Me tultiin eilen tänne Ouluun mun tädin luo ja täällä on aivan parasta. Lapset nauttivat ja me aikuiset nautitaan. Oulun reissu aloitettiin kunnon saunaillalla ja se oli ihana tapa rentoutua ja päästä Oulu-fiiliksiin. Tänään ollaan käyty katsomassa mun äidin uutta kotia ja moikkaamassa mun pappaa. Lapset ovat hyppineet trampoliinilla suurimman osan päivästä ja me ollaan nautittu vaan tästä rennosta meiningistä. Niin ihanaa olla täällä.

Löysin äidin luota vaikka mitä aarteita, joita esittelin tänään mun instagram storiesissa (näkyy vielä huomiseen iltapäivään asti @iinalaura). Oli ihanaa nähdä äidin uusi koti, josta olen kuullut niin paljon. Ja oli niin nostalgista löytää muutama juttu, joiden luulin jo kadonneen ikiajoiksi, mutta jotka äiti olikin löytänyt muutossa. Äidin uudessa kodissa lapsillakin oli tilaa leikkiä ja touhuta ja he aikovat kuulemma pian mennä mummulle yökylään pitkästä aikaa. Lapset sanoivat, että mun äidin uusi koti on maailman paras mummula. Aika ihanasti sanottu, vai mitä!

Huomenna mennään Oton serkun luo viettämään juhannusaattoa ja muuten vietetään juhannusta täällä mun tädillä ihan rennosti. Grillaillaan ja nautitaan hyvästä seurasta, ei mitään sen ihmeellisempää. Mä askartelin tänään itselleni ja lapsille juhannusseppeleet valmiiksi ja ne ovat nyt jääkaapissa muovipussissa sumuteltuna odottelemassa juhannuksen viettoa. Ostin tosin kukat ihan kukkakaupasta enkä poiminut luonnon kukkia, kun punkit ja muut öttiäiset ahdistivat liikaa. Olen tainnut lukea ihan liikaa punkkiuutisia viime aikoina, kun tuntui siltä, että en vaan uskalla lähteä keräämään neljän hengen seppeleisiin tarvittavaa määrää kukkia ja käsitellä niitä pitkää aikaa ja laittaa vielä päähän. Kaupan kukilla oli turvallisempi fiilis, vaikka luonnon kukat olisivat olleet kyllä ihanampia. Joka tapauksessa kranssien askartelu oli hauskaa puuhaa ja olen tyytyväinen lopputulokseen.

Mä vetäydyn juhannuksen viettoon perheen kanssa ja pidän parin päivän juhannusvapaan, mutta palailen juhannuskuulumisilla joko sunnuntaina tai maanantaina. Instaa ja instagram storiesia päivitän kuitenkin myös vapaan aikana silloin kun siltä tuntuu ja instassa on vielä huomenna yksi juhannusylläri luvassa, joten siellä kannattaa seurailla. Blogi siis hiljenee nyt pariksi päiväksi, mutta palailen viimeistään ensi viikolla!

Ihan mielettömän ihanaa ja toivottavasti lämmintä ja aurinkoista juhannusta kaikille <3 

Pidettiin tuossa keväällä mun ystävän Kokit ja potit -blogin Hannele Hyvärisen kanssa instassa Q&A lapsen puheen kehityksestä, joka oli aivan älyttömän suosittu. Saatiin siitä valtavasti positiivista palautetta, ja sen kunniaksi päätettiin jatkaa aiheesta vielä blogipostauksen verran. Hannele on toki loistava ruokabloggaaja, mutta sen lisäksi hän on myös koulutukseltaan puheterapeutti, joka työskentelee erilaisten puheen ja kielen haasteiden kanssa.

Koska monissa perheissä puhumaan oppiminen tai erilaiset puheen tuoton tai ymmärtämisen haasteet ovat juuri tälläkin hetkellä ajankohtaisia, me päätettiin Hannelen kanssa yhdessä jakaa toimivat vinkit lapsen puheen kehityksen tukemiseen arjessa. Ja aina ei tarvitse olla edes mitään haasteita, näillä konkreettisilla vinkeillä jokaisen lapsen puheen kehitystä on helppo tukea pienestä asti ja ehkä myös ehkäistä joitakin mahdollisia tulevaisuuden haasteita. Kaikkeen ei voi omalla toiminnalla vanhempi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi.

HANNELEN 5 VINKKIÄ

1. LUE KIRJOJA

”Lukeminen kannattaa aina” on sanontana kulunut, mutta turhaan sitä ei ole toisteltu. Kirjojen lukeminen lapsella on yksi helpoimmista tavoista lisätä lapsen kuuleman kielen määrää – ja laatua.

Eikä kyse ole mistään pikkujutusta: lapsen ympärillä olevien aikuisten käyttämän, lapselle suunnatun kielen määrä ja laatu ovat keskeisessä asiassa lapsen kielen kehityksessä. Lapsi oppii kielen kokemuksista ja vuorovaikutuksessa – kirjojen parissa molemmat tulevat kuin itsestään.

Vanha kunnon iltasatu on ihan tosi hyvä tapa rauhoittua päivän päätteeksi, olla lähekkäin ja heittäytyä sadun hurmaan. Ajatella mitä kaikkea kirjojen kautta voi kokea: Viidakkoseikkailuja! Pelottavia hetkiä mörköluolassa! Suuria tunteita, ihan samanlaisia kuin arjessa! Samalla opitaan yksisarvisen söpöysmerkeistä tai erilaisista tavoista ajatella ja elää.

Olen kirjoittanut muutama vuosi sitten 10 syytä lukea lapselle –vihkosen, josta löydät lisää syitä tarttua kirjaan. Löydät sen täältä.

2. NÄE LAPSI LUOVANA ONGELMANRATKAISIJANA

Eikö olekin aika tuttu tilanne, että vanhempi nostaa pudonneen lusikan melkein jo ennen kuin se kilahtaa lattialle. Tai jätskipakettia lasten katsoessa avaava aikuinen nappaa sakset laatikosta sanomatta sanaakaan, jos näppivoimat eivät riitä.

Joskus elämän huiskeessa molemmat tapaukset ovat arjen sujuvuuden kannalta ainoita mahdollisia tapoja päästä päivä iltaan. Toisena hetkenä, kun voimia on enemmän, asiaa voi pysähtyä miettimään uudelta kannalta: Nämähän ovat loistavia vuorovaikutus- ja kielen oppimisen tilanteita!

Entä jos jumissa olevaa jätskipakettia avatessa ihmettelisi lapselle ääneen, että mistä tämä oikein aukeaa. Tai miten ihmeessä me saataisiin tämä auki. Luultavasti lapsi, ainakin ajan kanssa, alkaisi ideoida ratkaisuja tilanteeseen: repäise tuosta, haetaan sakset, leikataan se kahtia tai syödään se myöhemmin (hah, no ei sentään).

Tai entä jos aikuinen jaksaisi odottaa pienen hetken, että lattialle lusikan pudottanut lapsi tekee aloitteen. Ehkä katsoo aikuista tai lusikkaa, ehkä kiljahtaa tai karjuu kuin leijona – kommunikaatiota yhtä kaikki.

Kun lapsen näkee luovana ongelmanratkaisijana, lapsen kielellisen ajattelun ja mielikuvituksen kehitys saa vauhtia. Tärkeää tietysti on muistaa, että kun lapsi tarvitsee aikuisen apua, tarpeeseen tulee vastata. Kun aikuinen huomioi lempeästi lapsen avuntarpeen, lapsi kokee olevansa huomioitu ja turvassa, ja tilaa luovuudelle ja ongelmanratkaisuille on.

3. KERRO ENEMMÄN, KYSY VÄHEMMÄN

Aikuisilla on usein ihana, ja tosi tärkeä, tapa kysyä lapselta vaikkapa hoitopäivän jälkeen, mitä lapsi on tehnyt ja syönyt tai kenen kassa hän on leikkinyt. Pidä tavasta kiinni! Kuulumisten vaihtaminen on hirmuisen tärkeää.

Kerro samalla omista kuulumisistasi: mikä tänään töissä tai kotona on sujunut, mikä harmitti tai miltä ystävältä tullut viesti tuntui. Näin lapsi kuulee aikuisen ajatuksia ja mielipiteitä.

Kerro enemmän, kysy vähemmän –teemaa voi toteuttaa vaikka myös kirjoja pienelle lapselle lukiessa. Usein aikuisten tulee osoiteltua kuvia ja kysyttyä ”mikä tuo on?” Kysyminen on tietysti ihan ok, mutta jos aikuinen kertoisi vaikka joka toisesta kuvasta itse useammalla sanalla, saisi lapsi mallia kielen laajentamisesta. Kokeile!

4. KIELELLISTÄ YMPÄRISTÖÄ, AJATUKSIASI, MAAILMANKUVAASI JA TUNTEITASI

Väliotsikko kertoo kaiken olennaisen, ja samaisesta asiasta on puhuttu aiemminkin tässä postauksessa. Lapsen kanssa jutteleminen, omien ja lasten tunteiden ja ajatusten ja ympäristön asioiden ääneen sanominen on aivan valtavan tärkeää. Se on lapsen kielenkehityksen tukemisen ydin.

Pienelle lapselle nimetään yksittäisiä asioita: auto, pilvi, katupöly, päivänkakkara ja nenäkarva. Vähän isommalle lapselle sanojen ympärille liitetään kuvailevia sanoja: iso punainen auto, ihan kamalan synkkä pilvi, ärsyttävä katupöly, ihana päivänkakkara tai hassu nenäkarva.

Kun lapsi alkaa jo itse tuottaa kieltä, voidaan laajentaa lisää. Samalla voidaan pohtia, kuka tykkää päivänkakkaroista tai millaisen auton mummi haluaisi, jos voittaisi lotossa.

5. LAULA LAPSEN KANSSA

Laulaminen ja rytmikäs loruttelu on vanhan kansan tapa leikkiä lasten kanssa. Miten viisas vanha kansa! Laulaessa sanojen rytmi toistuu aina samanlaisena puhujasta ja murteesta riippumatta, joten se on lapsen helppo kuulla ja muistaa.

Laulaminen kehittää mm. kuulomuistia ja äänenpainojen erottelua, jotka taas ovat tärkeitä kielellisiä osataitoja vaikkapa keskusteltaessa. Ja ennen kaikkea: yhdessä laulaminen on ihan superhauskaa!

Kiitos Hannelelle aivan loistavista vinkeistä! Mä itse tunnistan juuri tuon, että mulla on tapana kysellä kauheasti lapsilta. Kerron kyllä omia kuulumisia laajastikin, mutta paljon tulee myös kyseltyä heiltä, etenkin taaperolta. Olen kokeillut viime aikoina sitä, että olen kysynyt taaperolta ”Miltä tämä tuntuu sinusta” tai ”Mitä ajattelet tästä?” sen sijaan, että kysyisin, että ”Onko kivaa?” tai ”Tykkäätkö tästä?”. Silloin on jäänyt myös enemmän tilaa hänelle kertoa omin sanoin sen sijaan, että vastaisi vaan ”joo” mun valmiiseen kysymykseen. Ja miten ihania vastauksia sieltä on tullut! On selvinnyt mm. että ”Äiti minua jännittää tämä karuselli!”.

Me tykätään koko perhe lukea yhdessä ja itsekseen tosi paljon, siitä saan olla kiitollinen. Kaikkia ei lukeminen innosta, mutta siihen motivoimiseen on monia keinoja. Jos lapsi on vielä tosi pieni, voi vaikka vaan ihmetellä kirjan kuvia ja tapahtumia sen sijaan, että yrittäisi heti ensin lukea ääneen koko tarinaa. Sitten kun kirjat tuntuvat kivalta, niitä voi alkaa lukemaan ”kunnolla”. Ihmettelyä ja analysointia ei silti kannata unohtaa ainakaan mun kokemuksella. Lapsen omat huomiot kirjasta ja kuvista ovat just niitä kaikkein hauskimpia.

Isompia lapsia on helppo motivoida lukemaan yhdessä aikuisen kanssa tai itsekseen esim. Äidin puheenvuoron Inarin loistavalla keksinnöllä lukuaika = pädi/puhelinaika. Eli niin kauan kuin lukee kirjaa, saa olla puhelimella tai pädillä. Olen huomannut Inarin instasta, että tämä toimii ihan älyttömän monella! Jos lapsi jaksaa lukea puoli tuntia kirjaa, hän saa olla puoli tuntia pädillä. Mahtavaa!

Kukaan ei jaksa kaikkina päivinä selittää joka ikistä asiaa juurta jaksain tai ihmetellä kaikkea tai antaa lapsen ratkaista kaikkia ongelmia turvallisesti ja hauskasti samalla oppien. Ja se on enemmän kuin fine. Mutta se, että pyrkii tukemaan lapsen puheenkehitystä mahdollisimman usein esimerkiksi näillä em. keinoilla, tukee myös omaa vanhemmuutta super hyvin. Mitä enemmän lapsi oppii ilmaisemaan itseään, sitä helpompaa hänen kanssaan on kommunikoida.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy kanssa ja toimin Fazer Puikulat -brändilähettiläänä.

Käytiin pari viikkoa sitten Särkänniemessä päiväreissulla lasten kanssa ja tällä kertaa me tehtiin eväät matkalle itse. Lähdettiin reissuun jo aamulla aikaisin ja haukattiin vaan pikkuaamupalat kotona. Mukaan pakattiin itse tehtyjä eväsleipiä, niinkuin mun ja Oton lapsuudessa, ja matkalla pysähdyttiin levähdyspaikalle syömään. Oltiin romanttisesti ajateltu etukäteen, että levähdyspaikalla varmasti on pöytä ja penkit (niinkuin meidän lapsuudessa aina oli), mutta sellaista levähdyspaikkaa tuntui olevan hankala löytää. Lopulta me luovutettiin niiden etsinnän suhteen, kun Otto muisti, että takakontissa on pari taittojakkaraa, jotka hän oli ottanut lapsuudenkodistaan keväällä mukaan ja unohtanut sinne.

Niinpä me katettiin eväät minikokoisille jakkaroille, mikä oli lapsista aivan hillittömän hauskaa. Selkeästi paljon jännittävämpi ratkaisu, kuin ne puiset penkit ja pöytä olisivat olleet. Siitä yhdestä mainosjakkarasta meinasi jo vähän tulla kisailua, että kuka siinä saa istua, mutta otettiin lopulta kahden minuutin vuoroissa, niin jokainen sai istahtaa siinä sopivan tovin.

Ylläolevassa kuvassa näette ”Leipäkippiksen”. Leipäkippis.

Tein eväät aamulla valmiiksi kylmälaukkuun muutaman kylmäkallen kera, ihanan näppärää ja nostalgista. Hyvin pysyivät viileänä parin tunnin ajomatkan, vaikka ulkona oli lämmintä 32 astetta. Autossa nyt ei onneksi ollut ihan yhtä kuumaa ilmastoinnin ansiosta, mutta kuitenkin.

Tein meille evääksi Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura leivästä ”hamppareita”. Väliin margariinia, juustoa, kurkkua ja tomaattia sekä Otolle tietenkin pikkelssiä, jota pitää aina olla. Usein tykkään paahtaa aamupalaleivät, mutta nyt ei tietenkään näitä eväsleipiä paahdettu, kun ne pakattiin mukaan eikä niitä olisi voinut syödä lämpimänä. Tulipa taas muistettua se, miten älyttömän herkullisia nuo Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura-leivät ovat ihan sellaisenaankin (eikä aina paahdettuna, kuten mä usein syön mun leivät), kun mukana on suomalaisen kauran lisäksi sitä haudutettua kaurapuuroa. Sen vaan maistaa niin selvästi ja rakastan leipien pehmeää rakennetta.

Meidän lapset tykkäävät tästä Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaurasta kaikkein eniten ja hakevat sitä aina itse kaupassa kärryyn. He erottavat salamannopeasti keltaraidallisen pussin muiden joukosta. Vieläkin me kaipaillaan tosin niitä isompia pusseja kauppoihin, toivottavasti niitä pian tulisi! Varsinkin, kun Puikula Pehmeämpi 100Kaura pysyy myös pehmeänä, vaikka hengailisi pussissa useammankin päivän, eli ei tosiaankaan haittaisi ostaa isompaa kappalemäärää kerralla. Koostumus tai maku ei kärsi.

Me ostetaan aina monta pussia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kauraa kerralla ja ne ovat vielä parasta ennen-päivänäkin ihanan pehmoisia ja tuoreen tuntuisia. Mutta vähemmän pakkausjätettä tulisi, kun näitäkin saisi esim. 9 kappaleen pusseissa, kuten muita lemppari-Puikuloita. Tiedän, ettei olla ainoita, jotka isompia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura -pusseja kaipaavat, tästä on tullut instassakin monen monta viestiä teiltä!

Siinä kun me seisoskeltiin pellon reunassa syömässä eväsleipiä, tuntui jotenkin niin ihanalta. Kaikki lapsuuden kesämuistot tulvahtivat kerralla mieleen, oli niin nostalgista vaan muistella niitä kesiä, kun mummun ja papan kanssa ajettiin kesäisin ja pysähdyttiin aina levähdyspaikoille syömään mummun tekemiä eväsleipiä. Mun mummu oli innokas pysähtyjä ja pysähdyttiin kuulkaaa tunnin ajomatkallakin monesti levähdyspaikalle syömään evästä. Välillä huomattiin, että levähdyspaikan vieressä kasvoi mustikoita tai metsämansikoita ja mummulla oli aina joku rasia takakontissa, johon kerättiin niitä sitten mukaan. Mä haluan ehdottomasti tarjota näitä samoja kesämuistoja myös meidän lapsille. Sitä samaa kiireetöntä fiilistä, että ei ole aina hirveä hoppu vaan päästä perille, vaan voi pysähtyä nauttimaan siitä matkastakin ja tehdä jo siitä ihanan kesämuiston, eikä pelkkää siirtymää.

Onneksi meidän lapset olivat ihan yhtä vastaanottavaisia tälle idealle kuin minäkin lapsena. Pitää ehdottomasti tehdä lisää pikkureissuja ja pikkueväsretkiä. Monesti tulee ajateltua liian monimutkaisesti, että pitäisi vääntää joku upea instagram-ystävällinen piknik jos kerran eväsretkelle lähtee. Mutta lasten mielestä se eväsretki itsessään on se juttu ja ihan vaan niiden tavallisten herkullisten leipien syöminen on siisti homma! Lapset ovat paljon armollisempia kuin me aikuiset, pitäisi ottaa heistä mallia.

Siis mä en kestä! Nyt on jo juhannusviikko, aika vaan juoksee. Viime viikko oli mulla tosi työntäyteinen ja se on omalta osaltaan vielä nopeuttanut ajankulua. Toisaalta, viikko oli myös älyttömän antoisa. Pääsin tekemään tosi mielenkiintoisia ja kivoja työjuttuja ja tapaamaan ihania tyyppejä vielä ennen kun kaikki alkavat vuorotellen lomailemaan. Siinä missä ekalla viikolla mentiin ja tehtiin ihan hirveästi kesäjuttuja, toka viikko otettiin iisimmin ja paiskittiin Oton kanssa vuorotellen hommia.

Otto käytti lapsia videopelimuseossa ja leikkipuistossa mun työpäivinä. Ollaan käyty yhdessä tihkusadekävelyllä ihmettelemässä kymmeniä kotiloita, jotka olivat löytäneet metsätielle. Ollaan käyty puistossa koko perheellä, tehty palapelejä ja kokattu. Taidettiin me grillatakin yhtenä päivänä.  Perjantaina Otto teki koulujuttuja ja taapero oli mun mukana työtapaamisissa ja vietettiin vähän laatuaikaa kahdestaan niiden välissä. Isot tytöt olivat kavereiden luona leikkimässä. Taapero nukkui hyvät päiväunet ja mä kerkesin sillä aikaa käydä myös metsästämässä Otolle synttärilahjan.

Lauantaina juhlittiin Oton vikat kaksikymppiset synttärit. Aamulla tehtiin yhdessä herkkuaamupala Otolle, kun hän täytti 29 vuotta. Seuraavaksi juhlitaankin sitten Oton pyöreitä vuoden päästä, ihan älytöntä. Vastahan Otto oli 20 ja mä 19 kun me tavattiin. Ja vastahan me juhlittiin Oton ylläri 22v-synttäreitä. Ihan vasta oli meidän keskimmäisen kastejuhla Oton 23v- syntymäpäivänä ja siitäkin on jo kuusi vuotta. Ja tuntuu kuin vasta oltaisiin juhlittu Oton 27v-synttäreitä Oulussa ja käyty pikatreffeillä kahdestaan ekaa kertaa kuopuksen syntymän jälkeen.

Viime vuonna juhlittiin Oton synttäreitä meidän terassilla grillibileillä kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna me juhlittiin meidän ystävän valmistujaisia lauantai-iltana. Juhlittiin siis Ottoa ihan vaan perheen kesken päivällä ja juhlitaan sitten isommin vasta niitä kolmekymppisiä. Voi tosin olla, että Oulussa vien Oton syömään synttäreiden kunniaksi, siellä on nimittäin meidän yksi lemppariravintola eli Kauppuri5. Synttäridinneri siellä voisi olla Otolle mieleen. Ehkä pyöräiltäisiin kahdestaan keskustaan ja vietettäisiin rauhassa treffi-iltaa.

Otto sai tytöiltä hienot itse confeteista ja kartongista askarrellut ilmapallo-synttärikortit ja mä annoin Otolle lahjaksi ajattoman ja laadukkaan kauluspaidan. Meinasi pokka pettää perjantai-iltana, kun Otto tupisi, ettei hänellä ole mitään hyvää kauluspaitaa sinne valmistujaisiin, kun kaikki on ihan kulahtaneita ja vanhoja. Hymisin itsekseni kun tiesin, että mun lahjapussissa odottaa oikein hyvä kauluspaita. Onneksi se oli Otolle mieluisa, tuli itsellekin hyvä mieli.

Valmistujaiset menivät ihanasti ja lapset viettivät sillä aikaa leffailtaa kotona Oton siskon kanssa. Viikonloppuna varmistui myös meidän lomareissu tälle vuodelle: lähdetään syyskuussa reissuun Oton perheen kanssa Mallorcalle. Tälle kesälle ei nyt sitten äkkilähtöä tullutkaan, mutta aika ihanaa päästä sitten syyskuussa vielä pidentämään kesää ja vielä huikean isolla porukalla! Odotetaan sitä tosi innolla. Mutta täytyy katsoa jos nyt kesällä tehdään kuitenkin joku pienempi laiva- ja/tai autoreissu lasten kanssa tai kahdestaan.

Tällä viikolla on tosiaan jo juhannus ja me lähdetään Ouluun, kunhan työhommat on tehty täällä Helsingissä. Aiotaan myös nauttia auringosta ja ihanasta ulkoilmasta lasten kanssa, ei varmaan yllätä ketään. Nämä lämpimät ja pitkät kesäillat on niin best!

Ihanaa juhannusviikkoa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

Otto täytti eilen 29 vuotta ja me pidettiin Oton kunniaksi lasten kanssa lettukestit. Meidän koko perhe rakastaa lettuja ja letuthan on varsin monipuolinen tarjottava. Etenkin näin kesällä letut on ihan best, koska niiden kanssa voi nauttia kesän ihanimmista tuoreista marjoista. Koska me juhlittiin synttäreitä, me päätettiin lasten kanssa tehdä letuista Otolle synttärikakku. Se oli hurjan hauskaa! Tehtiin kakku alusta loppuun asti yhdessä ja yllätettiin synttärisankari herkullisella Lettukakku-aamiaisella.

Lettukakku voi kuulostaa epäterveelliseltä, mutta koska mä en itse ole mikään lettutaikinamestari, päätin tehdä letut siitä taikinasta, jonka parhaiten tunnen: banaanilettutaikinasta. Näin saatiin myös vähennettyä rutkasti lisätyn sokerin määrää tinkimättä herkullisesta mausta.

Mä paistoin letut meidän huikaisevan hyvällä lettupannulla, jossa on tarttumaton pinnoite. Käytin paistamiseen juoksevaa Flora Culinessea, jossa on runsaasti hyvää pehmeää rasvaa. Flora Culinesse on mun mielestä paljon parempi vaihtoehto paistamiseen kuin esimerkiksi voi, sillä maidottomassa Flora Culinessessa on paljon vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja sillä on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki. Paistaessa myös käryää ja palaa vähemmän, ainakin mun kokemuksella.

Lettukakun välissä me tarjoiltiin raikkaita tuoreita mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia sekä tietenkin Flora Vanillasta ja tuorejuustosta vatkattua vaahtoa. Lettukakku koristeltiin Flora Vispistä tehdyllä kermavaahdolla sekä tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla. Kasvipohjaisissa Flora Ruoka -tuoteperheen kermoissa on 30% vähemmän tyydyttynyttä rasvaa, kuin vastaavissa täysin maidosta tehdyissä kermoissa. Siksi nekin olivat ihan hyvä vaihtoehto banaanilettujen rinnalle ja kakun kehtasi hyvin tarjoilla aamiaiseksi koko perheelle. Mikäli kakusta haluaa vielä aavistuksen makeamman, eikä tarjoile sitä aamupalaksi, voi väliin laittaa vielä esimerkiksi Daim-murua.

Flora Vispi- ja Flora Vanilla -kermoissa, kuten muissakin Flora -tuoteperheen kermoissa, on nyt myös uudet uudelleensuljettavat pakkaukset, jotka vähentävät ruokahävikkiä. Niiden ansiosta kermat säilyvät avattuna jääkaapissa jopa 5 vuorokautta, eli tämänkin lettukakun voi tehdä vaikka puolikkaalla ohjeella ja uuden satsin myöhemmin. Molemmista tulee kaunis ja kestävä vaahto, mikä sopii mainiosti tällaiselle ei niin kokeneelle leipojalle.

Ihanan raikas ja näyttävä kokonaisuus pienellä vaivalla. Lasten mielestä parasta oli ehdottomasti se, miten monta kerrosta lettukakkuun sai tehdä! Lettukakun voi hyvin tehdä myös isoista letuista perinteisellä lettutaikinalla, mutta banaaniletuista mä en itse saa tehtyä muita kuin pikkulettuja ilman, että ne hajoavat. Siksi meidän kakku tehtiin pikkuletuista. Parasta lettukakussa on se, että ei ole niin turhan tarkkaa. Siitä tulee joka tapauksessa herkullista, ulkonäöllä ei niin väliä. Marjoilla, kukilla ja Flora Vispi-vaahdolla saa pelastettua paljon.

Banaanilettu-kakku 6 henkilölle

6 banaania

12 munaa

1tl vanilja-aromia

Flora Culinessea paistamiseen

1prk Flora Vanillaa

200g vaniljatuorejuustoa

1prk Flora Vispiä

2tl sokeria

250g tuoreita suomalaisia mansikoita

200g tuoreita suomalaisia vadelmia

200g tuoreita suomalaisia pensasmustikoita

(syötäviä kukkia esim. orvokkia tai ruiskaunokkia)

Muussaa banaanit sauvasekoittimella ja lisää joukkoon 12 munaa sekä vanilja-aromi. Sekoita hyvin. Paista letut kuumalla pannulla Flora Culinessessa. Voit paistaa aina kaksi lettua vierekkäin, niin paistaminen on puolet nopeampaa.

Letun voi kääntää sitten, kun koko yläpinta on hyytynyt edes suunnilleen. Varo polttamasta lettuja, lämpöä voi pienentää parin ekan letun jälkeen. Sopivan kokoinen lettu on n. 10-15cm halkaisijaltaan. Mitä pienempi lettu, sitä helpompi se on kääntää ja saada pysymään kasassa. 

Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi ja sekoita vatkatun Vanillan joukkoon 200g vaniljatuorejuustoa. Pese marjat hyvin. Annostele lettukerrosten väliin vaniljaista vaahtoa, sekä marjoja. Tee niin monta kerrosta kuin haluat ja voit asetella useita lettupinoja vierekkäin yhdeksi ”kakuksi”. Vispaa lopuksi jääkaappikylmä Flora Vispi vaahdoksi ja mausta ripauksella sokeria. Koristele kakku rennosti kermavaahdolla (tai pursottamalla) ja tuoreilla marjoilla, sekä syötävillä kukilla.

Tämä lettukakku on ihan älyttömän helppo tehdä, vaikka ison lettusatsin paistaminen vie tietysti aikaa jos ei ole useamman letun pannua, niinkuin meillä ei ole. Mutta muuten tämä on tosi simppeliä ja onnistuu myös yhdessä lasten kanssa ihan loistavasti. Rennolla meiningillä vaan, niin tulee paras mahdollinen lopputulos.