Luin tällä viikolla kauheasta tapahtumasta Vantaalaisessa alakoulussa, jossa 11-vuotiasta poikaa oli pahoinpidelty niin rankasti, että tämä joutui ambulanssilla sairaalaan. Karmea väkivallanteko tapahtui Kytöpuiston koulussa välitunnilla, jota HS:n artikkelin mukaan valvoi viisi välituntivalvojaa. 

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että lapsia ei kohdella tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä Suomessa (heitä saa mm. julkisesti täysin hyväksytysti vihata ja syrjiä). Tämä on yksi erittäin räikeä esimerkki siitä. Kun aikuiset hakkaavat ja potkivat toisiaan työpaikalla, kyseessä on nimenomaan väkivalta, pahoinpitely. Sehän olisi aivan pöyristyttävää, jos aikuisten työpaikalla tapahtuisi tällainen väkivallanteko. Työpaikoilla on kaikelle väkivallalle ihan täysi nollatoleranssi, kuten kuuluukin. Kun väkivalta tapahtuu koulussa lasten välillä, puhutaan kiusaamisesta. 

Kouluissa nollatoleranssi voi olla näennäinen. Kun lapset hakkaavat toista lasta, se on “kiusaamista”, joka pahimmillaan voi jäädä täysin huomiotta niin kouluhenkilökunnan kuin kiusaavien lasten vanhempienkin osalta. Ei aina, mutta liian usein. Yksikin kerta on liian usein. Myös haukkuminen, eristäminen, alistaminen ja uhkailu on väkivaltaa. Henkinen väkivalta on väkivaltaa ihan samalla tavalla. Kaikelle väkivallalle tulisi aidosti olla nollatoleranssi, eikä kenenkään pienen tai isomman koululaisen tulisi joutua koskaan pelkäämään kouluun menemistä. Lain mukaan yhteiskunnalla on velvollisuus turvata turvallinen kouluympäristö ihan jokaiselle lapselle. Tällä hetkellä se ei toteudu, vaikka suurin osa kouluista esimerkiksi kuuluu kiusaamista ehkäisevään Kiva Koulu -ohjelmaan. 

Yle kertoi viime vuonna Kiva Koulu -ohjelman ongelmista. Kiva koulu -ohjelmaa on käytetty jopa vahingollisella tavalla väärin ja se on voinut aiheuttaa joillekin kiusaamisen uhreille traumoja. Yksi Kiva koulun keinoista vähentää kiusaamista on niin sanottu selvittelykeskustelu, jossa kiusaamista on tarkoitus setviä kuulemalla erikseen sekä kiusattua oppilasta että kiusaajia. Artikkelissa haastatellun, koulukiusattujen ja heidän vanhempiensa kanssa viimeiset 10 vuotta työskennelleen Tina Holmberg-Kaleniuksen mukaan tilanne menee kuitenkin kouluissa usein niin, että kiusaaja ja kiusattu istutetaan saman pöydän ääreen osana Kiva-selvittelyä. Usein kiusaajat esimerkiksi saavat tulla yhdessä joukolla keskustelutilanteeseen ja uhri jätetään yksin heitä vastaan. Uhri ei ehkä uskalla tilanteessa kertoa yksin kaikesta, mitä on tapahtunut ja totuus jää selvittämättä. Lopuksi heitetään femmat ja sen jälkeen kiusaaminen jatkuu entistä pahempana.

Ylen artikkelissa kerrotaan jopa tilanteista, joissa kiusaamisen uhrit ovatkin joutuneet jopa pyytämään kiusaajiltaan anteeksi, kun selvittelytilanteessa kiusaaminen on käännetty kiusaamisen uhrin omaksi syyksi. 

Tätä artikkelia oli aivan tuskallisen hirveää lukea. En voi edes kuvitella, miten pahalta tuollainen tilanne tuntuu ja miten pahoja traumoja voi jäädä siitä, että väkivallan uhriksi joutumisen lisäksi joutuu vielä osallistumaan tällaiseen tilaisuuteen. Äärimmäisin esimerkki on tietysti se, jossa väkivallan uhri joutuu vaihtamaan koulua ja hänen koko elämänsä menee uusiksi siinä missä väkivaltaa tehneet saavat jatkaa samassa tutussa koulussa, kenties uusien uhrien kanssa. 

Tämä tuntuu jotenkin vaan niin järkyttävältä. Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu – vanhus hoitokodissa jota toinen vanhus haukkuisi ja uhkaisi tappaa, keski-ikäinen parturi-kampaaja työpaikallaan, jota kollega kuristaisi ja potkisi aina töihin tullessa, nuori tarjoilija ravintolassa, jota tönittäisiin ja jonka tavaroita rikottaisiin ja sotkettaisiin joka päivä, sitä ei katsottaisi tuntiakaan vierestä. Kouluissa tällainen jatkuu silti päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. HS:n pääkirjoituksessa kerrotaan, että Sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus -raportin mukaan 15% yhdeksäsluokkalaisista suomalaisista kertoi tutkimuksessa hakanneensa joskus toisen ihmisen. V i i s i t o i s t a   p r o s e n t t i a.  Vaikka väkivalta on raportin mukaan myös vähentynyt 2000-luvalla, tuo luku saa oksennuksen nousemaan kurkkuun. Miten tämä voi olla totta?

Ja kun lapset ovat niitä kaikkein suojattomimpia, niitä, joiden koko edessä olevan elämän kulkuun väkivallalla voi olla ihan valtava vaikutus, niin en vaan voi ymmärtää. Miten Suomella on rahaa pilata niin monen tulevaisuuden työntekijän työkyky jo lapsuudessa tällä tavalla? Lapsuudessa koettu väkivalta aiheuttaa tutkitusti monia ongelmia, jotka voivat vaikuttaa koko loppuelämän. 

Mun mielestä kiusaaminen sanana on vähättelyä. Se pitäisi kieltää lailla – siis sen sanan käyttö. Ja se kaikki väkivalta, jota kiusaamiseksi kutsutaan, sehän onkin jo laissa kielletty. Se laki pitäisi myös alkaa ottamaan tosissaan myös lasten kohdalla ja ymmärtää, että lasten välinen väkivalta on ihan samaa väkivaltaa kuin kaikilla muillakin. En ole pätevä arvioimaan mitkä olisivat riittäviä seuraamuksia lapsille, jotka eivät ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, mutta selvää on, että tällä hetkellä käytettävissä olevat keinot eivät selvästikään ole riittäviä, kun väkivalta kouluissa on edelleen noin yleistä.

Tein aiheeseen liittyen pienen kyselyn Instagram Storiesissa seuraajilleni. Kyselyyn vastasi kahdeksan tunnin aikana ennen tämän artikkelin julkaisua yli 3000 ihmistä (Vastaajamäärät vaihtelivat eri kysymysten välillä, mutta vastaajia oli kaikissa kysymyksissä n. 2800-3500. Suurimmat seuraajaryhmäni ovat 24-35 -vuotiaat naiset sekä 18-23 -vuotiaat naiset, joita myös vastasi eniten kyselyyn). Tässä kyselyn kysymykset sekä tulokset:

Oletko kokenut koulussa joskus henkistä väkivaltaa esim. uhkailua, haukkumista, alistamista tai arvostelua?

75% vastasi Kyllä, 25% vastasi Ei

Oletko kokenut koulussa joskus fyysistä väkivaltaa esim. tönimistä, lyömistä, potkimista, tukistamista?

27% vastasi Kyllä, 73% vastasi Ei

Onko omaisuuttasi vahingoitettu joskus koulussa, esim. varastettu, rikottu, piilotettu, sotkettu?

38% vastasi Kyllä, 62% vastasi Ei

Minkä ikäinen olit kun koit ensimmäisen kerran toiselta lapselta väkivaltaa?

282 vastasi Varhaiskasvatuksessa, 1854 vastasi Alakoulussa, 453 vastasi Yläkoulussa, 68 vastasi Toisen asteen oppilaitoksessa

Uskalsitko kertoa asiasta koulun aikuisille?

31% vastasi Kyllä, 69% vastasi Ei

Saitko heiltä konkreettista apua, jonka ansiosta kiusaaminen loppui?

17% vastasi Kyllä, 83% vastasi Ei

Kysyin myös seuraajilta millaisia keinoja koulun henkilökunta oli käyttänyt väkivallan (henkisen tai fyysisen lopettamiseksi). Jaan saamiani vastauksia illan aikana laajemmin Storyjen puolella, mutta vastauksissa korostui se, että väkivallan uhrit jäivät yksin kiusaajia vastaan monella eri tavalla. Osa oli joutunut itse vaihtamaan koulua, osa oli joutunut jopa itse pyytämään kiusaajilta anteeksi. Monesti tilanteen oli vaan annettu olla, kun kiusaajien vanhemmat olivat kieltäneet tapahtuneen. Valitettavan usealle ainoa todettu vastaus oli opettajilta ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”.

Olen itse vanhempi ja koen, että mikäli oma lapseni kiusaisi, suurin syy olisi minussa ja minun kasvatuksessani. Koen, että minä olisin se, jonka täytyy puuttua ja muuttaa asioita. Vaikka en välttämättä olisi antanut kiusaamiselle hyväksyntää tai kannustusta, en ehkä olisi tuominnut kaikkea väkivaltaa riittävän voimakkaasti ja opettanut lastani käsittelemään ja ilmaisemaan tunteita ja ratkaisemaan ristiriitoja asianmukaisilla keinoilla, mikäli lapseni satuttaisi muita. Tässä asiassa vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä pelkästään vanhempien vastuulle, vaan koulu ja viranomaiset ovat he, joiden täytyisi ottaa se suurin vastuu väkivallan estämisessä.

Miksi? Koska on paljon lapsia, joilla ei kertakaikkiaan ole hyvä olla kotona. On paljon lapsia, joille vanhemmat eivät ole läsnä arjessa tai jotka asuvat muualla kuin vanhempien kanssa. Jos puhutaan vaan vanhempien vastuusta kasvatuksessa, unohdetaan se, että kaikilla ei ole niitä vanhempia ollenkaan. Ja se, että joitakin vanhempia ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä oma lapsi tekee. Vaikka lähtökohtaisesti pitäisi tietenkin kiinnostaa, surullinen tosiasia on se, että niin ei ole.

Olen varma, että jokainen vanhempi, jota oman lapsen hyvinvointi kiinnostaa, puuttuu ja reagoi hyvin vahvasti, mikäli oma lapsi vahingoittaa toista lasta millään tavalla. Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan sellaisia vanhempia ole.  Siksi ne toimivat keinot pitäisi olla käytössä nimenomaan siellä koululla ja väkivaltaan pitäisi puuttua kaikin mahdollisin keinoin niin kauan, että se saadaan loppumaan. Uskon myös, että opettajilla ei mitenkään ole tällä hetkellä riittävästi resursseja tai työkaluja näiden asioiden ratkaisemiseen kaiken muun työnsä ohella, vaan tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja lisää resursseja, jotta tilannetta voidaan parantaa. Mutta mistäpä niitä lisäresursseja voi ottaa, kun tilanne on mikä on koronankin takia.

Tärkeä askel olisi kuitenkin mielestäni se, että sitä väkivaltaa lakataan vähättelemästä kouluissa ja annetaan täysi tuki väkivallan uhrille sen sijaan, että pakoillaan vastuuta ja jätetään uhri selviämään yksin. Jokaisella on oikeus turvalliseen koulutiehen. En todella ole itse minkään alan asiantuntija, mutta sen tiedän, että yksikin tänään lukemani kokemus on liikaa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Creme Bonjourin ja Indieplacen kanssa.

Mä rakastan tehdä juustokakkuja, koska ne on niin mahdottoman helppoja. Sen kun vaan laittaa ainekset sekaisin ja hyydyttää jääkaapissa muutaman tunnin. Useinkin tulee tehtyä makeita juustokakkuja juhliin, mutta en ollut koskaan ennen tehnyt suolaista juustokakkua, ennen kuin sain idean tämän kamppiksen myötä. Me leivottiin yhdessä meidän ekaluokkalaisen kanssa aivan tajuttoman hyvä suolainen kylmäsavulohi-juustokakku, jonka valmisteluissa kesti alle puoli tuntia ja maku oli ihan super hyvä! Jäin sen jälkeen miettimään, että en kyllä taida tehdä ikinä voileipäkakkua enää, kun tämän tekeminen oli niin paljon nopeampaa ja helpompaa ja makukin jopa parempi.

Creme Bonjourilla on laaja valikoima herkullisia tuorejuustoja, joita meillä käytetään monipuolisesti arjessa. Kesällä ne toimivat loistavasti grillattujen herkkusienten täytteenä, patongin välissä ja ihan vaan leivän päälle sipaistuna. Teen niistä makeat juustokakut ja monesti tulee sujautettua esimerkiksi kermaiseen pastakastikkeeseen tuorejuustoa makua antamaan (lempparit Creme Bonjour Mustapippuri tai Creme Bonjour Aurinkokuivattu tomaatti). Syksyisin nämä toimivat ihan mahtavasti erilaisissa piirakoissa ja näissä synttäritarjottavissa, meillä kun juhlitaan aina syyskuussa kolmet synttärit.

Tämä kakku on tosi helppo tehdä, meidän koululaiset varmasti osaisivat tehdä sen ihan kahdestaankin. Haastavinta on varmaan liivatteen lisääminen, mutta varsinkin jos on kaksi leipuria, sekin onnistuu lapsilta aivan iisisti, että kaataa ohuena nauhana ja sekoittaa samalla. Wasabi tuo kakkuun mahtavasti piparjuuren makua, joka menee täydellisesti lohen ja ruohosipulin kanssa yhteen. Tästä tuli kyllä heittämällä mun suosikki suolainen tarjottava helppoutensa ja hyvän makunsa vuoksi.

Creme Bonjour – suolainen kylmäsavulohijuustokakku

Valmistelut 20min + hyytyminen jääkaapissa 3h + koristelu 10min

Pohja:

• 150 g hapankorppuja
• 75 g voita
• 3/4 dl vettä

Täyte:

• 4 liivatelehteä
• 150 g kylmäsavustettua lohta
• 1 punasipuli
• Kourallinen ruohosipulia
• 150g  creme fraichea 
• 1,5dl vispikermaa 
• 400 g Creme Bonjour ruohosipuli tuorejuustoa 
• 2 tl wasabia
• 2rkl sitruunamehua
• 1/2 tl mustapippuria
• 1/2tl suolaa
• 2tl hunajaa 

Päälle:  Ruohosipulia, kylmäsavulohiruusukkeita, punasipulirenkaita 

1. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija esim. 24 cm, myös pienempi vuoka käy) reunan ja pohjan väliin.
2. Hienonna hapankorput muruksi. Sulata voi. Sekoita hapankorppumuru, vesi ja voi tasaiseksi ja painele vuoan pohjalle.
3. Hienonna lohi ja punasipuli. Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma.
4. Sekoita kermavaahtoon lohi- ja sipulisilppu. Lisää creme fraiche, Creme Bonjour Ruohosipuli tuorejuusto, hunaja ja mausteet.
5. Kiehauta sitruunamehu, puserra liivatteista ylimääräinen neste, ja liuota liivatteet mehuun. Kaada seos ohuena nauhana juustomassan joukkoon koko ajan hyvin sekoittaen.
6. Kaada lohi-tuorejuustoseos irtopohjavuokaan leivänmurupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai väh. 3h. 
7. Koristele kakku ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla, punasipulirenkailla ja tuoreella ruohosipulilla. Myös tilli sopii loistavasti yhteen lohen kanssa. 

Tämä sama kakku on helppo varioida omien makumieltymysten mukaan. Kasvisversioon voisi lohen & ruohosipulituorejuuston sijaan laittaa vaikkapa Creme Bonjour Paahdettu paprika -tuorejuustoa, erilaisia paprikasuikaleita ja tomaattia. Tai poron ystävälle suosittelisin Creme Bonjour Savuporo -tuorejuustoa, kylmäsavuporoa ja timjamia.

Lisää ihania reseptejä löydät myös Creme Bonjourin sivuilta. Kannattaa käydä kurkkimassa ihanat pasta- ja piirakkareseptit syksyyn ja suussasulavat jälkiruokaohjeet.

Mikä on teidän lemppari suolainen tarjottava juhliin? Oletteko kokeilleet erilaisia suolaisia juustokakkuja?

Heinäkuussa saimme käyttöömme aivan uusiksi remontoidun harmaan unelmakeittiön. Nyt käyttökokemusta on karttunut jo muutaman kuukauden verran ja kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa. Keittiössä on kokattu isolla porukalla ja ollaanpa me järjestetty pienet (ja porrastetut) synttäritkin. Kaapit, laatikot, laitteet ja toiminnot ovat tulleet tutuksi. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on meidän unelmien keittiö, joka vastaa meidän kaikkia tarpeita. Siellä ei ole mitään mitä me ei tarvita (kuten vaikka kuivauskaappia) ja siellä on kaikki mitä me tarvitaan. 

Ihan ensimmäisenä voisin aloittaa kodinkoneista. Me ostimme kaikki uudet isot kodinkoneet, pienkoneet sen sijaan säilytimme samana, sillä ne menivät kaikki aamiaiskaappiin piiloon. Mutta astianpesukone, höyryuuni, jääkaappi, pakastin ja induktioliesi integroidulla aktiivihiili-liesituulettimella meille tuli uutena Siemensiltä remontin yhteydessä. Me ollaan oltu niihin erittäin tyytyväisiä. Näin parin kuukauden jälkeen ei edelleenkään olla testattu ihan kaikkia hihifstelyominaisuuksia, joita esimerkiksi uunissa ja liedessä on, mutta arkikäytössä kaikki perusjutut on kokeiltu. 

Parasta on se, että liedellä levyn saa kuumaksi alle minuutissa. Se nopeuttaa arkista ruuanlaittoa älyttömästi. Samoin se, että uuni lämpenee tosi nopeasti. Kiertoilmauuni paistaa tasaisesti ja nopeasti vaikka kolme pellillistä ruokaa kerralla. Tällä viikolla ajateltiin testata ensimmäisen kerran uunin pyrolyysipuhdistusta, sillä meillä kävi leipoessa niin, että yhdestä kakusta valui uunin pohjalle hulluna nestettä ja täytettä ja huomattiin se vasta paistoajan lopuksi. Täytyy raportoida siitäkin sitten, että miten toimi.

Jääkaappi ja pakastin toimivat mainiosti molemmat. Jääkaappi on aavistuksen pienempi kuin meidän vanha (koska se on integroitu) ja siihen on pitänyt hieman totutella, että on oppinut järjestämään sen uudella tavalla aina silloin kun on juuri tehnyt viikon ostokset. Mutta toisaalta, tässä jääkaapissa on paljon fiksummin jaettu tila ja hyllyjä on enemmän, ne ovat vain hieman matalampia. Aina ollaan saatu kuitenkin kaikki hyvin mahtumaan. Pakastimessa on vielä hyvin tilaa, eikä me muutenkaan mitään superpakastajia ollakaan, eli pakastin ei koskaan ole yhtä täynnä meillä kuin jääkaappi.

Sen jälkeen kun lisäsimme seinähyllyn keittiön päätyseinälle, on kaikelle ollut looginen oma paikka. Juomalasit ovat kätevästi heti vesihanan vieressä, missä niitä tarvitaankin. Samoin kastelukannu, vesikannu ja muutama maljakko kukille. Viini- ja skumppalasit meillä on sen sijaan yläkaapissa, kun niitä tarvitaan melko harvoin, lähinnä vain juhlaillallisilla tai äitienpäiväbrunssilla. Ne voi ihan hyvin ottaa sieltä ylhäältä silloin. Yläkaapeissa on myös vähemmän käytettyjä maljakoita, juhlakoristeita sekä juhla-astioita, kuten kakkukupuja, kakkuvateja ja muita. 

Uunivuoat, leikkuulaudat ja patakintaat olemme sijoittaneet kätevästi heti uunin alle, jotta nekin ovat käden ulottuvilla. Samoin ruoan säilytysastiat, kakkuvuoat ja leivontakulhot ovat kaapissa uunin yläpuolella. Ja folio, kelmu ja leivinpaperi löytyvät kätevästi myös uunin alta. 

Meillä on itse asiassa aika vähän keittoastioita (2 kattilaa, 1 iso pannu ja 1 lettupannu), koska meidän vanhat kattilat ja yksi vanha pannu eivät sopineet uuden lieden kanssa yhteen. Tänne muutettuamme ostimme yhden uuden keskikokoisen kattilan ja ollaan huomattu, että me tullaan näillä toimeen aivan riittävästi. Jouluna voi olla, että kaipaisi enemmänkin astioita, mutta onneksi tänä vuonna me vietetään jouluaattoa muualla kuin kotona, niin lisä-keittoastiat on sitten vasta 2021 joulun ostoksia aikaisintaan.

Keittoastioiden kanssa lieden alapuolella ovat myös mausteet. Tasolla lieden vieressä on ne eniten käytetyt, suola, pippuri, oliiviöljy ja valkoviinietikka. Ostimme mausteille kesällä oikein purkit Ikeasta, että ne saa nätisti esille. Mutta edelleen meillä on valmiiksi pestyt purkit tyhjillään ja mausteet pusseissa laatikossa. Otan tämän projektiksi sitten joskus, mutta yllättäen aina tulee mieleen miljoona muuta asiaa, jotka täytyy hoitaa ennen sitä. 

Melkein kaikki kuivaruuat meillä on aamiaiskaapissa tai aamiaiskaapin alla olevissa kahdessa suuressa vetolaatikossa. Vetolaatikoista ylälaatikon sisällöt on järjestelty pienten säilytyslaatikoiden avulla osioihin, mikä tekee siitä todella paljon siistimmän. Ylälaatikossa on esimerkiksi kahvi, tee, leivät (kuvassa olivat lopussa, mutta yksi laatikko normaalisti varattu niille), leivontatarvikkeet, lasten pastillit, puurohiutaleet ja granolat, sekä pieni herkkulaatikko, jossa nyt on pähkinöitä, poppareita ja keksejä, sekä rusinoita. Pitäisi samanlaiset laatikot hommata vielä alalaatikkoonkin, niin saisi kaikki pastat, riisit, nuudelit, pavut ja säilykkeet ojennukseen. Rakastan sitä, että koko laatikon sisällön näkee kerralla, eikä mitään jää piiloon. Olen huomannut, että tämä vähentää jo nyt ruokahävikin syntymistä, kun asiat eivät unohdu jonnekin kaapin ylähyllylle tai taakse. 

Aamiaisastiat eli kulhot, kahvikupit ja leipälautaset meillä on aamiaiskaapissa. Ruokailuvälineet sekä paistolastat ja kauhat meillä on vetolaatikossa heti lieden vieressä. Sen alapuolella olevassa laatikossa on vielä jotain kuivaruokia ja säilykkeitä. Meille kertyy joskus mun työn puolesta kerralla esimerkiksi isompi satsi samaa elintarviketta ja yleensä annetaan niitä myös ystäville tai läheisille ja olen lahjoittanutkin niitä välillä eteenpäin, mutta sellaiset, jotka säilyvät ikuisuuden ja tulevat varmasti vuosien saatossa käytettyä (kuten vaikka suola) me säästetään itselle. Ajattelin vaan mainita, jos joku ihmettelee mihin me tarvitaan esim. kuutta pakettia samaa suolaa.

Muut kuin  leipälautaset meillä on taas kivitason toisella puolella kahdessa laatikossa, niin sieltä on helppo ottaa lautasia ja kattaa pöytä, kun on pöydän lähellä. 

Lisäksi baaritason vieressä alalaatikossa on muoviastioita, kuten mukeja ja vesipulloja lapsille. Meillä nuorimmainen ei yllä vielä ottamaan lasia seinähyllyltä, mutta hän yltää onneksi muovimukeihin, jos haluaa ottaa itse vettä hanasta. Sen yläpuolisessa laatikossa on mun työjuttuja aivan sikin sokin, laatikko suorastaan pursuilee, siksi siitä ei ole kuvaa. Siellä on kaikki mun tärkeät paperit, monet laitteet ja laturit yms. Pitäisi siivota, niin voisi kuvata senkin. Teen töitä aina kivitasolla joko sen ääressä seisten tai baarijakkaralla istuskellen. Ihan sopiva työpiste mulle ja selkä pysyy suorana töitä tehdessä.

Jätteiden lajittelu hoituu meillä sekä pesualtaan alla olevissa neljässä astiassa että sitten kodinhoitohuoneessa olevissa kahdessa isossa astiassa, joihin kerätään pullot ja kartonki. Pesualtaan alla lajittelemme sekajätteen, muovipakkaukset, lasipurkit ja metallipakkaukset. Jätteiden lajittelua helpottamaan meillä on aikeissa ostaa pihalle oma biojätekompostori, mutta ei olla vielä tutustuttu aiheeseen riittävästi, että olisimme osanneet tehdä ostopäätöksen. Meillä on pihalla ainoastaan naapurin kanssa yhteinen sekajäteastia, eli muut jätteet kiikutamme rinki-ekopisteeseen ja biojätteelle ei tällä hetkellä ole paikkaa erikseen. Siksi kompostori on ehdottomasti tarpeellinen. Jos teillä on kokemuksia jostain hyväksi havaitusta biojätekompostorista, niin vinkatkaa ihmeessä! 

Ollaan oltu tosi tyytyväisiä myös hanaan ja pesualtaaseen, sekä tietty tuohon meidän seinävalaisimeen! Se toimii muuten loistavana ilmapallo-telineenä, siihen saa kaikki synttärikoristeet kiinnitettyä kätevästi. Ei tarvitse enää sählätä teippien kanssa tai kiipeillä kiinnittämään verhotankoon jotain. Super hyvä! Ja vielä yksi aika olennainen osa meidän keittiötä on käymättä läpi, nimittäin kivitaso. Se oli arvokas ja nosti keittiön hintaa melkoisesti niin asennuksen kuin materiaalinkin osalta, mutta kaiken sen väärti. Siihen ei jää jälkeäkään, kaikki lika lähtee helposti pyyhkimällä. Ja mä vaan rakastan sitä, se oli täydellinen viimeinen silaus tälle keittiölle. 

Sellaiset keittiöanalyysit! Kyllä mä vaan hykertelen tyytyväisyydestä aina kun saan häärätä täällä. Ja olen mm. innokkaasti imuroinut ja pyyhkinyt kaikki laatikot ja kaapit jo pari kertaa, kun se on niin ihanan helppoa. Ja nuo keittiökalusteiden mukana tulleet pohjamuovit laatikoihin on tosi hyvät, kun ne saa irroitettua ja pestyä tarvittaessa helposti. Helppo pitää keittiöstä hyvää huolta. Tykkään! Kaikki vastaa meidän tarpeita.

On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun me katsottiin Oton kanssa sohvalla Salkkareita meidän pienessä kaksiossa ja yhtäkkiä totesin, että nyt nämä mun kaksi viikkoa putkeen jatkuneet muutaman minuutin välein tulevat supistukset tuntuvat oikeasti erilaiselta. Ei oltu valmistauduttu mitenkään – ei ollut kassia pakattuna. Heiteltiin vaan tavaroita Oton vanhaan karate-kassiin, soiteltiin synnärille ja tilattiin taksi. Oltiin aivan pihalla. Neljän tunnin kuluttua rinnalle nostettiin pienin vauva, jonka olin koskaan itse nähnyt. 46cm pitkä pikkuruinen tyyppi, jonka pelkäsin koko ajan putoavan. 

Viikkoa myöhemmin päästiin kotiin pienen nyytin kanssa ja oltiin edelleen ihan pihalla, mutta niin rakastuneita, sekä pieneen nyyttiin, että toisiimme Oton kanssa.

Muistelen aina lämmöllä meidän ensihetkiä, vaikka välillä kaikki oli myös tosi pelottavaa. Kaikki uudet asiat pelottivat. Meidän esikoinen oli niin pieni ja hento, että ihan perusjutut kuten vaipanvaihto tuntuivat alkuun älyttömän pelottavalta. Mutta siihenkin tottui, ja vauvat kasvavat ja vahvistuvat ihan käsittämätöntä vauhtia. Me löydettiin nopeasti yhteinen sävel ja kaikki loksahti paikoilleen. 

Yhdeksässä vuodessa itsevarmuus äitinä on kasvanut ihan valtavasti siitä, kun ekaa kertaa vaihdoin micro-kokoista Pampers-vaippaa meidän ennenaikaiselle esikoiselle. On niin hienoa nähdä omin silmin, kuinka lapsista kasvaa upeita tyyppejä. Omat lapset ovat maailman suurin itsevarmuus boosti ainakin mulle. Mikään tässä maailmassa ei voi tehdä mua yhtä onnelliseksi ja saa mua tuntemaan oloa yhtä hyväksi kuin se, että näen heidän olevan onnellisia ja nauttivan elämästä. 

On hurjaa ajatella, että tämä hetki on se puoliväli – yhdeksän vuoden kuluttua tästä meidän esikoinen on 18, lain mukaan aikuinen, vaikka toki 18-vuotias vielä lapsi tai ainakin nuori onkin. 18-vuotiaana muutin itse jo omaan kotiin, mikä on niin hurja ajatus nyt itse äitinä! En voi kuvitella, että yhdeksän vuoden kuluttua meiltä lentäisi jo ensimmäinen pesästä. Mutta ihan mahdollista se on. Toisaalta, meidän puolesta lapset saavat asua kotona ihan niin kauan kuin itse haluavat. Ja kotiin saa aina tulla. Niin olisin tosin minäkin saanut, mutta halusin omilleni.

Olen saanut oman osani odotahan vaan -kommenteista vuosien aikana, niin kuin varmasti suurin osa äideistä on. Esiteini-iällä (alkaa MLL:n mukaan tavallisimmin 9-12 -vuotiaana)  ja teini-iällä on peloteltu suunnilleen siitä asti kun vatsassa oli vasta avokadon kokoinen sikiö. Mutta mä odotan, odotan niin innolla sitä kaikkea mitä on vielä edessä äitinä. Omaa teini-ikääni kun muistelen, niin varmasti tulee joskus kiperiä tilanteita. Sitä en epäile hetkeäkään. Mutta ennen kaikkea odotan sitä, miten omiin lapsiin saa tutustua lisää joka päivä. Miten paljon uutta heistä ja heidän ajatuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan voi oppia. Miten paljon se yhteys heidän kanssa syventyy ja iän myötä tulee jatkuvasti uusia yhteisiä asioita ja ulottuvuuksia.

Tiedän, että on mahdollista, että teini sulkeutuu täysin omaan maailmaansa, eikä puhu vanhemmille enää ollenkaan. On mahdollista, että teini pitää kaikkea mitä vanhempi sanoo ihan tyhmänä ja nolona, eikä kerro enää mitään tai tuo edes kavereita kotiin hengaamaan. Itse olin sellaisen täysi vastakohta ja vaikka minun teini-ikääni leimasivat äidin vaikea sairaus yhdistettynä hänen vaikeaan masennukseensa, meillä säilyi silti vaikeimpina aikoinakin puheyhteys. Äiti tiesi aina missä menin ja kenen kanssa. Ja tiesin, että aina sain tulla kotiin vaikka mitä tapahtuisi.

Toivon, että näin on tulevaisuudessa myös omien lasten kanssa (ja että me selvittäisiin lasten tulevista teinivuosista ilman vakavia sairauksia ja masennuksia). Toivon, että he luottavat meihin ja haluavat kertoa omista asioistaan. Toivon, että meidän avoin keskusteluilmapiiri säilyy läpi vuosien ja kaikki perheenjäsenet kunnioittavat aina toisiaan, kuten nyt. En ainakaan vielä osaa kuvitella, että meidän lapset sanoisivat meitä vanhempia (tai toisiaan tai yhtään ketään muutakaan) tyhmäksi tai noloksi, ne eivät vaan ole sanoja, joita meillä käytetään kuvaamaan toisia ihmisiä tai asioita. Mutta odotanpa vaan, niin voihan se muuttua seuraavien yhdeksän vuoden aikana. 

Mutta se on sitten sen ajan juttuja se. Nyt meillä on edessä yhteisiä seikkailuja, naurua, iloa, tavallista arkea. Paljon äiti-tytär-hetkiä kolmen tyttären kanssa. Aina on joku, jonka kanssa tehdä yhdessä jotain kivaa. Aina löytyy kaveri, joka haluaa leipoa, lähteä lenkille tai katsoa leffaa. Tämä vaihe lasten kanssa on jotenkin niin mahtava. Meillä on jo niin paljon yhteistä ja silti on vielä niin ihanaa, miten kaikki kolme ovat kuitenkin lapsia ja tarkastelevat maailmaa lapsen näkövinkkelistä. Pienetkin asiat ovat niin ihmeellisiä heidän kanssa, ihan joka päivä. 

Tänään mun rinnassa kuplii ilo ja rakkaus. On esikoisemme yhdeksäs syntymäpäivä. Kiitos rakas esikoinen, kun teit meistä vanhemmat ja maailman eniten onnea 9-vuotiaalle <3 Kiitos, kun saan olla äiti. 

PS: Ei muuten olla katsottu yhdeksään vuoteen enää Salkkareita. Mistähän se johtuu?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa.

Kävin maanantaina Raisalla Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla laittamassa hiuksia raikkaammiksi. Edellisen kerran istahdin Raisan tuoliin kesäkuussa, olihan siitä vierähtänyt jo kolme kuukautta. Olen itse huomannut, että tällä raidoitetulla vaalealla värillä n. kolme kuukautta on itselleni sopiva ylläpitoväli, jonka ajan hiukset pysyvät edes suunnilleen siistinä ja juurikasvukin maltillisena. 

Ennen kampaajalle menoa googlettelin erilaisia hiustyylejä, mulla oli nimittäin sellainen olo, että saattaisin kaivata jotain pientä vaihtelua edes. Olen ihastunut curtain bangseihin “verho-otsatukkaan”, jota on näkynyt monilla. Se tuntui sopivan pieneltä keinolta, joka kuitenkin muuttaa lookia. Raisa onneksi tuntee mut. Hän otti heti toiveeni tosissaan, mutta lähdettiin silti varmuuden vuoksi kokeilemaan tätä uutta tyyliä todella maltillisesti. Ja sitten kun sakset leikkasivat mun otsista pari senttiä, se tuntuikin ihan riittävältä. En kaivannut sittenkään yhtään enempää. 

En tiedä onko musta tullut vanha vai mitä, mutta jotenkin hiusten kanssa baby stepsitkin tuntuivat suurilta juuri nyt. Se parin sentin nipsaisu oli enemmän kuin riittävä muutos. Ja siis curtain bangsithan saa tehtyä kun vain föönaa otsis-osion eteenpäin pyöröharjan avulla ja kääntää hiukset hetkeksi vaikka isolla papiljotilla. Mutta ihanaa on se, että hiuksia saa pidettyä myös juuri kuten olen aina pitänyt, kun se tuntuu arjessa kaikkein omimmalta ja helpoimmalta. 

Raisa raidoitti mun hiuksia niin, että oma väri ja vaalea sekoittuvat kauniisti. Jätettiin takaosaan hieman enemmän omaa väriä tuomaan tuuheutta ja rakennetta ja sitten päälle taas enemmän vaaleaa raitaa. Hiukset sävytettiin hajusteettomalla Optima-sävytteellä, niin saatiin hieman helmiäistä ja kylmyyttä. 

Tuli kyllä taas niin paljon raikkaampi olo kun sai vähän freesimpää väriä tukkaan. Raisa kävi mun latvat myös läpi ja ne olivat pysyneet ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, eivät olleet katkeilleet ja olivat kasvaneet tosi hyvin pituutta. En tiedä kasvatanko nyt tukkaa, mutta ainakin toistaiseksi pysyteltiin siinä kertyneessä pituudessa ja otettiin vain muutamat huonommat latvat pois. Latva on vahvistunut tosi paljon kuluneen vuoden aikana, kun en ole käyttänyt pidennyksiä ja hiuksia on vaalennettu vain miedolla hapetteella. Aion jatkaa samaan malliin, haluan super vahvat hiukset! Ja mun mielestä kaikkein parhaiten mulle sopii juuri tämä oma väri, mutta freesattuna vaaleilla raidoilla. 

Raisa vinkkasi muuten myös, että näin talven tullen mun kannattaa ostaa jotain mietoa luonnonöljyä, jossa ei ole tuoksua, niin voin laittaa sitä päänahkaan ja tehdä öljyhoidon vaikka kerran kuussa. Ajattelin käydä ostamassa pullon manteliöljyä ja helliä hiuksia talven ajan, jospa ne vielä alkaisivat kasvaa oikein hurjasti.

Salon Pepe Åhmanilla noudatetaan erittäin tarkkaa hygieniaa näin korona-aikana ja kaikki työntekijät käyttävät hengityssuojaimia asiakkaiden ollessa paikalla. Turvavälit toteutuvat tilavissa ja kauniissa kampaamotiloissa helposti ja käsidesiä sekä käsienpesumahdollisuus on tarjolla tottakai. Mulla oli täysin turvallinen olo nyt ja niin oli viimeksikin kesäkuussa käydessäni. Tällä kertaa käytin maskisuosituksen myötä itsekin maskia koko käynnin ajan, koska halusin omalla toiminnallani suojata myös kampaamon henkilökuntaa/muita asiakkaita, kun maskin käyttö kerran on itselleni mahdollista. 

Tämä muutaman tunnin hiusten hellimis-tuokio ja oma aika tulivat kyllä erittäin tarpeeseen, sillä syksy on alkanut intensiivisesti. Voisin kuvitella, että aika moni muukin olisi tällä hetkellä ihanan oman rentoutushetken tarpeessa ja senpä takia me päätettiin järjestää mun yhteistyökumppaneiden Salon Pepe Åhmanin sekä Four Reasons No Nothing -sarjan kanssa mieletön hemmottelutuokio-arvonta mun seuraajille! Nyt kannattaa suunnata instaan @iinalaura -tilille ja käydä osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa itselle sekä ystävälle väri- ja leikkauspaketin voittajan valitsemassa Salon Pepe Åhman -salongissa, itselle sopivat No Nothing -sarjan hoito- ja muotoilutuotteet sekä hemmottelu-goodiebagin! Käy kertomassa kuka sun kaveri tai läheinen ansaitsisi ihanan hemmottelutuokion juuri nyt ja miksi, niin voitte voittaa molemmat tämän ihanan palkinnon! 

Valtavan suuri kiitos taas Raisalle ja Salon Pepe Åhmanille, mulla on niin raikas olo näillä uusilla hiuksilla!