Tänään on luvassa joulukalenterin ihkaensimmäinen arvonta, jonka sponsoroi kotimainen Plastex! Plastex on tunnettu aiemmin enemmän kesätuotteiden, kuten kastelukannujen ja vesiastioiden valmistajana, mutta nykyään valikoimissa on myös suomalaisen Hot Toysin klassikkoleluja liukureista ja pulkista lumikoliin ja neppisautoihin. Me saatiin Plastexilta lapsille ja meille aikuisille pulkat, eikä malteta odottaa että päästään niitä testaamaan! Voi kun tulisi jo pian lunta, eikä pimeää vaan. Plastexin pulkat on kyllä niin herkun värisiä että piristävät näin pimeälläkin, valittavana on esimerkiksi hot pink, oranssi, musta tai hot lime! Mä sain kunnian arpoa joulukalenterissa 100€:n lahjakortin Plastexin verkkokauppaan, joka käy siis ihan kaikkiin tuotteisiin talvileluista kastelukannuihin ja Eero Aarnion suunnittelemiin vaaseihin ja heijastimiin.

Plastexilla arvostetaan kotimaista työtä, ja se on mullekin tärkeä arvo. Eikä siitä varmasti ole epäilystäkään etteikö täällä Pohjoisessa osattaisi valmistaa juuri Pohjoisen tarpeisiin sopivia talvileluja!

Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi tähän postaukseen minkä värisen pulkan haluaisit. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 13.12. klo 21.00 asti jonka jälkeen ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa, ja lähetän voittajalle sähköpostia voitosta. Muista siis jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään!

Arpaonnea ja ihanaa päivää kaikille!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!!! VOITTAJAKSI ARVOTTU Iina 10.12.2015 22:21

Olen mukana Indiedaysin ja OPn Syke -pilotissa, jonka myötä pääsin uuden OP Syke -vakuutuksen pilottivaiheeseen mukaan. Kyseessä on aivan uudenlainen vakuutuskonsepti, joka haastaa jokaisen huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, ja myös palkitsee siitä. Syke on eräänlainen potku pyllylle, joka kannustaa voimaan paremmin ja jossa yhdistyvät suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, ja OPn tahtotila huolehtia asiakkaidensa hyvinvoinnista.

OP Syke vakuutus koostuu neljästä erilaisesta hyvinvointihaasteesta, joista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valittavana on aktiivisuutta seuraava Fjuul, joka antaa Fjuul -pisteitä,treenin intensiteettiä seuraava PulseOn joka palkitsee riittävästä treenaamisesta, ruokavalion parannukseen tarkoitettu MealLogger joka palkitsee riittävästä vihannesten ja hedelmien syönnistä, sekä Laturi, joka mittaa jaksamista ja hyvinvointia ja joka palkitsee, kun parantaa tulosta energiatesteissä lähtötasosta.

Kun onnistuu hyvinvointihaasteen tavoitteissa, saa alennusta vakuutusmaksusta. Aika kätevää! Mutta millaisesta vakuutuksesta sitten on kysymys?  OPn syke -pilotin ideana on kannustaa voimaan paremmin, ja antaa pilotin ajaksi Omasairaalaturva, joka on huomattavasti normaalia tapaturmavakuutusta laajempi. Omasairaalaturvassa ei ole omavastuuta, eikä korvattavilla hoitokustannuksilla ole ylärajaa. Vakuutuksen ottajalta ei myöskään tarvita minkäänlaista selvitystä terveydentilasta.

Jos pilotin aikana loukkaantuu, voi soittaa OPn terveys -palveluun, jossa varmistetaan että vamma kuuluu vakuutuksen piiriin ja varataan tutkimusaika. Puhelun jälkeen voi sitten mennä tutkituttamaan itsensä Helsingissä sijaitsevaan Omasairaalaan, jossa muuten tutkitaan myös pienemmät venähdykset ja revähdykset vakuutuksen piikkiin, toisin kuin yleensä tapaturmavakuutuksissa. Lääkärissäkäyntiin ei tarvita ollenkaan rahaa, vaan hoidon kustannukset laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä, näin ollen asiakas säästyy siis myös korvaushakemuksen täyttämiseltä. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, kun ne yleensä vievät useamman pienitekstisen paperiarkin ja se maksaa vain 15 euroa kuukaudessa.

Itse valitsin hyvinvointihaasteekseni Laturin, jonka ideana on siis käydä kolme kertaa energiatesteissä pilotin aikana, ja pyrkiä parantamaan energisyyttä lähtötasosta. Tämä kiinnosti mua erityisen paljon siksi, että arkiaktiivisuus ja jaksaminen hektisessä lapsiperhearjessa ovat mun elämässä pinnalla. Olisi mahtavaa pystyä jaksamaan paremmin ja saada työkaluja arjessa jaksamiseen. Energiatesteissä saa kuulla oman energiaindeksinsä, eli tuntimäärän jonka ajan jaksaa vuorokaudessa tehdä töitä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajasta. Keskimääräinen tulos on n. kahdeksan tuntia, työpäivän verran, ja maksimitulos on 16 tuntia eli koko hereilläoloaika.

Mä en ole vielä käynyt testissä, mutta odotan sitä innolla. Mua kiinnostaa kovasti tietää kuinka monta tuntia vuorokaudesta mä jaksan olla tehokas ja pystyn nauttimaan täysillä kaikesta mitä teen. Olen myös innoissani siitä että Laturin myötä voisin saada motivaatiota parantaa energiatasoani, ja jaksamiseni arjessa kasvaisi. Työssäkäyvillä pienten lasten äideillä on paljon lautasellaan, ja jos ei pidä itsestään riittävästi huolta voi helposti palaa loppuun. Se on viimeinen asia mitä mä haluan! Siksi olen tosi iloinen että pääsin mukaan OPn Syke -pilottiin, ja puolen vuoden ajan voin mitata jaksamistani ja edistymistäni tämän myötä. Pilotti kestää toukokuun loppuun asti, ja kunhan olen käynyt testeissä ja seurannut edistymistäni, tulen kertomaan teille haasteesta lisää.

Miltä teistä kuulostavat nämä hyvinvointihaasteet? Voisiko kattava vakuutusturva ja jokin näistä kannustavista haasteista auttaa teitä tavoittelemaan parempaa oloa ja jaksamista arjessa? Lähtekää ihmeessä mukaan itsellenne sopivimpaan haasteeseen ja käykää lukemassa lisää TÄÄLLÄ!

Joulu 10 vuoden päästä, oli yksi teidän lukijoiden luukkutoiveista. Miltä näyttää, tuntuu ja kuulostaa joulu kymmenen vuoden kuluttua? Tämä oli musta niin mielettömän ihana ja hauska idea pohdittavaksi, että oikein odotin jo silloin marraskuussa että pääsen tätä kirjoittamaan. Kuvituksena meidän ihana pieni 2,5-vuotias tonttu<3

Joulu kymmenen vuoden päästä on joulu vuonna 2025. Tiara on silloin 14-vuotias, Zelda on 12-vuotias, Otto on 35 ja mä olen 34. HUH! Onkohan meitä silloin edelleen vain neljä? Ehkä jaloissa pyörii karvaturri, joku ihana iso koira jolla on joku tosi huvittava nimi jota ulkona huudellessaan saa kummastuneita katseita osakseen. Sellainen jolle voi joulukorttikuvia varten iskeä poron sarvet päähän, ja joka on leppoisa ja pehmeä ja lämmin ja iso.

Kymmenen vuoden päästä mä luulen että me vietetään joulua vähän isommassa kodissa, sellaisessa jossa joulukuusellekin on selkeä iso paikka. Veikkaan että jos meillä on silloin oma piha, se muistuttaa amerikkalaisia esikaupunkialueiden talonpihoja vilkkuvaloineen. Otto-raasu saa luultavasti kiipeillä ripustelemassa kymmeniä ja satoja pieniä jouluvaloja jokapuolelle jo marraskuussa.

Mä toivon että kymmenen vuoden päästä meillä on Oton kanssa edelleen aatonaaton kinkunpaistoperinne, ja valvotaan kinkun kanssa vähän myöhempään. Ehkä paketoidaan vielä viimeisiä lahjoja siinä samalla. Aattoaamuna sitten heräiltäisiin silmät ristissä, mutta täydellisen joulukinkun omistajina, kuten nykyäänkin. Toivon että lapset olisivat edelleen yhtä innoissaan joulusta kuin nyt pieninä, vaikka teini-iän kynnyksellä olisivatkin. Mä tiedän että mä ainakin tulen rakastamaan joulua ihan yhtä paljon myös kymmenen vuoden päästä.

Toivon että katsottaisiin edelleen joulupukin kuumaalinjaa yhdessä, ja syötäisiin riisipuuroa josta etsittäisiin sitä yhtä hyvin piilotettua mantelia jota mä en silloinkaan ikinä saisi. Sitten lähdettäisiin pulkkamäkeen jos vaan olisi lunta, ja sen jälkeen kuumaan joulusaunaan. En tiedä mitä mieltä 14- ja 12-vuotiaat ovat pulkkamäestä jouluaattona, itse olisin ollut innoissani siinä iässä. Toivottavasti myös teinit kymmenen vuoden kuluttua arvostavat vielä pulkkamäkeä, kovaa vauhtia, ja perheen kesken yhdessä vietettyä aikaa.

Kuuman joulusaunan jälkeen laittauduttaisiin yhdessä tyttöjen kesken ja viimeisteltäisiin jouluateria yhdessä ja lapset saisivat auttaa meitä aikuisia. Mun äiti tulisi meille jouluaterialle, ja hän toivottavasti asuisi Helsingissä jo silloin. Jouluaterian jälkeen jaettaisiin tietysti lahjat. Veikkaan että kymmenen vuoden kuluttua meille ei enää tule joulupukkia, vaikka olisihan se tietty aika söpöä jos teini-ikäiset vielä uskoisivat joulupukkiin. Mutta varmaan paketit löytäisivät kuusen altakin perille oikeille omistajilleen.

Sitten tutkittaisiin yhdessä lahjoja, ja kun kaikki olisi avattu, alettaisiin yhdessä pelaamaan jotain lautapeliä joka oltaisiin saatu koko perheen yhteiseksi lahjaksi. Trivial Pursuitia tai jotain muuta sellaista vähän hankalampaa kuin nämä 4-vuotiaan toivomat sylkevät kamelit. Lautapelin jälkeen Otto voisi  pelata tyttöjen kanssa jotain uutta konsolipeliä jonka hän tai he ovat saaneet lahjaksi, ja mä voisin lukea vähän kirjaa tai osallistua pelaamiseen. Kuka tietää jos kymmenen vuoden päästä mäkin pelaan jo pleikka kutosella. Ehkä olen siihen mennessä oppinut peleistä ja pelaamisesta vielä enemmän ja innostunut.

Illalla olisi toivottavasti ihana pikkupakkanen, ja me voitaisiin lähteä Oton kanssa vielä kahdestaan iltalenkille ulkoiluttamaan meidän hassusti nimettyä koiraa tyttöjen jäädessä kotiin höpöttelemään kavereidensa kanssa lahjoista ja muista sen ajan älypuhelimilla (tai jollain muilla laitteilla). Pikku pakkaslenkin jälkeen juotaisiin lasilliset glögiä ja katsottaisiin vielä joku hyvä jouluelokuva yhdessä koko perhe ja tytötkin saisivat valvoa. Siinä olisi aika täydellinen joulu mun mielestä.

Kymmenen vuoden päästä mulle on varmasti edelleen tärkeintä se että saan olla yhdessä rakkaan perheen kanssa. Ei sillä juurikaan ole väliä mitä tehdään tai missä järjestyksessä, kunhan ollaan yhdessä. Ja ai että mä odotan sitä että lapsilla on omia mielipiteitä ja ideoita ja keskustelunaiheita, sellaisia vähän isompien lasten juttuja. Odotan kovasti sitä että saan tutustua meidän tyttöihin lisää, ja kuulla enemmän heidän ajatuksiaan asioista. Mutta ai että on silti ihanaa, että nyt on joulu 2015. En kestä edes ajatella, että se kymmenenkin vuotta humpsahtaa yllättävän nopeasti ja kohta oikeasti meidänkin neidit ovat jo teinejä!

Millainen on teidän joulu vuonna 2025?

Meidän perinteenä on koristella joulukuusi itsenäisyyspäivänä, ja niin tehtiin myös tänä vuonna. Tämän vuuden kuusi jatkaa samaa väriteemaa joka meillä toistuu myös olohuoneen muussa sisustuksessa, valkoista, mustaa ja kultaa.  Edellisvuosina mä olen innostunut tosi koristeellisista joulupalloista ja kaikista hahmoista ja kakuista ja vaikka mistä, kimallusta ja glitteriä on täytynyt olla. Vieläkin meiltä löytyy vähän glitteriä ja kimallusta, mutta tänä vuonna keskityin enemmän pelkistetympiin koristeisiin, ja sellaiseen siistimpään lookiin.

Jätin kuusenkoristenauhat kokonaan pois kahta valkoista lukuunottamatta. Ne valkoiset nauhat on tarkoitettu tummanvihreiden kuusenkynttiläjohtojen piilottamiseen valkoisessa kuusessa. Ostin jonkin verran uusia koristeita sekä Stockmannilta että Anttilasta. Anttilasta löysin Annon ihania palloja, sekä ihania kuosipalloja että eläinten kuvilla koristettuja valkoisia palloja. Stockmannilta ostin isoja mustia tähtiä, ristikkotimantteja ja kultaisia palloja. Ikeasta ostin vielä puisia joulukelloja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Ehkä vielä joku (joka) päivä tässä piipahdetaan Ikeassa ennen joulua ja ostan niitä samalla.

Olisin halunnut vieläkin runsaammin koristellun kuusen, mutta meidän kuusi on aika harva ja kevyt joten ei siihen niin hirveän paljon palloja edes saa laitettua. Kyllä tuo on kiva noinkin! Lapset saivat asetella koristeita siinä missä minä ja Ottokin, ja siksi koristeita on tasaisesti nyt myös kuusen alaosassa jonne yleensä itse laitan vain muutaman pallon. Niin hassua, että lapset katsovat kuusta niin eri tasolta ja huomaaavat niin erilaisia asioita.

Olkkari tulee saamaan vielä kuusen ja sohvatyynyjen  kaveriksi vähän muutakin kulta-valko-mustaa, ja kunhan se on kokonaan valmis niin mä jaan kuvia sitten koko meidän jouluisesta lookista! Ihanaa maanantaita kaikille <3

Millainen joulukuusi tai joulukoristeet teiltä löytyy tänä vuonna?

Moikka! Vitsit mikä viikonloppu, me ollaan touhuttu ihan hypersuperisti! Perjantaina Otto kävi hakemassa Ikeasta meille vähän lisää Bestå-kaappeja, ja yhden kivan paketin postista ja perjantai-ilta käytettiin sitten sisustellen ja kaappeja kasaillen. Eilen taas lähdettiin jouluostoksille Itikseen, piipahdettiin Hope Hyvän mielen joululoungessa,  vietettiin leffailtaa ja haettiin joulukuusi valmiiksi itsenäisyyspäivää varten.

Aamu oli aikamoista hulinaa, kun ystäväni Anna tuli meille tekemään meille joulukorttikuvaukset. Niistä kerron myöhemmin lisää kun saan kuvat! Olihan siinä hommaa, siis lapset ja joulukorttikuvaukset, etenkin sisällä, täytyy sanoa että kaikki peukut valokuvaajille kärsivällisyydestä! Vaikka meidänkin lapset ovat tottuneita kameraan, niin sellaisten oikeasti kivojen kuvien ”rakentaminen” on aina haastavaa heidän kanssa. Munkin blogissa lapsikuvat ovat yleensä aina tilannekuvia, tai sitten jotain asukuvia joita he ovat itse juuri siinä tilanteessa halunneet ottaa. Mutta täytyy toivoa että sieltä tuli edes muutama kiva otos (luulen kyllä että tuli, koska Anna on tosi tosi taitava) meidän hulinasta ja hyörinästä huolimatta.

Anna nappasi musta ja Otosta muutaman behind the scenes -yhteiskuvan mun kameralla, olipa ihanaa kun kerrankin sai jostain vuoden tärkeästä päivästä yhteiskuvan meistä!

Aloiteltiin kuvausten lomassa myös joulukuusen koristelua, ja sitten kun kuvaukset olivat purkissa me koristeltiin se tyttöjen kanssa loppuun, kun saatiin kuusi siirrettyä oikealle paikalleen. Tuli kyllä aika ihana kuusi, joka saattaa vilahtaa huomenna joulukalenteriluukussa! Tytöt osasivat keskittyä koristeluun jo ihan eri tavalla kuin vielä viime vuonna ja meillä oli tosi kivaa.

Kuusenkoristelun jälkeen me katsottiin vähän aikaa My Little Ponya ja laiteltiin yhdessä itsenäisyyspäivän päivällinen. Syötiin perisuomalaisesti valkosipuliperunoita, pippuripihviä ja salaattia, mikä maistui kaikille. Mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut taas treenaamaan lähiaikoina yli puolen vuoden tauon jälkeen, ja otettuani pienen ruokalevon tyttöjen ja Oton kanssa Olaf-pelin parissa, mä treenasin hyvän puolen tunnin treenin. Suihkun jälkeen alkoi juuri sopivasti Linnan Juhlien pukulähetys, josta me katsottiin Tiaran kanssa ensimmäinen tunti ja kirjoitettiin pukujen top5-listaukset. Tiaran suosikit löytyvät Instagramista. Mun mielestä upeimpia olivat ehkä Jaana Pelkonen ja Tiina Lymi, mielettömän upeat puvut molemmilla.

Ihanan touhuntäyteinen viikonloppu, ja pakko sanoa että meidän koti näyttää i-h-a-n-a-l-ta. Mulla on niin pitkään ollut taas sisustusvimma mutta ei ole ollut aikaa eikä jaksamista laittaa mitään isompaa ennen tätä. Nyt täällä tuntuu jotenkin paljon raikkaammalta. Odottelen vaan seuraavaa aurinkoista päivää että saan kuvattua miltä täällä oikeasti näyttää!

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille <3 Ensi viikolla luvassa kaikkea kivaa sekä joulukalenterissa että muutenkin!