Meitä on kohta kuusi

19.02.2021

Arvatkaa mitä! Meillä on ollut pieni salaisuus, jonka nyt uskallan viimeinkin paljastaa. Alkusyksystä meille tulee kovasti toivottu vauva, jos kaikki menee hyvin <3 Kerron teille myöhemmin kaiken tästä, nyt olen vain niin helpottunut, että saan kertoa hyviä uutisia ja vihdoinkin iloita tästä kaikesta. Alkuraskaus on ollut vaiherikas ja pelottavin kaikista näistä neljästä, jotka tähän mennessä olen kokenut, mutta onneksi kaikki on hyvin ja nyt uskallan vihdoin alkaa nauttimaan.

Kävimme tänään moikkaamassa super aktiivista ja hienosti kasvanutta minityyppiä, joka vilkutti meille monta kertaa ja näytti, että äiti älä murehdi, kaikki on hyvin. Nyt uskallan ehkä ensimmäistä kertaa ajatella, että meille todella on tulossa vauva ja olen maailman kiitollisin siitä, että saadaan kokea tämä onni vielä yhden kerran. Mitään ei koskaan saa ottaa itsestäänselvyytenä ja tässä on vielä pitkä taival kohti alkusyksyä, mutta tiedän jo nyt, että aika tulee menemään ihan hirveää vauhtia ja yritän parhaani mukaan nauttia nyt kaikista niistä päivistä, joiden ajan saan kantaa ja kasvattaa tätä pientä ihmistä.

Ollaan koko perhe aivan mielettömän onnellisia ja kaikki lapset olivat uutisista todella innoissaan. Meidän 4-vuotiaastakin tulee isosisko ja hänkin on aivan ihanasti mukana pikkusisaruksen odotuksessa. En melkein meinaa oikeasti uskoa, että saan kirjoittaa tätä tekstiä teille ja tunnen vaan oloni niin onnekkaaksi ja kiitolliseksi juuri nyt. Kaikki tunteet seilaavat mun sisällä ja kyynel valuu poskella. Kiitos elämä, kun annat meille näin paljon <3


Video: Kun kerrottiin lapsille

11.08.2016

Kuten lupasinkin, mä jaan teidän kanssa nyt videon siitä miten me kerrottiin lapsille tulevasta vauvasta. Tämä oli sen verran once in a lifetime -tilanne että pakkohan se oli ikuistaa, ja olen kyllä niin iloinen että sen teimme.

Videon kuvaamisen jälkeen on tullut monta aivan loistavaa tilannetta lasten kanssa, paras oli ehkä eilen aamuna kun vein lapsia päiväkotiin ja nuoremman ryhmällä oli aamupiiri meneillään. Hän sitten täysin spontaanisti siitä kirmasi opettajansa syliin kun muut hiljaa kuuntelivat lorua, ja kiljaisi ”MEILLE TULEE VAUVA!”. Siinä oli äiti vähän punaisena, ei se joo mikään salaisuus toki ole ja näkyykin, mutta oli aika hassu tilanne. Hyvät naurut sain ainakin. Mutta aww siis ihanaa että lapset ovat innoissaan! Ja vaikka nuorempi kirmasikin videolta piirtämään, on hän oikeastaan se joka on heistä kahdesta ollut vielä enemmän kiinnostunut (ja malttamaton). Saattaa olla että tulee aika pitkät puoli vuotta odotella vauvaa.

Hei muuten, tarkoitus on aktivoitua videopuolella ihan kunnolla. Teen kuitenkin itselleni ihan uuden kunnon kanavan ulkoasuineen kunhan vain saan aikaiseksi. Jos teitä siis kiinnostaa nähdä videoita enemmänkin, niin saa heittää myös ilmaan ajatuksia mitä haluaisitte videolla nähdä! Lupaan ilmoittaa heti kun kanava on valmis ja seurattavissa. Siihen asti SC & IG @iinalaura.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


Tarinan alku

10.08.2016

No huh, nyt kun on saatu suuret uutiset kerrottua niin on aika höpöttää aiheesta vähän enemmän. Me ollaan yhdessä haaveiltu kolmannesta pikkuisesta jo aika pitkään, mutta vielä viime vuonna aika ei ollut sopiva koska olin juuri aloittanut uudessa mielenkiintoisessa työssä ja halusin keskittyä siihen ja nähdä mitä siitä tulee. Pikkuhiljaa tänä keväänä kuitenkin haave vauvasta kasvoi suuremmaksi kuin mikään muu, ja kaikeksi onneksi me saatiin jo kolmannen kerran olla niin onnekkaita että löydettiin ne kaksi viivaa tikusta.

Tiedän että olen sanonut täälläkin että ”Ei enää ikinä”, mutta silloin kun sen sanoin oli meidän perhe aika väsynyt vuoden valvomisesta ja pikkuvauva-ajasta. Kun väsymyksestä on päässyt jo reilusti yli ovat ajatuksetkin vähän muuttuneet. Vauvahaaveilu ja vauvan yrittäminen on kuitenkin ainakin mulle sen verran yksityisiä asioita, että en ole niistä halunnut täällä sen enempää kirjoittaa, siksi varmasti monelle tämä tulikin suurena yllätyksenä. Sitä ei kukaan voi vielä tietää miten helppoa tai rankkaa meillä tulee kolmen kanssa olemaan, mutta uskon että kolmas tyyppi on mitä mainion lisä meidän perheeseen, oli vauva-aika ja kolmen kanssa oleminen helppoa tai ei.

Me ollaan jännitetty koko kesä niin hurjasti että onhan kaikki hyvin varmasti, ja kun viimein saatiin katsoa meidän omaa pikkuista ruudulta oli helpotus suuri. Sanoin ultranneelle kätilöllekin että koko kesän on päässä pyörinyt vaan ajatus että voiko kaikki mennä vielä kolmannenkin kerran vaan ihan hyvin, ja hän sanoi että voi. Että yleensä uudelleensynnyttäjillä on tämä sama ajatus, että voiko olla niin onnekas että kaikki vaan menee vieläkin hyvin. Ja kuulemma kätilö ajattelee, että jos takana on jo hyvin sujun(eita)ut raskaus ja synnytys, on suurempi todennäköisyys että kaikki menee nytkin hyvin. Se ehkä vähän rauhoitti. Toki mä tiedän että tässä on vielä pitkä matka edessä sinne ensi vuoden puolelle, mutta ainakin nyt on vähän helpompi hengittää.

Mun maha pomppasi esiin taas aika aikaisin, se on ihan uskomatonta miten pientä nyrkkiäkin pienempi tyyppi voi aiheuttaa niin ison pömppiksen. Ja siis kun tämä on iso aamulla, keskellä yötä ja illalla, söin mä mitä tahansa. Eli joko se on joku megakestoturvotus tai sitten mun maha vaan kasvaa nopeasti vaikka vauva ei iso olekaan. Tätä on ollut tosi vaikea peitellä, ja vikoina viikkoina ennen ultraa jokainen kaveri joka meillä kävi tajusi heti vaikka laitoin mitä päälle. Erilaisissa tapahtumissa on ollut päällä kuulkaa viittaa ja pitkää liiviä ja ties mitä, osa on sanonut että ei arvannut ollenkaan ja toiset taas että ”mä arvasin heti kun näin sut!”.

Me ollaan kyllä vieläkin ihan onnesta soikeana täällä, ja tullaan olemaan varmasti pitkään. Raskausoireista kirjoitan ihan erikseen, niitä nimittäin on ollut ja on todellakin, sen voin kertoa. Ja arvatkaa vielä mitä, mä kuvasin videolle kun me kerrottiin lapsille. Saatte nähdä sen kunhan kerkeän editoimaan. Voi juku, en voi siis sanoin kuvailla miten helpottavaa on kahden kuukauden salailun jälkeen vihdoin pystyä kirjoittamaan tänne ihan avoimesti ja kaikki kortit pöydällä. Raskaus ei ole mikään pikkujuttu ja on vaikuttanut monella tapaa meidän kesään, ja siksikin kirjoittelu on ollut vähäisempää, mutta parhaani olen yrittänyt kuitenkin.

Tästä lähtien palaan taas vähän normaalimpaan kirjoittelutahtiin eli pyrin julkaisemaan uutta sisältöä mahdollisimman usein. Nyt mulla ei ole enää mitään syytä olla hiljaa ja oireetkin on alkaneet pikkuhiljaa vähän helpottaa kun ollaan jo toisella kolmanneksella. Mun blogi alkoi aikoinaan hyvinkin tiiviisti raskautta seuranneena lifestyle-blogina, ja tälläkin kertaa tulen varmasti raskausjuttuja kirjoittelemaan tänne aika paljonkin. Nyt ollaan toki vielä sen verran alussa että mitään hankintoja ei olla tehty, mutta tässä alussa voin kertoa enemmän tuntemuksista ja siitä miten raskaus etenee.

Kiitos ihan hurjan mielettömän paljon kaikille teidän ihanista kommenteista, ne merkitsee mulle ja meidän perheelle ihan äärettömän paljon. On ihanaa tietää että siellä ruutujen takana on noin mielettömän ihania ihmisiä jotka meidän puolesta iloitsee ja myötäelää. Ja hei, tosi moni kommentoi mulle että odottelee myös itsekin talvivauvaa tai vauvaa ylipäätään, musta ois tosi hauskaa jutella teidän kanssa ja jos joku tietää jotain helmikuisten 2017 odotusryhmää niin olisin tosi halukas liittymään jos vain mahdollista. Aiemmin en ole edes mitään ryhmää etsinyt kun en ole uskaltanut paljastumisen pelossa. Mutta vertaistuki on kultaakin kalliimpaa, ja siksi siis mielelläni jakaisin tuntemuksia samassa veneessä olevien kanssa.

Aivan ihanaa keskiviikkoa kaikille ja kiitos vielä, te ootte kultaa <3


Arvatkaa mitä

09.08.2016

Arvatkaa mitä? Mulla on teille aika ihania uutisia. Kun eilen otsikoin postauksen ”Kohta viisi” tajusin vasta jälkeenpäin että sehän oli muutenkin aika osuva. Meitä on nimittäin kohta viisi jäsentä meidän perheessä. Tai ei ihan kohta, puolen vuoden päästä. Koko kesä ollaan odoteltu jännityksensekaisin tuntein että päästään moikkaamaan mahdollista pikkutyyppiä, ja nyt on häntä käyty moikkaamassa. Mun pömppiksen sisällä kasvaa ehkä kaikista kolmesta tähän mennessä eloisin ja voltteja heittelevin persikan kokoinen tyyppi.

Kerrottiin lapsille uutinen vasta ihan hetki sitten ja heidän reaktionsa olivat ihan mahtavia. Kuopus odottaa jo malttamattomana että vauva syntyy, hän kyseleekin melkeinpä kerran tunnissa että joko se vauva kohta syntyy ja on kovin pettynyt kun kerron että siihen on vielä pitkä aika, että vasta joulun jälkeen voi alkaa odottelemaan pikkuhiljaa tyyppiä jonka on määrä syntyä helmikuussa. Jos aiemmat merkit pitävät paikkansa, meidän tyyppi syntyy jo tammikuun puolella, mutta katsotaan onko hän erilainen tässä kuin siskonsa ovat olleet.

Että tällaisia uutisia, onpa jännittävää jakaa nämä täällä blogin puolellakin. Tuntuu jotenkin vieläkin ihan uskomattomalta sanoa ääneen että meille tulee vauva. Mä kerron teille myöhemmin lisää kaikesta, nyt saatte fiilistellä vaan sitä, että ensi vuonna meitä on VIISI! Niin mieletöntä. <3