Aloin kirjoittamaan kirjaa

21.07.2020

Olen puhunut ennenkin halustani kirjoittaa oma kirja. Siitä on varmaan jo kaksi vuotta, kun mainitsin siitä ensimmäisen kerran, mutta halu on ollut olemassa jo kauan ennen sitä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että haluan tehdä oman kirjan vielä joskus. Toki rakastan kirjoittaa blogiakin, mutta kirja on jotain pysyvää. Joku sellainen pysyvä jälki maailmassa, jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa, joka jää tänne senkin jälkeen kuin mua ei enää ole. Vaikka siitä ei mitään valtavaa menestystä tulisikaan, se olisi kuitenkin olemassa. Mun ajatuksia painettuna paperille. 

Mulla on paljon erilaisia kirja-ideoita, jotka ovat pyörineet päässä vuosien varrella. Yhtä niistä olen alkanut kirjoittamaankin jo, joskus viime kesänä. Taisin kirjoittaa sitä kymmenen sivua ja olin varma, että tämä on nyt se, jonka teen valmiiksi asti. Kirjoitin toisetkin kymmenen sivua, mutta se oli vähän takkuisempaa kuin niiden ensimmäisten kirjoittaminen. Jossain vaiheessa kaikki koko kirjassa alkoi tuntua typerältä. Epäilin itseäni ja otin etäisyyttä kirjoittamiseen. Olin todella kriittinen ja päästin ehkä liikaa valloilleen ne ilkeät epäilevät äänet, jotka sanovat, että en osaa enkä tiedä tarpeeksi. Ajattelin, että ehkä mun on vain parempi keskittyä tähän blogiin ja muihin somehommiin. 

Kirja-ajatus on kuitenkin kytenyt mielessä ja olen jossain määrin tuntenut itseni epäonnistuneeksi, kun en ole saanut sitä edistettyä lainkaan. Jos olisin rohkeampi kuin olen, olisin listannut sen yhdeksi niistä tavoitteista, jotka haluan saavuttaa ennen kuin olen 30. Sillä viime vuoden idealla en kuitenkaan olisi ehkä saavuttanut tavoitetta, tajuan sen nyt. Se olisi ollut väärä idea siihen. Mutta ehkä senkin idean aika on sitten joskus, kun olen rauhassa saanut makustella sitä ja jalostanut sitä lisää. Ehkä sitten, kun minulla on vieläkin enemmän elämänkokemusta ja uskon viimein tietäväni tarpeeksi. Sain kuitenkin erään toisen idean, joka ei vaadi enempää tietoa tai kokemusta yhtään mistään. 

Tänä keväänä mä yhtenä aamuna heräsin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä mun päässä oli lause, jolla aloittaisin mun ensimmäisen kirjan. Mä tiesin, että tässä se idea nyt on, tämä lause, tämä tarina mun on pakko saada kertoa. En kuitenkaan kirjoittanut sitä lausetta heti ylös, mutta se pyöri mun ajatuksissa viikkojen ajan. 

Kesäkuun alkupuolella tapasin yhdessä työtapaamisessa muissa merkeissä erään kustantamon edustajaa, jolle juttelin ideastani. Hän oli ensimmäinen tyyppi, jolle sanoin juuri tämän kirja-ajatuksen ääneen ja hän kannusti jatkamaan. Hänen mielestään idea kuulosti omaperäiseltä ja siltä, että sellaiselle teokselle voisi olla tilausta hyvinkin. Juteltiin yhdessä siitä, että tällaista juuri saman tyyppistä kirjaa ei vielä Suomesta löydy. 

Innostuin aivan valtavasti ja sain tosi paljon lisää itsevarmuutta. Tapaamisen jälkeen kirja pyöri ajatuksissa lähes päivittäin, mutta juhannus, remontti ja työt veivät mennessään, enkä löytänyt aikaa istahtaa alas vaan kirjoittamaan. Sanoin Otollekin ääneen, että hitsi haluaisin sulkeutua viikoksi mökkiin niinkuin se yksi nainen siinä yhdessä kauhuleffassa (mutta ilman niitä kauhuelementtejä) ja kirjoittaa vaan aamusta iltaan. Otto lupasi, että etsitään yhdessä mulle aikaa kirjoittaa.

Tavallaan kuitenkin tiesin, etten itse saa kyllä aikaiseksi sulkeutua viikoksi mökkiin, vaan jos mä sen kirjan teen, tulen tekemään ainakin ensimmäisen version siinä kaiken muun ohessa, keskellä arkea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kesälomalla mä heräsin yhtenä aamuna seitsemän jälkeen (ja muu perhe nukkui kymmeneen) ja kolmessa tunnissa olin kirjoittanut yhdeksän liuskaa. Ja mikään teksti koskaan ei ollut tuntunut yhtä omalta kuin se juuri silloin. Siitä se sitten lähti ja nyt mä kirjoitan tekstiä sellaiselle mallille, että voin lähettää ensimmäisen version kustantamoille ja katsoa mitä tapahtuu. Ja nyt mulla ei takkua, vaan tekstiä pulppuaa. 

Suomalaiseen tapaan mua pelottaa, että nyt kun sanon tämän ääneen, niin kuitenkin jotain menee pieleen, enkä ikinä saakaan julkaistua tätä kirjaa. Kukaan ei kiinnostukaan mun ideasta, eikä tästä koskaan tule mitään muuta kuin tämä postaus. Mutta totuus on se, että tämä kirjoitusprojekti on mulle itselleni niin valtavan tärkeä, jotenkin myös sellainen kasvamisprosessi, että vaikka sitä ei koskaan lukisi mun itseni lisäksi kukaan muu, uskon, että se kannattaa viedä loppuun asti. Ja kenties, jos kukaan ei sitä haluakaan julkaista, mä länttään sen jatkokertomuksena tänne blogiin. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, nyt mä ensin haluan kirjoittaa ensimmäisen version loppuun asti.

Olen innoissani ja tämä kaikki tuntuu kovin puhdistavalta ja tarpeelliselta.


17 Responses to “Aloin kirjoittamaan kirjaa”

  1. Mäkin haluisin kirjoittaa kirjan. Omaelämäkerran.
    Mutta toinen asia, mistä makramekassi? Tekikö Otto seinävaatteen? Kerroin sulle, että mun aivot ei taivu makrameehen, mut ehkä se oli just se, kun sen kerroin… mähän opettelin ja mä opin! Nyt oon ihan hurahtanut niihin ja just äsken vein putiikkiin yhden aika ison ja uniikin työn, jonka tein valtavaan luonnonrisuun. Kyl ihminen oppii, mitä se oikeasti haluu!!!!

  2. Marja sanoo:

    Nyt kannattaa muistaa yksi todella tärkeä asia: sinä olet kirjoittamisen ammattilainen jo nyt eli kirjan kirjoittaminen ei ole kaukainen haave vaan ihan realistinen tavoite. Toimit alalla, joka on hyvin kilpailtu ja olet menestynyt työssäsi erinomaisesti. Osaat ilmaista itseäsi laadukkaasti, mielenkiintoisesti ja rohkeasti. Saat julkaisijan puolelta tueksesi myös kustannustoimittajan eli apuakin kyllä saa. Tsemppiä! Minä ainakin luen kirjasi!

  3. Alina sanoo:

    Vau! Toivottavasti pääsemme lukemaan kirjaa tulevaisuudessa kansien välistä! Eikö yleensä käy niin, et kun sanoo toiveen/tavoitteen ääneen, niin se todennäköisemmin toteutuu? Ei perustu mihinkään faktaan tämä väite kylläkään, mutta pointti on se, et kun tekee töitä ja uskoo itseensä, niin saavuttaa hienoja asioita.

  4. Aada H. sanoo:

    Kiitos että kirjoitit ja julkaisit tämän postauksen!

    Mä olen nyt 25-v. ja olen lapsuudestani saakka haaveillut kirjan kirjoittamisesta.

    Sun kokemus antaa toivoa, että jonakin päivänä mäkin tunnen olevani valmis kirjoittamaan kirjan ja myös kirjoitan sen.

    Siihen voi mennä 5, 15 tai 50 vuotta, mutta se tapahtuu!

    Onnea sulle kirjaprojektiin! <3

  5. Ebe sanoo:

    Muistan kun koko lapsuuden haaveilin kirjoittamisesta ja kirjoitinkin runoja ja sepitin tarinoita vihkoihin. Luin kaikki runotyttö sarjan kirjat myös kun niissä kerrottiin kirjoittamisesta ja innostuin lisää. Olen itsekkin aina haaveillut että saisin kirjoittaa kirjan ja varmaan se olisikin jokin lastenkirja. Myös päiväkirjaan kirjoittelin ja kirjoitin sinne kaikki salaisuudet mutta se lopou siihen kun mun sisko kävi ne lukemassa. Mua on aina kiinnostanut kirjoittaminen ja aina välillä mietinkin miten voisin sitä toteuttaa. Kannustan sua kirjoittamaan. Veikkaan että kirjasi koskee jollain tasolla lapsia😉😊

  6. Teresa sanoo:

    Siis pakko sanoa ihana asenne, rohkeasti vaan kohti unelmia! Samanlaisia ajatuksia käynyt läpi kirjan kirjoittamisesta, mut just tää ettei liikaa anna sille pelolle valtaa. Menee virran mukana, kirjoittaa kun siltä tuntuu, eikä ota liikaa paineita niin hyvä siitä tulee 🙂

  7. Riina sanoo:

    Yksi ekoista blogeista joita aloin ikinä lukemaan on semmonen jenkkiblogi kun A Beautiful Mess. Nykyisin bloggaaja-siskoilla on sata muutakin businesia (kuten pari appia ja air bnb taloja) ja uusin niistä on podcast, jossa toinen siskoista, Emma, kertoi pari jaksoa sitten kirjoittaneen kirjan. Suosittelen jaksoa sulle. Ehkä samaistut, ehkä rohkaistut. Emmakin kirjoittaa blogia työkseen, ja on myös julkaissut useamman kirjan aiemmin, mutta nyt fiktioon siirtyminen oli iso harppaus, eikä kirjalle ole edes kustantajaa vielä. Tsempsut prosessiin!

  8. Elina sanoo:

    Mahtavaa! Luen kyllä kirjasi mielelläni jos sen vain saat valmiiksi, tsemppiä siihen. 😊 Kirjoitat hyvin ja selkeästi.

    Tuntuu ajoittain hassulta kun luettelet tasaisin väliajoin asioita mitä haluaisit tehdä ennen kuin täytät 30v. Aivan kun tuo numero olisi maailman lopun alku. Sinullahan on mahtava tilanne ikäiseksesi, omistat asunnon, oma yritys, lapsia useampi ja aviomies. Monet tuossa iässä vasta opiskelee ja miettivät elämää, eikä se heistä tee huonompia. 30 on vain numero muiden joukossa. 😊

  9. Kaisa sanoo:

    Paljon onnea kirjan kirjoittamiseen.💖 Toivottavasti kirjaprojekti onnistuu ja uskon, että se menestyisi jos saat sen myyntiin asti. 😊

  10. ida ihana sanoo:

    Oi, tuo on niin ihana tunne, kun saa innostua jostakin! Nauti siitä!:) Olen varma, että kirjastasi tulee sellainen, jonka minä ja moni muu haluaisi lukea. Äläkä yhtään väheksy elämänkokemustasikaan, sinulla on upea tarina ja olet upea tyyppi!<3
    Ihanaa ja inspiroivaa kesää!
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  11. 101Dalmatialaista sanoo:

    Ihana unelma ja ihanaa että teet siitä totta <3

  12. Lous sanoo:

    Olen hieman yllättynyt tästä ideasta. Olet suosittu bloggaaja, jolla on paljon seuraajia, mutta kirjoittajana sinulla on vielä paljon opittavaa ennen kirjailijaksi ryhtymistä. Viime kuukausina blogisi tekstin laatu on ollut valitettavan heikkoa. Kirjoitat toisinaan hyvin lapsekkaasti (”ostettiin meidän taloon meidän uudet tuolit”). Tähän tyyliin kirjoittavat yleensä 1-3-luokkalaiset. Sanavarastosi on myös varsin suppea ammattibloggaajiin verrattuna. Ja teksteissäsi esiintyy jatkuvasti kirjoitusvirheitä. Vetoat yleensä siihen, ettet ole opiskellut missään vaiheessa kirjoittamista, mutta olisiko nyt vuosia bloganneena ja omasta kirjasta haaveilevana aika panostaa kirjoitustaitoihin?

    En halua lytätä, vaan pikemminkin herätellä sinua aiheesta, jolle tunnut olevan sokea. Olet hyvä bloggaaja ja sinussa on ainesta vaikka mihin, kunhan vain saisit kirjoituspuolen ammattimaisemmalle tasolle. Saatat joutua pettymään, kun kustannusyhtiöillä on kovat vaatimukset ja eikä heille riitä ala-astemainen päiväkirjaraapustelu. Toivottavasti tämä herättää ajatuksia!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Kiitos palautteesta. 🙂 Jotenkin musta tuntuu, että jos tekstini olisi pelkkää ”ala-astemaista päiväkirjaraapustelua”, en olisi kirjoittanut tätä blogia yli yhdeksää vuotta. Se on totta, että välillä tekstini ei ole niin huolellista kuin se voisi olla, mutta olen saanut paljon myös kiitosta tekstieni laadusta vuosien varrella. Kiitosta enemmän kuin kritiikkiä. Ja koen myös kehittyneeni kirjoittajana valtavasti siitä mistä lähdin, vaikka toki parannettavaakin on aina. Onneksi kirjaa kirjoittaessa apuna on mahdollisesti myös kustannustoimittaja ja kirjaa myös oikoluetaan useaan kertaan, niin jospa se ei jäisi 1-3-luokkalaisten tasolle. 🙂

  13. Ali sanoo:

    Onko viikon arkikuva-postaussarja loppunut?

  14. Lous sanoo:

    No ei se nyt ihan noinkaan mene, vaikka ajatuksena varmasti mukavalta tuntuukin. Kaikki eivät jaksa vaivautua antamaan kritiikkiä, vaan äänestävät jaloillaan eli jättävät blogisi seuraamisen. Usko pois, en todellakaan ole ainut, jota tekstisi laatu häiritsee. Itse silti luen yhä blogiasi sisällön vuoksi ja toivon, että jonain päivänä panostaisit laadun kehittämiseen.

    On totta, että oletkin kehittynyt blogin alkuajoista. Silti ehkä yhdeksässä vuodessa olisin jo odottanut ammattimaisempaa otetta henkilöltä, joka työkseen kirjoittaa.

    Monet kehujasi ovat ehkä myös nuoria ja heihin uppoaa helpommin teinimäinen tyyli. Kypsempi lukija kaipaisi syvällisempää otetta, kuin ainaista bäst-hehkutusta ja meidän-sanan toistoa. Olethan itsekin jo pian 30, etkä ihan nuori enää. 🙂

  15. Maria sanoo:

    Mahtavaa, että päätät tehdä sellaista, mistä olet haaveillut 🙂 olet hyvä kirjoittaja ja juttujasi lukee mielellään, joten myös kirjastasi tulee varmasti hyvä. Paljon tsemppiä kirjoittamiseen! <3

  16. Hidas Tauko sanoo:

    Kirjoitit siitä, että kun asian sanoo ääneen, niin sitten varmaan kaikki menee pieleen. Mun mielestä siitä saa vain lisää energiaa toteuttaa unelmaansa. Ja mitä sitten, vaikka menisi vähän hupsis. Monet ei uskalla tehdä mitään mokaamisen pelossa. Sä voit sitten kiittää itseäsi, kun uskalsit peloista huolimatta!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.