1,5 viikkoa sormiruokailua takana vauvan kanssa ja nyt alkaa tuntua, että ollaan päästy hyvin käyntiin. Ruokaa menee jo masuun asti ja vauva maistelee todella innokkaasti. Tämä on ihan mahtava vaihe. Olen kirjoittanut sormiruokailusta viimeksi vuonna 2017 kun meidän kolmonen aloitteli sormiruokailua. Hänen kanssa saatujen ihanien kokemusten jälkeen meille oli itsestäänselvää, että tälläkin kertaa me valitaan nimenomaan sormiruokailu kiinteiden aloitukseen soseiden sijaan. Tähän alkuun haluan huomauttaa vielä itsestäänselvyyden, eli sen, että en ole ravitsemuksen asiantuntija ja kaikki tekstissä mainitut asiat ovat omakohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, eivät ravitsemusneuvoja kenellekään toiselle. Aina jos jokin asia mietityttää, kannattaa konsultoida ammattilaista.
Sormiruokailu eli baby-led weaning tarkoittaa vauvantahtista ruokailua, jota vauva itse ohjailee. Sormiruokailun ei tarvitse tapahtua nimenomaan sormilla, se tarkoittaa myös sitä, kun vauva syö itse esim. puuroa pussista, appelsiinia maistelututista tai kun hän oppii käyttämään lusikkaa, haarukkaa ja veistä ja syö niillä itse. Tärkeintä on se, että vauva itse vie ruoan omassa tahdissaan suuhun ja lopettaa syömisen itse sitten kuin haluaa.
Kun sormiruokailua aloittaa, on tärkeää, että vauvalla on valmiudet siihen kunnossa. Tämä tapahtuu täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla yleensä n. 5-7kk iässä. Valmiudet sormiruokailuun kehittyvät jokaisella vauvalla yksilöllisessä tahdissa ja jos ei itse ole varma, kannattaa kysyä esimerkiksi neuvolassa, että täyttyvätkö valmiudet jo. Meidän vauva syntyi kuukauden etuajassa ja tästä syystä itsekin varmistin erikseen neuvolasta ennen aloitusta, että meillä on varmasti valmiudet kunnossa, vaikka omasta mielestäni ne jo täyttyivät. Neuvolassa oltiin samaa mieltä, että hyvin voidaan aloittaa. Mitä ne valmiudet ovat?
Lapsen valmiuksista kiinteiden aloitukseen kertovat mm. seuraavat asiat:
- Lapsi on kiinnostunut muiden ruuista ja tavoittelee niitä
- Hän hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa
- Lapsi osaa poimia ruoan käteen ja viedä sen itse suuhun
- Jotain siitä ruuasta jopa jää sinne suuhun, eikä tule heti ulos
- Lapsi osaa itse istua tukevassa pystyasennossa joko aikuisen sylissä tai syöttötuolissa
(lähde: https://simppelisormiruokakeittio.com/sormiruokailunabc)
Miksi me valittiin sormiruokailu soseiden sijaan?
No, siihen on montakin syytä. Meille ehkä ne suurimmat syyt ovat helppous ja hauskuus. Joku toinen voi kokea sormiruokailun ihan eri tavalla, mutta meidän mielestä se on nimenomaan helppoa ja hauskaa.
Se on helppoa siksi, että kun vauva syö ruokansa itse, me aikuisetkin saamme pöydässä keskittyä omiin ruokiimme, eikä toisen tarvitse olla syöttämässä. Olen syöttänyt kahta ensimmäistä lastamme ja minun rehellinen oma henkilökohtainen kokemukseni on se, että sormiruokailuun verrattuna syöttäminen on ihan megatylsää. Sormiruokailu on helppoa myös siksi, että vauvan sormiruoat valmistuvat samalla siinä missä meidän omatkin ruoat, ilman suolaa ja muita vauvalta kiellettyjä ainesosia tietenkin. Ei tarvitse käyttää aikaa erikseen soseiden valmistamiseen (tai ostaa valmiina kaupasta joka aterialle), vaan vauvan ruuat ovat pääosin samoja kuin ne meidän omat. On helppoa napata vauvalle osa sivuun ennen suolan tai chilin lisäämistä ja me syödään muutenkin paljon sellaista ruokaa, joka sopii pienesti muunneltuna loistavasti myös vauvalle.
Se on hauskaa siksi, että on ihan mahtavaa seurata sitä, kun vauva tutustuu ruokiin ja kokeilee. On hauska miettiä mitä vauvalla maistattaa ja on hauska katsella miten nopeasti hän oppii ensin viemään ruokia suuhun, miten hän reagoi niihin ja miten nopeasti hän vie suuhun itse jo lusikkaakin. Motoriset taidot kehittyvät valtavalla vauhdilla kun vauva saa kokeilla itse. Se on hauskaa myös siksi, että sormiruokaillessa voi edetä reippaassa tahdissa, eikä tarvitse esim. syöttää lusikan kärjellistä samaa yhden maun sosetta kymmentä päivää, kuten edelleen joissakin neuvoloissa ohjeistetaan kiinteiden aloitukseen ainakin vauvaryhmien mukaan. On kurjaa, että kaikissa neuvoloissa ei ole vieläkään saatavilla ajantasaista tietoa vauvan ruokailun suhteen, ja toisissa taas on rohkaistu monipuoliseen maisteluun jo yli viisi vuotta sitten.
Vastustan elämässä yleensäkin tylsyyttä kaikin mahdollisin keinoin ja sormiruokailu on meille yksi keino muiden joukossa tehdä vauva-arjesta hauskempaa.
Onko sormiruokailu turvallista?
Ehkä yleisin vanhempia mietityttävä asia sormiruokailussa tuntuu olevan se, että onko se turvallista? Tuntuu niin paljon turvallisemmalta ajatukselta syöttää vauvalle vaan sileitä soseita, ymmärrän sen. Mutta jos aikuinen osaa sormiruokailun perussäännöt, se on ihan yhtä turvallista kuin soseruokailukin.
Lapsen tulee osata istua tukevassa istuma-asennossa.
Aikuisen tulee ymmärtää lapsen kakomisrefleksin toiminta. Lapsella kakomisrefleksi on huomattavasti herkempi kuin aikuisilla ja laukeaa jo ruuan ollessa vielä suun etuosassa. Kakominen on tärkeä taito, eikä sitä tarvitse pelätä, vaikka se voi kuulostaa pelottavalta aikuisen korvaan.
Lasta ei saa koskaan missään olosuhteissa jättää valvomatta silloin kun hän sormiruokailee.
Lisäksi toki on hyvä osata ensiaputaidot (ja nimenomaan vauvan ensiaputaidot), mutta ne ovat tärkeitä muutenkin, eivät pelkästään sormiruokailun kannalta.
Viimeinen tärkeä tekijä on se, että ruoka tarjotaan sopivassa muodossa niin, että siitä ei ole mahdollista irrota sellaisia palasia tai se ei lähtökohtaisesti ole sellaista, johon lapsi voisi oikeasti tukehtua. Esimerkiksi kovat raa’at hedelmät on parempi tarjota raasteena ja kovat raa’at vihannekset (esim. porkkana) höyrytettynä pehmeäksi. Kokonaisia pähkinöitä, kokonaisia kirsikkatomaatteja tai kokonaisia viinirypäleitä ei esim. missään nimessä voi tarjota sellaisenaan vauvalle. Myös esim. sitrushedelmien kalvot täytyy poistaa ennen vauvalle antamista (tai tarjota esim. appelsiinia maistelututin läpi) ja kalan tulee olla ruodotonta.
Lisää näistä turvallisuustekijöistä voi lukea Neuvolan ohjeesta tai Simppelin sormiruokakeittiön sivuilta.
Sormiruokailun aloitus – millä ruoalla me aloitettiin?
Kun sormiruokailua aloittaa, ruoan koostumuksen on hyvä olla niin pehmeä, että ruoka menee mössöksi suussa heti sinne mennessään. Me aloitettiin todella pehmeäksi keitetyllä bataatilla, jonka olin leikannut sopiviksi paloiksi, että vauva saa vietyä ne helposti suuhun kädellä. Seuraavana päivänä kokeiltiin pehmeäksi keitettyä parsakaalia ja sitten raakaa mutta hyvin kypsynyttä pehmeää avokadoa. 1,5 viikon aikana ollaan maisteltu jo monia eri makuja niiden lisäksi kuten kalvotonta veriappelsiinia, banaania, omenaa ja tällä viikolla otettiin mukaan kaura, riisi ja ruodoton uunissa paahdettu lohi myös. Sormiruokaillessa makuja voi tarjota monipuolisesti useamman kerralla samalla aterialla, ei tarvitse siis totutella yhteen makuun montaa päivää.
Jo nyt voi huomata miten nopeasti vauva on oppinut käsittelemään erilaisia ruokia ja miten kovasti hän on kiinnostunut syömisestä. Ja jo nyt voin huomata miten ihanaa on, kun hänellä on aina omaa kiinnostavaa puuhaa samaan aikaan kun me syödään itse. Kenenkään ei tarvitse huolehtia vauvan viihdyttämisestä ruoka-aikaan, eikä hän halua silloin tissille, vaan hänellä on omaa kiinnostavaa puuhaa. Hän on mukana ruokailussa ihan kuten koko muu perhe ja hän nauttii siitä aivan täysillä.
Ruoan määrä & imetys
Me ollaan toistaiseksi edelleen maisteluvaiheessa, eli määrät, joita mahaan asti menee ovat melko pieniä ja imetän vauvan aina ennen maistelua. Tissimaito on hänen pääasiallinen ravintonsa ja kiinteisiin vasta tutustutaan. Ekalla viikolla maisteltiin kerran-pari päivässä ja nyt ollaan maisteltu n. kolme-neljä kertaa päivässä tällä viikolla. Viimeistään 6kk iässä me aletaan kehittämään hänelle samanlaista viiden päivittäisen aterian rytmiä kuin meillä itselläkin on. Mahdollisesti jo aiemmin, mutta viimeistään silloin. Silti rintamaito toimii meidän vauvan pääasiallisena ravintona sinne 1-vuotiaaksi asti, enkä ota mitään stressiä siitä kuinka paljon hän syö kiinteitä määrällisesti. Määrät kyllä kasvavat sitä mukaa kun taidotkin karttuvat. Tärkein merkki ruuan riittävyydestä on vauvan tasainen kasvu omalla käyrällä. Eli ei kannata vertailla vauvan syömiä tai hänelle tarjottuja määriä kenenkään toisen vauvan syömiin määriin, vaan mennään ihan oman vauvan tahdissa.
(lähde: Neuvolan sormiruokailuohje)
Sormiruokailun hyödyt vauvalle & koko perheelle
Aiempien kokemusten perusteella sormiruokailusta on ollut meille valtavasti hyötyä! Jo aiemmin mainittujen yhteisten ruokahetkien lisäksi hyötynä on ainakin meillä ollut se, että pienestä sormiruokailijasta kasvaa ennakkoluuloton maistelija, joka pienestä asti syö monipuolisesti erilaisia ruokia. Myös motoriset taidot kehittyvät nopeasti kun lapsi saa ihan itse kokeilla, eikä istu passiivisesti odottamassa, että joku laittaa ruokaa suuhun. Itse ajattelen myös niin, että se tukee lapsen tervettä ruokasuhdetta, että hän saa pienestä asti ihan itse päättää kuinka paljon ja mitä syö, eikä joku päätä sitä hänen puolestaan. Silloin lapsi itse oppii tunnistamaan milloin maha on sopivan täynnä.
Sellainen juttu vielä tähän lopuksi, että ruuan jälkeen me huuhtaistaan vauvan suu ihan pienellä vesitilkalla esim. lasista hörpyttämällä. Vauvan janojuoma on tissimaito näin ekan vuoden ajan, mutta on ihan hyvä putsata suu, ettei sinne jää ruokaa pyörimään ja tule sen myötä esim. sammasta. Hampaita aletaan pesemään sitten kun niitä tulee ja jossain vaiheessa hampaiden ilmestyttyä xylitol-pastillit astuvat myös mukaan aina ruokailun jälkeen.
Tulen jakamaan sormiruokailujuttuja edelleen paljon esim. Instagramin puolella storyissa (@iinalaura) ja kunhan ollaan hetki maisteltu, niin voisin jakaa vaikka meidän lemppari reseptejä täällä blogissakin. Helmikuussa tulen jakamaan myös vinkkejä sormiruokien kokkailuun ja säilömiseen.
