Moikka! Ouluun kuuluu hyvää, ollaan oltu täällä jo viikko ja voisin olla vaikka kuinka pitkään vielä, mutta ensi viikolla koittaa kotimatka. Meillä on ollut täällä ihanan rentoa, ollaan nähty ystäviä ja sukulaisia ja vietetty aikaa täällä mun tädin luona. Vaikka mulla on meneillään Lapsimessujen vuoksi kevään kiireisin työviikko, on apukäsiä ollut tarjolla. Tällä viikolla on varmasti oman kohderyhmäni kevään vilkkain markkinointikausi meneillään ja siksi blogissakin on ollut useampi tuote-esittely ja tulee vielä viikonlopun aikana. Ymmärtäähän sen että moni lastentarvikemerkki haluaa saada äänensä kuuluviin juuri nyt, kun on mahdollisuus tavoittaa paljon potentiaalisia uusia asiakkaita. Ensi viikolla onkin jo taas hiljaisempaa markkinoinnin suhteen.

Mä olen käynyt melkein joka päivä mun mummolassa viettämässä aikaa mun isovanhempien kanssa. Ollaan tehty lenkkejä mun tädin ja Novan kanssa upeassa auringonpaisteessa, ja lapset on leikkineet pihalla. Nyt muut on palanneet päivätöihin ja mun serkut kouluun, mutta onneksi mä voin sitten päivän aikana täällä omien hommien jälkeen siivoilla, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa ja illalla ehtii vielä tehdä jotain kivaa kaikki yhdessä. Täällä on ihanaa olla. Mulle merkitsee niin paljon se että voidaan viettää pidempiä aikoja Oulussa ja lapset saavat yhtä läheiset välit mun sukuun mitä mullakin on aina ollut.

Maanantaina saatiin leivotuksi se kinderkakku mistä aiemmin mainitsinkin ja ai vitsit että se oli her-kul-lis-ta! Siis niin hyvää, toki vähän ällömakeaa mutta aivan mielettömän hyvää. Eilen illalla tuhottiin yhdessä viimeiset muruset siitä herkusta ja melkein jo haaveilen että tekisin lisää. Mutta ei, se saa odottaa ainakin Zeldan Star Wars-synttäreihin asti.

Täällä on vielä paljon lunta pihalla pihaleikkejä varten, mutta kadut on kuitenkin sulat että pääsee hyvin lenkkeilemään. Ilmat ovat kyllä hellineet ehdottomasti. Tänään tai huomenna tytöt aikovat mennä yökylään mun äidin kotiin, he ovat odottaneet sitä kovasti ja aikovat ainakin pelata mummun tietokoneella samaa kakkupeliä mitä mä pelasin pienempänä, ja leikkiä Armas-koiran kanssa. Muuten meillä ei ole mitään sen ihmeellisempiä suunnitelmia, ajellaan kylään sukulaisille ja käydään ehkä kahvilla jossain. Ja ostamassa sukkia, miten tuntuukin että Nova on kasvanut kaikista sukistaan ulos, ja jos ei ole niin sitten niistä on parit hukassa vähintään.

Ollaan piirretty täällä joka aamu aina Novan ekojen päikkäreiden ajan ja eilen Tipa piirsi ihan itse maailman suloisimman kuvan äidistä ja isistä kävelemässä käsi kädessä auringonlaskua kohti. <3

Nova on täällä ottanut hurjan kasvuharppauksen eteenpäin ja hänestä on tullut vielä entistäkin kovempi höpöttäjä. Pää on myös alkanut vatsallaan makoillessa pysymään pitkään ja vakaasti ylhäällä, pitäähän hänen päästä seuraamaan mitä viisi isompaa mukulaa milloinkin touhuavat. Novalla ei ole tosiaan ollut puutetta leikkikavereista täällä ja sen huomaa kun kehitys menee aimoharppauksin eteenpäin koko ajan. Hän varmaankin kääntyy aivan pian vatsalta selälleen, on enää toisesta jalasta nimittäin kiinni.

On kyllä tehnyt niin hyvää tämä loma meidän perheelle, ai että. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Edellisenä vauvavuonna, vuonna 2013, yksi lastentarvike oli tarpeellisuudessaan yli muiden: kantoreppu. Zeldan vauva-aikana mulla oli käytössä super ihana pääkallokuosinen Tula kantoreppu, joka me kerettiin myydä jo eteenpäin ennen Novan syntymää. Raskausaikana mulle oli selvää, että myös Novalle hommataan kantoreppu ehdottomasti. Kantoreppu on korvaamattoman arvokas silloin, jos vauva viihtyy parhaiten sylissä. Zelda rakasti olla lähellä ja sylissä, ja koska mulla oli silloin vauhdikas 1,5v taapero vauvan kaverina, oli kantoreppu erittäin tarpeellinen. Ilman sitä ei oltaisi ylipäätään selviydytty arkipäivien touhuista, leikeistä ja puistoreissuista.

Me lainasimme Novaa varten Ipanaisesta Tulan standardikokoisen kantorepun, sekä vastasyntyneen tuen. Ne ovat olleet meillä käytössä nyt ahkerasti siitä asti kun Nova oli kolmeviikkoinen. Vaikka ne ovat tosi helppokäyttöiset ja ananaskuosi on aivan ihana, olen salaa himoinnut jo hetken aikaa jotain uutta, mitä päästiin Novan kanssa kokeilemaan vähän etuajassa: säädettävää Tula Free-to-grow -kantoreppua. Tula Free-to-grow kantoreppu tuo aivan uudenlaisen tekniikan kantovälinemarkkinoille, sen saa nimittäin sellaisenaan säädettyä ihan pikkuvauvasta isommalle lapsellekin sopivaksi. Erillistä tukea ei siis enää tarvita!

Tula Free-to-grow säädettävissä kolmeen eri kokoon ilman lisäosia

Tula Free-to-grow -kantorepun paneeli on säädettävissä kolmeen eri kokoon helposti tukevilla neppareilla, joten se on aina lapsen kokoon sopiva, vastasyntyneestä (terve, täysiaikainen ja yli 3,2kg painoinen vauva) aina 2-3 -vuotiaaksi asti. Repun maksimipainoraja on n. 20 kiloa, sen jälkeen suositellaan isompaa Tulaa. Vastasyntyneen kanssa reppu puetaan hieman ylemmäs, jotta kangas tukee ylhäältä päätä ja niskaa enemmän ja vauvan vointia ja hengitystä on helppo tarkkailla. Vauvaa tulee aina kantaa sellaisella korkeudella, että hänen vointiaan ja hengitystään voi seurata jatkuvasti, ja täytyy varmistaa että hänen kasvonsa ovat esillä eivätkä painaudu kantajaa vasten.

Se että erillistä tukea ei tarvita on ihan mahtavaa, sillä se helpottaa repun käyttöä liikkeellä entisestään. Novan kanssa kantoreppu on meillä aina mukana jos lähden vauvan kanssa yksin vaikkapa kaupungille. Usein Nova nukahtaa kyllä aluksi vaunuihin, mutta jossain vaiheessa kun hän herää, hän ei enää oikein viihdykään vaunuissa. Hereillä makuuasennossa vaunukopan uumenissa ei ole mukavaa, kun ei sieltä näe mitään. Hän viihtyy paljon paremmin silloin kantorepussa, lähellä mua ja pystyasennossa niin että voi kuikuilla sivuille samalla. Vauvatuen kanssa repun pukeminen vaatii kuitenkin aina jonkinlaisen alustan – tai toisen tyypin avustamaan jotta tuen saa oikein puettua vauvalle. Free-to-grown saa nopeasti ja helposti puettua juuri silloin kun nopeutta ja helppoutta eniten tarvitsee, esimerkiksi kärsimättömän 2kk ikäisen kanssa.

Yksinkertaisin ja kaunein kantoreppu

Meillä ainakin joskus vauva ehtii hermostua siinä vaiheessa, kun vauvatukea puetaan ja hän joutuu hetkeksi pois sylistä. Nyt tämä on alkanut jo helpottamaan, eikä me oltaisi tukea enää pian tarvittu muutenkaan kun vanhan repun 7kg alaraja on pian täytetty. Olen silti tosi iloinen, että Free-to-growssa se vauvatuen pukemisvaihe jää kokonaan pois. Free-to-growta voi käyttää jo vastasyntyneen kanssa samalla tavalla, kuin standardi-Tulaa 7kg vauvan kanssa.

Tula on kantorepuista mun lemppari, koska se on kaikkein pehmein, kaunein ja yksinkertaisin. Sitä se on ollut jo vanhassa mallissa, ja on vielä enemmän tämän uuden Free-to-grow-mallin myötä. Uudet kuosit ovat myös aivan ihania, mä valitsin oman reppuni herkässä ja suloisessa Blossom-kuosissa, jota itseasiassa Otto ehdotti. Saattaa olla, että vanhempainvapaan myötä Otto tuleekin olemaan meistä se joka kantaa Novaa enemmän. Kun perheessä on kaksi jotka kantavat aktiivisesti, arvostan erityisesti helppoja säätöjä kantorepussa. Me käytetään reppua usein vuorotellen ja on kiva että reppu on helppo säätää omiin mittoihin sopivaksi nopeasti. Mekin kun ollaan Oton kanssa aivan eri kokoisia ja muotoisia.

Hyvän ja ergonomisen kantovälineen valinta on tärkeää

Hyvän ja ergonomisen kantovälineen valinta on todella tärkeää, sillä vääränlaisella kantoasennolla voi olla todella ikäviä haittavaikutuksia vauvalle. On tärkeää että vauvan jalat ovat oikeassa ”M”-asennossa eivätkä väänny tai rasitu, ja että vauva on edessä kannettaessa sellaisella korkeudella että hänen otsaansa yltää pussaamaan helposti. Repun tulee olla myös tarpeeksi tiukasti puettu, jotta vauva ei heilu ja huoju omia aikojaan vaan kantaja liikkuu yhtenä yksikkönä vauvan kanssa.

Oikein puetussa Tulassa vauva on aina juuri oikeassa ergonomisessa omaan kokoonsa sopivassa asennossa, ja kantamisella on ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Repun kanssa lasta voi kantaa sekä edessä, että takana sitten kun lapsi on jo vähän isompi. Mukana pakkauksessa tulee kattavat ja yksinkertaiset kuvalliset ohjeet repun pukemiseen sekä eteen että taakse, sekä erityisvinkit vastasyntyneen kantamiseen.

Tula Free-to-grow on täysin konepestävä

Tula Free-to-grow kantoreppu on täysin konepestävä mikä on ehdottomasti plussaa jos on vaikkapa paljon pulautteleva vauva. Mä kokeilin tänään ja pystyin hyvin imettämään repussa, kun laskin sitä ihan himpun verran alemmas kotona niin että vauva oli vähän alempana. Se oli ihan mullistavaa! Joskus tietysti imettäessäkin tulee sotkua jos vauva päättää vaikka hymyillä kesken ruokailun ja maitoa suihkuaa joka paikkaan, silloinkin konepestävyydestä on hyötyä. Ja plussaa se on myös siinä vaiheessa kun vauva on muuttunut sotkevaksi taaperoksi.

Uudet Tulan Free-to-grow -kantoreput on testattavissa ja kokeiltavissa Ipanaisen messuosastolla Lapsimessuilla huomenna, lauantaina ja sunnuntaina. Ipanaisen messuosasto on 6h20. Ipanaisen Anu pitää myös joka päivä klo 13.30 Neuvolan lavalla 10 vinkkiä kantamiseen -puheenvuoron joka kannattaa käydä kuuntelemassa, jos kantaminen kiinnostaa tai mietityttää. Ipanaisen osastolla on myös koko ajan paikalla koulutetut kantovälineohjaajat vastaamassa kysymyksiin ja auttamassa oikeanlaisen kantoasennon löytymisessä ja parhaiden välineiden valinnassa. Käykää tutustumassa jos pääsette paikalle messuille. Tätä reppua sekä muita Ipanaisen kattavan kantovälinevalikoiman tuotteita voi myös testata, ostaa ja vuokrata Ipanaisen ihanassa Hakaniemen myymälässä, tai ostaa verkkokaupasta.

Aurinkoista ja ihanaa torstaita kaikille ja terkkuja täältä Oulusta!

Tänään on Oton vanhempainvapaan ensimmäinen päivä. Sen kunniaksi Otto kirjoitti eilen ilallla ajatuksiaan tulevasta vanhempainvapaasta. <3

Isä vanhempainvapaalla

Suljin tuossa hetki sitten työkannettavani kannen viimeistä kertaa puoleen vuoteen. Toki joudun sen varmaan vielä avaamaan koska onnistuin kuitenkin omaan tuttuun tapaani aivan varmasti unohtamaan jotain todella fiksua, kuten sähköpostini automaattivastauksen, mutta you know, ajatus on tärkein.

Sinänsä varsin antikliimaksinen hetki ottaen huomioon kuinka valtava asia tämä on meidän perheellemme. Ei mitään fanfaareja, ei tyydyttäviä naksahduksia tai mitään muutakaan indikaattoria siitä että tämä oli nyt tässä. Ainoastaan hetkellinen vaimea hurina koneen vielä miettiessä että mitä ne tuulettimet tekivätkään laitteen sammuessa. Sitten syvä hiljaisuus, ja hupsistakeikkaa, isillä onkin yhtäkkiä ylimääräiset kahdeksan tuntia (plus työmatkat) aikaa käyttää ihan muihin asioihin kuin töihin. En päässyt edes poistumaan teatraalisesti toimistolta tuuletusten saattelemana, sillä olemme parhaillaan Oulussa vaimoni tädin luona, ja tein viimeisen päivänä etätyönä. Sähköposti kollegoille sai riittää siitä että Hyttinen kiittää ja kuittaa vähäksi aikaa.

Olen ollut ja viihtynyt nykyisessä työssäni nyt reilut viisi vuotta. Edennyt, ollut, mennyt ja tehnyt duunia niin paljon ettei minua voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Pahimmillaan olen jopa painanut seitsenpäiväistä työviikkoa siinä häidemme tietämillä, mikä asetti Iinan inhottavaan asemaan kahden pienen lapsen kanssa, puhumattakaan siitä miten vähille isin ja lasten välinen aika siinä rytäkässä jäi.

Vaikka olin aina kotona ollessani 100% läsnä, ei se aina tuntunut riittävältä. Tuskin olikaan, mutta mitä sitä nyt enää tässä vaiheessa ihmettelemään kun maito on jo imeytynyt laminaattiin. Voitte kuitenkin varmaan uskoa miten lämmin tuulahdus tämä oli meille, kun tajusimme että Iinan työn takia minulla on mahdollisuus kerrankin olla täyspäiväinen faija muutenkin kuin kesäloman yli. Kesäloman, joka lapsilla kestää tämän ansiosta sen reippaat yhdeksän viikkoa. Osittain sen takia että mitä niitä sinne turhaan viemään kun me muut ollaan kotona, osittain sen takia etten todellakaan ala hetkeen heräämään sianpieremän aikaan ellei ole pakko. Puhelimessani vakituisesti 6:30 piipittävä herätys joutaa helvettiin vähäksi aikaa.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa talteen hieman ajatuksiani siitä miltä minusta nyt tuntuu nimenomaan minun miehenä jäädessä vanhempainvapaalle, mutta jos totta puhutaan en oikein osaa itsekään vielä sanoa. Kun perheemme rytmi on aina määräytynyt sen perusteella miten olen töissä, tuntuu minusta jokseenkin absurdilta etten palaakaan töihin huomenna, ylihuomenna enkä ensi viikolla, vaan joskus marraskuun lopussa, sitten kun tekninen asiantuntijuuteni on lähinnä teknistä aavistusta. Lapsemme onneksi tietävät mitä mieltä he asiasta ovat. He odottavat malttamattomina kaikkia vaunu- ja pyörälenkkejä, puistoreissuja, mahdollisia ulkomaanmatkoja ja isin kanssa pelaamista. Kaikkea mitä me ikinä keksimme tehdä ja saamme päiviimme mahdutettua.

Pääsyy miksi jään vanhempainvapaalle on kuitenkin totta kai tuo meidän perheen pienin ja uusin lisäys. Pienet vauvat tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa, ja kun ainoa asia mitä en pysty miehenä tekemään on ruokkia täysimetettävää vauvaa, ei ole mitään syytä minulle olla jäämättä kotiin Iinan kuitenkin tehdessä tosiaan kotoa käsin töitä. Me olemme kuitenkin vanhempina tasavertaisia, eikä isän rooli ole meidän perheessä mikään ”lastenhoitaja”, vaan toinen huoltajista.

Sitä ilmiselvää tissiasiaa lukuun ottamatta on minun ja vauvan side aivan yhtä vahva kuin äidin ja vauvan, ellei vahvempi. Olen kuitenkin tässä pääsiäislomalla ehtinyt ottamaan varaslähdön vapaan viettoon, ja viettänyt isot osat päivästä sohvalla vauvan kanssa, vanhempien lasten touhuja ihmetellen. Odotan innolla sitä kuinka kerrankin saan olla oikeasti mukana ihmettelemässä vauvan kasvamista ja oppimista. Liian monta kertaa jouduin kokemaan kahden aikaisemman mukulamme saavutukset kännykän kautta, kun Iina lähetti viestejä ja kuvia siitä mitä tytöt tekivät ensimmäistä kertaa minun ollessa töissä.

Viime vuoden muutenkin mentyä hirveällä tohinalla, kuten myös tämän alkuvuoden, on mahtavaa saada rauhoittua hetki. Ottaa pienen sapattivapaan ja nukkua, rempata kämppää, laittaa piha kuntoon ja korvata vanha sähkögrilli ihan oikealla vehkeellä. Piirtää lasten kanssa ja lakata stressaamasta työasioita.

Voi olla että palaan aiheeseen tarkemmin kun koko homma lähtee käyntiin, kun osaan hieman sanoa miltä nyt oikeasti tuntuu olla kotifaija. Koneella istuminen ei enää tällä hetkellä oikein sattuneesta syystä houkuttele, kun enää ei ole mikään pakko. Ajattelin että voisin viettää hieman aikaa tässä tuon meidän mahtavan jälkikasvumme kanssa, ja kun lapset lopulta joskus sammuvat, ehkä laittaa sen pleikan päälle. Pitkästä aikaa.

-Otto

Sellaisia ajatuksia Otolla <3 Ihanaa päivää kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Sokerin ja Lifien kanssa. Vappu lähestyy kovaa vauhtia, ja sima alkaa olla ajankohtainen juttu. Me tehtiin aina simaa itse äidin kanssa kun olin pieni, mutta nyt en ollut moneen vuoteen valmistanut tätä klassikkoa itse vaan tyytynyt kaupan valikoimiin (sillä simaa on kyllä ehdottomasti aina vappuna saatava!). Nyt ei kuitenkaan valmistettu vappujuomia,  vaan tarjoiltiin tämän kampanjan tiimoilta kahta itse valmistettua simaa Novan kastejuhlissa. Ne oli super helppo ja nopea valmistaa, ja vieraille maistui todella hyvin!

Olen jotenkin ajatellut että siman valmistus on hankalaa itse (lapsuudestani muistan vaan että siman valmistumista piti odottaa kauan ja ne olivat meillä aina parvekkeella), mutta eihän se ollutkaan yhtään hankalaa, ainoastaan siinä kestää tietenkin se vajaa viikko että simat valmistuvat. Mutta aktiivista valmistusaikaa ei ole kuin hetken verran.

Reseptit joita testattiin olivat Lime-rosmariinisima sekä Chili-inkiväärisima. Molemmat simat loppuivat melkein kokonaan juhlissa reiluista satseista huolimatta, joten siitä voi jo päätellä että hyvin maistui. Juhlien jälkeen laitettiinkin heti jo toinen satsi tulille ihan omaksi iloksi. Mua vähän jännitti itseäni etukäteen että miltä tällaiset maustetut simat maistuvat, mutta ne olivatkin todella herkullisia. Luulen että en palaa enää perinteiseen simaan kun voin maistella näitä maustettuja herkkuja.

Lime-rosmariinisimassa maistui vahvana lime, joka raikasti simaa tosi paljon. Juhlavieraat olivat yllättyneitä siitä miten hyvää maustettu ei-perinteinen sima oli, ja jopa sellaiset jotka eivät yleensä simasta tykkää kehuivat simojen makua.  Mä en itse ole ruuissa oikein rosmariinin ystävä, mutta tässä sen maku oli tosi hyvä. Kai se vaan sopi limen kanssa niin hyvin yhteen.

Chili-inkiväärisima oli kuitenkin ehkä näistä kahdesta mun suurin lemppari. Chilin pieni hento polte oli vaan niin herkku! Ensin kun juomaa maistui niin tuli inkiväärin vahva maku eikä chiliä edes huomannut, mutta chilin pieni tulisuus säilyi suussa vielä hetken juomisen jälkeen.

Molemmat sopivat tosi kivasti juhlajuomaksi juuri kastejuhlaan. Kaipasin jotain persoonallista juotavaa joka olisi tarpeeksi juhlavaa, enkä halunnut tarjoilla kuoharia tai perustylsiä ruokakaupan juhlajuomia. Sima oli tähän oikein hyvä ratkaisu, eikä näistä maustetuista simoista tullut mieleen mikään vappu ollenkaan ainakaan meidän vieraille, tai meille itsellemme. Koristelin juomat teemaan sopivasti limesiivuilla ja rosmariininoksilla, mikä toi myös näyttävyyttä.

Alunperin mun oli tarkoitus kuvata meidän juhlajuomat jo kastejuhlissa, mikä oli aavistuksen liian kunnianhimoinen tavoite: oli nimittäin pikkuisen muita stressin aiheita juhlapäivänä kuin hienojen kuvien tuottaminen, ja keskityin ennemmin nauttimaan raikkaasta kylmästä juomasta siinä hien ja härdellin keskellä. Tai no rehellisesti sanottuna yritin räpsiä muutaman kuvan ja totesin että ei, mieluummin saan tästä hyvän tekosyyn tehdä herkkujuomia lisää ja kuvaan ne myöhemmin.

Se olikin oikein hyvä ratkaisu, maisteltiin simaa myös kastejuhlan jälkeen ja veikkaanpa että pitää tehdä täällä Oulussakin yksi satsi simaa herkkujuomaksi sukulaisillekin.

Molemmat simareseptit, Lime-rosmariinisima ja Chili-inkiväärisima olivat tosi helppoja, testatkaa tekin ihmeessä niitä kevään kunniaksi! Lisää maistajien kommentteja löytyy kamppissivuilta, jos ette vielä mun kehuista vakuuttuneet, ja omat mielipiteet astetta maukkaammista simoista voi jakaa #simasuut -hashtagilla.

Yhteistyössä Suomen Sokeri.

Postaus on tehty yhteistyössä Papu Storiesin kanssa.

Saimme lapsille ja mulle itselleni vähän etukäteen jotain ihanaa: vaatteita Papun upouudesta SPLIT -mallistosta, joka tulee myyntiin Lapsimessuilla perjantaina ja jälleenmyyjille lauantaina. Split-mallistossa on keväisiä värejä color block-tyyliin yhdistettynä, ja se on käytännöllinen ja kaunis. SPLIT-mallistoon kuuluu kaikkia Papun klassikoita uudella twistillä, sekä aivan uudenlaisia ihanuuksia. Mä innostuin myös noista aikuisten vaatteista joita itselleni sain. Nyt voidaan mätsäillä lasten kanssa ihanasti!

Split-mallistossa on mustan, harmaan ja valkoisen lisäksi raikasta keltaista, kirkkaan sinistä sekä ihana persikkaisen vaaleanpunainen sävy pale peach. Mä valitsin lapsille vaatteita tuon herkullisen pale peach-sävyn ympärille, kun se arvatenkin vei mun sydämen. Kunhan palataan täältä Oulusta kotiin niin lapset saavat taas sulautua sohvaan, eikun.

Papun SPLIT-malliston kaikki tuotteet on valmistettu alusta loppuun asti Suomessa Nokian Neulomolla, mikä on valtava plussa ja hieno juttu. Vaatteet ovat materiaaliltaan Papulle ominaisesti sertifioitua luomupuuvillaa mikä on myös tärkeä asia. Käännettävät resorit ja tuplanepparit bodyissa pidentävät vaatteiden käyttöikää tuntuvasti, ja esimerkiksi Novalla on ollut jo reilusti yli kuukauden käytössä samat patch-leggarit ja Papun nakkipöksyt vaikka neiti on venähtänyt syntymästään jo pian 13cm.

Tiaran asussa on makea SPLIT -huppari mustan ja persikan sävyssä, harmaa pool top sekä mustat culottes-housut ja harmaa rusettipanta. Myös itselleni mä valkkasin mustat culottesit ja harmaan pool topin ihan tarkoituksella niin me sovitaan yhteen, esikoinen oli ihan innoissaan kun saa samistella äidin kanssa. Tipa on meidän hupparityttö ja hän rakastaa tuon Split-hupparin reilun kokoista huppua johon voi piiloutua.

Zeldalla on suloinen pale peach -värinen Kanto -mekko, klassikko -vinoraitaleggingssit sekä Split bomber ja rusettipanta myöskin pale peach -sävyssä. Tuo bomber yllättäen olikin yksi meidän lemppareista, jo moneen kertaan blogissa mainituista syistä: bomberit vaan ovat helppoja ja monikäyttöisiä. Itselleni valitsin mustan Split bomberin kruunaamaan asuni, ja collegekankainen bomber menee hyvin näin viileillä ilmoilla vielä oikean takin alle. Kesällä siitä tulee varmasti mun luottotakki, toistaiseksi se toimii luottojakkuna takin alla. Ei kai se ole yhtään hassua että on kaksi bomberia päällekäin?

Novan asussa on jo aiemmin ilmestynyt ihanan värikäs earth-body, sekä pale peach -sävyiset patch-housut ja pale peach -rusettipanta. Nova ei yllättäen inhonnut rusettipantaa ollenkaan vaikka hän ei yleensä päähineistä tykkääkään. Pelkäsin että jää vain haaveeksi tämän pannan käyttö, mutta hyvin se näytti pysyvän neidillä päässä eikä ollenkaan aiheuttanut vastalauseita.

Tykkään siitä miten kaikki Papun kevään eri droppien vaatteet sopivat sävymaailmaltaan harmonisesti yhteen ja mäkin voin yhdistellä meidän aiemmin ostettuja ja saatuja Papuja näihin uusiin ihanuuksiin. Tykkään myös siitä että tietyt klassikot toistuvat mallistosta toiseen, kuten rusettipannat ja vinoraidat. Meillä ei ole aiemmin näitä rusettipantoja tai -pipoja ollutkaan mutta nyt kun saimme ensimmäiset niin luulen että ne ovat tulleet jäädäkseen. Olivat niin suloisia kaikki kolme ruseteissaan, vai mitä!

Kaikki vaatteet saatu Papulta yhteistyön merkeissä.

Jos haluatte päästä shoppailemaan SPLIT-mallistoa ekojen joukossa niin kannattaa suunnata viikonloppuna Lapsimessuille Messukeskukseen, sillä vaatteet tulevat myyntiin siellä päivää aiemmin kuin muualla. SPLIT-mallistoa on saatavilla Lapsimessuilla perjantaista alkaen Papun osastolta 6e2 ja jälleenmyyjille mallisto tulee myyntiin lauantaina.

Saan arpoa Papun kanssa vielä 2×2 lippua lapsimessuille! Kenen asu oli sun lemppari tässä postauksessa? Kommentoi vastauksesi ja olet mukana kahden 2hlö lippupaketin arvonnassa! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy keskiviikkoaamuna klo 9.00 jotta liput saadaan ajoissa perille.

Ihanaa päivää kaikille!