Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Flunssa on viimeinkin suunnilleen selätetty ja joulufiilis on alkanut palailemaan kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin vain aivasteluun, niistämiseen ja palelemiseen. Viikonloppu meni kyllä aivan hämärän peitossa, sohvalla makoillen nenäliinapaketti kourassa, onneksi sentään Tiara kerkesi parantua ennen kuin flunssa iski kunnolla meihin muihin. Vähän taisi neidilläkin silti olla flunssan jäljiltä veto poissa kun se niin kiltisti hengaili mun kanssa sohvalla koko lauantain kun Otto oli töissä. Levitettiin sohva isoksi, löhöiltiin yökkäreissä, lueskeltiin ainakin miljoona kirjaa sekä vino pino naistenlehtiä ja katsottiin piirrettyjä telkkarista. Lauantaina illalla mun äitikin tuli Oulusta onneksi tänne niin sunnuntaina Tiarallakin oli sitten seuraa ja mä sain levätä ihan rauhassa. Maanantaina mulla oli jo vähän parempi olo ja minä, Tiara ja äiti käväistiin kahvilla vanhan lukioaikaisen luokkakaverini kanssa Kampin Johdossa. Oli hauska tavata kaveria monen vuoden takaa! Mä söin superherkullista mango-kana toastia ja join mansikkasoodaa pitkästä aikaa. Tiara maisteli kylmäsavulohibagelia mun äidin lautaselta ja tykkäsi hirmuisen kovasti. Nyt voisin laittaa kuvapläjäystä viikonlopulta ja maanantailta, sekä asukuviakin pitkästä aikaa!

Ihana Tipa, äidin pikku yökkärisohvaperuna! Ja mun maailman parhaat ampparivillasukat oli myös pakko ikuistaa kuvaan, taattua laatua by mummo! Mä rakastan noiden pirteää väriä, ne päällä ei voi palella.

Tänään suunnattiin heti aamuisella Tiaran, äidin ja Mörkön kanssa ulkoilemaan kirpsakkaan pakkassäähän. Mä en voi käsittää että tuosta neidistä on tullut noin iso, Tiara käveli tänään ihan itse melkein 400 metriä kun oltiin matkalla puistoon. Rattaat oli mukana mutta Tiara ihan itse halusi tepsutella koko matkan. Eihän se eteneminen ihan yhtä nopeaa ole kuin meillä aikuisilla mutta eipä meillä ollut kiirekään, Mörkökin sai haisteltua koirakavereiden terkkuja ihan rauhassa kun edettiin taaperon tahdissa. Niin ja Tiarakin harjoitteli Mörkön talutusta mutta flexi ei oikein pysynyt tumppukädessä yhtä hyvin kuin pysyy sisällä paljaassa kädessä. Musta on ihanaa asua juuri täällä minne ollaan muutettu, ei nimittäin kovin monessa paikassa Helsingissä tulisi mieleenkään antaa 1-vuotiaan kävellä ihan itsekseen ilman että pitää kädestä kiinni mutta meiltä on kotiovelta mukava rannassa kulkeva kävelyreitti ilman yhtäkään tienylitystä suoraan leikkipuistoon. On ihanaa kun on turvallista, kaunista ja rauhallista. Täällä silmä lepää ja hiljaisuuskin on samaa luokkaa kuin meidän mummolassa silloin kun se sijaitsi vielä 2000:n asukkaan maalaiskunnassa.

Hurjan paljon kiitoksia kaikille meitä onnitelleille vielä, olette kyllä ihania! Niin ja siitä nimidilemmasta, me keksittiinkin jo eilen neitokaiselle mitä mahtavin nimi. Oltiin unohdettu eräs nimi ihan kokonaan ja siitä se sitten lähtikin, nyt vain pitäisi malttaa pitää salassa tuo ihana nimi ristiäisiin asti jotka mitä luultavimmin ovat touko-, kesä- tai viimeistään heinäkuussa. Eli ihan liian kauan vielä siihen nähden miten paljon mun tekisi jo nyt mieli kuuluttaa nimeä koko maailmalle! Mutta ehkä mä kestän jotenkin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa taas jouluvalmisteluja, piparitalo on jo valmiina ja kinkku odottaa pakkasessa sulamaan nostamista. Ihan huikeaa että jouluun on enää viisi yötä! Piparisatsi numero kolme ja jouluruuat pitää vielä valmistaa kaikki, mutta siivous on onneksi jo hyvällä mallilla ja melkein kaikki lahjatkin ostettu ja paketoitu. Pikkusiskolle pitää vielä joku paketti käydä hakemassa, kenties ensimmäinen oma mekko koossa 50 tai vaikkapa Pentik-pupu ekaksi unileluksi (tai molemmat). Viikonloppuna aion ahkeroida jotta jouluaattona voin keskittyä ainoastaan syömiseen, syömiseen ja Lumiukko -piirretyn katseluun telkkarista. Sitten jatkan taas syömistä! Ajattelin kirjoittaa mahdollisesti erillistä postausta meidän joulumenusta, mutta mitä herkkuja teidän on ehdottomasti saatava joulupöydässä? Mulla ne olisivat normaalisti se paljonpuhumani graavilohi sekä mäti, mutta tänä jouluna mä toivon että itsetehty sienisalaatti lohduttaisi kinkun, uunilohen ja laatikoiden lisäksi edes vähän kun en niitä saa.

Koska mä oon tälläinen vilukissa, pääsi mun uusi talvitakkini käyttöön jo muutama päivä sitten kun mittarin lukemat laski alle +10 asteen, vaikka takkipostauksessani suunnittelinkin sinnitteleväni vielä. Mulla on aina kylmä, kun Otto tulee töistä kotiin ja toteaa kämpässä olevan jumalattoman kuuma on mun ensimmäinen ajatus että ”älä nyt hulluja puhu!”. Kotona mun päällä on aina vähintäänkin villasukat, pitkät housut/leggingsit/sukkahousut, pitkähihainen paita/toppi+villatakki ja yleensä siinä päällä vielä viltti. Vaikka kaikki muut on t-paidoissa, Tiara joskus vaippasillaankin ja silti melkein hiki päässä, on mulla vaan aina kylmä. Siksipä mulla oli eilenkin talvitakin alla pitkähihainen villatakin kanssa, sekä farkut ja villasukkahousut. Ja silti välillä paleli kun tuuli kylmästi. Miten ihmeessä selviän taas kerran talvipakkasista, kysynpä vaan! 

            Eilen nautittiin kuitenkin ihanasta syysilmasta äidin, Tiaran ja Mörkön kanssa ja oltiin monta tuntia ulkona. Ensin käytiin tekemässä viiden kilsan lenkki kun Tiara nukkui ja sitten päästettiin neiti mönkimään lehtikasoihin ja vähän keinuttiinkin. Eihän se Tirriskä niissä lehtikasoissa tosin mitään mönkinyt, lehdet oli niin hurjan pelottavia että Tiara istui vain tumput suorina ja jos yritti näyttää lehteä tai antaa käteen niin naama meni mutruun ja neiti puisteli kovasti päätään että ”eiei”. Mutta eipä sen ole niin väliksi, saatiin onneksi pari kivaa syyskuvaa napattua ja kohta lehdetkin vaihtuu jo lumeen. Saapa nähdä mitä Tiara lumesta sitten sanoo!

Mä oon nyt kyllästynyt niihin kollaaseihin ihan kokonaan, ja nyt on taas vuoro isokokoisten kuvien joista saa jotain selvääkin! Kuvat ovatkin isompia kuin koskaan ennen, mutta mun mielestä se on vaan hyvä juttu. Säädin noita leveyksiä vähän ja mun mielestä tää on nyt paljon kivempi. Mä haluaisin kovasti tehdä uuden bannerin blogille, samantyylisen kuin nykyinenkin mutta päivitetymmillä kuvilla. En tiedä vielä milloin sellaisen saan aikaiseksi, mutta luultavasti tässä muuttohässäkän jälkeen eli n. kuukauden päästä. Tuntuu ihan hullulta että muuttoon on enää alle kolme viikkoa! Mutta pakko kai se on uskoa kun kotikin on jo täynnä muuttolaatikoita ja sekasotkua! Vielä kun jaksaisi reippaasti pakata ja siivota eikä vaan tuijotella niitä laatikoita.. Nyt riittää muuttohöpinä tältä erää, tässä olisi vähän kuvia meidän ihanasta neiti nappisilmä Tirppanasta, joka poseerasi kiltisti äidille yökkäreissään heti aamutuimaan.

Mun pitäisi vihdoinkin alkaa toteuttelemaan taas toivepostauksia piitkäksi venyneen tauon jälkeen, tuolla on monen monta kivaa aihetta odottamassa! Lisäksi ajattelin tehdä ruokapostaus pt. kolmosen tässä kunhan saan kerättyä sopivan määrän herkkureseptejä, oon nimittäin löytänyt pari aivan ihanaa uutta ruokajuttua! Mä toivottelen nyt kaikille maailman parasta viikonloppua!

Onko mulla yhtään kohtalontoveria vai olenko ainokainen vilukissa joka palelee kesät talvet?

PS: Tuosta sivusta löytyy nyt tuo Instagram-widget kun vihdoin älysin miten saan sen tuohon laitettua! 

Ette uskokaan kuinka ikävä mulla on ollut tätä että saan tulla lörpöttelemään teille päivän tai viikon kuulumiset, kertoa mitä kaikkea ihanaa neiti on oppinut, sanonut ja tehnyt sekä tulla kyselemään teidänkin kuulumisianne! Nyt ajattelin vihdoin kamalan pitkäksi venyneen tauon jälkeen alkaa postailemaan normaaliin tahtiin, eli niin usein kuin kerkeän! Muuttohässäkkä tässä on vasta aluillaan ja tulee varmasti jonkinverran vaikuttamaan postaustahtiin jossain vaiheessa, mutta koitan silti postailla niin usein kuin kerkeän. Muutto on tosiaan kolmen viikon päästä keskiviikkona, enkä millään enää jaksaisi odottaa! Eilen käytiin taas kerran kurkkimassa uuden talon liepeillä että miltäs siellä oikein näyttää ja nyt oli hommat jo niin hyvällä mallilla että pihalla olivat istutuksetkin valmiina ja lasten leikkipaikka oli ihanasti laitettu, jopa meidän sukunimetkin löytyivät jo rapussa olevasta taulusta! 

            Uuteen kotiin on tullut hamstrattua sisustustavaraa verhoista seinätarraan ja perjantaina käytiin katsomassa meille uusi sohvakin joka tuodaan viikon päästä maanantaina meille kotiin, jes! Sohva on juuri sellainen ihanuus jonka meille halusinkin, eli tummanharmaa vuodekulmadivaani (mikä sanahirviö!!) ihanalla kangasverhoilulla joka on kuulemma lapsiperheeseenkin juuri sopivan kestävä ja pestävä. Mun pitäis vaan vielä jatkaa enemmänkin tuota tavaroista luopumista kuin niiden hamstraamista, toisinsanoen vieläkin löytyisi myytäviä huonekaluja jos kiinnostusta löytyy! Meidän sohva on jo myyty, sekä dvd-hylly mutta ollaan nyt tultu siihen tulokseen että uusitaan myös tv-taso (toisinsanoen meidän musta kirjahylly jää tarpeettomaksi) ja sisustusvärit menee uusiksi eli mm. punaisesta IKEAn nojatuolista olisi päästävä eroon. Laitelkaa ihmeessä sähköpostia couturecouture@windowslive.com, myynnissä myös sänky, vanha tv-taso (tai ei vanha, mutta se joka oli käytössä ennen kirjahyllyä), mustavalkoinen työpöytä ja vaikka mitä muuta! En vieläkään ole saanut aikaiseksi noita laittaa myyntiin FB-kirppikselle tai huutikseen joten nyt on vielä hyvä sauma napata mitä haluaa (jos haluaa).

                Postauksen kuvamateriaali on tällä kertaa täysin mun puhelimen kamerasta peräisin, eli toisinsanoen laatu vähän on mitä on. Blogitauon aikana myös kamera on pysynyt tauolla ja sinne on kertynyt vain muutama hassu kuva, joten oon sitten räpsinyt puhelimella ettei ihan kokonaan oo tapahtumat jääneet ikuistamatta. Mä aattelin nyt kertoa vähän tauon tapahtumista, jutut eivät ole kronologisessa järjestyksessä mutta eiköhän noista vähän saa käsitystä siitä mitä me ollaan puuhasteltu!

 …Käveleskelty uuden kodin ympäristössä ja ihasteltu maisemia, enää 23 yötä muuttoon!

 … Ulkoiltu ja neiti on nukkunut monet, monet päikkärit vaunuissa!

 …Ulkoiltu vähän lisää! Miten toi neiti onnistuukin aina sammumaan istuma-asentoon ilman tuttia rattaisiin? Tiara on sellanen että se vaan alkaa nukkumaan jos nukuttaa, ihan sama ollaanko kaupassa tai vaikka rock-konsertissa, neiti pistää simmut kiinni ja alkaa koisimaan!

 …Ja vielä vähän ulkoiltu! Ja ulkoilutettu myös ihanaa nallepipoa jonka Nona-kummi antoi synttärilahjaksi kera samanlaisten lapasten ja kaulaliinan!

 …Leikitty mummun kanssa ja saatu mummulta aivan ihana mun serkun ja hänen avovaimonsa tuunaama keinutuoli Tiaralle ihanilla viidakon eläimillä ja neidin nimellä varustettuna! Tirriskän piti testata keinua niin seisten kuin istuenkin ja tuo seisominen näyttäisi kiinnostavan edelleen enemmän vaikka ahkerasti ollaan koitettu opettaa että keinussa pitäisi istuskella. Ehkä se siitä ajan kanssa oppii!

 …Oltu kipeänä, kuten Tiaran kuumeisista silmistä varmaan huomaakin. Oli se toinen niin raasuna kun makoili ja nukkui vain kokoajan ja välillä yritti jutella ja naureskella vaikka ihan selvästi oli aivan kauhea olo. Onneksi kuume laski ja neiti on terve!

…Shoppailtu! Tästä puuttuu puolet ostoksista kun en oo vielä kerennyt niitä kuvailemaan ja osa on narulla kuivumassakin kun oon pessyt ahkerasti pyykkiä, mutta löydettiin Tirriskälle ainakin kuvassa näkyvät parit perusbodyt ja -villatakki, ihana ihana ballerinahame, valkoinen nallepipo sekä fleece vk-haalarin alle. Itselleni ostin meikkejä, paidan ja ihanat viininpunaiset leggingsit joille tuo kuva ei tee kauheasti oikeutta joten pitääkin esitellä ne hieman tarkemmin kunhan tässä kerkeän!

Nyt mä luovutan, mulla on pää tosi kipeä ja tietokone ei kyllä ole paras kaveri siihen, mutta olin luvannut itselleni että tänään mä aloitan kirjoittamisen uudelleen enkä voinut/halunnut sitä lupausta rikkoa. Anonyymikommentointi lähtee nyt tämän postauksen myötä pois kokonaan, niin kauan olen sitä pähkäillyt ja nyt ajattelin sitten kokeilla, joten kiltit ihanaiset nimettömänä kirjoitelleet, jos jaksatte vain ja haluatte niin tehkää ihmeessä tunnukset niin voimme jatkaa jutustelua jatkossakin! Ihanaa alkanutta lokakuuta sekä viikkoa kaikille ja isot kiitokset vielä tsemppauksesta!♥♥

Mielenkiintoista. Avovaimoni mukaan olen luvannut kirjoittaa mielipiteeni tuosta kantorepunhötäkästä joka meille on pölähtänyt tuossa viikkoa takaperin. Tulako se oli?

Totta puhuakseni, onhan tuota ”reppua” tullut muutaman kerran käytettyä. Ihan hauska tekele. Tänäänkin tuli taas, jokseenkin pakon alla, vehjettä testattua kun lähdettiin Verkkokaupassa pyörähtämään.

Metromatka itsessään ei nyt mennyt ihan nappiin, tuli sitten seistyä reilu parikytä minuuttia Vuokista keskustaan kun ei istua viittinyt ettei vauva liiskannu mun ruhon alle, niin jäin vaan kiltisti seisomaan ja tarraamaan tolpasta kiinni kahden hengen edestä kun metrokuski tapansa mukaisesti iski vuorotellen kaasun pohjaan ja liinat kiinni.

Sen jälkeinen Kampissa pyöriminen ja sporan paikantaminen taas oli huomattavasti mukavampi kokemus. Ei tarvinnut saatana hissiin jonottaa, hullua luksusta! Sporassakin neiti auttoi ja otti omatoimisesti takavasemmallani sijaitsevasta tolpasta kiinni. Oli vissiin ollut senverta hutera metrokyyti. Ja tapansa mukaisesti yksi paikallisista kukkahattutädeistä näytti työntäneen jotain liian syvälle jonnekkin, siihen malliin tuijotti minua ja Tiaraa. Tai sitten mun housut oli taas valahtanu jonnekki perstuntuman alapuolelle, tiedä häntä, #YOLO.

Jätkäsaaren päässä taas, näköalatasanteella, hyvin ahtaan hissireissun jälkeen totesi neiti isin mieliksi että nyt riitti. Lapsi maahan pyörimään ja isin selkä ansaitulle lepotauolle.

Kyllä mä näen tollaselle käyttöä, varsinkinkin jos on pienempi lapsi matkassa. Ei sillä että Tiaraa olisi vaikea siinä kantaa. Tuo ipana nyt vaan on vähän tollanen että se kovasti haluaisi hytkyä ja tutkia jokapaikkaa, ja mun selkä taas on vuosien urheilun jäljiltä vähän sellanen että se ei hirveesti rasitusta kestä. Mutta sekin on käyttäjä-, ei tuotevika. Reppu itsessään näyttää tarpeeksi miehekkäältä että kehtaa siinä notkua. Ja on se ihan kätevää kun on kädet vapaana.

– Otto

 Mun ihanat♥ Ja nyt siis äänessä taas minä, Iina, kuten normaalistikin! Mä olen iloinen että Ottokin antoi oman panoksensa kantokiertueelle ja vaikka se tuossa tekstissään miehekkäästi koittaa väittää olleensa pakotettuna reppuilemaan niin ihan tyytyväisenä se neitiä kanniskeli ja on auttanut mua koko viikon pohtimaan missä niitä kantokokemuksia voisi hankkia. Ihana mies tuo Otto!

Mua naurattaa kauheesti tää vasemmanpuolimmainen kuva, ihan kun molemmat nukkuisivat mutta oikeasti niillä oli silmät kiinni vain koska tuolla ylhäällä oli niin kirkasta eikä meillä sattunut aurinkolaseja mukaan kun kotoa lähtiessä oli hullu rankkasade! Siellä ne tutkiskeli Jätkäsaaren Verkkokaupan hienolla näköalatasanteella Helsingin maisemia.

 Meidän aamu alkoi koko perheen yhteisellä jättiaamiaisella bageleineen, hedelmineen ja jugurtteineen, on vaan niin paljon parempi fiilis uuteen päivään kun aamulla kiskaisee tuhdit eväät!

 Kuten Otto jo kertoikin niin me suunnattiin Jätkäsaaren Verkkokauppaan ostamaan toista Wii -ohjainta kun ajateltiin tänään pitää yhdessä peli-ilta ja käväistiin sitten tuolla Verkkokaupan katolle rakennetulla näköalatasanteella ihailemassa maisemia ja hienoa hävittäjä-lentokonetta. Löydettiin samalla Tiaralle synttärilahja, josta lisää sitten siinä synttäripostaus pt. ykkösessä jonka ensi viikolla ennen varsinaisia pirskeitä ajattelin toteuttaa. Lahja on kyllä kovin epätavallinen Verkkokaupan kaltaisesta nörttikaupasta ostettavaksi, mutta aivan passeli meidän neidille ja täysin vauvaystävällinen siis!

Tiaran piti repun kyydistä päästä tutkailemaan maisemiakin ja se polleana käveleskeli eteenpäin isin kädestä kiinni pitäen. Välillä piti saada myös vähän konttaillakin, ettei ollut kenessäkään kiinni vaan sai mennä mihin itse halusi!

Ilmat oli sittenkin meidän reppureissun puolella ja tänään aamulla mittari näytti +26 astetta, auringossa tietysti mutta eipä se varjossa vallinnut 18 asteen lämpötilakaan eilisen hyytävän sateen jälkeen kovin epämukavalta tuntunut! Me ollaan oltu oikein ahkeria tänään Tiaran kanssa ja ennen Saran ja Eliaksen kanssa kävely-/puistoretkelle suuntaamista kerettiin pestä pyykkiä, siivoilla ja mä tein itselleni naminami savulohibageleita! Kantoreppuharjoittelut todella tuottivat tulosta ja tämänpäiväinen kävelyreissu reppuillen ei tuntunut suoraansanottuna missään! Tiarakin nautti olostaan Tulan kyydissä aivan eri tavalla kun jopa sai kuikuiltua äidin olkapäiden yli vähän maisemiakin. Riemunkiljahdukset raikasivat koko kävelyreissun ajan ja ensimmäistä kertaa mä todella ymmärsin kuinka hieno keksintö kantovälineet ovatkaan. 

         Mä oon kuvitellut ettei meillä ole ollut minkäänlaista tarvetta kantovälineille, siksi lähdinkin tälle kiertueelle mukaan että halusin testata olinko väärässä ja olinhan minä. Kyllä niille vain on ja olisi ollut tarvetta, ja voin kertoa että nyt harmittaa kovasti etten ole nauttinut pienen tuhinavauvan läheisyydestä kantaen silloin kun Tiara oli vielä pienenpieni muutaman kilon möllikkä ja hirvitti aina laittaa se kauas itsestä vaunuihin vaikka se hyvin siellä viihtyikin. Mitään en kadu, mutta sitten kun meille joskus toinen lapsi toivottavasti siunaantuu niin ostoslistan numero unona komeilee kyllä Tula! Vaikka Tiarakin on ollut aika perustyytyväinen vauva ja mun on yleensä aina ollut helppoa suorittaa esimerkiksi kotiaskareita ihan kädet vapaana kun neiti on viihtynyt itsekseen lattialla leikkien jo pienestä asti niin voisin kuvitella että vaativamman vauvan kanssa Tula olisi vastaus – jos ei kaikkiin – niin ainakin aika moneen juttuun!

 Joko nyt näyttää molempien asento vähän paremmalta? Mä en roiku eteenpäin eikä Tirriäinen taaksepäin. Tästä voitte siis päätellä että yksinkertaisten vinkkien avulla Tula on sovitettavissa myös (siis mun) bimboaivoille sopivaksi, eli se on oikeasti todella helppikäyttöinen!

 Sovittaisko me Tiaran kanssa johonkin kantoreppumainokseen? Missihymyt ja prinsessavilkutukset ainakin onnistuu molemmilta ”todella” tyylikkäästi! Nyt kun vielä muistan niin täytyy tehdä täysin asiaankuulumaton välihuomautus; eikös olekin mun hiukset nyt taas vaalentuneet parin viikon takaisesta värjäyksestä? Ja mitään en ole tehnyt niille!

 Iloinen keinuja-Tirriskä! Tiara aina taputtaa ja vilkuttaa keinussa ja kujertelee minkä kerkeää. Kikatukset ja ”kakka!” -huudot säestävät myös keinuttelua. On sillä vain ihana pieni kuusihampainen hymy!

Kotona tietysti piti meidän neiti kenkäfriikin taas kerran saada sovittaa omia vielä auttamattomasti liian suuria juhlakenkiään. Tiara aina kaivaa ne jostain vaikka veisin ne minne tahansa ja sitten se raahaa ja retuuttaa niitä perässään niin kauan että laitan ne sille jalkaan. Sitten kun neiti saa kengät jalkaan niin se ihailee niitä ja hymyilee tyytyväisenä selittäen omia ihania höpinöitään!

Vaatteista puheenollen, toivon kovasti että mun H&M -paketti vihdoin jo huomenna saapuisi niin pääsisin päivittämään mun syystyyliä. Voisin vaikka reippailla Tirriäisen kanssa hakemaan sitä jo aamulla jos on kaunis ilma (ja jos saisin sen ihanan Sinulle on paketti! -viestin vihdoin puhelimeeni)! Ja lisää vaateasiaa, reilusti yli puolet olen saanut myytyä vaatteista joista päätin luopua (ja ihan parissa päivässä!, kiitos teille ihanuuksille jotka niitä olette käyneet hakemassa!) mutta vielä on muutama pussillinen jäljellä, joten jos kiinnostaa niin nyt pikapikaa viestiä couturecouture@windowslive.com! Huonekaluistakin on osa mennyt jo, mutta niitäkin voi tiedustella samasta osoitteesta. Ihanaa iltaa kaikille ja mahtavaa huomista keskiviikkopäivää!♥

Millaisia kantovälineitä teillä on kotona? Mikä on osoittautunut parhaaksi? Missä tilanteissa kantovälineistä on ollut eniten apua? Millaisissa tilanteissa valitsisitte vaunut kantoreppua/ -liinaa mieluummin?