niitä hetkiä jotka me ollaan saatu ja saadaan viettää yhdessä tulevaisuudessa.
                 Tänään meillä oli aamulla neuvola ja saatiin jo kaikki Kelan lippulappuset täytettäviksi. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, vastahan mä plussasin ja nyt on vain 18 viikkoa jäljellä. Kokemuksesta tiedän että vaikka odottavan aika tuntuu pitkältä niin oikeasti päivät ja viikot juoksevat eteenpäin vähintäänkin valon nopeudella ja pian iso masu on pelkkä muisto vain. Siksi mä aion ottaa näistä edessä olevista viikoista kaiken irti, paijailla masua sydämeni kyllyydestä, nauttia pikkutyypin ihanista liikkeistä ja kaiken hempeän ja vauvantuoksuisen hypistelystä. Aion aloittaa vuoden 2012 (EDIT 2013 olisko!! :D) positiivisen odottavalla mielellä! Tästä piti alunperin tulla tavallinen neuvolakuulumispostaus kun aikaisin aamulla aloitin kirjoittamaan, mutta tyypin liikkeitä tunnustellessani ja masua tuijotellessani äidinrakkaus otti vallan ja sai mut kirjoittamaan sen sijaan tämän.  Teki hyvää saada purkaa ajatuksia, jotka jo viikkoja ovat mua vaivanneet. Ehkä joku muukin äiti tunnistaa samoja pelkoja ja ajatuksia itsestään?
Me suunnataan tänään ystävien luo Espooseen juhlimaan uutta vuotta, äsken nautittiin herkullinen ateria yhdessä koko perheen kesken ja Tiaran mentyä nukkumaan me hipsitään Oton kanssa juhlimaan ja mun äiti jää tänne valvomaan neidin unta. Hirvittää lähteä ja jättää Tiara ”hoitoon”, ollut tässä taas niin monen kuukauden tauko missään käymisestä että tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömän vaikealta ajatella ovesta ulos lähtemistä ilman pikkuneitiä, mutta ehkä mä onnistun! Huomenna mä tulen kertomaan sitten kaiken oleellisen mitä tarvitsee tietää But I’m a human not a sandwichin siirtymisestä Kideblogeihin ja 2.2. keskiviikkona sitten löydättekin kuulumisia jo uudesta osoitteesta! Mielettömän mahtavaa Uudenvuodenaattoa kaikille, pitäkää hauskaa ja olkaa varovaisia rakettien kanssa!

Kipakassa pakkasessa

28.12.2012
0
Hui mikä hulinapäivä meillä on ollutkaan! Lähdettiin jo heti aamusella Ottomurun kanssa keskustaan ja tultiin vasta neljän aikoihin kotiin. Tiara oli tyytyväisenä ulkoillut ja leikkinyt mummunsa ja Mörkön kanssa täällä ja iloisen tyytyväisenä esitteli meille Lidlin mainosta kun tultiin kassien ja pussien kanssa kotiin. Leikittiin Tipan kanssa koko ilta kaikilla joululahjaleluilla ja neidin mentyä nukkumaan mä olen hääräillyt säätäen blogin ulkoasuasetuksia uudella kirjoitusalustalla. Ensi viikollahan But I’m a human not a sandwich siirtyy siis Kideblogit -sivustolle kun sivuston julkaisu tapahtuu 2.1.2013! Hirmuisesti jo jännittää blogin tuleva muutto, mutta täytyy sanoa että uusi sivusto on todella helppokäyttöinen ja ainakin uskon saavani oikein selkeän ja tyylikkään ulkoasun blogilleni aikaiseksi. Mutta tämän päivän aiheena olivat meidän eiliset ulkoilut, eli jos vaikka jutustelisin siitä enemmän! Tämän päivän kuulumisia kerron huomenna, kunhan saan uudet ostokset kuvailtua päivänvalossa surkean salamavalon tai keltaisen keinovalon sijaan (Tiaran uudet maailman makeimmat kengät tosin ovat olleet ja ovat edelleen bongattavissa etukäteen blogin Facebook-sivuilla *täällä*).
Eilen oli tähän päivään verrattuna vielä aika kirpsakka pakkasilma joten ei hirveän montaa tuntia ulkoiltu, mutta saatiin kuitenkin hyvä puna poskille ja pieni hikikin pintaan kun hyörittiin ja pyörittiin ympäri ämpäri Tiaran perässä. Oli muuten pakko laittaa ”asukuvat” talvitakki päällä, että tekin näette saman kuin minä! Tai siis ette näe, takki päällä musta ei huomaa edelleenkään ollenkaan että olen raskaana vaikka ilman takkia maha on jo tosi komean kokoinen! Mua ehkä vähän harmittaa se miten hyvin takki piilottaa masun, kun oikeasti haluaisin kulkea ylpeänä masua kantaen joka paikassa. Noh, tänään sään ollessa lauhempi valitsinkin pitkästä aikaa päälleni vanhan vihreän parkatakkini joka on huomattavasti vähemmän massiivinen ja esittelin masuani auliisti keskustassa. En mä tiedä huomasiko kukaan muu, mutta mulla oli hyvä mieli! Tuntuu muuten että olen tällä kertaa raskaana ollessani paljon liikkuvaisempi kuin viimeksi, ulkoillessakaan en edes ikinä muista olevani raskaana kun leikin Tiaran kanssa ja kykin lumikasoissa, viime raskaudessa taas näillä viikoilla olin jo aikamoinen sohvaperuna ja masu tuntui jotenkin isolta ja tiellä olevalta vaikkei oltu vielä lähelläkään laskettua aikaa. Mutta ihan mukavaa että tämä menee näin päin koska yksin ollessani sohvaperunana hengailu ei haitannut mitään mutta Tiaran kanssa sellainen peli ei kyllä vetelisi!
                       Tiara liikkuu ulkona jo oikein ketterästi, niin pienissä kuin isommissakin lumikasoissa. Välillä saattaa vähän muksahtaa mutta onneksi Tipa ei pienistä lannistu. Pulkkailu on Tiaran lempihommaa lumessa tarpomisen lisäksi ja isin kanssa mäen laskeminen kirvoittaa neidistä ihanan heleän naurun! Parasta pihalla on nykyisin kuitenkin kaiken tutkiminen, on ihanaa kertoa Tiaralle mikä on mikäkin kun neiti innoissaan osoittelee kaikkia ja kaikkea ja kysyy aina ”tuoo??”. Usein Tiara jo toistelee kerrottuja sanoja ihan itsekin, en enää edes kykene laskemaan montako sanaa Tiara osaa kun niitä on niin paljon ja tulee joka päivä lisää, useita kymmeniä ainakin ja lauseita on edelleen se ”mennään kiikkaa” ja pikkuhiljaa on tullut muitakin ”mennään” -alkuisia kahden sanan lauseita esim. ”mennään syömään”. Viime viikolla joulutohinoissa unohdin mainita neidin kk-päivästäkin, Tiara täytti jo 15kk. Äkkiä se aika vaan kuluu, ei sitä voi kuin hämmästellä päivästä ja kuukaudesta toiseen mutta ainakaan en taida olla yksin tämän ainaisen aikahämmästelyni kanssa kun se tuntuu olevan meidän äitien suosikkipuheenaiheita aina vain!
Nyt mä käperryn Oton viereen katsomaan leffaa (kuten joka ilta näin lomalla) ja valvon varmasti taas vähän liian myöhään ja syön vähän liian monta coctailpiirakkaa. Mutta ei se haittaa, nyt on loma ja siitä pitää nauttia! Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille ja mä palailen mahdollisimman pian!

Aatonaaton masukuulumiset

23.12.2012
0
Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset – mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin?
           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.
             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!
                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!
Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!

Hempeää ja vauvantuoksuista

21.12.2012
0
Mä eilen vielä joulusiivousten lomassa intouduin sotkemaankin, oli nimittäin pakko kaivella kätköistään kaikki Tiaran miniminivaatteet ja tehdä pientä inventaariota. Vaatteita meille on kyllä kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, vaikka osan olenkin myynyt jo pois niin kaikki ihanimmat ja käytännöllisimmät lempparit olen säästänyt tulevan varallle. Tuli kyllä niin haikea fiilis kun niitä katselin, ei kukaan ole voinut olla niin pieni! Mutta kyllä se vain oli, kuvatkin todistavat 44-kokoisten vaatteiden olleen Tiaralle vähintäänkin reiluja ensimmäisinä viikkoina. Tänään kävin viimein ostamassa ensimmäiset jutut tulevalle vauvalle. Vauvasta puheenollen, mun on jotenkin hirvittävän vaikea koittaa keksiä jotain nimeä jolla kutsua vauvaa blogissa!  Meillä oli työnimikin vauvalle, mutta jotenkin se on ensinnäkin jäänyt pois käytöstä ja toiseksi se tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi täällä. Lisäksi meillä on tietenkin vauvan tuleva nimi, jolla kutsummekin häntä jo keskenämme ollessamme, mutta eihän sitäkään voi täällä paljastaa. Vauva tuntuu liian tylsältä ja persoonattomalta, pikkuneiti taas oli Tiaralla käytössä ja pikkusiskosta puhuessani moni luulee lukiessaan (mukaanlukien minä kun luin edellistä omaa postaustani) minun tarkoittavan omaa pikkusiskoani (jota minulla ei siis ole). Pikkukakkonen on ehkä yleisimpiä toisesta lapsesta käytettyjä nimityksiä ja mulla se tursuaa korvista jo ulos enkä halua käyttää sitäkään! Mun täytyy nyt koittaa mahdollisimman pian keksiä jokin selkeä, suloinen, hauska ja osuva kutsumanimi pikkukakkos-prinsessa-neiti-vauva-siskolle siihen asti että tyypin oikeaa nimeä saa käyttää ihan virallisestikin. Ehdotuksia otetaan vastaan!
Mutta nyt niihin vaatteisiin! Mä kuvailin teille Tiaran 44-50 -kokoisista vaatteista mun ehdottomat lempparit samalla kun kävin niitä läpi. Voi noita söpöjä pieniä piposia ja neuletakkeja ja pöksyjä!
 Mun kaikista lemppareimmat lempparit noista minivaatteista on ehkä tuo Lindexin lila-pinkki-puna-valkoraidallinen body jossa on tasku, newbien valkoiset pökät joissa edessä kaksi nappia, sekä tuo maailman hurmaavin newbie -kietaisuneuletakki jossa on ihana rusettikoriste. Niiden kanssa vielä Lundmyr of Swedenin ihana tähtipipo ja avot! Värikkäitä vaatteita mä haluan lisää ja kuviollisia myös, mutta jotenkin tajusin niiden hienouden Tiaran vauva-aikana vasta paljon myöhemmin kuin ensimmäisten parin kuukauden aikana. Silloin kaiken piti olla mielellään hempeää, vaaleaa ja söpöä. Mutta ajattelin nyt korjata tilanteen ja ostella enemmän kirkkaanvärisiä vaatteita ja asusteita tulevalle pikkutyypille.Tänään tosin ostoksillani päädyin vielä aika neutraaleihin valintoihin, ihan vain siksi että satuin löytämään pari niin söpöä juttua! Mutta ne esittelenkin sitten vasta muiden joululahjojen seurana. Vai haluatteko te ollenkaan joululahjapostausta, olisiko sellainen kivaa vaihtelua vaiko aivan tylsä lisä?
Mä oon aivan poikki, tänään sain hoidettua loppuun viimeinkin kaikki jouluostokset ja huomenna alkaakin armoton kokkaaminen. Kinkku on sulamassa jääkaapissa ja vihanneslaatikot täynnä bataattia, lanttua, porkkanaa ja perunaa. Mä koitan keretä vielä ennen jouluaattoa kertoilemaan kuulumisia jos vain kokkailuiltani kerkeän, mullakun ei ole aiempaa kokemusta joulumenun valmistamisesta niin en osaa oikein suhteuttaa kauanko mulla kaiken tekemisessä kestää. Mutta toivottavasti kerkeän jossain vaiheessa myös istahtamaan koneelle! Ihanaa joulunalusviikonloppua kaikille, nauttikaa lomasta!

« Vanhemmat
Uudemmat »