Ihanaa että on viikonloppu, ja ihanaa kun sain tänään nukuttua ”pitkään”, tai siis mulle pitkään eli puoli yhdeksään. Olisin teininä nauranut kippurassa jos joku olisi väittänyt että joskus mulle pitkään nukkuminen tarkoittaa kello puoli yhdeksää, teininä kun sitä unta riitti vaikka iltapäivään asti. Aikaisin ei tietenkään voinut nukkua, vaan mesessä istuttiin vähintään puoli kolmeen asti yöllä. Nykyään mulla tekee tiukkaa valvoa puoleenyöhön, enkä siinä yleensä onnistukaan. Mikä on hyvä. Viihdyn paljon paremmin tässä nykyisessä aamuvirkun rytmissäni, aamuisin olen täynnä energiaa ja kaikki on mahdollista.

Varsinkin kun syö hyvän aamiaisen! Mä en voi tarpeeksi hehkuttaa noita Helsingin Meijeriliikkeen jugurtteja joihin olen aivan koukussa. Ne on koostumukseltaan ihanan lohkeavia ja samettisia, ja ainesosalista näyttää harvinaisen hyvältä. Näissä ei ole mitään ylimääräistä, ja maku on juuri siksi maailman herkuin. Helsingin Meijeriliike valmistaa tuotteensa Helsingin Viikissä, eli nämä on kyllä todellista lähiruokaa meille. Olen maistanut nyt raparperia ja puolukkaa, pakko varmasti kokeilla noita muitakin kun nämä on molemmat jo vieneet kielen mennessään. Lapsetkin tykkäävät kovasti, ja Otto joka ei yleensä edes ole minkään aamupalan ystävä.

Aamupalan jälkeen katsottiin ulkona ropisevaa rankkasadetta, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Itiksen leikkiasemalle sadetta pakoon. Tänään siellä oli muutama muukin sadetta paossa, ja aikamoinen hullunmyllymeininki. Ei viihdytty edes sitä tuntia jonka siellä olisi saanut olla lipulla, vaan lähdettiin reilun puolen tunnin jälkeen pois. Paikkana se on edelleen ihan mahtava, ja kivoja aktiviteetteja, mutta se harmittaa kun isommat leikkijät eivät aina osaa varoa pienempiä, eikä siellä kukaan ole käskemässä heitä varomaan. Meidän lapset ovat sentään jo vähän isompia ja osaavat jonkun verran itsekin varoa rajumpia leikkijöitä, mutta tänäänkin näin kun poikalauma heitteli Bobleseja pienten alueella ja yksi heistä kiipeillessään horjahti melkein pienen vauvan päälle. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Käytiin Itiksessä syömässä, ja kävin vihdoinkin reklamoimassa yhdet farkkuni Gin Tricotiin, jotka ostin siis keväällä ja jotka hajosivat samantien. Ihan uskomattoman hyvää palvelua kyllä, ei todellakaan ollut mitään kuittia mulla ja housut olivat tosiaan ainakin puoli vuotta vanhat ja sain rahat takaisin, vaikka en edes tiennyt että voisin saada enkä pyytänyt. Ginassa oli joku kuittikamppis meneillään, että jos ostaa nyt niin saa kuitin jolla seuraavasta ostoksesta tulee 20% alennusta syyskuun aikana. En vielä ostanut mitään, mutta pitää varmaan käydä hakemassa uudet farkut rikkinäisten ja palautettujen tilalle.

Ilta ollaan pelattu Pictionaryn miniversiota, luettu aapista ja herkuteltu pähkinöillä ja rusinoilla lasten kanssa. Otto on kaverin synttäreillä, ja mä istun tässä ja mietin että mitä mä keksisin sitten kun olen naputellut tämän valmiiksi. Ehkä mä syön salaa yksin vähän jätskiä ja pelaan Candy Crushia pitkästä aikaa, kun Otto ei ole hihittämässä mun huonoille peleille.

Hyvää yötä ihanat <3

Kivoja asioita tapahtuu yleensä silloin kun niitä ei osaa odottaa. Niin sitä usein sanotaan, ja mun mielestä se on myös ihan totta. Kaikkein siisteimmät asiat mun elämässä on tapahtuneet nimenomaan silloin kun en ole niiden perään haikaillut.

Sain kaksi maailman parasta ystävää kun aloitin opiskelut lukiossa josta en tuntenut kuin pari hassua tyyppiä entuudestaan. En odottanut silloin tapaavani ihmisiä joista saisin elinikäiset ystävät, mutta niin siinä vain kävi. Nyt me ollaan oltu kavereita jo kahdeksan vuotta, satojen kilometrien välimatkoista huolimatta. Ja edelleen jutellaan melkein päivittäin, ja nähdään aina kuin mahdollista.

Tapasin Oton kun olin asunut puoli vuotta Helsingissä, opiskelin ja olin ihan pihalla siitä mitä elämältä halusin. En etsinyt elämäni rakkautta vaan keskityin lähinnä hauskanpitoon. Sitten yhtäkkiä tuo tyyppi tupsahti mun elämään ja sille tielle jäätiin.

Aloitin bloggaamisen kun olin raskaana ja ajattelin että se voisi olla kivaa tekemistä silloin kun Otto oli töissä tai pelasi. Sain siitä huomattavasti paljon enemmän kuin kivan harrastuksen.

Viime keväänä olin ihan sinut sen asian kanssa että olisin vielä puoli vuotta lasten kanssa kotona kun tarhapaikkaa ei kuulunut, ja syksyllä lapset menisivät osapäivähoitoon ja mä alkaisin tekemään blogia täydellä teholla. Sitten sainkin yhtäkkiä toisen työpaikan, ja tässä sitä ollaan. Tarhapaikat järjestyivät saman tien, ja mä olen tehnyt kahta työtä maaliskuusta asti, enkä voisi olla tyytyväisempi. Saan tehdä kummassakin työssäni juuri niitä asioita joista olen haaveillut, ja joita en ikinä osannut edes haaveilla pääseväni tekemään.

Tämän postauksen ajatus lähti ihan siitä, kun ajattelin tänään että nyt me ollaan nautittu jo kesästä vaikka kuinka pitkään, vaikka koko kesä- ja heinäkuun tuntui että se kesä ei tule enää ikinä. Sitten kun aloin katselemaan syysvaatteita kaupoista, rakastuin uudelleen viininpunaiseen ja keitin ensimmäiset kuumat kaakaot, se kesähelle tulikin. Silloin kun vähiten sitä odotin.

Se on ristiriitaista, kivoja asioita tapahtuu kun ei odota mitään ja antaa kaiken hyvän tulla luokse. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa siihen, että saavuttaisi elämässä asioita tekemättä mitään niiden eteen. Se mitä mä olen huomannut vuosien aikana on, että kun on itse tyytyväinen ja tekee niitä asioita joita rakastaa, kuin huomaamatta niitä odottamattomiakin kivoja asioita alkaa tapahtua. Pitää vaan olla avoin, ja uskoa siihen että mitä tahansa ihanaa voi tapahtua. Ei pidä pelätä aina pahinta, eikä pidä vaan jäädä lepäämään laakereilleen. Kun tavoittelee itse unelmiaan eikä odota että vastaukset tippuvat valmiina, voi siinä matkan varrella tarttua elämään vaikka mitä hauskaa, kokemuksia, ihmisiä ja uusia unelmia.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja mahtia alkavaa viikkoa kaikille <3

Heräsin aamulla migreeniin mikä ei ollut kovin kiva herätys, mutta se onneksi lähti pois kun otin särkylääkettä ja nukuin vielä pari tuntia, kun Otto leikki lasten kanssa. Tänään oli ihan mielettömän kaunis päivä ja olisi ollut tosi inhottavaa viettää se kokonaan sisällä, onneksi siis uni ja lääke auttoi. Lähdettiin iltapäivällä käymään Kaivopuistossa, kun olen halunnut jo pitkään viedä lapset sinne. Se on niin ihana paikka, ja tänään oli kyllä ihan täydellinen päivä käydä siellä.

Kaivari oli ihan täynnä porukkaa, ja ihasteltiin tyttöjen kanssa kun puistossa oli jotkut leijanlennätysbileet meneillään ja taivaalla liiteli varmaan sata erilaista leijaa. Tajusin kun niitä katselin, että mä en koskaan ole itse omistanut tai lennättänyt leijaa (!!!), pakko kyllä korjata tämä. Mä haluan että meidän lapset pääsevät lennättämään leijaa, se näytti niin hauskalta ja he olivat niin innoissaan jo toisten lasten leijoista.

Pienen kävelyn jälkeen mentiin Cafe Caruselin terassille istuskelemaan ja vähän herkuttelemaan. Ostettiin tytöille ja Otolle  jättikorvapuusti kolmeen pekkaan, ja itse en voinut vastustaa sitruunamarenkipiirakkaa, Se näytti niin ihanalta, ja olikin tosi hyvää. Siinä terassilla ei tuullut ollenkaan ja oli tosi kuuma, niin ihanaa että saadaan nauttia nyt elokuussa kuitenkin niistä kesäpäivistä, joita alkukesästä saatiin vain kaivata.

Käveltiin Caruselista rantatietä pitkin vielä leikkipuistoon Kaivohuoneen lähelle. Siellä oli oikeasti isoin liukumäki mitä olen Suomessa ihan tavallisessa leikkipuistossa nähnyt, ihan megapitkä. Meidän lapset olivat aivan innoissaan siitä ja laskivat varmaan sata kertaa alas. Tosi kiva puisto muutenkin, siellä oli vaikka mitä härveleitä ja lohikäärme jonka selkään sai kiivetä ja isot leikkiautot, jotka eivät tosin liikkuneet minnekään mutta näyttivät hauskalta.

Tympeästä aamusta huolimatta tästä tuli onneksi ihana lauantai, ja saatiin tehtyä kiva pieni retki Kaivariin, ihan parasta. Musta on ihanaa käydä lasten kanssa erilaisissa paikoissa ja tutustuttaa heidät kotikaupunkiinsa perusteellisesti pienestä asti. Lapset rakastavat olla pieniä tutkimusmatkailijoita ja kokea uusia kivoja asioita, ja niin kyllä rakastan minäkin. On niin huippua kun he ovat nyt jo niin isoja että ovat kiinnostuneita eri paikoista ja tapahtumista, ja osan tapahtumista etenkin esikoinen varmasti muistaa vielä aikuisenakin.

Hyvää yötä kaikille <3

Mulla oli tänään poikkeuksellisesti töitä, ja Otolla taas vapaapäivä, joskus näinkin päin. Ihan hauskaa vaihtelua, rento aamu, autokyyti töihin ja tytöt lähtivät Oton kanssa Itiksen leikkiasemalle. Mun visiitti töissä ei jäänyt kauhean pitkäksi, koska lähdin ostamaan vähän kuvaustarvikkeita ja sen jälkeen kuvasin meidän uusia mallikoruja muutaman tunnin kotona. Ihan parasta, mä rakastan kuvata asetelmia ja miettiä mikä näyttäisi kivalta minkäkin kanssa. Arvatkaa miksi rakastan kuvata asetelmia? Ne pysyvät paikoillaan, ja niitä voi veivata eri asentoihin vaikka miljoona kertaa eivätkä korut tai maljakot hermostu siitä, toisin kuin lapset.

Lasten kanssa mulla on sellainen periaate että kuvaan vain silloin kun heitä itseään kiinnostaa, muuten on aivan turhaa edes yrittää, koska lapset eivät tosiaan käyttäydy kuin korut tai maljakot. Enkä tietenkään halua heitä väkisin kuvata muutenkaan jos he eivät itse halua. Joskus kuvatessa he sattuvat pitämään hetken toisiaan käsistä kiinni tai hymyilemään tosi kauniisti ja sitten räpsin niin monta kuvaa kuin ehdin ennenkuin he ovat jo juosseet kolmen metrin päähän toisistaan ja hyppivät tai esittelevät napaa naapurin koiralle.  Joskus he ovat innoissaan kuvaamisesta (”ei meidän ole pakko ottaa kuvia jos ette halua” ”Otetaanpa, otetaanpa jooko äiti, me haluamme!”, mutta eivät silti oikein jaksa keskittyä. Sitten otetaan niitä iloisia tilannekuvia joissa tukka hulmuaa ja jommankumman raajat on aina tärähtäneet, ja sekin on ihan fine.

Mä olen nähnyt sitäkin että lapsia lahjotaan karkilla tai jollain palkinnoilla että pysyvät kameran edessä paikoillaan. Se on ihan okei jos lapsi ei ole tottunut kameraan, ja ollaan ottamassa ekaa kertaa kolmeen vuoteen upeita perhekuvia oikealla kuvaajalla, mutta silloin kun kuvaaminen on melko arkipäiväinen juttu niin ei tulisi kuuloonkaan. Mä olen ottanut tämän postauksen kuvat kolme päivää sitten illalla, kun oltiin lähdössä puistoon. Niissä näkyy iloisia, innokkaita neitejä jotka innostuivat pomppimaan, halimaan ja pussaamaan. Kuvien ottamiseen meni viisi minuuttia, ja meillä kaikilla oli hauskaa.

Vaikka rakastan kuvata asetelmia, koska ne ovat täysin mun hallinnassa ja niiden kanssa kaikki on taidosta ja silmästä kiinni, niin rakastan kuvata myös lapsia. Lasten kuvaamisessa kaikki on kiinni tuurista, ja joskus sitä vahingossa onnistuu ja saa ikuistettua sen täydellisen sisarusrakkauden hetken.

Ai kauhea kun mulla rönsyilee aiheet! Mä olen höpöttänyt koko tekstin ajan valokuvaamisesta, kun tarkoituksena oli kertoa meidän perjantaista. Meidän perjantai oli ihana, se oli niin me. Maattiin varmaan tunti kasassa sohvalla ja Otto pöristeli meidän mahoja, kuunneltiin spotifysta Mehukkaimmat ysärijyystöt -soittolistaa ja tanssittiin tyttöjen kanssa hulluna. Esikoinen taitaa jo Aquan Barbie Girlin kertsin, ja mä opin vihdoinkin miten Smurffien Patin papukaija oikeasti menee, siis Vamos ala playa. Silti lauloin samalla, että ”Patin papukaija, se päätä aukoo aina, mut muille se on hiljaa, eikä ne usko”… Kertoo jotain mun lapsuudesta, smurffeja huudatettiin ja paljon.

Me aletaan Oton kanssa katsomaan Netflixistä joku leffa, kun mäkin sain vihdoin tämän valmiiksi! Mulla nimittäin kesti tässä hetki, koska hukkasin tuon ysärisoittolistan ja etsin sitä spotifysta varmaan 20 minuuttia että pystyin mainitsemaan sen nimen tässä postauksessa. Ehkä ei kaikkein fiksuiten käytetyt 20 minuuttia elämästä, mutta on sitä varmaan hölmäömpäänkin tullut minuutteja tuhlattua. Ja onhan toi ”Mehukkaimmat ysärijyystöt” nyt ihan huippu nimi soittolistalle, kuulostaa tosin mun korvaan joltain ihan muulta kuin musiikilta, apua.

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Viikonloppu hujahti taas sellaista vauhtia ettei tosikaan, miten se aika meneekin aina niin nopeasti? Me tehtiin kaikkea hauskaa, mutta ennenkaikkea otettiin rennosti. Ei oikeastaan suunniteltu yhtään mitään vaan päädyttiin vain tekemään kaikkea hauskaa ja se spontaani hauskanpito olikin kaikkein parasta.

Tänä viikonloppuna ollaan:

..Leikitty ilta-auringossa puistossa, keinuttu ja pompittu ja juostu sitten kilpaa kotiin saunomaan.

.. Opeteltu ompelukoneen käyttöä esikoisen kanssa. Minä tuskailin kun en meinannut saada lankaa neulansilmään, joka on turvamuovin takana etteivät pienen harjoittelijan sormet joudu sinne ommellessa. Keksin kuitenkin aika hyvän lifehackin ainakin omasta mielestä, kun suihkutin langanpäähän hiuslakkaa ja sain sen sitten samantien silmään. Se pysyi paljon jämptimmin suorassa ja meni heti minikokoiseen neulansilmään.

.. Käyty Fallkullassa. Siellä oli ihan superisti eläimiä, ja ne kaikki olivat ihan järkyttävän söpöjä! Lehmät, vuohet ja minipossujakin pienemmät mikropossut veivät mun sydämen aivan täysin. Kysyttiin siellä että saako eläimiä syöttää, ja eläintenhoitaja kertoi että kaikille muille saa antaa heinää paitsi hepoille. Niin mä pääsin ekaa kertaa syöttämään lehmiä ja vuohiakin! Oli niin ihanaa, voikohan tähän kotieläintiloilla käymiseen jäädä koukkuun, eläimet on niin ihania ja mun tekisi mieli käydä noissa paikoissa joka viikonloppu vähintäänkin!

.. Mietitty Fallkullassa, että mitä kivaa me oikein vielä keksittäisiin. Bongattiin sitten kyltti joka kertoi että Malmilla sijaitsee myös Huonekalujen kirppis, jonne ajateltiin mennä käymään. Paikka oli ihan mahtava, vaatimaton rakennus kätki sisälleen ihan uskomattoman aarreaitan, siis varsinkin tällaiselle Barbiehullulle kuin minä. Kirppiksellä oli toki niitä huonekalujakin, mutta enemmän mä vaikutuin mahtavan siististä ja todella todella laajasta leluvalikoimasta.

Meille lähti mukaan mm. barbien suihku ja barbien ruokia, ja tuolta käydään varmasti hamsteroimassa lisää kaikkia barbiejuttuja, nyt meillä ei vaan ollut käteistä kymppiä enempää mukana kun ei oltu varauduttu ollenkaan että mentäisiin paikkaan jossa ei käy kortti, ja kirppis oli menossa vartin päästä kiinni. Osoite on Ormuspellontie 12, ja oikeasti jos yhtään kiinnostaa löytää esim. oman lapsuuden leluaarteita niin suosittelen kiiruhtamaan tuonne, se on auki joka päivä!

.. Herkuteltu ihan superhyvällä uunilohella, jonka reseptin jaan teille viikon arkiruokana alkavalla viikolla, sekä pidetty leffailta. Käytiin pitkästä aikaa Makuunissa ja vuokrattiin Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Oli muuten ihan huippuleffa, ja kuopuskin jaksoi katsoa varmaan 70% mikä on hänen ennätyksensä!

Kerrassaan loistava viikonloppu, näitä lisää! Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä kaikille <3