Mitä kotitöitä voi antaa lapsille tehtäväksi

22.08.2019

Mua ehkä vähän nolottaa myöntää, mutta olen vasta viime aikoina ihan toden teolla havahtunut siihen, että meidän lapsetkin voisivat tehdä kotona jotain. Siis joo, esimerkiksi oman huoneen viikkosiivous on kyllä ollut heidän hommansa pitkään. He myös vievät aina  omat astiat ruuan jälkeen koneeseen ja omat likaiset vaatteet pyykkiin. He keräävät omat sotkut olohuoneesta tai askartelujutut ruokapöydältä. Lapset kattavat yleensä pöydän ja osallistuvat tosi mielellään leivontaan tai ruuanlaittoon. Satunnaisesti olen pyytänyt joskus viemään roskia tai puhtaita pyykkejä kaappiin. Meillä ei kuitenkaan ole ollut sellaista rutiinia tähän hommaan, eli ei ole mitään sellaista, että esim. hommat x ja y pitäisi tehdä joka viikko.

Jotenkin ei vaan olla ajateltu sitä, että hitsi, kyllä nyt 6- ja melkein 8-vuotiaat voisivat aivan hyvin jo vaikka kerran viikossa tyhjentää tiskikoneen ja viedä roskat, kumpainenkin. Ollaan vaan kiltisti Oton kanssa aina jaettu kaikki kotityöt toisillemme ja tehty niitä, eikä edes ajateltu sitä mahdollisuutta, että hei, lapsetkin osaisi tän jo tosi hyvin. Yleensä jos lapset ovat auttaneet vaikka tiskikoneen tyhjennyksessä, niin kyseessä on ollut taapero. Hänelle se on ollut hauskaa leikkiä, eikä lopputuloksen nopeudella tai siisteydellä ole ollut niin suurta merkitystä. Mutta meidän isommat ihan oikeasti selviytyvät jo aivan hyvin monestakin kotityöstä, ja meidän kannattaisi varmaan muodostaa tähän jotain rutiineja.

Lapset ovat itse asiassa jopa itse pyytäneet, että tehtäisiin heille oma kotityölista. Se varmasti tuntuu ajatuksena hauskalta, katsotaan sitten miten on käytännön laita. Kirjoiteltiin tänään yhdessä ylös lasten kanssa sellaisia kotitöitä, joita he osaavat tehdä ja tehtiin niistä lista. Aloitetaan pienistä jutuista. Keskusteltiin myös siitä, mikä motivoi lapsia tekemään kotitöitä sisäsyntyisesti? Heiltä tuli hyviä ajatuksia, mm:

Lapset voivat:

Tyhjentää tiskikoneen, viedä roskat/lehdet/kartongit, viedä puhtaat pyykit kaappiin, etsiä puhtaille sukille parit ja laittaa ne yhteen, pyyhkiä pöydän, siivota oman huoneen, kerätä likapyykit ja viedä koriin.

Mikä motivoi tekemään kotitöitä (lasten suusta): 

– koska sitten näyttää hienolta täällä kotona

– että äiti ja isi tulee iloiseksi

– sitten oppii tekemään niitä ja kun muuttaa joskus isona omaan kotiin niin sit osaa

– kun tyhjentää tiskikoneen nii sit on astioita mitä voi käyttää

Mä en halua lapsille mitään palkkiosysteemiä kotitöistä, vaan haluan, että he haluavat itse tehdä kotitöitä niiden tekemisen vuoksi, eikä esim. rahan tai karkin vuoksi. Kukaan ei maksa palkkaa kotitöistä meille aikuisillekaan, joten en koe tarvetta maksaa niistä lapsille. En myöskään ainakaan vielä halua velvoittaa heitä tekemään asioita x viikkorahan eteen, koska meillä ei oikeastaan ole vielä mitään viikkorahasysteemiä käytössä.

Ollaan pari kertaa kokeiltu, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että meillä kukaan ei muista ylläpitää viikkorahasysteemiä. Ekana perjantaina muistetaan antaa kolikot ja lapset ovat niistä innoissaan, mutta sitten ne unohtuvat lompakkoihin ja seuraavana perjantaina kukaan ei muista, että oli joku viikkorahasysteemi edes olemassa. Jossain vaiheessa varmasti otetaan viikkorahakäytäntö meillekin. Ehkä sitten, kun lapset ovat tarpeeksi isoja huolehtimaan omista visa electroneista. Tällä hetkellä rahan puolesta se riittää, että me huolehditaan kaikesta ja ostetaan viikonloppukarkit. Ja tietysti myös säästetään lasten tileille ja siirretään rahaa heidän omille arvo-osuustileille, joilta sijoitetaan kuukausittain rahastoihin kasvamaan korkoa.

Mä en halua vaatia lapsilta liikaa liian pienenä, tai pakottaa tekemään kotitöitä väsyneenä tai silloin, kun heillä on muutenkin vaikka pitkä koulupäivä ja harrastus siihen perään. Se on meidän vanhempien homma tehdä ne ärsyttävät kotityöt silloinkin kun ei ole optimaalisin hetki. Mutta haluaisin, että he oppivat säännöllisyyttä ja rutiinia, pitämään kiinni sovituista kotitöistä. Haluaisin, että he oppivat ottamaan vastuuta pikkuhiljaa ja huomaisivat, että tiskikoneen tyhjennys on ihan pikkuhomma ja kun sen saa tehtyä, niin tulee hyvä fiilis. Luulen, että jos aloitetaan siitä, että kummallakin on kerran viikossa tiskikoneen tyhjennysvuoro ja kerran viikossa roskienvientivuoro (oman huoneen siivouksen ja edellämainittujen jo aiemmin käytössä olleiden juttujen lisäksi) niin päästään oikein hyvään alkuun.

Tänään isommat tyhjensivät tiskikoneen yhdessä ja huomasivat, miten nopeasti se kävi kahdestaan. Ehkä tämä voi olla myös sellainen yhteinen kiva juttu, että he tekevät yhteistyötä näissä jutuissa ja auttavat toinen toistaan. Tärkeää on myös se, että me vanhemmat ollaan näytetty mallia ja he tietävät hyvin, minne mikäkin astia kuuluu ja missä meidän roskikset sijaitsevat ja mihin astiaan mitkäkin roskat laitetaan. Eihän voi osata tehdä kotitöitä, jos ei saa koskaan olla ensin mukana opettelemassa. Mä kehuin vuolaasti tiskikoneen tyhjennyksen jälkeen ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Ja kun me ollaan nyt 8,5 vuotta tehty kahdestaan kotitöitä, niin on aika kivaa saada jo kahteen tiskikoneen tyhjennykseen ja kahteen roskien vientiin jeesiä, osataan todellakin arvostaa sitä.

Minkä ikäisenä teillä lapset ovat alkaneet tekemään säännöllisesti kotitöitä? Mitä kotitöitä teidän mielestä 6-8-vuotiaat voivat tehdä ja kuinka usein? Millä te motivoitte lapset kotitöiden pariin?


Tämä vapauden kesä

10.08.2019

Tämä kesä on itse asiassa meidän kolmas kesä, joka ollaan saatu viettää yhdessä perheen kesken ja lapset ovat olleet lomalla täydet 10 viikkoa. Viime vuonna ajattelin, että se oli meidän viimeinen sellainen kesä. Tänä vuonna ajattelen, että en halua koskaan enää viettää minkään muunlaista kesää. Tämä kesä on ollut ihana ja tämä vapaus on ollut ihanaa. Vaikka Otto on opiskellut koko kesän ja mä olen tehnyt töitä enemmän tai vähemmän koko kesän kahta juhannuksen kokonaista vapaapäivää lukuunottamatta, me ollaan oltu vapaita.

Me ollaankin puhuttu yhdessä, että olisi upeaa, jos meillä olisi mahdollisuus viettää tällaisia kesiä myös jatkossa, sitten kun Otto on valmistunut. Nykyisin kun kuitenkin monissa Oton tulevan alan työpaikoissa etätyömahdollisuus on olemassa ja alalla on myös mahdollisuus työskennellä projektiluontoisesti tai vaikka perustaa oma yritys ja sanella itse omat ehdot sen kautta.

Toki jos Otolle tulee vastaan joskus mahtava työpaikka, joka kuitenkin tarjoaa ne ihan normaalit loma- ja työajat toimistolla 8-16, mutta on muuten kaikkea mitä hän on aina halunnut, niin kyllähän siihen kannattaa tietenkin tarttua. Ja sitten me sopeudutaan. Ehkä ensi kesänä Otolla on vain kaksi viikkoa lomaa, mistä sitä tietää. Mutta sitten hänellä on varmaan maailman siistein duuni myös, josta hän nauttii ja saa irti niin paljon, että se on todellakin sen arvoista.

Ennen mun yrittäjyyttä en edes tiennyt, että tällainen elämä on mahdollista. Mun lapsuudessa kouluikäisenä mä vietin parhaimmillaan 6 viikkoa mummulassa ilman äitiä, koska äidin piti olla töissä. Ja ne neljä äidin lomaviikkoa oli tietenkin koko kesän kohokohta. Päiväkoti-ikäisenä olin päiväkodissa ison osan kesästä, pari viikkoa yksin mummulassa ja ne neljä viikkoa äidin kanssa.

Meidän perheen ensimmäinen yhteinen kesä oli se, kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen vauvavuonna. Viime vuonna Otolla oli vielä isyyslomaviikkoja tavallisen 4 viikon kesäloman kaveriksi, ja hän teki vain pari viikkoa heinäkuussa töitä, joista suurimman osan hän teki etänä kotoa. Tänä vuonna taas hän on ollut opintovapaalla ja opinnot voi suorittaa kotoa käsin omassa tahdissa.

Tämä kesä on ollut mieletön. Se on ollut meidän näköinen, stressitön, hauska, spontaani, välillä kylmä mutta onneksi myös lämmin, iloinen ja rakkauden täyteinen. Töitä ja koulua on ollut sopivasti, niin, että ollaan voitu luoda lapsille (ja itsellemme) illuusio kesälomasta, mutta puuhaa on riittänyt kuitenkin tarpeeksi että opinnot etenevät ja yritystoiminta on kannattavaa. Ollaan välillä nähty paljon ihmisiä ja ollaan välillä oltu rauhassa oman perheen kesken.

Ollaan vietetty päiviä tekemättä juuri mitään spesiaalia ja ollaan vietetty päiviä eläinpuistossa, Särkänniemessä ja Tallinnassa. Ollaan uitu sydämemme kyllyydestä ja tehty pitkiä lenkkejä luontopolulla. Ollaan tehty hiekasta merenneidon pyrstöjä ja ollaan rakennettu vesiputous. Ollaan luettu paljon, esikoinen sai tällä viikolla luettua tämän kesän 19. yli 100-sivuisen kirjan. Hän päihittää mut mennen tullen ja palatessa, kun mä olen lukenut vain  seitsemän. Se seitsemän on kuitenkin mulle iso määrä verrattuna kaikkiin muihin äitivuosieni kesiin. Olen priorisoinut ja se on saanut aikaan hyvän fiiliksen.

Me ollaan naurettu tänä kesänä älyttömän paljon.  Ollaan tehty juuri niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa eikä olla stressattu niistä, jotka ei ole niin tärkeitä. Välillä ollaan annettu pyykkikasojen vaa kasvaa ja päätetty, että kyllä niitä ehtii pestä sitten myöhemminkin. Vaikka se on sitten sinä lopulta koittaneena pyykkipäivänä vähän kiristellyt hermoja, ei olla kaduttu sitä, miten vapaita, onnellisia ja huolettomia päiviä meillä on yhdessä ollut.

Tästä on hyvä lähteä takaisin arkeen. Toivon, että tämä syksy pitää sisällään ainakin yhtä paljon naurua kuin kulunut kesä.  Vaikka arki tuo mukanaan aikataulut ja rutiinien täyteiset päivät, haluan pitää kiinni siitä rennosta meiningistä, joka meillä on ollut kesälläkin. Tehdään spontaanisti asioita, nautitaan ja ennen kaikkea ollaan yhdessä. Myös niinä kiireisimpinä päivinä, jolloin Otolla on läsnäolopakko koululla, mulla on tapaamisia koko päivä ja lapsilla on kaksi eri harrastusta kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Niinäkin päivinä, tehdään jotain yhdessä, edes jotain pientä. Koska se, mistä lapset meitä eniten kiittävät, oli arki tai kesä, on yhteinen aika. Joskus voi koittaa se hetki kun lapset on niin isoja, että heitä ei kiinnosta äidin ja isän seura enää. Niin kauan kuin kiinnostaa ja niin kauan kun he siitä nauttivat, nautitaan mekin.

Ehkä hassua näin kolmen lapsen vanhempina, kolmen lapsen kanssa koko kesän viettäneinä puhua vapauden kesästä, kun yleensä vapaus rinnastetaan siihen, että saa rellestää ja rillutella nuorena ilman vastuuta. Mutta vapauden kesä tämä on meille ollut. Me ollaan vietetty koko kesä just niinkuin ollaan haluttu viettää ja mikä voisi olla sitä vapaampaa?

Kiitos tästä kesästä jokaiselle ihanalle jonka kanssa ollaan sitä vietetty. Tämä kesä on ollut kultaa <3 Tervetuloa arki!