Käytiin viime sunnuntaina, kolmantena adventtina lasten kanssa laulamassa joululauluja Lasten Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudessa. Lasten Kauneimmat Joululaulut lauletaan samasta lauluvihkosta kuin aikuistenkin, mutta tilaisuus on vielä astetta rennompi ja aavistuksen lyhyempi niin että lapsetkin jaksavat keskittyä. Oli aivan ihanaa viedä lapset ensimmäistä kertaa laulamaan joululauluja ja huomasin kyllä selvästi että hekin nauttivat.

Kuva: Pirre Saario / Suomen Lähetysseura

Tilaisuudessa olivat esiintymässä myös pienet viulunsoittajaoppilaat, ja meidän esikoinen innostui kovasti musiikista. Kaikki lapset pääsivät myös eteen soittamaan soittimia, kun viulunsoittajat olivat tuoneet mukanaan kaikille lapsille sopivia soittimia. Voin kertoa että meidän muksut olivat ihan haltioissaan kun pääsivät esiintymään ja menivät tosi reippaasti sinne soittamaan muiden kanssa.

Meinasi tulla tippa linssiin äidillä ja isillä. Tilaisuus kesti n. 40 minuuttia ja se oli kyllä tosi tunnelmallinen ja kiva. Mun mielestä kirkon tilaisuuksissa papin persoonalla on aina tosi iso merkitys, ja meidän tilaisuudessa oli aivan mahtava pappi joka veti ohjelmaa eteenpäin rempseällä otteella ja nauratti lapsia ja vanhempia aina vähät väliä.

Kuva: Pirre Saario / Suomen Lähetysseura

Tilaisuudessa kyllä todella aisti joulutunnelman ja sai hyvän mielen, oli ihanaa laulaa tuttuja suosikkeja ja nauttia musiikista ja iloisesta meiningistä. En ollenkaan ihmettele miksi Kauneimmat Joululaulut on säilyttänyt suosionsa jo vuosikymmenien ajan Suomen suurimpana yhteislaulutapahtumana. Olen iloinen että sain tänä vuonna olla mukana Kauneimmissa Joululauluissa, ja aiotaan kyllä varmasti mennä ensi vuonnakin lasten kanssa laulamaan. Silloin meillä on mukana jo vauvakin, niin hänkin pääsee nauttimaan musiikista muutenkin kuin mahan läpi. Vauva selkeästi nautti laulutilaisuudesta jo nytkin, kun hän alkoi hytkymään mahassa aina kun musiikki soi.

Jos sinäkin haluat vielä mennä nauttimaan ihanasta joulutunnelmasta ja musiikista, kannattaa tsekata Kauneimmat Joululaulut -sivuilta sinun lähelläsi järjestettävä tilaisuus. Tilaisuuksia järjestetään niin aikuisille, lapsille kuin perheillekin ja mä voin lämpimästi suositella omalta osaltani. Meitä kuvattiin tilaisuudessa Kauneimpien Joululaulujen sivuille ilmestynyttä haastattelua varten, halutessasi pääset lukemaan Kirsi Elon musta tekemän haastattelun TÄSTÄ. 

Ihanaa päivää kaikille <3

 

Olen mukana Suomen Sokerin & Lifien kampanjassa, jossa valmistettiin itse joululahjoja Suomen Sokerin Dansukker –tuotteiden avulla. Mulle ihan perus kuivat sokerit olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta nyt testasin niiden lisäksi erilaisia siirappeja joita en koskaan aiemmin ollut käyttänyt leivonnassa tai muussakaan. Kokeilin kahta erilaista reseptiä, toisen löysin Suomen Sokerin sivuilta ja toisen sovelsin itse selattuani muutamia erilaisia ohjeita.

Jos on vielä siis itsetehtävät herkulliset ja helposti toteutettavat lahjat hakusessa tai kaipaat itsellesi vähän turhan namia iltaherkkua niin kannattaa jatkaa lukemista. Molemmat reseptit on helppo toteuttaa, ja aktiivista valmistusaikaa kului näihin yhteensä puolisen tuntia, eli mistään pitkästä rupeamasta ei ole kyse vaan nämä voi valmistaa vaikka juuri ennen aattoa viemisiksi. Toiseen reseptiin testasin Dansukkerin glukoosisiirappia ja toiseen Dansukkerin ruokosokerisiirappia (eli cane syrup). Lisäksi käytin Dansukkerin taloussokeria, sekä Dansukkerin tomusokeria.

Paahdetut kanelimantelit

200g kuorellisia manteleita

1dl Dansukker tomusokeria

0,5dl Dansukker ruokosokerisiirappia

1rkl vettä

1,5tl kanelia

sormisuolaa

Mittaa kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta teflonkattilaan yhdessä ja kuumenna täydellä teholla kunnes seos alkaa kuplia. Alenna lämpöä ja lisää ripaus sormisuolaa. Sekoita huolellisesti kunnes kaikki sokeri on kokonaan sulanut ja seos on tasaista, varo ettei seos pala pohjaan. Kaada leivinpaperoidulle uuninpellille jäähtymään, erottele manteleita toisistaan ja ripottele vielä sormisuolaa päälle. Kun mantelit ovat jäähtyneet, irroita ne toisistaan ja paketoi vaikka nättiin rasiaan tai sellofaaniin ja anna lahjaksi rakkaalle ihmiselle joka tykkää makeansuolaisista herkuista. Tai syö kaikki itse jäätyäsi maistaessa koukkuun ja tee uusi satsi lahjaksi!

Karpalo-valkosuklaafudge (alkup. resepti Dansukkerin sivuilla)

2 dl kuohukermaa
2 dl Dansukker Taloussokeria
½ dl Dansukker Glukoosisiirappia
200 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita

1. Laita kattilaan kerma, sokeri ja glukoosisiirappi. Keitä seosta kunnes se sekoittuu kunnolla keskenään. Dansukker neuvoo mittamaan seoksen sokerilämpömittarilla 115-asteiseksi, mutta meiltä puuttui lämpömittari ja ihan hyvin se toimi silmämääräisestikin arvioituna.

2. Pilko valkosuklaa pieneksi kulhoon ja vedä kuivatut karpalot saksilla kolmeen osaan jotta saat sopivan pieniä sattumia. Kaada päälle kerma-sokeriseos ja sekoita tasaiseksi.

3. Vuoraa leivinpaperilla sopivan kokoinen pieni vuoka tai lautanen (meillä ei ollut pientä vuokaa) ja kaada seos siihen. Anna jähmettyä peitettynä yön yli jääkaapissa.

4. Pilko pieniksi annospaloiksi ja säilytä kylmässä. Muista mainita lahjaa antaessasi myös että se on hyvä säilyttää kylmässä.

Dansukkerin glukoosisiirappi on tosi suosittua leivonnassa nykyään, ja sitä voi hyvin käyttää myös esimerkiksi itsetehdyn jäätelön ja muiden jäädytettyjen herkkujen valmistukseen sillä sen avulla ei muodostu liian suuria jääkiteitä vaan herkut säilyttävät oikeanlaisen pehmeän suutuntuman. Ruokosokerisiirappi taas on tummista siirapeista kaikkein miedoimman makuinen, ja se sopii ihan sellaisenaan vaikka pannukakkujen kanssa tarjoiltavaksi, tai pyöristämään myös suolaisten ruokien makua. Ruokosokerisiirapilla on hyvä maustaa myös herkulliset kuumat juomat. Tummalla Muscovadosiirapilla voi hyvin maustaa itsetehdyn BBQ-kastikkeen (tämäkin muuten loistava lahjaidea!), ja perinteiset vaalea ja tumma siirappi sopivat tosi hyvin joululaatikoiden kokkaamiseen.

Kaikille varmasti tuttujen taloussokerin ja tomusokerin lisäksi Dansukkerilla on myös herkullisia ja enemmän makua sisältäviä tummia sokereita, kuten fariinisokeri ja tumma muscovadosokeri, sekä tietenkin ruokosokeri.

Mä olen jotenkin tänä jouluna löytänyt tämän itsetehtyjen lahjojen tekemisen ihan uudella tavalla, ja innostunut siitä oikein toden teolla. Ainut ongelma vaan on että meinaa tehdä tiukkaa aina säästää käärittävää lahjapakettiin kun kaikki on aina niin herkullista (enkä nyt tarkoita kehua omia taitojani yhtään, nämä reseptit on vaan niin helppoja että jopa minä onnistun). Tykkäättekö te tehdä itse makeita tai suolaisia viemisiä? 

Yhteistyössä Suomen Sokeri.

Pidettiin Oton kanssa meidän parisuhdejoulukalenterin mukaisesti tuossa yhtenä iltana jo pienet paketointitalkoot. Toiset samanmoiset on vielä luvassa, kunhan ollaan ostettu kaikki lahjat. Sanoin muistaakseni viime viikolla että tilanne on hyvä lahjojen kannalta ja melkeinpä kaikki lasten lahjat on ostettu. No niin onkin, mutta hitsi vie melkein kaikki aikuisten lahjat on edelleen ostamatta ja paketoimatta!  Ja nyt on jo 13. päivä. Ensi viikonloppu on niin täyteen buukattu että ei toivoakaan jouluostoksista, että kai se taas menee ihan viime tippaan niinkuin viime vuonnakin. Onneksi mun äiti tulee meille pari päivää ennen jouluaattoa niin voidaan mennä sitten vielä hoitamaan pakolliset joululahjaostokset Oton kanssa, ja onneksi sentään itsetehdyt lahjat on jo kaikki tehty.

 Paketontitalkoot vol2. voidaan pitää samalla kun valvotaan kinkkua, sehän menee hyvin siinä samalla. Mutta ai että mä olen innoissani taas paketoinnista, se on yksi kivoimpia puuhia jouluun valmistautumisessa. Tänä vuonna me mätsätään suurin osa paketeista joulukuusen kanssa, vaikka ei sillä mitään väliä periaatteessa ole kun pukki ne kuitenkin aattona tuo ja kaikki meidän ja sukulaisten ja kummien ja ystävien antamat paketit menevät iloisesti sekaisin.

Panostan paketteihin lähinnä siksi koska se tekee paketoinnista kivempaa ja nautinnollisempaa, jouluaattona kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen miltä paketit näyttävät kun ne kuitenkin menevät pukin lahjasäkeissä sekaisin ja ruttuun. Nämä paketit kuvasin kuusen alla eräänä päivänä lasten ollessa päiväkodissa, ja vein ne äkkiä takaisin piiloon ennen kuin he tulivat kotiin.

Tänä vuonna löysin kauniita lahjapapereita Pop up -kemuista, ja ostin sekä mustavalkoista vähän kuin ”eläimen turkin” tai joulupukin parran näköistä paperia, sekä mustakultaista numeropaperia. Lisäksi ostin glittertähtiä pakettikorteiksi. Löydettiin myös kauniin mustavalkoista lintupaperia Ikeasta, ja se oli sopivasti vähän isokokoisempaa niin siihen saa paketoitua super isot paketit joihin ei normipaperi riitä.

Mä tykkään koristella paketteja, ja meillä on lisäksi monia erilaisia naruja ja puisia pakettikortteja joita käytetään vuodesta toiseen. Mä tykkään noista meidän puisista pakettikorteista tosi paljon koska ne säilyvät hyvänä ja ei tarvitse ostaa aina uusia jos ei halua. Meillä on myös yleensä suhteellisen samat lahjansaajat joka vuosi, niin ne on hyvä kierrättää aina kun leikkaa ne vaan aattona irti ja ottaa talteen.

Millaisia paketteja teillä on tänä vuonna? Joko te olette ostaneet tai valmistaneet kaikki lahjat?

Tässä raskauden aikana meidän tytöt ovat oivaltaneet mitä hassuimpia asioita raskaana olemisesta, tulevasta vauvasta, synnytyksestä ja kaikesta mahdollisesta. Kasasin oivalluksista parhaat tähän postaukseen illan kevennykseksi. Se on ihan huikeaa miten paljon lapset näitä juttuja miettivät jo ihan pienenä, ja meillä ainakin odotetaan tulevaa pikkusisarusta todella innolla. Mun mielestä on ihan parasta kuunnella lasten mietteitä, ja välillä miettiä itsekin että mistä ne niiden jutut oikein tulee.

Usein mun fiilistä piristävät sellaiset pienet arkipäiväiset, raadollisen rehelliset huomiot äidin voinnista raskausaikana, kuten:

”Äiti muistatko sä kun sä pystyit vielä kumartumaan? Se oli kivaa!”

”Äiti, sä oot ihan kuin Nalle Puh, ihan yhtä pyöreä!”

”Äiti, sun maha on niinkun vaahtokarkki ja sun tissit on niinku tulivuoret!”

”Mä tiedän miksi sä käytät nykyään vaan isin paitoja! Koska sulla on niiiin iso maha ja sun omat paidat on niiiiiiin pieniä!”

Kuten sanoinkin, synnytystä on pohdittu kovasti. Ihan yksityiskohtiin asti ei olla menty koska niitä ei olla kysytty, mutta olen välillä kuunnellut kun lapset ovat keskenään keskustelleet siitä miten vauva tulee mahasta ulos.

”Sitten kun vauva syntyy niin äidin maha halkeaa ja vauva tulee sieltä ulos.”

”No eihän halkea! Vaan sen napanuora leikataan!”

”Niin, se vauva tulee sieltä äidin navasta!”

”Voiko miesten mahoissa kasvaa vauvoja?”

Paljon on pohdittu sitä mitä vauva osaa tehdä sitten syntyessään, ja mitä kaikkea vauvan kanssa sitten voi tehdä yhdessä.

”Sitten kun vauva syntyy, niin mä kuljetan sitä mun pyörän tarakalla ja me ajellaan yhdessä!”

”Sitten kun vauva on syntynyt niin me mennään hoploppiin ja mä lasken sen kanssa liukumäestä!”

”Mä en malta enää odottaa että vauva syntyy, kun sitten me voidaan piirtää yhdessä vauvan kanssa ja mä opetan sitä!”

”Aion opettaa vauvan sukeltamaan sitten kun me mennään sen kanssa uimaan.”

”Osaakohan vauva mennä meidän kanssa vuoristorataan Lintsillä?”

”Osaisikohan vauva mennä tuollaista temppurataa pitkin jos me talutetaan sitä?”

”Sitten kun vauva syntyy niin se osaa vaan nukkua ja syödä ja itkeä ja kakkia.”

Ainakin toinen on siis hyvin perillä siitä miten vauvat toimivat. Toisella on ehkä vähän suuret odotukset ja ollaan hienovaraisesti yritetty opastaa että vauvasta ei ehkä ihan heti saa sitä kaikkein aktiivisinta leikkikaveria, mutta että hän kuitenkin varmasti tykkää kovasti jos hänelle jutellaan ja näytetään vaikka leluja tai kirjasta kuvia sitten kun hän ihan pikkuisen kasvaa. Ja että kyllä sinne Hoploppiin ja vauvauintiinkin päästään vielä, kunhan sitten hetki maltetaan.

Vaikka lapset kovasti odottavatkin pikkusiskoa, on heillä myös muita toiveita joita he uskovat äidin pystyvän toteuttamaan maagisella mahan kasvatuksella.

”Ensi kerralla sun mahasta vois äiti tulla kissa!”

”Joooooooo! Tai lehmä, koska äiti on kissoille allerginen. Mitä ne lehmän vauvat olikaan? Pentuja?”

Toivottavasti mun mahasta ei koskaan tule kissaa tai lehmää, apua! Tytöt ovat myös pohtineet mikä vauvasta tulee isona.

”Tuleekohan meidän vauvasta isona hammaslääkäri tai merirosvo?”

”Tai supersankari??”

1. Mutta joo, näiden kahden kanssa saa kyllä hihittää harva se päivä. Voin kertoa, että nekin päivät kun pienen ihmisen sisällään kasvattaminen on tuntunut himputin raskaalta, ovat olleet miljoona kertaa parempia kun on jo kaksi maailman ihaninta pientä höpöttäjää. Tiedän että meidän kolmas tyyppi täydentää tätä jengiä aivan loistavasti, enkä malta odottaa millaisia hupijuttuja hän laukoo isompana. Ollaan me kyllä aika onnekkaita <3

Mitä hauskaa teidän lapset, kummilapset tai sisarukset ovat sanoneet raskaudesta, vauvoista tai synnyttämisestä? Teidän juttuja on aina niin hauskaa lukea!

Joulukalenterin puoliväli, iik! Joulukuu menee kyllä aina nopeammin kuin kaikki muut kuukaudet, kun on niin paljon touhua ja kivoja juttuja ja mietittävää ja tapahtumia ja vaikka jos mitä. Silti se joka vuosi yllättää miten ne päivät vaan valuvat ohi. Olen aika onnekas kun saan olla raskaana loppumetreillä näin joulun aikaan, niin raskausaikakin menee ihan huomaamatta paaaaljon nopeammin eteenpäin.

Mä rakastan laittaa tyttöjen hiuksia kuten eilenkin kirjoitin ja kokeilla kaikkia erilaisia kampauksia. Kovin hankalia en osaa tehdä, eikä tyttöjen kuontalot multa perityllä hiuslaadulla kaikkein tuuheimpiin kampauksiin ihan taivukaan, mutta kuitenkin niistä saa tehtyä jo paljon vaikka ja mitä kivaa. Mä etsiskelin Pinterestistä kampausideoita joululaulutilaisuutta varten, ja päädyttiin tekemään Tiaralle kaunis pull-over joulukuusiletti, eli sellainen feikkiletti jota varten ei tarvita juuri muita taitoja kuin kärsivällisyyttä väkertää pikkuruisia kuminauhoja tukkaan. Ja vähän vähempikin karvankasvu riittää, sain jonkinnäköisen viritelmän tehtyä myös meidän nuoremmalle neidille.

Kuvasin letin tekovaiheet ja lopputuloksen, joten tässäpä tulee tutoriaali hauskaan lettiin:

1. Tee jakaus korvasta korvaan ja vedä osio kiinni kumilenksulla takaraivolle.

2. Kiinnitä alempi osio toisella kumilenksulla alas niskaan.

3. Jaa ylempi osio ensin kahtia, ylä- ja alapuoleksi. Sen jälkeen jaa ylempi osio puoliksi sivuttaissuunnassa, pujota puolikkaat osiot alemman osion ali, ja kiinnitä yhteen kumilenksulla. Lapsi voi auttaa pitämällä silloin kiinni vapaana roikkuvasta osiosta.

4. Toista tätä vuorotellen aina kahdella puoliksi jaetulla osiolla niin kauan että saavutat alas kiinnitetyn isomman osion.

5. Kiinnitä alas päästyäsi kaikki alunperin ylemmässä ponnarissa olleet hiukset alemman ponnarin alle samalla tyylillä kuin olet tehnyt kaikissa näissä pienissä osioissa.

6. Vedä hiuksia löysemmälle joulukuusen muotoon, niin että ”kuusi” on kapea ylhäältä ja levenee alaspäin, niin että alimmainen osio on kaikkein levein. Jos hiukset ovat ohuet, tämä on ehkä se hankalin juttu tai näin ainakin meillä, siitä alimmasta osiosta ei tullut ihan niin leveää, mutta onneksi letti on muuten kiva.

7. Kiinnitä ylös koristeeksi tähti kuuselle (esim. tähtipinni jonka pinniosan pujottaa hiusten alle piiloon). Ja solmi nauha rusetiksi alas joka kokoaa kaiken jäljellä olevan hiuksen yhteen.

8. Siloittele loput hiukset hiuslakalla ja kädellä tai kammalla, jos siloiteltavaa on.

Alkuperäisessä tutoriaalissa letti oli koristeltu myös kuusen ”palloilla” eli pinneillä joihin oli kuumaliimalla kiinnitetty pieniä punaisia ja vihreitä tupsukoita. Koristeitahan voi laittaa vaikka kuinka paljon lisää, meillä oli nyt tällainen tosi pelkistetty linja ja musta sekin näytti tosi kauniilta ja tyttö itse oli erittäin tyytyväinen. Linkki alkuperäisen Pinterestistä löytyneen Babes in Hairland -blogin letin tutoriaalivideoon vielä TÄSSÄ jos haluatte tsekata tarkemmat ohjeet. Mutta siis tosi helppo ja nopea kampaus mun mielestä, ehtii hyvin laittaa vaikka tarha-aamunakin jos on viisi minuutia ekstra-aikaa.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3