Mä vastaanotin todella kivan (ja erilaisen) postaustoiveen liittyen mun rippi- ja ylioppilasjuhliin ja erityisesti juhlapäivinä käyttämiini juhlamekkoihin! Koska mun rippijuhlista on aikaa jo seitsemän vuotta ei mulla ole kyllä nyt niitä kuvia tällä koneella eikä omalla ulkoisella kovalevylläkään niin mä päätin keskittyä niihin YO-juhliin jotka ovat hieman tuoreemmassa muistissa. Mä valmistuin siis ylioppilaaksi Oulussa keväällä 2010 juuri ennen kuin muutin takaisin Helsinkiin opiskelemaan.

Mun ystävä suunnitteli mulle ensiksi mekon, joka erään meidän tuttavan piti mulle valmistaa mutta kaikenlaisten sattumusten summana mä suunnittelin lopulta itse oman mekkoni ja se teetettiin ompelimossa vain viikkoa ennen juhlapäivää! Mä halusin mekon olevan ehdottomasti valkoinen ja yksinkertainen ja sellainen mekosta myös onneksi tuli. Mekko valmistettiin kauttaaltaan valkeasta morsiussatiinista ja mekon keskiosaan tuli koristeeksi ruusuin ja hopeisin paljetein kirjailtua pitsiä. Mekolle tuli muistaakseni hintaa n. 200 euroa + kankaat ja vetoketju jotka maksoivat muutaman (?) kympin Eurokankaassa.

Hintaan kuului mekon suunnittelu yhdessä ompelijan kanssa, mittaukset ja yksi sovituskerta. Sovituskerralla mekkoa piti vielä pienentää mutta kun lopulta hain sen päivää ennen ylppäreitä se istui kuin hansikas ja oon edelleen sitä mieltä että se oli ihan täydellinen mekko just mulle! Mekko on mulla tallessa edelleen ja mä toivon että jos (ja kun) meidän neidit joskus pääsevät mahdollisesti ylioppilaaksi mä voin pukeutua heidän juhlapäivänään omaan YO-juhlamekkooni. Hassua muuten että ylppäreiden alla mulla ei ollut tietoakaan että siitä 1,5 vuoden kuluttua mulla olisi ihana tytär jonka ylppäreistä haaveilla, mutta silti muistan miettineeni tuota mekkoasiaa jo silloin!

Kuvissa mukana myös mun ihana äitini! Mitäs piditte mekosta? Mekko ei ollut loppuillasta enää ihan noin ihanan valkoinen mutta onneksi on pesula. Mulla oli ihanat juhlat kyllä, mä rakastan kaikkia juhlia joihin liittyy hienon mekon pukeminen päälle sekä voileipäkakku! Onneksi pian on tulossa myös ristiäiset joihin saa pukeutua ihanaan mekkoon ja sielläkin on tarjolla voileipäkakkua ja vaikka mitä herkkuja. Kesällä mulla on pitkästä aikaa useampaan otteeseen tarvetta juhlapukeutumiselle kun meidän oman neidin ristiäisten lisäksi meidät on kutsuttu valmistujaisiin ja häihin, ihanaa!

Onko teillä tulossa valmistujaisia, rippijuhlia tai muita mukavia juhlia kesällä? Miten pukeuduitte itse omissa yo-juhlissanne/valmistujaisissanne?

Tänään blogi-ikää tuli mittariin jo kaksi vuotta, uskomatonta! Mä muistan oikeasti kuin eilisen kun tasan vuosi sitten blogin 1v-postausta kirjoittelin, tuntuu että sehän oli ihan äsken. Ja mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut, vain muutamia mainitakseniTiaran 1v-synttärit, muutto niin meillä kuin blogillakin sekä tietysti se kaikkein tärkein: meidän toisen pikkuneidin syntymä! Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.

Kuluneen blogivuoden aikana blogi on kasvanut ihan huikean paljon suurempiin mittasuhteisiin kuin koskaan olisin voinut uneksiakaan! Vuosi sitten blogilla ei ollut edes Facebook -sivuja, tällä hetkellä taas teitä seuraajia on sitä kautta jo 1250! Mahtavaa! Suurin muutos viimevuoteen nähden on tämä blogin uusi koti, KIDEblogit, joka on ainakin mun mielestä tuonut ihan uusia ulottuvuuksia bloggailuun, juuri kuten toivoinkin. KIDEblogien kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kehittynyt kirjoittajana ja bloggaajana ja saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä upeiden tahojen kanssa. Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.

Kiitos teille kaikille upeille tyypeille jotka meidän juttuja seuraatte täällä, Facebookissa ja Instagramissa, kiitos kaikista upeista sanoista, jakamistanne kokemuksista ja kertomistanne loistavista vinkeistä. Kiitos myös asiallisesta kritiikistä jonka avulla olen voinut kehittää blogia paremmaksi. Kiitos siitä että inspiroitte ja ilahdutatte mua joka päivä! Mulla on parhaat lukijat koko blogimaailmassa! Kiitosten jälkeen voisin mennä siihen aiheeseen, joka oli siis kokoelmapostaus blogivuoden parhaimmistosta ja kohuista, samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

VIISI LEMPPARIA VUODEN AJALTA

Mä valitsin tämän ekaksi lemppariksi koska tuo päivä on vieläkin mun mielessäni ihanana, täydellisenä kesäpäivänä! Se oli yksi niitä ainoita viime kesän helteisiä päiviä ja me oltiin yhdessä koko perhe ulkona aamusta iltaan. Käytiin festareilla, ravintolassa ja rannalla kastamassa varpaat meriveteen. Ihana, aurinkoinen ja rakkaudentäyteinen päivä, jonka haluaisin elää uudelleen koska tahansa!

Läpikäydessäni postauksia viime vuodelta mä löysin tämän ja hihittelin! Kuinka pieni Tiara silloin olikaan vaikka sekä hän itse että minä ylpeä äiti kuviteltiin että hän on jo tosi iso! Ihana Tipa.. Täytyy antaa neidin lukea tuo kyseinen postaus itse sitten kun hän oppii lukemaan, jos hän vaikka ”muistaisi” sitten että osuiko se äiti yhtään oikeaan hänen aivoituksia arvuutellessaan. Ja tiedän kyllä ettei Tiara voi muistaa oikeasti aikaa jolloin hän oli alle vuoden ikäinen!

R niinkuin raskaus on mun lemppareissa koska mulle tulee siitä se sama odottavan kutkuttava fiilis joka silloin oli kun masunkasvatus oli vasta ihan alkuvaiheilla! Ja siksi myös koska mua nauratti postauksessa ollut lause ”But I’m a human not a sandwich ei tule muuttumaan raskausblogiksi” koska kyllähän mä aika reippaasti raskaudesta päivittelin! Se johtunee kuitenkin suureksi osaksi myös siitä miten paljon raskaus vaikutti meidän koko perheen kevääseen kun jouduinkin vuodelepoon ja raskaus rajoitti kaikkia mun tekemisiä. Tuota postausta kirjoittaessani olin vielä onneksi autuaan tietämätön edessä olevista vaikeuksista!

KIDEblogien lanseerausjuhlissa mä sain tavata teitä ihania lukijoita! Sain myös tavata uudet blogikollegani (ja myös vanhoja tuttuja ihanuuksia) ja vietin ihanan päivän upeassa miljöössä Tampereella. Tarjolla oli herkullista ruokaa ja mahtavaa seuraa, ja ilmassa kihisi jännittynyt tunnelma uuden sivuston julkaisun ansiosta. Mä muistan tuon päivän mahtavana, iloisena uuden lehden kääntymisenä mun blogiuralla, tuosta hetkestä se mun blogiura vasta kunnolla alkoi!

Synnytyskertomus on itseoikeutetusti tuoreudestaan huolimatta se kaikista lempparein lemppari. Täytyy myöntää että nyt kun luin sen muutaman viikon tauon jälkeen niin tulihan se tippa taas linssiin! Ihan mieletön kokemus, mulla on suorastaan aivan järkyttävä synnytysikävä. Raskautta ei ole ikävä, ei masua eikä niitä vaivoja, mutta oi jos vaan saisin synnyttää!

VIISI KOHUA VUODEN AJALTA

Kirjoitin tämän mielipidepostauksen kun kyllästyin siihen että ikäviä juttuja naamioitiin mukapositiivisen kommentin rivien väliin ja näinollen oikeutettiin minkä tahansa ilkeyksien sanominen. Edelleen olen samalla linjalla, ei millään pahalla ei oikeuta yhtään mitään enkä noiden sanojen tarkoitusta edes ymmärrä tai halua ymmärtää. Tuon postauksen ansiota tai ei, tuon kaltaiset kommentit ovat vähentyneet viime aikoina todella reippaasti mun blogissa, ihanaa!

Kun joulupukki ei enää riittänyt

Kun joulupukki ei enää riittänyt oli se vihaisen raskaanaolevan äidin avautuminen vihaisten lintujen tunkeutumisesta rakkaalle, nostalgiselle joulukulkueelle. Sittemmin se vihainen lintu, tuttavallisemmin ”pööts” kuten Tiara sanoo, on tunkeutunut meidänkin kotiin vappuilmapallon muodossa. Edelleen pidän silti kiinni siitä että vihaisissa linnuissa ei ole mitään jouluista, mutta täytyy sanoa että se hymy jonka Pööts toi vappuna Tiaran kasvoille oli sen linnún arvoinen todellakin!

Minä kasvattajana

Kasvatusaiheista postausta mä mietin pitkään että uskallanko kirjoittaa, mutta oon tosi iloinen että sen tein. Se postaus sai aikaan mukavaa kuhinaa kommenttiboksissa ja sain kirjoittaa itselleni tärkeästä aiheesta. Ja kuhinasta huolimatta myös eriävät mielipiteet tuotiin esille erittäin asialliseen sävyyn mikä ilahdutti mua suuresti! Jos vain aika riittäisi niin kirjottaisin mielipidepostauksia mielellään vaikka joka viikko (valitettavasti ei vain riitä).

Menneen talven lumia

Otto pääsi meidän 9.2. olleen vuosipäivän kunniaksi kertomaan oman versionsa meidän tapaamisesta ja hupaisalla tyylillään sai ilmeisesti aika monet naurut aikaiseksi (ainakin kommenteista päätellen)! Kyllä nauratti muakin, mutta edelleen tahdon täsmentää että en kyllä ainakaan tunkenut kieltä kurkkuun vaan korkeintaan sivistyneesti vähän pussasin, niin kerta! Voi niitä villejä aikoja, onneksi silloin olin rohkea ja sain tuon ihanan pönttöpään napattua itselleni.

Koti vauvavalmiiksi osa 2 | Mountain Buggy Duet

Viimeisen kohu oli tämä vaunupostaus, kohu siitä että meille ei tule vaunukoppaa. Tämä naurattaa mua edelleen suuresti! Lähiaikoina teen postausta siitä miten vaunut ovat toimineet käytännössä mutta voin jo etukäteen sanoa että viime viikkojen päivittäisen käytön perusteella  oikein hienosti ollaan pärjätty ilman sitä koppaa ja vauvakin on ihan tyytyväisenä nukkunut joka ikisen vaunureissun turvallisesti valjaisiin kiinnitetyn makuupussin suojissa makuuasennossa.

Siinäpä kymmenen mun mieleen jäänyttä postausta! Muistatteko te näitä kirjoituksia? Onko teillä jäänyt jokin muu postaus mieleen joka on herättänyt tunteita? Onko blogi mielestänne kehittynyt parempaan vai huonompaan suuntaan kuluneen vuoden aikana? Risuja, ruusuja? Ihanaa keskiviikkoiltaa ja huomista helatorstaita kaikille♥

Tähän postaukseen olen koonnut tyttöjen tämän hetkisten vaatekokojen vaatevalikoimasta löytyviä suosikkeja. Koko vaatekaapin sisällön esittelyn sijaan valitsin ainoastaan ne lemppareista lemppareimmat (ja ne jotka ei olleet pyykissä) koska nyt kun neitejä on kaksi on vaatteita kuvattavaksikin ihan hirmuinen määrä! Pikkuneitiä varsinkin odottaa tuolla kaappien kätköissä valikoima vielä toistaiseksi liian suuria aarteita mutta esittelen niitä ihanuuksia vaikka sitten kun niiden käyttökin on ajankohtaisempaa. Viime vuoden vastaavanlaista postausta katsellessani huomasin että mulla taisi silloin jo olla orastava rakkaus keltaiseen väriin kun ultimate-lemppariksenikin olin valinnut Tiaran kirkkaankeltaisen uimapuvun.

Muuten koen että mun vaatemakuni lastenvaatteissa on kehittynyt parissa vuodessa reilusti ja nykyään osaan ehkä paremmin miettiä kokonaisuutta ja sitä sopiiko jokin vaate muidenkin neitien omistamien vaatteiden kanssa yhteen. Nykyään mulla on selkeä visio siitä millainen lastenvaate on mun mielestä kiva, tyylikäs ja ostamisen arvoinen ja harkitsen tarkemmin ennen kuin teen ostopäätöksen. Tämä pätee kyllä myös mun omiinkin vaatteisiin ja asusteisiin, onneksi. Heräteostojen aika on toivottavasti ohitse! Mutta sen pidemmittä puheitta; ensin vuorossa Tiaran vaatelemppareita:

PAIDAT  HUPPARIT JA NEULEET
FARKKULEGGINGSSIT, LEGGINGSSIT JA HOUSUT

MEKOT

Tiaran vaatevalikoima on edelleen ehkä vähän sillisalaatti (näkisitte ne kaikki vaatteet jotka jätin kuvaamatta!) koska osan vaatteista olen ostanut jo kauan sitten, silloin kun en ollut ehkä vielä niin taitava miettimään kokonaisuutta. Tiara liikkuu niin paljon että tärkeintä Tiaran vaatteissa on mukavuus, siksi Tiaralta löytyykin oikeiden farkkujen sijaan paljon farkkuleggingsejä ja leggingsejä joissa on kiva olla ja liikkua. Kesävaatteita meillä ei oikeastaan ole Tipalle vielä melkein ollenkaan, ne ovatkin sitten seuraavana hankintalistalla. Farkkushortseja, jumpsuiteja, uikkarit ja ihania keveitä kesämekkoja on pakko saada! Ja tietenkin ihania ballerinoja ja sandaaleja, sekä söpö kesähattu.

VAUVAN VAATTEET, BODYT PAIDAT JA MEKOT

HOUSUT JA SHORTSIT

HUPPARIT JA NEULEET

Vauvan vaatteita olen miettinyt enemmän ja ne sopivatkin aika kivasti yhteen, ts. jokainen vaate sopii yhteen useamman kuin yhden vaatekaverin kanssa. Niistä löytyykin paljon juuri sitä keltaista ja nyt huomaan että myös raidat näyttävät olevan aika pop! Enpä ole ennen huomannutkaan miten paljon raidallisia vaatteita vauvalla on. Osa vauvan vaatteista on siis Tiaran vanhoja ja meillä on kyllä jäänyt moni Tiaran vanha vaate käyttämättä (ainakin näistä pienimmistä kokonumeroista) sen takia että maku on vain muuttunut niin paljon! Nyt kaipaan niitä kirkkaita värejä ja selkeitä linjoja pinkin hörselön ja Hello Kittyn sijaan. Huomaan että nyt Tipan vanhoista vaatteista vauvalla on käytössä juuri ne jotka viimeksi olivat vain harvoin käytössä (esim keltainen hedelmäbody)! Tosi hassua miten voikin maku muuttua niin paljon.

Mulle lastenvaatteita ostaessa tärkeintä on se että vaate tuntuu lapsesta miellyttävältä iholla, on kestävä ja kivan näköinen. Nämä jutut kun muistaa ostoksilla niin yleensä ei voi mennä vikaan!

Millaisista lastenvaatteista te tykkäätte? Mistä kaupoista yleensä ostatte lapsille vaatteita? Lempi lastenvaatemerkki?

Moni toivoi videoita tälle synttäriviikolle paljon joten mä ajattelin kerrankin tarjota niitä! Video loppuu hieman ”kesken” koska tässä vaaleanpunaista vauvahattaraa eläessäni olen huomaamattani täyttänyt mun kännykän gigat aika tehokkaasti kuvilla ja videoilla ja näinollen mulla loppui tila kesken videon. Mutta eiköhän vajaat kahdeksan minuuttia meidän löpinöitä ole kuitenkin ihan jees! Tämän päivän videopostauksen lisäksi aion kuvata siis äitienpäivänä samalla tavalla lyhyitä videoita pitkin päivää kuin viime vuonnakin!

Videopostauksen kuvaamisen lisäksi mä nappasin tänään muutaman aivan ihanan söpölin kuvan noista pikkuneideistä ja pakko kyllä jakaa ne teillekin! Tiara ihanasti halusi paijata ja pussailla siskoa, aww! On meillä kyllä maailmankaikkeuden ihanimmat tytöt, pakko myöntää.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥

Moni teistä on toivonut että mä kirjottaisin imetyksestä ja siitä miten se on sujunut ja millaisilla fiiliksellä imetyksestä olen näin toisen lapsen kohdalla, joten saamanne pitää!

Tiaraa odottaessani mulla oli korkeat tavoitteet, mä halusin ehdottomasti että imetys onnistuu. Vanhat lukijat ainakin varmaan muistavat miten kaikki kuitenkin Tiaran kohdalla meni (ja uudet voivat lukea koko tarinan Tiaran imetyksestä TÄÄLTÄ!). Vaikka imetys ei viimeksi sujunutkaan niinkuin Strömsössä, mulla oli tällä kertaa aivan toinen lähestymistapa koko juttuun. Itseluottamus oli nyt toisella kertaa jo sairaalassaoloaikana aivan eri luokkaa, viimeksi kun sairaalassa olin tosi epävarma omista kyvyistäni niin äitinä kuin imettäjänäkin mikä on varmaan ensisynnyttäjälle ihan luonnollista.

Mä luulen että sen lisäksi että mulla oli jo vuoden ja seitsemän kuukauden kokemus äitinä olosta, mun itseluottamusta ja hyvää fiilistä imetyksestä lisäsi kaikkein eniten se että mä sain rauhassa heti synnytyssalissa antaa vauvan olla rinnalla niin kauan kuin hän vain jaksoi olla eikä häntä riistetty heti multa pestäväksi ja mitattavaksi. Vauva tajusi heti koko homman jujun, mä löysin heti mukavan imetysasennon ja kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja näin on ollut siitä asti. Vaikka viimeksi kätilöt kehuivat Tiaran imuotetta (vaikkei se selkeästikään ollut oikea kun ei sitä ruokaa mennyt sinne pieneen masuun yhtään) mä olin tosi tosi epävarma ja pyysin varmaan jokaiselle imetyskerralle kätilön tarkistamaan että vauva söi hyvin.

Tällä kertaa mä huomasin ihan itsekin että vauvalla on oikea ote ja kuulin kuinka vauva nieleskeli kuuluvasti maitoa ja söi hyvällä halulla ja osasin imetyksen sujuvuudesta kertoa että se sujuu oikein mainiosti. Lisäluottamusta omaan riittävyyteeni antoi toki myös kotiinlähtöpunnitus jossa vauvan paino ei ollut laskenut kuin ihan pikkuisen ja kontrollikäynnin punnitus neljä vuorokautta synnytyksen jälkeen jolloin paino oli jo lähtenyt takaisin nousuun. Se tunne kun tietää että on itse kykenevä ruokkimaan oman lapsensa omilla antimillaan on ihan mahtava, kyllä siitä tulee uskomattoman hyvä fiilis!

Mä oon silti edelleen sitä mieltä että imetys on jokaisen äidin oma asia eikä mulla ole korvikkeista mitään pahaa sanottavaa. Tiara kasvoi korvikkeilla hienosti ja on ollut terve ja allergiaton paria harmitonta pikkuflunssaa lukuunottamatta (kop kop!). Korvikevauvakin saa läheisyyttä ihan samalla tavalla, me ainakin pidettiin Tiaraa aina lähellä sylissä ja siliteltiin sen hiuksia ja tuijoteltiin sitä silmiin. Ja korviketta annettaessa myös isän on helppo osallistua syöttämiseen eikä se jää yksin äidin harteille.

Mutta kyllä imetyksessä ehdottomasti on omat hyvät puolensa! Se on helppoa, ilmaista ja rintamaito kulkee aina mukana tarjoiluvalmiina vauvalle. Mua ei hävetä imettää julkisilla paikoilla, olen imettänyt mm. Itiksessä shoppailun lomassa, eikä hävetä kavereiden tai sukulaistenkaan edessä. Ymmärrän kyllä hyvin jos joku kokee imetyksen liian intiimiksi eikä halua sitä julkisesti tehdä, mutta mä itse en oo koskaan osannut ”hävetä” mun kroppaani ja koen imettämisen yhtä luonnolliseksi kuin vaikkapa bikineissä rannalla hengailun. Ja jos nyt on paljon tuijottavia silmäpareja niin ainahan voin kiskaista harson siihen suojaksi niin ei kukaan näe mitään!

”Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. ” Tämän lauseen lainasin tuolta mun aiemmasta imetystä koskevasta postauksesta, koska mua nauratti se. Jo tuosta lauseesta huomaa että mun ja Tiaran yhteinen juttu se imetys ei ollut ollenkaan kun pelkkä asennon löytäminen oli noin vaikeaa! Nyt mä nimittäin voin imettää suunnilleen missä asennossa vaan ja se on silti helppoa ja onnistuu takuuvarmasti. Molemmat tiedetään vauvan kanssa mitä tehdään.

Siihen mä en usko että imetys voi aina onnistua oli tilanne mikä hyvänsä, itse olen kokenut sekä korvikevauvan että tämän hyvin sujuvan imetyksen ja edelleen voin rehellisesti sanoa että Tiaran kanssa imetys ei vain onnistunut mutta sen myönnän että jos olisin itsepintaisesti jatkanut, jatkanut ja jatkanut pumppaamista niin ehkä olisin kyennyt jatkamaan pumpatun maidon antamista korvikkeen seassa hieman pidempään.

Imetys on mun mielestä ihanaa, ja mua harmittais ihan älyttömästi jos se nyt loppuisi yhtäkkiä! Vaikka en kyllä keksi yhtään syytä miksi sen täytyisi loppua kun se näin kivasti sujuu. Ainoa mitä pelkään jatkuvasti on se pirun rintatulehdus, koitan ulkonakin kietoutua lämpimään villahuiviin ja pitää takin visusti kiinni mutta silti aina kuumottaa että jostain se tuuli pääsee tuivertamaan ja mä jotenkin saan sen tulehduksen sitten napattua itselleni. Mutta pidetään peukkuja että se pysyy kaukana musta ja mun rintavarustuksesta! Ja onneksi ensi viikolle on ainakin luvattu lämpimämpiä kelejä, täytyy toivoa että ne tulisivat jäädäkseen.

Sellaiset fiilikset mulla on imetyksestä tällä hetkellä, vauvelikin tuntuu olevan ihan tyytyväinen! Millaisia kokemuksia teillä on imetyksestä? Onko muita joilla ei ensimmäisen kanssa sujunut mutta tokalla kerralla kyllä?