Käydessäni Lasten PR:n toimistolla lounaalla muutama viikko sitten sain tutustua ihanaan lastenvaatemerkkiin, itselleni entuudestaan tuntemattomaan Melli EcoDesigniin. Mellin tarina alkoi jo vuonna 2010 kun vaatemerkin perustajan Melli-tytär syntyi pikkukeskosena viikolla 23. Pieni sisukas Melli-tyttö selvisi ja pääsi kotiin sairaalasta viisikuukautisena. Äiti oli kuitenkin huomannut sairaalassaoloaikana miten hankalaa pienille, herkkäihoisille keskosille oli löytää sopivia vaatteita. Niin syntyi Melli Ecodesign, jonka tarinasta voi lukea enemmän nettisivuilta.

Melli Ecodesignin vaatteiden suunnittelu, kankaan valmistus ja painanta sekä ompelu tehdään Suomessa kotimaisia materiaaleja käyttäen. Melli Ecodesign mallistosta löytyy vaatteita allergisille ja herkkäihoisille keskosille, mutta myös isommille lapsille ja jopa aikuisille, sekä pientä kivaa kotiin. Tämä on ainakin mun käsittääkseni todella harvinaista että lastenvaate on kokonaan suomalainen, monet kalliimmatkin merkit jotka suomalaisiksi mielletään valmistavat vaatteensa muualla ja vain suunnittelu on suomalaista.

Sen lisäksi että vaatteet ovat lähellä, Jyväskylän Palokassa, valmistettuja, on niissä myös super herkkuja kuoseja! Mä valitsin lapsille ihanan herkullista Karkulainen Karkkimaassa -kuosia legginsseihin ja mekkoon, ja sen lisäksi ihastuin mustiin huppareihin ja mekkoon. Näissä kuvissa Tiaralla on Karkulainen Karkkimaassa -legginssit* sekä musta huppari*, ja Elefantti -pipo*. Zeldalla on mintunvihreä Karkulainen Karkkimaassa -mekko*, sekä mustat legginssit* ja pipo*.

Tytöt tykkäävät näistä suloisista ja pirteistä vaatteista tosi tosi paljon! Ne ovat mukavia ja pehmeitä ja A-linjaisen mekon helma liehuu kivasti. Ja niin tykkään myös minä. Mä näin Lasten PR:ssä myös kevään uutuuskuosin jota ei vielä ole myynnissä, ja täytyy sanoa että kannattaa seurata Mellin sivuja jos yhtään tykkää tämän hetken lastenvaatetrendeistä. Myöhemmin tänä keväänä on nimittäin tulossa vähän erilaista kuosia, jota mä voisin hamstrata kaapin täyteen!

*Tyttöjen asut saatu Melli Ecodesignilta.

Onko Melli Ecodesign teille entuudestaan tuttu? Mitä pidätte kuosista ja väreistä?

Käytiin tuossa viime viikolla Emilian ja lasten kanssa Senaatintorilla kuvaamassa asukuvia. Olen jo pitkään halunnut mennä sinne upeisiin maisemiin kuvaamaan, mutta aina on ollut liian kiire/liian hankala/kamala tuuli tai jotain muuta. Sovittiin asukuvaustreffit aamupäivälle juuri sopivaan aikaan ja aurinkokin paistoi niiiiiin ihanasti!

Päällä mulla oli mun yksi suurimmista lemppareista, Oulun Ideaparkin BikBokista ostamani kyljistä avonainen harmaa pitkä toppi. Se tulee niin olemaan mun kesälemppari, ja toimii se näin talvellakin kun laittaa tarpeeksi vaatetta sen päälle.  En malta odottaa että saan pitää toppia kesällä ja sieltä vilahtavat ruskettuneet (hah itseruskettuneet) kyljet kivasti. Nyt se kylkiaukkoidea jäi vähän piiloon kun päällä oli jos jonkinlaista neuletta ja takkia ja huivia.

Tekonahkalegginssit ovat olleet kyllä toinen suuri lemppari sen jälkeen kun ne viime kesänä Tukholmasta ostin. Ovat pysyneet tosi hyvänä ahkerasta käytöstä huolimatta, ja pysyvät toivottavasti hyvänä vielä pitkään. Varmasti mun lempparihousut perusmustien farkkujen jälkeen, ja ehdottomasti yksi vaatekaapin muuntautumiskykyisimmistä vaatekappaleista. Sopii niin arkeen kuin vähän siistimpäänkin pukeutumiseen, kaikki riippuu yläosasta ja kengistä.

Mulla on jäänyt vähän asukuvailut näin alkuvuodesta vähemmälle, tai no ollaan itseasiassa käyty kuvaamassa muutamakin asu, mutta mä olen jättänyt ne julkaisematta. En tiedä mikä epävarmuuskriisi mulle on iskenyt mutta jotenkin olen tuntenut vaan itseni niin hölmöksi niissä kaikissa kuvissa että en ole pystynyt julkaisemaan. Ihan kuin en olisi ollut kuvaustilanteissa yhtään oma itseni, löytänyt sellaista olotilaa jossa olisi mukavaa olla kameran edessä. Näissä kuvissa musta tuntui että taas löysin hetkeksi sen. Ehkä tästä alkaa hyvä asukuvaputki, ja pukeutuminen tuntuu taas hyvältä! Osittain ehkä muistelen tunteneeni samoja fiiliksiä viime talvenakin. Osansa voi ehkä tehdä se että talvea on jatkunut niin pitkään ja tuntuu että oli päällä mikä asu hyvänsä niin talvitakki ja -kengät tekevät siitä ihan samannäköisen kuin kaikista muista.

Takki H&M / Neule Sheinside* / Toppi BIKBOK / Huivi Gina Tricot / Housut Monki / Kengät Primark / Laukku Rebecca Minkoff / Korvakorut H&M / *saatu blogin kautta.

Kiitoksia kuvista Emilialle <3

Joko te olette alkaneet etsimään kevätvaatteita? Mikä on teidän lemppari tälle keväälle? Kyllästyttääkö teitäkin jo talvipukeutuminen?

Voi vitsi miten kiva päivä meillä oli eilen, siis vieläkin nousee hymy korviin kun mietin! Me lähdettiin heti aamupäivästä kahdestaan Tiaran kanssa metrolla keskustaan, ja oltiin laittauduttu yhdessä ja valittu vielä vähän samisvaatteetkin. Tukatkin laitettiin puolinutturoille molemmilta.

Kierreltiin ensin kauppoja, mä annoin neiti esikoisen päättää ihan kaikesta. Matkalla kysyin haluaako hän ensin syömään vai ensin shoppailemaan, ja hän halusi ensin kauppoihin. Kierrettiin Kampissa ja Forumissa, ja ihasteltiin kaikkea. Tiara löysi itselleen Cubuksesta ihanan Fluttershy  My Little Pony -hupparin, joka oli pakko ostaa. Käytiin myös lelukaupassa, mitä varten Tiara oli säästänyt omia rahojaan. Hän olisi voinut ostaa itselleen sellaisen kivan ponin mistä tykkäsi, mutta hän osti mieluummin kaksi pientä nukkea, jotta Zelda voi leikkiä toisella niistä. Niin ihana neiti! Ja hänelle jäi vielä muutama kolikko, joilla sai ostettua itselleen H&M:ltä My Little Pony -pinnit joissa on värikästä tekotukkaa mukana, ah. Niistä on haaveiltu monet kerrat!

Mä löysin myös itselleni kivan collegepaidan ja Otolle kaulahuivin, ja Zeldakin sai vielä Frozen-käsikorun. Tiara oli loistavaa shoppailuseuraa ja ihana makutuomari sovituskopissa, meillä oli niin hauskaa. Oli ihan parasta saada olla kahdestaan ja jutella rauhassa. Jotenkin nousi myös omat lapsuusmuistot pintaan, koska mä olin aina äidin kanssa kahdestaan kun ei mulla sisaruksia ole. Muistan kuinka lähdettiin aina joskus Itikseen ja shoppailtiin monta tuntia ja käytiin kiinalaisessa syömässä, kun silloin ei sushia edes ollut saatavilla kovinkaan laajalti. Ja meillä oli aina niin kivaa äidin kanssa! Kuulemma niin oli myös Tiaralla, oli ihanaa kuulla se. Ehdottomasti pakko toteuttaa tälläinen päivä Zeldankin kanssa, mutta hän ei ehkä niin perusta kaupoista, me voitaisiin tehdä jotain muuta mukavaa yhdessä.

Meidän ihana reissu huipentui sitten siihen sushiin, jota Tiara oli kovasti odottanut. Hän oli niin ylpeänä kun sai itse tilata lasten nigiri-lajitelman ihan omasta ruokalistasta. Sitten piti kilistellä laseja kun ruoka oli tuotu pöytään, ja niin me kilisteltiin meidän isojen tyttöjen päivälle vesilaseilla. Tiara maistoi myös mun makeja, ja söi oman annoksensa tosi reippaasti.  Oli ihana istahtaa vielä alas kaiken kiertelyn jälkeen ja rupatella kaikessa rauhassa. Ja kyllä me vähän kikateltiinkin ja höpöteltiin vaikka mitä tyttöjen juttuja! Sushin jälkeen haettiin vielä Forumin Espressohousesta jälkkäriksi Tiaralle tuore mansikkamehu ja äidille kahvi. Nami!

Kun tultiin kotiin, oli tyttö väsynyt mutta onnellinen. Hänellä oli kuulemma ihan paras päivä ikinä! Kotona sisko odotteli, oli syönyt isin kanssa pannaria, katsonut ylläriylläri Frozenia ja leikkinyt neppis-autoilla, ennen kuin nukahti päiväunille. Kuulemma heilläkin oli ollut tosi kivaa yhdessä. Illan tytöt leikkivät Tiaran ostamilla pikkunukeilla, kerrankin koko illan sulassa sovussa. Ennen iltapalaa katsottiin vielä yhdessä koko perhe Tie El Doradoon Viaplaysta ja nauraa rätkätettiin Oton kanssa ihan kippurassa niille hahmoille.

Ei voi muuta sanoa kuin että on mulla maailman ihanimmat tytöt, ja maailman ihanin Otto <3

Huomenta ja ihanaa lauantaiaamua! Me ollaan vietetty pari vapaapäivää tyttöjen kanssa, ja nyt on vihdoin viikonloppu ja Ottokin on kotosalla. Meidän kaksivuotiaalle prinsessasupersankarille nousi toissailtana harmillisesti kuume jota onkin ollut päiväkodissa liikkeellä kaiken muun ihanan kuten vatsataudin lisäksi, joten oltiin eilen sitten ihan vaan kotona. Tänään hän ei vaikuta kuumeiselta, vähän yskää on vain mutta on varmaan hyvä levätä kotona kuitenkin, ettei kuume tule takaisin.

Hän saa viettää lepopäivää isinsä kanssa, ja me lähdetään esikoisen kanssa pienelle sushi- ja shoppailureissulle jota ollaan suunniteltu jo vähän pidempään, mutta ei ole löytynyt sopivaa hetkeä. Mä haluan ehdottomasti viettää kahdenkeskistä aikaa kummankin neidin kanssa, mutta silti koen aina hirveän huonoa omaatuntoa sen toisen puolesta jonka kanssa en ole. Siksi tälle meidän shoppailureissulle ei ole löytynyt oikein hyvää päivää, koska ollaan aina tehty kaikkea porukalla. Mutta nyt kun toinen on kipenä, on meidän paras hetki lähteä. Terveen mukulan ei tarvitse tylsistyä kotona ja kipeä ymmärtää miksi ei pääse mukaan, ja luultavasti saa isin paistamia pannukakkuja ja pelata vähän isin kanssa sohvalla.

Esikoinen pyysi jo varmaan kuukausi sitten että pääsisi mun kanssa kahdestaan sushille, joten sinne on sitten ainakin mentävä. Ja pitää kyllä tuoda jotain kivoja tuliaisia Zeldalle ja Otollekin!

Tiara tuolla keittiössä laittelee meille kaikille aamupalaa ja kielsi tiukasti meitä muita tulemasta keittiöön, ja Zelda katselee mun kainalossa Frozenia. Hän siis kattaa pöytään leivät, murot, jugurtit, myslit ja kaikki muutkin oheistarvikkeet ja voitelee meille kaikille leivät ja laittaa vettä/maitoa mukeihin ja huutaa kuulemma sitten kun kaikki on valmista. Aamupalan jälkeen aletaankin sitten laittautumaan neidin kanssa meidän isojen tyttöjen päivää varten, iik tästä tulee hauskaa!

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani Jevelolla pian 11 kuukautta markkinointi-assistenttina. Nämä 11 kuukautta ovat opettaneet mulle markkinoinnista, asiakaspalvelusta, tuotekehityksestä, koruista ja startupeista (ja miljoonasta muusta asiasta) enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Jokainen päivä töissä on ollut mulle uuden oppimista, ja mä olen imenyt kaiken tiedon itseeni mitä vaan irti saan.

Olen saanut varmuutta ja vastuuta, ja oppinut käyttämään englantia lähes yhtä luontevasti kuin äidinkieltäni. Mä jopa ajattelen englanniksi työpäivien ajan, joskus muutenkin. Startupissa olen saanut tehdä monia erilaisia juttuja, ei voi sanoa yhdenkään päivän olleen toisen kanssa samanlainen. Kun yritys on pieni, jokainen saa osallistua moneen asiaan. Joskus stailaan valokuvauksia,  usein tuotan kuvallista ja kirjallista sisältöä meidän eri kanaviin ja toisinaan koordinoin sisältöyhteistöitä yhdysvaltalaisten tai eurooppalaisten bloggaajien kanssa, vain muutamia tavallisia juttuja luetellakseni. Usein tätä kaikkea samana päivänä. Olen päässyt työskentelemään omien intohimojeni parissa, valokuvauksen, kirjoittamisen ja markkinoinnin.

Olen kiitollinen siitä että mua ei alun alkaenkaan palkattu miksikään kahvinkeittäjäksi vaan olen saanut tuntea itseni tasavertaiseksi työntekijäksi jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Silti, en voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu että mulle on annettu mahdollisuus edetä näin pian. Tällä viikolla musta tuli assistentin sijaan Digital Content Producer & Community Specialist. Pitkä nimike johtuu siitä, että mä olen tosiaan töissä startupissa. Mun vastuualueita on hankala tiivistää kahteen tai edes kolmeen sanaan kuvaavasti, koska niitä on useampia.

Sen lisäksi että mulla on uusi hieno titteli, mä alan tekemään yhden päivän viikossa lisää töitä, mikä tarkoittaa sitä että lapset alkavat olla päiväkodissa neljä päivää viikossa. Yhden arkipäivän viikosta mä haluan edelleen pyhittää lapsille viikonloppujen lisäksi, koska mä olen niin onnekas että mulla on siihen mahdollisuus. Blogiin tämä ei tule vaikuttamaan, aion luoda sisältöä myös tänne yhtä ahkerasti kuin aiemminkin.

Parhaita asioita mitä olen tämän 11:sta kuukauden aikana oppinut on aikatauluttaminen ja etukäteen tekeminen. Siinä mä olen nykyään haka. Siinä missä ennen kirjoitin jokaisen blogini postauksen vasta juuri ennen julkaisua, mä kirjoitan nykyään aiheen muistiin aina heti kun sen keksin, ja teen postauksia valmiiksi etukäteen säännöllisesti niin usein kun pystyn. Siksi en stressaa yhtään sitä että blogille on vähän vähemmän aikaa.

Mä koen olevani ihan järjettömän onnekas, kun saan tehdä kahta työtä joista molemmista vilpittömästi nautin ihan täydellä sydämellä. En olisi koskaan ikimaailmassa voinut kuvitella että voin 24-vuotiaana kahden lapsen äitinä sanoa näin, mutta niin siinä vain kävi. Mulla on huikea vuosi tulossa, molempien töiden parissa, ja en malta odottaa mitä kaikkea pääsen kokemaan ja tekemään tulevien kuukausien aikana! Hienoa on myös se että kahdesta työstä huolimatta tässä palapelissä on edelleen iso tila lapsille, ja vähän jotain parisuhteellekin.

Kiinnostaisiko teitä muuten kurkistaa mun työviikkoon? Että pitäisin vaikka päiväkirjaa viikon ajan siitä milloin teen mitäkin töitä ja blogijuttuja? Musta olisi hauskaa nähdä itsekin ehkä että miltä se viikko paperilla näyttää, kun yleensä kaikki on vaan sellaista iloista sekamelskaa enkä jälkeenpäin edes aina tiedä missä välissä olen ehtinyt tekemään kaiken, haha!

Me nautitaan tänään ja huomenna vielä kahdesta vapaapäivästä tyttöjen kanssa ja mennään illalla kavereille syömään koko perhe. Mahtavaa torstaita kaikille <3