Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SoFine ja Indieplace kanssa.

Me ollaan vietetty koko perhe nyt sellaista semi-lihatonta lokakuuta, eli ei olla ostettu kotiin lihaa koko lokakuussa. Jos muualla on ollut tarjolla lihaa niin ollaan syöty tai oltu syömättä mahdollisuuksien mukaan. On ollut ilo huomata, että tämä on oikeastaan sujunut aika helposti ja huomaamatta. Tämä ei ole tuntunut oikeastaan muutokselta edes, koska ollaan niin pitkään oltu matkalla tätä kohti muutenkin. Tämä oikeastaan sujui meillä vähän niinkuin kaikki muutkin isot jutut, huomaamatta ja keskustelematta. Mehän ei siis mitenkään jalosti päätetty pitää lihatonta lokakuuta, mutta kun lokakuuta oli viikko takana, huomattiin ettei oltu ostettu lihaa viikkoon. Silloin ajateltiin, että miksi ei siis jatkettaisi samaan malliin loppukuutakin teeman kunniaksi ja kokeiltaisi miltä se tuntuu.

Nyt kokeilu on loppusuoralla ja voin siis sanoa, että ei se ole tuntunut yhtään miltään. Ihan normilta. Tässä vaiheessa kun kasvisruokien lisäämistä ruokavalioon on takana jo useampi vuosi, erilaisia reseptejä ja tuotteita on takataskussa jo ihan hyvä repertuaari. Ei ole enää sellaista fiilistä, että pitäisi aina syödä samaa tylsää kasvisruokaa, vaan on ihan valtavasti vaihtoehtoja ja variaatioita.

Me ollaan aina lähestytty kasvisruokailua alusta asti nimenomaan lisäämisen, ei vähentämisen kannalta. Ei olla ajateltu, että nyt kyllä vähennetään lihansyöntiä pakolla, vaan ollaan ajateltu, että nyt lisätään herkullisia kasvisruokia ruokavalioon. Kuulostaa todella yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Se on myös vaikuttanut tosi paljon kaikkien perheenjäsenten asenteeseen kasvisruokia kohtaan. Kun tavoitteena on ollut keksiä lisää hyvänmakuisia lempiruokia, eikä poistaa väkisin hyvänmakuisia lempiruokia, kaikki ovat olleet ihan messissä hyvällä fiiliksellä. Meidän vanhemmille lapsille ideologia kasvisruokailun lisäämisen taustalla tuntuu olevan tosi tärkeä, jopa tärkeämpi kuin meille vanhemmille ja he puhuvat siitä mielellään. Ollaan otettu heidän mutkattomasta suhtautumisesta mallia.

Mulle on todella tuttu se fiilis, että ei keksi mitään helppoa kasvisruokaa. Mullakin oli joskus se fiilis, silloin kun vasta tuntui siltä, että ”pitäisi vähentää lihansyöntiä”, vaikka en oikeasti halunnut. Silloin tuntui, että kaikki ne arjen helpot lempparit on liharuokia – makaronilaatikko, tortillat, jauhelihakastike, kanawokki ja lihapullat. Vasta kun muutin mun asennetta ja aloin etsiä kiinnostavia reseptejä ja lisätä niitä pikkuhiljaa avoimin mielin, aloin löytää toisenlaisia arkiruokalemppareita.

Multa monesti kysytään, että miten olen saanut meidän lapset syömään niin ”outoja” ruokia. Siihen olen käyttänyt vain yhtä keinoa: kannustan maistamaan, en koskaan pakota maistamaan enkä syömään. Muuten kiitos avoimuudesta ruokia kohtaan kuuluu ihan vaan meidän lapsille. Meillä kenenkään ei koskaan ole pakko edes maistaa jos tuntuu siltä, että ei kertakaikkiaan halua tai pysty. Rohkaistaan silti siihen hyvin vahvasti ja kehutaan maistamisesta aina. Jos ruoka (maistettu tai ei) ei ole omaan makuun, sitä ei tarvitse syödä, vaan sitten saa syödä jotain muuta. Niin ei käy usein, mutta silloin joskus kun käy, siitä ei tehdä mitään numeroa vaan keksitään yhdessä sitten jotain muuta syötävää.

Rohkaisen maistamaan myös uudelleen sellaisia ruokia, joista ei joskus ole tykännyt. Meidän lapsetkin tietävät, että jotkut ruuat vaativat useamman maistelukerran ennen kuin makuhermot tottuu. Esimerkiksi yksi meidän lapsista on inhonnut tomaattia pienestä asti, mutta säännöllisesti kysyin aina, että saanko laittaa yhden puolitetun kirsikkatomaatin hänen annokseensa mukaan, että hän voi maistaa. Aina hän vastasi joo ja useiden maistelukertojen jälkeen hän totesi, että tomaatti on ihan hyvää. Nykyisin hän ottaa sitä ihan yhtä paljon kuin muutkin. Olen myös aina kokeillut paljon uusia ruokia eli lapset ovat tottuneet siihen, että meillä on joka viikko uudenlaisia ruokia maisteltavana, eikä pelkkiä vanhoja suosikkeja.

Tässä postauksessa on kaksi meidän uusinta nopeaa arkiruokahittiä, jotka molemmat valmistuvat helposti myös sinä tiistai-iltana, kun tehdään Oton kanssa läpsystä vaihto ja kuskaan esikoista harrastuksiin sekä olen yksin lasten kanssa illan Oton ollessa koulussa. Kummatkin reseptit ovat täysin vegaanisia.

Aasialaistyylinen rouskuva tofusalaatti (4 aikuiselle tai 2 aikuiselle ja 4 lapselle)

2pkt SoFine Luomu Tofu A’la minute Thai -kuutioita tai Teriyaki-kuutioita (K-ryhmän kaupoista) 

1 ps Pakaste-edamamepapuja

2 Porkkanaa

1/4 Punakaali

100g Cashew-pähkinää

1/2 Ruukku korianteria

2 Kevätsipulia varsineen

Chili

Kuumenna 2rkl öljyä wokkipannussa. Lisää SoFine Luomu Tofu ála minute -kuutiot pannulle ja wokkaa 2 minuuttia. Lisää sekaan pakastetut edamame-pavut. Keitä edamame-pavut pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko porkkanat ohuiksi tikuiksi ja punakaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko kevätsipulit ja chilit pieneksi silpuksi sekä korianterit sopivan kokoisiksi. Yhdistä kaikki ainekset ja viimeistele cashew-pähkinöillä. Vinkki! Mikäli sinulla on pari minuuttia enemmän aikaa, pähkinät kannattaa paahtaa pannulla hunajan ja merisuolan kanssa ennen tarjoilua. Jos haluat salaatista ruokaisamman, lisää riisiä tai nuudelia.

SoSea-wrapit sweet chili-majoneesilla (6:lle henkilölle)

2pkt SoFine SoSea Sticks  tai SoFish Sticks -puikkoja

6kpl tortilloja

4dl Basmati-riisiä 

3rkl Sweet Chili -kastiketta

1dl Vegaanista maustamatonta majoneesia

1 Ruukku salaattia

1/2 Kurkkua

1 Punasipuli

Kiehauta vesi ja lisää suola. Keitä riisit pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna 2 rkl öljyä paistinpannulla. Paista SoSea Sticks-puikkoja pannulla muutaman minuutin ajan säännöllisesti käännellen. Lämmitä tortillat mikrossa. Sekoita sweet chili -kastike ja majoneesi keskenään. Leikkaa kurkku pieniksi kuutioiksi ja punasipuli ohuiksi renkaiksi, sekä revi salaatit. Voitele tortillat sweet-chili-majoneesilla ja kasaa kaikkia aineksia päälle sopivasti. 

SoFinen tofut ovat tosi helppoja, varsinkin näissä resepteissä käyttämäni SoFine Luomu Tofu ála minute -kuutiot, jotka ovat valmiiksi marinoituja ja esivalmistettuja sekä nuo pakastehyllystä löytyvät SoFine SoSea ja SoFish Sticks-puikot, koska nekin käyttäytyvät aivan kuin normi kalapuikot. Paistetaan vaan pannulla. Ne ovat yhtä iisejä kuin kaikki muutkin ”vain lämmitettävät” kasviproteiinit, tosin noita Tofu ála minute -kuutioita voi käyttää kylmänäkin, eli ovat oikein ekstra-helppoja. Voi syödä vaikka suoraan paketista. Tofun puolesta puhuu myös edullinen hinta: esimerkiksi nuo hetivalmiit Tofu ála minute -kuutiot maksavat alle kaksi euroa paketti ja riittävät hyvin.

Maustamatonta tofua on tärkeää käsitellä oikein, jotta se maistuu hyvältä ja koostumus on miellyttävä. Tofu on itsessään aika mautonta, siksi se onkin mahtava alusta mille tahansa maulle. Tofun onnistuneessa valmistuksessa tärkeintä on sen kuivaus, paistaminen rapeaksi sekä maustaminen. Tofu paistetaan öljyssä pannulla ja pannun on oltava paistaessa todella kuuma, sekä tofun pinnan kuiva, jotta tofusta tulee rapeaa. Näin välttyy siltä kumimaiselta ja mauttomalta kokemukselta, joka monilla tofusta on. 

SoFine on valmistanut muuten tofua jo vuodesta 1963, joten heille on kertynyt aika hyvä tietämys siitä, miten tofusta saa herkullista. Kannattaa käydä kurkkaamassa vinkkejä ja reseptejä tofun valmistukseen SoFinen sivuilta, sekä tutustumassa tuotteisiin!

Mitkä on teidän parhaat tofu-reseptit? Entäs parhaat niksit maustamattoman tofun käsittelyyn? 

Viime aikoina on uutisoitu laajasti siitä, että vanhemmat uupuvat yrittäessään sulloa itseään täydellisen vanhemman rooliin. YLE uutisoi äidistä, jonka piti ottaa sairauslomaa omasta perheestään toipuakseen uupumuksesta. HS kirjoitti ”tuplaperfektionismista”, eli siitä, että merkittävin vanhempien uupumusta lisäävä tekijä on Jyväskylän Yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vanhempien kokemus ulkoapäin tulevista suorituspaineista, mutta riski uupumiseen kasvaa jos vanhemmalla itsellään on lisäksi taipumus asettaa kovia vaatimuksia itselleen.

Mä tunnistan tämän. Etenkin nuorena äitinä, joka oli kaikkien suurennuslasin alla, otin aivan jäätävän kovia paineita. Tai no, toisen lapsen kohdalla otin. Esikoisen nuorena äitinä en ollut lukenut muuta kuin neuvolan oppaat ja pari vau-kirjan ohutta opasta, jotka tuli vauvan kirjapaketissa kaupan päälle. Koin tietäväni aivan riittävästi ja olevani riittävän hyvä, siis ehkä ensimmäisten viikkojen ajan. Ajattelin pystyväni ja kykeneväni aivan hyvin. Mulla ei ollut minkäänlaisia tavoitteita olla täydellinen. Ajattelin, että kun vaan huolehdin vauvan perustarpeista, pidän paljon sylissä, annan rakkautta ja vien ulkoilemaan, se riittää. Tein kaiken kuten musta hyvältä tuntui tai miten olin lähipiirin naisilta oppinut ja ajattelin, että se on tarpeeksi.

En ottanut stressiä suosituksista, mutta käytin toki ihan perus järkeä. Meidän esikoinen kasvoi alusta asti korvikkeella, oli paljon mun äidillä hoidossa, nukahti itsekseen omaan sänkyyn kahden viikon ikäisestä ja aloitti soseiden maistelun sen ajan suositusten mukaan ”liian aikaisin”. En kokannut hänelle juuri mitään ruokia itse. Kuvitelkaa, kävin myös kaupassa ilman vauvaa puolentoista tunnin ajan hänen ollessaan viikon vanha. Ennenaikaisuuden vuoksi meillä oli paljon ostettavia tarvikkeita rintapumpusta minivaatteisiin, joten oli vaan mentävä. Vauva oli isänsä kanssa sen aikaa. En keittänyt tutteja tai tuttipulloja kuin varmaan kerran kuussa ja meidän vauva katsoi joskus hetken sitterissä teletappeja, jos mun piti saada ruoka tehtyä tai pyykit laitettua.

Hän oli myös paljon sylissä, me luettiin ihan sikana kirjoja ja loruteltiin, hän nukkui joka päivä ainakin kahdet pitkät päikkärit ulkona ja kävi kylvyssä aina ennen iltasatua, joka me luettiin tunnollisesti joka ilta. Hän makoili paljon lattialla viltin päällä ja sai tutkia ja liikkua kotona. Otin häntä rohkeasti mukaan eri paikkoihin ja vauvaharrastuksiin ja nautin siitä. Nämä asiat tein, koska koin ne merkityksellisiksi ilman, että olisin ajatellut, että mun on pakko tehdä niin.

En osannut tuoreena äitinä ja tuoreena bloggaajana edes pelätä muiden äitien arvostelua, eihän mulla ollut sellaisesta kokemusta. Kukaan ei varoittanut etukäteen. Hyvin nopeasti esikoisen kanssa kuitenkin opin, että mähän tein kaiken aivan väärin. Ihme, että lapseni oli edes hengissä. Kuvia katsottiin ja kirjoituksia luettiin suurennuslasin kanssa ja aina oltiin valmiina etsimään rivien välistä jotain, millä kokematonta, hölmöä nuorta white trash -äitiä voisi vähän näpäyttää (sanat lainattu kommentoijilta). Olin tietämättäni asettanut itseni valtavien ulkopuolisten paineiden kohteeksi. Opin, että koska en imettänyt, olin huono äiti ja koska lapseni nukkui omassa sängyssä, meidän kiintymyssuhde kärsi. Suolistokin oli jo mennyt pilalle kun maisteltiin lusikankärjellinen luumusosetta liian aikaisin.

Toisena vauvavuonna päätin tehdä kaiken täydellisesti, ettei kenelläkään olisi mitään sanottavaa. Täysimettää ainakin puoli vuotta, pitää ihokontaktissa ensimmäiset viikot, nukkua perhepedissä, kokata ruuat itse ja lisäksi huolehtia esikoisesta, suunnitella häitä ja kirjoittaa blogia sivutyönä.

Samaan aikaan me oltiin pahasti ilman tukiverkkoa, Otto teki meidän häihin säästämisen vuoksi 7-päiväisiä työviikkoja puolet kuusta ja meidän keskimmäinen nukkui päivin ja öin vain lyhyissä pätkissä. Vaikka yritin tehdä kaiken täydellisesti vaikeissa olosuhteissa, arvostelua sateli silti joka suunnasta. Toivuin liian nopeasti synnytyksestä (anoreksiako?), liian pieni ikäero, kuopuksella oli liian usein korvatulehdus (2 kertaa vuoden sisään) ja se oli tietenkin mun vika, täysimetyksen pilasin aloittamalla maistelut jo viiden kuukauden iässä ja perhepetikin oli hengenvaarallinen, halusinko tappaa oman lapseni?

Tutkimuksen mukaan uupumus ulkopuolisten paineiden vuoksi uhkaa nimenomaan nuoria äitejä, joten ei ole ihme, että mäkin olin väsynyt toisen vauvavuoden jälkeen. Vaikka lähipiiri tuki mua aina ja vaikka positiivisia ja tsemppaavia ja ihania kommentteja tuli miljoona kertaa ikäviä enemmän, ne ikävät sanat jäivät silti aina kummittelemaan takaraivoon. Tuntui pahalta, että yritin niin hirveästi tehdä kaiken oikein ja silti tein kaiken väärin niin monen mielestä. Vauvavuoden jälkeen olin todella väsynyt ja kun vihdoin sain nukkua, Otto palasi normaaleihin työviikkoihin ja häät olivat ohi, nukuinkin 10 tunnin yöunia joka yö ja päivisinkin olin väsynyt. Sitä kesti jonkin aikaa. Olin varma, että en enää koskaan halua lisää lapsia, vaikka aina olin haaveillut kolmesta tai neljästä lapsesta.

Aikaa kului, ikää tuli ja itsetunto alkoi kohentua. Huomasin, että meidän lapsethan on ihan pirun siistejä tyyppejä. He voivat hyvin ja olin aina saanut virallisilta tahoilta pelkkää positiivista palautetta heistä ja vielä siitä huolimatta, että toimin kummankin kanssa aivan eri tavalla vauvavuonna.

Haave kolmannesta vauvasta alkoi pikkuhiljaa tulla takaisin ja päätin jo etukäeen, että tällä kertaa en välitä muiden sanoista. Tiesin, että hyvä siitä tulee. Kolmannen raskauden ja lapsen myötä löysin uudelleen sen itsevarmuuden pienen vauvan äitinä. Uskalsin tehdä juuri sellaiset ratkaisut, jotka musta tuntuivat hyvältä, enkä välittänyt ulkopuolisista paineista. Vaikka kolmantena vauvavuonna mua haukuttiin anorektikon sijaan läskiksi, olin liian onnellinen ja olin huono ystävä kun olin liian kiinni vauvassa, en välittänyt.

Vielä tänäkin päivänä näpäytettävää etsitään jatkuvasti. Onko meidän lapsi jättänyt liian aikaisin päiväunet pois, kun hän ehkä kerran kuussa tai kahdessa nukahtaa spontaanisti nokosille? Onko meidän lapsilla liian kalliita harrastuksia? Onko heillä liikaa tai liian vähän vaatetta säähän nähden? Näytänkö huonoa esimerkkiä, kun mulla ei ole gore-tex-kenkiä?

Kolme lasta on tuonut itselleni armollisuutta vanhempana. On hirveän helpottavaa ja palkitsevaa kun vanhin lapsi on jo niin iso, että hänestä voin peilata omaa vanhemmuuttani niin monella eri tavalla. Voin tarkastella sitä, miten olen toiminut missäkin vaiheessa ja miten se on vaikuttanut. Voin konkreettisesti nähdä millaisia lapsia tässä perheessä kasvaa ja tiedän, että saan olla ylpeä. Näen myös sen, että (tutkimustenkin mukaan) omilla teoillani ja valinnoillani on loppupeleissä aika vähän merkitystä, kunhan perustarpeista, läsnäolosta ja rakkaudesta on huolehdittu. Kolmen lapsen kanssa olen oppinut olemaan armollinen itseäni kohtaan ja rohkeasti oma itseni äitinä. Näen myös sen, että vaikka joskus en olisi jaksanut tai pystynyt, vaikka joskus en olisi ollut kaikessa täydellinen, heistä on tullut hyviä siitä huolimatta. Se riittää, että teen aina kulloisenkin parhaani.

On ihan hirveän surullista, että mun piti käydä niin monen vuoden ajatustyö läpi, että opin vihdoin arvostamaan itseäni ja luottamaan taitoihini äitinä uudelleen. On vielä surullisempaa, että monella kestää vielä kauemmin, tai ehkä he eivät opi sitä koskaan? Kestämätön ajatus. Jos luottamus omiin kykyihin vanhempana viedään pois jo ensimmäisen lapsen syntyessä (tai jopa ennen sitä), lisää ei ehkä koskaan tule. Mulla ei ole tähän mitään ratkaisua. Haluan vain sanoa, että jos sä luet tätä siellä ruudun takana ja olet joskus miettinyt, että riitätkö ja oletko hyvä vanhempi, niin OLET. Sä todellakin olet. Sä riität ja sä teet tarpeeksi.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Meidän syysloman Oulun reissulla saatiin kokea jotain, mikä sai lapset kiljumaan riemusta: ensilumi! Ja vieläpä reissun vikana päivänä. Lunta oli luvattu jo heti alkureissusta, mutta lopulta lapset pääsivät lumileikkeihin vasta pari tuntia ennen kuin lähdettiin takaisin kohti kotia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Kaikista hauskinta tästä teki se, että samaan aikaan mulle tuli FB:n muistoissa kuva tasan kahden vuoden takaa, jossa meidän kuopus tutustui ensimmäistä kertaa elämässään lumeen 8 kuukauden ikäisenä, mun tädin pihalla. Ensilumi satoi silloin Oulussa samana päivänä ja kuopuksella oli silloinkin päällä Polarn O. Pyretin huiput tekniset toppavaatteet, kuten elämänsä jokaisena talvena tähän asti.

Silloin hän ei vielä ollut erityisen ihastunut lumeen, mutta tänä vuonna hän hihkui innosta ja heitteli puuterilunta joka suuntaan. Oli ihana katsoa lasten riemua ulkona. Lunta satoi yllättävän paljon, maa oli ihan kunnolla valkoisena. Oli hyvä, että lapset saivat purkaa pari tuntia energiaa pihalla ennen kotimatkaa, se sujui nimittäin todella leppoisissa merkeissä.

Polarn O. Pyret on ollut meidän luottomerkki ulkovaatteissa jo vuosien ajan ja näin on myös tänä talvena. Jotain uuttakin kuitenkin on tapahtunut, sillä Polarn O. Pyretin ulkovaatteet on uudistettu PO.P Weather Pro -mallistoksi. PO.P Weather Pro-merkki tarkoittaa sitä, että vaatteissa on aina vähintään nämä ominaisuudet:

• Kulutuksenkesto väh. 5 000 kierrosta, 180 grit, 12 kPa.
• Vedenpitävä materiaali, jonka vesipilariarvo väh. 10 000 mm.
• Teipatut saumat, jotka tekevät vaatteesta täysin vedenpitävän. 
• Täysin tuulenpitävä materiaali. 
• Hengittävyys vähintään 5 000 g/m2/24 h. 
• BIONIC-FINISH® ECO -vedenpitävyyskäsittely, joka on saatu aikaan ilman PFAS-yhdisteitä. 
• Primaloft-vanu kaikissa toppavaatteissa. 
• Muotoonommellut polviosat ja hihat, jotka takaavat erinomaisen istuvuuden ja liikkuvuuden. 
• 3M-heijastimet 360° näkyvyydellä. 
• Irrotettavaksi ja turvalliseksi suunniteltu huppu. 
• Korkealaatuiset YKK-vetoketjut. 

Sana vähintään tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että osassa vaatteista ominaisuudet ovat vielä tätäkin paremmat, vaikka nämäkin ovat jo aivan huippuluokkaa. Tuo Primaloft Black ECO insulation -vuori on muuten myös ihan huippu. Se on nimittäin 100 % polyesteriä, jonka materiaalista 80 % saadaan kierrätysmuovipulloista. Yhdessä Polarn O. Pyret -ulkovaatteessa käytetään uudelleen noin seitsemän 0,5 litran pulloa. Ihan mahtavaa! Primaloft-vuori on superohut, mutta silti todella lämmin ja joustava. Lisäksi pienten synteettisten kuitujen vuoksi materiaali on vedenkestävä, joten kosteus ei mene vaatteiden läpi sateella tai loskassa. Vanuvuori eristää ja lämmittää myös silloin kun se kastuu. Primaloft-materiaali on kehitetty alunperin armeijan käyttöön, joten se on suunniteltu kestämään karujakin olosuhteita. 

Vaikka vaatteet on nyt uudistettu, se ei tarkoita että vanhat PO.Pin vaatteet olisivat huono vaihtoehto nekään. Meillä keskimmäinen sai esikoisen vanhat Polarn O. Pyretin toppahousut viime talvelta, jotka olivat hänelle sopivat ja edelleen ihan loistokunnossa. Lisäksi hän sai isosiskon viimevuotiset Polarn O. Pyretin tekniset hanskat. Isosiskon vanha takki sen sijaan jäi vielä kokoa suurempana odottamaan, että keskimmäinen kasvaa, koska se oli vielä liian valtava hänelle. Hänen oma viime vuotinen takki taas oli jo liian pieni, joten tälle talvelle hän sai uuden takin tästä PO.P Weather Pro -mallistosta.

Esikoinen hujahti reippaasti viime talvesta ja silloin reiluina saadut toppavaatteet olivat nyt jo liian nafteja. Hän valitsi itselleen turkoosin PO.P Weather PRO -parkatakin sekä PO.P Weather PRO -toppahousut. Uudet vaatteet otettiin jälleen reilussa koossa, mutta luulen, että ensi talvena nekin ovat liian pienet, kun koululainen tuntuu kasvavan niin nopeasti, eikä kasvu näytä hidastuvan yhtään. Mutta hyvähän se on, että kasvaa ja kehittyy.

Kuopus oli myös uuden haalarin tarpeessa, sillä viime vuoden haalari oli auttamattomasti liian pieni.  Hänkin halusi samanvärisen PO.P Weather PRO -toppahaalarin kuin isosiskojen takit ja näin meillä on nyt turkoosi kolmikko. Yritin ehdotella isommille, että toinen ottaisi edes harmaan takin, niin eivät olisi joka aamu sekaisin siitä kumpi on kumman, mutta molemmat halusivat ehdottomasti juuri turkoosin. Mikäs minä olen siis väriä heidän puolestaan päättämään, jos toiset haluavat samistella. Kaikki valitsivat sentään erilaiset pipot, niin heidät erottaa ulkona. Polarn O. Pyretissä on iso valikoima erilaisia pipoja, niin heijastavia, tuulenpitäviä kuin nauhallisiakin versioita. Fleece-vuorillisissa pipoissa vuori on valmistettu kierrätetystä polyesterista tai kierrätetystä polyamidista.

Helsingissä on nyt vielä liian lämmintä toppavaatteille, mutta sitten kun talvi alkaa niin meillä on ainakin vaatteiden osalta kaikki kunnossa. Löytyy hyvät merinovillakerrastot alle, pipoja ja hanskoja on joka lähtöön ja ihanat ohuet merinovillakaulurit, jotka suojaavat kaulaa. Kengät sitä vastoin pitää ostaa vielä koko poppoolle, joten kysyisinkin teiltä suosituksia parhaista talvikengistä näiden huippujen toppavaatteiden kaveriksi!

Oli ihanaa nauttia ensilumesta hetken aikaa, ennen paluuta sateiseen syys-Helsinkiin. Oulussa oli jo ihan talvitunnelmat, ainakin sinä päivänä. Voi kunpa me saataisiin upea ja luminen joulu tänä vunna ja päästäisiin jouluaattona pulkkamäkeen!

Tsekkaa myös:

Liikkuvan vauvan talvivaatteet

Psst! Kannattaa suunnata Instagramin puolelle mun @iinalaura -tilille, siellä on arvonta Polarn O. Pyretin kanssa, jossa voi voittaa vapaavalintaisen toppatakin Polarn O. Pyretin valikoimasta. 

Halusin pitkästä aikaa tarttua hauskaan blogihaasteeseen, joka löysin Hanna Väyrysen Strictly Style -blogista. Tässä haasteessa oli paljon kivan erilaisia kysymyksiä, joihin en ennen ole haasteissa törmännyt. Mun mielestä blogihaasteet on hauskan kepeää sisältöä syvempien aiheiden väliin, jotka ehkä muistuttavat niistä bloggaamisen alkuajoista. Munkin blogin juuret ovat kultaisessa IRC-galleriassa, jossa oli hyvin tyypillistä tehdä näitä erilaisia haasteita ”galtsublogiin”. Siellä tosin kysymykset olivat usein vähän tuhmempia kuin tässä, heh.

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Varmaan yksisarvis-asu vuodelta 2015 kun oltiin Indiedays Blog Awardseissa Oton kanssa. Otolla oli hevosnaamari 😀

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram ihan varmasti.

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Tykkään kaikista muista paitsi keväästä, koska silloin on yleensä vielä kylmää, aurinko paistaa niin matalalta että tulee migreeni ja sitten on vielä siitepölyt. Kesä, syksy ja talvi on best!

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Valitsisin varmaan vuoren nyt kun on talvi tuloillaan. Rantakin kyllä aina houkuttelee, mutta en ole koskaan käynyt vuorilla niin se olisi varmasti uskomaton kokemus.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No en kyllä varmaan mitään! Paitsi no monessa lautapelissä olen aika hyvä, esim Monopolyssa ja Cluedossa ja Aliaksessa ja Trivial Pursuitissa.

Millaisesta juustosta pidän?
Mä rakastan tosi voimakkaan makuisia juustoja, joilla on tosi kummalliset nimet, kuten Kärtner Rahmlaib ja Alpzirler. Mutta tykkään kyllä hirveästi myös valko- ja punahomejuustoista, gouda-tyyppisistä juustoista, italialaisista juustoista kuten Pecorino Romanosta ja sitten tietty espanjalaisesta Manchegosta. Myös tanskalainen Musta Sara on tosi hyvä. Ja sitten tietty vuohen gouda ja tuhkajuusto Morbier. Täytyy ehkä sanoa tähän, että tykkään lähes kaikista juustoista (myös perus Oltermanneista ja Edameista), paitsi sinihomejuustosta, Emmentalista ja Polarista, ne kolme on ihan no-no mulle. Mutta kaikki muut menee koska tahansa.

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Mulla on paljon sellaisia pienempiä tavoitteita, joista tein vähän aikaa sitten postauksen. Näkisin kuitenkin, että mulle tärkein tavoite on kuitenkin se itse elinaika: olla onnellinen ja viettää mahdollisimman paljon aikaa mun rakkaiden läheisten kanssa elämän loppuun asti.

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Kahdessa, Helsingissä ja Oulussa. Helsingissä olen syntynyt ja Ouluun muutettiin kun olin 14-vuotias. Muutin Oulusta takaisin Helsinkiin ollessani 18-vuotias.

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?

Ranskaa ja espanjaa ja miksei saksaakin. Kaikkia kolmea osaan jonkin verran, ymmärrän aika paljonkin, mutta puhun itse vain alkeita ja perusjuttuja. Eli mikään pidempi keskustelu ei kyllä onnistu. Olisi ihanaa opetella joku näistä ja tällä hetkellä espanja kiinnostaa ehkä eniten, kun opettelin sitä meidän lomareissun vuoksi.

Mitä et siedä?
Ihmisten epätasa-arvoista kohtelua. Siksi olen alusta asti pitänyt täällä blogissa meteliä asioista, jotka saavat jotkut ihmiset myös suuttumaan, kuten vähemmistöjen oikeuksista. En siedä myöskään sitä, että päätetään vakaasti vaan olla jotain mieltä tosi voimakkaasti ilman, että ollaan edes perehdytty aiheeseen sen enempää.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Haluaisin vastata tähän, että lähden lenkille tai luen kirjaa, ja usein teenkin niin. Mutta vähintään yhtä usein tunti vapaa-aikaa menee jonkun työjutun hoitamiseen ”siinä sivussa”.

Suosikkirutiinisi?
Sanon tähän, että iltasatu lasten kanssa, tai sitten aamukahvi. Muuten en ole yhtään sellainen rutiini-tyyppi, vaan ennemmin rakastan vapautta ja erilaisia päiviä.

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Kavereiden kanssa helposti saatan innostua ja tulla ylivilkkaaksi, varsinkin jos olen jo valmiiksi väsynyt ja kaverin näkemiseen liittyy esimerkiksi kahvia.

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?

Puhelu aina! En koskaan tekstaillut silloin kun tekstiviestit olivat juttu. Nykyään toki käytän paljon esim. Whatsappia kommunikointiin, mutta tykkään vieläkin soittaa, jos haluan asian nopeasti selväksi.

Arvokkain aarteesi?
Oma perhe ja valokuvat perheestä ja läheisistä. Voisin luopua kaikesta muusta materiasta, mutta valokuvat on tärkeitä, koska ne on mun ainoita muistoja esimerkiksi edesmenneistä läheisistä.

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Sanoin Mallorcalla tarjoilijalle ”buenas tardes” eli hyvää iltaa, vaikka kello oli jo selkeästi yön puolella. Tarjoilija vastasi hienovaraisesti ”buenas noches” eli hyvää yötä. Ei onneksi kovin paha virhe, mutta nauratti jälkeenpäin.

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Metsässä pyöriminen. Siellä voi rentoutua ja unohtaa kaikki velvollisuudet. Myös podcastin tekeminen Oton kanssa, saunominen Oulussa mun tädin kanssa ja pitkät puhelut äidin kanssa. Eli kaksi ääripäätä: hiljaisuus ja rauha tai sitten perusteellinen puhuminen läheisten kanssa.

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?

Vitsi miten hauska kysymys! Mä en kuitenkaan keksinyt tähän mitään vaikka kuinka mietin, niin kysyin Otolta. Se vastas ”Sä oisit Maija Poppanen. Semmonen kaikkien rakastama ongelmanratkoja, mut vähän tohelo”. En kestä! Ihanasti sanottu. Jos itse lähtisin miettimään, niin haluaisin olla joku tosi siisti tyyppi, joka on fiksu ja empaattinen.

Minne haluaisit matkustaa?

Edelleenkin haluaisin lähteä Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan, kun en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Tähän olenkin monta kertaa jo vastannut, mutta ehkä tämä yksi kysymys päällekkäin on ihan ok, kun tässä oli niin monta uutta ja hauskaa.

Missä tapasit puolisosi?

Uudenvuoden juhlissa kaverin opiskelijakämpän kerhohuoneella. Meidän katseet kohtasivat kun Otto pelasi biljardia ja mä olin tanssimassa kaverin kanssa. Ihan kohta on myös halloween, päivä jolloin me melkein tavattiin vain paria kuukautta aiemmin.

Löytyykö teidän joukosta muita juustofaneja? Mikä on teidän lempijuusto? Entäs onko samoja juttuja kuin mulla, tai ihan päinvastaisia?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gigantin ja Indieplacen kanssa.

Hiukset on mulle tärkeä osa mun omaa ulkonäköä, mutta olen silti melko laiska laittamaan niitä. Mulla on klipsipidennykset hiuksissa, koska koen, että pitkä tukka on enemmän mun juttu, mutta mun oma hiusten kasvu ei ole mun kanssa ihan samaa mieltä. Olen käyttänyt pidennyksiä enemmän tai vähemmän siitä asti kun olin 16-vuotias.

Laitan kyllä hiuksiani myös arjessa, mutta pyrin aina siihen, että tukka pysyisi nättinä mahdollisimman pienellä vaivalla. Klipsit on siitä kivat, että kun ne voi riisua yöksi, myös niihin tehty kampaus pysyy yleensä nättinä pidempään kun vain yhden päivän. Jos esimerkiksi kiharran ne laineille, samat laineet voivat pysyä niissä pari viikkoakin nättinä, kun vaan välillä harjaa takut pois. 

Sain testiin Gigantista Remingtonin uuden Curl & Straight Confidence -muotoiluraudan, jolla voi siis sekä kihartaa että suoristaa hiukset. Toki niin voi tehdä myös tavallisella suoristusraudalla, mutta en itse ole siinä kovin taitava. Siksi olinkin innoissani tästä raudasta, koska se on nimenomaan suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi molempiin tarkoituksiin. 

Curl & Straight Confidence -muotoiluraudan levyt ovat kierteellä ja niitä ympäröivät minikokoiset kampamaiset piikit, jotka ohjailevat hiuksia oikeaan suuntaan ja tekevät muotoilusta tosi helppoa. Kierrettyjen levyjen ansiosta hiukset myös viilentyvät nopeammin.

Muotoiluraudassa on kätevä digitaalinen näyttö ja säädettävä lämpötila 150-230 asteen väliltä. Esimerkiksi hopeashampoolla sävytetyn vaalennetun tukan kanssa on hyvä käyttää matalampaa lämpötilaa, jotta lämpö ei polta sävyä pois hiuksista. Muotoiluraudan keraamiset levyt on käsitelty antistaattisella turmaliinilla, jotka suojaavat hiuksia ja estävät niitä sähköistymästä. Rauta kuumenee käyttövalmiiksi 30 sekunnissa.

Käsi ylös kuka on joskus polttanut sormensa tai jonkun kehon osan kihartaessaan hiuksia? Minä ainakin! Sormien lisäksi olen polttanut kerran mm. kaulan ja korvalehden. Curl & Straight Confidence -muotoiluraudassa on viileät kärkiosat, joista pystyy pitämään kiinni kihartaessa ilman, että sormet palaa. 

Lisäksi sen mukana tulee hyvä silikoninen suoja, jonka kanssa raudan voi pakata, vaikka sitä olisi juuri käyttänyt. Mä olen nimittäin just se pakkaaja, joka muistaa laittaa hiukset vasta just ennen lähtöä ja sitten tuskailee, että mitä tehdä tulikuuman raudan kanssa, joka pitäisi saada matkalaukkuun mukaan. Jos taas raudan jättää kotiin, siinä on automaattinen virrankatkaisu 60min kuluttua. Ei siis tarvitse enää panikoida ja palata takaisin katsomaan, että onko raudan vahingossa jättänyt päälle kotona, kun se sammuu automaattisesti viimeistään silloin. Mä olen kerran teininä jättänyt raudan päälle kun lähdin johonkin ja siinä olisi voinut käydä tosi pahasti, mutta onneksi ei käynyt.

1. Kun mä kiharran mun hiukset, laitan niihin ensin lämpösuojasuihketta kauttaaltaan.

2. Sitten käsittelen hiukset kerroksisttain. Aloitan alimmista hiuksista ja kiharran isoissa osioissa. 

3. Ekaksi laitan hiukset tyven läheltä raudan väliin. Sitten käännän rautaa 180 astetta ja vedän hellästi loppuun asti. Kun avaan raudan, sieltä tulee täydellisiä isoja laineita.

4. Etenen samalla tavalla loppuun asti, tosin päällimmäisiä hiuksia kiharran vähän vähemmän, jotta saan laineista loivat ja luonnolliset. 

5. Lopuksi suihkutan päälle (omiin hiuksiin) kevyesti hiuslakkaa. Valmista tuli! 

Mulla kestää tällä tekniikalla n. 10 minuuttia kihartaa hiukset laineille. Se on tosi helppoa ja nopeaa ja aika pieni vaiva, jos laineet saa pidennyksissä kestämään tällä tavalla parin viikon ajan. Mikäli hiukset haluaa suoristaa, rautaa käytetään kuten tavallista suoristusrautaa, eli liu’utetaan vaan rautaa hiuksissa ylhäältä alas, eikä käännellä ollenkaan. Jos taas haluaa pienempää kiharaa, kihartaa pienemmissä osioissa samalla tavalla kun tein kuvissa olevat laineet. 

Mun Instagram -tilillä @iinalaura on vielä videomuotoinen tutoriaali kiharoiden tekemisestä, käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa! Lisätietoa Remington Curl & Straight Confidence -muotoiluraudasta löytyy Gigantin sivuilta. 

ALEKOODI GIGANTTIIN REMINGTON CURL & STRAIGHT CONFIDENCE-MUOTOILURAUTAAN:

Koodilla REMINGTON2 saatte nyt 20€ alennuksen Remington Curl & Straight Confidence -muotoiluraudasta Gigantin verkkokaupassa (huom koodi pitää kirjoittaa isolla). Koodi on voimassa 31.10. asti. Tää rauta on ihan huippu, koska sillä saa niin helposti ja nopeasti tehtyä niin tiukkaa kiharaa, lainetta kuin ihanan sileää ja suoraakin. Suosittelen sitä, koska itsellä on päivittäisessä käytössä ainoana muotoilurautana.