Työmatkalla Tukholmassa

27.08.2015

Kiitos, teille kaikille ihanille teidän sanoista, tuesta ja rohkaisusta. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä että te ihanat ihmiset olette siellä ruutujen takana, ja jaksatte piristää, auttaa ja sanoa niin kauniita asioita. Juuri teidän takia mä haluan tätä juttua tehdä, tuli vastaan mitä tuli. Mä tiedän että niitä inhottavia sanoja tulee jatkossakin, ja mä tiedän että tulen pahoittamaan mieleni niiden takia vielä joskus, mutta se kaikki hyvä mitä mä blogista elämääni saan on liian arvokasta luovuttavaksi. Kiitos vielä, vuodatin aika monta kyyneltä teidän juttuja lukiessa, pari mm. Arlandan lentokentällä kotimatkalla eilen.

Lähdettiin tosiaan mun työkaverin kanssa eilen aamulla super aikaisin kohti Tukholmaa, kun meillä oli muutama tapaaminen siellä.Heräsin aamulla jo neljän maissa että kerkesin aamuseiskan lennolle ja lentokoneessa iski hetkellinen järkky väsymys vaikka herääminen oli sujunut ihan ongelmitta. Arlandassa käytiin hakemassa kahvit ja tehtiin vähän hommia ennen kuin piti lähteä kohti tapaamispaikkaa keskustassa. Kello oli Tukholmassa vasta seitsemän aamulla kun saavuttiin, koska siellä kello on tietenkin tunnin vähemmän kuin täällä.

Käytiin T-Centralenin Espressohousessa aamiaisella ja söin ihan ylihyvän bagelin ja sen kanssa vesimeloni-sitruunalemonadea (?). Se ei siis ollut limua vaan jotain sellaista tuoretta ja raikasta, mielettömän hyvää. Espressohousessa oli ilmainen wi-fi, ja kun yhdistin sen niin sain ilokseni huomata että se ohjasi mut Espressohousen suomenkielisille kotisivuille,  ja huomasin että Suomen eka Espressohouse avataan Kamppiin ensi kuussa! Ihan parasta, nyt tiedän minne menen aina keskustassa kahville tai aamiaiselle. Ja bagelit, ne on aina Suomessa liian kuivia ja tylsiä, mutta tuo jonka mä söin oli ihanan rapea päältä ja sisällä oli paljon tuorejuustoa ja karamellisoitua sipulia ja kaikkea hyvää, eikä se ollut yhtään kuivaa. Hehkutin sitä mun bagelia mun työkaverille varmaan kyllästymiseen asti mutta pakko hehkuttaa vielä täälläkin. Toivottavasti bagelit kuuluvat myös Suomen valikoimaan sitten.

Sitten kun tapaamiset olivat ohi ja oltiin käyty siinä välissä lounaalla, meillä oli aikaa vielä shoppailulle, koska lento kotiinpäin lähti vasta vähän ennen yhdeksää. Pyörähdin Brandy Melvillessa jonka ihania crop topeja olen ihastellut instagramissa nyt pari kuukautta, ja löysin sieltä itselleni kivan paidan. Se jälkeen kiersin keskustassa Gallerianin koska siellä on kaikki lempparikaupat River Islandista Footlockeriin. Ostin River Islandista itselleni aivan ihanan jakun, tai no viitaksi sitä ehkä kutsuisin, ja siitä tulee ihan selkeästi mun syksyn lempparivaate. En malta odottaa että pääsen kuvaamaan sen!

Kävin myös T-Shirt Storessa ostamassa Otolle ja tytöille ihania luomupuuvillaisia teepaitoja, ja lisäksi löysin vielä Zarasta muutaman paida heille lisää. Mulla oli niin pieni laukku mukana että en uskaltanut ostaa mitään kovin isoa, mutta nuo kaikki paidat sai kivasti viikattua pieneenkin käsilaukkuun. Tytöille ostin vielä pienet My  Little Pony -avaimenperäpehmolelut, joista he olivat aivan innoissaan. Mä vilauttelen paitoja ja kaikkea teille myöhemmin kun ei ole muutenkin koko postaus täynnä kuvia ja höpötystä muista asioista!

Pakko kyllä vielä itkeä Ramlösan perään. Mä en juo koskaan kivennäisvettä, Suomessa. Ramlösa ja sen mielikuvitukselliset maut ja juuri sopiva hiilihappomäärä taas on ihan taivaallista, Mojitean lisäksi mun lemppari on key-lime pineapple. Ai että, nämä kun saisi vielä Suomeen niin sitten olisi ihanaa! Voi Tukholma, ikävä sinne jo nyt. Tajusin muuten tässä samalla että olen viimeisen muutaman vuoden aikana käynyt tuplasti niin usein Tukholmassa kuin Oulussa, vaikka aina ennen on todellakin ollut toisinpäin. Tarkoittaa siis sitä että käyn molemmissa paikoissa aivan liian harvoin, haha.

RA

Oli kyllä aivan ihana reissu, ei se tuntunut työltä ollenkaan, niinkuin ei mun työpäivät usein muutenkaan. Olen aina tykännyt mun työstä, mutta juuri nyt se tuntuu vielä palkitsevammalta kuin ennen, koska sen lisäksi että pääsen markkinoimaan, mä pääsen myös matkustamaan, mikä on aina ollut yksi mun työhaaveista. On ihan mahtavaa tavata joka viikko uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja saada tehdä sitä mitä rakastaa. Mulla on aina töissä rentoutunut olo ja olen oikeasti näiden puolen vuoden aikana oppinut töissä ihan hurjan paljon ja niin monesta asiasta! Ja parasta on tietenkin ihan huippu työporukka, jossa viihdyn. Me vaihdettiin nimeä tässä elokuun alussa, kun tehtiin täydellinen sovellusuudistus, ja nykyään mun työpaikan nimi on Jevelo, joka on esperantoa ja tarkoittaa korua. Mä rakastan tuota nimeä ja se kuvaa meitä tosi hyvin, ja onpahan ainakin helpompi sanoa ääneen kuin edellinen.

Tänään me ei olla tehty yhtään mitään järkevää tyttöjen kanssa, oltiin vaan kotona ja maalattiin monta tuntia vesiväreillä. Ihan huippu päivä, ja oli ihanaa vaan öllöttää verkkareissa ilman meikkiä tukka pikkumyynä koko päivä tyttöjen kanssa. Huomennakin meillä on vapaapäivä, saa nähdä mitä keksitään.

Hyvää yötä teille ihanille, ja ihan oikeasti kiitos niin paljon, kaikesta <3


Vain sanoja?

25.08.2015

Osa teistä ehkä lukikin Oton postauksen, törkeästä kommentista jonka sain? En halunnut ottaa tätä esille mun blogissa, koska en tykkää kirjoittaa täällä ikävistä asioista. Mutta ehkä mä haluaisin herättää ihmiset ajattelemaan sitä, miten paljon perättömät huhut voivat satuttaa.

Miettikää, että jos olet bloggaaja, kuka tahansa voi tulla kertomaan sinulle että olet tehnyt abortin – vaikka et ole – ja kertoa tämän saman asian totuutena ihan kenelle tahansa. Mä tiedän mistä tämä huhu on lähtenyt, surullista kyllä. Kun keväällä sanoin käyneeni tutkimuksessa, kävin tosiaan ihan vaan tutkimuksessa. Tutkimus suoritettiin Kätilöopistolla, naistentautien puolella ja sain siitä onneksi terveen paperit. Naureskelin silloin itsekseni, että toivottavasti kukaan ei näe mua siellä ettei tule jotain perättömiä raskaushuhuja, mutta samaan syssyyn ajattelin olevani typerä. Eikai nyt kukaan tuntematon tuollaista alkaisi levittää vailla todellisuuspohjaa.

En valitettavasti ollutkaan typerä ajatuksineni. Jossain vaiheessa juoruketjua tutkimus muuttuikin toimenpiteeksi, ja toimenpide muuttui abortiksi. Olisin paljon mieluummin saanut osakseni raskaushuhuja, ne ovat sentään positiivisia ajatuksia, ja ne on helppo kumota ja todistaa vääriksi. Mutta milläpä todistat ettet ole tehnyt aborttia, ainakaan menettämättä yksityisyyttäsi jakamalla terveystietojasi netissä?

Mua oksettaa se että joudun edes miettimään tällaista, miettimään että mun pitäisi jotenkin todistaa nämä huhut perättömiksi, että voisin olla oma itseni. Ettei kukaan vaan ajattelisi että ne huhut pitäisivätkin paikkansa. Mutta enhän mä sitä mitenkään järkevästi voi todistaa, ja vaikka todistaisin, se ei riittäisi. Aina tulee uusia huhuja, ja kun en itse tarjoile hopeatarjottimella luurankoja kaapista, niitä keksitään, ihan vaan että olisi jotain haukuttavaa ja juoruttavaa.

Usein mulle kommentoidaan kuinka näytän niin onnelliselta ja meidän perhe näyttää onnelliselta, se oikein huokuu kuulemma meistä. Me ollaan, me ollaan maailman onnellisimpia. Se onni ei mene rikki näistä inhottavista huhuista, enkä lakkaa näyttämästä meidän onnea täällä vain jotta ilkeät ihmiset vihaisivat meitä edes hippusen vähemmän. Mutta sitä se ei poista, että tuntuu äärimmäisen pahalta että joku uskoo ja levittää totena näitä sairaita valheita, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Vaikka jokaikinen ihminen jolla on mulle merkitystä, tietää aina asioiden oikean laidan eikä sekuntiakaan usko näihin juttuihin, tuntuu hirveältä jo se että edes yksikin tuntematon ihminen voi ajatella meistä tällaisia asioita.

Inhottavaa sanoa että siihen voi turtua, miten on edes mahdollista että joku turtuu kuulemaan jatkuvasti olevansa oksettavan ruma, anorektikko, huono äiti, narsistin vaimo, huora, ja nyt vielä tämä. Päivästä toiseen ajattelen että ”hehheh, tää on näitä ammatin varjopuolia, joo ei tunnu missään”. Tällainen kyllä tuntuu, se saa ajattelemaan miten naurettavaa on että asetan itseni tilanteeseen jossa tuntemattomat ihmiset kokevat oikeudekseen spekuloida jopa näin rankoista aiheista, liittyen mun ja mun perheen elämään.

Saamani kommentti ei loukannut vain mua ja mun perhettä, vaan se on loukkaava myös kaikkia niitä kohtaan jotka oikeasti joskus ovat abortin tehneet, syystä tai toisesta. Ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, että huhujen levittäminen, tuomitseminen ja ihmisoikeuksien polkeminen kulkevat käsi kädessä. Tästä pyhästä kolminaisuudesta on helppo hankkiutua eroon etsimällä sisältöä siihen omaan elämään, se auttaa huomaamaan että ne ajatukset siellä omassa päässä eivät välttämättä olekaan faktoja, tai edes tarpeellisia pohdintoja. Se auttaa huomaamaan että maailmassa on niin paljon kaikkea muuta mihin omia energiavaroja kannattaa käyttää, kuin toisten elämän spekuloiminen.

Huomenna mä irtaudun tästä paskamyrskystä ja lähden työmatkalle, enkä aio uhrata ajatustakaan näille asioille. Mä kovasti toivon että jälleen kerran, voisin keskittyä siihen olennaiseen täällä, ja te kaikki ihanat lukijat saisitte mahdollisuuden lukea sitä mitä täältä varmaankin yleensä haettekin, positiivisuutta ja inspiraatiota. En vaan voi antaa olla, en varsinkaan kun kuulen oman äitinikin äänestä miten pahalta hänestä tuntuu mun puolesta, se että mä joudun kuuntelemaan ja lukemaan tällaista.  Mä toivon että sinua joka kommentoit, ja kaikkia teitä jotka meidän asioilla pitkin maita ja mantuja spekuloitte, hävettää edes vanhempana se miten järkyttävän ilkeitä ja ajattelemattomia olette olleet.

Hyvää yötä teille kaikille ihanille<3