Eilen juhlittiin Ottoa meillä kotona ihanalla isolla ystäväporukalla meidän terassilla! Teemana oli tyttöjen toiveiden mukaan kukat, ja me käytiinkin keräämässä luonnonkukkia koristeeksi, ja kakunkin koristelin kukilla. Lasten piti askarrella myös kukkakoristeita, joita oltaisiin ripustettu, mutta tässä lomamoodissa se vähän jäi, ja lopulta kukkateema ei ollutkaan niin suuressa osassa. Mutta sen sijaan meillä oli keskimmäisen kummisedältään lahjaksi saama saippuakuplakone, mahtava tunnelma,  hyvää ruokaa, musiikkia ja valoja ja viirinauhoja.

Meillä oli niin rento ja kiva ilta yhdessä, ja oli mahtavaa nähdä ystäviä. Otolla alkoi samalla eilen kesäloma, ja tätä on todellakin odotettu. Eiliset juhlat olivat ehkä paras tapa ikinä aloittaa loma! Grilli oli kuumana lähes koko illan, ja sen lisäksi tarjolla oli mun tekemää päärynä-valkosuklaakakkua, jonka tein tällä Annin uunissa -blogin ohjeella 1,5-kertaisena.Kakku oli ihan super mehevää ja herkullista vaikka itse sanonkin, ja helppo tehdä.

Eilen oli melko tuulista, mutta onneksi aurinko paistoi ja paviljonki vähän antoi tuulen suojaa. Istuskeltiin koko iltapäivä ja lta pihalla, ja lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä jatkamaan vähäksi aikaa porukalla keskustan tuntumaan. Oton sisko jäi tänne valvomaan pienten unta, ja kaikki olivat nukkuneet sikeästi. Sen verran kesyjä ollaan, että lähdettiin jo melko pian puolen yön jälkeen Subwayn kautta taksilla kotiin Oton kanssa, mutta ihan mahtava ilta oli kyllä, ja just meille sopiva. Saadaan kyllä olla kiitollisia kaikista ihanista ihmisistä joita meillä on ympärillä, ja olen hurjan kiitollinen myös siitä, että Otto on mun vierellä.

Mä muistan vieläkin ekat Oton synttärit joita juhlittiin yhdessä meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa, Otto täytti silloin 21 vuotta. Tavallaan tuntuu että ne juhlat oli ihan vasta eilen, vaikka oikeasti niistä on jo seitsemän vuotta ja niin moni asia on muuttunut. Tärkeimmät jutut on kuitenkin säilyneet juuri sellaisena kuin ne olivat silloin: edelleen seitsemän vuoden jälkeen mä saan perhosia mahaan kun katson Ottoa, ja joka ikinen päivä me rakastetaan toisiamme vielä ainakin triljoona kertaa enemmän. Ällösöpöä tai  vaan ällöä, mutta ei se mitään. Jokainen hetki jonka saan kulkea Oton kanssa on mulle maailman arvokkain. Se kaikki, mitä me ollaan yhdessä rakennettu näiden vuosien aikana on jotain, mitä en koskaan osannut edes unelmoida pääseväni kokemaan. Onnea Otto 28v ja maailman suurin kiitos siitä, että saan olla sun vaimo joka päivä <3

Olen jutellut viime aikoina paljon ystävieni kanssa, ja tavannut myös työn kautta paljon sekä uusia tyyppejä että vanhoja tuttuja. Tulin pohtineeksi, että mitkä on sellaisia asioita, joita arvostan ja ihailen muissa ihmisissä? Mikä saa mut tykkäämään jostain ihmisestä, mikä antaa luotettavan kuvan, ja mistä syntyy se tunne että tuosta tyypistä olisi ihanaa kuulla lisää? Listasin kahdeksan asiaa, jotka viehättävät mua muissa ihmisissä.

1. Toisten kannustaminen

Sellainen tsemppaava meininki ja kannustaminen eteenpäin, on musta todella ihana piirre ihmisissä. Voi olla että tulee myös omasta lapsuudesta, koska mua on kotona aina kannustettu eteenpäin ja uskottu mun unelmiin. Siksi ehkä tykkään siitä piirteestä myös muissa. Lannistaminen ja tyrmääminen taas saa mut heti kavahtamaan kauemmaksi, en ymmärrä miksi joku haluaa lytätä toisen unelmia heti kättelyssä.

2. Pyyteetön auttaminen

Ihmisestä kyllä näkee, auttaako hän siksi että toivoo hyötyvänsä siitä jotain, vai auttaako hän ihan vaan koska haluaa auttaa. Pyyteetön auttaminen, sellainen että tarjoutuu avuksi vaikka tietää että ei todennäköisesti hyödy siitä itse mitenkään, on mun mielestä ihailtavaa. Yritän tehdä sitä myös itse enemmän. Miksi ei voisi pelastaa toisen päivää, kun huomaa että hän on unohtanut lompakkonsa viereiseen hampurilaisravintolan loosiin, tai miksi ei voisi tarjoutua ystävälle muuttoavuksi vaikka itsellä ei muuttoja lähiaikoina olekaan näköpiirissä.

3. Toisten kehuminen ”selän takana”

On tärkeää kehua ihan suoraan päin naamaa, ja antaa positiivista palautetta silloin kun sille on syytä. Mutta vielä enemmän mua innostaa ja kiinnostun ihmisestä, joka kehuu mulle jotain toista tyyppiä vaikka tämä ei ole kuuloetäisyydellä, ja joka ei luultavasti koskaan edes saa tietää että häntä on kehuttu mulle. Siitä tulee jotenkin hyvä, aito fiilis sekä kehutusta että kehujasta. On hieno taito nähdä hyvää toisissa, ja mun mielestä on tosi inspiroivaa kuulla millaisista ihmisistä toiset tykkäävät, saavat voimaa tai millaisia ihmisiä he ihailevat.  Selän takana pahan puhuminen taas on luotaantyöntävää, eikä mua kiinnosta ollenkaan keskustella toisten ihmisten negatiivisista mielipiteistä, jotka eivät liity omaan elämääni mitenkään. ’

4. Kyky nähdä harmaan sävyjä

Se että näkee mustan ja valkoisen välissä olevan valtavan kirjon, on hieno taito. Liian usein mediassa, lehdissä, blogeissa tai esimerkiksi vanhemmuudessa ollaan ehdottomia ja harrastetaan tarpeetonta vastakkainasettelua. Merkkivaatteet ja ketjuvaatteet, vegaanit ja sekaanit, ympäristöystävälliset ja kerskakuluttajat, fitnesstyypit ja bodylovet, korvikkeet ja imetys, etc. Vastakkainasettelu on puuduttavaa ja hölmöä, kun totuus on kuitenkin se että suurin osa ihmisistä asettuu sinne ääripäiden välimaastoon, eikä kukaan ihminen ole toista parempi, vaan erilainen. Vastakkainasettelu on toki provosoivaa ja sillä saa ehkä huomiota, mutta ei sillä mitään todellista kansan syvien rivien mielipidettä saada kuuluviin, vaan ainoastaan ne omasta asiastaan vauhkoavat ääripäät. Vaatii taitoa kyetä tuomaan oma tietous ja mielipide esiin toisia kunnioittavasti ja ilman vastakkainasettelua, mutta se on ehdottomasti mahdollista.

5. Kyky ymmärtää erilaisuutta

Edellisestä kohdasta päästäänkin sopivalla aasinsillalla mun seuraavaan lempparipiirteeseen. Kyky ymmärtää erilaisuutta on äärimmäisen tärkeä, varsinkin tämän päivän monimuotoisessa yhteiskunnassa. Ei vaan voi ajatella, että se oma tapa elää on ainoa oikea ja muut olisivat jotenkin huonompia. Se että osaa ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja ihmisiä sen oman kuplan ulkopuolella, on tärkeä taito ihan jo keskustelunkin kannalta. Mun mielestä on avartavaa, mielenkiintoista ja mahtavaa jutella ihmisen kanssa, jolla on vaikka täysin erilainen elämäntilanne kuin mulla, tai joka omaa jostain asiasta täysin erilaisen mielipiteen kuin minä. Me edustetaan joidenkin ystävieni kanssa esimerkiksi erilaisia poliittisia suuntauksia, mutta pystytään silti juttelemaan politiikasta ja sitä sivuavista asioista ilman tappelua tai hampaiden kiristelyä.

6. Toisen parhaiden puolien tuominen esiin

Musta on ihan mahtavaa, miten jotkut puhkeavat oikein kukkaan esimerkiksi rakastuessaan juuri siihen oikeaan tyyppiin. Juuri sillä oikealla tyypillä on nimittäin taito tuoda ne toisen parhaat puolet esiin, muistuttaa miksi joku on ihana silloin kun hän ei itse muista, ja kertoa että hienosti menee silloin kun toinen epäröi. Usein ”seura tekee kaltaisekseen”, ja esimerkiksi positiivisuus synnyttää lisää positiivisuutta. Jos hengailee ystävän kanssa jutellen kaksi tuntia unelmien saavuttamisesta, vaikutuksen tehneistä ihmisistä ja asioista joihin voi itse vaikuttaa, on luultavasti paljon paremmalla tuulella, kuin jos käyttäisi kaksi tuntia Tosi tv-julkkisten haukkumiseen.

7. Täysillä heittäytyminen

Joistain ihmisistä vaan näkee heti, että he eivät harrasta mitään itsesensuuria, vaan ovat aidosti joka tilanteessa omia itsejään. Sellaisten ihmisten kanssa on hauskaa, ja uskaltaa itsekin heittäytyä kokeilemaan uusia asioita tai sanomaan jonkun asian ääneen, mitä ei ole ennen uskaltanut. Mä voin suoraan myöntää että joissain tilanteissa mua vaikka jännittää, enkä kehtaa tehdä jotain niin täysillä kuin oikeasti haluaisin, jos olen yksin. Heittäytyvän kaverin kanssa taas saatankin päätyä tekemään juuri niin kuin halusin, ja huomata että ihan turhaan jännitin ja himmailin. Ihan korvaamattoman arvokasta!

8. Hyvä kuuntelutaito

Ihan äärimmäisen tärkeä juttu on taito kuunnella toista. Ja se toimii ihan molemmin päin. Sellaiset tyypit jotka on kiinnostuneita siitä mitä toisella on sanottavaa, ja ehkä vielä kysyvät lisäkysymyksiä, on myös itse mielenkiintoisia. On tärkeää näyttää, että sillä mitä toinen sanoo on merkitystä, ja että kuuntelija oikeasti kuuntelee, eikä vaan vastaile ympäripyöreästi jotain.

!DISCLAIMER! Pakko näin kovilla pakkasilla huomauttaa että nämä kuvat on otettu nollakeleillä yli viikko sitten, kun oltiin autolla käymässä kaverin luona, ettei tarvitse ihmetellä. 

Tässä on vain murto-osa asioista, joita arvostan ja ihailen muissa ihmisissä, mutta nämä mulla tuli ihan ekana itsellä mieleen. Tulipa hyvä mieli kun ajattelin niitä kaikkia ihmisiä, jotka mua inspiroivat kirjoittamaan tämän listauksen. On ihan mieletöntä saada tuntea niin ihania ihmisiä!

Millaisia piirteitä te ihailette muissa ihmisissä? Mitkä piirteet kiinnittävät positiivisen huomion? Ketkä on sellaisia ihmisiä joita te ihailette?

Tänään vietetään Ystävänpäivää, ja sen kunniaksi kirjoitan teille aiheesta, josta en ole pitkään aikaan tainnut sanoa oikein mitään täällä blogin puolella. Nimittäin ystävistä ja ystävyydestä – päivän teemasta.

Ennen parisuhdetta ja omaa perhettä, ystävät olivat kiistattomasti ainakin omassa elämässäni aivan ykkössijalla. Ystävät olivat niitä, joiden kanssa vietin aikaa joka päivä, puhuin jatkuvasti puhelimessa, jaoin kaikki ilot ja surut. Heti ekana kun jotain merkittävää tapahtui, jaoin sen ystävien kanssa. Ensimmäisen raskaustestinkin tein vuonna 2011 ollessani ystävän luona yökylässä, eihän sitä nyt yksin voinut tehdä todellakaan, kuten ei mitään muutakaan niihin aikoihin.

Niistä teinivuosista on kuitenkin jo monta vuotta aikaa, ja joka vuosi parisuhde, lapset ja työ ovat vallanneet yhä suurempaa osaa arjesta. Saako ystäviä kuitenkaan unohtaa kokonaan vain siksi, että muut asiat valtaavat tilaa? Mun mielestä ei missään nimessä, jos heistä oikeasti välittää. Ystävyys saa kuitenkin muuttaa muotoaan ja kehittyä siinä samalla, kun elämä muutenkin menee eteenpäin meillä kaikilla. Oikeat ystävyyssuhteet kestävät kyllä muutokset puolin ja toisin.

Mun elämästä tippui kauhallinen ystäviä pois heti silloin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ja lakkasin olemasta joka viikonloppu juhliva teini. Toisaalta mulle myös jäi iso kourallinen niitä ystäviä, jotka seisovat mun rinnalla edelleen tänäkin päivänä. Oikeastaan kaikissa elämän käännekohdissa ystäviä on hävinnyt, mutta toisaalta uusia tullut tilalle, jopa enenmmän kuin on lähtenyt. Silti se tietty joukko ihmisiä on ollut alusta tähän päivään asti mun rinnalla, ja tiedän että tulee olemaan aina, tapahtui mitä tapahtui.

He ovat niitä ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan, ja jotka laittavat juuri oikealla hetkellä viestiä, että tsemppiä kiireisiin, kaikki menee hienosti. Toivon, että osaan olla yhtä ihana ystävä takaisin, ja uskon että en ainakaan ihan surkea ole, kun yhtä ollaan pidetty kaikki nämä vuodet. Oikeiden ystävien kanssa ei haittaa, vaikka ei näkisi pitkään aikaan, sillä sitten kun nähdään, kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Yhtä rentoa, vaivatonta ja leppoisaa.

En sure menetettyjä ihmissuhteita, klisee pätee että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Jokainen ihminen joka on jollain lailla ollut osana mun elämää, on opettanut mulle jotain ja jättänyt jäljen siihen, kuinka toimin ja kuinka kohtelen toisia. Olen iloinen voidessani sanoa, että mun ystävyyssuhteisiin ei ole kuulunut draamaa enää vuosikausiin. Olen riidellyt ystävän kanssa viimeksi varmaankin ollessani 22-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Tai en oikeastaan riidellyt, mutta tietoisesti ottanut etäisyyttä ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta joka teki ikävästi mulle yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

Sen jälkeen elämä ystävien kanssa on ollut äärimmäisen tasaista. Nähdään aina kun ehditään, puhutaan aina kun voidaan, jaetaan ne ilot ja surut. Ei jaeta kaikkea ehkä ensimmäisenä enää, mutta heti toisena Oton jälkeen. Whatsapp laulaa iltaisin, ja vaunulenkillä ollessa soitan usein kaukana asuvalle ystävälle. Aikaa otetaan sieltä mistä voidaan, ihan kuin parisuhteessakin. Joka viikko näen ainakin muutamaa ystävää tai kaveria, mutta heitä on niin monta, että yleensä en näe samaa ihmistä kovinkaan montaa kertaa kuukauden aikana, koska en vain ehdi. Ja tilanne on yleensä ihan molemminpuolinen, en tosiaankaan ole ystäväpiirini ainoa jolla kalenteri on aina liian täynnä.

Sen sijaan olen edelleenkin ainoa jolla on lapsia, jos miettii niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tunnettu kaikkein pisimpään. Se ei koskaan ole ollut este yhteydenpidolle tai ajan viettämiselle. Olen ylpeä voidessani kutsua monia ystäviäni myös lasteni kummeiksi. He ovat vieneet lapsia kotieläinmessuille ja sisäleikkipuistoon, pelanneet tuntikausia lautapelejä ja askarrelleet aquabeadseillä lasten kanssa mun ollessa kuumeessa. He muistavat soittaa synttäripäivänä toiselta puolelta Suomea lapsen omaan numeroon, ja kysellä kuulumisia häneltä ihan muuten vaan. He juttelevat mun kanssa mistä vaan, myös lapsista silloin kun siltä tuntuu.

He ovat kiinnostuneita meidän koko perheen kuulumisista, ihan samoin kun minä heidän yliopistojutuistaan tai työn hakemisesta. He lähtevät mun kanssa juhlimaan silloin harvoin kun sinne pääsen, ja aina meillä on yhtä hauskaa. Ylihuomenna lähden juhlimaan ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, ja odotan sitä niin innolla. En koskaan suunnitellut pitäväni näin pitkää taukoa tanssimisesta, mutta jotenkin siinä vain kävi niin. Ei se silti tuntunut kahdelta vuodelta, ja tiedän että meillä on perjantaina ihan yhtä hauskaa kuin oli kaksi vuotta sittenkin. Lähden juhlimaan ystävän kanssa, jonka kanssa tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Uudemmista kavereista ja ystävistä olen hurjan kiitollinen myös, ja siitä että olen saanut vuosien varrella tutustua niin ihaniin äiteihin. Äitiystävät ovat tärkeitä voimavaroja ja inspiraation lähteitä, joiden kanssa voi jakaa kaikki ne lapsiperhearjen ilot, surut ja huvittavimmat tilanteet. Toki äitien kanssa voi puhua kaikesta muustakin kuin vain lapsista. Äitiystävänä mä haluan olla sellainen, jonka kanssa lapsetkin voi olla rennosti. Kun meille tulee kylään, ei tarvitse jännittää että mitenköhän se menee lasten kanssa, meillä voi olla juuri niinkuin kotonaan. Ja onneksi sama toimii ystävien kanssa myös toisin päin.

Tänä vuonna olen tutustunut jo pariinkin uuteen ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan käyty lounaalla ja vietetty aikaa. Se on ihanaa! Mä olen ihmisenä sellainen avoin höpöttelijä joka tutustuu helposti, ja on ollut mahtavaa törmätä usein samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa vaan klikkaa heti.

Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ihanasta ihmisestä joka meidän ympärillä on, se ei ole mikään itsestäänselvyys että saa elämäänsä niin mahtavia tyyppejä. Ystävät ovat uskomattoman suuri rikkaus. Kiitos myös kaikille teille siellä ruutujen takana, moni vakkari teistäkin lukijoistakin tuntuu vähän kuin ystävältä, ollaan ehkä moikattu tapahtumassa, ja juteltu kymmenien ellei satojen kommenttien verran täällä blogissa tai somekanavissa. Se on ihan mahtavaa. Ihanaa Ystävänpäivää kaikille <3

Moikka! Takana on tosi kiva viikonloppu, joka piti sisällään sekä kivaa tekemistä, että rentoa löhöilyä kotona. Voisin siis sanoa että juuri mun lemppari viikonloppu, kun rakastan sekä touhuta, että ottaa rennosti. Perjantaina meillä oli ystäväperhe kylässä koko päivän ja lapsilla riitti leikkiä ja touhua iltaan saakka, ja me aikuiset höpöteltiin ja laitettiin yhdessä ruokaa, eikä unohdettu pulliakaan. Pullat tosin tulivat kyllä pakasteesta, niinkun meillä aika usein, mutta hyviähän nekin ovat. Illalla katsottiin vaan telkkaria ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen käytiin kuopuksen yksivuotiskuvauksissa Annina Segermanin studiolla Vallilassa, enkä malta odottaa millaisia ihania kuvia sieltä tulikaan! Meidän aamu oli kyllä sellaista sähellystä kun koitin saada kaikki kolme tyttöä valmiiksi kuvauksia varten ja itseni siinä samalla (kun otettiin myös perhekuva). Lopulta siinä kävi niin että meikkasin itseni vasta automatkalla, ja ehdittiin nippanappa muutama minuutti myöhässä, huh.

Kuvauksissa oli hauskaa, ja Annina oli aivan hurmaava tyyppi. Meidän kohta-yksi-vee oli kyllä varsin vallattomalla tuulella, ihanan iloinen, mutta joka paikkaan olisi pitänyt päästä tutkimaan. Paikallaan pysyminen ei kuulunut suosikkipuuhiin, mutta kyllä uskon että saatiin silti ihania kuvia. Studio oli aivan ihana paikka, ja oli kivaa käydä kuvauksissa.

Kuvausten jälkeen käytiin tekemässä ruokaostokset viikoksi eteenpäin, ihan parasta että sekin on taas viikoksi hoidettu ja nyt ei tarvitse miettiä kauppahommia ollenkaan. Joku kerta olen ajatellut kokeilla jotain kauppakassi-palvelua, että tekisin ostokset etukäteen verkosta ja vaan noutaisin sitten ruuat. Se on varmasti ihan mahtavan helppoa. Ehkä ensi viikko on se viikko kun innostun kokeilemaan? Jotenkin vaan sitä aina tulee ennemmin lähdettyä sinne kauppaan, kun tutustuttua uuteen tapaan tehdä ostokset. Ruokakassipalveluhan meillä on monesti ollutkin käytössä ja ollaan siitä tykätty, mutta koko viikon kaikkia ostoksia jugurteista leipiin yms. en ole vielä tehnyt etänä koskaan. Saa kertoa kokemuksia kauppakassipalveluista jos ootte testanneet!

Kauppareissun jälkeen Zeldan kummisetä tuli meille kylään, ja vietettiin hänen kanssa iltapäivää siinä samalla kun kokkailtiin ja puuhasteltiin muutenkin. Illalla lasten mentyä nukkumaan herkuteltiin Oton kanssa juustoilla, ja katsottiin leffaa Elisan Vuokraamosta. Ihanan rento lauantai.

Ja tänään on sitten ollut mukava sunnuntai. Aamulla Otto heräsi lasten kanssa, ja itse nukuin kymmeneen asti! Mitä luksusta, sen jälkeen oli todellakin uudelleensyntynyt olo, kun olin mennyt illalla nukkumaankin jo ennen puolta yötä. Yötä toki pilkkoivat yöherätykset minityypin kanssa, mutta silti sain nukkua yhteensä tosi pitkän yön, ja se teki kyllä hyvää. Saankohan tänään unta ollenkaan kun nukuin niin pitkään?!

No, sitä on turha murehtia etukäteen, jos en saa, niin luen sitten kirjaa sängyssä, se vasta luksusta onkin. Siitä on nyt reilu viikko kun kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan (ja nukkuu siellä yleensä aamuyöhön asti, ennen kuin tulee meidän viekkuun), ja on niin ihanaa kun voi taas illalla pitää valoa päällä makkarissa ja lukea kirjaa. Niiin parasta, mä rakastan lukemista ennen nukkumaanmenoa, ja nyt olen taas lukenut joka ilta. Yleensä nukahdan niin että kirja on vielä mulla käsissä (tai naamalla), ja Otto siitä sitten nostaa ystävällisesti kirjan pois ja sammuttaa valon. Mutta oikeesti, aivan ihanaa!!

Apua, ajauduinpas sivuraiteille nyt, kun aiheena oli tämä päivä. Aamulla heräämisen jälkeen oli ihana fiilis, ja aurinko paistoi.  Me päätettiin lähteä päiväksi Oton perheen luokse Graniin ja siellä vierähtikin monta tuntia, ulkoillessa ja hengaillessa. Tosi kiva päivä ja lapset saivat purkaa hulluna energiaa puistossa, ja kävelyllä.

Kiitos muuten kaikille farkkusuosituksista, niitä on tullut ihan hurjan suuri määrä! Ainoa on vaan että aika todella tasaista tuntuu olevan eri merkkien kesken, ja musta tuntuu että oon vaan enemmän sekaisin kuin ennen postausta, että mitä lähden ostamaan! Kun niin erilaisia kokemuksia monella samoistakin merkeistä, toiset kehuu ja toisilla ollut ihan huonot. Mutta kokeilemallahan se selviää, mikä itselle sopii parhaiten. Nyt ainakin tiedän mitä lähden kokeilemaan, ja katson sitten sen pohjalta lisää.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Niin parasta, että joulukuu on nyt täällä! Eilen aloitettiin vuoden viimeinen kuukausi täällä oikein porukalla, kun saatiin lasten sokeriserkut meille kylään. Touhuttiin täällä, ja erityisen hauskaa oli seurata meidän junioreiden touhuja, 10kk ikäinen ja 15kk ikäinen ovat alkaneet löytää yhteisen sävelen, ja eilen mm. istuivat vastakkain vaikka kuinka kauan tekemässä toisilleen ”high five”, ja työnsivät toisiaan taaperokärryllä, ja tutkivat toistensa varpaita.

Jotenkin niin ihanaa, miten heistä on tullut ihan best buddies, ja leikit yhdessä alkavat jo sujua. Ollaan tosin nähty tänä vuonna melkein viikottain, tai ainakin joka toinen viikko meidän reissuja lukuunottamatta, eli paljon he ovat olleetkin toistensa seurassa. Ihan mahtavaa kun on melkein samanikäiset minityypit joista on toisilleen seuraa. Molemmat ovat tosi tuttavallisia tapauksia, eivätkä yleensä ujostele toisiaan, vaan ottavat rohkeasti naamasta kiinni ja taputtelevat toistensa päälakia kikattaen. Hassut vauvat! Ainiin, ja meidän kuopus oppi eilen sanomaan myös ”kakka”, ja se onkin tämän hetken kuumin sana kaikista. Kaikki on ”kakkaa”.

Meillä on ollut oikein jouluisa viikonloppu, sillä oltiin sovittu jo viikkoja sitten että tänä viikonloppuna Oton sisko tulee meille koristelu- ja leipomistalkoisiin. Viime viikonloppu ja koko tämä ensimmäinen kokonainen arkiviikko vanhempainvapaan jälkeen on olleet niin hektisiä, että ihanaa kun on tällainen viikonloppu kun saa olla vain kotona. Tekee höpöä meille kaikille!

Huomenna ohjelmassa on varmaankin joulupolkua, ja muutenkin ulkoilua. Voi kun saataisiin pitää tuo mielettömän kaunis ja upea lumipeite,  joka sopivasti joulukuun ensimmäisenä satoi maahan. Ulkona on niin kaunista, ja lumen ansiosta ikkunoista tulvii valoa vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa. Lumiset puut näyttävät jotenkin niin lumoavan kauniilta, voisin tuijotella niitä mieluusti tästä helmikuun loppuun asti. Ajateltiin tehdä myös jäälyhtyjä heti kun on tarpeeksi pakkasta! Niin ja aamu vietetään piparitalkoissa, saapa nähdä millainen talo me saadaan aikaiseksi! Tavoitteet on korkealla mutta lopputulos voi olla ihan mitä vaan, haha.

Aivan ihanaa viikonlopun jatkoa ja huomista ensimmäistä adventtia kaikille!

PS: Aikaistin joulukalenteria tunnilla yleisön pyynnöstä, eli uudet luukut aukeavat joka aamu klo 6.00! Huomenna luvassa vähän helppoja DIY-juttuja sunnuntain iloksi. <3