Värikkäät Oreo-valkosuklaa popcornit juhliin

28.04.2016

Vappu lähestyy kovaa vauhtia, ja jos kaipaat super iisiä ja herkullista tarjottavaa, tsekkaa tämä ohje: Oreo-valkosuklaa popcornit. Suolaisen ja makean pyhä liitto ei petä ikinä, siksi erilaisten makeiden herkkujen sekoittaminen popcorniin on mun mielestä aina toimiva vaihtoehto. Popcornin sopivuus makeisiin herkkuihin on tiedostettu Jenkeissä jo vuosikaudet, mutta rantautunut kunnolla tänne meidän koti-Suomeen vasta viime vuosina. Itse tutustuin erilaisiin makeisiin poppariherkkuihin vasta viime vuonna erään elintarvikekampanjan yhteydessä.

Zeldan Jali ja Suklaatehdas-juhliin piti keksiä mahdollisimman hauskoja ja helppoja tarjottavia, ja yhtäkkiä mulla Pinterestiä selatessa välähti mitä mä haluan kokeilla. Värikästä ja herkullista popcorniherkkua, jonka tekeminen ei ole rakettitiedettä vaan onnistuu ihan keneltä tahansa. Popcornit veivät kielen mennessään ja aion tarjoilla niitä myös vappuherkkuna. Meidän vaaleanpunaiset popcornit jäivät vähän vaaleiksi koska meillä oli liian vähän valkosuklaata, tässä ohjeessa valkosuklaata on riittävästi.

Värikkäät Oreo-valkosuklaa popcornit

2 ps. popcornia valmiina

300g valkosuklaata

1 pkt Oreo-keksejä

1-2 eri sävyistä elintarvikeväriä

Valmista popcornit ohjeen mukaan mikrossa. Sulata valkosuklaa mikrossa aina välillä tsekkaillen. Murskaa keksit käsin. Murun ei tarvitse olla ihan pientä, vaan sellaista mistä jää kiva suutuntuma. Liian pieni muru värjää koko jutskan ruskeanharmaaksi, eli kannattaa jättää vähän kokoa jos on tärkeää saada herkusta vaikka pinkkiä. Sekoita pari tippaa elintarvikeväriä valkosuklaan joukkoon. Yhdistä kaikki ainekset keskenään ja anna jähmettyä huoneenlämmössä tai jääkaapissa. Tarjoile pienistä pahvikipoista, esim. muffinssivuoista. Tästä ohjeesta tulee kunnon satsi isompiinkin juhliin (n. 30 annosta).

Mikä on teidän lemppari makea popcorniherkku?


Ikävä

27.04.2016

Otto on ollut eilisaamusta asti työmatkalla Tukholmassa ja me ollaan oltu täällä tyttöjen kanssa. Mun äiti tuli meille kaveriksi kun Otto lähti, ja on toiminut meille autokuskina harrastuksiin ja päiväkotiin, sekä seurana, ja Armas on tietysti myös mukana. Ollaan pärjätty kyllä hyvin muuten ja tyttöjen kanssa on kaikki mennyt ihan niinkuin yleensäkin, mutta ai hitsi että on kova ikävä Ottoa. Otto on perjantai-iltaan asti reissussa ja ensi viikolla taas, ja tämä on meille ensimmäinen näin pitkä aika erossa toisistamme. Taidetaan olla molemmat vähän hukassa, messenger laulaa kokoajan ja ollaan puhuttu facetime-puheluita jakuvasti. Voin kertoa että meidän tän hetken viestit on sen verran ällösöpöjä että heikompaa hirvittää.

Me ollaan niin paita ja peppu että tekee tiukkaa olla erossa. Ei olla Oton kanssa niitä ihmisiä jotka kaipaavat omaa tilaa, me ollaan se ihan toinen ääripää: niitä ällöjä jotka vois pitää toisistaan kiinni 24/7. Mutta se on meidän tapa, toisille sopii toinen ja toisille toinen. Tärkeintähän on se että tunne on suhteessa molemminpuolinen, molemmat kaipaavat toisiaan, tai kumpikaan ei kaipaa toista, eikä niin että toinen kaipaa ja toinen vaan haluaa kauemmas.

Onneksi tämä nyt on kuitenkin vaan lyhyt aika, eikä ainakaan toistaiseksi mikään jatkuva juttu. Vaikka ikävä onkin, niin onhan se ihan mahtavan hieno juttu että toinen on työmatkalla ulkomailla. Sehän on taas uusi askel uralla eteenpäin, ja loistava sellainen. Ikävöinnin lisäksi mä olen myös ihan mielettömän ylpeä siitä mitä mieheni on saanut aikaan, enkä ikinä ikävän takia seisoisi hänen unelmiensa tiellä. Pieni ikävöiminen tekee myös ihan hyvää, sillä vaikka me ollaan arjessakin aika ällösöpöilijöitä, niin toisen hetkellinen kaipaaminen on varmasti ihan hyvä piristysruiske aina välillä. Sellainen, että tajuaa vielä entisten lisäksi miljoona asiaa lisää miksi ei ikinä halua olla toisesta sekuntiakaan erossa jos ei ole pakko.

Ja ihan kohtahan on meidän loma! Tyttöjen passitkin tulivat jo ja en kestä mitä palleroisia he ovat omissa passikuvissaan. Niin hassua että pian me lähdetään yhdessä reissuun ja saadaan rentoutua kaikessa rauhassa yhdessä. Siitä tulee ihan paras juttu ikinä!

Tyttöjen tanssitunnilla tajusin miten vähän aikaa kesäänkään enää on, sillä heillä on enää muutama kerta ennen kevätnäytöstä, jonka esitystä he tänään jo harjoittelivat. Meinasi kyynel vierähtää, mä varmaan pillitän ihan hulluna kunhan nään meidän neidit esiintymisasuissa sitten kevätnäytöksessä tanssimassa. Awwwww! Nyt pitää alkaa iltapalalle ja nukkumaan, kun me unohduttiin tyttöjen kanssa lukemaan Inside Out-kirjaa ja istahdin koneelle vasta tunti sitten ja kello on jo näin paljon.

Hyvää yötä ihanat <3