Peilaan omaa vanhemmuuttani siihen mitä itse tunsin lapsena

26.02.2019

Todella usein erilaisissa tilanteissa mä mietin, miltä joku asia tuntui musta itsestä lapsena. Mun on tosi paljon helpompi aina ymmärtää meidän lapsia ja toimia erilaisissa tilanteissa, kun muistelen niitä omia fiiliksiä eri tilanteissa. Yritän aina muistella, milloin aikuiset esim. toimivat itsestäni mukavasti, ja milloin olisin toivonut, että joku olisi tehnyt jotain eri tavalla. Lisäksi toki mietin, milloin aikuisen toiminta oli perusteltua ja milloin olisi voinut toimia toisellakin tavalla.

Mä muistan omasta lapsuudestani tosi paljon ja mulla on vaikka kuinka paljon muistoja jo ennen kouluikää. Muistan tosi elävästi monet tilanteet ja muistan tosi selkeästi ne tunteet ja ajatukset, joita lapsena koin. Se tekee mulle itselleni paljon iisimpää siitä lapsen tasolle asettumisesta. On paljon helpompi ymmärtää, miksi lapsi toimii jossain tilanteessa miten toimii, koska muistan, miksi itse tein lapsena ihan samalla tavalla.

Muistan millaiset asiat tuntuivat pelottavalta ja milloin mulla oli erityisen turvallinen olo. Muistan, missä tilanteissa mä kaipasin aikuisen apua, ja milloin taas koin, että olisin jo pärjännyt itse, vaikka aikuinen tuputti apua. Muistan, miten tylsää oli, kun joskus mulla ei ollut ketään leikkikaveria ja äitikään ei jaksanut leikkiä. Muistan, miten kivaa oli, kun äiti joskus yllätti ja tuli hakemaan koulusta tosi aikaisin ja vei jätskille. Muistan, miten inhottavaa se oli, kun aikuinen huusi mulle.

Muistan, miten jännittävää oli, kun sai valvoa pidempään perjantaisin ja syödä vähän herkkuja. Muistan miten paljon mulla oli asiaa aina illalla, kun olisi jo pitänyt mennä nukkumaan. Ja miten äiti aina kärsivällisesti kuunteli mua, vaikka mulla oli ”vielä yksi juttu ja sitten mä alan nukkumaan mä lupaan!”. Muistan, miten älyttömän jännää oli, kun me eskarissa karattiin samassa pihassa asuneen tarhakaverin kotiin kesken ulkoilun, kun hänellä oli omat avaimet. Saatiin siitä kyllä aikamoiset puhuttelut, mutta olihan se nyt hauska kokemus. Eikä me mitään pahaa haluttu kenellekään tai aiheuttaa huolta, vaikka se päiväkodin aikuisille varmasti pelottavaa olikin, kun lapset olivat yhtäkkiä hukassa.

Muistan, miten tärkeää mulle oli kuulla perustelut, miksi äiti kielsi mua tekemästä jotain, tai miksi me ei voitu tehdä jotain. Silloin oli paljon helpompi ymmärtää. Vihasin sitä, jos ainoa saamani perustelu oli ”SIKSI.”. Siksi mä en koskaan vastaa siksi, kun lapset kysyvät miksi.

Usein juuri silloin, kun eka reaktio näin vanhempana olisi ärsyyntyminen, mä otan pienen hetken pysähtyäkseni ja mietin, mitä itse olisin tuntenut lapsena samanlaisessa tilanteessa. Se ei vie kuin 5 sekuntia, mutta kun irtaannun siitä käsillä olevasta tilanteesta ja mietin sitä oman näkökulmani lisäksi myös lapsen näkökulmasta, mä pystyn suhtautumaan siihen paljon fiksummin. Se on mun tapa ”laskea kymmeneen”. Pystyn olemaan sekä jämpti että ymmärtävä. Pystyn näkemään mikä on ollut ajatus jonkun hölmönkin jutun taustalla ja löydän ne oikeat sanat mitä sanoa. Tästä mä olen luvannut ihan omankin postauksen, että miten meillä suhtaudutaan lasten riitoihin ja muihin hankaliin tilanteisiin, mutta tämä on siis yksi keino, jota käytän.

Se täytyy tietenkin ottaa kaikessa huomioon, että me ihmiset ollaan erilaisia. Monet asiat jotka itse koin lapsena tietyllä tavalla, meidän lapset kokevat aivan eri tavalla. Joissakin asioissa he ovat miljoona kertaa rohkeampia kuin itse olin pienenä. Jotkut toiset asiat taas olisivat heille vielä ihan liikaa, mitä itse taas tein jo huomattavasti nuorempana. Aikakin on ihan toinen, 2010-luvun loppupuolella moni asia on muuttunut omasta lapsuudestani 90-luvulla.

Mutta ne perusasiat eivät muutu. Meidän lapsille on ihan yhtä tärkeää kuin mulle aikanaan, että silloin kun kertoo aikuiselle jotain juttua, aikuinen kuuntelee ihan oikeasti. Sen kyllä huomaa, jos aikuisen ajatukset on jossain muualla.

Meidän lapsiakin harmittaisi siivota yksin huonetta, jossa on ollut ihan hirveän kivat ja isot barbieleikit monta päivää, niinkuin mua harmitti lapsena. Se leikki oli tosi tärkeä  ja hauska ja kiva, mutta ai hitto että ärsytti se, kun kaikki ne pikkutavarat ja vaatteet ja kalusteet ja nuket ja kengät piti ihan yksin lajitella jokaiseen eri laatikkoon. Siinä kesti sata vuotta kun siivosi ja se urakka tuntui ihan toivottomalta. Eikä sen jälkeenkään ollut mikään voittajafiilis, se oli vaan kertakaikkiaan kokonaisuudessaan ärsyttävää. Siksi mä menen auttamaan, jos meidän lapset pyytävät apua siivouksessa, enkä kilju, että ”Nyt ne tavarat paikoilleen niinkuin olis jo, tai seuraavaksi tulen jätesäkin kanssa!”.

Silti meillä lapset siivoavat yleensä huoneet itsekseen ja ihan mukisematta. Se, että auttaa pyydettäessä ei ole lepsuilua kasvatuksessa. Se on inhimillistä.

Meidän lapsillekin on tärkeää se, että silloin kun on paha mieli, saa mennä aikuisen syliin, vaikka olisikin jo muka iso.

Meidän lapsillekin tulee fyysisesti paha olo, jos on pakko maistaa jotain, mitä ihan oikeasti inhoaa, niin kuin mulle tuli lapsena. Siksi mä en koskaan pakota maistamaan, niin kuin mun ikäluokkaa esim. koulussa pakotettiin. Silti meidän lapset ovat suunnilleen kaikkiruokaisia, eivätkä yhtään nirsoja. Me kannustetaan rohkeasti maistamaan, mutta ei ikinä pakoteta. Ja kehutaan etenkin silloin kun lapsi oma-aloitteisesti maistaa jotain, joka on ensin tuntunut sellaiselta, mitä ei halua maistaa.

Munkaan äiti ei pakottanut maistamaan ja siitä olen niin kiitollinen. Äitikin tosin muisti omasta lapsuudestaan hirveitä tarinoita syömään pakottamisesta päiväkodissa ja ehkä siksi hänkin osasi suhtautua tähän asiaan omaan kokemukseensa pohjautuen.

Koskaan me ei myöskään pakoteta syömään lautasta tyhjäksi, koska muistan tasan miten hirveä se tunne oli kun maha oli jo täysi, mutta joku hengitti niskaan, että ”Syö nyt se lautanen tyhjäksi! Itse otit ruuan, ei kannata ottaa enempää kuin jaksaa syödä. Ruokaa ei heitetä roskiin!”.  Se oli pelottavaa ja inhottavaa, enkä ikinä halua aiheuttaa sellaista tunnetta omille lapsille. Joo, ruokahävikkiä pitää välttää, eikä lautaselle kannata ottaa enempää kuin tietää jaksavansa syödä. Mutta se oikea keino opettaa sitä ei ole syömään pakottaminen. Oikea keino meillä on neuvominen ja keskustelu yhdessä lapsen kanssa.

Meidän lapsillekin on tärkeää kuulla, että vanhemmat rakastavat, senkin jälkeen kun lapsi on tehnyt jotain pönttöä tai pahoittanut vanhemman mielen ja pyytänyt sitä anteeksi. Munkin äiti muisti aina sanoa, että rakastaa mua, vaikka joskus riideltiin tulisestikin. Muistan, miten huojentava fiilis siitä tuli. ”Ei haittaa vaikka tein tyhmästi, koska äiti silti rakastaa mua, ja kaikki on ihan hyvin nyt.” Mun ei ole koskaan tarvinnut epäillä sekuntiakaan äidin rakkautta mua kohtaan.

Mulle on hirveän tärkeää se, että lapset kokevat meidän olevan vanhempina oikeudenmukaisia ja reiluja. Meillä on rajat ja säännöt, mutta meillä on myös ymmärrystä lasta kohtaan. Meillä ei koskaan kielletä tai pakoteta vain siksi, että se on ”vanhemman oikeus” ja vanhemmalla on valta päättää. Vaikka joskus tekisi mieli sanoa vaan ”siksi”, mä en sano. En ikinä haluaisi olla tekopyhä lapsiani kohtaan, tai nostaa itseäni heidän yläpuolelleen. Kaikki me ollaan samaa tiimiä, joka yhdessä opettelee. Joka ikinen päivä me opetellaan Oton kanssa vanhemmuutta ja joka ikinen päivä lapset opettelevat elämää, niin kuin mekin.

Toivon, että pystyn säilyttämään tämän tavan toimia ja ajatella myös tulevaisuudessa, koska se tekee vanhemmuudesta paljon helpompaa mulle itselleni.


Mitä lapsi tarvitsee päiväkotiin

25.02.2019

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa.

Tänään me aloitettiin taaperon kanssa pehmeä lasku päivähoitoon ja se aloitettiin ulkoilemalla. Eli oltiin aamu-ulkoilujen ajan päiväkodin pihalla, ja taapero sai siellä touhuta kaikkien muiden kanssa, mutta me vanhemmat oltiin mukana. Se sujui ihan mahtavasti. Siellä hän makasi vesilätäkössä kaivelemassa lapiolla, keinui isosiskonsa kanssa, haki leluja, jutteli opettajille ja kaivoi lumikasaa. Suurimmaksi osaksi ajasta hän ei edes huomannut, että me vanhemmat oltiin siellä pihalla myös.

Huomenna päästään taas ulkoilemaan ja käydään hetki leikkimässä sisälläkin, ennen kuin lähdetään taas kotiin. Parin päivän päästä vuorossa on vielä lounas ja päikkärit päiväkodissa, joiden ajan me vanhemmat odotellaan. Sitten on pehmeä lasku ohi, ja ensi viikolla alkaa sitten ihan oikea päivähoito. Tämä on tosi hyvä tapa totutella päiväkotiin, kun saa rauhassa tutustua päiväkodin rytmiin ja tapoihin. Samalla tavalla totuteltiin aikanaan myös esikoisen ja keskimmäisen kanssa, jotka muuten aloittivat päivähoidon päivälleen neljä vuotta sitten samassa paikassa.

Disclaimer! Hanskattomat kuvat on otettu +8 asteen lämmössä ja oltiin näissä kamppeissa vain kuvien oton ajan. Eli n. 3min. 

Täällä Helsingissä kelit on just nyt todella arvaamattomat. Lumi sulaa nopealla vauhdilla, asteet ovat kunnolla plussalla, mutta maa on vielä kylmä. Tavallaan on jo välikausikeli, mutta meillä on vielä silti topat käytössä, koska on nopeampaa pukea vähemmän kerroksia ja yksi paksumpi vaate päällimmäiseksi. Mutta pian se välikausi jo tulee sieltä, ja nyt mä kirjoitinkin kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa listaa siitä, mitä varusteita taapero tarvitsee päiväkodin aloitukseen (näin lähestyvään välikausiaikaan). Toki näissä on päiväkoti-, vuodenaika- ja paikkakuntakohtaisia eroavaisuuksia, mutta tällä listalla pääsee ainakin hyvään alkuun.

Me saimme kuopukselle kaikki tarvittavat välikausivarusteet tähän kevääseen PO.Pista, joka on ollut meidän luottomerkki päiväkotivarusteissa jo vuosien ajan (ks. allaolevat kuvat v. 2014 & 2015).

Mitä ulkovarusteita lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin välikausivuodenaikaan (eli kevät & syksy)?

Kuorivaatteet

Tärkeää on laadukkaat kuorivaatteet, eli hyvällä vesipilarilla varustettu hengittävä haalari tai kuoritakki ja kuorihousut. Taaperolle usein haalari on helpompi pukea itse, mutta jotkut tykkäävät ennemmin takista ja housuista. Meillä on ollut taaperoikäisillä molempia käytössä, riippuen siitä, kummasta vaihtoehdosta lapsi on itse tykännyt enemmän. Tänä keväänä käytössä on taaperolla Polarn O. Pyretin suloisen pinkki kuorihaalari, jonka taapero valitsi ihan itse. Polarn O. Pyretin kuorihaalarissa on vesipilariarvo 10 000, täysin teipatut saumat ja se on täysin tuulenpitävä sekä hengittävä. Haalarissa on säädettävä vyötärö ja vaihdettavat jalkalenksut, sekä pitkä vetoketju toiseen lahkeeseen alas asti, joka helpottaa pukemista. Pienempien koossa vetoketjuja on vielä kaksi, mutta me otettiin vielä hieman reilu koko 98, joka luultavasti menee sitten myös syksyllä.

Kuorihanskat & lapasia/sormikkaita

Vedenpitävät hanskat, jotka pitävät kädet lämpimänä leikissä kuin leikissä. Lämpimämpiin ja kuivempiin päiviin on ihan hyvä olla myös sormikkaat tai lapaset.

Sadevaatteet

Vaikka kuorivaatteissa on yleensä parempi vedenpitävyys ja hengittävyys kuin sadevaatteissa, monet päiväkodit silti toivovat erikseen sadevaatteita. Tämä kannattaa varmistaa ihan päiväkodista. Sadevaatteita kannattaa kaupassa sovittaa välikausivaatteiden päälle, sillä niin ne usein puetaan. On tärkeää, että lapsi pystyy kuitenkin liikkumaan, eikä joudu seisoskelemaan vaan puupökkelönä pihalla vesikelillä. Me valittiin Polarn O. Pyretin sadevaatevalikoimasta aivan hurmaavan suloinen tummansininen pilkullinen sadetakki, sekä keltaiset henkselilliset sadehousut.

Sadehanskat

Meiltä nämä löytyivät jo valmiina, mutta Polarn O. Pyreteissä on ihania ja tosi laadukkaita sadehanskoja tähän kevääseen. Monet taaperot rakastavat vesileikkejä (ainakin meidän).

Välikerros kuori- ja/tai sadevaatteiden alle

Tähän suosittelen ehdottomasti merinovillaa! Merinovilla pitää lämpimänä ja kuivana ja hengittää hyvin. Polarn O. Pyretin merinovillavaatteet on todella laadukkaita ja pitkäikäisiä, meillä esim. on edelleen taaperolla käytössä sama villasetti, joka otettiin käyttöön 9kk iässä. Alkuun settiä käytettiin lahkeet ja hihat käärittynä, ja edelleen se menee kokonaan avattuna. Ollaan pesty ne miljoona kertaa, kun taapero on kaatanut niille ties mitä, mutta edelleen ovat nypyttömät ja siistit, kuten tuosta hieman alempana olevasta takki- ja harmaat villahousut -kuvasta näkyykin.

Merinovillalle vaihtoehtona on Polarn O. Pyretillä myös Windlfleece (jonka ympäristöystävällistä konepesua varten voi ostaa Guppyfriend -pesupussin). Lisäksi hyvä vaihtoehto on kevyttoppatakki, jonka voi kylmemmillä ilmoilla pukea kuorivaatteiden alle. Näissä kuvissa, joissa taaperolla on kuorihaalari, on hänellä myös kevyttoppis siellä alla. Se menee hyvin myös ihan vain yksinään esim. kaupunkitakkina. Pinkkiin hullaantunut taaperomme valitsi itse myös kevyttoppatakin värin, sen piti ehdottomasti olla pinkki.

Gore-tex -kengät tai muut vedenpitävät välikausikengät

On tärkeää, että jalat pysyvät kuivana kevätsäällä. Vedenpitävät välikausikengät on tosi hyvä olla, vaikka kesällä käyttäisikin mieluummin perus lenkkareita tai ballerinoja.

Kumisaappaat

Kumisaappaat on ainakin meidän päiväkodissa metsäretkillä pakolliset. Polarn O. Pyretin kumisaappaat on valittu esim. Loppi.Se -sivun testissä kaikkein parhaiksi, eikä ihme. Ne ovat sopivan kevyet, helppo lapsen itse pukea jalkaan ja niissä on hyvät ja pitävät pohjat. Meillä on ollut toisenkin merkin kumppareita, jotka esim. näin kevään jäällä ovat liian liukkaat. Näissä PO.Pin saappaissa on hyvin kuvioitu pohja, jonka ansiosta lapsi ei liukastu niin herkästi. Taapero valitsi itse tummansiniset raitakumisaappaat.

Lämmin pipo ja kevyempi pipo

Kevääseen meillä on Polarn O. Pyretin heijastava resoripipo, sekä viime kevään turkoosiraidallinen puuvillatrikoosetti. Heijastavat uutuuspipot ovat siis kauttaaltaan heijastavia ja niitä saa useassa eri värissä.

Kaulahuivi

On tärkeää suojata kaula hyvin, sillä kevättuuli on arvaamaton. Tähän sopii hyvin esim. trikoinen tuubihuivi.

Siinäpä ne tärkeimmät ulkokamppeet. Meillä on hyvin kaikki hanskassa tällä hetkellä, mikä on ihanaa. Polarn O. Pyretillä on tällä hetkellä meneillään tarjous, että kuoritakin ostaja saa kuorihousut puoleen hintaan. Aika loistava alennus siis arvokkaasta setistä! Kuoritakeissa ja -housuissa on aivan herkulliset värit!

Lopuksi kasasin vielä muistilistan kokonaisuudessaan siitä, mitä taaperolla olisi hyvä olla päiväkotia varten.

MUISTILISTA: MITÄ LAPSI TARVITSEE PÄIVÄKOTIIN

Sisätossut

Reppu

Vaihtovaatteita reppuun (alusvaatteita, sukkia, päikkäriasu, puhdas paita ja housut/sukkahousut)

Nimikointitarroja (kaikki mahdollinen on hyvä nimikoida, esim. tarramonsterilla on loistavat tarrat tähän tarkoitukseen)

Oma unilelu tai muu tärkeä juttu, jonka kanssa uni tulee paremmin

Aurinkolasit & aurinkovoide keväämmällä 

Vesipullo

Kuorivaatteet ja hanskat

Sadevaatteet ja hanskat

Vedenpitävät kengät

Kumisaappaat

Pipo ja huivi

Kuva perheestä 

Tuo viimeinen kohta, kuva perheestä, on musta aivan ihana juttu. Ainakin meidän päiväkodissa lapsilla on oman naulakkopaikkansa kaapin ovessa oma kuva ulkopuolella ja sisäpuolella sitten vanhempien tai koko perheen kuva, jota voi katsella aina, jos ikävä yllättää. Me valitaan yhdessä taaperon kanssa hänelle mieluisa kuva, joka viedään hänen oman kaappinsa oveen.

Me ollaan aika innoissamme tästä aloituksesta kaikki, varsinkin kun tämä päivä meni  niin hienosti. Tsemppiä hurjasti kaikille, joilla päiväkodin aloitus on lähiaikoina edessä! Pssst! Kannattaa käydä osallistumassa mun instagramin puolella (@iinalaura) arvontaan, jossa voi myös voittaa haluamansa kuoritakin tai kuorihaalarin!

Tuleeko teillä jotain muuta mieleen, mitä lapsi tarvitsee mukaan päiväkotiin? Millaiset varusteet te olette kokeneet kaikkein kätevimmiksi pienten lasten päiväkotiulkoilussa?