Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?

Kukaan ei vielä ole huomauttanut ainakaan, mutta itse olen toki huomannut että samaan aikaan kun me muutettiin, myös blogi muutti ”uuteen kotiin”. Osoite on säilynyt samana, ja olen edelleenkin tavallaan Indiedaysilla – mutta Indiedaysin ja Blogiringin yhdistyttyä syntyi kolme mahtavaa uutta portaalia. Indiedays palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa: kauneuden ja muodin portaaliksi, ja me lifestylebloggaajat saimme ihan oman uuden kodin: Lifien, jonne siirtyi Indiedaysilta monta vanhaa suosikkiani sekä roppakaupalla uusia ihania tuttavuuksia. Indiedaysin ja Lifien lisäksi nyt löytyy vielä upouusi ruokasivusto Foodlover, joka sitten taas kokoaa Suomen parhaiden ruokablogien sisällöt Kinuskikissasta Hellapoliisiin saman sivun alle.

Lifien kuvaillaan olevan vähän kuin hyvä naistenlehti: Ystävä, viihdyttäjä ja ajatustenherättäjä. Täältä löytyy kaikkea lapsiperhearjesta sisustukseen, hyvinvoinnista parisuhdeasioihin ja remppahommista vahvoihin mielipiteisiin. Tunnen oloni täällä ehkä hieman kotoisammaksi kuin Indiedaysissa aikoinaan, sillä portaalin kuvaus vastaa niin hyvin sitä miten kuvailen omankin blogini sisältöä. Indiedaysilla olo oli toki henkisesti kotoisa, olihan meillä aivan huikea porukka, mutta silti oma blogi tuntui jotenkin nuhjuiselta upeiden muotibloggaajien keskellä. Täällä Lifiessa meitä on niin monta erilaista ja mahtavaa persoonaa että jokaiselle on oma sopiva tilansa.

Puutalobaby-blogin Krista haastoi kaikki uudet Lifie-vaikuttajat #meollaanlifie -haasteeseen, eli jakamaan blogissaan muutaman blogisuosikin täältä uudesta yhteisöstä. Suosikkeja on vaikeaa valita, sillä Lifien etusivu on jatkuvasti täynnä uutta inspiroivaa ja kaunista sisältöä. Mutta yritin nyt ottaa tuosta viisi blogisuosikkia satunnaisessa järjestyksessä, jotka jaan teidänkin kanssa pienen kuvauksen kera. Toivottavasti löydätte uutta kivaa luettavaa!

1. Mami Go Go

Mintun rento, kaunis ja rehellinen blogi on ollut mun lemppareita jo vuosia. Tutustuin Minttuun Pampersin pressimatkalla Frankfurtiin vuonna 2014 kun Suomesta mukana ei ollut kuin kaksi bloggaajaa, minä ja Minttu. Siitä asti blogia on tullut säännöllisesti luettua ja Minttu on ihan huippu tyyppi jolla on pettämätön sisustussilmä ja ihania ajatuksia.

2. Deko 133

Tämä blogi on mulle aivan uusi tuttavuus johon törmäsin vasta Lifien myötä. Deko 133 sisältää ihania DIY-ideoita ja sisustusjuttuja, esimerkiksi aivan ihanan betonikynttelikön ohjeen. Ohjeet vaikuttavat sopivan helpoilta toteuttaa, vaikka ei mikään askarteluvirtuoosi välttämättä olisikaan (kuten minä). Mulla on tosi kova DIY-kuume ja luulen että tulen ainakin jotain näistä ohjeista kokeilemaan itsekin.

3. Nakit ja mutsi

Päivin blogi on kuulunut mulla aiemminkin satunnaisesti lukurepertuaariin, mutta varmasti nyt kun postauksiin törmää useammin tuossa etusivulla niin tulee luettua vieläkin säännöllisemmin. Mä tykkään kovasti Nakkimutsi-Päivin asenteesta ja tyylistä kirjoittaa, ja mua naurattaa koska mä sanoin aina Zeldaa pikku-nakiksi silloin kun hän oli vauva, tietämättä tästä blogista mitään. Ihanan rento ja rehellinen blogi, jossa arki on mun mielestä realismista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) lämmintä ja kivaa.

4. Uusi Kuu

Emilian blogia olen lukenut siitä asti kun muutin Indiedaysille, ja sieltä löytyy kaunista sisustusta ja pohdintaa ja myös sitä perhe-elämää mitä itsekin elän. Ja tällaiselle jouluhullulle Uuden kuun jouluaiheinen sisältö on pahemmanlaatuista joulukoristelukuumetta nostattavaa.

5. Mirvaannamarian

Aloin lukemaan tätä blogia varmaankin joskus kesällä, kun se jostain pomppasi fb-feediini. Mirvan blogissa kuvat ovat kauniita ja mielipiteet vahvoja. Hän kirjoittaa monista ajankohtaisista aiheista, eikä pelkää sanoa suoraan mitä ajattelee. Olen kovasti koukussa myös postausten kommenttibokseihin joista usein löytyy mielenkiintoista keskustelua. Hän myös postaa tosi ahkerasti eli jos kaipaat usein uutta luettavaa niin kannattaa seurata tätä!

Sittenhän tietysti löytyy vielä Emilian blogi ja monta muutakin joita seuraan säännöllisesti. Kannattaa tutkia etusivua ja noita uusia osioita joista postauksia on helpompi löytää tietyistä kategorioista. Mä tykkään Lifiestä tosi paljon ja uskon että tästä tulee mahtava yhteisö jossa on hyvä meininki ja paljon yhteisöllisyyttä bloggaajien kesken. Ja toivottavasti tätä kautta myös moni uusi tyyppi löytää mun ja muiden blogeihin, kun eri blogien lukijakunnat sekoittuvat ja törmäävät uuteen sisältöön.

Oletteko huomanneet uuden blogiyhteisön ja mitä tykkäätte? Mitkä on teidän lifie-lemppareita?

Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää ja nyt on menossa raskausviikko 25+0. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”.

Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat, että täällä huvin vuoksi hankin itselleni supistuksia, koska ihan tahallani haluan pelätä, että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen, eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaan mennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan, enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä. Niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita. Itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana, kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin, että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin, että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa, että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla.

Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

Maha Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3