Voi vitsit sanon mä, on ollut tosi vaikeaa kirjoittaa postauksia viime viikon jälkeen, kun tuntuu että tuollaisten superuutisten jälkeen kaikki normaali on ihan lame. Mutta eihän meidän elämä kokoajan ole mitään vuoristorataa ja isoja uutisia täynnä, vaan sitä tavallista arkea suurimmaksi osaksi, ja raskaus kulkee siinä mukana. Eilen käytiin Korkeasaaressa tyttöjen ja Oton ja tyttöjen tädin kanssa, ja meillä oli tosi hauska reissu. Lauantaina taas vietettiin deitti-iltaa Oton kanssa, kun tytöt olivat ekaa kertaa yökylässä Oton tädin luona.

Käytiin Oton kanssa Putte’sissa pizzalla ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta. Sitten käytiin moikkaamassa kavereita, ja tultiin kotiin katsomaan Netflixistä Don’t trust the bitch in apartment 23:a ja syömään Ben & Jerry’siä. Kiitos muuten mun lukijalle joka vinkkasit sarjasta, se on niin hauska että me nauretaan täällä kippurassa Oton kanssa joka ilta! Oli aika ihanaa, kun viime viikot ollaan oltu niin tiiviisti perheenä yhdessä. Tytötkin olivat nauttineet kovasti yökyläreissusta kun pääsivät leikkimään ison lapinkoiran kanssa ja saivat hemmottelua osakseen.

Minityyppi on nyt pari viikkoa jo muljunut iltaisin siihen malliin että olen tuntenut liikkeet, siis tyttöjä en tuntenut ihan yhtä aikaisin koska he vaan hennosti tökkivät pienillä raajoillaan. Tämä tyyppi pyörii 360 astetta ympäri jatkuvasti niin sitä ei voi olla tuntematta vaikka hän pienenpieni vielä onkin, jopa Otto tunsi toissailtana kun hän kieppui mun pötsissä. Saapa nähdä miltä nämä pyörähdykset tuntuvat kymmenen tai kahdenkymmenen viikon päästä. Mutta siis aivan ihanaa tuntea ne liikkeet, aina iltaisin kun makoilen sohvalla hän innostuu ja alkaa heilumaan.

*sisustustuotteet hyllyä lukuunottamatta saatu Maxplaysta blogin kautta.

Mä ostin lauantaina ensimmäisen vauvanvaatteenkin kun käytiin kahdestaan keskustassa pyörimässä, Vimman ihanan Lakritsi-bodyn. Se on kokoa 60, ja musta tuntuu ihan mielettömän uskomattomalta että se on tyypille ISO sitten kun hän syntyy. Siis voiko sitä pienempiä ihmisiä ollakaan? Tiedän että voi, Tiara käytti alkuun kokoa 44, mutta kyllä sitä ehtii jo näin monen vuoden aikana unohtaa miten minejä ne pienet onkaan!! Ajattelin ostella enemmän vasta sitten kun ollaan käyty rakenneultrassa, mutta jos jotain söpöä tulee vastaan niin en aio kyllä kieltää itseäni ostamasta aiemminkaan.

Mua harmitti jo kun silloin Anttilan konkurssialeissa oli Stokke Steps-järjestelmän osia ihan superhalvalla, mutta olin silloin vielä ihan liian alussa että olisin uskaltanut ostaa yhtään mitään. Siinä olisi tullut iso säästö. Mutta ei auta, toivotaan että tulee vielä hyviä aleja myöhemminkin. Meillä on edessä ihan kaikkien vauvatavaroiden ostaminen, koska me ollaan myyty tai annettu pois ihan kaikki tarvikkeet ja 99% vauvanvaatteista, vain ihan muutama lemppari on säästetty että voin antaa tytöille sitten kun he ovat isoja. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään, koska on kiva kun nyt voi ostaa uutena sellaisia jotka miellyttävät silmää, suurin osa niistä vauvajutuista kun oli kuitenkin ostettu yli viisi vuotta sitten ja maku ja tyyli ovat kovasti muuttuneet niistä ajoista niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Joo, että sellaista löpinää! Kyllä mä tiedän että te tykkäätte lukea ihan normaaleja höpötyksiäkin (vai olenko ihan väärässä?). Sitä vaan asettaa itselle niin kovat paineet aina, tuntuu että mikään ei ole riittävän hyvää ja riittävän mielenkiintoista. Mutta kyllä on ja pitää olla. Tällä viikolla on tulossa ainakin postausta raskausoireista, ihana ruokaohje jonka keksin eilen, asiaa lasten uusista harrastuksista, uutta videota ja vaikka mitä muuta. Kiinnostaako teitä muuten lukea raskaudesta viikko viikolta, vai onko se jo ihan mennyt juttu? Siis että kirjoittaisi vaikka raskausviikosta 15 ja laittaisi mahakuvan? Mä en tietenkään kirjoittaisi mitään sellaisia jokaiselta vauvasivustolta löytyviä viikkofaktoja vaan nimenomaan omia fiiliksiä ja muita. Kertokaa ihmeessä.

Nyt mä alan rustaamaan ruokaohjetta! Mahtia alkanutta viikkoa kaikille <3

Monen monta viikkoa on jo ollut käytössä perinteinen housukikka: kahdella pompulalla housut kiinni, kun nappi ei enää mene. Nyt kuitenkin alkavat housut puristaa kasvavaa mahaa tästä kikasta huolimattakin niin ikävästi että olen tänään lähdössä äitiysvaateostoksille. Kaikki vanhat äitiysvaatteet mä kerkesin jo antaa pois, enkä usko että niille enää käyttöä olisi ollutkaan, onhan siitä melkein neljä vuotta kun viimeksi tulin raskaaksi vaatemakukin ihan erilainen.

Raskaus ei ainakaan mulle ole mikään syy pukeutua vaan verkkareihin, vaan haluaisin mahdollisuuksien mukaan näyttää edelleen itseltäni. Mun tyylin kulmakiviä ovat normaalisti ainakin tiukat pillifarkut, collegepaidat ja bombertakki. Sellaisista haaveilen myös nyt raskausaikana. Jotenkin tuntuu että ne raskausvaatteiden perus empireleikkaukset on jo vähän nähty kahdessa edellisessä, ja nyt haluaisin nimenomaan säilyttää sen oman tyylini. Raskautta en halua peitellä tai piilotella, mutta ei mun kaikissa asuissa tarvitse erikseen mahaa korostaakaan. Tärkeintä on mukavuus ja omannäköisyys.

Kasasin pienen kollaasin vaatteista jotka tuntuvat ainakin nyt siltä että voisivat päästä kovaan käyttöön tänä syksynä. Yhtään äitiysvaatetta en tosiaan vielä ole ostanut mutta viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata ostoksille. Toki meidän valikoimat täällä Suomessa on aika pienet ja rajalliset, ja luultavasti täydennän ostoksiani sitten verkkokaupoissa. Ensin pitää kuitenkin edes jotenkuten onnistua selvittämään mun tämänhetkinen housukoko, koska en usko että näissä raskaushormoneissa haluan kokea sitä pettymystä että verkkokaupasta tilatut housut ei mahtuisikaan jalkaan, haha.

1. Farkut H&M 2. Bomber New Look Maternity 3. Toppi New Look Maternity 4. College H&M 5. Mekko Zalando Essentials 6. Kengät Timberland 8. Farkut Topshop Maternity 9. College Zalando Essentials 10. Farkut Topshop Maternity

Ihan ensimmäinen ostos tulevat olemaan äitiysfarkut ja perus mustat leggingssit. Koska mun maha on vielä suhteellisen pieni näin alussa, haluan sellaiset farkut joissa ei ole over-the-bump trikookangasta, koska toistaiseksi se jäisi vielä löysäksi. Eli tarvitsen matalavyötäröiset äitiyshousut ja leggingssit. Näitä lähden luultavasti metsästämään ihan H&M:ltä, vaikka sekä Asoksen että Topshopinkin farkkuvalikoimat houkuttelevat. Muhun ei iske sellaiset perus äitiyshousut yhtään, vaan haluan samanlaiset farkut mitä yleensäkin käytän, mutta vaan äitiysmalliset.

Farkuille kaveriksi collegepaitoja ja ihan perus toppeja ja t-paitoja. Lisäksi haluaisin yhden sellaisen luottomekon jonka voisin pukea niinä päivinä kun kaikki kiristää ja tuntuu että mikään ei näytä hyvältä, siihen sopisi hyvin A-linjainen trikoomekko Zalandolta. Se korostaa vartalon parhaita puolia huononakin päivänä. Ja viilenevään syksyyn tosiaan tuo musta bomber olisi aika ihana, mun oma mahtuu vielä hetken aikaa mutta kiinni se ei kyllä kohta enää mene. Saa nähdä päädynkö hankkimaan tämän, New Lookin bomberilla on siis hintaa vaivaiset 24,95 eli hyvin voisi hankkia.

Varsinkin kun talvi alkaa tulla pikkuhiljaa ja tulee liukkaat kelit, mä haluan kunnon kengät jotka pitävät mut pystyssä ison pötsin kanssa. Timberlandin klassikot voisivat olla sellaiset kengät tänä talvena. Niissä on kunnon pohjat joissa on hyvä pito, eikä tosiaan haittaisi sekään että ne ovat lämpimät ja vieläpä hyvännäköiset.

Millaisia vaatteita te olette ostaneet ensimmäisiksi äitiysvaatteiksi? Mitä äitiysvaatteita teidän mielestä on hyvä löytyä kaapista? Vai oletteko pärjänneet kenties ihan normivaatteilla koko raskauden?

Kuten lupasinkin, mä jaan teidän kanssa nyt videon siitä miten me kerrottiin lapsille tulevasta vauvasta. Tämä oli sen verran once in a lifetime -tilanne että pakkohan se oli ikuistaa, ja olen kyllä niin iloinen että sen teimme.

Videon kuvaamisen jälkeen on tullut monta aivan loistavaa tilannetta lasten kanssa, paras oli ehkä eilen aamuna kun vein lapsia päiväkotiin ja nuoremman ryhmällä oli aamupiiri meneillään. Hän sitten täysin spontaanisti siitä kirmasi opettajansa syliin kun muut hiljaa kuuntelivat lorua, ja kiljaisi ”MEILLE TULEE VAUVA!”. Siinä oli äiti vähän punaisena, ei se joo mikään salaisuus toki ole ja näkyykin, mutta oli aika hassu tilanne. Hyvät naurut sain ainakin. Mutta aww siis ihanaa että lapset ovat innoissaan! Ja vaikka nuorempi kirmasikin videolta piirtämään, on hän oikeastaan se joka on heistä kahdesta ollut vielä enemmän kiinnostunut (ja malttamaton). Saattaa olla että tulee aika pitkät puoli vuotta odotella vauvaa.

Hei muuten, tarkoitus on aktivoitua videopuolella ihan kunnolla. Teen kuitenkin itselleni ihan uuden kunnon kanavan ulkoasuineen kunhan vain saan aikaiseksi. Jos teitä siis kiinnostaa nähdä videoita enemmänkin, niin saa heittää myös ilmaan ajatuksia mitä haluaisitte videolla nähdä! Lupaan ilmoittaa heti kun kanava on valmis ja seurattavissa. Siihen asti SC & IG @iinalaura.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

No huh, nyt kun on saatu suuret uutiset kerrottua niin on aika höpöttää aiheesta vähän enemmän. Me ollaan yhdessä haaveiltu kolmannesta pikkuisesta jo aika pitkään, mutta vielä viime vuonna aika ei ollut sopiva koska olin juuri aloittanut uudessa mielenkiintoisessa työssä ja halusin keskittyä siihen ja nähdä mitä siitä tulee. Pikkuhiljaa tänä keväänä kuitenkin haave vauvasta kasvoi suuremmaksi kuin mikään muu, ja kaikeksi onneksi me saatiin jo kolmannen kerran olla niin onnekkaita että löydettiin ne kaksi viivaa tikusta.

Tiedän että olen sanonut täälläkin että ”Ei enää ikinä”, mutta silloin kun sen sanoin oli meidän perhe aika väsynyt vuoden valvomisesta ja pikkuvauva-ajasta. Kun väsymyksestä on päässyt jo reilusti yli ovat ajatuksetkin vähän muuttuneet. Vauvahaaveilu ja vauvan yrittäminen on kuitenkin ainakin mulle sen verran yksityisiä asioita, että en ole niistä halunnut täällä sen enempää kirjoittaa, siksi varmasti monelle tämä tulikin suurena yllätyksenä. Sitä ei kukaan voi vielä tietää miten helppoa tai rankkaa meillä tulee kolmen kanssa olemaan, mutta uskon että kolmas tyyppi on mitä mainion lisä meidän perheeseen, oli vauva-aika ja kolmen kanssa oleminen helppoa tai ei.

Me ollaan jännitetty koko kesä niin hurjasti että onhan kaikki hyvin varmasti, ja kun viimein saatiin katsoa meidän omaa pikkuista ruudulta oli helpotus suuri. Sanoin ultranneelle kätilöllekin että koko kesän on päässä pyörinyt vaan ajatus että voiko kaikki mennä vielä kolmannenkin kerran vaan ihan hyvin, ja hän sanoi että voi. Että yleensä uudelleensynnyttäjillä on tämä sama ajatus, että voiko olla niin onnekas että kaikki vaan menee vieläkin hyvin. Ja kuulemma kätilö ajattelee, että jos takana on jo hyvin sujun(eita)ut raskaus ja synnytys, on suurempi todennäköisyys että kaikki menee nytkin hyvin. Se ehkä vähän rauhoitti. Toki mä tiedän että tässä on vielä pitkä matka edessä sinne ensi vuoden puolelle, mutta ainakin nyt on vähän helpompi hengittää.

Mun maha pomppasi esiin taas aika aikaisin, se on ihan uskomatonta miten pientä nyrkkiäkin pienempi tyyppi voi aiheuttaa niin ison pömppiksen. Ja siis kun tämä on iso aamulla, keskellä yötä ja illalla, söin mä mitä tahansa. Eli joko se on joku megakestoturvotus tai sitten mun maha vaan kasvaa nopeasti vaikka vauva ei iso olekaan. Tätä on ollut tosi vaikea peitellä, ja vikoina viikkoina ennen ultraa jokainen kaveri joka meillä kävi tajusi heti vaikka laitoin mitä päälle. Erilaisissa tapahtumissa on ollut päällä kuulkaa viittaa ja pitkää liiviä ja ties mitä, osa on sanonut että ei arvannut ollenkaan ja toiset taas että ”mä arvasin heti kun näin sut!”.

Me ollaan kyllä vieläkin ihan onnesta soikeana täällä, ja tullaan olemaan varmasti pitkään. Raskausoireista kirjoitan ihan erikseen, niitä nimittäin on ollut ja on todellakin, sen voin kertoa. Ja arvatkaa vielä mitä, mä kuvasin videolle kun me kerrottiin lapsille. Saatte nähdä sen kunhan kerkeän editoimaan. Voi juku, en voi siis sanoin kuvailla miten helpottavaa on kahden kuukauden salailun jälkeen vihdoin pystyä kirjoittamaan tänne ihan avoimesti ja kaikki kortit pöydällä. Raskaus ei ole mikään pikkujuttu ja on vaikuttanut monella tapaa meidän kesään, ja siksikin kirjoittelu on ollut vähäisempää, mutta parhaani olen yrittänyt kuitenkin.

Tästä lähtien palaan taas vähän normaalimpaan kirjoittelutahtiin eli pyrin julkaisemaan uutta sisältöä mahdollisimman usein. Nyt mulla ei ole enää mitään syytä olla hiljaa ja oireetkin on alkaneet pikkuhiljaa vähän helpottaa kun ollaan jo toisella kolmanneksella. Mun blogi alkoi aikoinaan hyvinkin tiiviisti raskautta seuranneena lifestyle-blogina, ja tälläkin kertaa tulen varmasti raskausjuttuja kirjoittelemaan tänne aika paljonkin. Nyt ollaan toki vielä sen verran alussa että mitään hankintoja ei olla tehty, mutta tässä alussa voin kertoa enemmän tuntemuksista ja siitä miten raskaus etenee.

Kiitos ihan hurjan mielettömän paljon kaikille teidän ihanista kommenteista, ne merkitsee mulle ja meidän perheelle ihan äärettömän paljon. On ihanaa tietää että siellä ruutujen takana on noin mielettömän ihania ihmisiä jotka meidän puolesta iloitsee ja myötäelää. Ja hei, tosi moni kommentoi mulle että odottelee myös itsekin talvivauvaa tai vauvaa ylipäätään, musta ois tosi hauskaa jutella teidän kanssa ja jos joku tietää jotain helmikuisten 2017 odotusryhmää niin olisin tosi halukas liittymään jos vain mahdollista. Aiemmin en ole edes mitään ryhmää etsinyt kun en ole uskaltanut paljastumisen pelossa. Mutta vertaistuki on kultaakin kalliimpaa, ja siksi siis mielelläni jakaisin tuntemuksia samassa veneessä olevien kanssa.

Aivan ihanaa keskiviikkoa kaikille ja kiitos vielä, te ootte kultaa <3

Arvatkaa mitä? Mulla on teille aika ihania uutisia. Kun eilen otsikoin postauksen ”Kohta viisi” tajusin vasta jälkeenpäin että sehän oli muutenkin aika osuva. Meitä on nimittäin kohta viisi jäsentä meidän perheessä. Tai ei ihan kohta, puolen vuoden päästä. Koko kesä ollaan odoteltu jännityksensekaisin tuntein että päästään moikkaamaan mahdollista pikkutyyppiä, ja nyt on häntä käyty moikkaamassa. Mun pömppiksen sisällä kasvaa ehkä kaikista kolmesta tähän mennessä eloisin ja voltteja heittelevin persikan kokoinen tyyppi.

Kerrottiin lapsille uutinen vasta ihan hetki sitten ja heidän reaktionsa olivat ihan mahtavia. Kuopus odottaa jo malttamattomana että vauva syntyy, hän kyseleekin melkeinpä kerran tunnissa että joko se vauva kohta syntyy ja on kovin pettynyt kun kerron että siihen on vielä pitkä aika, että vasta joulun jälkeen voi alkaa odottelemaan pikkuhiljaa tyyppiä jonka on määrä syntyä helmikuussa. Jos aiemmat merkit pitävät paikkansa, meidän tyyppi syntyy jo tammikuun puolella, mutta katsotaan onko hän erilainen tässä kuin siskonsa ovat olleet.

Että tällaisia uutisia, onpa jännittävää jakaa nämä täällä blogin puolellakin. Tuntuu jotenkin vieläkin ihan uskomattomalta sanoa ääneen että meille tulee vauva. Mä kerron teille myöhemmin lisää kaikesta, nyt saatte fiilistellä vaan sitä, että ensi vuonna meitä on VIISI! Niin mieletöntä. <3