Tietäisinpä tänään, että kaikki tulee menemään tänä vuonna hyvin. Että vuoden lopussa tarkastelen kulunutta vuotta tyytyväisenä, onnellisena ja kiitollisena siitä, että kaikki meni hyvin, vaikka alkuvuodesta oli vielä epävarmaa ja pelottavaa. Kliseitä, kliseitä, mutta epävarmuus, se on niin hiton kuluttavaa. Kai sitä on viimein alkanut tajuta, että ei se vuoden vaihtuminen tosiaan ollut mikään taikanappula. Nyt se on alkanut jysähtää kunnolla tajuntaan, että ei oikeasti tiedä vielä(kään) mistään mitään tämän vuoden suhteen. Kaikki on ihan yhtä levällään nyt kuin syksylläkin.

Haluan uskoa hyvään ja  ennen kaikkea siihen, että pikkuhiljaa kaikki alkaa tästä ratketa kun vuosi kuluu eteenpäin. Arjessa kaikki on hyvin ja pyrin ottamaan siitä kaiken ilon irti. Mutta se taustalla jatkuvasti häilyvä epävarmuus häiritsee. Yrittäjänä olen tottunut sietämään tietyn määrän epävarmuutta aina – mutta liika on liikaa. Tätä epävarmuutta on kohta jo vuosi takana. Kuinka pitkään sitä pitää vielä jaksaa?

Miten olla tuottava, inspiroiva ja luoda uutta, kun epävarmuus tahmaa ajatuksia ja saa pelkäämään, vaikka ei haluaisi? Siihen mulla ei ole vastausta, mutta se on jotain, mitä on pakko oppia. Inhoan termiä ”uusi normaali”, mutta koska ei vieläkään ole olemassa mitään absoluuttista deadlinea, tämä on jollain tasolla se tämän hetken normaali, johon on jotenkin vaan pakko tottua. En voi enkä aio rämpiä tätä vuotta eteenpäin samanlaisen pelon vallassa kuin viime syksyä. Mutta toistaiseksi sitä fiilistä on ollut yllättävän vaikea karistaa.

Tiedän mikä siihen auttaisi. Se, että viettää mahdollisimman paljon aikaa sellaisten tyyppien kanssa, jotka inspiroivat, kannustavat ja antavat uutta ajateltavaa. Mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty näinä aikoina, kun suurin osa ajasta kuluu oman perheen kanssa kotona. Oma perhe toki ilahduttaa ja kannustaa aina, mutta kun on viettänyt yhdessä aikaa todella tiiviisti melkein vuoden, niin sitä ehkä harvoin enää siinä vaiheessa pystyy tarjoamaan toiselle out-of-the-box-ajattelua tai täysin uusia ideoita. Mutta haittaako se mitään? Tarvitseeko aina ollakaan tuottelias ja luova, vai voisiko vain ammentaa siitä, mitä on juuri nyt ja miettiä itsensä haastamista ja tavoitteita myöhemmin?

Koska en ole ennustaja, enkä voi vielä kurkistaa, miltä loppuvuosi näyttää, voin vain keskittyä siihen hyvään mitä on juuri nyt. Yrittää olla itselleni ja muille armollinen ja uskoa, että sieltä levon ja rentoutumisen kautta löytyisi jossain vaiheessa myös se fiilis luoda uutta. Tehdä niitä asioita, joista nautin ja jotka tekevät mut onnelliseksi. Ja onneksi perhe on niistä kaikkein suurin ja merkittävin. Parasta mitä voin tehdä itselleni juuri nyt, on nauttia ajasta perheen kanssa ja ilahduttaa heitä minkä ehdin. Koska sieltä arjen onnesta oman perheen kanssa olen ennenkin löytänyt sen inspiraation, silloinkin kun koko elämä on ollut epävarmaa ihan ilman koronaa.

Niin kauan kuin mulla on mun perhe, kaikki on hyvin, vaikka en tietäisi mistään muusta. Joten oikeastaan tiedänhän minä jo nyt, että kaikki tulee menemään ihan hyvin ja tästä tulee hyvä vuosi, jota voin tarkastella onnellisena ja kiitollisena. Jokainen vuosi, jonka saan viettää mun perheen kanssa yhdessä, on vuosi, josta olen mittaamattoman kiitollinen. Ja se riittää. Vaikka mulla on kova halu edetä elämässä ja saavuttaa tavoitteita, ne eivät kuitenkaan ole mittari sille, kuinka onnistunut olen tai kuinka menestynyt olen elämässä. Sellaisia lempeitä ajatuksia tammikuussa 2021.

PS: on muuten pinkit noi mun housut oikeasti, kuvissa on lämpimämpi filtteri, koska ne vetivät niin siniseksi iltapäivän hämärässä ja tasapainotin sitä lämpimämmillä sävyillä, joka veti sitten housut samalla oranssiksi. Ajattelin, että näyttää ihan hauskalta oranssitkin housut ja annoin olla!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa.

Meillä on ollut DNA Koti 5G nettiyhteys nyt reilun kuukauden ajan kotona. Kirjoitin netin helposta asennusprosessista jo aiemmin joulukuussa ja nyt netti on tosissaan ollut meillä aktiivisesti käytössä niin lomalla kuin kahden kotona työskentelevän arjessakin jo hyvän tovin. Me tarvitaan arjessa nettiä tosi paljon ja etenkin nopeaa, toimintavarmaa nettiä. Esimerkiksi minä siirrän usein suuria kuva- ja videotiedostoja ja lähetän niitä tarkastettavaksi asiakkaille. Olisi todella kurjaa tehdä jotain sellaista päivittäin, jos se olisi hirveän hidasta ja kankeaa. Työn sujuvuuden kannalta on ehdottoman tärkeää, että ei tarvitse odotella pitkiä aikoja näitä ihan perusjuttuja. Ja täytyy kehaista, että viime aikoina ei todellakaan ole tarvinnut odotella.

DNA Koti 5G -yhteys on suunniteltu erityisesti omakoti-, paritalo- ja rivitaloasunnoille. Sen ideana on vain asiakkaalle varattu oma kaista ja toimintavarma netti takuunopeudella. DNA Koti 5G -yhteyden saa jopa 1000M nopeudella ja lisäksi sille luvataan takuuvarma miniminopeus, joka ei lähtökohtaisesti alitu. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että meidän talon seinään asennetun ulkovastaanottimen avulla meille varataan oma kaista 5G-verkosta, ja sille kaistalle annetaan miniminopeustakuu. Normaalisti tilaaja tietysti nauttii juuri siitä netin nopeudesta minkä on tilannutkin, mutta miniminopeustakuulla varmistetaan, että DNA Koti 5G-tilaajille nettiä riittää, eikä kuvanlaatu kärsi tai netti pätki, vaikka olisi käynnissä Jääkiekon MM-finaalit ja koko lähialue tuijottaisi samaa lähetystä. Ja toimii hyvin myös silloin, kun perheessä on monta netin käyttäjää, kuten meillä. Kaistaa riittää kaikille. 

Kuukauden kokemuksella uskallan sanoa, että miniminopeustakuu on pitänyt paikkansa. Vaikka tämä postaus onkin kaupallinen yhteistyö, me sitouduttiin tähän nettiin kahdeksi vuodeksi ihan omalla kustannuksella, joten tullaan sitä käyttämään tästä pitkästi eteenpäinkin. Eli en tässä huutele mitään mainospuheita (kuten en yleensäkään), vaan puhun ihan reilusti omalla kokemuksella.

Mitä tarkoittaa kiinteä 5G? Talon seinään kiinnitetty ulkovastaanotin ottaa yhteyden 5G-tukiasemaan, joka on yhteydessä kiinteään valokuituverkkoon. Tukiaseman ja valokuituverkon välillä yhteys kulkee langattomasti. Ulkovastaanottimesta vedetään ethernet-kaapeli sisälle taloon joko seinään tehdyn pienen reiän kautta tai ikkunan välistä. Rakennuksen sisälle luodaan oma sisäverkko, joka voidaan Wi-Fi-laitteiden avulla ulottaa vintiltä takapihalle asti. Meille tuli kaksi Wi-Fi-laitetta, koska asutaan kaksikerroksisessa kivitalossa. Jos meillä olisi kolmaskin kerros, niin tarvittaisiin vielä kolmas laite, jotta netti toimisi joka puolella asuntoa.

Moni varmasti miettii, että mitä hyötyä on juuri 5G-yhteydestä, miksi valita juuri se? DNA kertoo, että 5G-verkon luotettavuus ja toimintavarmuus ovat nykyistä mobiiliverkkoa paremmat. 5G-verkko mahdollistaa jopa 10-kertaiset nopeudet aiempaan verrattuna ja sen avulla päästään jo gigan nopeuksiin. Ei tarvitse odotella, että suoratoistopalvelut lataavat ohjelmaa, ja välitön yhteys minimaalisella viiveellä nostaa myös pelaamisen uudelle tasolle. Kuituun tai muuhun kiinteän nettiyhtyeteen verrattuna Koti 5G asennus on onnistuu nopeammin eikä siinä ei tarvita kaivuutöitä. Asennus onnistuu ympäri vuoden ja kustannuksiltaankin se on edullisempi. Kirsikkana kakun päälle on vielä se, että ulkovastaanotin jää DNA omistukseen, jolloin sen mahdollisista huolloista tms. ei tarvitse itse lainkaan huolehtia, koska DNA on siitä vastuussa.

DNA sivuilta voi tarkistaa, että saisiko omaan kotiosoitteeseen asennettua DNA Koti 5G -yhteyden. Ja asennuksestahan saa sitten myös haettua kotitalousvähennyksen verotuksessa, mikä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Ollaan oltu oikein tyytyväisiä DNA Koti 5G -asiakkaita ja en näe mitään syytä, miksi ei oltaisi jatkossakin. Tuntuu turvalliselta, että ulkovastaanotin on edelleen DNA omistuksessa ja he huolehtivat siitä nyt ja tulevaisuudessa. Me voidaan vaan keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan nopeasta netistä ja käyttämään sitä niin paljon kuin sielu sietää. Pidän muuten sunnuntaina My dayn DNA omalla IG-tilillä, kannattaa seurailla!

Sain yhdeltä ihanalta pitkäaikaiselta seuraajaltani postaustoiveen siitä, mitä mieltä olen lasten meikkaamisesta. Hänen oma lapsensa oli alkanut kiinnostumaan meikkaamisesta nyt pikkukoululaisena, ja hän halusi kuulla, miten meillä kolmen lapsen kanssa suhtaudutaan tähän asiaan. No, meilläkin meikit kiinnostavat, tai ovat kiinnostaneet jo pari vuotta. Ensin vanhinta ja hänen myötä sitten keskimmäistä ja nuorintakin.

Minä olen meikkien suhteen mielestäni aika rento ja yritän suhtautua niihin fiksusti ja mahdollisimman neutraalisti. Meikit eivät ole keino ”tehdä itsestä kauniimpaa/parempaa/hyväksyttävämpää”, ne ovat vaan keino toteuttaa itseä, jos haluaa sillä tavalla itseään toteuttaa. Meikit ovat keino toteuttaa itseä ja omia intohimoja siinä missä vaatteet, musiikki tai maalaaminenkin. En koskaan sano, että minun pitäisi meikata näyttääkseni paremmalta tai voidakseni mennä johonkin tai tehdä jotain. En koskaan sano, että pitäisi näyttää tietynlaiselta voidakseen olla tai tehdä jotain. En myöskään arvostele toisten meikkejä tai meikkaamattomuutta, tai ulkonäköä ylipäätään.

Kuvassa minä kutosluokan syksyllä, ainakin huulikiiltoa on huulissa ja luultavasti poskipunaakin poskilla maltillisesti. 

Meidän lapset eivät meikkaa kouluun, eivätkä ole edes pyytäneet, että saisivat meikata koulupäivinä. Itse muistaakseni aloin laittamaan huulikiiltoa ja poskipunaa joskus vitosella. Vasta kutosella tai seiskalla laitoin päivittäin ripsaria ja puuteria ja pikkuhiljaa meikkivoidekin tuli yläkoulussa mukaan kuvioihin (never forget Maybelline dream matte mousse). Emme ole vielä keskustelleet siitä, milloin on hyvä aika alkaa meikata kouluun, koska se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Mutta tätäkin on varmasti tulevina vuosina hyvä miettiä.

Itse ajattelen kuitenkin, että meikki on vain meikkiä – ei mitään sen kummallisempaa tai suurempaa. Ainakin omasta lapsuudestani muistan sen, miten jotkut aikuiset suhtautuivat lasten meikkaamiseen pelokkaasti ja hieman tuomitsevastikin. Varsinkin kouluun meikkaamista piti lykätä ”mahdollisimman myöhään”, koska sen myötä ”lapsuus on ohi” ja muuta sheissea. ”Annetaan lasten olla lapsia”, ”miksi noin pienenä pitää jo yrittää näyttää aikuiselta” ja mitä näitä neronleimauksia nyt oli. En voinut ymmärtää sitä silloin, enkä ymmärrä nytkään. Itsensä etsiminen ja toteuttaminen, ensin leikin ja joskus myöhemmin jos itse niin haluaa, myös meikin, kautta on nimenomaan sitä lapsuutta ja kasvua. Meikkileikit voivat olla tärkeä keino testata uusia asioita ja katsoa mikä miellyttää omaa silmää ja fiilistä.

Kasiluokan syksyllä, kasvoilla ainakin: dream matte moussea, jotain anytimen edullista puuteria, huulikiiltoa, ripsaria ja kulmakynää, sekä tietty kulmat nypitty ohueksi. 

Itse opettelin meikkaamisen kantapään kautta. Testasin ensin kaiken mahdollisen mikä ei toimi ja sitten myöhemmin aloin vasta opetella niitä juttuja, jotka toimivat omilla kasvoillani. Siinä mielessä nykyajan nuoret meikkaajat ovat huomattavasti onnellisemmassa asemassa, sillä heillä on jo nyt saatavilla kaikki maailman tutoriaalit ja käyttökokemukset tuotteesta kuin tuotteesta. Ei tarvitse välttämättä tehdä niitä meikkimokia, joita itse tein.

Haluan myös tarjota omille lapsille mahdollisuuden harjoitella halutessaan meikkaamista kotona hyväksytysti, ettei heidän tarvitse sitten joskus ollessaan isompia aloittaa ihan nollasta, mikäli haluavat alkaa meikkaamaan enemmän. Ja jos niitä meikkimokia tulee, niitäkin on ehkä kivempi tehdä rauhassa kotona, kuin kouluaamuna kiireessä. Niin voi käydä jos on yhtäkkiä saanut vaikka 13-vuotiaana luvan meikata kouluun, mutta taitoja ei vielä ole yhtään, koska ei ole saanut edes harjoitella ennen sitä. Meillä siis saa meikata ja kokeilla kotona kaikin mokomin, ihan niin usein kun haluaa, mutta tosiaan toistaiseksi tätä tehdään vain kotioloissa, eli ei lähdetä vielä kouluun tai kauppaan tai diskoon näissä tuotoksissa.

Lukion ekalla meikkasin edelleen melko maltillisesti ainakin syksyllä. En nyt muista kyllä yhtään enää, että mitä tuotteita silloin käytin. Tuohon valokuvaan oli meidän lapset piirtäneet oranssilla kynällä joskus pienenä, siitä hienot efektit rinnassa.

Minä olen ostanut lapsilleni ihan oikeita meikkejä. Koen oikeat meikit huomattavasti turvallisemmiksi, kuin tahmaiset ”lelumeikit”, joita lasten lelukaupoissa myydään. Meidän lapsilla meikit ovat pääosin luonnonkosmetiikkaa tai hajusteetonta kosmetiikkaa. Heillä on erilaisia luomivärejä, kasvomeikkejä, ripsivärejä, rajauskyniä ja huulimeikkejä. Olen opettanut myös hygieniaa (esimerkiksi että ei saa käyttää liian vanhaa ripsiväriä, toisten meikkejä ei lainailla, meikit pitää aina puhdistaa kasvoilta kunnolla, siveltimien puhdistusta yms.). Nämäkin ovat erittäin tärkeitä juttuja, jotka on hyvä pitää mielessä alusta asti jos aikoo meikata.

Lukion kakkosella alkoi meikkaamisen kultakausi, oi että. Tästä meni vielä aika monta vuotta, että löysin tieni itselleni sopivien tuotteiden pariin ja meikkaamiseni alkoi muistuttaa nykyistä tyyliä. 

Etenkin kasvojen puhdistus on tärkeää meikkaamisen jälkeen, joten meiltä löytyy kotoa hellävaraisia hajusteettomia puhdistustuotteita sitä varten. Meillä lapset hyvin harvoin meikkaavat ihoa, vaan he keskittyvät ennemmin glitteriin ja mielikuvituksellisiiin silmämeikkeihin. Joskus he innostuvat ja meikkaavat monena päivänä, toisinaan meikkejä ei muisteta moneen viikkoon tai kuukauteen. Ja niin se on hyvä ollakin. Heillä on halutessaan mahdollisuus kokeilla ja opetella, mutta ei koskaan pakkoa. Kaikki heidän tekemänsä meikit ovat myös minun  mielestäni hienoja. Vaikka neuvon ja opastan pyydettäessä, en koskaan arvostele lopputulosta.

Aion suhtautua meikkaamiseen niinkuin kaikkeen muuhunkin lasten kasvatuksessa. Arvostavasti, lasta kuunnellen, tukien, kehuen ja opastaen. Kenenkään lapsista ei ole pakko meikata ikinä, mutta jos he joskus haluavat, autan ja neuvon ja tarjoan välineitä sitä varten. Samalla opastan myös lapsiani siitä, että kenenkään toisen meikkaaminen tai meikkaamattomuus ei kuulu heille ikinä. Koen myös, että minulla yksin ei ole oikeutta määrittää mikä on sopiva ikä alkaa meikkaamaan kouluun. Eivät ne ole minun kasvoni, eivät minun meikkini. Tässä asiassa seuraan ennen kaikkea lasteni omaa fiilistä – milloin heistä tuntuu siltä, että he haluavat alkaa meikkaamaan kouluun. Katsotaan tuleeko sellaista fiilistä joskus ja jos tulee, mikä on oma fiilis silloin?

Jatketaan keskustelua IG:ssä! Missä iässä sinä aloitit meikkaamisen? Miten suhtaudut omien lastesi mahdolliseen meikkaamiseen? Käy vastaamassa IG Storiesin kyselyyn!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Anyfin kanssa.

Vuosi on vaihtunut ja näin vuoden aluksi on tosi hyvä miettiä myös tulevan vuoden talousasioita. Itselleni yrittäjänä tammikuu on se kuukausi, kun katson aina edellisen vuoden kirjanpidon lopullisesti kuntoon ja tarkastelen kaikkia edellisen vuoden tuloja ja menoja. Toki seuraan kirjanpitoa läpi vuoden, mutta vasta tammikuussa näkee sitten aina sen lopullisen tuloksen. Tammikuun taloustarkastelu on muutenkin oikeastaan aika hyvä tapa – samalla saa aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. 

Sen lisäksi, että käy edellisen vuoden läpi, on hyvä miettiä hieman etukäteen tulevaa vuotta. Millaisia menoja vuoden aikana on odotettavissa, voisiko niitä ennakoida ja budjetoida vuodelle jo tammikuussa? Millaisia tuloja on odotettavissa ja ovatko tulot ja menot tasapainossa? Jos eivät ole, miten tilannetta voisi lähteä ratkomaan? Voisiko joitakin menoja pienentää?

Viime vuosi oli ainakin minulle yrittäjänä normaalia huomattavasti stressaavampi. Olen odottanut tätä vuotta 2021 innolla ja toivon, että tämä vuosi olisi vakaampi ja vähemmän heilahteleva kuin viime vuosi. Toivon, että tänä vuonna saan säästettyä reilusti enemmän kuin viime vuonna, eikä tarvitsisi stressata aina seuraavaa kuukautta etukäteen epätietoisuuden vuoksi. Vaikka oman talouden tarkastelu ei aina olisi herkkua, se on kuitenkin kannattavaa. Vain olemalla täysin perillä tilanteesta voi ottaa oman taloutensa haltuun. 

Vaikka olenkin juuri nyt hyvin perillä omasta taloudellisesta tilanteestani, niin ei ole aina ollut. Silloin kun olin pienituloinen nuori kotiäiti, jouduin tekemään suuremmat hankinnat usein osamaksulla, muuten niihin ei olisi ollut mitenkään varaa. Silloin niistä hankinnoista tuli maksettua myös paljon kalliimpaa hintaa korkojen vuoksi. On jalo ajatus, että osamaksuja tai luottoja ei kannata ottaa ollenkaan, mutta kaikille se ei aina ole mahdollista. 

Suomalaiset kuluttajat ovat nyt velkaantuneempia kuin koskaan aikaisemmin – Suomen Pankin arvion mukaan suomalaisilla on kulutusluottoja (osamaksuja, luottokortteja ja muita vakuudettomia lainoja) yhteensä yli 16 miljardin euron arvosta, mikä on aika iso summa kun miettii, että meitä suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa. Kukaan ei siis ole velkojen kanssa yksin, vaan todella moni suomalainen on ihan samassa veneessä. 

Jos viime vuonna on tullut otettua osamaksuja tai kulutusluottoja esimerkiksi joululahjojen ostoon, nyt on erittäin hyvä aika tarkastella myös niiden tilannetta ja niistä maksettavia korkoja. Koroista kasvaa nopeasti iso kuluerä, varsinkin jos luottoja tai maksuja on useampia. Niitä ei kannata maksaa turhaan, sillä niille on olemassa myös helppo vaihtoehto. 

Eikö kuulostaisikin hyvältä, että eri luottojen ja osamaksujen korkoja saisi pienennettyä? 

Anyfin on ruotsalainen yritys, jonka liikeidea pohjautuu nimenomaan siihen, että he haluavat järkeistää olemassa olevien kuluttajaluottojen kuten luottokorttien tai osamaksujen korkoja. 

Teknologiaa hyödyntämällä se on nykyään täysin mahdollista, ja siksi Anyfinin perustajat kyllästyivätkin siihen, että suuret toimijat tarjoavat edelleen asiakkailleen korkeita korkoja ja epäreiluja maksuehtoja. He perustivat Anyfinin vuonna 2017 ja sen jälkeen Anyfin on auttanut lukuisia asiakkaita pienentämään ja järkevöittämään maksuja.

Anyfin EI myönnä uusia luottoja kenellekään, eikä siis koskaan maksa rahaa asiakkaidensa tilille, vaan ainoastaan jälleenrahoittaa jo olemassaolevia lainoja, jos he pystyvät laskemaan niiden kustannuksia. Anyfin ei tee koskaan tarjousta, elleivät he pysty laskemaan asiakkaan lainan todellista vuosikorkoa. Jälleenrahoitusta voi hakea Anyfinin kautta jo yhdelle lainalle, eli vaikka luottokorttilaskulle, jota ei pysty heti kerralla maksamaan. 

Anyfin on toteutettu fiksusti niin, että sen hyödyntämiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Ladataan vain Anyfinin appi puhelimeen ja haetaan sieltä tarjous omalle kulutusluotolle. Ei tarvitse soittaa tai puhua kenellekään, vaan kaikki hoituu kätevästi appin kautta vaikka omalla kotisohvalla.

Näin Anyfin sovellus toimii:

1. Lataa Anyfin sovellus 
2. Paina “uusi hakemus”
3. Valitse luotonantaja
4. Lisää kuva laskustasi. 
5. Kirjoita mun kampanjakoodi IINA, joka antaa 20 euroa alennusta ensimmäisestä laskusta.
6. Paina “lähetä”
7. Odota hetki, niin saat tarjouksen.
8. Paina “Siirry tarjoukseen” ja katso kuinka paljon kuukausikulusi voisivat pienentyä Anyfinin kautta.

Jos hyväksyy Anyfinin tarjouksen, Anyfin maksaa pois lainan vanhalle luotonantajalle ja siirtää lainan heille, jolloin asiakas alkaa maksamaan luottoa Anyfinille, mutta tietysti matalammalla korolla. Tosi yksinkertaista! Ja jos käytät Anyfiniä, muista ehdottomasti hyödyntää mun koodi IINA, niin saat sen 20€ alennuksen ensimmäisestä laskusta. 

DISCLAIMER: Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 4000 euron suuruiselle luotolle on 9,48 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 11,09%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 4454 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa.

Perjantain kunniaksi on aika jakaa vähän viime aikojen lemppareita! Mitä on viime aikoina syöty, mitä katsottu telkkarista ja mitä puuhattu yhdessä koko perhe?

Parasta just nyt x10: 

Paras tv-sarja aikuisille: Katsotaan tällä hetkellä HBO:lta minisarjaa nimeltä Your Honor, joka on ihan huikea! Siis niin hyvin tehty sarja, joka pitää otteessaan. Ollaan katsottu 3/5 jaksoa ja katsotaan varmaan tänään viimeiset kaksi. En halua spoilata sarjasta mitään, mutta sanon vaan sen, että tällaista draaman kehitystä toivoin The Undoingilta, mutta se epäonnistui siinä surkeasti. Tämä sarja taas yllättää koko ajan ihan uusilla tavoilla.

Paras tv-sarja koko perheelle: Viiden tähden tähteet Netflixistä. Kokkikisassa kolme kilpailijaa kokkaa aina tähteistä uusia aterioita. Tästä sai niin paljon ideoita omaankin kokkailuun ja ruuan jämien hyödyntämiseen uusissa ruuissa. Sarjassa on vain kahdeksan jaksoa, toivottavasti se saa jatkoa!

Paras leffa: Katsottiin juuri vähän aikaa sitten lasten kanssa Netflixistä Meistä tulee sankareita ja se oli ihan viihdyttävä supersankarileffa lasten kanssa katsottavaksi. Leffassa alienit hyökkäävät maahan ja kidnappaavat kaikki supersankarit, joten supersankareiden lasten täytyy tietysti pelastaa maailma ja vanhempansa.

Paras tekeminen lasten kanssa: Just dance! Kaikki IG-seuraajat varmasti on nähneet, että meillä on pelattu sitä viime aikoina tosi paljon. Liikuntasuosituksista ei tarvitse sen kanssa murehtia, tulee koko perheellä täyteen viikon jokaisena päivänä. Mutta ulkoilu on kyllä toinen juttu, joka viime aikoina on ollut erityisen ihanaa, koska nautin niin kovasti siitä, että meillä on lunta täällä Helsingissäkin.

Paras arkiruoka: Fried rice! Riisiä, proteiinia, herneitä, ituja, kevätsipulia ja mausteita. Ja aina tulee niin hyvää! Tähän saa upotettua jääkaapin ja pakasteenkin jämät ja aina täynnä makua. Itse tykkään maustaa seesamiöljyllä, soijalla, sokerilla ja chilihiutaleilla.

Paras herkku: Klementiinit todellakin. Ne on niin mehukkaita just nyt, että tulee syötyä useampi päivässä. Ihanan raikas herkku, joka maistuu myös lapsille.

Paras peli: Uno! Meidän 3v sai sen joululahjaksi ja hän haluaa pelata sitä ihan joka päivä ja monta kertaa päivässä. Taidotkin on kehittyneet nopeasti, kun hän on pelannut niin paljon. Hän pysyy hyvin mukana ja voittaa ihan yhtä usein kun kaikki muutkin. Ihana nähdä miten kovasti hän nauttii kun oppii uutta.

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Nähdään viikonloppuna pitkästä aikaa meidän rakkaita ystäviä ja mennään tsekkaamaan heidän tulevan huikean kotinsa rakennustyömaa. Niin siistiä päästä näkemään mitä raksalla tapahtuu ja tietty nähdä ystäviä samalla ja vaihtaa kuulumisia. Ystäviä ei tosiaan ole saanut kuluneen vuoden aikana nähdä tarpeeksi.

Paras vaate: Lulu Lemonin mustat Align HR pant 28″ leggingssit. En halua enää ikinä käyttää mitään muita housuja. Nämä on mukavimmat ja rennoimmat ja myös imartelevimmat treenihousut, jotka mulla on ikinä ollut. Ei purista, ei kiristä, ei hierrä. Ihan perfect. Onneksi pyysin näitä joululahjaksi. Näistä tulee mun vaatekaapin kulmakivi ainakin niin kauan kun ei ole mitään sen kummempia menoja, joihin pitäisi pukeutua hienosti!

Paras juttu kuluneen viikon ajalta: Lapset leikkivät joululoman lopussa kokkisotaa ( tuon ylempänä mainitun Netflixin hävikkiruokaohjelman innoittamana) ja kokkasivat meidän keittiön antimista kumpikin aterian. Molemmilla oli aikaa 30 minuuttia ja kummatkin saivat valita maksimissaan neljä pääraaka-ainetta, jotka sitten sai maustaa ja tarjoilla miten halusi. Oli niin hauska seurata lasten kokkisotaa ja lopuksi tietty maistella tuotoksia! Molemmat tekivät niin herkulliset pasta-annokset, että! Ihanaa kun lasten kanssa voi jo keksiä kaikkea vähän monimutkaisempaakin haastetta (tai no siis he keksivät itse). Ja selkeästi ovat viettäneet riittävästi aikaa keittiössä, kun pastan teko sujui itsenäisesti oikein mainiosti molemmilta.

Näiden myötä toivotan ihanaa viikonloppua kaikille!