Kukkuluuruu! Eilen meitä suosi ihana auringonpaiste ja lähdettiinkin iltapäiväksi vähän kauemmaksi puistoon. Matkalla bongattiin graffitein peitetty seinä, joka oli täynnä pikkuruisia etanoita ja pysähdyttiin siihen sekä ottamaan kuvia että laskemaan niitä etanoita. Niitä oli siis kymmeniä, lapset olivat aivan haltioissaan. Lopulta löydettiin vielä aivan megaiso hämähäkki, sellainen parin sentin kokoinen. Siitäkin lapset ja Otto innostuivat, tämä äiti ei niinkään. Mulla on nimittäin kerran murtunut jopa jalka hämähäkin takia, kun mökillä säikähdin niskassani ollutta hämähäkkiä niin että lähdin juoksemaan korkeat ja kapeat portaat alas äidin luo ja tipahdinkin sitten. Tällöin olin siis ala-asteiässä, olisinkohan ollut kahdeksanvuotias. Enää en ehkä säikähdä niitä ihan yhtä paljon, mutta joo, hauska opetustarina kerrottavaksi lapsille ainakin, että ei kannata hätiköidä ja mennä paniikkiin.

Oltiin puistossa koko iltapäivä ja leikittiin lasten kanssa piilosta ja kiipeiltiin. Pyörittiin A-keinussa ja tehtiin vaikka mitä hauskaa. Löydettiin myös oravia ja vaikka mitä. Ihanan rentoa ja kivaa, ja lapsetkin nauttivat. Puiston jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tehtiin ruuaksi pitkästä aikaa avokadopastaa. En muistanut enää koko herkun olemassaoloa, mutta Otto sitten kysyi että tehtäisiinkö sitä ja olihan se taas hyvää. Aika ihanaa syödä kaikkea pehmeää ja kermaista (vaikka siinä ei kermaa olekaan, avokadon koostumus vain on sellainen) nyt kun on viileämmät ilmat.

Mun asu: Takki Sheinside* / Sweatshirt Sweet SKBTS* / Farkut Cubus / Kengät Nike / Paita Zara / Laukku Marc by Marc Jacobs

Oton asu: Takki H&M / Ruutupaita Sweet SKBTS* / T-paita H&M / Farkut Topman / Kengät Björn Borg* / Lippis Sweet SKBTS*

Tiaran asu: Pipo Sweet SKBTS* / Takki Villervalla / Paita Gugguu / Farkut Zara / Kengät Zara

Zeldan asu: Pipo Asos / Haalari Mini Rodini / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt aikaa Lontoon reittien ja kohteiden miettimiseen ja teidän vinkeistä olen saanut hyvän pohjan meidän suunnitelmille. Alkavalla viikolla kirjoittelen siis vielä Lontoon shoppailuista ja ravintoloista ennenkuin sitten lähdetään. Matkakuume on kova ja ei tässä meinaa pysyä enää housuissaan kun olen niin innoissani. Käytin jopa sanaa intsinä kun puhuin Otolle reissusta, se tarkoittaa että tässä on kyllä todellinen innostus meneillään, apua. Ehkä on noloa näin bloggaajana hehkuttaa tavallista parin päivän kaupunkireissua näin, kun monelle sellaiset ovat ihan arkipäivää ja no big deal, mutta mulle tämä on ainakin iso juttu ja en aio sitä peitellä.

Mennään tänään tyttöjen kanssa moikkaamaan tyttöjen pikkupikkuserkkua ja vietetään rento sunnuntai. Lapset ovat leikkineet pukuleikkiä koko aamun ja koti on vähän sen näköinen. Mutta ehtii sitä siivoilla illallakin, ei jaksa kuumottaa kun tärkeintä on että on hauskaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

”Voidaanko tänään olla koko päivä kotona, kun mä haluaisin vaan lukea kirjoja ja katsoa possuvideoita iPadilla ja tehdä palapelejä?”. ”Ollaan vaan”. ”Miten pottu kiwjoitetaan?” ”P-O-S-S-U, possu.”

No tänään ollaan sitten vaan oltu. Letitetty hiuksia, katsottu niitä possuvideoita youtubesta ja luettu kirjoja, Tarinoita Arendelista ja Lilla spöket Labania. Räkätetty Rohmu krokotiilille ja tehty Frozen-palapelejä ainakin kaksi tuntia. Rakennettiin me talokin pikkulegoista ja arvailtiin millä kirjaimella mitkäkin sanat alkavat, laskettiin jopa paljonko on viisi plus kaksi. Ihasteltiin vesisadetta ikkunasta, syötiin välipalaksi omppuja ja banaaneja ja kirjoiteltiin kirjainmagneeteilla höpöjä juttuja. Meiltä puuttuu monta tärkeää kirjainta magneettikokoelmasta, mutta niillä saa hyvin kirjoitettua esimerkiksi BOSS HÖPÖT.

Niin ihana päivä, näitä rauhallisia torstaipäiviä mä odotan joka viikko. Vaikka on kiva mennä ja tehdä, niin paras torstai on kyllä kotihousutorstai, sellainen torstai että ei tarvitse edes kammata tukkaa jos ei huvita. Näillä vapaapäivillä on hurjan suuri merkitys jaksamisen kannalta. Mä olen oppinut aikatauluttamaan, ja yleensä puristan viikon ensimmäisten kolmen päivän aikana itsestäni irti niin paljon kuin vaan pystyn, herään aikaisin aamulla ennen lasten heräämistä kirjoittamaan, muokkaamaan kuvia ja vastaamaan sähköposteihin, käyn päivän töissä ja jatkan blogijuttuja lasten mentyä nukkumaan tehden niitä yleensä iltayhteentoista asti vähintään. Siten voin ottaa torstain ja perjantain rennommin, tehdä blogijuttuja vain osan illasta ja muuten vain olla lasten ja Oton kanssa.

Olen myös oppinut sanomaan ei ja kuuntelemaan omaa jaksamistani. Vaikka joka päivä voisi juosta kymmeneen eri paikkaan, ei se ole tarpeen. Tarpeen on nauttia hetkestä ja avata silmät kaikelle sille siistille mitä tapahtuu kotona kahdeksan aikaan aamupuuron äärellä. Sieltä voi löytyä ihan mielettömiä ajatuksenjuoksuja ja loistavia keskusteluita.

En ole avannut konetta koko päivänä ennenkuin istahdin tähän sohvalle lasten mentyä nukkumaan. Ja vaikka avasin sen, unohduin hetkeksi katsomaan Antti Holma showta enkä muistanut koko koneen olevan sylissä ennenkuin huomasin että reisiä vähän kuumottaa.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille, ja mahtavaa alkanutta lokakuuta!

Tänään oli tyttöjen kovasti odottamat ystävän synttärijuhlat My Little Pony -teemalla, joka oli siis tämä mystinen MLP mistä eilen puhuin. Aina sitä ei muista kun kirjoittaa, että kaikille ei välttämättä ole Fluttershyt ja Apple Jackit arkipäivää, eikä kaikkien tarvitse muistaa millainen söpöysmerkki on Twilight Sparklella. Juhlissa oli kyllä niin My Little Ponya kaikki että, ja itse päivänsankari oli upea Rainbow Dash. Meidän tytöt valitsivat itse asunsa, toinen halusi olla Fluttershy eli vaaleankelta-vaaleanpunainen poni, ja toinen halusi olla Pinkie Pie eli yllättäen pinkki poni.

Näillä mentiin, ja juhlissa neidit saivat vielä omat söpöysmerkit poskeen ja olivat niin onnellisia niistä. Me nautittiin huikeista herkuista ja ihasteltiin mielettömiä ponikeksejä ja kakkua. Oli kyllä hauskat juhlat. Pääsin pitämään ihanaa minivauvaakin sylissä kun Ollie & Co. -blogin Salla perheineen oli samoissa juhlissa. Mä olin kyllä ihan hukassa että miten sitä pientä vauvaa pidetään sylissä, kun en ole niin pitkään aikaan pitänyt. Tuli siinä vaan semmonen olo että miten ihmeessä mä olen onnistunut kaksi vastasyntynyttä kasvattamaan jo tähän ikään asti kun olin ihan paniikissa että vauva menee suunnilleen rikki jos hengitän. Mutta vauva oli oikein chilli tapaus ja hymyili vaan nätisti, ei säikähtänyt tämmöistä paniikkipirkkoakaan.

Mä laitoin eilen hiustenpidennykset päähän ekaa kertaa puoleen vuoteen, kun tuli vaan sellainen totaalikyllästyminen tähän long bobiin. Kirjoitan tukasta ihan omat juttunsa kun moni siitä kyseli jo somekanavissa, nyt tyydyn vaan toteamaan että en yhtään tiedä mitä teen mun hiusten kanssa, olen niiden kanssa ihan yhtä hukassa kuin vauvojenkin kanssa.

Mutta siis, ihana rentouttava viikonloppu takana kyllä. Tänään mä sain nukkua puoli kymmeneen ja olen ollut kuin uusi ihminen koko päivän, miten ihmeessä mulla riitti edes unta niin pitkään! Huomenna töihin ja päiväkotiin, arki jatkuu taas. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa myös!

Ja vielä rakkaat onnittelut mun äidille jolla on tänään myös synttärit <3 TÄSSÄ postaus mun äidistä, jonka kirjoitin viime vuonna äidin syntymäpäivänä, käykää lukemassa jos ette ole käyneet lukemassa. Mun äiti on maailman vahvin nainen.

Siivosin tänään heti aamusta lastenhuoneen ja kerättiin kaksi isoa säkillistä tavaraa jotka laitetaan eteenpäin, niin ihanaa kun huoneessa on nyt tilaa enemmän! Aamun siivousurakan jälkeen me ajeltiin Helsingin Jäähallillle parkkiin ja suunnattiin Lasten Liikennekaupunkiin tyttöjen kanssa, potkupyörät mukana tietysti. Kovinkaan kauaa ei ehditty liikennekaupungissa pyöriä, ennenkuin sinne tuli ilmeisesti joku synttäriporukka viettämään yksityistilaisuutta.

Se oli vähän harmi, kun ei me nyt tietenkään olisi sinne lähdetty  jos oltaisiin tiedetty etukäteen mutta ei sitä lukenut missään netissä etukäteen vaikka juuri tänään katselin niitä sivuja ennen lähtöä. Varsinkin meidän nuoremmalle neidille tuli tosi paha mieli kun ei ehditty olla siellä kuin tyyliin vartti, ennenkuin piti jo lähteä, matka sinne oli kestänyt kauemmin kuin ehdittiin olla. Mutta lähdettiin sitten vielä Keskuspuistoon pyörimään ja kyllä hänkin siinä piristyi sitten. Pitää mennä joku toinen kerta uudelleen, ja toivoa ettei taas olisi sitten jotain tilaisuutta, koska paikka oli tosi kiva ja lapset olivat aivan intona liikennevaloista ja kaikesta.

Käytiin vielä kaverilla pyörähtämässä ja hakemassa Otolle chili-kasvi jonka kaveri on hänelle kasvattanut. Saapa nähdä saadaanko sitten ensi kesänä chili-satoa, itse en ole onnistunut pitämään meidän parvekekukkia hengissä paria kuukautta kauempaa ikinä mutta ehkä Otto nyt suhtautuu ihan toisenlaisella intohimolla tähän chiliin kuin minä krysanteemeihin ja saadaan ensi kesänä laittaa itsekasvatettua chiliä tortilloihin tai tehdä vaikka ihan omaa srirachaa, haha!

Kotimatkalla haettiin Kolmannen linjan Korphaista thairuuat kotiin mukaan, kun alkoi niin tehdä mieli siitä aiemmin ohi ajaessa. Tytötkin söivät mielellään mietoa kanaa ja riisiä, sekä kevätkäärylettä ja me Oton kanssa syötiin tulista Laap-salaattia. Oli ihanaa syödä valmista ruokaa, mutta kuitenkin kotona, ei olla pitkään aikaan taidettu hakea mitään noutoruokaa. Niin mukavan helppoa! Huomenna mä aion testata myskikurpitsalasagnea, jonka reseptin bongasin Jotain Maukasta -blogista, se kuulosti tosi hyvältä.

Tytöt pitivät vielä ruuan jälkeen pyjamabileitä olkkarissa = raahasivat siis kaikki tyynyt, peitot ja pehmolelut lattialle ja loikoilivat siinä, samalla kun katsottiin eilinen Vain Elämää -jakso yhdessä. Ihanat pienet muruset!

Huomenna meillä on ystävien tytön 4-vuotissynttärit MLP-teemalla ja täällä on pikkuneidit jo ihan into piukassa. Syyskuu on kyllä oikea synttärikuukausi, mun äidilläkin on nimittäin huomenna synttärit, mutta niitä me juhlitaan sitten vähän jälkikäteen kunnolla kunhan tullaan sieltä Lontoosta takaisin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Vihdoinkin sain ekan osan videovastauksia kuvattua ja editoitua, ja tällä kertaa ne käsittelevät sopivasti tätä kaksikielisyysaihetta, josta on muutenkin tullut nyt jonkin verran kyselyitä kun päivähoidosta kirjoittelin. Mä videon alussa kerronkin vähän miksi tämä video on tässä vasta nyt, mutta vielä kerran pahoittelut siitä että näissä on kestänyt näin kauan. Lapsetkin vilahtavat videolla loppupuolella, ja taustalla voi kuulla kuinka värikynät viuhuvat kun Elsa, Anna ja Olaf saavat väriä pintaan.

Suora linkki videoon TÄSSÄ jos upotus ei jostain syystä toimi.

Mä yritän saada myös seuraavat osat tehtyä mahdollisimman pian, kysymyksiä on kuitenkin vielä paljon.Videoiden kanssa se kynnys aloittaa on vaan niin paljon suurempi, kuin kirjallisten vastausten kanssa. Koko projekti valmiiksi postaukseksi on niin erilainen. Toivottavasti tämä video selvensi vähän ajatuksia tämän meidän kielisekoituksen suhteen. Mä uskon että se yhtälö voi kuulostaa hassulta että kumpikaan vanhemmista ei ole suomenruotsalainen ja silti lapset ovat ruotsinkielisessä päivähoidossa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3