Mainitsinkin tuossa aiemmin että kävin tällä viikolla hampaiden valkaisussa ja nyt kerron teille vähän tarkemmin että mistä on kyse! Muhun otettiin loppuvuodesta yhteyttä Vantaan Medismilesta ja kysyttiin josko olisin halunnut tulla testaamaan heidän hampaiden tehovalkaisuaan. Varsinkin näin häiden alla kun sitä mielellään tekee kaikkensa että näyttäisi hääpäivänä kauniilta, oli mun vastaus sekuntiakaan epäröimättä, että tottakai haluan.

Mulla on takana melkein vuosikymmenen oikomishoito, joten hammaslääkärin penkkiä on tullut kulutettua tunti jos toinenkin tässä elämäni aikana. Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä, hermoon juurtuneen puhkeamattoman alaviisurin poistosta, oli vierähtänyt jo niin monta vuotta että hävettää edes myöntää, mutta kyseinen toimenpide aiheutti mulle niin suuret tuskat ja niin kamalan hammaslääkärikammon että peruin useammankin mulle varatun ajan kun en vaan uskaltanut mennä.

Medismilellä oli kuitenkin todella mukavaa käydä, ja ilokseni mulle kerrottiin että näiden vuosienkaan aikana mun hampaisiini ei ollut tullut yhtään reikää, vaikka olen kaksi raskauttakin käynyt tässä läpi. Hammaskiveä sensijaan piti rapsutella jonkinverran pois, ja jo pelkän hammaskivenpoiston jälkeen mun purukalustoni näytti aivan erilaiselta. Valkaisua ei voinut tehdä ennenkuin kaikki hammaskivi oli poistettu ja ientulehdukseni parantunut, muuten seurauksena olisi voinut olla kovaa vihlontaa ja epätasainen tulos. Maanantaina päästiin sitten itse valkaisun kimppuun, joka mua etukäteen vähän jännitti kun olin kuullut että valkaisu saattaa vihloa paljonkin.

Valkaisu tehtiin 3 kertaa 15:n minuutin pätkissä, ja oheisjuttuineen käyntiin meni suunnilleen tunti. Hampailleni levitettiin valkaisugeeliä ja sitten makoilin radiota kuunnellen aina vartin kerrallaan sininen led-valo suuni yläpuolella valkaisun vaikutusta tehostaen, ja varttien välissä geelit vaihdettiin uusiin. Mä selvisin vihlonnan suhteen todella helpolla, mulla vihlaisi koko valkaisun aikana ehkä neljä kertaa ihan pikkuisen ja se meni aina samantien ohi. Illalla nämä pienet vihlaisut jatkuivat, eli ehkä kerran tunnissa vihlaisi muutaman sekunnin ajan ja se loppui heti, seuraavana aamuna ei näitä vihlaisuja enää ollut. En tarvinnut edes särkylääkettä. Alunperin pelkäsin että mulla vihloo koko purukalustoa ihan hulluna monta päivää enkä voi olla mitenkään päin, mutta onneksi näin ei siis ollut.

MediSmilellä käytetään vain ammattilaiskäytössä olevia Beyond plus- ja Beaming white -valkaisuaineita. Valkaisuaineet ovat vetyperoksidipohjaisia geelejä, jotka on puskuroitu hellävaraisiksi hampaille, mutta tehokkaiksi valkaisuun. Valkaisua kiihdytetään sinisellä led-valolla. Yksi tunnin hoitokerta riittää valkoisen hymyn saamiseksi. Toimenpiteitä saa tehdä ainoastaan hammaslääkäreissä ja -hoitoloissa, jotka ovat Valviran valvonnassa. Ennen valkaisua kannattaa tarkistuttaa hampaat hammaskiven ja reikien varalta, sillä valkaisua ei voi tehdä jos jompiakumpia löytyy suusta.

Tattadadaaadadaa! Mä ajattelin yllättää teidät videopostauksella, jonka kuvasin tänään tyttöjen kanssa enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Video on taattua höpötysmateriaalia, siis ihan pelkkää puutaheinää vailla päätä tai häntää, mutta hei, sentään kuvattu Canon eos 600D:lläni, ja niin että kamera oli jalustalla, eli kuvanlaatu ainakin on kunnossa jos vertaa kaikkiin aikaisempiin puhelinvideoihin.

Videon lisäksi olen tässä yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon postauksia varastoon, jotta mulla olisi teille jotain julkaistavaa myös niinä kiireisinä päivinä jolloin koneella istumisesta ei voi edes haaveilla. Tulossa on asiaa siis ainakin hampaiden valkaisusta, vaatehaaveista kevääksi, helppo arkiruokaresepti, sekä yksi toteuttamatta jäänyt kiva haaste jonka viimein sain tehtyä.

Nyt on hyvä alkaa viikonlopun viettoon! Mun kaaso tulee tänään miehensä kanssa Budapestista takaisin Suomeen ja saadaan vähän iltavieraita, ihanaa! Huomennakin Otto on töissä, mutta kyllä me jotain kivaa keksitään tyttöjen kanssa siksi aikaa. Mukavaa viikonloppua kaikille♥

Postauksen otsikon on tarkoitus kiteyttää hassunhauskasti se, millaisia meidän tytöt keskenään ovat. Toteutus kieltämättä ontuu hiukan, vaikka osuva onkin. Tiara ja Zelda ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin joissain asioissa ihan kuin yö ja päivä. Multa toivottiin päivitystä siitä, miten tytöt tänä päivänä eroavat toisistaan ja missä asioissa taas ovat samanlaisia, kiinnostusta löytyi myös siihen miten heidän sisarussuhteensa on kehittynyt, ja näistä aiheista voisin jaaritella loputtomiin!

Tässä kuluneen yhdeksän kuukauden (ja jo oikeastaan Zeldan odotusajan) ollaan hihitelty sille, miten erilaisia saman perheen samaa sukupuolta olevat lapset voivatkaan keskenään olla! Eroja löytyy kaikessa mitä mieleen saattaa vain juolahtaakaan, mutta loppupeleissä molemmat tytöt ovat rauhallisia, kilttejä ja leppoisia ja rakkaita tapauksia.

Nukkuminen

Tämä on ehkä se suurin eroavaisuus tyttöjen välillä; nukkuminen. Siinä missä Tiara nukkui alusta asti todella hyvin ja kolmen kuukauden ikäisestä täysiä yöunia, on Zeldan nukkuminen ollut katkonaista tähän päivään asti. Aluksi Zeldakin nukkui pidempiä pätkiä, mutta mitä vanhemmaksi hän on kasvanut, sitä rauhattomammiksi yöt ovat muuttuneet, kun taas Tipalla oli juuri toisinpäin. Tällä hetkellä yöt ovat jo aika sujuvia, herätyksiä on yhdestä kolmeen ja syöntikertoja nolla, mutta itkut saattavat parina yönä viikossa kestää aamuyöllä jopa tunnin tai kaksi.

Vaikka Zelda on ollut erilainen nukkuja, olen kuitenkin kokenut jaksavani pyörittää arkea paljon paremmin nyt. Osansa tähän ovat varmasti antaneet imetyshormonit, mutta nyt imetyksen ollessa paljon harvempaa ja yösyöttöjen loputtua huomaan että yövalvominen alkaa kasvattaa mukavankokoisia silmäjätesäkkejä kasvoilleni. Tiaran kanssa yksittäiset ”huonot” yöt tuntuivat paljon raskaammilta, sillä niihin ei ollut tottunut ja sellaisen yön jälkeen edessä oli aina hyvin väsynyt päivä. Zeldan kanssa  taas yhden herätyksen yö on voitto ja olo kuin uudestisyntynyt! Eli ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin, kun viimein saavutamme täydet yöunet taas jossain vaiheessa, on tehokkuus päivisin varmaan ihan omaa luokkaansa, tai ainakin toivossa on hyvä elää.

Ruokailu

Molemmat tytöt ovat aina olleet hyviä syömään. Tiaran kanssa imetys takkusi alusta asti neidin ennenaikaisuudesta ja mun kokemattomuudesta johtuen, ja siirryttiinkin hyvin, hyvin nopeasti korvikkeeseen,  jota Tipa söikin oikein reippaasti. Zeldan kanssa imetys on sujunut alusta asti kuin tanssi, eikä meillä ole mikään kiire imetyksen lopetteluun vielä. Zelda ei aluksi tykännyt soseista ollenkaan kun aloiteltiin maistelua viiden kuukauden iässä, mutta nykyään syö reippaasti kaikkea mitä tarjotaan. Tipa taas veteli hyvällä halulla heti alusta alkaen mitä tahansa hänelle tarjottiin. Tiara on ehkä ennakkoluulottomampi maistelija, mutta tällä hetkellä Zelda kyllä syö paljon kiltimmin mitä vain. Uhmaikä saattaa tietysti hieman vaikuttaa isomman neidin ruokatemppuiluun, Zeldastahan sitä ei vielä voi sanoa millainen ruokailija hän on esimerkiksi vuoden kuluttua.

Liikkuminen

Siinä missä Tiara oli rauhallinen liikkeellelähtijä ja oppi konttaamisen ja seisomaan nousemisen yhdeksän kuukauden iässä, on Zelda harjoitellut konttausasentoa jo pitkään ja oppi konttaamaan, seisomaan ja nousemaan istumaan yhden viikon aikana n. kahdeksankuukautisena. Zelda on aina ollut tosi liikkuvainen ja vaikka moneen muuhun verrattuna onkin varmasti rauhallinen liikkeellelähtijä hänkin (jotkut kun kävelevät tukea vasten jo puolivuotiaana) niin Tiaraan verrattuna Zelda on oikein menevä tapaus. Tiara on vielä kaksivuotiaanakin enemmän rauhallinen ja pohdiskeleva tyttö joka tykkää piirrellä tai rakennella mitä mielikuvituksellisimpia Lego-rakennelmia, kun taas Zelda viilettää ympäri kämppää repimässä johtoja pistorasioista ja levittelemässä vessapaperirullia.

Matkustus

Zelda ei pikkuvauvana pahemmin viihtynyt vaunuissa, muistan muutamankin kauppareissun kun kannoin pikkupullaa vajaan kilsan matkan kauppaan sylissäni, kun vaunuissa hän huusi suoraa kurkkua taukoamatta. Siksipä Zelda olikin pikkuvauvana reissuilla usein Tulassa, sillä siinä hän viihtyi oikein tyytyväisenä ja suurimmaksi osaksi nukkui kokoajan. Tiaran kanssa testasimme Tulaa kantokiertueella vasta hetkeä ennen 1v-synttäreitä, ja silloin Tiara viihtyi ihan hyvin mutta varmaankin tottumuksen puutteesta johtuen halusi aina aika nopeasti myös repusta pois. Tiara taas on aina viihtynyt vaunuissa täysin mukisematta, ja niin Zeldakin onneksi nykyään kun tuota painoakin on jo vähän enemmän ja Tulassa esimerkiksi useamman tunnin shoppailureissuilla kanniskelu ei olisi enää niin helppoa ja mukavaa (ei sillä että tässä viimeaikoina olisin kauheasti ehtinyt shoppailemaankaan).

Isi ja äiti

Tiara on pienestä asti ollut isin tyttö, siitä ei ole epäilystäkään. Jo ihan pikkuvauvana Tiara rauhoittui aina Oton sylissä heti, jos oli pienikin harmi, ja sama on vielä nykyäänkin. Aina välillä on ehkä ollut havaittavissa pientä mielenosoitusta siitä että isi on paljon töissä, ja silloin äiti on ollut hetken aikaa lemppari, mutta yleensä se on kuitenkin niin että sillä sekunnilla kun isi astuu ovesta sisään niin äiti unohtuu kokonaan ja Tipa haluaa että isi tekee kaiken vesimukin antamisesta hampaidenpesuun ja legotornin rakennukseen.

Zelda taas on niin äidintyttö kun voi vaan olla, ja on aina ollutkin. Imetys varmasti vaikuttaa siihen omalta osaltaan, ja nyt kun eroahdistusikä on parhaillaan menossa, on äidin pysyminen näköpiirissä vauvelillemme äärimmäisen tärkeää. Olemme kuitenkin huomanneet että mitä enemmän Zelda on alkanut liikkumaan, sitä enemmän hän on alkanut ottaa ihan itse kontaktia myös Ottoon, ja eilenkin Oton tultua töistä kotiin Zelda konttasi tämän perässä jatkuvasti eikä muistanut koko äidin olemassaoloa. Zelda seurasi Ottoa huoneesta toiseen kokoajan kannoilla pysyen. Otto on aina hoitanut molempia neitejä ihan yhtä paljon kuin mäkin töissäoloaaikaansa lukuunottamatta, eli ollaan tarjottu molemmille neideille mahdollisuuksia olla kummankin vanhemman kanssa tasapuolisesti ja siksi varmaan loppupeleissä kummallekin tytölle on oikeasti aika sama kumpi vanhemmista tekee mitäkin.

Sisarussuhde

Zeldan opittua liikkumaan olemme huomanneet että tytöt ovat alkaneet viettää paljon enemmän aikaa yhdessä, ja jopa leikkimään yhdessä. Usein se menee niin että Tiara leikkii omia leikkejään, vaikkapa legoilla, ja Zelda nappaa yhden legopalikan jota imeskelee tyytyväisenä vieressä Tiaran leikkejä seuraillen. Zelda on myös alkanut ”rikkomaan” leikkejä, ja tykkää tällätä pyllynsä ihan Tiaraan kiinni jotta saa olla tarpeeksi lähellä Tiaraa. Tämä meidän neiti isosiskoa ymmärrettävästi hieman ärsyttää, mutta meitä vanhempia hihityttää.

Tytöistä huomaa että he ovat selvästi tosi tärkeitä toisilleen, ja Zelda varsinkin seuraa Tiaraa kuin hai laivaa. Tiara auttaa usein Zeldan pukemisessa ja vaipanvaihdossa pyytämättä, antaa Zeldan maistaa omia murojaan ja jakaa maissinaksutkin mukisematta. Kylvyssä vallitsee kristillinen tasajako, Zelda saa yhden kylpylelun ja Tiara kaksi. Molemmat rakastavat läiskyttää vettä toistensa päälle ja kiljua kilpaa. Joka ilta Tiaralle on tärkeää saada toivottaa hyvänyön toivotukset siskolleen ja antaa iso pusu.

Mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa puolin ja toisin, mutta kuitenkin aika harvoin mielestäni. Välillä toista ärsyttää toisen saama huomio, tai pitäisi saada juuri se lelu itselle millä toinen leikkii, mutta ei mitään sen suurempia kahinoita ole ollut. Varmasti vielä vuosien varrella on niitäkin luvassa, mutta nyt Tytöt nauttivat toistensa seurasta ja olemassaolosta ainakin ihan uskomattoman paljon, ja mä oon niin iloinen että tytöt saavat kokea sisaruuden kun itse olen aina ollut ainoa lapsi. Vaikka en siitä olekaan kärsinyt ainakaan mielestäni, vaan ollut aina oikein tyytyväinen, niin musta on kuitenkin mukavaa että meidän tytöillä on aina toisensa turvanaan.

Sellaisia ovat meidän ihanat tytöt!♥ Tajusinpa muuten tässä ihan vasta, että tytöillä on kalenterin mukaan vain 1,5 vuotta ikäeroa, vaikka olen aina ajatellut että ikäeroa on melkein kaksi vuotta. Hassua miten en ole aiemmin tajunnutkaan.

Millaisia sisaruksia teillä asuu? Mitä he tykkäävät tehdä yhdessä? Millainen ikäero lapsillanne on?

Moikka tänne normibloginkin puolelle! Mä oon tässä hetken ajan päivittänyt ahkerammin hääblogia, kuin  lifestyleblogiani ja sama tilanne jatkuu varmaankin vielä hetken, sillä häämme lähestyvät kovaa vauhtia. Viime viikonloppuna juhlittiin polttareitani, joista myöskin kirjoittelin jo eilen, ja muutenkin puuhaa on riittänyt sekä häiden tiimoilta, että ihan muutenkin. Polttareista voi käydä lukemassa lisää sieltä hääblogistani, ja lisäksi Instagramista löytyy paljon kuvia hashtagilla #iinanpolttarit sekä mun että kavereideni toimesta.

Viime viikolla oli hammaslääkäriä, kuvauksia, kirkossa vihkiseremonian läpikäymistä, hääjärjestelyiden läpikäymistä kaasojen kanssa, sekä tietysti ne mainiot polttarit joihin koko viikko huipentui. Kaukaiselta tuntui sunnuntain rauhaisa poreammeessa lilluminen hotelli Seurahuoneen sviitissä, kun eilen palattiin rytinällä takaisin arkeen. Ensin piti hoitaa vielä muutamia muodollisuuksia häitä varten kirkkoherran virastossa, ja sitten lähdinkin kiireellä taas Vantaalle hampaita hoidattamaan ja sain ne valkaistuksi, mistä lisää myöhemmin!

Juuri ennen viikonloppua mä sain Sheinsidelta pari vaatetta, joita olinkin jo odotellut innoissani. Toivoin nimittäin että saisin valitsemani hameen päälleni polttareihin, ja se ehti kuin ehtikin tulla päivää ennen juhlia ja olin tosi iloinen. Hameen seuraksi sain vaaleanharmaan neuleen, jota olin sen valitessani luullut kuvauksen perusteella collegeksi mitä se ei sitten ollutkaan. Tykkään kuitenkin myös neuleesta vaikka se ei ihan sellainen olekaan kuin alunperin kuvittelin, se on nimittäin ehkä himpun verran hienostuneempi kuin college.

Takki Sheinside (saatu) / Neule Sheinside (saatu) / Nahkahousut ZARA / Nilkkurit ZARA / Laukku Michael Kors / Aurinkolasit Glitter / Kaulakoru Glitter

Mua naurattaa kun näissä kahden talon välissä varjossa otetuissa kuvissa ei yhtään huomaa että eilen paistoi kirkkaasti aurinko, ja näyttää vaan höntiltä että mulla on arskat päässä. Mutta mä oon aivan ihastunut noihin laseihin ja odotan innolla että tulee kevät ja kesä ja pääsen kunnolla käyttämään niitä! Tykkään myös neuleesta tosi paljon, mielestäni se on sopivan rento mutta kuitenkin tyylikäs ja pitsikuviot olkapäillä ovat kiva ja söpö yksityiskohta.

Hame Sheinside (saatu) / Neule Indiska / Paita BIKBOK / Neulesukkahousut Lindex / Nilkkurit ZARA / Kaulakoru Glitter /

Hame oli menestys polttareissani ainakin ystävieni keskuudessa, ja olen siihen itsekin aivan rakastunut. Hameessa on ihanan eläväpintainen kangas ja raidoissa on söpöt piparkakkureunat jotka huomaa kun tarkastelee lähempää. Hame on myös täydellisen mittainen eikä liian lyhyt, ja helppo yhdisteltävä asuun kuin asuun. Moni tietää että rakastan mustavalkoista raitaa, mutta harvoin löytää vaatekaappiin näin tyylikästä mustavalkoraitaa, yleensä tykkään raidasta enemmän sisustuksessa.

Meidän Zelda-neiti täytti tänään yhdeksän kuukautta, mikä on aivan uskomatonta! Zeldasta on tullut niin iso tyttö, täällä se konttailee ympäri asuntoa, nousee seisomaan jokapaikkaan ja repii pistokkeita pistorasioista pois heti kun silmä välttää. Kirjahyllyn tyhjentäminen on myös Zeldan lempipuuhaa, ja tuntuupa että tytöt ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden sisarussuhteeseensa ja löytäneet jo yhteistä hauskaa tekemistäkin, kuten tornien rakentelua ja niiden kaatelua ja vaikka mitä muutakin. Mä tulen kirjoittamaan postauksen Tiarasta ja Zeldasta lähiaikoina, missä vertailen tyttöjen kasvua ja luonteita, vähän samaan tapaan kuin aiemminkin mutta tietysti nyt voin tarkastella asioita vähän paremmin kun Zeldakin on kasvanut niin reippaasti.

Lisäksi tulossa on tosiaan lasten ruokailusta postausta, pari kivaa arkiruokareseptiä, sekä postausta ja lukijatarjousta hampaiden valkaisusta, jollaisen sain eilen itselleni. Tässä ollaan oltu tulisilla hiilillä ilman kahvia, cokista ja suklaata eilisestä kello neljästä eteenpäin ja vielä huominen pitäisi olla ilman. Normaalisti mulla ei ole ongelmaa kyseisten juttujen kanssa, voin olla koko päivän tai vaikka useammankin aivan ongelmitta täysin ilman näitä kolmea, mutta nyt kun tiedän etten saa niitä juoda tai syödä niin tekee tietysti kokoajan mieli.

Huomenna, ja tällä viikolla on tarkoitus yrittää ottaa vielä vähän rennommin, ja ensi viikosta eteenpäin onkin sitten taas kaikki päivät täynnä puuhaa. Mä oon jopa lähdössä piipahtamaan pikaisella työmatkalla ulkomailla, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt mä käperryn viltin alle selaamaan erilaisia hääkimppuja, ja miettimään hääkenkiä ja -kampauksia itselleni, voitteko uskoa että mulla ei ole vielä pienintäkään hajua noista jutuista ja häihin on 24 päivää!

Hyvää yötä ihanat♥♥

Lauantaina oli kauan odotettu päivä, eli mun polttarit ja musta tuntuu että en vieläkään ole toipunut siitä hämmennyksestä, miten upeat juhlat mulle oli järjestetty! Mun kaveripiiri on tosi laaja ja levittäytynyt ympäri Suomea, mutta silti todella moni mun ystävä oli järjestänyt itselleen vapaan hetken mun polttareita varten ja meillä oli ihan huippu porukka kasassa. En edes oikeastaan tiedä miten voisin ylistää polttareitani tai ystäviäni tarpeeksi, joten ehkä on aika kertoa itse juhlista?

Polttarit alkoivat ylläribrunssilla meidän naapurin Oonan luona, mikä oli mun mielestä aivan ihana idea! Mua nauratti kauheasti kun en yhtään tiennyt mitä tapahtuu kun lähdettiin kaasojeni Emmiksen ja Netan kanssa meidän ovesta ulos, ja sitten mentiinkin hissillä pari kerrosta alemmas naapuriin brunssille. Mun ystävät olivat valmistaneet mielettömän brunssin piirakoineen, croissantteineen ja tuoreine mimosa-drinkkeineen, eikä päivä olisi paremmin voinut lähteä käyntiin.

Brunssin jälkeen suunnattiin hieman karuun säähän ulos, mutta ehdittiin onneksi paeta hotellimme sviittiin ennenkuin myrsky äityi todella pahaksi. Ulko-ohjelmassa oli kukkakimppukeilausta, mikä oli huisin hauska ice-breaker ja saatiin kyllä tunnelma ihan kattoon ja kiljuttiin kuin Himymin woo-girlsit konsanaan. Kukkakimppukeilauksessa ideana oli saada kukkakimpulla pulloista tehdyt ”keilat” kaadettua, mikä oli aika hankalaa, mutta maailman hauskinta! Kukkakimppu koki kovan kohtalon, raukkaparka.

Meidän juhla- ja yöpymispaikkanamme toimi Hotelli Seurahuoneen sviitti mm. poreammeella varustettuna, ja en olisi kyllä mitään ihanampaa juhlapaikkaa osannut toivoakaan. Seurahuone sijaitsi alle 50m päässä ravintolasta jossa kävimme syömässä, kuten myös klubista jolla illalla juhlimme. Sijainti oli aivan täydellinen, ja niin oli miljöö muutenkin. Meidän sviitissä oli ihanan paljon tilaa, sopivasti istumapaikkoja, mahtava huonekorkeus, monta peiliä meikkaaville (ja edelleen kiljuville) tytöille, kaksi suihkua, ja se poreamme.

Huoneesta löytyi myös skumppaa ja muuta juhlajuomaa niin paljon että kilttiä kotiäitiä kauhistutti, mutta hienosti jaksoin koko illan enkä yhtään hävinnyt nuoremmilleni vaan juhlin täysillä loppuun asti!

Pikaisen naamojen kohennuksen jälkeen me siirryttiin Sokoksen yläkertaan ravintola Loisteeseen syömään, ja ruoka oli todella hyvää! Mä söin itse broileria, sieniohrattoa ja hunajapaahdettuja juureksia, mikä oli superherkullista, mutta kaikki muutkin kyllä tuntuivat todella tykkäävän omista annoksistaan eli ehdottomasti voin suositella Loistetta. Parasta ravintolassa olivat loistavan seuran ja maittavan ruuan lisäksi kuitenkin mielettömät näköalat ympäri Helsingin keskustan. Kymmenennestä kerroksesta oli nimittäin ihana tuijotella kaupungin valoja ja ulkona pauhaavaa lumimyrskyä, kun tiesi että hotelliin on niin lyhyt matka ettei ehdi edes tulla kylmä.

Ruoka-annokset olivat juuri sopivan kokoisia, maha tuli täyteen mutta ei tullut ähky eikä sen myötä järkyttävä ruokalevon tarve, eli jaksettiin jatkaa juhlintaa heti syönnin jälkeen. Ruokailun jälkeen vuorossa oli vähän morsiamen menneisyyden läpikäymistä, mikä aiheutti kyyneleet silmissä naureskelua ja kiivasta väittelyä vuosiluvuista ja tapahtumien kulusta. Meillä oli niin hauskaa! Tytöt olivat askarrelleet mulle oman polttarikirjan, minne oli liimattu monta sivullista kuvia musta ja mun nuoruusvuosista, ja käytiin sitten näitä kuvia stoorien kera läpi.

Muisteloiden jälkeen me alettiin tietysti pelaamaan juomapeliä, joka olikin vähän erilainen juomapeli. Mä sain vastata kysymyksiin, joihin tytöt olivat laittaneet myös Oton vastaamaan, ja mun piti aina koittaa arvuutella että mitähän se Otto oli mahdollisesti vastannut. Tytöt olivat tainneet ajatella saavansa mut nalkkiin tällä pelillä ja juomaan useammankin huikan, mutta siinä kävikin niin että arvon polttareiden järjestäjät joutuivat juomaan mua enemmän, hahaa! He kyselivätkin multa että jutellaanko me oikeasti Oton kanssa noin paljon, kuin vastausten perusteella kävi ilmi. Ollaan kuulemma ihan liian yliällösöpöjä, tai jotain sinne päin!

Hotellilta me lähdettiin sitten loppuillasta vielä melkein hotellin viereen Namuun, missä meille oli pöytä täynnä skumppaa ja drinkkejä varattuna koko seurueelle ja bileet jatkuivat ihan mahtavina! Tanssittiin sydämemme kyllyydestä koko porukka ja pidettiin superkivaa. Mä en oikeasti muista millon mulla on viimeksi ollut noin hauska ilta ja olen ollut noin rentoutunut ja antanut vaan mennä. Parasta oli se että sain viettää koko päivän ja illan kaikkien rakkaimpien ystävieni kanssa yhtäaikaa, se todella on harvinaista , tai oikeastaan ainutkertaista herkkua.

En kyllä tiedä miten voisin tarpeeksi kiittää ihania ihmisiä ympärilläni siitä kaikesta hyvästä, mitä he tuovat mun ja meidän koko perheen elämään, mutta täytyy sanoa että on mulla kyllä maailman parhaat kaverit Kiitos vielä kaikille polttareissa mukana olleille, mä oon sanaton.♥