Sairaalakassin pakkaaminen tuli tällä viikolla ajankohtaiseksi, kun sain viimein pestyä vauvan pikkupyykit ja tehtyä synnytyssuunnitelman valmiiksi. Tätä kirjoittaessani on viikkoja 35+5, ja elokuun toinen päivä. Tämä on hyvin todennäköisesti se kuukausi kun meidän vauva näkee päivänvalon. Mutta mitä me sitten pakattiin mukaan sinne sairaalakassiin näin neljännellä kerralla? No aika paljon kaikkea taas, mitä ei välttämättä tarvita, mutta saatetaan kuitenkin tarvita.

Koronarajoitusten vuoksi synnärillä ilmeisesti toivotaan, että mahdollisesti perhehuoneessa yöpyvä puoliso poistuisi mahdollisimman vähän huoneesta/sairaalasta ja siksi otettiin ehkä hieman enemmän kampetta mukaan, kuin mitä toivon mukaan edes tarvitaan. Meillä on toiveena polikliininen synnytys tai varhainen kotiutuminen ja perhepesähotellissa yöpyminen, ja toivotaankin ettei sairaalassa tarvitsisi viettää kuin ihan minimaalinen aika synnytyksen jälkeen. Mutta kun sitä ei koskaan etukäteen tiedä, on hyvä varautua kaikkeen. Jos sairaalassa vierähtäisikin pidempi tovi, on hyvä, että mukana on riittävästi esim. tekemistä ja omia mukavia sukkia.

Mietin ensin jonkun fancyn sairaalakassin ostamista, mutta sitten ajattelin, että miksi vaihtaa vanhaa ja hyväksi havaittua? Tälläkin kertaa meidän sairaalakassina toimii siis Oton vanha kisareissukassi teinivuosilta, by Kauniaisten Karate. Se ei ehkä ole se tyylikkäin mahdollinen, mutta mitä sitten. Sinne mahtuu paljon tavaraa ja Oton on helppo kantaa kaikki siellä.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Sairaalakassin sisältö lyhyesti listattuna lähes kokonaisuudessaan:

• Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko
• Kamera, kameran jalusta ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine
• Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä
• Hammasharjat ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutti ja harsot
• Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat
• Mukavat oleskeluvaatteet
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Sisätohvelit
• Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56
• Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Turkinpippureita
• Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle
• Turvakaukalo, telakka ja viltti
• Kaurapussi lämmitettäväksi
• Särkylääkettä
• Mustia FFP2-maskeja

Seuraavaksi käyn läpi vähän yksityiskohtaisemmin tätä listausta, miksi mikäkin on mukana ja mihin uskon eri juttuja tarvitsevani.

Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko (henkkarit)

Nämä eivät varmaan hirveästi perusteluita kaipaa, kaikki on hyvä olla mukana.

 

Kamera, kameran jalusta, kameran laturi ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet

Jos synnytystä aikoo yhtään dokumentoida, on hyvä olla mukana kamera (tai puhelimen kamera). Kameran jalustan otamme mukaan, jotta voimme mahdollisesti kuvata osan synnytyksestä myös videolle (eikä Oton tarvitse olla siellä kamera kädessä silloin kun tarvitsen tukea). Puhelin ja laturi tietty, että voi sitten soitella lapsille videopuheluita, kun he eivät nyt pääse ollenkaan sairaalaan/perhepesähotelliin katsomaan meitä koronan takia. Ja kuulokkeet sitä ikävää tilannetta varten, mikäli joutuisin useamman henkilön huoneeseen, jotta voin rauhassa sitten soittaa läheisille videopuheluita, kun vierailuaika olisi sitten Otollekin vain yhden tunnin päivässä. Näistä kuvista nyt kamera sekä jalusta puuttuvat (jalusta on autossa ja kameralla otin kuvat), mutta mukaan tulevat!

Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine

Suihku synnytyksen jälkeen on ehkä ihanin suihku ikinä ja silloin on kiva olla omat tökötit, varsinkin kun itse olen niin herkkä tuoksuille, että hajusteettomissakin pesuaineissa saattaa olla mun nenää häiritsevä tuoksu. Synnytyksen jälkeen mulla on muutenkin korkea riski migreenille hormonien vuoksi, joten haluan ehdottomasti käyttää vain omia pesuaineita, joiden hajusteettoman tuoksun kestän varmasti.

Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä

Olen itse tykännyt meikata aina kotiin lähtiessä kevyesti, koska siitä tulee niin fresh fiilis. Toki riippuu ihan siitä milloin me kotiudumme, onko synnytys polikliininen vai ollaanko osastolla/hotellissa pidempään. Jos kotiudutaan 6h synnytyksestä niin sitten en varmasti meikkaa kotiin lähtiessä. Jos taas ollaan siellä 1-2vrk niin saatan hyvinkin laittaa hieman peittaria silmänalusiin ja kulmakarvageelillä karvat ojennukseen. Deodorantti ja siteet on hyvä olla myös, vaikka sairaalassa/hotellissa onkin siteitä myös sairaalan puolesta.

Hammasharjat ja -tahna

Obviously! Meillä on onneksi ylimääräisiä sähköhammasharjan runkoja ja vaihtopäitä, niin voi laittaa jo valmiiksi synnärikassiin odottamaan, ettei tarvitse niitäkään enää pakata paniikissa juuri ennen lähtöä.

Pompuloita, pinnejä ja hiusharja

Hiukset on kiva saada synnytyksessä kiinni, etteivät ne tule hikisenä naamalle. Ja toki hiuksia on hyvä harjata, ettei kehity jotain kestorastaa takatukkaan lapsivuodeaikana.

Tutti ja harsot

Voi olla, että ei käytetä tuttia lainkaan, mutta on kiva olla mukana se kuitenkin. Olen tietoinen suosituksista tutin suhteen (että ei kannata antaa liian aikaisin, jotta ei vaikuta imetykseen), mutta otan sen kuitenkin mukaan. Esimerkiksi meidän esikoinen söi tuttia heti synnärillä joutuessaan sinivalohoitoon. Harsoja varmuuden vuoksi imetystä varten.

Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat

Tarkoituksena on imettää tätäkin vauvaa heti alusta lähtien ja imetysliivit ja liivinsuojat tekevät siitä huomattavasti mukavampaa, niin maitoa ei ole välttämättä ihan joka puolella sitten. Lanoliinivoide myös, jotta alkuun kipeytyvät nännit paranevat nopsaa. Itse olen lanoliinivoiteella saanut kipeät ja haavaiset nännit toipumaan ihan parissa päivässä, jonka jälkeen sitä ei ole enää tarvittu.

Mukavat oleskeluvaatteet + sukkia

Mikäli pääsemme perhepesähotelliin, siellä käytetään omia vaatteita. Mukavia sukkia haluan pakata itselleni mukaan myös, koska sairaalan putkilosukat eivät kuulu lemppareihin. Mulla lähti mukaan mm. mukava musta ribbimekko, joka on pehmeä ja venyvä, collegepaita, paksumpi neuletakki, venyvä toppi, jonka kanssa helppo imettää sekä Lulu Lemonin lempparileggarit, jotka menivät hyvin mulle vielä raskauden puolivälin jälkeenkin jalkaan, niin oletan että ne voisivat mahtua vielä synnytyksenkin jälkeen. Ainakin ne venyvät eivätkä purista. Mukavia omia sukkia sairaalan putkilosukkien sijaan, haha.

Kotiutumisvaatteet mulle

Nämä tarvitsen joka tapauksessa, yövyttiin me sitten missä tahansa.

Sisätohvelit

Mikäli ollaan sairaalassa osastolla tai perhepesähotellissa, on hyvä olla itselle mukavat sisätossut.

Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56

Vauva on varmasti suurimman osan ajasta ihokontaktissa eli vaippasillaan mun tai Oton sylissä, mutta kotiutumisvaatteet tietenkin tarvitaan. Otan niitä mukaan parissa eri koossa ja pari eri vaihtoehtoa, niin voi sitten katsoa minkä kokoiset kamppeet ovat hyvät juuri tälle vauvalle.

Kotiutumisvaatteiksi elokuiselle ajattelin: Body, housut ja sukat sekä tumput ja pipo. Jos on viileää, päälle vielä collegejumppis ja viltti tarvittaessa. Jos on oikein oikein viileää, niin sitten vielä kaukalolämpöpussi mukaan.

Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.

Toivon niin kovasti, että saadaan yöpyä yhdessä. Pakataan nämä siis mukaan varmuuden vuoksi.

Pientä syötävää ja juotavaa

Jotain pikku välipaloja ja helppoa juotavaa otetaan mukaan jos muistetaan, näitä ei ole vielä sairaalakassissa. Varmaan ainakin hiilihapotettua lähdevettä ja jotain granolapatukoita.

Turkinpippureita

NÄITÄ ON ODOTETTU JOULUSTA ASTI! Sitten kun on supistukset pahimmillaan keskellä synnytystä, aion tsempata ajattelemalla sitä täydellistä tunnetta kun saan ekan turkinpippurin suuhun, hah! Jos muistan. No ehkä se vauvan ajatteleminen voi olla sillä hetkellä vielä isompi tsemppi, mutta turkinpippurit hyvänä kakkosena. Ei enää kauaa rakkaat ystäväni, ei enää kauaa.

Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle

Vauvakirja on tärkeää olla mukana heti synnärillä, jotta sinne saa tuoreeltaan kirjoitettua kaikki ylös, mikä muuten saattaa unohtua. Aion myös tehdä puhelimeen jotain muistiinpanoja, mutta mulle on aina ollut tärkeää kirjoittaa käsin sinne vauvakirjaan kaikkea ihanaa pientä heti. Ensipehmolelu tietty vauvalle heti alusta asti mukaan myös.

Turvakaukalo, telakka ja viltti

Mikäli päästään perhepesähotelliin, näille tulee heti tarvetta, sillä sinne siirrytään joko tilataksilla tai omalla autolla. Me siirrytään varmasti omalla autolla ja siksi kaukalo ja telakka on jo asennettuna autoon valmiiksi.

Kaurapussi lämmitettäväksi

Jälkisupistukset voivat olla viheliäisiä ja niiden kanssa lämmitettävä oma rakas kaurapussi on paras.

Särkylääkettä

Luin meidän kk-ryhmästä, että joku oli odotellut Naistenklinikan synnyttäneiden osastolla tällä viikolla 3h  saadakseen särkylääkettä. En haluaisi itse odotella kivuissa niin kauan, eikä Burana ja Panadol ole kovin kalliita, joten sellaiset paketit pakkaan mukaan omaan sairaalakassiin, niin ei tarvitsekaan odottaa. Toimii myös siellä perhepesähotellissa, jossa kätilö vierailee perheen luona kolme kertaa vuorokaudessa. Varmasti osastolla ja hotellissa saa tarvittaessa särkylääkettä, mutta ei ole iso vaiva ottaa omia mukaan varmuuden vuoksi.

Mustia FFP2-maskeja

Sairaalastakin saa varmasti maskeja, mutta migreenin vuoksi en itse voi käyttää muita kuin mustia, niin pakkaan omat ennemmin mukaan. (Valkoiset/vaaleat maskit heijastaa valoa silmän alla, mikä ainakin mulle on aiheuttanut pari kertaa migreenin). FFP2-maskit suojaavat myös minua, toisin kuin tavalliset maskit, jotka suojaavat vain muita ihmisiä ja siksi pakkasin mukaan juuri niitä paketillisen. Sairaalassa/hotellissa pitää oman huoneen ulkopuolella liikuttaessa käyttää maskia ja tukihenkilöllä pitää olla maski myös synnytyksen aikana.

Nyt on niin hyvä fiilis, kun sairaalakassikin on pakattu. Kaikki alkaa olla valmista vauvelin syntymää varten! (Myös minä!). Kirjoittelen raskausviikkokuulumisia kunhan viikot vaihtuu tuossa keskiviikkona jälleen, mutta voin kertoa, että fiilikset alkaa olla aika malttamattomat jo, kun on niin innoissaan!

En kestä, että se synnytys alkaa oikeasti olla jo niin lähellä, että naputtelin HUS Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen valmiiksi.

Siinä lomakkeessa toiveet ja ajatukset synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta on aika tiivistetysti kirjattuna, joten ajattelin, että voisin tähän postaukseen kertoa toiveistani hieman kattavammin, niin, että se ajatus siellä taustalla on selostettu auki myös. Mun aiemmat synnytykset ovat olleet kaikki erilaisia keskenään, mutta yhteistä niillä on ollut se, että ne ovat sujuneet hyvin ja olleet kaikki nopeita ja käynnistyneet spontaanisti.

Ensimmäinen synnytykseni oli esikoisen perätilasynnytys viikolla 35+6 ja sen kesto oli n. 4h30min. Toinen synnytykseni oli ihan normaali raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 37+0, jonka kesto oli n. 1h30min. Kolmas synnytykseni oli myös raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 38+4, ja sen kesto oli 3h. Kaksi ensimmäistä käynnistyi supistuksilla ja kolmas synnytys vesien menolla.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain kolme tikkiä, kahdessa jälkimmäisessä en yhtäkään. Eroa on ollut vauvan asennossa, ponnistusvaiheen pituudessa ja kulussa ja synnytyksen käynnistymisessä. Oton kirjoittama isän versio kolmannesta synnytyksestä löytyy blogista myös, sekä ollaan tehty myös synnytys-teemainen jakso meidän Yhdessä-podcastiin. Mutta noin, nyt kun on kerrottu vähän taustaa, niin siirrytäänpä eteenpäin tähän tulevaan neljänteen synnytykseen ja siihen liittyviin toiveisiin. Käyn läpi toiveet & ajatukset järjestyksessä eri kategorioiden osalta.

Avautumisvaihe: 

Avautumisvaihe sujuu itselläni yleensä nopeasti. Toivon silloin vaan, että saan olla liikkeellä ja että pääsemme mahdollisimman nopeasti sairaalaan ja synnytyssaliin. Toivoisin myös, että salissa on hämärä valaistus ja rauhallinen tunnelma. Vapaa liikkuminen auttaa minua rentoutumaan ja vastaanottamaan supistuksia.

Kivunlievitys:

Itselläni tarve kivunlievitykselle tulee yleensä vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Siihen asti supistusten vastaanottaminen on helppoa, eikä kipu ole kovin kovaa. Ensisijaisina kivunlievityksinä oikeanlainen hengitys, rentoutuminen & Oton antama hieronta. Ilokaasua olen käyttänyt aiemmissa synnytyksissä ja itselleni se sopii hyvin, eikä siitä tule paha olo tai liian tokkurainen olo.  Olen saanut aiemmissa synnytyksissä myös epiduraalin, ja tässäkin synnytyksessä voin ottaa epiduraalin tarvittaessa, mutta vain jos itse pyydän sitä ja mulle tulee sellainen olo, että en pysty rentoutumaan kunnolla saadakseni kohdunsuuta avautumaan täyteen kymmeneen senttin ilman epiduraalia. Epiduraali ei vie minulla kipua lainkaan pois, mutta se rentouttaa kohdunsuun ja sen jälkeen olen aiemmissa synnytyksissä avautunut 10cm asti vain minuuteissa. 

En halua spinaalia, enkä muita puudutteita tai piikkejä. Spinaali voisi auttaa kipuun paremmin ja nopeammin nopeassa synnytyksessä, mutta en kaipaa apua siihen kipuun vaan ainoastaan kohdunsuun rentouttamiseen ja synnytyksen etenemiseen. En halua olla tuntematta mitään ponnistusvaiheessa, vaan haluan, että kipu ja ponnistuksen tarve ohjaavat mua oikeaan suuntaan. En halua vaihtaa hyväksi jo kolmesti toteamaani puudutusta ja tapaa toimia. 

Ponnistusvaihe:

Toivon, että saan kuunnella kehoani ja antaa ponnistusrefleksin toimia luontaisesti. Haluan käyttää ääntä ja hengitystä apuna, enkä ponnistaa hampaat irvessä liian aikaisin. Toivon, että minua ei käsketä harjoittelemaan ponnistusta silloin kun en vielä koe sitä luontaista tarvetta siihen, jotta saan säästää voimiani. Oksitosiinia saa antaa tarvittaessa, mutta mieluummin synnytän ilman, jos omat supistukset vain ovat riittävän voimakkaita. Toivon, että kätilö tukee välilihaa syntyessä, jotta välttyisin tälläkin kertaa repeämiltä. Toivoisin kannustusta lempeästi ja muistutuksia oikeasta hengityksestä. 

Toimenpiteet: 

Kaikkeen synnytyksen kulkuun puuttumiseen ja toimenpiteisiin pitää kysyä ensin lupa ja perustella, mikäli vauvan tai minun vointi ei erityisesti vaadi välitöntä ja kiireellistä puuttumista. Mikäli vauva olisi virheasennossa, toivon ensisijaisesti että saisin kokeilla itse asentoa muuttamalla ohjata vauvaa oikeaan asentoon, ellei siitä ole haittaa. Minua pelottaa tosi paljon ajatus imukupista tai episiotomiasta, koska en aiemminkaan ole niitä tarvinnut. Viimeksi vauva laskeutui oikeaan asentoon vasta ollessani nelinkontin ponnistusvaiheessa ja kätilö antoi minun hakea sitä hyvää asentoa itse rauhassa. Se auttoi ja vauva tuli ihan oikeassa asennossa ulos.

Kun vauva syntyy:

Jos oma vointi sallii, haluaisin ottaa itse vauvan vastaan ja nostaa rinnalle ensi-imetystä varten. Napanuora saa sykkiä loppuun asti ennen kuin isä leikkaa sen ja toivoisin, että mahdolliset verinäytteet otetaan niin, ettei napanuoraa tarvitse sulkea ennenaikaisesti. Toivoisin, että vauva saa olla mahdollisimman pitkään rinnalla ja ihokontaktissa heti salissa ilman kiirettä pesulle tai mitattavaksi. 

Jälkeiset:

Toivon, että istukka ja kalvot saavat syntyä rauhassa, eikä heti laiteta rutiininomaisesti oksitosiinia vauhdittamaan. Toki jos ne eivät sieltä meinaa tulla riittävän nopeasti tai on uhka verenvuodosta, niin oksitosiinia saa tietysti tarvittaessa antaa. Mutta jos tarvetta ei ole, niin ennemmin ainakin hetken rauhassa odotellen. Olen kahdesti saanut rutiininomaisesti heti oksitosiinia ja kerran saanut odotella rauhassa, ja tämä rauhassa odottelu oli huomattavasti miellyttävämpää, eikä lainkaan kivuliasta. Siinä sai rauhassa keskittyä vastasyntyneen ensimmäisiin hetkiin ja unohtaa kokonaan, että joku istukka piti edes vielä synnyttää. Se tuli sieltä omia aikojaan ulos, eikä häirinnyt meidän vauvakuplaa ollenkaan.

Kotiutuminen & vauvan ensimmäiset päivät:

Ensisijaisena toiveena polikliininen synnytys (eli kotiutuminen 6-24h iässä), mutta mikäli ei onnistu vauvan tai minun voinnin vuoksi, varhainen kotiutuminen (alle 48h iässä) ja perhepesähotelli olisi toinen vaihtoehto. Jos sekään ei onnistu, haluaisimme perhehuoneen. Olen kahdesti saanut aloittaa uuden vauva-arjen Oton kanssa perhehuoneessa ja kerran olen ollut yksin vauvan kanssa useamman synnyttäjän yhteisessä huoneessa. Etenkin tämänhetkisessä koronatilanteessa on täysin kestämätön ajatus, että Otto saisi vierailla meidän luona ainoastaan yhden tunnin päivässä maski päällä. Siksi toivomme ehdottomasti sitä, että saamme aloittaa arjen yhdessä koko perhe, tasa-arvoisina vanhempina alusta asti.

Sellaisia toiveita. Toivon niin kovasti (heh), että mun toiveet toteutuu. Suurin unelmani on, että tämä neljäs synnytys sujuisi yhtä helposti ja mukavasti kuin kolme aiempaa. Niissä ei ole ollut mitään suurempia komplikaatioita, eli jos tämä sujuisi suunnilleen samalla tavalla, se olisi mulle ihan täydellinen synnytyskokemus, vaikka kaikki ei menisikään juuri kuin tässä toivelistassa. Pahimmat pelkoni liittyvät odottamattomiin vakaviin komplikaatioihin, mitään muuta en pelkää.

Helsingin neuvolan perheen tuki -sivuilla on muuten hyvin tietoa synnytykseen valmistautumisesta ja erilaisista tekniikoista. Sieltä voi lukea erilaisista hengitystavoista ja rentoutumisesta.

Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä. 

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat. 

Mainos: Wauvakauppa 

Vihdoin meidän makuuhuone on valmis! Makuuhuoneen ilme muuttui, kun viimeisteltiin vauvanurkkaus ja maalattiin meille seinään sängynpääty. Vauvanurkkauksesta löytyy myös yhteistyökumppanini Wauvakaupan tuotteita ja niistä lisää asiaa alempana, mutta ensin kerron tuosta sängynpäädyn maalaamisesta.

Sängynpääty seinään maalattuna

Meidän makuuhuone on ollut keskeneräinen ehkä kodin huoneista kaikkein pisimpään. Maalattiin sieltä kyllä seinät, mutta siihen se sitten jäikin pitkäksi aikaa. Oton työpiste on myös meidän makuuhuoneessa ja jotenkin se on tuntunut sellaiselta, että äh ei jaksa edes yrittää saada makuuhuoneesta kivaa, kun siellä on kuitenkin kaksi valtavaa näyttöä ja iso tietokone lattialla. Samalla kuitenkin on myös ollut sellainen fiilis, että olisi niin ihanaa kun makuuhuoneessa olisi jotain muutakin kivempaa katsottavaa kuin ne näytöt ja muut härpäkkeet. Suunnitelma vain on puuttunut.

Meillä oli ennen Ikean iso sängynpääty, josta luovuttiin kuitenkin tänne kotiin muutettaessa, koska se lisäsi sängyn pituutta niin paljon. Ollaan mietitty jo pitkään, että mikä olisi hyvä sängynpääty sen tilalle, joka ei veisi lainkaan tilaa, mutta olisi kuitenkin näyttävä. Olen jo pidempään leikitellyt ajatuksella seinään maalatusta ”sängynpäädystä”, koska se olisi tosi edullinen ja helppo toteuttaa, eikä veisi ollenkaan tilaa, mutta olisi näyttävä. Otto innostui ideasta muutaman inspiraatiokuvan jälkeen ja niin me tässä vähän aikaa sitten käytiin ostamassa maalia ja Otto maalasi meidän sängyn taakse ihanan vanhan roosan värisen sängynpäädyn. Rakastuin siihen heti! Siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin.

Sängynpääty kannusti laittamaan huoneen muutenkin valmiiksi. Sieltä puuttui valaistus (katon ledejä lukuunottamatta), kaikki somisteet seiniltä sekä tietysti vauvanurkkaus oli kesken. Valaistus toteutettiin ostamalla Ikeasta perinteinen paperivarjostin, joka tuntui sopivan pehmeältä valolta. Lisäksi ostettiin siihen sellainen edullinen himmennettävä älylamppu, jonka mukana tuli oma pieni valokatkaisija. Näin valokatkaisijan sai siirrettyä kätevästi sängyn viereen, niin ei tarvitse nousta sammuttamaan tai himmentämään valoja erikseen.

Petasin sänkyyn meidän isot tyynyt pellavatyynyliinoilla ja löysin H&M Home alesta ihanan ohuen ja kevyen puuvillaisen päiväpeiton, joka riittää kyllä peittämään myös koko sängyn, mutta ollaan taiteltu se sängyn päätyyn. Lisäksi me ostettiin viimeinkin sänkyyn sijauspatja! Sänky on ollut meillä siis melkein kuusi vuotta ilman sijauspatjaa, kun silloin ostettaessa myyjä sanoi, että sitä ei välttämättä tarvitse näiden patjojen kanssa. Mutta nyt viime aikoina on tullut sellainen fiilis, että ihanan muhkea ja pehmeä sijauspatja olisi kiva. Oltiin ostamassa Ikeasta sitä valaisinta makuuhuoneeseen, sekä hyllyä vauvanurkkaukseen, kun bongattiin löytönurkasta ihan täydellinen supermuhkea sijauspatja, joka oli asiakaspalautus ja siksi puoleen hintaan. Se oli juuri sellainen kuin oltiin katseltu ja nyt kun siinä on nukuttu, niin onhan se myös ihan älyttömän mukava ja hyvä!

Vauvanurkkaus

Vauva tulee mitä todennäköisimmin nukkumaan meidän kanssa perhepedissä ainakin ensimmäiset viikot ja voi olla, että paljon pidempäänkin. Haluttiin kuitenkin helppo ja turvallinen nukkumapaikka sivuvaunuksi hänelle myös meidän sängyn viereen, jossa voi sitten esim. harjoitella sitä, että nukkuu ensimmäisen unipätkän itsekseen. Kysyin neuvoa yhteistyökumppaniltani Wauvakaupalta, ja sieltä mulle suositeltiin Joie Roomie Glide Bedside Crib -ensisänkyä, joka on ihan nerokas. Sängyssä on laskettava laita, jonka ansiosta vauva on helppo nostaa viereen ja takaisin ilman, että tarvitsee itse nousta sängystä.

Joie Roomie Glide sänky on säädettävissä jopa 11 eri korkeudelle, jolloin sen saa juuri oikealle korkeudelle oman sängyn viereen. Sängyssä on lukittava keinumisominaisuus ja sängyn päätyosan pystyy nostamaan korkeammalle esimerkiksi vauvan ollessa nuhainen tai jos olisi vaikka refluksioireita. 

Pehmeät seinämät ovat turvalliset ja hengittävät, sillä pitkät sivuseinämät on verkkoa. Sängyn mukana tulee kiinnityshihnat, joilla sen saa sidottua napakasti kiinni omaan sänkyyn. Meillä vauvan sänky on tosin kiinnityksen lisäksi kiilattu vieläpä seinän ja meidän sängyn väliin, josta se ei mahdu liikkumaan suuntaan jos toiseenkaan, eikä vauva varmasti pääse putoamaan sänkyjen väliin. Meidän oman sängyn runko ylettyy lattiaan saakka, mutta Roomie Gliden jalakset saa onneksi käännettyä sisäänpäin pois tieltä, jolloin sängyn saa tiiviisti oman sängyn viereen. Sängyn jaloissa on myös lukittavat pyörät, mitkä helpottavat sen siirtelyä tarvittaessa. Sänky on tukeva ja vaikuttaa super toimivalta!

Sänkyyn pedataan kotimainen Anne & Mikael- vauvan peitto  (ja myöhemmin myös tyyny), jotka löytyvät Wauvan valikoimasta. Lisäksi sieltä löytyi meille kauniita Done by Deerin pussilakanasettejä niin vauvakoossa kuin junior-koossakin. Pikkuvauva ei varmasti tyynyä vielä käytäkään, mutta sitten myöhemmin on kiva, kun on hänellekin oma tyyny. Lapset ovat myös tuoneet sänkyyn vauvalle odottamaan omia pehmoleluja, ihanat.

Meiltä löytyi jo valmiina sänkykatos, jollainen aiemmin joskus vuosia sitten jo oli suunnitteilla laittaa isoille tytöille, mutta eivät vaan koskaan päässeet käyttöön asti. Nyt muistin sänkykatoksen, ja siitä tuli ihanaa pesämäistä tunnelmaa tuohon nurkkaukseen. Voi tosin olla, että sitten kun vauva oikeasti nukkuu siellä, niin otetaan se  katos pois. Verhon saa kyllä kätevästi solmittua isosti auki niin, että se varmasti pysyy sängyn ulkopuolella ja happi kulkee sängyssä hyvin. Silti hieman epäilyttää kaikki ylimääräiset härpäkkeet vauvan sängyn ympärillä (tai varsinkin sängyssä), joten siksi voi olla, että otetaan se verho sitten mun mielenrauhan vuoksi pois kokonaan. Mutta toistaiseksi saa olla tuossa, kun näyttää niin kauniilta ja kun vauva ei vielä siellä nuku.

Seinälle asennettiin Ikean Flisat-hylly väärinpäin, jolloin saatiin pieni hylly ja sen alle vaatetanko lempparivaatteille. Siihen on ihana ripustaa ne kaikista lemppareimmat vauvan vaatteet esille. Hyllyn päälle tulee sitten myös valokuva vauvasta, kun hän on syntynyt.

Tämän Joien sängyn tilalle tulee vauvalle myöhemmin Stokken ihana Sleepi-sänky sitten kun vauva ei enää mahdu turvallisesti nukkumaan tässä pikkusängyssä. Myös Stokken Sleepi-sängyt löytyvät Wauvan valikoimasta.

Nyt meidän makuuhuone näyttää tuhat kertaa kodikkaammalta kuin aiemmin ja ihan meidän näköiseltä. En malta odottaa, että päästään esittelemään vauvanurkkaus myös sen omistajalle!