Joulukalenterin toisiksi viimeisen luukun ja viimeisen arvonnan aika on koittanut. Miten nopeasti tämä aika menikään jälleen kerran? 22 luukkua takana, ja vaikka tiesin ekaa luukkua kirjoittaessani että joulu tulee ihan meganopeasti, se nopeus silti taas pääsi yllättämään. Tiedättekö mikä on joulun odotuksessa parasta? Se, että samalla kun odottaa joulua, pääsee vuoden pimeimmän ajan ylitse. Nyt ollaan jo matkalla kohti kevättä ja valoa ja jokainen päivä on edellistä edes himpun verran pidempi. Ihanaa!

Varmasti kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, että me ollaan fanitettu tanskalaista bOblesia jo pitkään. Meiltä löytyy hurjan monta erilaista bOblesia, eivätkä meidän lapset ikinä kyllästy niihin. Niissä voi hengata, niitä voi käyttää tuoleina ja ennenkaikkea niistä voi tehdä temppuratoja. bOblesit pitävät lapset liikkeessä niinkuin kuuluukin, ja kehittävät lasten motorisia taitoja. Ne ovat hauskoja, värikkäitä ja äärimmäisen monipuolisia.

Meiltä löytyy bObleseja moneen lähtöön ja monessa eri värissä, mutta erityisen kovasti olen ihastunut nyt harmaisiin bObleseihin. Saatiin tytöille testiin harmaa bObles suuri ankanpoikanen, jolla voi keinua tai jota voi käyttää siltana, siinä voi istua, seisoa tai makoilla ja se kehittää koordinaatiokykyä ja motoriikkaa. Ankanpoikanen on huippusöpö ja sopii kivasti lastenhuoneen sisustukseen, oli lempiväri mikä hyvänsä. Ankanpoikasia ja muita bObleseja on saatavilla Gefferin verkkokaupasta useassa eri värissä, ja tällä hetkellä Gefferillä on vielä menossa kana-kamppis, eli mistä tahansa yli 100€ bObles-ostoksesta saat kaupanpäällisiksi vihreän bObles-kanan, joka myös meiltä löytyy ja löytyy näistä kuvistakin.

ARVONTA! Kommentoi tähän postaukseen kenelle haluaisit voittaa bObles suuren ankanpoikasen, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 27.12. klo 22.00 asti jonka jälkeen arvon voittajan ja olen häneen yhteydessä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Huomenna onkin sitten jouluaatto, ja viimeisen joulukalenteriluukun aika. Ehkä joku jo arvaakin mitä siellä on luvassa, sekin on yksi niistä mun lukuisista perinteistäni nimittäin. Aivan ihanaa aaton aattoa kaikille, me aletaan Oton kanssa kinkunpaistohommiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.

Meidän yläkerta tuntuu vieläkin ihan keskeneräiseltä, vaikka kaikki isot tavarat on olleet paikoillaan jo monta viikkoa. Syy siihen on lattia. Mä vaan niin kovasti odotan että se on vaihdettu ja linjassa alakerran lattian kanssa. Mutta saan vielä odotella, kun ei ennen vauvan syntymää välttämättä vain ole aikaa tai rahkeita, en kyllä tiedä milloin on sen jälkeenkään mutta toivottavasti mahdollisimman pian.

Tyttöjen huoneissa laitettiin ihan ensimmäisenä tavarat paikoilleen jo heti muuttoviikonloppuna. Zeldan huoneessa on tyttöjen vanha kerrossänky, ja se tulee luultavasti pysymäänkin ainakin hetken aikaa siellä pystyssä. Jos meille tulee yövieraita, tytöt voivat nukkua yhdessä Zeldan huoneessa, niinkuin ovat muutaman kerran jo tehneet. Zelda sai myös tyttöjen vanhan pöydän ja tuolit, jotka on tosin myös tarkoitus päivittää.

Zelda haluaisi että hänen huoneensa seinään maalattaisiin pilvikuvioita, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi sitä kun tässä on ollut niin monta muuta keskeneräistä pikkuprojektia. Pitää myös keskustella oikein kunnolla neidin kanssa ja selvittää minkälaisia ja -kokoisia pilviä hän haluaa (kuulemma vaaleanpunaisia). Sitä maalausprojektia ennen ei kiinnitetä Zeldan huoneessa seiniin vielä hyllyjä tai tauluja, kun ei tiedetä että mille seinälle maalataan ja mihin kohtaan.

Tiaran huone on oikeastaan lattiaa lukuunottamatta toistaiseksi valmis, mutta sinne tulee vielä uusi isompi sänky ja lisäksi kirjoituspöytä. Tiaran huoneesta on maalattu seinä (maali saatu*), ja se antoikin ihanasti huoneelle ilmettä. Verhot ostin Anttilasta, ne ovat Annon tämän syksyn mallistoa ja ihastuin niissä seikkaileviin vuoriin, joita siis myös seinästä löytyy nyt.

Tytöt saivat eilen koristella ihan itse omat pienet valkoiset joulukuuset, iso kuusi koristellaan sitten huomenna yhdessä. He valitsivat itse minkä värisiä koristeita halusivat kuusiinsa ja asettelivat niitä oikein sellaisella hartaudella ettei tosikaan. Mä ostin kummallekin omat uudet kuuset, koska vanhasta valkoisesta pikkukuusesta puuttui kolmesta jalasta yksi (ja oli aina puuttunut). Arvatkaa mitä hassua huomattiin kun avattiin uudet kuuset? Toisesta puuttui prkl jalat kokonaan. Käytettiin siis kuusessa edelleen samaa vanhassa toiminutta pahvijalkaa kolmantena, sekä niitä kahta vanhaa jalkaa. Siis mikä tuuri, että ne kolme puuttui taas just meidän kuusesta!

Ei onneksi ollut kalliita kuusia että ei siinä mitään, lähinnä nauratti että miten voi käydä taas näin. Ja tietenkin älyttiin avata kuuset vasta juuri ennen koristelua, niin että molemmat tytöt olivat odottaneet jo tovin että pääsevät koristelemaan, eikä haluttu enää lykätä sitä lähtemällä vaihtamaan kuusta. Mutta joo, loppu hyvin kaikki hyvin, pahvijalka on ihan okei!

Nyt kylläkin tarkistettiin että meidän uudesta isosta kuusesta ei puutu jalkoja tai ruuveja tai mitään muutakaan, sitä kun ei pääse edes vaihtamaan Itsenäisyyspäivänä kesken koristelun sillä ostopaikka on kiinni. Joo, me päädyttiin nyt ostamaan uusi tekokuusi, siitä lisää sitten kun se on koristeltu!

Tytöt tykkäävät kyllä hurjan kovasti omista huoneistaan, ja ovat sekä nukkuneet tosi hyvin että viihtyneet hyvin leikeissään. Olen jopa huomannut että kinastelu leluista on jonkin verran vähentynyt omien huoneiden myötä, vaikka meillä kyllä molemmilla on vapaa pääsy toisen huoneeseen ja leluihin, ne kun ovat kaikki yhteisiä. Sen verran katsottiin että Zeldan huoneessa on enemmän duploja ja barbeja, hän kun rakastaa niitä. Tiaralla taas on enemmän poneja ja askartelujuttuja. Leikit sujuvat hyvin molemmilla, ja mikä parasta: huoneet ovat pysyneet paljon siistimpinä! Sitä en osannut edes odottaa, mutta molemmat ovat innostuneet pitämään huoneistaan hyvää huolta. En ollenkaan valita, ihan loistavaa.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

En voi uskoa mutta siis iik ensi viikolla me jo muutetaan! Alle viikon kuluttua aletaan asentamaan uuteen kotiin uutta vaaleaa lattiaa, ja kunhan edes osa on valmiina niin loppuviikosta olisi sitten tarkoitus muuttaa kaikki tavarat sisään. Kuten aiemmin kirjoitinkin niin meillä tulee olemaan n. 25 neliötä enemmän tilaa kuin tällä hetkellä, joten huonekaluja on pakko vähän päivittää isompiin neliöihin. Kaikesta turhasta tavarasta sen sijaan ollaan hankkiuduttu rankalla kädellä eroon, ja säilytystilaa ei varmaan edes tarvittaisi lisää vaikka sekin nyt lisääntyy makuuhuoneiden myötä.

Meillä on tarkoituksena uusia sohva, kun vihdoinkin voidaan hommata sellainen jonka ei tarvitse olla vuodesohva. Toiseen lastenhuoneeseen tulee sängyn lisäksi nimittäin myös vuodetuoli, jossa meidän yövieraat (lähinnä mun äiti) voivat yöpyä sitten ihan omassa rauhassa. Kerrossänky pidetään edelleen kasassa sitten toisessa lastenhuoneessa niin että tytöt voivat nukkua yhdessä aina halutessaan ja silloin kun mun äiti on käymässä.

Sohvalta me haluttiin kahta asiaa: vaaleampaa väriä ja löhöilyyn kutsuvaa olemusta, toisinsanoen pehmeyttä ja paljon istumatilaa. Muutaman kuukauden sohvatsekkailun jälkeen me ollaan päädytty Ikean moduuleista koostuvaan Söderhamn-sohvaan jota ollaan käyty koeistumassa useampaan kertaan ja jossa on täysin irroitettavat, pestävät ja vaihdettavat päälliset. Se on muodoltaan ajaton ja siinä on aivan ihana löhöillä, plussaa myös jalkojen korkeudesta joka mahdollistaa helposti imuroinnin myös sohvan alta.

Isoon olkkariin tarvitaan myös iso 2x3m kokoinen matto, ja Ellokselta löytyisi ihana Tanger-ryijymatto joka toisi suureen tilaan pehmeyttä ja kodikkuutta. Mun työpiste tulee olemaan myös olohuoneessa, koska se on tulevaisuudessa vauvan kanssa kotona ollessa kaikkein käytännöllisintä. Näin vauva voi kasvaessaan myös leikkiä samassa isossa tilassa, ja myöskin näen kokoajan työpisteeltäni hänet jos hän on vaikka terassilla päiväunilla vaunuissa. Mä haluaisin työpisteeseeni siron ja kevyen työpöydän, mutta mietin vielä tuota Lillåsenia – se kun on puun värinen. Uuden vaalean lattian kanssa se tietysti voisi vaan tuoda kivaa lämpöä, nyt vaan täällä oranssihtavan tammilaminaatin keskellä kaikki lisäpuunväri tuntuu olevan too much.

Työpisteeseen sopisi ihanasti Muuton vaaleanpunainen ja vähäeleinen E27-valaisin. Samaa sävyä tulee nimittän löytymään myös työpisteen takana olevasta seinästä, ja meillä on sitä muutenkin jonkin verran sisustuksessa käytössä. Lisäksi haluan päivittää olkkarin julisteita uusilla väreillä, olen aivan hurahtanut tummiin sinisen ja petroolin sävyihin pieninä tehosteina.

Toiseen lastenhuoneeseen tulee tosiaan tuo Ikean PS Lövas -vuodetuoli, joka on mukavan tukeva ja myöskin aivan ihana löhöilytuoli jossa voi lukea satuja ja johon saadaan vaikka kolme pyllyä ängettyä yhtäaikaa. Esikoiselle on tarkoitus hommata uusi tukevampi työpöytä sillä eskari alkaa jo ensi syksynä. Siihen tarkoitukseen tuo Ikean Påhl vaikuttaa houkuttelevalta, sitä kun voi aina nostaa korkeammalle lapsen kasvaessa, ja siitä saa ihan täysikorkuisen työpöydän vaikka teini-iässä sitten. Kumpaankin huoneeseen aion hommata hauskoja julisteita lisää, ja jotkut mukavat valaisimet. Tuo Muuton Myy houkuttelee kovasti, kun se on niin hauska ja söpö. Ainakin toiseen huoneeseen tulee mintun vihreää tehosteväriä seinään, ja sen kanssa pastellipinkki sopii tosi nätisti.

Yläkerran aulaaan haaveilen pyöreästä matosta. Ikean Ådum olisi 190cm halkaisijallaa sopivan iso ja pehmeä ja toisi kodikkuutta läpikulkutilaan. Kylppäreistä puuttuu allaskaapit molemmista, mikä tuntuu musta todella kummalliselta näin uudessa asunnossa. Ne pitää siis hommata aivan itse. Sekä alakerran että yläkerran kylppäreiden suihkuihin tarvitaan suihkuverhot ainakin toistaiseksi, saattaa tosin olla että asennetaan niihin myöhemmin suihkuseinät kunhan lattiat ja maalausprojektit on saatu valmiiksi. Lisäksi pitää hommata pari kokovartalopeiliä, sillä kämpän ainoat peilit ovat vessan peilikaapit joista ei vaikka asuja tai kasvavaa masua oikein voi tiirailla. Peilit tuovat myös valoa ja avaruutta kivasti.

Ruokapöytä menee myös vaihtoon, sillä tuo mun vanha perintöpöytä ei vaan kestä meidän elämäntapoja mitenkään, vaan on täynnä rumaakin rumempia jälkiä. Ja itseasiassa löysin meille jo kivan pöydän joka ei ole tuo kuvassa oleva, mutta valkoinen kuitenkin. Ostin sen vain pari tuntia tämän kuvan tekemisen jälkeen! Se on kiva ja sopii hienosti uuteen ruokailutilaan.

No juu, aikamoista. Pitkä lista tässä, eikä siinä ole edes kaikki. Näiden lisäksi tarvitaan ehdottomasti lisää verhoja, koska ikkunoita tulee todella monta lisää. Varmasti hommataan suurimmaksi osaksi vaaleita valoverhoja vain, ehkä lastenhuoneisiin jotain vähän jännittävämpää. Kaikkea ei varmasti saada kerralla valmiiksi mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Jos nyt ainakin sen sohvan saisi laitettua ja tekstiilejä luomaan kodikkuutta niin kaiken ehtii kyllä hoitaa vähän hitaammassakin tahdissa jos ei heti meinaa löytyä. Ja vauvan hankinnat on sitten asia ihan erikseen, niistä tulee varmasti paljon vielä juttua myöhemmin, kunhan saadaan hankintoja tehtyä.

Mitä mieltä näistä sisustushimotuksista? Mitkä oli teidän lemppareita? 

Yhteistyössä JM Suomi. Me käytiin koko perhe tutustumassa JM Suomen koti-illassa uuteen Kuninkaantammen asuinalueeseen, ja pohtimassa omia sisustusunelmiamme ja sitä mitä koti meille merkitsee. Nyt kun muutto on ollut jo pidempään ajankohtainen asia kolmannen lapsen myötä, on näitä asioita tullut pohdittua paljon. Millaisen kodin haluamme, missä haluamme lapset kasvattaa ja mikä erottaa kivan asunnon siitä omasta kodin tuntuisesta kodista. JM Suomen tilaisuudessa keskityttiin juuri näihin asioihin, samalla kun meille tuli tutuksi Kuninkaantammen upouusi asuinalue jota vasta rakennetaan.

JM Suomi on osa ruotsalaista JM AB -konsernia, joka on Pohjoismaiden johtava asuntojen ja asuinalueiden kehittäjä. Toimintaa löytyy Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Norjasta, ja rakentamistoiminta keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Ruotsissa JM on ollut useita vuosia jo Ruotsin tyytyväisimpien asiakkaiden yhtiö asumissektorilla. Se kertoo jo jotain, sillä ruotsalaisten tyyli asua ja olla vetoaa ainakin muhun erityisen paljon. Viihtyisien kotien luominen on jotain minkä ruotsalaiset todella osaavat, eikä instagram turhaan ole täynnä #skandinavianhome ja #nordichome -kuvia.

Tilaisuudessa käytiin ensin ulkoilemassa ja tutustumassa alueeseen kaupunkiopas Pauli Salorannan johdolla, ja sen jälkeen tultiin sisälle lämpimään herkuttelemaan ja kuulemaan uusimmista sisustustrendeistä sisustusarkkitehti Ruusa Kääriäiseltä. Lapsetkin olivat tervetulleita iltatilaisuuteen ja heidät oli huomioitu askartelujutuilla, mikä oli tosi kiva juttu. Mä harvemmin osallistun iltatilaisuuksiin juuri siksi, että en halua olla erossa lapsista. Mutta nyt päästiin mukaan koti-iltaan koko perhe. Ruokailun jälkeen oli mahtavaa kun me päästiin luomaan Ruusan avustuksella unelmien kodin moodboardit ihan itse. Se selkiytti ajatuksia unelmakodista, ja siitä mikä mulle henkilökohtaisesti luo sitä kodin tunnelmaa. Ruusan avulla sitä kotia sai ajatella vähän laajempana käsitteenä, eikä ainoastaan sisustusjuttuina. Moodboardin pohjalta on ollut helpompi miettiä meidänkin uutta kotia ja sitä millainen me siitä halutaan tehdä.

Kuninkaantammen asuinalue ei ollut meille ollenkaan entuudestaan tuttu, mutta ihastuin kyllä siihen. Siitä tulee moderni, kaunis ja värikäs alue missä varmasti on lapsiperheen hyvä olla. Kuninkaantammi sijaitsee keskuspuiston upeiden maastojen lähellä, turvallisilta piha-alueilta löytyy lapsille hauskoja leikkipaikkoja ja kivenheiton päästä löytyy tulevaisuudessa kuulemma uimarantakin. Mulle itselle on aina ollut tärkeää asua lähellä vettä, sillä olen koko pienen ikäni aina joko joen tai meren lähellä. Se on yksi merkittävä kriteeri mulle kun mä mietin unelmakotia. Jotenkin se veden läheisyys symboloi mulle sellaista vapautta ja rauhaa mitä ei muualla ole.

Jos ei meille olisi ollut niin tärkeää pysyä juuri täällä missä on lasten tuttu päiväkoti ja tuttu tuleva eskari ja koulu, niin olisin hyvin voinut vaikka harkitakin Kuninkaantammea. Me haluttiin ehdottomasti muuttaa uuteen taloon, ja uudiskohde olisi tietysti aina valmista kotia mukavampi mun mielestä: silloin kun pääsee itse vaikuttamaan alusta asti materiaalivalintoihin ja saa aivan omannäköisensä kodin vailla remonttihuolia. Nyt meidän tuleva koti on valmistunut 2014 jouluksi, eli se on melkein uusi, mutta tietenkään kaikki materiaalit eivät ole sellaisia kuin me oltaisiin itse valittu, eli asuntoa tullaan muokkaamaan tässä ajan kanssa aina pikkuhiljaa omempaan suuntaan, siinä missä uudiskohteeseen olisi voinut vaan asettua heti tyytyväisenä asumaan.

Mulle unelmakodin tulee olla valoisa ja vaalea, silloin olokin on seesteisempi. Vaaleat uudet pinnat ja hillitty tyyli on mun juttu, toki sitä on hauska piristää omilla vanhoilla ja uusilla esineillä. Lastenhuoneissa hulluttelen mielelläni väreillä ja kuoseilla, vaikka muuten pidänkin rauhallisemmasta yleisilmeestä. Meitä on pian viisi, eli tärkeä juttu on myös tilavuus – tilaa pitää olla niin paljon kuin mahdollista. Sen huomaa heti jos neliöitä on liian vähän: sen lisäksi että koti tuntuu ahtaalta, se tuntuu myös sotkuiselta heti jos yhdessäkin nurkassa on ylimääräistä tavaraa. Tilava ja avara koti on helpompi pitää siistin näköisenä kun yksittäinen sukka lattialla tai astia tiskipöydällä ei vielä saa koko yleisilmettä törkyiseksi.

Mulle kodin tekee myös sauna, sauna pitää ehdottomasti olla. Ja nyt kun lapsia on pian kolme on oma piha tai terassi entistäkin tärkeämpi, se mahdollistaa sen että isommat lapset saavat joka päivä tarpeeksi raitista ilmaa ja ulkoilua vaikka vauva valvottaisikin yöllä eikä jaksaisi erikseen lähteä puistoon. Mä taidan olla kodin etsijänä sellainen aika perus skandinaavinen: vaaleaa, avaraa, tilavaa ja sauna. Tärkeää on myös että kodista löytyy pehmeyttä ja lämpöä, ja se on kutsuva jo heti sisään astuessa. Siinäpä mun unelmat pähkinänkuoressa. Ja siltä näyttää myös mun moodboard. Toivottavasti se auttaa meitä tekemään meidän tulevasta kodista ihan unelmien kodin.

Mulle kodin erottaa asunnosta vaan se joku tietty fiilis joka tulee kun sinne astelee. Me käytiin katsomassa useampaa asuntoa ennen kuin valittiin se mihin muutetaan, ja moni niistä ei vaan tuntunut kodilta. Mulle henkilökohtaisesti se että jonkun muun tavarat ovat vielä asunnossa hankaloittaa sitä päätöksen tekemistä, en vaan osaa tuntea sitä omaksi kodiksi jos joku toinen vielä asuu siellä. Uudiskohde tai tyhjä / hyvin kevyesti stailattu asunto on paljon helpompi ajatella omana tulevana kotina ja miettiä omien tavaroiden paikat sinne, kun koti ei ole täynnä toisten ihmisten elämää ja tarinaa. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisille se on inspiroivaa ja voimaannuttavaa että kodista voi aistia vanhaa tunnelmaa ja nähdä mitä kaikkea se on käynyt läpi.

Yhteistyössä JM Suomi.

Mikä teidän mielestä erottaa asunnon kodista? Ja mikä tekee kodista kodin? 

Arvatkaa mitä! Me muutetaan! Kun vihdoin alettiin etsimään uutta asuntoa toden teolla, se löytyikin nopeammin kuin osattiin edes arvata. Kun me asteltiin sinne sisään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen vielä jännitettiin että saadaanko me juuri kyseistä asuntoa, ja onneksi saatiin. Parin viikon päästä me muutetaan kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, ja mä en kestä miten innoissani olen! Pian meillä on melkein 25 neliötä enemmän tilaa, kaksi kylppäriä, lapsille omat huoneet heidän niin halutessaan, ja ennen kaikkea: oma terassi!

Viime viikot on olleet aikamoista odottelua ja se on välillä kyllä aiheuttanut stressiäkin. Sen lisäksi että odotellaan tällä hetkellä vauvaa niin ollaan odoteltu rakenneultraa ja sitten vielä jännitetty että meneekö meidän tarjous asunnosta läpi ja saadaanko sitä ja siis huh. Nyt on sentään nämä kaksi super isoa jännityksen aiheuttajaa pikkuhiljaa jännitelty ja voi taas keskittyä olennaiseen: seesteiseen keskiraskauteen ja tietenkin pakkaamiseen. Pakkaaminen ollaan aloitettu hyvissä ajoin, sillä meillä on aika paljon kaikkea muutakin puuhaa tässä ennen muuttoa kun lähdetään vielä käymään Oulussa moikkaamassa mun sukulaisia syyslomalla. Ja parempi pakata nyt kun mulla jaksaminen riittää, sitä ei koskaan tiedä milloin supistukset vaikka yltyvät tai tulee jotain muuta raskausvaivaa joka hankaloittaisi pakkaamista.

Kerron uudesta kodista enemmän sitten kun meillä on avaimet kädessä ja päästään laittamaan sitä enemmän, mutta tosiaan pysytellään niin lähellä nykyistä kotia että lasten ei tarvitse vaihtaa päiväkotia, ja tuleva koulu ja lähimmät kaupat ja kaikki pysyvät samana. Ainoastaan päiväkotimatka helpottuu kun jatkossa ei tarvitse kulkea kuin yhdellä liikennevälineellä, ah mitä luksusta.

Uudessa kodissa maalaillaan ainakin vähän seiniä, ja jotain pientä remppaa tehdään niin että muokataan kämppää enemmän meidän näköiseksi, mutta alle kaksi vuotta sitten valmistunut koti on onneksi tosi hyvässä kunnossa ja siinä on aivan super ihana ja valoisa keittiö, ja muutkin huoneet. Olohuoneessakin on iso leveä ikkuna melkein lattiasta kattoon, ja terassille paistaa ilta-aurinko. Näen jo meidät grillaamassa siinä isolla kaasugrillillä jonka Otto aikoi ostaa itselleen synttärilahjaksi ensi kesänä. Ja lapset leikkimässä, terassillehan voi laittaa vaikka pienen liukumäen ja teltan ja vaikka mitä kivaa.

Mä olen asunut kerrostalossa ihan koko elämäni, joten mulle tämä on täysin uusi kokemus että me ollaankin sitten maan tasalla ja meillä on kaksi kerrosta ja ihan oma piha. Mutta siis ehdottomasti hyvä kokemus varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. Ja ihan mahtavaa että meillä on sitten portaat omasta takaa, niin voi sitten loppuraskaudessa rampata niitä oikein urakalla jos tuntuu ettei synnytys lähde käynnistymään itsekseen, hah! Me ollaan kyllä koko perhe innoissaan kuin pikkulapset jouluna, siis mahtavaa että me vietetään joulua jo uudessa kodissa ja meillä on rauhassa aikaa laittaa kaikki valmiiksi ennen meidän pikkumurun syntymää. Oton ja mun tuleva makuuhuone on niin iso että sinne saa kivasti tytölle ison oman nurkan laitettua ja varmasti jonkun hoitotasonkin.

Juuri nyt meillä on pakkaamisen lisäksi se aika käsillä kun mietitään tulevan kodin hankintoja, joten ajattelinkin että voisin kysyä teiltä jotka olette asuneet kahdessa tasossa pienen vauvan kanssa: Onko teillä ollut hoitopiste kummassakin kerroksessa vai vaan toisessa? Ja joku nukkumapaikka on varmaan ollut myös molemmissa kerroksissa?

En melkein vieläkään usko että kämppä on meidän, vaikka nimetkin on jo paperissa. Jotenkin vaan se mistä me vajaat kuusi vuotta sitten lähdettiin, verrattuna siihen mitä kohti ollaan kokoajan menty, on niin iso juttu. Me ollaan kuljettu aivan järjettömän suuri matka ja tehty molemmat koko sydämellä töitä että ollaan päästy tähän missä nyt ollaan, ja se tuntuu ihan hiton hyvältä. Me ollaan tehty se kaikki työ itse, ja nyt saadaan nauttia sen hedelmästä. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä, uudessa kodissa, ja pian vielä uuden mahtavan perheenlisän kanssa.