Tänään oli ensimmäinen aamu muutamaan viikkoon, kun heti aamusta ei ollut mitään tekemistä kuten synttärijärjestelyjä tapahtumia tai treffejä kaverin kanssa. Me otettiin siitä kaikki irti nukkumalla puoli yhdeksään ja nauttimalla aamupalaa ihan rauhassa vailla aikataulua. Edelleenkin hengaillaan yökkäreissä, ja kello on sentään kaksitoista. Iltapäiväksi meillä on ohjelmaa, ja kohta pitääkin alkaa jo valmistautumaan, mutta tämä aamu on ollut ihan paras.
Rauhassa nautittu aamiainen hedelmineen ja kahvia vastakeitettynä ja kuumana, nautinnollista. Aamiaisen jälkeen ollaan rakenneltu kuopuksen kanssa legoilla ja askarreltu esikoisen kanssa synttärilahjaksi saaduista Frozen -hamahelmistä Olaf. Hän asetti jokaisen helmen itse paikoilleen ja mä vain silitin lopputuloksen. Hieno Olaf tuli, ei voi muuta sanoa! Mulla oli itselläkin pienenä hamahelmiä, mutta en muistanutkaan miten mielettömän hauskoja ne on! Mulla ei myöskään tainnut olla mitään tällaisia hahmohelmiä, vaan ainoastaan sellaisia erimuotoisia alustoja joihin sitten tein kaikenmaailman kukkia ja tähtiä.
Eilen olin päiväkodin vanhempainillassa ihan ekaa kertaa ja oli kyllä tosi mielenkiintoista kuulla tarkemmin mitä päiväkodissa päivisin tapahtuu. Vaikka meillä on aina ollut hyvä fiilis hoidosta, niin nyt on kyllä vielä kovempi luotto kuin aiemmin. Henkilökunta on niin innoissaan kaikesta mitä he lasten kanssa tekevät ja muistavat kaikkia hassuja pieniä yksityiskohtia joita kerrottiin eilenkin. Hoitajat jopa lauloivat lasten metsälauluja meille ja esittelivät tunnekasvatustuntien käsinuket, jotta me vanhemmat sitten tiedetään tasan kenestä lapset puhuvat kun he kertovat Olesta tai Snigelistä.
Lasten kielellinen kehitys on ollut todella hurjaa tämän puolen vuoden aikana, enkä ollenkaan ihmettele miksi. Päiväkodista he saavat hyvät eväät kieleen jo ihan arkipäiväisessä kanssakäymisessä, mutta myös erillisillä Språklust-tunneilla joita pidetään joka viikko. Lapsille opetetaan myös tunnekasvatusta ja sosiaalisia taitoja erillisillä tunneilla, ja sitte on tietysti myös viikottainen metsäretki jossa opitaan tuntemaan luontoa. Onneksi meillä sattuu juuri ne päivät dagispäiviksi, jolloin on kaikki tuo erityisohjelma juuri meidän lasten ikäryhmille. Mä tykkään siitä että päiväkodissa jaetaan lapsia paljon pienryhmiin jolloin lapset saavat paljon yksilöllistä opetusta ja huomiota. Ei sillä että nuo ryhmät muutenkaan isoja olisivat, eivät lähellekään niitä kauhumääriä joista kunnallisen päivähoidon yhteydessä puhutaan.
Molemmat neidit ovat oppineet tosi omatoimisiksi ja rohkeiksi näiden kuukausien aikana, ja viihtyvät selvästi hoidossa. Isompi osaa ottaa ruuan jo itse ja kaataa maitoa lasiin, ja tietää että ruokaa otetaan sen verran kun aiotaan syödä ja kaikkea pitää maistaa. Hän paapattaa ruotsiksi ummet ja lammet ja ymmärtää ihan hurjan paljon. Nuorempikin tietää että kaikkea pitää maistaa, osaa pukea ja riisua itse ja toistelee paljon ruotsinkielisiä sanoja. Hän ei vielä puhu ruotsin kieltä oma-aloitteisesti yksittäisiä sanoja enempää, mutta saattaa vastata ruotsiksi ja toistelee paljon mitä hänelle puhutaan tai mitä Tiara sanoo.
Ulkona paistaa ihana aurinko, ja lounas on kohta valmista. Pian me lähdetään tyttöjen kanssa vähän ulos, ja käymään hoitamassa mun työjuttuja. Tästä tulee varmasti ihana päivä kun aamukin on ollut jo näin mahtava! Ihanaa torstaita kaikille <3





































