Multa toivottiin Instan puolella postausta omasta syys- ja talvi-pukeutumisesta ja ajattelinkin lähestyä aihetta omien lempparitakkieni kautta. En ole ostanut ainakaan vielä tähän lähestyvään syksyyn tai talveen yhtään uutta takkia, mutta kevyt ja lyhyempi puffer-takki kyllä himottaisi jossain vaaleassa pastellisävyssä. Sellainen multa puuttuu ja sellainen olisi ihana sellaisiin päiviin, jolloin untuva-makuupussitakki on liikaa ja ohut villakangastakki liian vähän. Olisi myös ihana saada pieni väriläiskä takkikaappiin, joka tällä hetkellä on melko musta-beige. Mutta toisaalta, ihan hyvin pärjään näillä nykyisilläkin takeilla.

Nyt kuitenkin keskitytään niihin olemassaoleviin takkeihin, joista tykkään myös kovasti. Alkusyksyyn mulla on kaksi takkia aktiivisessä käytössä ja talveen toiset kaksi. Kokosin tähän postaukseen asukuvia kustakin takista vuosien varrelta, sekä tietenkin kuvat itse takeista. 

Musta biker-nahkatakki (vuodelta 2018)

Klassikko! Ikuinen lemppari-takkimalli, jota olen aktiivisesti käyttänyt vuodesta 2007 asti, jolloin ostin ekan bikerin yhtä aikaa kaverin kanssa Oulun H&M:ltä. Biker-takki on kiinteä osa mun vaatekaappia, joka sopii lähes kaikkien vaatteiden kanssa yhteen, ainakin mun mielestä. Biker-takkia käytän siihen asti, että lämpötilat laskevat alle + viiteen asteeseen. Se pitää hyvin tuulta ja toimii yhtä hyvin mekkojen ja farkkujen kanssa.

Beige lyocell-trenssitakki (vuodelta 2015)

Tämän takin ostin vuonna 2015 ja käytinkin sitä todella aktiivisesti n. vuoden ajan. Jostain syystä takki on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, mutta en kuitenkaan kertaakaan ole harkinnut luopuvani siitä. Se on klassikkomalli klassikkovärissä ja monikäyttöinen ja helppo yhdisteltävä. Tänä syksynä käytin takin kemiallisessa pesussa ja siitä tuli kuin uusi. Olen nyt käyttänyt sitä paljon vähän rennommin yhdisteltynä kuin silloin 2015. Olen yhdistänyt sitä esimerkiksi Oton isoon huppariin ja neuleisiin, sekä tennareihin. 2015 kun aloitin työt toimistolla, halusin näyttää tosi aikuiselta ja mun tyyliin tulikin mukaan korkkareita, kauluspaitoja, suoria housuja ja se trenssi. Nyt en halua näyttää yhtään aikuiselta (kenties orastava kolmenkympin kriisi) vaan yhdistelen mielellään rentoja vaatteita keskenään. 

Kamelin värinen villakangastakki (vuodelta 2019)

Viime syksyn ostos, jota rakastan edelleen. Ryhdikäs ja monikäyttöinen klassikkotakki, joka toimii niin arkipukeutumisessa kuin juhlavaatteidenkin kanssa. Lämmin, mutta silti kevyt, rento mutta tyylikäs. Takki on juuri sellainen kuin toivoin ja laatu on ollut hyvä. Takki ei ole nyppyyntynyt tai kulunut ja se on säilynyt kauniina ahkerasta käytöstä huolimatta. Tämä takki on mulla eniten käytössä sitten, kun mittari on alle 10 plus-asteessa. 

Musta pitkä untuvatakki (vuodelta 2017)

Ostin Adidaksen makuupussitakin kolme vuotta sitten kuopuksen vauvavuonna puistohengailua varten. Silloin piti jaksaa seisoskella pitkiä aikoja kerrallaan puistossa antamassa vauhtia keinuvalle vauvalle, kylminäkin pakkaspäivinä. Makuupussi on ulkona seisoskeluun aivan täydellinen, varsinkin, jos ei jaksa pukea ulkohousuja jalkaan, sillä se yltää nilkkoihin asti. Kiitos viime kevään laskettelureissun, mulla on nykyisin jopa ne ulkohousut sekä laskettelutakki. Silti uskon turvautuvani talven puistoreissuilla edelleen mieluiten makuupussitakkiin. Urheilullisemmat talviaktiviteetit voi suorittaa niissä laskukamppeissa sitten.

Näihin takkeihin yhdistelen mun Acne Studiosin huivia sekä pipoa, mustia nahkahanskoja sekä erilaisia nilkkureita ja alkusyksystä myös tennareita. Olen ollut jokaiseen takkiin tosi tyytyväinen ja ne ovat olleet onnistuneita, kestäviä hankintoja, kuten olen toivonutkin. Vaikka välillä sitä värin pilkahdusta kaipaakin, mulle ne kestävimmät hankinnat ovat juuri näitä klassisia mustia, beigejä ja kamelinruskeita. 

Mitkä ovat sun omat lempparitakit syksyyn ja talveen? Onko joku tietty takki etsinnässä tänä syksynä?

Tää on edelleenkin niin siistiä, että näihin asukollaaseihin saa nyt mukaan jo asut k-y-m-m-e-n-e-l-t-ä vuodelta! WAU! Pidättelin taas naurun pyrskähdyksiä kun selasin vanhoja asukuvia (ja muitakin kuvia). Elokuussa 2011 oli aivan tavallista, että en kerännyt esimerkiksi vaatteita pois lattialta tai roskia tasolta, tai pedannut sänkyä ottaessani asukuvia. Ja sitten kuitenkin saatoin pohtia, että miten hitossa mun asukuvat ei koskaan näytä siltä, miltä kaikilla cooleilla bloggaajilla. Mutta niin vaan kokemus opettaa. Ei mun asukuvat vieläkään ole muotiblogi-tyylisiä asukuvia (ei ole tarkoituskaan), mutta jotain olen oppinut siitä, miten rauhoitetaan kuvausympäristöä. Näitä tehdessä tulee aina niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että pitää oikeasti muistaa ottaa usein asukuvia, että tällaisia saa tehtyä vielä 20 vuoden päästäkin halutessaan. Mutta aloitetaanko asuista?

Elokuu 2011

 

Elokuussa 2011 odotin meidän esikoista. Luulin, että en ollut silloin vielä aivan viimeisilläni (koska laskettu aika oli vasta lokakuun loppupuolella), mutta neiti syntyi kuitenkin jo sitten heti syyskuun puolivälin jälkeen. Tässä mulla oli päällä muistaakseni Mamaliciousin äitiyspaita, H&M äitiyspillifarkut vahapinnalla, sekä Zaran leopardiballerinat terävillä kärjillä, joita rakastin. Laukku on Guessin ja kaulakoruista toinen mummon vanha ja toinen on Snö of Swedenin ja äidiltä saatu. Tämä asu on yksi simppeleimpiä asuja, joita mulla esikoisen raskausaikana oli ja laukkua sekä valtavaa korurypästä lukuunottamatta voisin sen kyllä pukea vieläkin päälle. Ei kuitenkaan ole tallessa enää ks. vaatteita.

Elokuu 2012

Elokuussa 2012 pukeuduin edelleen mustiin pilleihin, mutta nämä taisivat olla Cubuksen Jegging Janet. Vuonna 2012 nautin suunnattomasti siitä, kun kaupat alkoivat täyttyä jeggingseistä, jotka istuivat kauniisti mun pitkiin ja hoikkiin jalkoihin. Ennen vuotta 2012 kavennutin monet pillifarkut, koska niissä oli liian leveät lahkeet ollakseen mulle pillit. Mutta jeggingssit mullistivat mun maailman. Tämäkin asu on yllättävän simppeli ja kiva, etenkin asusteita lukuunottamatta. JC:n farkkupaita on edelleen tallessa, muut jutut eivät ja nuo jeggingsit eivät kyllä tosiaankaan enää mahtuisi mulle jalkaan. Nuo ketju-arskat olivat ihan mun lempparit silloin, nyt en kyllä enää käyttäisi.

Elokuu 2013

Elokuussa 2013 hiusten väri oli vaihtunut huomattavasti vaaleampaan ja farkkujen tilalla oli ihan vaan leggingssit. Armeijan vihreä tiikerikuvioinen kauluspaita oli yksi mun suosikkeja, löysin sen Zarasta vuonna 2o12 raskausaikana. Myös nuo niittikengät olivat Zarasta ja mun suosikit. Aika kiva paita mun mielestä, mutta olen jostain syystä kuitenkin luopunut siitä jo vuosia sitten. Kokonaisuutena ihan ok asu, mutta en enää laittaisi ohuita perus-leggareita kauluspaidan pariksi.

Elokuu 2014

Elokuussa 2014 mulla oli näköjään mom jeansit jalassa, wau! Luulin, että karsastin niitä vielä silloin, mutta nähtävästi en. Nehän näyttävät aika kivalta! Näistä kyseisistä housuista muistaakseni halkesi aika pahasti tuo lahje, jossa oli isoimmat reiät ja silloin en osannut niitä jatkojalostaa, joten päätyivät tekstiilinkierrätykseen. Hopeanvärinen neule oli vuodelta 2011 ja mustat sandaletit vuodelta 2013. Nuo ks. kengät olivat minulla jalassa viimeksi viikko sitten Oton serkun avovaimon valmistujaisissa, ovat kyllä olleet niin hyvä ostos. Mun luottokengät aina kesäisin. Laukun myin muutama vuosi sitten eteenpäin. Tämä asu on kyllä aika kiva, voisin laittaa edelleenkin päälleni.

Elokuu 2015

Elokuussa 2015 päälleni päätyi nähtävästi tekonahkaa, tekomokkaa, teko-krokonnahkaa, sekä nahkainen laukku. Aika nahkainen meininki! Mutta siis, tämä asu on kyllä mieluisa. River Islandin apsuviitta on edelleen tallessa ja tykkään siitä, se on monikäyttöinen vaate. Monkin tekonahkaleggingssit ovat kivat, mutta näistä luovuin, kun eivät enää mahtuneet minulle. Topshopin kenkien pohjiin kului parissa vuodessa niin pahat reiät, että niistä ei enää ollut kengiksi. Mutta ne olivat tosi kivat, siksi niitä käytinkin niin paljon. Näistä tallessa on vielä myös Coachin musta laukku, joka on edelleen yhtä hyvässä kunnossa ja kaunis kuin vuonna 2014, jolloin ostin sen Berliinistä. Voisin laittaa tämän asun päälle ihan hyvin edelleen.

Elokuu 2016

Elokuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja olin onneni kukkuloilla, kun migreenit ja pahoinvointi alkoivat viimein hellittää. Tämä asu taisi olla yksi ensimmäisiä, joita kuvattiin niin, ettei mahaa tarvinnut enää piilotella. Tykkään kyllä simppelistä asusta kovasti. Tekonahkatakki on mulla edelleen tallessa, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin laukku. Zaran farkut annoin serkulle, kun ne eivät enää raskauden jälkeen mahtuneet mulle. Rento asu, jonka voisin kenkiä lukuunottamatta laittaa päälle koska tahansa. Hassua katsoa itseäni ruskeilla hiuksilla (ja vielä punertavilla), kun tuo lyhyt parin kuukauden brunette-aika vuonna 2016 meinaa aina unohtua.

Elokuu 2017

Elokuussa 2017 meidän kuopus oli puolivuotias ja silloin ei taidettu ihan hirveästi ottaa asukuvia, en ainakaan löytänyt kovin monia. Tässä asussa jalassa on revityt mom jeansit (tallessa edelleen), musta tavallinen crop top sekä Oton kesähattu. Aika kiva ihan perus-asu, jonka voisin edelleen pukea päälleni. Vitsi miten ihana high five -vauveli meillä olikaan.

Elokuu 2018

Rakastan tuota sinistä Gina Tricotin mekkoa ja mun Vanseja. Molemmat ovat edelleen mulla olemassa ja käytössä. Miellän tämän sinisen mekon sellaiseksi syysmekoksi ja yleensä käytän sitä ainoastaan syksyisin. Jostain syystä ei vaan tule puettua sitä keväällä tai kesällä, vaikka ei se ole väriltäänkään erityisen syksyinen.

Elokuu 2019

Viime vuoden elokuussa Kaapelitehtaan pihalla kuvattu asu (Lindexin tekonahkatakki, H&M Conscious mekko, Vansit ja Oton sukat) on sellainen, joka on ollut mulla päällä ihan vasta. Myös nuo Monkin arskat ovat edelleen kovassa käytössä. Mekko kuuluu ehdottomasti kevään, kesän ja syksyn luottovaatteisiin ja nahkatakki myös. Myös Guccin (pian 3-vuotissynttäreitään viettävä( laukku on kovassa käytössä edelleen päivittäin.

Elokuu 2020

Tuoreimmat asukuvat ovat viime viikolta ja tykkään tästä asusta kovasti. Viime syksynä ostettu tekonahkahame ei ollut käytössä keskikesällä, mutta syksyyn se sopii jälleen mainiosti. Rakastan elo- ja syyskuun pukeutumista, kun silloin hameita voi käyttää vielä paljailla säärillä, mutta hamevalikoima on laajempi kuin kesällä, kun voi käyttää myös syksyisempiä materiaaleja. R/H Studion college on tuore kirppislöytö, kuten kerroin ja siitä on tullut ihan mun tämän hetken suosikki. Ray Banin arskat ovat vuodelta 2016 ja edelleen mun luotto-arskat. Ja 2018 ostetut Zaran maiharit ovat ihanan rouheat ja rakastan niitä hameiden ja mekkojen kanssa.

Sellainen kymmenen asun kollaasi tällä kertaa. Kyllä voi taas sanoa, että tyyli on muuttunut ihan valtavasti näiden kymmenen elokuun aikana. Toisaalta taas esimerkiksi viimeiset kolme elokuuta ovat sellaisia, että voisin koska tahansa laittaa ne asut päälle sellaisenaan ja kaikki asujen osat ovat ahkerasti käytössä. Sitä se kai on, kun löytää sen oman tyylin, että vaatekappaleet eivät enää lähde jatkuvasti kiertoon ja pois kaapista, vaan niistä omista lemppareista haluaa pitää tiukasti kiinni. Vuosi vuodelta niiden pysyvien lemppareiden osuus kaapissa on kasvanut.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Mun oma on tietenkin tämä uusin 2020, mutta vanhemmista ehkäpä vuoden 2015 asu.

*Postauksessa näkyvissä yhdet Vamskolta saadut kengät.  

Lämpömittari näytti tänään jo +18 astetta parhaimmillaan ja mulle se tarkoittaa sitä, että on aika kaivaa shortsit esiin! Pihalla tarkeni shortseissa jo aivan hyvin, etenkin auringossa. Trampalla pomppiessa tuli ihan hiki shortseissa ja topissa. Mä kaivelin esiin mun viime vuotiset paperbag-vyötäröiset shortsit kaapin ylähyllyltä ja testasin viittä erilaista asukokonaisuutta yhdessä niiden kanssa. Mun mielestä farkkushortsit on todella monikäyttöinen vaatekappale ja halusinkin kokeilla, että miten erilaisia tyylejä saan niistä väkerrettyä yhdistettynä mun olemassaoleviin vaatteisiin. Tänään siis sotkin mun vaatekaapin, eli kaivoin sieltä puolet kamppeista sängylle ja valitsin sieltä yhdisteltäviksi vaatteiksi ja asusteiksi allaolevat jutut:

Paperbag-shortsit ja niihin yhdisteltävät vaatteet & asusteet:

• Lyhyt Gina Tricotin farkkutakki
• Leopardikuvioinen Zaran bleiseri
• Beige Gina Tricotin crop top
• Raidallinen Pull & Bearin crop top
• Oton musta Britney-teeppa
• Valkoinen Gina Tricotin satiinitoppi
• Gina Tricotin Mustavalkoruudullinen puhvihihainen paita
• Oton tennissukat
• Musta Gucci-vyö
• Ruskea River Islandin vyö
• Vans Old Skool -kengät
• *Valkoiset Vamskon lenkkarit (saatu PR-näytteenä)
• Mustat Zaran korkkarit
• + Musta hiuspanta, viininpunainen hiusdonitsi ja shortseihin kuuluva farkkukankainen vyö

1. Raidallinen toppi, Vansit & shortsien oma vyö / ruskea vyö + farkkutakki

Tämä on mun mielestä kiva ja rento asu mihin tahansa kesäpäivään. Viileämpänä päivänä päälle voi kiskaista farkkurotsin, niin tarkenee. Mä kokeilin tätä asua ensin shortsien omalla vyöllä, mutta tykkään niistä oikeastaan enemmän kun yhdistelee niihin jotain vähän erilaista vyötä. Farkkushortsit, farkkuvyö ja farkkutakki olisi muutenkin ollut ehkä vähän liian farkkuinen yhdistelmä, vai mitä olette mieltä?

2. Puhvihihainen paita, musta vyö, mustat pistokkaat ja musta hiuspanta

Tämä on mun mielestä tosi kiva asu ja sopii hyvin vaikka kaupungille. Mustat pistokkaat unohtuivat kollaasikuvasta, mutta ne on ostettu viime vuonna Dinskosta ennen meidän Mallorcan reissua. Tämä paita on edelleen kyllä yksi lempivaatteista, käytän sitä lähes minkä kanssa tahansa.

3. T-paita, ruskea vyö, tennissukat ja Vansit

Kaikista näistä asuista tämä on mun ehdoton suosikki! Rakastan rentoja t-paitoja ja tämä Otolta pöllitty Britney on ihan mun suosikki. Menee hyvin lähes minkä kanssa tahansa ja siitä on kiva tuunata istuvampi, kun kiristää helman kuminauhalla takaa ja taittaa sisäpuolelle. Käytän tätä ”pitkänä” myös pyöräilyshortsien kanssa, mutta mun mielestä sopii tosi kivasti farkunkin kanssa. Rento asu, voisin laittaa tämän päälle ihan mihin vaan ja pidin tätä päällä loppupäivän kun sain sovittelu-urakan päätökseen.

4. Beige crop top, ruskea vyö ja valkoiset lenkkarit

Toppi on yksi tämän hetken suosikkeja, kun se on niin mukava ja rento. Mun mielestä ruskea, beige ja sininen ovat tosi kiva yhdistelmä ja tästä tulee varmasti yksi hellepäivien käytetyimpiä asuja. Tämä ruskea vyö sopii mun mielestä kaikkein parhaiten näihin shortseihin, paljon paremmin jopa kuin se shortsien oma vyö. Olen tosi iloinen, että tulin testanneeksi tätä yhdistelmää nyt tätä postausta varten, koska se toimii niin kivasti.

5. Leopardi-bleiseri, valkoinen satiinitoppi, ruskea vyö ja mustat peruskorkkarit

Tykkään tästä asusta tosi paljon! Vaaleat värit rauhoittavat leopardibleiseriä hieman, mutta ruskea vyö kuitenkin sopii sen kanssa kivasti yhteen. Jos ikinä pääsen tänä kesänä terassille, niin tämä voisi olla se go-to asu sinne. Tosin vaihtaisin kyllä mukavammat kengät, vaikka näitä korkkareita rakastankin.

Teki oikeasti tosi hyvää kokeilla näitä eri yhdistelmiä! Kokeilin kyllä montaa muutakin yhdistelmää kuin näitä postaukseen päätyneitä ja samalla kävin läpi ”kesävaatejemmoja” muutenkin. Huomasin, että aika moni vanha kesävaate ei enää istu niin hyvin mulle ja lisäksi jotkut kaikista vanhimmista ja ei-niin-hyvälaatuisista vaatteista alkavat olla jo tosi kulahtaneita. Pitää keksiä niille jotain jatkokäyttöä. Yhden Oton vanhan teepan tuunasin myös itselleni, kun siihen oli tullut helmaan reikä ja toiseen hihaan joku tahra, joka ei lähtenyt ollenkaan, niin leikkasin siitä itselleni lyhyen hihattoman. Siitä tuli aika cool!

Mutta anyway, näistä asuista mä tykkään ja varmasti pääsevät kaikki käyttöön kesällä. Farkkushortsit on erilaisten hameiden ja mekkojen lisäksi kyllä mun ehdoton kesäsuosikki. Mä tykkäsin tän postauksen tekemisestä, jos säkin tykkäsit nähdä erilaisia asuja rakennettuna saman vaatekappaleen ympärille, niin huikkaa ihmeessä!

Mikä asuista oli sun lemppari? 

Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3

Kuten aiemmin kirjoitinkin, mulla oli tälle talvelle ostoslistalla uusi villakangastakki, tarkemmin sanoen camel coat. Mulla ei ole ollut kunnollista villakangastakkia sitten teinivuosien, jolloin ostin viimeksi sellaisen villakangastakin, joka kesti monta vuotta. Lopulta luovuin siitä ehkä viitisen vuotta sitten. Silloin vaatteiden eteenpäin laittaminen oli mulle pikkujuttu, enkä miettinyt sen tarkemmin, että voisiko vaatetta sen sijaan vielä huoltaa tai jatkojalostaa. Takki oli ihan kelpo takki silloinkin ja olisin voinut sitä käyttää edelleen, jos en olisi luopunut siitä.

Sen villakangastakin jälkeen mulla olleet ”villakangastakin näköiset” takit ovat olleet niin huonolaatuisia, että hävettää edes myöntää. Sellaisia 100% polyesterisia lirpakkeita, jotka eivät ole lämmittäneet, mutta ovat hiostaneet ja ovat hajonneet jo ekan talven aikana. Pari niistä sain ja yhden taisin myös vuonna 2015 ostaa. Sanomattakin on varmaan selvää, että ne eivät kestäneet. Vuorikankaat repesivät ylhäältä alas, puolet napeista tippui hukkaan, vetoketjut lakkasivat toimimasta tai pinta nyppyyntyi pahasti. En ole ostanut tai saanut sellaisia tai minkään muunkaanlaisia villakangastakkeja vuoden 2015 jälkeen ja takkikaapissa on ollut aukko tyylikkäälle ja ajattomalle takille, jota voisi pitää siistimmissä tilaisuuksissa.

Rakastan mun makuupussitakkia, jolla pyörähtää nyt kolmas talvi käyntiin, mutta se ei varsinaisesti ole se itsenäisyyspäivän juhlien go-to, eikä liioin se valinta, joka puetaan päälle pieneen fine dining -ravintolaan, josta mun takki yksin veisi 1/10 pinta-alasta. Se on täydellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen ja puistossa seisoskeluun myös, mutta ei mihinkään hienompiin tilaisuuksiin. Se on myös tosi painava, eli kaupungilla liikkumisessa se on tuskastuttavan kuuma ja ahdistava. Se päällä ei kertakaikkiaan voi olla. Kaipasin kevyttä, siistiä takkia joka olisi designiltaan ajaton.

Olen kiertänyt syksyn aikana second hand -myymälöitä ja kirppiksiä juuri sellainen kamelin värinen pelkistetty takki mielessäni ja selannut myös nettikirppiksiä. En ole löytänyt ollenkaan sitä väriä tai mallia mitä olen toivonut, ja nekin jotka ovat olleet edes etäisesti toivomaani mallia muistuttavia, ovat olleet täysin liian isoja, huonoa materiaalia ja/tai liian huonokuntoisia. Yhden juuri täydellisen takin bongasin FB-kirppiksellä, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä ja perässä oli sen lisäksi jo seitsemän ”jono” -kommenttia. En siis ainakaan aio syytellä itseäni yrityksen puutteesta. Yritin löytää takin käytettynä ensin ja aloitin hyvissä ajoin. En jättänyt viime tippaan ja sitten heti luovuttanut kun ei löydy.

Olin niin kovasti päättänyt löytää takin käytettynä, että mua harmitti kyllä kun ei löytynyt. Harkitsin paria ”ihan kivaa” käytettyä takkia, jotka eivät kuitenkaan olleet ihan sitä mitä halusin. Tai joihin ihastuin täysillä, mutta jotka edustivat enemmän yhden tai kahden talven trendiä kuin pitkäikäistä valintaa. Totesin, että haluan ennemmin ostaa juuri sen takin, jollaista olen jo pitkään miettinyt, koska sille mulla on varmasti käyttöä, enkä kyllästy siihen kun muoti vaihtuu, koska se on tyyliltään sellainen, joka näyttää hyvältä joka vuosi.

Yksi päivä kiertelin äidin kanssa kauppoja ja löysin sellaisen takin, joka oli materiaaliltaan italialaista villasekoitetta (75% villaa), väriltään ihana vaalea kameli ja malliltaan täydellinen. Jätin takin silloin vielä kauppaan, koska halusin vielä harkita ostosta rauhassa. Eilen oltiin Oton kanssa kaupoilla katsomassa hänelle villakangastakkia ja samalla näin uudelleen sen saman takin, johon olin jo kerran tykästynyt. Sovitin sitä ja rakastuin. Se oli kevyt ja juuri sellainen, jonka halusin. Ostin sen.

Takki löytyi Zarasta. Sen kangas on italialaisen Mantecon valmistama ja googlasin tämän Mantecon ja heidän vastuullisuusraporttinsa vielä ennen ostopäätöksen tekemistä. Tulin siihen tulokseen, että ostan takin. Kankaan valmistusprosessi on jäljitettävissä aina lammasfarmille asti ja se on valmistettu turvallisesti ilman haitallisia kemikaaleja. Manteco myös velvoittaa asiakasyrityksiään noudattamaan omia vastuullisuusvaatimuksiaan valmistusprosessin kaikissa vaiheissa. Takki ei todellakaan ole täydellinen ostos enkä minä tee ihmisenä pelkästään täydellisiä vaate- tai muitakaan ostoksia. Mutta se on harkittu ostos, jonka tarkoituksena on kestää aikaa ja käyttöä. Uskon, että mulle olisi tullut parempi fiilis takista, jos olisin löytänyt sen käytettynä. Mutta koska en löytänyt, aion nyt nauttia tästä takista, jonka lopulta ostin.

Takki ZARA | Neule ZARA | Housut Bubbleroom | Kengät H&M | Laukku Gucci 

Takki on malliltaan melko suora ja se sopii hyvin niin mekkojen kanssa kuin housupuvun päällekin. Tänä syksynä näitä perusmallisia villakangastakkeja on näkynyt älyttömän paljon yhdistettynä rennosti ihan vaan huppariin ja farkkuihin ja sitäkin ajattelin kokeilla. Tykkään siitä, miten tällainen ajaton malli uudistuu joka vuosi, kun sen voi yhdistellä milloin mihinkin.

Takille kaivoin varastosta kaveriksi vanhat kengät, jotka olen ostanut jo vuonna 2013 H&M:ltä. Mustat platform-nilkkurit, joiden korkea korko ei tunnu niin korkealta platformin ansiosta. Tämän tyylisiä kenkiä on näkynyt taas paljon kaupoissa ja olenkin iloinen, että olen säästänyt nämä kaikkien näiden vuosien ajan, vaikka en nyt muutamaan talveen ole käyttänytkään. Nyt ne ovat taas ajankohtaiset. Kengät ovat olleet aikanaan hyvinkin ahkerassa käytössä ja kestäneet sitä mielestäni hyvin.

Mulla on joitakin sellaisia kenkiä ja vaatekappaleita, joita säästän pitkiäkin aikoja vaikka en käyttäisikään. Olen tehnyt niitä oman postauksenkin nimeltä Vaatekaapin aarteet ja edelleen olen sitä mieltä, että joitakin juttuja kannattaa säilöä.

Tykkäättekö te villakangastakeista?