Alkuperäinen otsikkoideani oli ”Löllöin loma ever” joka ehkä kuvaa tätä lomaa paremmin kuin mikään muu, mutta jotenkin en vaan nähnyt sen sopivan tuohon ylös. Me ollaan otettu niiiin rennosti kuin mahdollista, vietetty todellakin useampi kuin yksi yökkäripäivä, ja tehty vaan kaikkea kivaa, sellaista mikä on huvittanut. Ollaan oltu ulkona jos on ollut kiva ilma ja lapset ovat halunneet ulkoilla. 20 asteen pakkasilla ollaan leikitty sisällä barbeilla, ja käyty ulkoiluttamassa nenänpäitä hullujen toppavarusteiden lomasta pikkukävelyn verran. Mihin mun Oulun talviin tottuneet teinigeenit on hävinneet, ennen kuljin 25:n asteen pakkasillakin minihameessa ja lyhyessä nahkatakissa ilman hanskoja, enkä edes sairastellut.

Ruuan suhteen ei olla paljoa pingotettu, jouluruuat toki tehtiin perinteiden mukaan, ja muutenkin olen kokkaillut paljon, mutta arjen ”teen joka viikolle oman ruokalistan jonka mukaan tehdään hirmukauppareissu kerran viikkoon ettei tarvitse juosta useammin kun ei jaksa” -mentaliteetin sijaan ollaan syöty tasan sitä mitä on tehnyt mieli, ja ravattu kaupassa melkein joka päivä. Ei ehkä niin fiksua, mutta toisaalta ihanaa vaihtelua. Aina kun ei kiinnostaisi syödä lasagnea juuri silloin kuin sitä varten ostettu jauheliha on menossa vanhaksi tai avokadopastaa kun kaapissa ei ole enää muuta mutta kauppareissu on vasta seuraavana päivänä, koska arki.

Sitä kovasti kaivattua parisuhdeaikaa on löytynyt loman aikana, juuri niinkuin toivoinkin. Ollaan katsottu melkein joka ilta joku leffa, pelattu yhdessä Oton lahjaksi saatua GTA:ta ja tehty patonkia keskellä yötä. Vaikka meidän alkuperäinen suunnitelma, mennä leffaan ja syömään kahdestaan, ei toteutunutkaan, mä koen että ollaan kyllä saatu olla yhdessä kerrankin paljon, ja rauhassa. Me ei tosiaan haluttu olla enää enempää pois lasten luota, kun käytiin kuitenkin jo kaverin synttäreillä ja uudenvuodenjuhlissa, joista jälkimmäisiin tosin lähdettiin vasta lasten mentyä nukkumaan.

Treffien aika tulee kyllä vielä, tässä lähestytään nimittäin jo kovaa vauhtia meidän ensimmäistä hääpäivää, ja seurustelun vuosipäivää, jotka ovat siis peräkkäiset päivät. Vielä pitäisi keksiä mitä mullistavan mahtavaa me keksitään niiden päivien kunniaksi, me kun ollaan tapamme mukaan otettu aika rennosti taas suunnitelmien suhteen (kuka muistaa viisi päivää ennen lähtöä varatun häämatkan),  eikä olla siis toisinsanoen suunniteltu vielä yhtikäs mitään. Mitä te olette keksineet ensimmäisen hääpäivän kunniaksi, tai miten olette juhlistaneet vuosipäivää rakkaan kanssa? Kaikki ideat on tervetulleita!

Sain myös Otolta joululahjaksi jo aiemmin mainitun, maailman suloisimman lahjakortin, jonka ansiosta mulla on tänä vuonna tiedossa vaikka mitä kivaa vuoden jokaiselle viikolle, jos niin haluan. Kertoisin mielelläni enemmänkin ihanasta, Oton tarinamuotoon kirjoittamasta lahjakortista joka sai mulla kyyneleet silmiin, mutta se oli sen verran henkilökohtainen että pidän kyllä sisällön vain itselläni, haha! Mutta täytyy vaan todeta että on mulla kyllä ihana aviomies, ja se oli ihanin ja ajatelluin lahja jonka olen ikinä saanut.

Ihanan joululahjan, hauskojen synttäreiden, uudenvuodenjuhlien ja lukuisien leffailtojen lisäksi loman kohokohtia olivat ehdottomasti leffaretki esikoisen kanssa, sekä ihana sunnuntai-iltapäivä lähimetsässä perheen ja koirakaveri-Poppyn kanssa. Olen saanut leikkiä rauhassa lasten kanssa tuntikausia barbeilla, rakentanut legoilla niin monta taloa etten jaksa edes laskea, käynyt useammin pulkkamäessä kuin aiempina viitenä vuonna yhteensä ja ehtinyt lukemaan melkein neljä kirjaa näiden kahden viikon aikana. Se on paljon se, vaikka kuulostaakin hassulta omaan korvaan kun ennen saatoin lukea kahdesta kolmeen perusmittaista romaania päivässä.

Me ei sitten yleensä istuta makuuhuoneen kiinniolevan oven edessä hihittämässä, siinä oli vaan paras valo 😀

Loma on ollut niin tervetullutta lepoa ja akkujen latausta, että nyt on pitkästä aikaa oikeasti levännyt fiilis. Oli myös ihanaa kun äiti oli meillä lomailemassa, ja kerettiin äidinkin kanssa rauhassa käymään kahvilla, ulkoilemassa ja ostoksilla. Nyt on hyvä fiilis ottaa pehmeä lasku takaisin arkeen, kun pian onkin jo taas viikonloppu. Tänään pidetään vielä loman kunniaksi leffailta, mutta ennen sitä on kyllä pakko ehdottomasti tsekata Ensitreffit alttarilla, joka alkaa ihan kohta! Mä en oikein tiedä mitä odottaa, mutta Hannan kirjoittama postaus jakson ennakkokatselusta ainakin sai mut odottamaan jaksoa innolla!

Ihanaa loppiaisiltaa ja alkanutta arkiviikkoa kaikille <3

Jotenkin sitä vaan meinaa pakahtua rakkaudesta kun katsoo omia lapsia ja miettii millaisia he ovat, millaisia ovat olleet ja millaisia tulevat olemaan. Molemmat tytöt ovat kasvaneet kovasti ja heidän kanssaan on yksinkertaisesti ihan parasta hengailla! Kummallakin on niin omat juttunsa, mutta silti niin hurjasti yhteistä. Heillä on yhteiset leikkinsä ja vitsinsä, joista vanhemmat eivät tajua mitään. Hauskaa on esimerkiksi huutaa ”aaaarttu!” vuorotellen, aina vähän kovemmalla ja kovemmalla äänellä. Toim. huom. he eivät tunne ketään Arttua.

Taapero ja leikki-ikäinen keksivät kyllä välillä niin pönttöjä juttuja että ei tosikaan, mutta ainakin saa nauraa joka päivä, ja naurua ei voi koskaan olla liikaa. Päivät ovat kommelluksia täynnä, ja kyllä täällä saa olla välillä tiukkanakin ettei mene aivan höpöhöpöksi, mutta pääosin kaikki sujuu mutkattomasti. Kyllä nuo neidit toki osaavat myös tapella leluista, vaikka yhdessä tykkäävätkin leikkiä. Joululahjat kuitenkin ympättiin samantien yhteen, niitähän on silloin enemmän, kuten toinen neideistä fiksusti totesi.

Isompi on opettanut pienemmän laskemaan kymmeneen, ja osaa tulkita jokaikisen sanan jonka pienempi sanoo, vaikka me vanhemmat kuultaisiin se vasta ensimmäistä kertaa. Tulkille on välillä käyttöä, en olisi heti hiffannut että metro on ”ehhoo” ja ”kikkikki” on pingviini, kun kuopus sitä itsepintaisesti hoki ruokapöydän vierellä, tarkoittaen joululahjaksi saatua pingviinipeliä. Hyvä että ymmärtävät toisiaan!

Tytöt ovat selvästi nauttineet kun ovat saaneet olla yhdessä koko loman, eikä toinen ole lähtenyt aina kerhoon pariksi tunniksi. Hauskaa oli myös huomata, että kun tytöt jäivät kaksin mummun kanssa kotiin meidän lähtiessä Zeldan kummisedän synttäreille pari viikkoa sitten, tyttöjä ei harmittanut ollenkaan, vaan he jäivät leikkiensä keskelle ja sanoivat että ”voisitteko jo lähteä, niin me saataisiin mummulta pastilleja”, ovelat ketkut. Mutta meidän lähtiessä kolmestaan elokuviin esikoisen kanssa, kuopuksen jäädessä mummun hoitoon, oli molemmilla vähän harmi, kun toinen ei tullutkaan mukaan. Niin erottamattomia he ovat, pienet rakkaat.

Saan kyllä olla niin onnellinen että meille on siunaantunut noin ihanat pienet neidit, joiden kanssa pienetkin jutut tuntuvat välillä seikkailulta, ja joille haluaa tarjota vain parasta. Äitiys, ja omat lapset saavat musta parhaat puolet esiin, koska haluan olla heille vain ja ainoastaan paras. Tuki ja turva johon voi aina luottaa, ja se pönttö joka lähtee höpsöihinkin leikkeihin täysillä mukaan vaikka onkin jo aikuinen. Toki minäkin joskus olen myös kakkapää-äiti joka ei ala leipomaan ”joulukakkua” enää nukkumaanmenoaikaan viikko joulun jälkeen, mutta sekin kuuluu elämään!

Tyttöjen hameet ja paidat uusia löytöjä Zarasta. Sukkahousut Little pieces & h&m.

Tyttöjen ja tuon ihan yhtä rakkaan (ja yhtä pöntön) aviomiehen kanssa me nautiskellaan vielä kolmesta jäljelläolevasta lomapäivästä, joiden aikana pitäisi ainakin saada joulukoristeet veks ettei käy niinkuin viime vuonna, että tonttuverhot on ikkunassa vielä huhtikuussa. Viimeistään luppiaisena, esikoista lainaten, on aika käydä työn touhuun ja viedä kuusi varastoon, ja vastaanottaa kevät kotiin.

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä lauantai-iltaa kaikille <3

Kaksplussan Vieraileva tähti -blogin puolella kerroinkin, kuinka meidän leffasuunnitelmat viikonloppuna peruuntuivat ikävästi. Tänään onneksi saatiin viimeinkin tilanne korjattua, ja lähdettiin jo aamupäivällä Tiaran kanssa katsomaan Onneli ja Anneli -elokuvaa Kinopalatsiin. Ei uskallettu tällä kertaa kertoa edes mistä on kysymys ennenkuin liput oli kourassa ja varmistus siitä että elokuva oli sallittu kaikenikäisille oli saatu. Mutta voi sitä riemua kun vihdoin mentiin yhdessä ostamaan poppareita, ja kerrottiin että nyt mennään katsomaan yhdessä leffaa!

Tyyppi oli aivan ylikierroksilla kun oli niin iloinen, ja niin oltiin mekin vähän. Onneli ja Anneli on pyörinyt jo niin kauan, että näytös oli pienessä salissa ja muita katsojia ei ollut paljoa, joten uskon että tämä oli sopivan rauhallinen tapa aloittaa leffassa käyminen kolmevuotiaan kanssa. Saatiin hänelle koroke, ja istuttiin tyytyväisinä kakkosrivissä. Kertaakaan ei keskittyminen herpaantunut elokuvasta, ja hän vaikutti tykkäävän leffasta kovasti, eikä jännittänyt ollenkaan. Munkin mielestä se oli tosi kiva, hyvän mielen elokuva!

Leffasta riitti höpöteltävää loppupäiväksi, ja hyvin tuntui tapahtumat jääneen mieleen. Sillä aikaa kun me oltiin leffassa, oli kuopus käynyt ulkoilemassa mummun kanssa ja mennyt nukkumaan päiväunia. Loppupäivä sujui rauhallisissa merkeissä, niinkuin melkein kaikki päivät tällä lomalla ovat sujuneet. Tytöt leikkivät koulua monta tuntia, Tiara oli Zeldalle opettajana ja pehmolelut ja nuket olivat myös oppilaina. Meinattiin monta kertaa tukehtua nauruun kun kuunneltiin opettajan opetuksia, aika lennokkaita juttuja etten sanoisi! Mutta ainakin kuopus nyt tietää, että koulussa opitaan ”kuuntelemaan nätisti, katsomaan elokuvia ja leikkimään kiltisti siskojen kanssa”.

Huomenna meillä on suunnitelmissa ottaa päivä ihan rauhassa, ja käydä sitten vähän tyttöjen kanssa katsomassa raketteja, ja huitomassa tähtisädetikkuja. Omia raketteja meille ei tule, mutta toisten paukkuja on kiva katsella turvallisen välimatkan päästä. Illalla tyttöjen mentyä nukkumaan me suunnataan viettämään iltaa ystävien kanssa, ja juhlistetaan vähän meidän tapaamisen vuosipäivää. Aika uskomatonta, että huomenna me ollaan tunnettu Oton kanssa jo neljä vuotta!

Huomenna tosiaan ilmestyy perinteinen vuosikooste, jota olen värkännyt tässä jo muutamana iltana, vuoden kohokohtineen ja ajatuksineen. Hyvää yötä kaikille ja mukavaa huomista, vuoden viimeistä päivää! <3

Viikonloppu täysin lasten ja oman perheen ehdoilla, onko mitään parempaa? No ei ole. Hetkessä elämistä parhaimmillaan on heittäytyä puistossa lapseksi itsekin lasten kanssa, makoilla sohvalla pitämässä pyjamabileitä kello 17 iltapäivällä, ja syödä herkkuja ennen päivällistä. Olla vaan ja nauttia, nähdä miten paljon lapset nauttivat. Antaa tyyppien kerrankin valvoa myöhään ja katsoa yhdessä Putous -finaalia, ihastella Kissin upeita hiuksia ja pitää pieniä kainalossa.

Tänä viikonloppuna ollaan katsottu enemmän leffoja Oton kanssa kuin varmaan koko kuluneen kuukauden aikana yhteensä ja oltu vain perheen kesken. Mä toivon varmasti muitakin joululahjoja, mutta jos mä saisin vain yhden joululahjatoiveen, mä toivoisin tälläisiä viikonloppuja lisää. Akut on täyteen ladattu meiltä ihan jokaiselta ja fiilis katossa. Ihan pian lähdetään ulos kunhan kuopus herää päiväuniltaan, ja morjenstetaan aurinkoa joka pilvien välistä näyttää pilkistelevän ujosti.

Eiliset pyjamabileet saivat tytöt hihkumaan innostuksesta. Ennen leffahetkeä vaihdettiin päälle yökkärit ja kasattiin peitot ja tyynyt sohvalle. Lauantaiherkut syötiin popcornikipoista, ja mä nautiskelin omaa suklaatrifleäni oikein hyvällä halulla Itse Ilkimys 2 -leffan tahtiin. Kuten oletettua, pienempi neiti ei juuri leffaa jaksanut katsella muulloin kuin minion-kohdissa, mutta me kolme isompaa (kaksi neitiä ja Otto) katsottiin koko leffa. Tiara jaksoi keskittyä jo hyvin elokuvaan ja teki teräviä huomioita jatkuvalla syötöllä, joille me Oton kanssa hihiteltiin.

Eilen instagramissa jakamani ruokakuva poiki muutaman reseptipyynnön, ja resepti on tulossa ensi viikon aikana kunhan saan kirjoitettua reseptin päästäni ylös. Huomenna alkaakin jo joulukalenteri, sekä mun blogin oma että Kideblogien huikea kalenteri! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, nauttikaa auringosta<3

Tänään kuvat saavat olla pääosassa pitkästä aikaa, sillä meillä ei ole mitään uutta auringon alla. Ihana ihana lauantaipäivä, täydet yöunet ja lasten herääminen vasta puoli yhdeksältä tekivät terää ja meillä on ollut niin hauska päivä. Aamulla käytiin rauhassa kaupassa Oton kanssa kun tytöt olivat mummun kanssa, sitten vietiin Tipa kerhokaverin synttäreille, ja sen jälkeen tultiin kotiin syömään. Otto lähti työpaikan gaalailtaan, ja me suunnattiin lasten kanssa lumeen leikkimään!

Muuten, pakko hehkuttaa Olympus OM-D E M10 -kameraa, mulla on sellainen testilainassa nyt, ja mä en halua enää ikinä kokeilla mitään muuta kameraa. Ilta oli jo täysin pimennyt siinä vaiheessa kun lähdettiin ulos, mutta sain silti tarkkoja ja hyvän värisiä kuvia otettua, ei ikinä onnistuisi mun Canonilla, ainakaan mun taidoilla, eikä ilman lisäsalamaaa. Musta tuntuu että mun joululahjatoive taitaa nyt olla selvillä, sillä tällä kameralla pärjää talvenkin yli ilman mitään ongelmia, eikä luonnonvalosta tai sen puutteesta tarvitse stressata. Katsokaa vaikka!

Maailman ihanimmat pienet lumienkelit! Lumienkeleiden tekeminen on ollut Tiaran haaveena ties kuinka pitkään, ja hienosti hän osasi tehdä niitä heti kun pääsi lumeen pyörimään. Nuorempi neiti oli ilmeisen hämillään lumesta ja kupsahti kerran naamalleen lumeenkin, mutta se onneksi kirvoitti vain hurjan kikatuksen kun lumi kutitti naamaa. Ihania tyttöjä<3

Me aletaan nyt lasten kanssa iltapuuhiin, ja lasten nukahdettua mä lähden käymään kaverilla pitkästä aikaa ihan yksin, ja ehkä vähän tanssahtelemaankin. Suon itselleni hetken omaa aikaa, kun mummu on valvomassa lasten unta ja yötkin ovat sujuneet hyvin nyt. Pieni rentoutushetki tekee oikein hyvää tämän sairastelurumban jälkeen!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3